Venäläiset saattoivat juhlia turhan aikaisin Trumpin voittoa

Venäjällä juhlittiin, kun Trump voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit. Tämä saattoi kuitenkin olla ennenaikaista, sillä osa Trumpin vaalikampanjansa aikana lupaamista asioista satuttaisi Venäjän taloutta tuntuvasti. Noin 40% Venäjän valtion budjetin rahoituksesta tulee öljystä ja kaasusta. Öljyn ja kaasun maailmanmarkkinahinnat ovat siis ratkaisevassa asemassa sen kannalta, miten pitkään Venäjä pystyy rahoittamaan sotaansa Ukrainassa.

Alla oleva kuvaaja näyttää Venäjän tulot öljyn ja kaasun viennistä:

Öljytulot riippuvat suoraan öljyn maailmanmarkkinahinnoista. Ne pomppasivat Ukrainan sodan alettua 2022, mutta ovat sen jälkeen laskeneet yli 40% niiden huipusta kesällä 2022. Jos öljyn hinta pysyy alhaalla, on Venäjän talouden paljon vaikeampi selviytyä sodan kustannuksista.

Donald Trumpin tiimi valmistelee muutoksia, jotka lisäisivät tuntuvasti öljyn ja kaasun tuotantoa Yhdysvalloissa sekä helpottaisivat erityisesti nesteytetyn maakaasun vientiä muualle maailmaan. Nämä muutokset tahdotaan toteuttaa mahdollisimman nopeasti Trumpin noustua valtaan. Yksi muutoksista tulee kumoamaan Bidenin asettamat rajoitukset nesteytetyn maakaasun (LNG) viennille. Nämä Bidenin rajoitukset pysäyttivät 5 merkittävää LNG:n vientihanketta, jotka lähtevät taas liikkeelle Trumpin noustua valtaan. Lisäksi Trump aikoo lisätä öljyn porausta liittovaltion mailla ja rannikkoalueilla. Öljyn porauksen lisääntyessä samalla myös maakaasun tuotanto kasvaa.

Toisaalta Trump aikoo myös poistaa erilaisia fossiilisten polttoaineiden käytön rajoituksia. Nämä toimenpiteet saattavat hiukan lisätä Yhdysvaltojen omaa fossiilisten polttoaineiden kysyntää. Kuitenkin energia-alan asiantuntijoiden mukaan tuotantoa ja vientiä lisäävät toimenpiteet ovat merkittävämpiä. Eli Trumpin toimenpiteiden nettovaikutus on kuitenkin selvästi öljyn ja maakaasun hintoja laskeva. Ja se on huono uutinen Venäjän taloudelle.

Javier Milei, pelastaja vai hullu?

Javier Milei stailattiin presidentinvaaleja varten muistuttamaan Etelä-Amerikkalaista sekoitusta Elvis Presleytä ja tappavaa mutanttia Wolverinea, jota Hugh Jackman on näytellyt useampia kertoja kuin kukaan jaksaa laskea. Kuten kaikkea leikkaavilla kynsillä varustettu Wolverine, myös Milei on valmis tarvittaessa tuhoamaan ja leikkaamaan raivokkaasti valtion osuutta. Hän nimittäin pitää valtiota rikollisjärjestönä, joka pitäisi saada eroon ihmisten elämästä. 

Milein vastustajat leimasivat hänet hulluksi. Ennen vaaleja julkaistu kirja Mileistä El Loco (hullu), esittää Javierin outona erakkona, joka kuuntelee poliittisia neuvoja koiriltaan. Maan talouden peloteltiin luhistuvan entistäkin huonompaan tilaan, jos Milei pääsee valtaan. Äänestäjät kuitenkin kaipasivat outoa uudistajaa, joka voisi tuhota vanhan korruptoituneen ja huonosti johdetun järjestelmän. 

Javier Milei valittiin Argentiinan presidentiksi vuosi sitten. Suurimmat syyt hänen voittoonsa olivat argentiinalaisten kyllästyminen korruptoituneisiin ammattipoliitikkoihin, joiden johdolla Argentiina oli vajonnut yhä huonompaan tilaan. Milei peri edellisiltä vallanpitäjiltä kammottavassa kunnossa olevan talouden. Argentiinan vuotuinen inflaatio oli vaalien alla reilut 200% ja köyhyysrajan alapuolella eläviä 45% kansasta. 

Milei lupasi kansalle kivuliaita lääkkeitä maan tilanteen parantamiseksi ja niitä hän on lähtenyt voimalla toteuttamaan. Presidentti on tosiaan iskenyt moottorisahalla julkiseen kulutukseen ja lopettanut setelikoneen laulattamisen. Hänen hallintonsa on onnistunut saamaan julkisen talouden ylijäämäiseksi, mitä ei oltu nähty lähes 15 vuoteen. Inflaatio on myös hidastunut, mutta se on edelleen erittäin korkea. Alla oleva kuvaaja näyttää Argentiinan inflaation kehityksen. Vaikka Milei nousi valtaan jo vuodenvaihteessa, hänen puolueensa ajamat inflaation taltuttamiskeinot hyväksyttiin vasta heinäkuussa 2024.  

Kovista leikkauksista huolimatta yllättäen Argentiinan talous on myös lähtenyt kasvuun loppuvuodesta 2024. Kasvu on vielä hyvin heikkoa, mutta talouskasvun uskotaan voimistuvan kunnolla vuonna 2025.

Argentiinan maa-riski sijoittajien silmissä on laskenut tuntuvasti sen jälkeen, kun Milei tuli valtaan. Alla oleva kuvaaja näyttää, miten sijoittajien vaatima riskipreemio Argentiinan osalta lähti laskuun Milein tultua presidentiksi. Muutenkin sijoittajat ovat saaneet uskoa siihen, että Argentiinan taloustilanne tulee kohenemaan ja maahan kannattaa sijoittaa.

Kivuliasta leikkauksista huolimatta Milein suosio kansan silmissä on pysynyt melko hyvänä. Tämä on yllättävää, sillä köyhien määrä on kasvanut ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanne on huonontunut entisestään. Nyt jo yli puolet argentiinalaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Joillakin köyhimmistä perheistä on vaikeuksia saada riittävästi ruokaa elääkseen. Osa kansasta osoittaakin mieltään kaduilla, mutta protestoijat ovat kuitenkin vain pieni osa argentiinalaisista. Valtaosa tuntuu ajattelevan, että leikkaukset julkisiin menoihin ja sosiaalisiin tukiin ovat tarpeen. Ja he ovat tyytyväisiä siihen, että inflaatiota ollaan saamassa kuriin.

Valitettavasti Javier Milein liberaalius ja vapauden kaipuu ei ulotu ihmisten yksityiselämän puolelle. Seksuaalivähemmistöjen osalta tilanne on mennyt surkeampaan suuntaan Milein tultua valtaan. Osana julkisen sektorin leikkauksia Milei on myös lopettanut tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tukeneita ohjelmia. Valitettavasti naisasia ja muiden vähemmistöjen oikeudet eivät ole vain sivullisia uhreja osana julkisen sektorin leikkauksia, vaan Milei on täysin tarpeettomasti tarkoituksella heikentänyt esimerkiksi naisten asemaa. Presidentti myös julkisesti solvaa feministisiä liikkeitä ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavia aktivisteja. 

Yksi räikeä esimerkki naisvihamielisyydestä tapahtui kansainvälisenä naisten päivänä. Milei vaihtoi presidentinlinnan naisten salin nimen sankarien saliksi. Samalla hän korvasi salissa aiemmin olleiden naisjohtajien muotokuvat Argentiinan perustajien ja sotilaiden muotokuvilla, jotka ovat kaikki miehiä. Tämä oli symbolinen isku vasten naisten kasvoja, mutta konkreettista haittaa hän aiheuttaa esimerkiksi tuomitsemalla jyrkästi abortin murhana ja yrittämällä kieltää sen.

Milei muistuttaa muita oikeanlaidan johtajia myös siinä, että hän väittää ilmastonmuutoksen olevan huijausta. Argentiinan odotetaan irtautuvan Pariisin ilmastosopimuksesta samaan aikaan kuin Trump irrottaa Yhdysvallat siitä. Milei onkin julkisuudessa usein puhunut ihaillen Trumpista. Ja esimerkiksi hänen suhtautumisensa vapaaseen lehdistöön ja kaikkiin vasemmistolaisiin ajatuksiin muistuttaa hyvin paljon Trumpia. Milei on useasti syyttänyt journalisteja valehtelijoiksi ja edellisten korruptoituneiden hallitusten äänitorviksi.

Onneksi kuitenkin suhtautumisessa vapaaseen kauppaan Milei eroaa jyrkästi Trumpista. Samalla kun Yhdysvaltojen tuleva presidentti kertoo rakastavansa tulleja, Milei haluaa poistaa kaupan esteitä. Kaveruus Trumpin kanssa tulee tarpeeseen, sillä Argentiinan presidentti toivoo saavansa aikaan vapaakauppasopimuksen USA:n kanssa. Milei pyrkii vapauttamaan kauppaa myös esimerkiksi Kiinan suuntaan.   

Haavoittunut ja vihainen lohikäärme on vaarallinen naapuri

Kirjoitin vuosi sitten Peter Zeihanin näkemyksestä, että Kiina on luhistumassa lähivuosina. Palaan nyt samaan aiheeseen eli Kiinan mahdin vähenemiseen. Tämä voi kuulostaa oudolta erityisesti siinä valossa, miten G20-maiden tapaamisessa muut johtajat ovat kilvan pyrkineet juttusille Kiinan Xin kanssa. Mutta kuten legendaarinen jääkiekkoilija Wayne Gretzky sanoi, kannattaa luistella sinne, minne kiekko on menossa. Ja Kiinan osalta kiekko voi hyvinkin olla matkalla huonoon suuntaan.

World Knowledge Forumin tilaisuudessa professori Michael Beckley perusteli näkemyksensä sille, miksi Kiina todellakin on luhistumassa. Ensiksi hän listasi ne tekijät, joiden ansiosta Kiina koki niin valtaisan nopean ja voimakkaan taloudellisen kasvun 1970 - 2010. Nämä olivat:

• Poikkeuksellisen turvallinen sotilaallinen tilanne, sillä Nixonin myötä Yhdysvallat asettui tukemaan Kiinaa. USA auttoi Kiinaa integroitumaan maailman talouteen.
• Maon jälkeen Kiinassa valtaan päässeet olivat enimmäkseen erittäin päteviä ja fiksuja johtajia, jotka myös halusivat varmistaa, ettei enää kukaan yksittäinen henkilö saisi samanlaista yksinvaltaa. Esimerkiksi Deng Xiaoping, joka johti Kiinaa 1978 - 1989, teki monia merkittäviä uudistuksia, joiden ansiosta Kiina vaurastui.
• Vuosina 1970 - 2010 Kiinan väestörakenne tuki taloudellista kasvua. Tuona aikana vanhuksia ja lapsia oli vain vähän verrattuna työikäisiin aikuisiin.
• Kiinalla oli vielä vähän aikaa sitten runsaasti luonnonvaroja ja se pystyi esimerkiksi kasvattamaan suuren osan tarvitsemistaan elintarvikkeista.

Nyt kuitenkin kaikki nämä neljä aiemmin positiivista tekijää ovatkin kääntyneet päälaelleen. 

Turvallisuustilanne on heikentynyt valtaisasti. Muut maat ovat huolissaan Kiinan kasvaneesta sotilaallisesta voimasta ja yleensäkin vaikutusvallasta, minkä takia ne pyrkivät rajoittamaan Kiinan vaikutusvaltaa. Ja kun ottaa huomioon Kiinan toimet viime vuosina, muiden maiden epäluuloinen suhtautuminen Kiinaan näyttäytyy täysin oikeutettuna. Kiina esimerkiksi uhkailee Taiwania, ahdistelee naapurimaitaan ja on liittoutunut kammottavaa hyökkäyssotaa käyvän Venäjän kanssa.

Järkevästä ja maan etua ajattelevasta johdosta on jäljellä pelkkä muisto vain. Xi Jinping on kahminut valtaa itselleen siten, että hänestä on tullut uusi Mao. Lisäksi Xi on karkottanut kaikki vähänkään pätevät muut johtajat, minkä vuoksi häntä ympäröivät vain pelokkaat mielistelijät, jotka eivät edes uskalla kertoa johtajalleen maan todellista tilannetta.

Väestörakenne on kääntymässä katastrofaaliseksi. Yhden lapsen politiikan seurauksena työelämään siirtyvät sukupolvet ovat niin pieniä, että huoltosuhde työssäkäyvien ja elätettävien välillä käy kestämättömäksi. Lisäksi koska Kiina on kansalaisten oikeuksia polkeva poliisivaltio, ei muista maista olla kauhean innokkaasti muuttamassa Kiinaan töihin paikkaamaan työvoimapulaa.

Kiinalla toki on edelleen kallisarvoisia maametalleja, mutta monen muun luonnonvaran suhteen maa on köyhtynyt. Monissa paikoissa ympäristö on niin turmeltunutta, ettei minkään kasvattaminen onnistu. 

Muun maailman kannalta Kiinan vaurauden kääntyminen laskuun tarkoittaa erittäin vaarallista vuosikymmentä. Perinteisesti kun voimakas valtio huomaa mahtinsa heikkenevän, se turvautuu väkivaltaan pitääkseen kiinni aiemmasta vaikutusvallastaan. Onkin olemassa erittäin suuri riski sille, että lähivuosina Kiina ja Yhdysvallat joutuvat aseelliseen selkkaukseen ja jopa suursota on mahdollinen. Toivoa kuitenkin on. Nykyinen Kiinan diktaattori Xi on jo yli 70 vuotias. Jos hänen loppuvaltakautensa selvitään ilman sotaa, tulee Xin seuraaja toivottavasti noudattamaan erilaista politiikkaa.

Onko Olaf Sholz este voimakkaammalle Ukrainan tuelle?

Kuten olen useasti aiemminkin kirjoittanut, meidän eurooppalaisten kannattaisi jo pelkästään oman itsemme takia tukea vieläkin voimakkaammin Ukrainaa. Huhtikuussa kritisoin sitä, miten vähän erityisesti Saksa on antanut tukea Ukrainalle. Kirjoitin tästä otsikolla "Eurooppa vapisee Venäjän sotilasmahdin edessä". Saksan sisälläkin arvostellaan samaan tapaan heidän liittokansleriaan Olaf Sholzia.

Tuoreessa The Rachman Review -podcastissa haastatellaan Saksan parlamentin jäsentä Norbert Röttgeniä, joka arvostelee erittäin voimakkaasti Sholzia. Röttgenin mukaan muut hallituspuolueet olisivat halukkaita antamaan Ukrainalle enemmän voimakkaita aseita, mutta tämä ei onnistu, koska liittokansleri Sholz haraa vastaan. Sholz on julkisesti sanonut pelkäävänsä, että Saksa vedettäisiin mukaan sotaan ja sota laajenisi, jos Saksa antaisi Ukrainan käyttöön voimakkaita pitkän kantaman Taurus-ohjuksia. Röttgen pitää tällaisia puheita typerinä, koska ne myötäilevät Putinin harjoittamaa pelottelua.

Jos Saksa ei ryhdistäydy Ukrainan tukemisessa, voi se hyvinkin johtaa kuukausien päästä tilanteeseen, jossa Ukrainan on pakko taipua Venäjälle mieluisiin rauhanehtoihin. Ja tämä taas vahvistaisi Putinia ja muita sellaisia venäläisiä, jotka ajattelevat sodan olevan hyödyllistä. Röttgenin mukaan epäonnistuminen Ukrainan tukemisessa voi hyvinkin johtaa siihen, että seuraavaksi joudumme tukemaan Baltian maita sodassa Venäjää vastaan. Ja siinä sodassa panokset tulisivat olemaan vielä paljon kovemmat, koska kyseessä ovat Nato-maat.

Röttgen on vakuuttunut siitä, että kaikista saksan sisäisistä ongelmista huolimatta, valtaosa saksalaisista olisivat halukkaita tukemaan voimakkaammin Ukrainaa. Toivon todella, että hän on oikeassa tässä. Pahoin kuitenkin pelkään, että jos Saksan talous lähtee sukeltamaan esimerkiksi saksalaisten autonvalmistajien vaikeuksien takia, niin työttömäksi jäävät saksalaiset eivät silloin enää jaksa välittää ukrainalaisista.

Mitä sitten kyselytutkimukset sanovat saksalaisten asenteista Venäjää ja Ukrainaa kohtaan? Institute for Strategic Dialogue on tutkinut asiaa kyselyillä tämän vuoden aikana ja saanut seuraavanlaiset tulokset:

• 33% saksalaisista vastustaa Ukrainan tukemista
• 19% ei ota kantaa tai ei osaa päättää
• 49% kannattaa Ukrainan tukemista

Eli onneksi Röttgen on oikeassa sen suhteen, että suurempi joukko saksalaisista kannattaa edelleen Ukrainan aseapua kuin vastustaa. Saksalaiset ovat Ukrainan tukemisen suhteen suunnilleen keskitasoa, kun tätä mitataan sillä, miten tärkeäksi kansalaiset kokevat Ukrainan tukemisen. 

Kansainväliset tekniikan alan osaajat eivät suosittele Suomea

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten tärkeää Suomelle olisi saada tänne enemmän kansainvälisiä osaajia. Näitä ovat esimerkiksi:

• Tulevaisuuden työntekijät
• Oleskeluluvat ja lahjakkaat työntekijät
• Maahanmuuton korrelaatio maan taloudelliseen vaurauteen

Jos Suomi ei onnistu houkuttelemaan tänne runsaasti osaavaa työvoimaa muista maista, ei meillä ole toivoakaan saada talouttamme kunnon kasvuun. Ja ilman selvästi nykyistä voimakkaampaa talouskasvua, ei julkisella taloudella ole varaa ylläpitää nykyisen kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Maahanmuuton määrä ja laatu siis ratkaisevat hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuden.

Tuore tutkimus valitettavasti osoittaa, että Suomi näyttäytyy luotaantyöntävältä kansainvälisille osaajille. Tekniikan akateemiset TEK ja Insinööriliitto toteuttivat muualta tulleille tekniikan osaajille suunnatun kyselyn. Kysely tehtiin keväällä 2024 ja siihen vastasi yli 1 000 henkeä. Vastaajat toimivat Suomessa asiantuntija- tai johtotehtävissä. He ovat asuneet Suomessa jo useamman vuoden, joten heille on kertynyt jo hyvin kokemusta Suomesta ja miten helppoa ulkomaalaisen on täällä olla.

Yli puolet kyselyyn vastaajista ei voisi suositella Suomea kansainvälisille osaajille. Lisäksi vastaajat arvelevat tilanteen menevän vain huonompaan suuntaan. Vain 27% uskoo, että rasismi vähenee tulevaisuudessa ja vain 12% arvelee Suomen olevan viiden vuoden päästä parempi paikka maahanmuuttajille kuin nyt. Yli puolet vastaajista kertovat, että syrjintä haittaa ulkomaalaisten osaajien työllistymistä Suomessa.

Toisaalta tutkimuksessa on nähtävissä myös pieniä valonpilkahduksia, vaikka kokonaistulos onkin synkkä. Iso osa vastaajista on jo ennättänyt juurtua Suomeen sen verran hyvin, että kaikista hankaluuksista huolimatta reilu puolet aikoo jäädä Suomeen pysyvästi. Vain 6% aikoo muuttaa pois Suomesta niin nopeasti kuin mahdollista. 

Vuonna 2021 tehdyn Koulutus- ja työperusteisen maahanmuuton tiekartta 2035 -julkaisun mukaan: "Hallitus tavoittelee työperäisen maahanmuuton vähintään kaksinkertaistamista nykytasosta vuoteen 2030 mennessä siten, että kestävyystiekartan edellyttämä vähintään 50 000 työperäisen maahanmuuttajan kokonaislisäys toteutuu." Valitettavasti tämän tavoitteen saavuttaminen tuntuu mahdottomalta, jollei Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten osaajien keskuudessa merkittävästi paranneta nykyisestä. 

Perintövero on yksi parhaista veroista

Perintöverosta ei pidä missään nimessä luopua, sillä se on yksi parhaista veroista. 

Kuten VATTin analyysissä aikoinaan todettiin: "Verojärjestelmän ensisijainen tehtävä on rahoittaa julkisia palveluja ja tulonsiirtoja. Tämä täytyy tehdä oikeudenmukaisesti ja niin, että talouden toimintaan kohdistuvat haittavaikutukset ovat mahdollisimman pienet."

Hyvä verojärjestelmä jakaa verorasituksen oikeudenmukaisesti, vaikuttaa taloudenpitäjien käyttäytymiseen haitallisesti mahdollisimman vähän ja on lisäksi yksinkertainen ja helppo panna toimeen.

Suomen verotuotot vuonna 2023 olivat seuraavanlaiset.

Perintöverot kuuluvat oikean alanurkan keltaiseen alueeseen, joka koostuu perintöveron lisäksi kiinteistö- sekä varainsiirtoveroista.

Perintö- ja lahjaverot tuottavat vuosittain noin miljardin euron verran. Tämä on noin 2 prosenttia kaikista verotuloista. Perintö- ja lahjavero auttaa siis osaltaan vastaamaan muun muassa väestön ikääntymisen aiheuttamiin julkisen talouden haasteisiin. Jos tästä verosta saatavat tulot pienenisivät, täytyisi vastaavasti jotain muita veroja nostaa. Sen takia onkin erittäin tärkeää verrata perintöveroa muihin veroihin.

Kaikkein parhaat verot kannustavat kansalaisia toimimaan tavalla, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa. Nimittäin joissain tapauksissa verotus voi ohjata toimimaan tavoilla, jotka parantavat hyvinvointia. Esimerkiksi saastuttavan ja ympäristöä pilaavan toiminnan verottaminen kannustaa vähentämään saastuttamista, jolloin muille aiheutuva haitallinen ulkoisvaikutus pienenee. Tai verotus voi ohjata yrityksiä satsaamaan enemmän tutkimukseen ja kehitykseen, josta hyötyy koko kansantalous. Terveydenhuoltojärjestelmä puolestaan hyötyy siitä, jos tupakka-, alkoholi- ja makeisverot vähentävät kansalaisten epäterveellisistä elintavoista koituvaa sairastelua.

Tällaisia positiivisesti vaikuttavia veroja on kuitenkin melko vähän. Suurin osa veroista ohjaa sen sijaan käyttäytymistä suuntaan, josta on yhteiskunnalle haittaa. Erityisen haitallista talouden kokonaiskuvalle on kireä tuloverotus, sillä se herkästi vähentää työhaluja. Kun joku miettii, kannattaisiko ponnistella töissä vielä kovemmin vai olisiko sittenkin mukavampi ottaa vähän kevyemmin, niin tuloverotus vaikuttaa tähän päätökseen. Koska vapaa-aikaa ei käytännössä voida verottaa, verotus vääristää väistämättä henkilön työntarjontapäätöstä. Miettiessään, tekisikö hieman enemmän ylitöitä, pitäisikö lomarahat vapaana tai haluaisiko ylennyksen, henkilö ottaa myös verotuksen huomioon. On nimittäin luonnollista pohtia, kannattaako lisärahan ansaitsemiseksi nähtävä vaiva suhteessa käteen jäävään tuloon.

Esimerkiksi itse olen muutamaan otteeseen tehnyt 80% työviikkoa. Suosittelen sitä lämpimästi, jos se suinkin on mahdollista. Yksi lyhyempään työviikkoon itseäni kannustanut tekijä oli suhteellisen korkea tulovero. Vaikka vähensin työtunteja 20% ja samalla tavalla verotettavia tuloja 20%, sain silti edelleen käteen lähes yhtä paljon rahaa kuin täyttä työviikkoa tehdessäni. Tämä johtui siitä, että lyhyempi työviikko johti progressiivisen verotuksen kautta selvästi matalampiin tuloveroihin. Jos iso joukko työikäisiä päättäisi keventää työkuormaansa ja tehdä nelipäiväistä työviikkoa, aiheuttaisi tällainen Suomen taloudelle ainakin lyhyellä tähtäimellä suuria hankaluuksia.

Arvonlisäverot ja muut yleiset kuluttamiseen kohdistuvat verot puolestaan vähentävät kulutusta ja siten heikentävät talouskasvua. Esimerkiksi alv:n korottaminen heikentää palkansaajien ostovoimaa, sillä tuotteiden ja palveluiden hinnat nousevat. Tämä vähentää kuluttamista, mikä puolestaan vaikeuttaa talouden elpymistä. Ja jos kulutus laskee merkittävästi, voi se johtaa taantumaan tai jopa lamaan. Ja tästä taas seuraisi työttömyyttä ja kurjuutta. 

Lisäksi pienituloiset maksavat alv:a suhteellisesti enemmän kuin suurituloiset, koska pienituloisilla kaikki tulot menevät kulutukseen. Varakkailla sen sijaan on varaa säästää, jolloin alvin korotus ei iske heihin yhtä kovasti. Näin ollen alv:n korottaminen heikentää etenkin pienituloisten ostovoimaa ja kasvattaa myös eriarvoisuutta.

Keskitytään seuraavaksi tarkastelemaan tarkemmin perintö- ja lahjaveroa. Kutsun sitä tiivistetysti jatkossa vain perintöveroksi.

Ensinnäkin kannattaa muistaa, että alle 20 000 euron arvoisista perinnöistä ei tarvitse maksaa perintöveroa lainkaan. Suomessa yksittäisen perinnön arvo on keskimäärin noin 40 000 euroa. Suurin osa saa kuitenkin tätä pienempiä perintöjä. Vuosittain noin 60 prosenttia perinnönsaajista saa alle 20 000 euron perintöosuuden. Eli suurimmasta osasta perintöjä ei tarvitse nytkään maksaa lainkaan veroa. Perintö- ja lahjaveron poistaminen hyödyttäisi siis varsin pientä ja hyvin toimeentulevaa joukkoa suomalaisia.

Ongelmia perintöverosta koituu silloin, jos saatua perintöä ei pysty muuttamaan rahaksi, mutta perinnön verotettava arvo on suuri. Esimerkiksi silloin, jos kuolinpesään on jäänyt vaikkapa yhteisenä kotina käytetty asunto ja leski jää siihen asumaan. Vaikka lesken hallintaoikeus pienentää perintöveroa, niin se tulee kuitenkin heti maksuun. Ongelmia voivat aiheuttaa myös muuttotappioalueilta perinnöksi saadut omakotitalot tai tilat, joiden saaminen kaupaksi on hankalaa. Perintövero määräytyy kuitenkin kuolinpesän kaikkien omaisuuserien käyvän arvon mukaan kuolinpäivänä, josta on vähennetty kuolinpesän velat.

Näihin perintöveron ongelmiin löytyy kuitenkin paljon parempia ratkaisuja kuin perintöverosta luopuminen. Esimerkiksi nykyään perintöveron maksuun on aikaa 10 vuotta. Siinä ajassa luulisi selviävän jo monimutkaisemmankin kuolinpesän asiat.

Perintö- ja lahjaveroa on talouden tehokkaan toiminnan kannalta hyvä vero, joka edistää myös tasa-arvoa. Ansiottomasti saajallensa kertyvää omaisuutta on aiheellista verottaa raskaammin kuin esimerkiksi omaan työhön perustuvaa palkkatuloa. Tästä olikin jo aiemmin esimerkkejä.

Myös OECD suosittaa perintöverotusta, sillä se on talouden tehokkuuden ja tasa-arvon näkökulmasta hyvä veromuoto (OECD 2018). Samoin suurin osa vero-oikeuden asiantuntijoista ja taloustieteen tutkijoista pitää perintö- ja lahjaveroa talouden tehokkuuden kannalta verraten hyvänä verona, sillä se ei juuri ohjaa yrittämistä tai työntekoa haitallisella tavalla.

Perintöverosta voi olla jopa hyötyä kansantaloudelle, sillä se kannustaa työn tekemiseen tai yritystoiminnan siirtämiseen innokkaammalle yrittäjälle. Parhaimmillaan se kannustaa omistajanvaihdoksiin tilanteissa, jossa perillinen ei ole motivoitunut tai muutoin paras henkilö jatkamaan yrityksen toimintaa. En itse tajua lainkaan sellaista mukamas yrittäjää, joka ei olisi valmis tarvittaessa ottamaan esimerkiksi kymppitonnin lainaa perintöveroista selvitäkseen, jos hän haluaa pitää perimänsä yrityksen. Jos taas ei ole valmis investoimaan perimänsä yrityksen eteen edes perintöveron suuruista summaa, niin silloin tuskin on muutenkaan kovin motivoitunut jatkamaan yritystoimintaa. Tällöin on parempi myydä yritys muille, jotka sopivat yrittäjiksi paremmin.

Perintövero vaikuttaa reaalitalouden käyttäytymiseen suhteellisen vähän muun muassa siksi, että se liittyy kuolemaan, jota ei voi välttää, ja jonka tarkkaan ajankohtaan eivät ihmiset yleensä suoraan vaikuta.

Pidetään siis mielessä, että vaikka perintövero ei ole mikään mukava juttu, on se kuitenkin paljon parempi kuin suurin osa vaihtoehtoisista verotuksen muodoista.

Uhkaako köyhyys Suomi-neitoa?

Suomen talouskasvussa ei ole ollut kehumista. Suomen henkeä kohti laskettu bruttokansantuote (bkt) on jäänyt jälkeen muiden Pohjoismaiden kehityksestä.

Kuvaaja näyttää Suomen bruttokansantuotteen kehityksen verrattuna Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin.

Suomen velkaantumista ei ole saatu kuriin edes rankoilla säästötoimilla. Vuoden 2025 budjetin alijäämä on 12,2 miljardia euroa, eli sen verran valtion menot ylittävät tulot, ja sen verran velkaantuminen kasvaa. Tulot ovat ensi vuonna 76 miljardia euroa, menot 88,1 miljardia.

Luottoluokitusyhtiö Fitch arvioi kesän lopulla, että Suomen hallituksen sopeutus­toimet eivät ole vielä riittäviä, koska ne ainoastaan hidastavat velkaantumisen kasvua, mutta eivät pysäytä sitä.

Julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen (bkt) on Suomessa selvästi korkeampi kuin Tanskassa ja Ruotsissa.

Kun julkisten menojen mittaluokkaa verrataan maan talouden kokoon eli bkt:hen, Suomi on Tanskaa ja Ruotsia edellä, selviää talousjärjestö OECD:n tiedoista. Suomessa siis on eniten julkisia menoja, vaikka erot eivät ole valtavan suuria.

Hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveysmenot ovat kasvaneet ennakoitua enemmän. Tämä johtuu osittain väestön ikääntymisestä, joka lisää hoivapalvelujen tarvetta. Samaan aikaan syntyvyys on laskenut, mikä vähentää verotuloja, ja samalla puolustusmenot sekä korkojen nousu lisäävät painetta julkiselle taloudelle. Nämä tekijät tulevat kasvattamaan menoja myös tulevaisuudessa.

Väestörakenne on yksi Suomen julkisen talouden suurimmista haasteista. Maassa syntyy ennätyksellisen vähän lapsia, mikä pienentää työikäisten osuutta väestössä ja kasvattaa ikääntyvien määrää. Tämä aiheuttaa verotulojen vähenemistä ja lisää tarvetta sosiaali- ja terveyspalveluille.

Suomen väestörakenteen ongelmat ovat erityisen suuria verrattuna muihin Pohjoismaihin, kuten Ruotsiin ja Tanskaan. Vaikka syntyvyys on laskenut myös niissä, Suomi on kärsinyt eniten. Lisäksi Suomen tilannetta vaikeuttaa maahanmuuton vähäisyys. Vuonna 2021 Suomeen muutti 6,6 maahanmuuttajaa tuhatta asukasta kohden, kun taas Ruotsissa vastaava luku oli 8,7 ja Tanskassa 10,8.

Alla oleva kuvaaja näyttää, miten alijäämää on kertynyt viimeisten 20 vuoden aikana.

Valtionvelka oli elokuun lopussa 167 miljardia euroa. Jokaista suomalaista kohden velkaa oli noin 30 000€. Pelkästään korkoja Suomi maksaa vuodessa 3 miljardia euroa nykyisellä velkamäärällä ja korkotasolla.

Kaikesta tästä synkistelystä huolimatta emme suinkaan ole kansakuntana matkalla kadulle kerjäämään. Vaikka talouskasvu on ollut odotuksia hitaampaa alkuvuonna 2024, niin silti varovaisia viitteitä lupaavammasta kehityksestä on nähtävillä. Vientimarkkinoilla on edelleen epävarmuutta, mikä voi pidentää matalasuhdannetta Suomessa. Positiivinen kehitys kotitalouksien reaalituloissa sen sijaan luo optimismia suotuisammista ajoista jatkossa, mikä parantaa etenkin palvelualojen näkymiä. Rahapolitiikan kiristymisen jakso on takana, ja korkojen odotetaan jatkavan laskuaan vuosina 2024–2025.

Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana Suomeen on myös syntynyt runsaasti innovatiivisia uusia yrityksiä, jotka ovat kasvaneet kiitettävästi. Tällaisia ovat esimerkiksi RELEX Solutions, joka on kasvanut merkittävästi viime vuosina ja vakiinnuttanut asemansa yhtenä Suomen menestyneimmistä teknologiayrityksistä. Yritys tarjoaa toimitusketjun hallinnan, varaston optimoinnin ja ennustamisen ohjelmistoratkaisuja, joita käyttävät erityisesti kaupan alan yritykset ympäri maailmaa. RELEX työllistää yli 2000 huippuammattilaista.

Toinen hyvä esimerkki kovaan kasvuun ja erityisesti kannattavuuteen päässeestä suomalaisesta teknologiayrityksestä on Supermetrics. Vuonna 2013 perustetulla Supermetricsilla on yli 17 000 asiakasta 120 maassa. Yhtiön palveluksessa työskentelee tällä hetkellä 330 henkilöä kahdessatoista eri maassa. Isoimmat toimipisteet sijaitsevat Helsingissä, Dublinissa, Atlantassa, Singaporessa ja Vilnassa. Supermetrics on kasvanut viime vuodet 40% vuosivauhdilla. 

Mikäli saamme vielä lisää tämänkaltaisia menestystarinoita, on Suomella hyvät mahdollisuudet säilyä vauraana maana. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suomalaiset ovat maailman 20 rikkaimman kansan joukossa. Alla oleva kuvaaja näyttää tiettyjen maiden bruttokansantuotteet henkeä kohden vuodelta 2022. Suomalaiset ovat keskimäärin varakkaampia kuin esimerkiksi britit tai japanilaiset.

Vaikka siis hiukan jäisimmekin jälkeen Ruotsista, ei se silti tarkoita, että olisimme matkalla köyhyyteen. Ja jos uskaltaisimme purkaa vanhoja luutuneita yrityksiä pönkittäviä yritystukia ja sen sijaan antaisimme talouden luovan tuhon tehdä taikojaan, voisimme saada taloutemme kasvuun uudenlaisten kasvuyritysten avulla.

Ukrainan operaatio Kurskissa osoitti Putinin bluffanneen

 Ukrainan armeija yllätti kaikki valtaamalla noin 1250 neliökilometrin alueen Venäjältä.

Hallitsemalla pientä aluetta Venäjän maaperällä lähellä Ukrainan rajaa, Ukraina saavuttaa selviä sotilaallisia hyötyjä. Tuhoamalla siltoja Venäjällä Ukraina häiritsee venäläisten joukkojen liikuttamista sekä huoltoa. Lisäksi alue toimii suojavyöhykkeenä, jolloin venäläisten tykit eivät pääse yhtä lähelle Ukrainan rajaa ampumaan Ukrainan puolelle.

Kuitenkin suorien sotilaallisten tavoitteiden lisäksi Ukraina on saavuttanut tällä Kurskin hyökkäyksellään merkittäviä psykologisia ja poliittisia voittoja. Ukrainan merkittävät liittolaiset Yhdysvalloissa ja Saksassa ovat aiemmin vastustaneet iskuja Venäjän maaperälle, sillä he ovat pelänneet Putinin uhkauksia ydinaseiden käytöstä. Nyt Ukraina on reippaasti ylittänyt useita Putinin asettamia rajoja, eivätkä venäläisten ydinohjukset ole vieläkään lentäneet. Tämä osoittaa, että Ukraina voi iskeä Venäjälle ja voi vallata alueita Venäjältä ilman, että tämä välittömästi saisi Venäjän turvautumaan ydinaseisiin. Koska Putinin bluffi on jälleen kerran paljastettu, on Ukrainan liittolaisten jatkossa erittäin hankalaa perustella, miksei Ukraina saisi iskeä Venäjän puolelle aseilla, joita se on saanut liittolaisiltaan.

Sama ilmiö on toistunut jatkuvasti viimeisten parin vuoden taistelujen aikana. Ensin Putin pelottelee länsimaisia johtajia kamalilla seuraamuksilla. Sitten pelokkaat länsimaat asettavat tämän seurauksena Ukrainalle rajoituksia, jotka hankaloittavat Ukrainan mahdollisuuksia puolustaa itseään tehokkaasti. Sitten nämä rajoitukset tavalla tai toisella ylitetään, minkä seurauksena Putinin pelottelut paljastuvat pelkäksi bluffaamiseksi. Sitten länsimaiset liittolaiset höllentävät rajoja, mutta eivät kokonaan poista niitä. 

Tulevaisuuden työntekijät

Suomessa kuten monessa muussakin jo kauan sitten vaurastuneessa maassa uhkaavat työntekijät loppumaan. Mikäli Suomen luonnollisen väestön väheneminen jatkuu nykyiseen tapaan, emme pysty ylläpitämään edes nykyisen kaltaista heikkoa talouskasvua. Tilastokeskuksen ennusteiden mukaan työikäinen väestö vähenisi reilulla 100 000 henkilöllä 2040-luvulla ja edelleen reilulla 130 000 henkilöllä 2050-luvulla. Vuoden 2060 lopussa työikäisen väestön määrä olisi 3,1 miljoonaa henkilöä, mikä on runsaat 310 000 henkilöä nykyistä vähemmän. 

Tämä ennuste on synkkä talouskasvun kannalta, mutta vielä synkempi tilanne olisi ilman maahanmuuttoa. Ennuste nimittäin olettaa, että Suomi saa muuttovoittoa ulkomailta 15 000 henkilöä vuosittain. Jos emme onnistukaan houkuttelemaan tänne työikäistä väestöä muista maista, kärsii taloutemme jo paljon nopeammin. Ja nykyisen hallituksen maahanmuuttovastainen politiikka ei suinkaan helpota tilannetta.

Muualta kuitenkin löytyy korkeastikoulutettuja, jotka voisivat muuttaa Suomeen. The Economistin tekemän arvion mukaan peräti pari miljoonaa korkeastikoulutettua olisi kiinnostunut muuttamaan Suomeen, jos se olisi vaivatonta. Tämä arvio pohjautuu laajoihin kyselytutkimuksiin, joita on tehty vuosittain 2010 - 2023. Seuraavista maista on eniten henkilöitä, jotka olisivat kiinnostuneita muuttamaan Suomeen:

1. Yhdysvallat
2. Japani
3. Intia
4. Venäjä
5. Kiina
6. Turkki
7. Peru
8. Iran
9. Etelä-Korea

Kuitenkin erilaiset byrokraattiset hankaluudet usein estävät näiden muuttoaikaiden toteutumisen. Esimerkiksi työluvan saaminen saattaa olla hankalaa, vaatia paljon paperityötä ja vaatia aikaa. Lisäksi puolison ja lapsien täytyy myös olla tervetulleita. The Economistin mukaan esimerkiksi Portugali ja Dubai ovat hyviä esimerkkejä paikoista, joissa maahanmuuttaminen työn perässä on tehty helpoksi ja houkuttelevaksi.

Politiikka duopolina joka kuristaa kilpailun

Kirjoitin pari vuotta sitten siitä, miten onnettomasti amerikkalaiset äänestäjät joutuvat jatkuvasti valitsemaan kahden surkean vaihtoehdon välillä. Ja samanlainen valinta kahden kauhean presidenttiehdokkaan välillä on heillä taas edessään muutaman kuukauden kuluttua, kun kansa joutuu valitsemaan ikälopun Bidenin tai moraalittoman huijarin Trumpin välillä. Tuntuu käsittämättömältä, ettei 330 miljoonan ihmisen valtiosta, joka on monella mittarilla maailman johtava, löydy tämän parempia ehdokkaita. Kuitenkin Yhdysvaltojen politiikan rakenteita tarkastelemalla selviää, että valinta kahden huonon vaihtoehdon välillä onkin itseasiassa tarkoituksella järjestetty lopputulos.

Freakonomics-podcast tarkastelee tätä jaksossaan 595. Why Don't We Have Better Candidates for President. Siinä hyödynnetään yritysstrategian peruskursseilta tutun Michael Porterin ajatuksia teollisuuden kilpailun kovuuden määräytymisestä. Tämä viitekehys tunnetaan nimellä Porterin viisi voimaa, jotka näkyvät alla olevassa kuvassa. 

Verrataanpa näiden viiden voiman perusteella USA:n ja Suomen poliittista "markkinaa" tai "teollisuutta" keskenään.

Aloitetaan keskeltä eli toimialan nykyisten toimijoiden keskinäisen kilpailun kovuudesta. Suomessa erilaisia eduskuntapuolueita on yhdeksän ja niistä kaikkein suosituimmankin kannatus pyörii vain 20 prosentin paikkeilla. Suhteellinen vaalitapa mahdollistaa sen, että myös pienet puolueet onnistuvat verrattain helposti saamaan kansanedustajia. Puolueiden suuri määrä takaa myös sen, että äänestäjillä on aidosti vaihtoehtoja, joista valita. Jos esimerkiksi äänestäjä ajattelee talouspoliittisesti vasemmistolaisesti ja hän pettyy vaikkapa vihreiden toimintaan, on hänen helppo vaihtaa seuraavissa vaaleissa vasemmistoliittoon. 

Yhdysvalloissa puolestaan sadan hengen senaatissa demokraateilla on 47 ja republikaaneilla 49 paikkaa. Eli yhteensä näillä kahdella puolueella on 96% senaatin paikoista. Kongressissa republikaaneilla on 51% ja demokraateilla 49% paikoista. Ja lisäksi todellista kilpailua näiden kahden valtapuolueen kesken on vain harvoissa paikoissa. Useimmat vaalipiirit on muodostettu niin, että toinen puolue voittaa niissä aina. Esimerkiksi talouskonservatiivisesti ajattelevalla äänestäjällä ei käytännössä ole useinkaan mitään valinnanvaraa Yhdysvalloissa. Hänelle on tarjolla vain yksi republikaanipuolueen kyseiseen vaalipiiriin valitsema ehdokas. Ja vaikka tämä olisi kuinka surkea tahansa, olisi äänestäjälle suuri kynnys loikata täysin toiseen laitaan ja äänestääkin demokraattia. Ja tietysti ihan sama toisinpäin äänestäjälle, joka esimerkiksi kannattaisi vähävaraisten tukea, ei ole kuin yksi ainoa äänestettävä tarjolla.

Tarkastellaan seuraavaksi uusien tulokkaiden muodostamaa uhkaa. Suomessa uusia puolueita on helppo muodostaa. Tarvitaan vähintään 5 000 äänioikeutetun henkilön antamaa kannatusilmoitusta (kannattajakorttia), joissa nämä ilmoittavat kannattavansa yhdistyksen merkitsemistä puoluerekisteriin. Meillä uudet puolueet saavat myös kohtuullisen hyvin näkyvyyttä mediassa, sillä esimerkiksi Yle kutsuu vaalien alla eduskunnan ulkopuoliset puolueet omaan vaalitenttiinsä. Uudet puolueet ovat myös onnistuneet saamaan kansanedustajia. Viimeisimpänä Liike Nyt sai yhden kansanedustajan vuoden 2019 vaaleissa. Ja puolueeksi kuitenkin verrattain nuori Perussuomalaiset on nykyään eduskunnan suurimpia puolueita.

Yhdysvalloissa puolestaan uusilla puolueilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia saada senaattoreita tai kongressin edustajia. Vaalitapa USA:ssa on sellainen, että tietystä vaalipiiristä vain voittaja valitaan. Eli jos vaikka uusi puolue onnistuisi jollain ihmeen konstilla saamaan tasaisesti 10% äänistä jokaisessa vaalipiirissä, ei se silti saisi yhtäkään edustajaa valituksi. Lisäksi USA:n media on lähes poikkeuksetta puolueellista ja nimenomaan niin, että jokainen merkittävä tiedonvälityslähde on joko republikaanien tai demokraattien puolella. Tällöin uuden puolueen on mahdotonta saada omia ajatuksiaan läpi suosituilla kanavilla, lehdissä tai nettijulkaisuissa.

En nyt jaksa käydä läpi muita Porterin viidestä voimasta, mutta saitte varmaan käsityksen tästä. Porterin teorian mukaan nämä viisi voimaa määrittävät sen, miten kovia voittoja toimialan nykyiset johtajat keräävät ja miten helppoa näillä on. Yhdysvalloissa, jossa vallitsee poliittinen duopoli, äänestäjät saavat surkeaa palvelua ja kaksi valtapuoluetta porskuttavat ilman sen suurempia ponnisteluja.  

Ukrainan sota ohjaa äänestyspäätöstäni EU-parlamenttivaaleissa

Kuten blogini uskolliset lukijat hyvin tietävät, olen erittäin huolestunut Ukrainan sodasta. Mikäli Venäjä saavuttaisi sodassa edes osittaisen voiton, tietäisi se entistä suurempia vaaroja Suomelle. Onnistunut sotaretki kannustaisi Venäjää turvautumaan jatkossakin aseisiin, kun se ajaisi omaa etuaan (tai ainakin johtajiensa etua) naapurimaidensa kustannuksella.

Ukrainan sodan suuresta merkityksestä olen kirjoittanut useasti aiemminkin. Alla linkkejä muutamaan tällaiseen kirjoitukseen:

• Amerikkalaiset rientävät jälleen hätiin
• Eurooppa vapisee Venäjän sotilasmahdin edessä
• Pekka Toveri ja Venäjän uhka Suomelle
• Halla-ahon kommentit Ukrainan auttamisesta ovat järkeviä ja oikein

Tämän takia nyt europarlamenttivaaleissa tärkeintä minulle äänestäjänä on varmistaa, että parlamenttiin saadaan sellaisia henkilöitä ja ryhmiä, jotka tekevät kaikkensa Ukrainan tukemiseksi. Valitettavasti läheskään kaikki parlamentin ryhmät eivät ole täysillä Ukrainan puolella ja Venäjää vastaan. Kuten eri eu-parlamentin ryhmiä esitellessäni toin esiin, osaan ryhmistä kuuluu Putinin kätyreitä tai sitten Putinille hyödyllisiä idiootteja. 

Suurin ryhmä EPP ja sen kärkiehdokas Ursula von Der Leyen ovat onneksi tukeneet voimakkaasti Ukrainaa koko ajan. Tämän takia voisin siis äänestää tähän ryhmään Suomesta kuuluvaa kokoomusta. Kokoomuksella onkin ehdolla turvallisuuspolitiikkaa hyvin ymmärtäviä ehdokkaita kuten Pekka Toveri ja Mika Aaltola. Sekä Toveri että Aaltola ovat molemmat kannattaneet vahvasti Ukrainan paljon suurempaa sotilaallista tukea.

Sosiaalidemokraattinen ryhmä on myös suoriutunut hyvin Ukrainan tukemisen saralla. Se myös ajaa vahvempaa Euroopan puolustusteollisuutta ja sotilaallisen yhteistyön lisäämistä. Kuitenkin minua tökkii se, että suomalaisen SDP:n kärkiehdokas näissä vaaleissa on Eero Heinäluoma. Heinäluoma on aikoinaan myötäillyt käsittämättömän paljon Venäjän etuja ja vähätellyt jatkuvasti Venäjän uhkaa. Esimerkiksi vuonna 2009 hän puolusti kärkkäästi hallituksen sallivaa Nord Stream -linjaa. Vielä vuonna 2021 Heinäluoma äänesti tyhjää, kun EU-parlamentti hyväksyi Venäjää rajusti kritisoivan päätöslausuman, jossa vaadittiin vähentämään riippuvuutta Venäjän öljystä ja kaasusta. Tämän takia en tahdo äänestää SDP:tä.

EU-parlamentin Renew olisi Ukrainan ja Venäjän suhteen minulle hyvin sopiva ryhmä. Esimerkiksi tammikuussa 2024 Renew kampanjoi voimakkaasti sen puolesta, että Eurooppa tukisi entistä vahvemmin aseellisesti Ukrainaa. Muutenkin minua miellyttää Renewn liberaali linja.

Euroopan vihreät ovat myös tukeneet sodan alusta saakka voimakkaasti Ukrainaa Venäjää vastaan. Vihreät tahtovat saada enemmistöpäätökset EU:ssa, jotta yksittäiset Putinin kätyrit kuten Orban eivät pystyisi jatkossa estämään Venäjää vastustavia päätöksiä. Vihreitä äänestämällä tulisi siis varmasti tuettua myös Ukrainaa. Vihreillä on Suomessa ehdokkaana Atte Harjanne, joka on hienosti ajanut voimakkaampaa aseellista apua Ukrainalle. Harjanne kampanjoi jo vuonna 2022 sen puolesta, että Euroopan pitäisi antaa Leopard-panssarivaunuja Ukrainalle.

ID on täysin Putinin talutusnuorassa, enkä missään nimessä ikinä voisi kuvitellakaan äänestäväni sitä. Onneksi Suomessa ei edes ole siihen kuuluvia eduskuntapuolueita. Eikä yksikään suomalainen eduskuntapuolue ole aikeissakaan tehdä yhteistyötä ID:n kanssa, joten sen suhteen ei ole huolta.

ECR ei onneksi ole samalla tavalla Venäjän puolella kuin toinen laitaoikeiston ryhmä ID. ECR:ään kuuluu Suomen perussuomalaisten tavoin puolueita, jotka ovat hienosti tukeneet Ukrainaa. Mutta ECR harkitsee ottavansa Unkarin Viktor Orbanin Fidez-puolueen jäsenekseen. Ja Orban on yksi suurimpia Putinin kätyreitä Euroopassa. Jo pelkästään se, että ECR edes harkitsee tätä, tekee minulle mahdottomaksi äänestää ECR:ää eli perussuomalaisia. Se on nimittäin merkki siitä, että ECR:ään kuuluu monia venäjämielisiä tahoja Euroopassa.

Vasemmistoa en myöskään pysty äänestämään, koska eurooppalaiseen vasemmistoryhmään kuuluu Venäjän ymmärtäjiä aivan liikaa. Osa vasemmistoryhmän mepeistä on äänestänyt Ukrainan sotilaallista apua sekä Venäjän pakotteita vastaan. Esimerkiksi päätöslauselmaa, jossa Venäjä tuomitaan terroristivaltioksi, kannatti sellaisenaan vasemmistoryhmästä Suomen Modigin lisäksi vain kolme muuta vasemmistoryhmän meppiä.

Näin siis minulle jäävät jäljelle Ukrainan sodan perusteella neljä mahdollista puoluetta: kokoomus, keskusta, vihreät ja RKP. 

 

Lisää eurovaalikoneita

Aiemmassa kirjoituksessani testailin Iltalehden, Helsingin Sanomien sekä Ylen eurovaalikoneita. Jatkan tässä europarlamentti-vaaleihin valmistautumista kokeilemalla, millaisia tuloksia MTV:n, Ilta-Sanomien sekä Kauppalehden vaalikoneet antavat.

MTV Uutisten eurovaalikone

MTV:n eu-vaalikone löytyy osoitteesta: https://www.mtvuutiset.fi/vaalikone

Vaalikoneessa on 27 väittämää. Väittämät kuuluvat seuraaviin teemoihin:

• Suhtautuminen EU:hun
• Talous
• Ilmasto ja luonto
• Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
• Maahanmuutto
• Päätöksenteko 

Vaalikone näyttää käyttäjälle jokaisen väittämän kohdalla lyhyen videon, jolla pitäisi avata väittämän taustoja. Kuitenkin joidenkin kysymysten kohdalla videoilla vain sanotaan ääneen sama väittämä, jonka pystyy myös lukemaan. Joten videoista ei ole joidenkin väittämien kohdalla mitään hyötyä. Niiden katsominen vain tuhlaa aikaa. Onneksi sentään useimpien väittämien kohdalla videoilla esitellään oikeasti lisätietoja. Silti samat lisätiedot olisi voinut yhtä hyvin esittää tekstinä.

MTV Uutisten vaalikoneen perusteella minulle sopivimmat puolueet ovat:

1. Vihreät (ilmeisesti sopivuus noin 85%)
2. Avoin puolue, 83%
3. Liberaalipuolue, 82%
4. Vasemmistoliitto, 81%
5. SDP, 78%

Nämä MTV:n vaalikoneen minulle suosittelemat puolueet ovat pitkälti samat, joita myös HS:n vaalikone suositteli. Kuitenkin erojakin löytyy. Isoin yllätys oli, että Vasemmistoliitto pääsi näin korkealle sopivuudessa. Tämä kuitenkin on ihan ymmärrettävää, kun tarkastelee tarkemmin, millaisia talousaiheisia väittämiä koneessa on. MTV:n vaalikone ei esitä sellaisia väittämiä lainkaan, joilla tyypillisesti erotellaan vastaajia oikeisto-vasemmisto -akselilla. Mukana ei siis ole sellaisia kysymyksiä, jotka koskisivat esimerkiksi tulonjakoa köyhien ja rikkaiden välillä tai verotusta.

Jostain käsittämättömästä syystä MTV:n vaalikone näyttää kokonaisuudessaan parhaiten sopivat ehdokkaat vain parhaiten sopivimmasta puolueesta. Eli minun tapauksessani tuloksista on helposti katsottavissa vain se, ketkä vihreiden ehdokkaat sopisivat parhaiten. Kaikkien muiden puolueiden sopivimmat ehdokkaat listataan vain teemoittain. Oli siis ärsyttävän työlästä varmistaa, ketkä todella ovat top 5 ehdokasta. 

MTV:n vaalikoneen perusteella top 5 ehdokasta ovat:

1. Tuire Kaimio, vihreät, 90%
2. Nina Sneitz, Liberaalipuolue, 88%
3. Inka Hopsu, vihreät, 85%
4. Petrus Pennanen, Avoin Puolue, 85%
5. Ari-Pekka Liukkonen, vihreät, 85%

Ilta-Sanomien eurovaalikone

Ilta-Sanomien europarlamenttivaalien vaalikone löytyy osoitteesta: https://www.is.fi/aihe/vaalikone/

Ilta-Sanomien vaalikoneesta löytyvät väittämät on ryhmitelty seuraaviin teemoihin:

• Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
• Ilmasto ja luonto
• Talous
• Päätöksenteko

Tässäkin vaalikoneessa pääsee ottamaan kantaa ärtymystä herättäneeseen pullonkortti-määräykseen.

IS:n vaalikone esittelee tulosten ehdolla sen, mihin eri europarlamentin ryhmiin suomalaiset puolueet kuuluvat. Lisäksi nämä ryhmät esitellään lyhyesti. Tämä on erittäin hyvä, sillä kuten huomasin kirjoittaessani juttua europarlamentin ryhmistä, ne ovat huonosti tunnettuja Suomessa.

IS:n vaalikone suosittelee minulle seuraavia puolueita:

1. Avoin puolue, 81%
2. Vihreät, 79%
3. Liberaalipuolue, 78%
4. Vasemmistoliitto, 78%
5. SDP, 76%

Ehdokkaiden top 5 on:

1. Atte Harjanne, vihreät, 83%
2. Henna Virkkunen, kokoomus, 83%
3. Lassi Kivinen, liberaalit, 82%
4. Julia Sangervo, vihreät, 81%
5. Tuire Kaimio, vihreät, 81%

Tuire Kaimio on tullut kärkeen nyt jo useammassakin vaalikoneessa. Henna Virkkunen nousi myös toisen iltapäivälehden vaalikoneen tuloksissa kärkikahinoihin.

Kauppalehden eurovaalikone

Kauppalehden eu-vaalikone löytyy osoitteesta: https://www.kauppalehti.fi/eurovaalikone2024#/

Kauppalehden vaalikoneessa on vähemmän kysymyksiä kuin muissa testaamissani.

Kauppalehden vaalikoneen perusteella minulle parhaiten sopivat puolueet ovat:

1. Liberaalipuolue, 85 %
2. Avoin Puolue, 76 %
3. Kansallinen Kokoomus, 75 %
4. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, 74 %
5. Suomen ruotsalainen kansanpuolue, 74 %

Ehdokkaiden top 5:

1. Henna Virkkunen, kokoomus, 85%
2. Oona Hagman, Rkp, 83%
3. Ari-Pekka Liukkonen, vihreät, 83%
4. Petrus Pennanen, Avoin Puolue, 83%
5. Maria Guzenina, SDP, 81%

Tämä oli jo kolmas vaalikone, jonka tuloksissa Henna Virkkunen nousi top viiteen. Samoin Ari-Pekka Liukkonen ja Petrus Pennanen ovat tulleet kärkeen useamman kerran. 

Vaalikoneita eurovaaleja varten

Aiempia vaalikone-kokeiluja

Kirjoitin eduskuntavaalien yhteydessä vaalikoneista useamman jutun ja annoin myös vinkkejä, miten niitä kannattaa hyödyntää oman äänestyspäätöksen tueksi:

• https://politiikkaajarjella.blogspot.com/2023/02/vaalikoneita-eduskuntavaaleja-2023.html
• https://politiikkaajarjella.blogspot.com/2023/03/lisaa-vaalikoneita-ja-yhteenveto-niiden.html

Eduskuntavaalien yhteydessä vaalikoneiden perusteella minulle parhaiten sopivat puolueet olivat:

1. Liberaalipuolue
2. Piraattipuolue
3. Rkp
4. Vihreät
5. Avoin puolue

Mielenkiintoista nähdä, mitä puoluetta vaalikoneet minulle suosittelevat EU-vaaleja varten.

Iltalehden vaalikone EU-vaaleihin

Iltalehden vaalikone löytyy osoitteesta: https://www.iltalehti.fi/eurovaalit-2024/vaalikone#/

IL:n vaalikone ryhmittelee ehdolla olevat puolueet seuraavanlaiseen arvokarttaan.

Ruuhkaisessa oikeassa laidassa ovat päällekkäin eduskuntapuolueista kokoomus, keskusta ja liike nyt. Vasemmassa alakulmassa puolestaan vihreät ja vasemmistoliitto ovat päällekkäin.

Vaalikoneessa pääsee ottamaan kantaa esimerkiksi monet hermostuttaneeseen pullonkorkki-uudistukseen. Valitettavasti kuitenkin tulevan EU-parlamentin joihinkin isoihin päätöksiin liittyviä väittämiä ei ole lainkaan. Esimerkiksi vaalikoneessa ei oteta lainkaan kantaa siihen, pitäisikö EU:n sallia paljon entistä mittavammat yritystuet. Tämä kun on nyt kuuma kysymys ja erittäin tärkeä EU:n talouspolitiikan kannalta. 

Iltalehden vaalikoneen perusteella minulle sopivimmat puolueet ovat:

1. Liberaalipuolue 83 %
2. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 77 %
3. Avoin Puolue 75 %
4. Suomen ruotsalainen kansanpuolue 75 %
5. Kansallinen Kokoomus 74 %
6. Keskusta 72 %
7. Liike Nyt 72 %
8. Vihreät 71 %
9. Vasemmistoliitto 71 %

Tämän jälkeen onkin sitten yli kymmenen prosenttiyksikön välimatka kymmenenneksi sopivimpaan puolueeseen, joka on siis jo kaukana omista vastauksistani.

Kuten uskolliset lukijani varmasti muistavat, olin viime eduskuntavaaleissa kovasti innostunut Liberaalipuolueesta. Kirjoitin tammikuussa 2023 ylistävään sävyyn liberaalien puolueohjelmasta. IL:n vaalikone tuntuu muutenkin osuvan aika hyvin suosittelemaan sellaisia puolueita, joiden linjasta olen muutenkin pitänyt.

Vaalikoneen perusteella top 5 ehdokasta ovat:

1. Eero Heinäluoma, SDP, 80%
2. Dimitri Qvintus, SDP, 80%
3. Oona Hagman, RKP, 80%
4. Henna Virkkunen, Kokoomus, 78%
5. Maria Guzenina, SDP, 78%

Helsingin Sanomien EU-vaalikone

Helsingin Sanomien EU-vaalikone löytyy osoitteesta: https://www.vaalikone.fi/euro2024/hs

Hesarinkaan vaalikoneessa ei oteta lainkaan kantaa yritystukiin maataloustukia lukuunottamatta. Muutenkin talousosio on kovin lyhyt ja siinä on vain 4 kysymystä. Arvoihin sen sijaan panostetaan jopa 15 kysymyksen verran, mikä on suhteettoman paljon, kun muut osiot saivat vain 3 - 4 kysymystä per teema. 

Hesarin vaalikoneen perusteella eduskuntapuolueet asettuvat seuraavasti arvokartalle:

Kannattaa huomata, että HS:n ja IL:n vaalikoneissa on selviä eroja puolueiden asettumisessa. IL:n vaalikoneessa KD on perussuomalaisten kanssa samassa konservatiivien porukassa, kun taas HS laittaa kristillisdemokraatit samaan paikkaan kokoomuksen kanssa. Myös etäisyys SDP:n ja Rkp:n välillä eroaa selvästi eri koneiden välillä. HS:n koneen perusteella SDP ja Rkp eroavat toisistaan merkittävästi vasemmisto-oikeisto -akselilla, kun taas IL laittaa ne samaan kohtaan.

HS:n vaalikone suosittelee minulle seuraavia puolueita:

1. Vihreät 78% (tämä on suurin ero IL:n vaalikoneen tuloksiin verrattuna)
2. Liberaalipuolue 78%
3. Rkp 76%
4. SDP 76%
5. Avoin puolue 74%
6. Keskusta 70% (melko yllättävä tulos, sillä vastustan maataloustukia)
7. Kokoomus 69%

HS:n vaalikoneen perusteella top 5 ehdokasta ovat: 

1. Kalle Pusa, Rkp, 84%
2. Unna Eteläinen, Vihreät, 81%
3. Tommi Vihervaara, Liberaalipuolue, 81%
4. Aki Kivirinta, Liberaalipuolue, 80%
5. Pinja Perholehto, SDP, 80%

Ylen EU-vaalikone

Ylen eurovaalien vaalikone löytyy osoitteesta: https://vaalit.yle.fi/vaalikone/eurovaalit2024

Ylen vaalikoneessa kummastuttaa, että joihinkin väittämiin voi vastata vain kyllä- tai ei-vaihtoehdoilla.

Väittämät tässä vaalikoneessa ovat parempia kuin IL:n tai HS:n koneissa. Esimerkiksi nyt vihdoin voi ottaa kantaa yritystukiin, joka on todella tärkeä seuraavan europarlamentin päätös. Mutta on tässäkin vaalikoneessa myös outoja väittämiä. Esimerkiksi en oikein tiedä, mitä pitäisi vastata väittämään "Rasismi on merkittävä ongelma Suomessa". Vastustan jyrkästi rasismia, mutta mielestäni Suomessa ei kuitenkaan esiinny niin paljon rasismia, että se olisi merkittävä ongelma. Jos kuitenkin vastaan olevani eri mieltä, tulkitaanko se, että kannatan rasismia? Onneksi outoihin kysymyksiin voi myös jättää vastaamatta.

Tuloksia tarkastellessa Ylen vaalikone kuitenkin herättää eniten ihmetystä. Jostain ihmeen syystä tulokset eivät näytä, mitkä puolueet sopisivat parhaiten. Tuloksia voi tarkastella vain ehdokkaittain, mikä on todella typerää, sillä äänestämällä ehdokasta tuet aina myös puoluetta. Joten puolueen sopivuus on jopa merkittävämpää kuin yksittäisen ehdokkaan sopivuus. Paljon risuja Ylelle tästä hölmöydestä.

Ylen vaalikoneen perusteella top 5 ehdokasta ovat:

1. Minna-Anniina Heiskanen, SDP, 87%
2. Tommi Vihervaara, Liberaalipuolue, 83% (Tommi nousi korkealle myös HS:n vaalikoneessa)
3. Timo Huhtamäki, Vihreät, 81%
4. Tuire Kaimio, Vihreät, 81%
5. Aki Kivirinta, Liberaalipuolue, 81% (Aki pärjäsi hyvin myös HS:n vaalikoneessa)

Yhteenvetoa vaalikoneiden tuloksista

Kannattaa käyttää useampaa eri vaalikonetta, sillä näin saat monipuolisemman kuvan siitä, mitkä ehdokkaat ja puolueet voisivat sinulle sopia. Eri koneiden antamissa tuloksissa on isojakin eroja, koska niihin valikoidut kysymykset eroavat toisistaan. Kaikista puolueista Liberaalipuolue olisi vaalikoneiden perusteella minulle sopivin puolue. Eduskuntapuolueista sopivimmat olisivat Rkp, SDP ja Vihreät.

Euroopan parlamentin poliittiset ryhmät

Eurovaalit lähestyvät, joten päätin perehtyä siihen, millaisia poliittisia ryhmiä Euroopan parlamentissa onkaan. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Euroopan parlamentin valta on kasvanut, minkä seurauksena myös parlamentin erilaisilla poliittisilla ryhmillä on enemmän vaikutusvaltaa. Vuosien 2019 - 2024 parlamentissä oli seitsemän poliittista ryhmää. Ryhmillä on väliä, sillä ne äänestävät yleensä melko yhteneväisesti, vaikkakaan Euroopan parlamentissa ei ole yhtä tiukkaa ryhmäkuria kuin omassa eduskunnassamme.

Esittelen ryhmät niiden 1999 vaalien jälkeisessä kokojärjestyksessä. Mitä suurempi ryhmä on kyseessä, sitä enemmän sillä on valtaa erilaisissa päätöksissä ja sitä paremmin se esimerkiksi pääsee käsiksi erilaisiin raportteihin.

EPP eli European People's Party

EPP on ollut parlamentin suurin ryhmä vuodesta 1999 lähtien eli jo yli 20 vuotta. Suomesta kokoomus sekä kristillisdemokraatit kuuluvat EPP ryhmään.

EPP on perinteisesti kannattanut syvempää Euroopan integraatiota ja enemmän valtaa EU:lle. 

Arvojen osalta EPP pohjaa perinteisiin kristillisiin arvoihin eli on melko konservatiivinen. Sen sisällä on kuitenkin suurta hajontaa sen suhteen, miten eri jäsenet suhtautuvat esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin ja naisten oikeuksiin. EPP:hen mahtuu myös melko liberaaleja puolueita kuten Suomen kokoomus, mutta myös erittäin vanhoillisia puolueita kuten kristillisdemokraatit.

EPP:n tunnetuin edustaja ja sen kärkiehdokas on Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von Der Leyen.

EPP korostaa Ukrainan sodan keskellä turvallisuuteen ja puolustukseen satsaamista. Ryhmä haluaa kasvattaa Natoa entisestään ja ajaa turvallisuuden sekä sotilaallisesta puolustuksesta vastaavan komissaarin perustamista. Ryhmä haluaa myös rajoittaa Euroopan ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa. Talousasioissa ryhmä haluaa syventää Euroopan sisämarkkinoita sekä laajentaa vapaakauppasopimuksia. 

S&D eli Progressive Alliance of Socialists and Democrats

Sosiaalidemokraatit ovat viime vuosina olleet parlamentin toiseksi suurin ryhmä. Kuitenkin pitkän aikaa EU:n historiassa, vuosina 1975 - 1999, S&D oli suurin kaikista ryhmistä. Kyseessä on arvojen osalta liberaali ryhmä.

Suomen SDP:n europarlamentaarikot kuuluvat S&D-ryhmään.

S&D kampanjoi esimerkiksi sen puolesta, että kaikille olisi tarjolla uusiutuvaa ja edullista energiaa. S&D tahtoo myös alentaa asumisen kustannuksia julkisten panostusten avulla.

Monella tapaa S&D:n tavoitteet ovat yhteneväiset EPP:n kanssa, vaikka ryhmät ovatkin talousasioissa eri puolilla vasemmisto-oikeisto -akselia. S&D haluaa EPP:n tavoin syvempää Euroopan integraatiota ja kannattaa EU:n laajentumista. S&D kannattaa Euroopan puolustusteollisuuden vahvistamista ja sotilaallisen yhteistyön lisäämistä. Yhteistä ovat myös kansainväliset kumppanuudet.

Renew

Sekä taloudellisesti että arvojen osalta liberaali puolue. Liberaalius erottaakin Renew:n selvimmin EPP:stä. Liberaali puolue muun muassa ajaa vahvasti seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja samaa sukupuoltaolevien oikeutta avioliittoon. Sen takia onkin vähän hassua, että Suomen Keskusta kuuluu Renew-ryhmään, vaikka puolueena keskusta on konservatiivisempi kuin kokoomus.

EPP:n tavoin Renew kampanjoi Euroopan turvallisuuden ja sotilaallisen puolustuksen parantamiseksi. Ryhmä haluaa vahvistaa EU:n puolustusteollisuutta sekä perustaa puolustuksesta vastaavan komissaarin.

Talouspolitiikassa Renew haluaa syventää ja vahvistaa EU:n sisämarkkinoita. Se myös kannattaa vapaakauppasopimusten laajentamista esimerkiksi Etelä-Amerikan maiden kanssa.

EGP eli European Green Party

Euroopan vihreiden ryhmä keskittyy nimensä mukaisesti ympäristöasioihin. Kuitenkin joissakin asioissa se itseasiassa haittaa planeetan hyvinvointia, sillä Euroopan vihreät esimerkiksi vastustaa edelleen ydinvoimaa. Suomen vihreät edustaa tässä siis vähemmistöä EGP:n sisällä, sillä esimerkiksi Atte Harjanne kannattaa ydinvoiman lisäämistä.

Vihreät kannattavat voimakkaasti seksuaalivähemmistöjen oikeuksia sekä sukupuolten tasa-arvoa. Yleensäkin vihreät puolustavat kaikkien vähemmistöryhmien ihmisoikeuksia. 

Ryhmä kannattaa Euroopan integraation syventämistä. 

ID eli Identity and Democracy

Tämän populistisen, radikaalioikeistoon kuuluvan ja EU-vastaisen ryhmän merkittävimmät puolueet ovat Ranskan Rassemblement National sekä Italian Lega. Suomesta tähän ryhmään ei kuulu yksikään eduskuntapuolue.

ID:llä on läheiset suhteet Venäjään ja heitä on useasti syytetty Venäjän etujen ajamisesta. Ryhmä itse tosin väittää tukevansa Ukrainaa sodassa Venäjää vastaan. Jos ID saa merkittävästi lisää valtaa parlamentissa, EU-parlamentin mahdollisuudet tukea Ukrainaa pienenevät selvästi. Esimerkiksi ID:hen kuuluva hollantilainen PVV-puolue on avoimesti julistanut lopettavansa kaiken tuen Ukrainalle. Myös ID:hen kuuluva saksalainen AfD puolestaan levittää väitteitä, joiden mukaan talouspakotteet Venäjälle itseasiassa haittaavat eurooppalaisia itseään.

Vastustavat islamin uskonnon leviämistä Eurooppaan ja usein pelottelevat äänestäjiä muslimien sekä yleensäkin maahanmuuttajien vaarallisuudella. ID:n jäsenet kannattavat perinteisiä kristillisiä arvoja ja perhemallia, jossa mies on perheen pää.

ECR eli European Conservatives and Reformists

Euroopan konservatiivit ja reformistit (ECR) -ryhmään kuuluvat muun muassa ruotsidemokraatit sekä Suomesta perussuomalaiset. ECR on erittäin vanhoillinen mitä tulee naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. ECR:n jäsenet näkevät kristillisyyden olevan uhattuna erilaisten seksuaalivähemmistöjen sekä muslimien toimesta. 

Ryhmä kuuluu ID:n tavoin radikaaliin oikeistoon ja vastustaa maahanmuuttoa. Kuitenkin monella ratkaisevalla tavalla se myös eroaa ID:stä. Täysin päinvastoin kuin ID, ECR kannattaa Ukrainan tukemista, EU:n laajentumista sekä tiivistä yhteistyötä Naton ja Yhdysvaltojen kanssa. Italian pääministeri Giorgia Meloni johtaa yhtä ECR:n tärkeintä puoluetta, ja Meloni on erittäin vahvasti Ukrainan sotilaallisen ja taloudellisen tukemisen puolella.

ECR ei tahdo lisätä Euroopan parlamentin tai muiden EU-elinten valtaa. Sen sijaan se korostaa yksittäisten jäsenmaiden päätösvaltaa.

The Left (NGL/GUE) eli vasemmistoryhmä

EU-parlamentin vasemmistoryhmä muodostuu kahdesta eri ryhmästä: Pohjoismaiden Vihreästä Vasemmistosta (NGL), johon vasemmistoliitto kuuluu sekä Euroopan yhtyneestä vasemmistosta (GUE). Näistä NGL on johdonmukaisesti kannattanut Ukrainan tukemista, mutta GUE:ssa jotkut mepit ovat eri syistä vastustaneet osaa Ukrainaa tukevista päätöslauselmista. Vasemmistoryhmän hajanaisuus on toistunut EU-parlamentin äänestyksissä, jotka ovat koskeneet Ukrainan sotilaallista apua tai Venäjän julistamista terrorismia tukevaksi valtioksi.

Vasemmistoryhmä onkin valinnut yhdeksi vaalien pääteemakseen rauhanneuvottelujen tukemisen Venäjän ja Ukrainan välillä. Ryhmä vastustaa Naton laajentumista. Ympäristöasioissa vasemmistoryhmä on vieläkin kunnianhimoisempi kuin vihreät. The Left tahtoo EU:n hiilineutraaliksi jo vuoteen 2035 mennessä.

Talousasioissa vasemmistoryhmä tukee köyhiä ja vaatii esimerkiksi minimitoimeentulon turvaamista koko EU:ssa.

Amerikkalaiset rientävät jälleen hätiin

 Amerikkalaiset ovat jälleen kerran pelastaneet meidät eurooppalaiset suuren hädän hetkellä.

Kuten kirjoitin aiemmin, Ukrainan puolustus on ollut suurissa vaikeuksissa. Ukrainan armeijalta olivat aseet ja ammukset pahasti loppumassa. Ja jos Ukrainan sotilaskyky romahtaisi, johtaisi se meidän muiden eurooppalaisten joutumiseen Putinin ja Venäjän tähtäimeen. Onneksi kuitenkin amerikkalaiset riensivät viime hetkellä hätiin.

Yhdysvaltain edustajainhuone hyväksyi vihdoin ja viimein Ukrainan noin 60 miljardin dollarin tukipaketin. Ammuksia ja muuta materiaalia alkaa virrata Ukrainaan jo aivan lähiviikkoina. Tämän aivan valtavan tärkeän päätöksen seurauksena vältetään katastrofi sotarintamalla ja estetään Venäjän voittokulku. Meidän eurooppalaisten on syytä jälleen olla kiitollisia Yhdysvalloille, sillä amerikkalaiset ovat jälleen kerran pelastaneet meidät.

Eurooppa ei kuitenkaan voi tuudittautua siihen, että nyt homma on hoidossa. Yhdysvaltojen aseapu on erittäin tärkeä, mutta se yksinään ei suinkaan riitä Ukrainan voittoon. Aseavun ansiosta Ukraina saa lisäaikaa ja se pystyy pysäyttämään ainakin hetkellisesti Venäjän sotavoimien etenemisen. Eurooppalaisten täytyy kuitenkin ryhdistäytyä ja lisätä apua Ukrainalle. Ilman lisätoimia amerikkalaisten pelastusyritys vain lykkää tappiota. Meidän täytyy varautua siihen, että uusien aseapupakettien hyväksyminen Yhdysvalloissa muuttuu jatkuvasti vaikeammaksi. Jos Trump voittaa marraskuussa presidentinvaalit, voi se hyvinkin tarkoittaa USA:n aseavun loppumista kokonaan.

Seuraava kuvaaja näyttää, mistä Ukraina on saanut absoluuttisesti eniten apua. Yhdysvallat ovat antaneet selvästi eniten apua. Erityisesti sotilaallisessa avussa USA on aivan omassa luokassaan. Ja tämä kuvaaja sisältää vain ennen helmikuuta 2024 annetut apupaketit, eli viimeisin 60 miljardin aseapu puuttuu tästä vielä.

Meidän suomalaisten ei onneksi tarvitse häpeillä antamamme avun määrää suhteessa taloutemme kokoon. Kun katsotaan annetun avun määrää suhteessa maan bruttokansantuotteeseen, Suomi komeilee kymmenen kärjessä.

Sen sijaan Euroopan suuret valtiot eivät ole tehneet velvollisuuttaan. Saksa on antanut apua vain 0,5% BKT:stä ja Ranska vain vaivaiset 0,3%. Isona Ukrainan tukijana esiintyvä Iso-Britanniakin on antanut apua vain 0,3% bruttokansantuotteestaan. Jos nämä kolme isoa eurooppalaista valtiota nostaisivat tukensa samalle tasolle Suomen kanssa, Ukrainalla olisi valtavan paljon paremmat mahdollisuudet voittaa Venäjä ja samalla pelastaa koko Eurooppa.