Ovatko isot veronkevennykset järkeviä?

Puoliväliriihessä alennettiin merkittävästi veroja

Suomi on kärsinyt jo useita vuosia kituliaasta talouskasvusta. Parin vuoden leikkausten jälkeen Orpon ja Purran hallitus tahtoi tässä talousriihessä keskittyä talouskasvua tukeviin toimiin. Talouskasvua edistääkseen hallitus päätti puoliväliriihessään keventää palkansaajien ja yritysten verotusta peräti noin kahden miljardin euron edestä.

Työntekijöiden palkoista perittävä ansiotuloverotus kevenee kokonaisuudessaan noin 1,1 miljardilla eurolla. Tästä tuloveron alennuksesta 525 miljoonaa euroa kohdistuu pieni- ja keskituloisille. Pienituloisia on Suomessa noin 736 tuhatta henkeä. Keskituloisia on luonnollisesti suurin osa suomalaisista eli noin 3,7 miljoonaa. Yksinkertaistaen tämä 525 miljoonan euron veronalennus pieni- ja keskituloisille tarkoittaisi noin 120 euroa per henkilö vuodessa.

Keskimääräinen suurituloinen sen sijaan hyötyy veronalennuksista huomattavasti enemmän. Suurituloisten verotuksen korkeimpia marginaaleja lasketaan korkeintaan 52 prosenttiin, 335 miljoonan euron edestä. Alla oleva kuvaaja esittää tätä marginaaliveroasteen laskua.

Kuten kuvaajasta näkyy, marginaaliveroasteen lasku hyödyttää niitä, jotka tienaavat vuodessa 100 000 euroa tai enemmän. Tällaisia henkilöitä on Suomessa vain noin 120 000 - 130 000. Valtaosa tästä ansiotuloverotuksen kevennyksestä päätyy siis pienelle palkansaajien joukolle. Yksinkertaistaen tällainen suurituloinen hyötyy veronalennuksesta keskimäärin 2 500 euroa vuodessa.

Toinen merkittävä veronalennus tehdään yritysten maksamiin veroihin. Yritysten yhteisöverokantaa alennetaan kahdella prosenttiyksiköllä 18 prosenttiin vuoden 2027 alussa.

Edistävätkö veronalennukset talouskasvua riittävästi

Näillä historiallisen suurilla veronalennuksilla pyritään antamaan talouskasvulle piristysruiske. Ja Suomi ehdottomasti kaipaa talouskasvua. Suomen talouden kohtalonkysymys onkin, vauhdittavatko tällaiset veronalennukset todella talouskasvua riittävästi. Ainakin hallitus ja valtiovarainministeriö selvästi tuntuvat uskovan näin.

Valtiovarainministeriön mukaan tutkimuskirjallisuus viittaa siihen, että pitkällä aikavälillä veronkevennykset voivat kiihdyttää talouskasvua ja näin osittain rahoittaa itse itsensä. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta, ja näkemykset asiasta vaihtelevat huomattavasti.

Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju arvioi, että yhteisöveron laskun suora dynaaminen vaikutus on vajaat 40 prosenttia. Optimistisimmissa arvioissa Kangasharju uskoo, että pitkällä aikavälillä yhteisöveron lasku voisi jopa kokonaan rahoittaa itsensä. Etla on kuitenkin saanut osakseen kritiikkiä esimerkiksi sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamolta, joka kuvasi vuonna 2024 Ylen kolumnissaan Etlan verosuosituksia "valovuoden päässä riippumattomasta tutkimuksesta" oleviksi. Etlan arvioita kuunnellessa onkin syytä pitää mielessä sen läheiset yhteydet elinkeinoelämään.

Tämän takia kannattaakin kuunnella enemmän sellaisia taloustieteilijöitä, joiden ainakin pitäisi olla puolueettomia tässä asiassa. Monet riippumattomat taloustieteilijät suhtautuvat huomattavasti varovaisemmin veronalennusten dynaamisiin vaikutuksiin. Esimerkiksi Mika Maliranta sekä professorit Roope Uusitalo ja Kaisa Kotakorpi ovat korostaneet, että tutkimusnäyttö veronalennusten dynaamisista vaikutuksista on vähäistä. Kotakorpi, joka johtaa Tampereen yliopiston Verotutkimuksen huippuyksikköä, huomauttaa, että mittavan tutkimuskirjallisuuden perusteella veronalennusten kasvuvaikutukset ovat yleensä pieniä. Tämä näkemys dynaamisten vaikutusten pienuudesta pohjautuu sekä kansainvälisiin että kotimaisiin tutkimuksiin.

Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus osoittaa, että yhteisöveron alentamisella voi olla positiivisia vaikutuksia investointeihin (esim. Fuest & Neumeier 2023; Jacob 2021). Kuitenkin nämä vaikutukset ovat useimmiten pieniä.

Tuore tutkimus Who gains from corporate tax cuts? (Clayne, Kurt & Surico) tarkasteli yritysverojen leikkausten vaikutuksia Yhdysvalloissa ja havaitsi, että veronkevennykset lisäsivät investointeja ja työllisyyttä erityisesti tavaroita tuottavissa yrityksissä. Palveluyrityksissä vaikutus jäi vaimeammaksi, ja suurin osa verosäästöistä käytettiin osinkojen maksuun. Tulokset osoittavat, että hyödyt jakautuvat epätasaisesti eri toimialojen ja ryhmien välillä. 

Myös muut merkittävät tutkimukset, kuten Chodorow-Reich ym. (2024) ja Kennedy ym. (2024), vahvistavat, että vaikka investoinnit kasvoivat veronalennusten seurauksena, vaikutukset eivät olleet riittävän suuria, jotta veronkevennykset olisivat maksaneet itse itsensä.

Onneksi meillä on myös Suomen olosuhteet huomioivia tutkimuksia. Suomessa yhteisöveroa laskettiin viimeksi merkittävästi vuosina 2012 ja 2013, jolloin veroprosentti laski yhteensä 6,5 prosenttiyksikköä. Kokemukset tuolta ajalta viittaavat siihen, että vaikka investointivaikutuksia saatiin aikaan, verotulojen menetys oli suurempi kuin talouskasvun tuomat lisähyödyt.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT), Tampereen yliopiston ja Verotutkimuksen huippuyksikön tutkijat Jarkko Harju, Aliisa Koivisto ja Tuomas Matikka ovat osoittaneet, että yritysverojen alentaminen kaikilta yrityksiltä on tehoton tapa lisätä investointeja. Veronalennukset kohdistuvat myös yrityksiin, jotka eivät investoi lisää, ja aiheuttavat näin suuria verotulojen menetyksiä, joita investointien kasvu ei kykene paikkaamaan.

Matikan mukaan yhteisöveron keventämisellä voi olla suurempia kasvuvaikutuksia kuin esimerkiksi ansiotuloverojen laskemisella, mutta vaikutukset jäävät silti vaatimattomiksi. Hän arvioi, että parhaassakin tapauksessa vain muutamia kymmeniä prosentteja menetetyistä verotuloista voisi palautua talouskasvun myötä, todennäköisesti kuitenkin alle 50 prosenttia.

Entä sitten parhaiten tienaavien tuloverotuksen alentaminen. Tälle muutokselle löytyy enemmän yksimielisyyttä taloustieteilijöiden joukosta. Esimerkiksi tutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Malirannan mukaan marginaaliveron alentamiselle voi olla perusteita.

Kaiken tutkimusnäytön perusteella veronkevennykset siis luultavasti kasvattavat talouskasvua, mutta vaikutukset jäävät yleensä vaatimattomiksi suhteessa niistä aiheutuviin verotulojen menetyksiin. Siksi veronalennuksia ei voi perustella sillä, että ne "maksaisivat itse itsensä" – ainakaan realistisissa olosuhteissa. 

Mitä muuta olisi voitu tehdä samalla summalla

Yritysverotuksen osalta tutkimuskirjallisuus viittaa siihen, että tuottavuuden kannalta lupaavampia vaihtoehtoja olisivat olleet esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan verotuet sekä kohdennetut tuet kasvaville yrityksille.

Myös Who gains from corporate tax cuts? -tutkimus toteaa, että kohdennetut toimet – kuten investointiverotuet tai tietyille toimialoille suunnatut tuloveron alennukset – voisivat kasvattaa investointeja ja työllisyyttä yhtä paljon tai enemmän kuin yleinen yritysveron alennus, mutta huomattavasti pienemmin julkisin kustannuksin.

Onneksi hallitus kuitenkin päätyi kohtuullisen järkeviin kasvupanostuksiin. Esimerkiksi Risto Murron johtama kasvutyöryhmä ehdotti perintö- ja lahjaveron poistoa ja sen korvaamista luovutusvoittoverolla. Tämä olisi ollut todella hölmöä, ja onneksi Orpon hallitus hylkäsi tämän. Perintöveron eduista olen kirjoittanut aiemmin täällä.

Toisaalta kasvuryhmältä tuli myös ihan kelvollisia ehdotuksia, kuten panostamista ei-listattuihin, uusiin ja kasvaviin yrityksiin sekä koulutukseen. Valitettavasti näitä ryhmän hyviäkään ehdotuksia ei hallituksemme kuunnellut. Huomattavaa on, että kasvuryhmä ei myöskään ehdottanut yleistä yhteisöveron laskua, johon hallitus nyt sitten kuitenkin päätyi. 

Onko tällaisiin kasvupanostuksiin varaa?

Seuraava kuva näyttää, miten valtioneuvosto uskoo rahoittavansa nämä mittavat veronalennukset. Suurin osa veronalennuksista olisi siis tarkoitus rahoittaa dynaamisilla vaikutuksilla eli talouskasvun kiihtymisenä, joka siis toivottavasti seuraa näistä alennuksista.

Kuitenkin jopa valtiovarainministeriön omien arvioiden mukaan veronkevennysten dynaamiset vaikutukset toteutuvat kokonaisuudessaan vasta vuosien jälkeen. Ja kuten edellä osoitin, yksikään vakavasti otettava taloustieteilijä ei usko näin suuriin dynaamisiin vaikutuksiin. Jopa siis kaikkein optimistisimpien arvioiden mukaan hallituskauden lopulle julkiseen talouteen syntyy miljardin euron aukko näiden veronalennusten takia.

Professorit Uusitalo ja Kotakorpi ovatkin selkeästi sitä mieltä, että Suomella ei olisi tässä tilanteessa varaa tällaisiin veronalennuksiin. Erittäin suurella todennäköisyydellä nämä veronalennukset loppujen lopuksi kasvattavat julkista velkaa. 

Vuosina 2026—2029 valtion talouden alijäämä on hallituksen mukaan keskimäärin 11,3 miljardia euroa vuodessa. Hallitus arvioi valtionvelan kasvavan noin 43 miljardia euroa vuosina 2026—2029. Vuoden 2029 lopussa valtionvelan arvioidaan olevan noin 225 miljardia euroa, mikä on 68 % suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Valtion lainojen keskimääräinen nimelliskorko vuoden 2023 lopussa oli 2,13 %.  Vuonna 2025 otettaville lainoille on käytetty 3,0 prosentin korkoa 3 kuukauden korkojaksolle ja 2,9 prosentin korkoa 10 vuoden korkojaksolle. Todennäköisesti lainoittajat odottavat korkeampaa korkoa, kun Suomen valtion lainojen osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaa. Sen takia voidaan olettaa, että myös vuodelle 2029 valtion lainojen korko on vähintään 3%. Tällöin vuoden 2029 valtionvelasta pitäisi maksaa korkomenoja 6,75 miljardia. Se on valtava summa. Se on 75% Orpon ja Purran hallituksen hehkuttamista 9 miljardin säästöistä, joiden tekeminen on tehnyt todella kipeää.

Vuoden 2025 talousarvioesityksessä valtionvelan korkoihin on arvioitu menevän 3,4 miljardia euroa. Tällä velkaantumistahdilla Suomi joutuu siis käyttämään vuonna 2029 tuplasti rahaa nykyiseen verrattuna valtionvelan korkoihin.

Purra on väittänyt, että nämä veronalennukset voidaan tehdä, koska ne on rahoitettu, eikä niitä jouduta tekemään velalla. Mutta tämä on selvästikin puppua. Jos hallitus olisi riihessä esittänyt vastaavansuuruisia leikkauksia esimerkiksi yritystukiin, olisin innoissani tukenut tätä päätöstä. Esimerkiksi vuonna 2023 kirjoitin siitä, miten Suomessa voitaisiin helposti säästää pari miljardia yritystukia karsimalla. Mutta velalla näiden leikkausten rahoittaminen on typerää.

Vaalikoneita alue- ja kuntavaaleja varten

Ylen vaalikone

Ylen alue- ja kuntavaalikoneet löytyvät täältä: https://vaalit.yle.fi/vaalikone/alue-ja-kuntavaalit2025

Ylen vaalikone on jaettu kuuten eri teemaan. Yksi esimerkki teemoista on "Ympäristö ja julkinen liikenne". Kun olet vastannut kaikkiin tietyn teeman kysymyksiin, pääset näkemään, ketkä ehdokkaista olivat kyseisen teeman osalta lähimpänä omia vastauksiasi.

Osa väitteistä on muotoiltu ja kirjoitettu epäselvästi. Yksi pahimmista vastaantulleista oli: "Helsingin pitää palkata ennemmin lisää työvoimaa kuin ostaa koulujen lakisääteiset terveystarkastukset yksityisiltä lääkäriasemilta." Mutta enimmäkseen väittämät ovat ihan hyviä ja niiden avulla saa esiin eroja ehdokkaiden välillä.

Tuloksista näkee, mitkä puolueet ja mitkä yksittäiset ehdokkaat sopivat vastausten perusteella parhaiten. Minulle Ylen vaalikone suosittelee seuraavia puolueita:

Ehdokkaista voi suodattaa näkyviin ehdokkaita esimerkiksi näiden puolueen, iän tai koulutuksen perusteella. Kahdesta minulle sopivimmasta puolueesta vaalikone suosittelee seuraavia korkeasti koulutettuja ehdokkaita:

Kunkin ehdokkaan tiedoista näkee, miten hyvin kyseinen ehdokas osuu yksiin omien vastausten kanssa eri teemojen osalta. Esimerkiksi liberaalien Aarne Leinonen oli kanssani eniten samaa mieltä kulttuuriin sekä maahanmuuttoon liittyen. Toisaalta ympäristöstä ja julkisesta liikenteestä olemme eri mieltä.

Helsingin Sanomien kunta- ja aluevaalikone

Vaalikone löytyy täältä: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011075959.html

HS:n vaalikoneessa kysymykset on ryhmitelty teemoihin samaan tapaan kuin Ylen vaalikoneessa. Hesarin vaalikoneen kysymykset ovat kuitenkin paljon selkeämpiä kuin Ylen koneessa. 

Arvojen osalta Hesarin toimitus on laiskotellut, sillä niihin liittyvät kysymykset ovat ihan samat kuin edellisten eduskuntavaalien vaalikoneessa. Eivätkä niistä kaikki sovi hyvin kuntavaaleihin. Esimerkiksi väittämä "Vahva johtaja on Suomelle hyväksi, vaikka hän toimisi sääntöjen rajamailla saadakseen asioita tehtyä." on jo aika kaukana kuntapäättäjistä. Toki kertoohan sekin jotain ehdokkaiden arvoista, mutta olisin silti kaivannut enemmän kuntien päätösvallassa oleviin asioihin keskittymistä.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, kannattaa aina kokeilla useampaa eri vaalikonetta. Tulokset nimittäin yleensä aina eroavat eri koneiden välillä johtuen erilaisista kysymyksistä/väittämistä. Tälläkin kertaa HS:n vaalikone ehdotti osittain eri puolueita minulle kuin Ylen kone. Liberaalipuolue oli Ylen koneen tapaan minulle osuvin, mutta sitten HS:n tuloksissa tulikin useampi puolue ennen Vihreitä. Ylen antamissa tuloksissa Vihreät olivat minulle toisiksi sopivin puolue.

HS:n vaalikoneessa käyttäjä voi poimia eri ehdokkaita vertailuun. Itse otin viidestä minulle osuvimmasta puolueesta seuraavat parhaiten osuvat ehdokkaat vertailuun.

Sekä Ylen että HS:n vaalikoneissa Suvi Pulkkinen sekä Juha Karhu ovat minulle sopivimpien ehdokkaiden joukossa. Luultavasti lähden seuraavaksi tutustumaan tarkemmin näihin kahteen ehdokkaaseen.

MTV:n kuntavaalikone

MTV:n vaalikone löytyy täältä: https://www.mtvuutiset.fi/vaalikone

Kuntavaalikoneen jokaisessa väittämässä on mukana video, jossa MTV:n uutisankkurit taustoittavat väittämää. 

On hyvä, että käyttäjä voi saada lisätietoja väittämiin liittyen. Mutta se ei ole lainkaan hyvä, että vaalikone kärsii pahoista bugeista. Siinä vaiheessa kun olin jo vastannut lähes kaikkiin väittämiin, kone meni aivan sekaisin ja menetin kaikki tekemäni vastaukset. Ei auttanut kuin vastata alusta asti uudestaan.

MTV:n vaalikoneen minulle suosittelemat puolueet eroavat aika tavalla Ylen ja HS:n vaalikoneista. Vihreät olisi MTV:n mukaan minulle kaikkein sopivin puolue. Neljä sen jälkeen sopivinta puoluetta ovat:

Mielenkiintoista, että Vasemmistoliitto pääsi MTV:n koneessa näin korkealle eli hopeasijalle. Kahdessa muussa koneessa Vasemmistoliitto ei ollut päässyt edes top viiteen. Jälleen erittäin hyvä syy olla luottamatta liikaa yksittäisen vaalikoneen antamiin suosituksiin.

Tiivistelmät eri puolueiden kuntavaaliohjelmista

Tiivistelmä Kokoomuksen kuntavaaliohjelmasta

Kokoomuksen kuntavaaliohjelmassa korostetaan talouden tasapainottamista, yrittäjäystävällisyyttä ja laadukkaita peruspalveluja. Puolue haluaa kunnissa panostaa vastuulliseen taloudenpitoon, jotta tuleville sukupolville ei jätetä kestämätöntä velkataakkaa. Yrittäjyyttä ja työllisyyttä tuetaan sujuvoittamalla lupaprosesseja ja edistämällä elinvoimaista paikallistaloutta.

Ohjelmassa painotetaan myös yksilön valinnanvapautta ja tehokasta julkisten palvelujen järjestämistä. Terveydenhuollossa ja koulutuksessa halutaan lisätä vaihtoehtoja ja turvata palveluiden laatu. Digitalisaatiota hyödynnetään hallinnon tehostamiseksi, ja päätöksenteossa korostetaan avoimuutta ja kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia.

Tiivistelmä SDP:n kunta- ja aluevaaliohjelmasta

SDP haluaa rakentaa reilun yhteiskunnan, jossa hyvinvointivaltio säilyy vahvana ja kenenkään taakka ei kasva kohtuuttomaksi. Puolue pyrkii parantamaan hoitoon pääsyä kahden viikon hoitotakuulla ja omalääkäri-omahoitaja-mallilla. Se vastustaa julkisten terveyspalvelujen heikentämistä ja yksityisen terveysbisneksen tukemista. SDP haluaa vauhdittaa asuntorakentamista, jotta kohtuuhintaisia asuntoja olisi enemmän tarjolla. Työelämässä puolue painottaa neuvotteluita ja oikeudenmukaisia palkkoja kaikille työntekijäryhmille.

Koulutuksessa SDP haluaa pienempiä luokkakokoja, turvallisia oppimisympäristöjä ja parempia oppimistuloksia. Puolue korostaa kunnallisten päätösten merkitystä hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistämisessä, erityisesti aikana, jolloin julkinen talous on tiukalla. SDP kritisoi oikeistohallituksen politiikkaa ja uskoo, että päätökset voidaan tehdä reilummin ja viisaammin kaikkien suomalaisten hyväksi.

Tiivistelmä Perussuomalaisten kuntavaaliohjelmasta

Perussuomalaisten kuntavaaliohjelmassa painotetaan vastuullista taloudenhoitoa, julkisten menojen hillitsemistä ja keskittymistä kuntien ydintehtäviin. Ohjelmassa todetaan, että verotusta ei voida kiristää, joten palveluiden rahoitus on turvattava karsimalla vähemmän tärkeitä menoja ja edistämällä talouskasvua. Yrittämisen ja työnteon edellytyksiä halutaan parantaa purkamalla turhaa sääntelyä ja investoimalla kuntien vahvuuksiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvu nähdään haasteena, joka vaatii rakenteellisia uudistuksia, sillä valtion ja hyvinvointialueiden budjetti ei kestä nykyistä menoautomaattia.

Maahanmuuttopolitiikan kiristäminen on ohjelmassa keskeinen tavoite, sillä hallitsemattoman maahanmuuton nähdään lisäävän syrjäytymistä ja sosiaalimenojen kasvua. Ohjelmassa korostetaan myös turvallisuutta, toimivia peruspalveluja ja tehokasta hallintoa, joissa teknologian ja uusien toimintatapojen hyödyntäminen nähdään tärkeänä. Koulujen, infrastruktuurin ja terveydenhuollon kehittämisessä korostetaan laadun parantamista ilman resurssien tuhlausta. Kokonaisuudessaan ohjelma vaatii päätöksentekoon "rajoja ja rotia", jotta suomalaisten verorahat käytetään vastuullisesti ja hyvinvointiyhteiskunnan perusta voidaan säilyttää.

Tiivistelmä Keskustan kuntavaaliohjelmasta

Keskustan kuntavaaliohjelmassa painotetaan perheiden hyvinvointia, laadukkaita peruspalveluja ja elinvoimaisia kuntia. Ohjelma korostaa kotitalousvähennyksen merkitystä yrittäjyyden ja ikäihmisten kotona pärjäämisen tukemisessa sekä lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen saavutettavuutta. Koulutuksen tasa-arvo on keskiössä: koulushoppailua vastustetaan, kieltenopiskelua halutaan edistää kaikkialla, ja suurten keskuskoulujen sijaan kannatetaan pienempiä kouluja. Lisäksi Keskusta korostaa turvallisia koulumatkoja suurpetoalueilla ja digitaalisten ratkaisujen hyödyntämistä elinikäisessä oppimisessa.

Alueiden kehittämisessä painotetaan työpaikkojen ja koulutusmahdollisuuksien saatavuutta, kunnallisten palveluiden tehokkuutta sekä vastuullista asuntopolitiikkaa. Puhdas vesi ja luonnon monimuotoisuus nähdään kansallisina voimavaroina, joiden suojeluun sitoudutaan. Liikunta ja kulttuuri nähdään tärkeinä hyvinvoinnin lähteinä, ja kuntien työntekijöiden työoloihin halutaan panostaa. Keskusta haluaa myös edistää kansalaisten aktiivista osallistumista päätöksentekoon ja vastustaa kuntien pakkoliitoksia. Aluepolitiikassa painotetaan koko maan tasapuolista kehittämistä, ja esimerkiksi Turun tunnin juna halutaan hylätä alueellisen tasapainon vuoksi.

Tiivistelmä Vihreiden kuntavaaliohjelmasta

Vihreiden kuntavaaliohjelmassa korostetaan luonnon ja ilmaston hyvinvoinnin merkitystä ihmisten hyvinvoinnille. Kunnilla on keskeinen rooli päästöjen vähentämisessä, luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa ja kestävän arjen mahdollistamisessa. Kaupunkisuunnittelussa painotetaan tiivistä ja saavutettavaa rakennetta, jossa palvelut ovat lähellä ja liikkuminen onnistuu pyörällä, kävellen tai joukkoliikenteellä. Energiantuotannon päästöjä vähennetään uusiutuvilla energialähteillä ja huoltovarmuudella. Kuntien rooli on keskeinen ilmastokriisin torjunnassa, erityisesti valtion hallituksen ympäristönsuojeluleikkausten aikana.

Koulutuksessa Vihreät panostavat laatuun, pienentämällä ryhmäkokoja ja vahvistamalla oppilashuoltoa. Kunnilla on tärkeä vastuu osaamisen kehittämisessä ja koulutuksen tasa-arvon turvaamisessa. Erityisesti peruskoulu tukee oppilaiden oppimista ja suuntautumista jatko-opintoihin. Elinikäinen oppiminen mahdollistetaan kirjastojen, kulttuuripalveluiden ja harrastustoiminnan kautta.

Tiivistelmä Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelmasta

Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelma korostaa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadun parantamista. Varhaiskasvatuksessa huolehditaan henkilökunnan riittävyydestä ja panostetaan kunnalliseen tuotantoon. Perusopetuksessa tähdätään pienempiin ryhmäkokoihin, riittävään erityisopetukseen ja tasa-arvoisiin koulutusmahdollisuuksiin. Kiusaamiseen ja väkivaltaan puututaan, ja koulut ovat turvallisia ja esteettömiä.

Lisäksi ohjelma painottaa taiteen perusopetuksen laajentamista, maksuttomia aamupaloja ja välipaloja kouluissa sekä sukupuolisensitiivistä seksuaalikasvatusta. Kunnat tukevat monikielisten oppilaiden äidinkielen opetusta ja varmistavat tasa-arvon kaikille oppilaille, riippumatta taustasta. Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelma korostaa toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden turvaamista, oppilashuollon resursseja sekä opiskelijoiden pääsyä mielenterveys- ja päihdepalveluihin.

Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut siirtyvät kunnille, jotka vastaavat tehokkaasti työllisyyspalveluiden, koulutuksen ja elinkeinopolitiikan yhteensovittamisesta, edistäen työttömien koulutukseen ohjautumista ja työllistymistä. Kuntien on tehtävä tiivistä yhteistyötä alueensa koulutuksen, hyvinvointialueiden ja elinkeinoelämän kanssa, panostettava maahan muuttaneiden kotoutumiseen ja työllistymiseen, sekä tuettava erityisesti osatyökykyisten, vammaisten ja vähemmistöjen työllistymistä.

Tiivistelmä RKP:n kuntavaaliohjelmasta

RKP:n kuntavaaliohjelmassa korostetaan koulutuksen ja hyvinvoinnin tärkeyttä yhteiskunnan perustana, ja painotetaan tasa-arvoisten oppimisympäristöjen luomista kaikille lapsille ja nuorille varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Kunnissa on panostettava liikuntaan, kulttuuriin, yrittäjyyteen, työvoimapalveluihin ja maahanmuuton kotouttamiseen, samalla kun kunnallisten palvelujen ja asuinympäristöjen on tuettava monipuolisia elämäntapoja ja kestäviä investointeja.

Kuntien rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa on keskeinen, ja RKP haluaa Suomeen ilmastoneutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Kunnat voivat edistää kestävää kehitystä tarjoamalla ympäristöystävällisiä ratkaisuja ja tukemalla kestäviä elinkeinoja, samalla huolehtien elinvoimaisista ja viihtyisistä asuinympäristöistä, joustavasta kaavoituksesta ja monipuolisista virkistysmahdollisuuksista.

Tiivistelmä Kristillisdemokraattien kuntavaaliohjelmasta

Kristillisdemokraatit haluavat rakentaa elinvoimaisia ja kestäviä kuntia, jotka hyödyntävät omia vahvuuksiaan ja reagoivat ketterästi muutoksiin. Puolue korostaa perheiden, ikäihmisten ja vammaisten hyvinvointia, talouden vastuullista hoitamista, lähipalveluja sekä kuntien itsehallintoa ja yhteistyötä alueen yritysten ja järjestöjen kanssa. Tavoitteena on tasapainottaa kuntataloutta, vähentää velkaantumista ja luoda tehokkaita, kilpailukykyisiä palveluja, joissa huomioidaan asukkaiden tarpeet ja valinnanvapaus.

Kristillisdemokraatit painottavat, että perheille on tarjottava joustavia ja monipuolisia lastenhoitoratkaisuja, jotka tukevat perheiden omia päätöksiä. Uusien teknologioiden hyödyntäminen kuntalaisdemokratian ja -kuulemisen kehittämisessä nähdään tärkeänä, ja puoluetta huolestuttaa alhainen syntyvyys ja huoltosuhteen heikkeneminen. Kuntien elinvoiman ja kilpailukyvyn turvaamiseksi on tärkeää panostaa hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyöhön, henkilöstön hyvinvointiin sekä tehokkaaseen kilpailuun julkisten ja yksityisten palvelujen välillä.

Tiivistelmä Liberaalipuolueen kuntavaaliohjelmasta

Liberaalipuolue haluaa vähentää sääntelyä ja lisätä markkinaehtoisuutta kaupunkien ja maaseudun kehittämisessä. Kaavoituksen tulee mahdollistaa tiiviimpi rakentaminen kaupungeissa ja vapaampi rakentaminen maaseudulla. Liikenteessä puolue kannattaa joukkoliikenteen kehittämistä ilman autoilun rajoittamista sekä markkinaehtoista parkkipaikkapolitiikkaa. Kuntien talous on saatava kuntoon keskittymällä ydintehtäviin, karsimalla in-house-yhtiöitä ja hyödyntämällä tekoälyä.

Koulutuksen osalta puolue korostaa turvallisuutta, oppimista ja mahdollisuutta kännykkäkieltoon ilman lakimuutoksia. Kuntien elinvoimaisuutta vahvistetaan yhteistyöllä ja palveluiden yksityistämistä selvittämällä. Kulttuuri- ja liikuntasetelit halutaan käyttöön erityisesti nuorille. Ympäristönsuojelussa painotetaan luonnon monimuotoisuutta ja jätehuollon helppoutta. Palveluiden saavutettavuutta parannetaan tiedottamalla niistä aktiivisemmin ja osallisuutta lisäämällä.

Ukrainan sota saattaa hyvinkin päättyä pian

Financial Timesin podcastissa Rachman Review haastateltiin presidenttiämme Alexander Stubbia. Stubb esitti optimistisen arvion, että Ukrainan sota voisi hyvinkin päättyä seuraavien 6 kuukauden sisällä. Perusteluina tälle Stubb esitti seuraavat syyt:

• Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump todella haluaa saada rauhan aikaan nopeasti. Hän ei kuitenkaan missään nimessä halua tästä samanlaista fiaskoa kuin USA:n vetäytymisestä Afganistanista. Sen takia Trump ei tahdo saada aikaan sellaista rauhaa, joka nähtäisiin Venäjän voittona.
• Ukrainan presidentti Zelensky uskoo myös rauhan mahdollisuuteen ja on siihen valmis
• Vaikka Venäjällä olisi vielä mahdollisuus jatkaa sotaa pitkäänkin, aiheuttaa sodan jatkuminen kaikkine pakotteineen silti Venäjän taloudelle jatkuvasti entistä pahempia vaurioita.
• Suurin osa Euroopan merkittävistä maista ovat edelleen valmiita painostamaan Venäjää rauhaan

Muutenkin Stubb oli podcastissa luottavainen siihen, että Eurooppa tulee pärjäämään Trumpin Yhdysvaltojen kanssa. Trump ei vie Yhdysvaltoja ulos Natosta, koska Natosta on USA:lle niin paljon hyötyä. Toisaalta se on vain hyvä asia, että Trump pakottaa myös eurooppalaiset Nato-maat satsaamaan enemmän omaan puolustukseensa ja ottamaan isomman roolin myös Ukrainan tukemisessa.

Saksassa valtaan nousee todennäköisesti keskusta-oikeistolainen CDU, jonka johtajasta Friedrich Merzistä tulisi Saksan liittokansleri. Venäjä-myönteinen natsipuolue AfD on toisena, mutta silti kaukana Merzin liittoumasta. 

CDU:n Friedrich Merz on sanonut, että oikeudenmukainen rauha Ukrainaan on yksi hänen tärkeimpiä tavoitteitaan. Kuten kirjoitin lokakuussa 2024, SPD:n Sholz on jatkuvasti ollut varovaisempi Ukrainan tukemisessa verrattuna CDU:hun. Merzin sanojen mukaan oikeudenmukainen rauha tarkoittaa, että Ukrainalle säilyy itsenäinen päätösvalta siitä, mihin liittoutumiin se haluaa jatkossa liittyä. Todennäköinen seuraava kansleri ei halua rauhaa, joka tarkoittaisi Venäjän vaatimuksiin suostumista. 

Ukrainaa auttaa Trumpin silmissä myös se, että Italian pääministeri Giorgia Meloni on ollut vankkumaton Ukrainan tukija. Ja Melonilla on hyvät välit Trumpiin. Tästä yhtenä esimerkkinä on se, että Meloni oli yksi harvoja eurooppalaisia johtajia, jotka saivat kutsun Trumpin virkaanastujaisiin. 

Putin on myös osoittanut viime aikoina merkkejä, että hän olisi aidosti valmis neuvottelemaan rauhasta. Trumpin uhkaukset kovemmista talouspakotteista sekä öljyn että kaasun hintojen tiputtaminen ovat ilmeisestikin pelästyttäneet Putinin. Toisaalta Putin luultavasti edelleen elättelee haaveita entisaikojen venäläisen imperiumin palauttamisesta. Mutta kuten kirjoitin joulukuussa 2024, iskemällä öljyn ja kaasun hintoihin USA pystyy todella kutistamaan Venäjän sotakassaa.

YouTube-kanava Money & Macro vaikuttaa kiintoisalta

Talous ja politiikka kietoutuvat erottamattomasti yhteen. Lähes kaikki yhteiskunnalliset ongelmat pahenevat, jos julkinen talous yskii. Myös kansainvälisessä politiikassa peli kovenee, jos yksittäisten maiden kansalaiset voivat taloudellisesti huonosti. Tämän takia onkin välttämätöntä ymmärtää taloustiedettä, jos tahtoo ymmärtää politiikkaa. Belgialainen Money & Macro -YouTube kanava vaikuttaa hyödylliseltä ja kiintoisalta tavalta lisätä tätä ymmärrystä.

Money & Macro -kanavan isäntä on kansantaloustieteen tohtori Joeri Schasfoort. Hän on väitellyt vuonna 2020 Groningenin yliopistosta ja toiminut opettajana samassa yliopistossa. Lisäksi hänellä on kokemusta erityisesti verkkokurssien kehittämisestä ja vetämisestä. YouTube-kanavalla on lähes puoli miljoonaa tilaajaa ja videoita löytyy vajaat 100 kappaletta.

Olen itse katsonut vasta muutaman Money & Macro -kanavan videon, mutta ainakin ne ovat olleet erittäin mielenkiintoisia ja selkeitä. Pidän Joerin selkeästä tyylistä esittää väitteensä ja sitten luetella dataan pohjautuvat perustelut niille. Esimerkiksi tuoreella videolla esitellään 5 ennustusta vuodelle 2025. Jokainen ennuste perustellaan hyvin, mutta parasta on, että videon lopussa Joeri muistuttaa, että kompleksisen systeemin tilan ennustaminen vuoden päähän on käytännössä mahdotonta. Joten hän varoittaa, että luultavasti hänen ennustuksensa tulevat menemään pieleen.

Toinen katsomani hyvä video kanavalta tarkastelee kriittisesti Peter Zeihanin väitettä, että Kiina tuhoutuu 10 vuoden aikana. Olen tästä Zeihanin väitteestä kirjoittanut itsekin. Joeri käy rauhallisesti läpi jokaisen Zeihanin neljästä pääväitteestä Kiinan luhistumiselle. Hän vertailee näitä muiden Kiina-asiantuntijoiden näkemyksiin sekä tarkastelee niitä käytettävissä olevan datan valossa. Lopputulos on, että Zeihan on monessa asiassa oikeilla linjoilla, mutta hän tuntuu sortuvan turhaan kärjistämiseen ja sensaatiohakuisuuteen. Kiinan talouskasvu tulee tosiaan olemaan vaarassa, mutta täydellinen luhistuminen on hyvin epätodennäköistä. 

Muita Money & Macro -kanavalla olevien videoiden aiheita ovat esimerkiksi:

• Miten Trumpin suunnittelemat tullit tulevat vaikuttamaan maailmantalouteen
• Venäjän talous ja sen selviäminen Ukrainan sodan seurauksena asetetuissa talouspakotteissa
• Kuinka surkeassa jamassa Saksan talous todella onkaan

Aion itse katsoa videoita ainakin noista yllämainituista aiheista. Vaikka olen tosiaan vasta muutaman videon itse katsonut, uskallan silti suositella YouTube-kanavaa maailmantaloudesta, rahoituksesta ja kansainvälisestä kaupasta kiinnostuneille blogini lukijoille.      

Politiikkaa järjellä blogin vuoden 2024 yhteenveto

Olemme siirtyneet Juokse tai kuole (The Running Man) -elokuvan ja kirjan vuoteen 2025. Kyseinen Stephen Kingin kirja on mielenkiintoinen dystopia myös yhteiskunnallisista ongelmista kiinnostuneiden kannalta. Arskan tähdittämä leffa viihdyttää myös. Ennen kuin valmistaudumme entistäkin hullumpien kisailuohjelmien tuloon, tehdään pieni katsaus menneeseen vuoteen 2024 tämän legendaarisen blogin osalta.

Edellisten vuosien yhteenvetoja löydät alta:

• Katsaus blogin vuoteen 2023 
• Suosituimmat vuoden 2022 blogi-kirjoitukseni
• Vuoden 2021 suosituimmat kirjoitukset Politiikkaa järjellä -blogissa

Juuri päättyneenä vuonna 2024 seuraavat blogikirjoitukseni keräsivät eniten lukukertoja. 

Eniten lukijoita saavutti huhtikuussa pettyneenä kirjoittamani juttu siitä, miten raukkamaisesti monet Euroopan maat ja näiden päättäjät olivat suhtautuneet Venäjän torjumiseen Ukrainan sodassa. Myös Jarkko Lauspalo kirjoitti samasta tärkeästä aiheesta omassa blogissaan, jossa hän viittasi allekirjoittaneen juttuun. Se varmasti osaltaan selittää kirjoitukseni suosiota suhteessa muihin vuoden 2024 juttuihini. Toisaalta aihe on myös erittäin tärkeä erityisesti kaikkien meidän Venäjän naapurissa elävien kannalta.

Toivon todella, ettei tämä pahin maalailemani vaihtoehto toteudu: "Pahimmassa tilanteessa vuosi 2025 tulee olemaan tappava. Tällöin Trump olisi Yhdysvaltojen presidentti ja kamalimmassa skenaariossa hän toteaa, että Natolla ei enää ole mitään merkitystä. Jos Trump toteaa, ettei hän lähetä amerikkalaisia sotilaita kuolemaan eurooppalaisten puolesta, vaikka Venäjä hyökkäisi Nato-maan kimppuun, olisi se Naton loppu. Tällöin Venäjällä olisi vapaat kädet lähteä valloittamaan Eurooppaa."

Vuonna 2024 pidettiin Euroopan parlamentin vaalit, joten tietysti kirjoitin myös niistä. Parlamentin eri ryhmät olivat ainakin itselleni hiukan vieraita, joten perehdyin niihin vuoden toiseksi eniten lukukertoja keränneessä kirjoituksessani. Esittelin muissa kirjoituksissa EU-vaaleihin liittyen myös mm. erilaisia vaalikoneita ja niiden minulle antamia tuloksia.

Kesän korvilla ennusteet Suomen talouden tulevaisuudesta synkkenivät entisestään. Syyskuussa pohdiskelin sitä, joutuuko Suomi-neito kadulle kerjäämään. Kirjoituksessa kauhistelin Suomen pitkään jatkuneita alijäämäisiä budjetteja, velkaantumista ja väestörakenteen aiheuttamia ongelmia. Toisaalta muistutin lukijoita siitä, että kaikesta synkistelystä huolimatta suomalaiset ovat keskimäärin edelleen maailman rikkaimpien joukossa. Taloudellinen tulevaisuutemme sisältää myös valopilkkuja esimerkiksi erilaisten hyvään kasvuun päässeiden uusien teknologiayritysten muodossa.

Nämä kolme kirjoitusta olivat suosituimmat vuodelta 2024. Mistä itse pidit eniten? 

Javier Milei, pelastaja vai hullu?

Javier Milei stailattiin presidentinvaaleja varten muistuttamaan Etelä-Amerikkalaista sekoitusta Elvis Presleytä ja tappavaa mutanttia Wolverinea, jota Hugh Jackman on näytellyt useampia kertoja kuin kukaan jaksaa laskea. Kuten kaikkea leikkaavilla kynsillä varustettu Wolverine, myös Milei on valmis tarvittaessa tuhoamaan ja leikkaamaan raivokkaasti valtion osuutta. Hän nimittäin pitää valtiota rikollisjärjestönä, joka pitäisi saada eroon ihmisten elämästä. 

Milein vastustajat leimasivat hänet hulluksi. Ennen vaaleja julkaistu kirja Mileistä El Loco (hullu), esittää Javierin outona erakkona, joka kuuntelee poliittisia neuvoja koiriltaan. Maan talouden peloteltiin luhistuvan entistäkin huonompaan tilaan, jos Milei pääsee valtaan. Äänestäjät kuitenkin kaipasivat outoa uudistajaa, joka voisi tuhota vanhan korruptoituneen ja huonosti johdetun järjestelmän. 

Javier Milei valittiin Argentiinan presidentiksi vuosi sitten. Suurimmat syyt hänen voittoonsa olivat argentiinalaisten kyllästyminen korruptoituneisiin ammattipoliitikkoihin, joiden johdolla Argentiina oli vajonnut yhä huonompaan tilaan. Milei peri edellisiltä vallanpitäjiltä kammottavassa kunnossa olevan talouden. Argentiinan vuotuinen inflaatio oli vaalien alla reilut 200% ja köyhyysrajan alapuolella eläviä 45% kansasta. 

Milei lupasi kansalle kivuliaita lääkkeitä maan tilanteen parantamiseksi ja niitä hän on lähtenyt voimalla toteuttamaan. Presidentti on tosiaan iskenyt moottorisahalla julkiseen kulutukseen ja lopettanut setelikoneen laulattamisen. Hänen hallintonsa on onnistunut saamaan julkisen talouden ylijäämäiseksi, mitä ei oltu nähty lähes 15 vuoteen. Inflaatio on myös hidastunut, mutta se on edelleen erittäin korkea. Alla oleva kuvaaja näyttää Argentiinan inflaation kehityksen. Vaikka Milei nousi valtaan jo vuodenvaihteessa, hänen puolueensa ajamat inflaation taltuttamiskeinot hyväksyttiin vasta heinäkuussa 2024.  

Kovista leikkauksista huolimatta yllättäen Argentiinan talous on myös lähtenyt kasvuun loppuvuodesta 2024. Kasvu on vielä hyvin heikkoa, mutta talouskasvun uskotaan voimistuvan kunnolla vuonna 2025.

Argentiinan maa-riski sijoittajien silmissä on laskenut tuntuvasti sen jälkeen, kun Milei tuli valtaan. Alla oleva kuvaaja näyttää, miten sijoittajien vaatima riskipreemio Argentiinan osalta lähti laskuun Milein tultua presidentiksi. Muutenkin sijoittajat ovat saaneet uskoa siihen, että Argentiinan taloustilanne tulee kohenemaan ja maahan kannattaa sijoittaa.

Kivuliasta leikkauksista huolimatta Milein suosio kansan silmissä on pysynyt melko hyvänä. Tämä on yllättävää, sillä köyhien määrä on kasvanut ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanne on huonontunut entisestään. Nyt jo yli puolet argentiinalaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Joillakin köyhimmistä perheistä on vaikeuksia saada riittävästi ruokaa elääkseen. Osa kansasta osoittaakin mieltään kaduilla, mutta protestoijat ovat kuitenkin vain pieni osa argentiinalaisista. Valtaosa tuntuu ajattelevan, että leikkaukset julkisiin menoihin ja sosiaalisiin tukiin ovat tarpeen. Ja he ovat tyytyväisiä siihen, että inflaatiota ollaan saamassa kuriin.

Valitettavasti Javier Milein liberaalius ja vapauden kaipuu ei ulotu ihmisten yksityiselämän puolelle. Seksuaalivähemmistöjen osalta tilanne on mennyt surkeampaan suuntaan Milein tultua valtaan. Osana julkisen sektorin leikkauksia Milei on myös lopettanut tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tukeneita ohjelmia. Valitettavasti naisasia ja muiden vähemmistöjen oikeudet eivät ole vain sivullisia uhreja osana julkisen sektorin leikkauksia, vaan Milei on täysin tarpeettomasti tarkoituksella heikentänyt esimerkiksi naisten asemaa. Presidentti myös julkisesti solvaa feministisiä liikkeitä ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavia aktivisteja. 

Yksi räikeä esimerkki naisvihamielisyydestä tapahtui kansainvälisenä naisten päivänä. Milei vaihtoi presidentinlinnan naisten salin nimen sankarien saliksi. Samalla hän korvasi salissa aiemmin olleiden naisjohtajien muotokuvat Argentiinan perustajien ja sotilaiden muotokuvilla, jotka ovat kaikki miehiä. Tämä oli symbolinen isku vasten naisten kasvoja, mutta konkreettista haittaa hän aiheuttaa esimerkiksi tuomitsemalla jyrkästi abortin murhana ja yrittämällä kieltää sen.

Milei muistuttaa muita oikeanlaidan johtajia myös siinä, että hän väittää ilmastonmuutoksen olevan huijausta. Argentiinan odotetaan irtautuvan Pariisin ilmastosopimuksesta samaan aikaan kuin Trump irrottaa Yhdysvallat siitä. Milei onkin julkisuudessa usein puhunut ihaillen Trumpista. Ja esimerkiksi hänen suhtautumisensa vapaaseen lehdistöön ja kaikkiin vasemmistolaisiin ajatuksiin muistuttaa hyvin paljon Trumpia. Milei on useasti syyttänyt journalisteja valehtelijoiksi ja edellisten korruptoituneiden hallitusten äänitorviksi.

Onneksi kuitenkin suhtautumisessa vapaaseen kauppaan Milei eroaa jyrkästi Trumpista. Samalla kun Yhdysvaltojen tuleva presidentti kertoo rakastavansa tulleja, Milei haluaa poistaa kaupan esteitä. Kaveruus Trumpin kanssa tulee tarpeeseen, sillä Argentiinan presidentti toivoo saavansa aikaan vapaakauppasopimuksen USA:n kanssa. Milei pyrkii vapauttamaan kauppaa myös esimerkiksi Kiinan suuntaan.   

Haavoittunut ja vihainen lohikäärme on vaarallinen naapuri

Kirjoitin vuosi sitten Peter Zeihanin näkemyksestä, että Kiina on luhistumassa lähivuosina. Palaan nyt samaan aiheeseen eli Kiinan mahdin vähenemiseen. Tämä voi kuulostaa oudolta erityisesti siinä valossa, miten G20-maiden tapaamisessa muut johtajat ovat kilvan pyrkineet juttusille Kiinan Xin kanssa. Mutta kuten legendaarinen jääkiekkoilija Wayne Gretzky sanoi, kannattaa luistella sinne, minne kiekko on menossa. Ja Kiinan osalta kiekko voi hyvinkin olla matkalla huonoon suuntaan.

World Knowledge Forumin tilaisuudessa professori Michael Beckley perusteli näkemyksensä sille, miksi Kiina todellakin on luhistumassa. Ensiksi hän listasi ne tekijät, joiden ansiosta Kiina koki niin valtaisan nopean ja voimakkaan taloudellisen kasvun 1970 - 2010. Nämä olivat:

• Poikkeuksellisen turvallinen sotilaallinen tilanne, sillä Nixonin myötä Yhdysvallat asettui tukemaan Kiinaa. USA auttoi Kiinaa integroitumaan maailman talouteen.
• Maon jälkeen Kiinassa valtaan päässeet olivat enimmäkseen erittäin päteviä ja fiksuja johtajia, jotka myös halusivat varmistaa, ettei enää kukaan yksittäinen henkilö saisi samanlaista yksinvaltaa. Esimerkiksi Deng Xiaoping, joka johti Kiinaa 1978 - 1989, teki monia merkittäviä uudistuksia, joiden ansiosta Kiina vaurastui.
• Vuosina 1970 - 2010 Kiinan väestörakenne tuki taloudellista kasvua. Tuona aikana vanhuksia ja lapsia oli vain vähän verrattuna työikäisiin aikuisiin.
• Kiinalla oli vielä vähän aikaa sitten runsaasti luonnonvaroja ja se pystyi esimerkiksi kasvattamaan suuren osan tarvitsemistaan elintarvikkeista.

Nyt kuitenkin kaikki nämä neljä aiemmin positiivista tekijää ovatkin kääntyneet päälaelleen. 

Turvallisuustilanne on heikentynyt valtaisasti. Muut maat ovat huolissaan Kiinan kasvaneesta sotilaallisesta voimasta ja yleensäkin vaikutusvallasta, minkä takia ne pyrkivät rajoittamaan Kiinan vaikutusvaltaa. Ja kun ottaa huomioon Kiinan toimet viime vuosina, muiden maiden epäluuloinen suhtautuminen Kiinaan näyttäytyy täysin oikeutettuna. Kiina esimerkiksi uhkailee Taiwania, ahdistelee naapurimaitaan ja on liittoutunut kammottavaa hyökkäyssotaa käyvän Venäjän kanssa.

Järkevästä ja maan etua ajattelevasta johdosta on jäljellä pelkkä muisto vain. Xi Jinping on kahminut valtaa itselleen siten, että hänestä on tullut uusi Mao. Lisäksi Xi on karkottanut kaikki vähänkään pätevät muut johtajat, minkä vuoksi häntä ympäröivät vain pelokkaat mielistelijät, jotka eivät edes uskalla kertoa johtajalleen maan todellista tilannetta.

Väestörakenne on kääntymässä katastrofaaliseksi. Yhden lapsen politiikan seurauksena työelämään siirtyvät sukupolvet ovat niin pieniä, että huoltosuhde työssäkäyvien ja elätettävien välillä käy kestämättömäksi. Lisäksi koska Kiina on kansalaisten oikeuksia polkeva poliisivaltio, ei muista maista olla kauhean innokkaasti muuttamassa Kiinaan töihin paikkaamaan työvoimapulaa.

Kiinalla toki on edelleen kallisarvoisia maametalleja, mutta monen muun luonnonvaran suhteen maa on köyhtynyt. Monissa paikoissa ympäristö on niin turmeltunutta, ettei minkään kasvattaminen onnistu. 

Muun maailman kannalta Kiinan vaurauden kääntyminen laskuun tarkoittaa erittäin vaarallista vuosikymmentä. Perinteisesti kun voimakas valtio huomaa mahtinsa heikkenevän, se turvautuu väkivaltaan pitääkseen kiinni aiemmasta vaikutusvallastaan. Onkin olemassa erittäin suuri riski sille, että lähivuosina Kiina ja Yhdysvallat joutuvat aseelliseen selkkaukseen ja jopa suursota on mahdollinen. Toivoa kuitenkin on. Nykyinen Kiinan diktaattori Xi on jo yli 70 vuotias. Jos hänen loppuvaltakautensa selvitään ilman sotaa, tulee Xin seuraaja toivottavasti noudattamaan erilaista politiikkaa.

Onko Olaf Sholz este voimakkaammalle Ukrainan tuelle?

Kuten olen useasti aiemminkin kirjoittanut, meidän eurooppalaisten kannattaisi jo pelkästään oman itsemme takia tukea vieläkin voimakkaammin Ukrainaa. Huhtikuussa kritisoin sitä, miten vähän erityisesti Saksa on antanut tukea Ukrainalle. Kirjoitin tästä otsikolla "Eurooppa vapisee Venäjän sotilasmahdin edessä". Saksan sisälläkin arvostellaan samaan tapaan heidän liittokansleriaan Olaf Sholzia.

Tuoreessa The Rachman Review -podcastissa haastatellaan Saksan parlamentin jäsentä Norbert Röttgeniä, joka arvostelee erittäin voimakkaasti Sholzia. Röttgenin mukaan muut hallituspuolueet olisivat halukkaita antamaan Ukrainalle enemmän voimakkaita aseita, mutta tämä ei onnistu, koska liittokansleri Sholz haraa vastaan. Sholz on julkisesti sanonut pelkäävänsä, että Saksa vedettäisiin mukaan sotaan ja sota laajenisi, jos Saksa antaisi Ukrainan käyttöön voimakkaita pitkän kantaman Taurus-ohjuksia. Röttgen pitää tällaisia puheita typerinä, koska ne myötäilevät Putinin harjoittamaa pelottelua.

Jos Saksa ei ryhdistäydy Ukrainan tukemisessa, voi se hyvinkin johtaa kuukausien päästä tilanteeseen, jossa Ukrainan on pakko taipua Venäjälle mieluisiin rauhanehtoihin. Ja tämä taas vahvistaisi Putinia ja muita sellaisia venäläisiä, jotka ajattelevat sodan olevan hyödyllistä. Röttgenin mukaan epäonnistuminen Ukrainan tukemisessa voi hyvinkin johtaa siihen, että seuraavaksi joudumme tukemaan Baltian maita sodassa Venäjää vastaan. Ja siinä sodassa panokset tulisivat olemaan vielä paljon kovemmat, koska kyseessä ovat Nato-maat.

Röttgen on vakuuttunut siitä, että kaikista saksan sisäisistä ongelmista huolimatta, valtaosa saksalaisista olisivat halukkaita tukemaan voimakkaammin Ukrainaa. Toivon todella, että hän on oikeassa tässä. Pahoin kuitenkin pelkään, että jos Saksan talous lähtee sukeltamaan esimerkiksi saksalaisten autonvalmistajien vaikeuksien takia, niin työttömäksi jäävät saksalaiset eivät silloin enää jaksa välittää ukrainalaisista.

Mitä sitten kyselytutkimukset sanovat saksalaisten asenteista Venäjää ja Ukrainaa kohtaan? Institute for Strategic Dialogue on tutkinut asiaa kyselyillä tämän vuoden aikana ja saanut seuraavanlaiset tulokset:

• 33% saksalaisista vastustaa Ukrainan tukemista
• 19% ei ota kantaa tai ei osaa päättää
• 49% kannattaa Ukrainan tukemista

Eli onneksi Röttgen on oikeassa sen suhteen, että suurempi joukko saksalaisista kannattaa edelleen Ukrainan aseapua kuin vastustaa. Saksalaiset ovat Ukrainan tukemisen suhteen suunnilleen keskitasoa, kun tätä mitataan sillä, miten tärkeäksi kansalaiset kokevat Ukrainan tukemisen. 

Politiikka duopolina joka kuristaa kilpailun

Kirjoitin pari vuotta sitten siitä, miten onnettomasti amerikkalaiset äänestäjät joutuvat jatkuvasti valitsemaan kahden surkean vaihtoehdon välillä. Ja samanlainen valinta kahden kauhean presidenttiehdokkaan välillä on heillä taas edessään muutaman kuukauden kuluttua, kun kansa joutuu valitsemaan ikälopun Bidenin tai moraalittoman huijarin Trumpin välillä. Tuntuu käsittämättömältä, ettei 330 miljoonan ihmisen valtiosta, joka on monella mittarilla maailman johtava, löydy tämän parempia ehdokkaita. Kuitenkin Yhdysvaltojen politiikan rakenteita tarkastelemalla selviää, että valinta kahden huonon vaihtoehdon välillä onkin itseasiassa tarkoituksella järjestetty lopputulos.

Freakonomics-podcast tarkastelee tätä jaksossaan 595. Why Don't We Have Better Candidates for President. Siinä hyödynnetään yritysstrategian peruskursseilta tutun Michael Porterin ajatuksia teollisuuden kilpailun kovuuden määräytymisestä. Tämä viitekehys tunnetaan nimellä Porterin viisi voimaa, jotka näkyvät alla olevassa kuvassa. 

Verrataanpa näiden viiden voiman perusteella USA:n ja Suomen poliittista "markkinaa" tai "teollisuutta" keskenään.

Aloitetaan keskeltä eli toimialan nykyisten toimijoiden keskinäisen kilpailun kovuudesta. Suomessa erilaisia eduskuntapuolueita on yhdeksän ja niistä kaikkein suosituimmankin kannatus pyörii vain 20 prosentin paikkeilla. Suhteellinen vaalitapa mahdollistaa sen, että myös pienet puolueet onnistuvat verrattain helposti saamaan kansanedustajia. Puolueiden suuri määrä takaa myös sen, että äänestäjillä on aidosti vaihtoehtoja, joista valita. Jos esimerkiksi äänestäjä ajattelee talouspoliittisesti vasemmistolaisesti ja hän pettyy vaikkapa vihreiden toimintaan, on hänen helppo vaihtaa seuraavissa vaaleissa vasemmistoliittoon. 

Yhdysvalloissa puolestaan sadan hengen senaatissa demokraateilla on 47 ja republikaaneilla 49 paikkaa. Eli yhteensä näillä kahdella puolueella on 96% senaatin paikoista. Kongressissa republikaaneilla on 51% ja demokraateilla 49% paikoista. Ja lisäksi todellista kilpailua näiden kahden valtapuolueen kesken on vain harvoissa paikoissa. Useimmat vaalipiirit on muodostettu niin, että toinen puolue voittaa niissä aina. Esimerkiksi talouskonservatiivisesti ajattelevalla äänestäjällä ei käytännössä ole useinkaan mitään valinnanvaraa Yhdysvalloissa. Hänelle on tarjolla vain yksi republikaanipuolueen kyseiseen vaalipiiriin valitsema ehdokas. Ja vaikka tämä olisi kuinka surkea tahansa, olisi äänestäjälle suuri kynnys loikata täysin toiseen laitaan ja äänestääkin demokraattia. Ja tietysti ihan sama toisinpäin äänestäjälle, joka esimerkiksi kannattaisi vähävaraisten tukea, ei ole kuin yksi ainoa äänestettävä tarjolla.

Tarkastellaan seuraavaksi uusien tulokkaiden muodostamaa uhkaa. Suomessa uusia puolueita on helppo muodostaa. Tarvitaan vähintään 5 000 äänioikeutetun henkilön antamaa kannatusilmoitusta (kannattajakorttia), joissa nämä ilmoittavat kannattavansa yhdistyksen merkitsemistä puoluerekisteriin. Meillä uudet puolueet saavat myös kohtuullisen hyvin näkyvyyttä mediassa, sillä esimerkiksi Yle kutsuu vaalien alla eduskunnan ulkopuoliset puolueet omaan vaalitenttiinsä. Uudet puolueet ovat myös onnistuneet saamaan kansanedustajia. Viimeisimpänä Liike Nyt sai yhden kansanedustajan vuoden 2019 vaaleissa. Ja puolueeksi kuitenkin verrattain nuori Perussuomalaiset on nykyään eduskunnan suurimpia puolueita.

Yhdysvalloissa puolestaan uusilla puolueilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia saada senaattoreita tai kongressin edustajia. Vaalitapa USA:ssa on sellainen, että tietystä vaalipiiristä vain voittaja valitaan. Eli jos vaikka uusi puolue onnistuisi jollain ihmeen konstilla saamaan tasaisesti 10% äänistä jokaisessa vaalipiirissä, ei se silti saisi yhtäkään edustajaa valituksi. Lisäksi USA:n media on lähes poikkeuksetta puolueellista ja nimenomaan niin, että jokainen merkittävä tiedonvälityslähde on joko republikaanien tai demokraattien puolella. Tällöin uuden puolueen on mahdotonta saada omia ajatuksiaan läpi suosituilla kanavilla, lehdissä tai nettijulkaisuissa.

En nyt jaksa käydä läpi muita Porterin viidestä voimasta, mutta saitte varmaan käsityksen tästä. Porterin teorian mukaan nämä viisi voimaa määrittävät sen, miten kovia voittoja toimialan nykyiset johtajat keräävät ja miten helppoa näillä on. Yhdysvalloissa, jossa vallitsee poliittinen duopoli, äänestäjät saavat surkeaa palvelua ja kaksi valtapuoluetta porskuttavat ilman sen suurempia ponnisteluja.  

Ukrainan sota ohjaa äänestyspäätöstäni EU-parlamenttivaaleissa

Kuten blogini uskolliset lukijat hyvin tietävät, olen erittäin huolestunut Ukrainan sodasta. Mikäli Venäjä saavuttaisi sodassa edes osittaisen voiton, tietäisi se entistä suurempia vaaroja Suomelle. Onnistunut sotaretki kannustaisi Venäjää turvautumaan jatkossakin aseisiin, kun se ajaisi omaa etuaan (tai ainakin johtajiensa etua) naapurimaidensa kustannuksella.

Ukrainan sodan suuresta merkityksestä olen kirjoittanut useasti aiemminkin. Alla linkkejä muutamaan tällaiseen kirjoitukseen:

• Amerikkalaiset rientävät jälleen hätiin
• Eurooppa vapisee Venäjän sotilasmahdin edessä
• Pekka Toveri ja Venäjän uhka Suomelle
• Halla-ahon kommentit Ukrainan auttamisesta ovat järkeviä ja oikein

Tämän takia nyt europarlamenttivaaleissa tärkeintä minulle äänestäjänä on varmistaa, että parlamenttiin saadaan sellaisia henkilöitä ja ryhmiä, jotka tekevät kaikkensa Ukrainan tukemiseksi. Valitettavasti läheskään kaikki parlamentin ryhmät eivät ole täysillä Ukrainan puolella ja Venäjää vastaan. Kuten eri eu-parlamentin ryhmiä esitellessäni toin esiin, osaan ryhmistä kuuluu Putinin kätyreitä tai sitten Putinille hyödyllisiä idiootteja. 

Suurin ryhmä EPP ja sen kärkiehdokas Ursula von Der Leyen ovat onneksi tukeneet voimakkaasti Ukrainaa koko ajan. Tämän takia voisin siis äänestää tähän ryhmään Suomesta kuuluvaa kokoomusta. Kokoomuksella onkin ehdolla turvallisuuspolitiikkaa hyvin ymmärtäviä ehdokkaita kuten Pekka Toveri ja Mika Aaltola. Sekä Toveri että Aaltola ovat molemmat kannattaneet vahvasti Ukrainan paljon suurempaa sotilaallista tukea.

Sosiaalidemokraattinen ryhmä on myös suoriutunut hyvin Ukrainan tukemisen saralla. Se myös ajaa vahvempaa Euroopan puolustusteollisuutta ja sotilaallisen yhteistyön lisäämistä. Kuitenkin minua tökkii se, että suomalaisen SDP:n kärkiehdokas näissä vaaleissa on Eero Heinäluoma. Heinäluoma on aikoinaan myötäillyt käsittämättömän paljon Venäjän etuja ja vähätellyt jatkuvasti Venäjän uhkaa. Esimerkiksi vuonna 2009 hän puolusti kärkkäästi hallituksen sallivaa Nord Stream -linjaa. Vielä vuonna 2021 Heinäluoma äänesti tyhjää, kun EU-parlamentti hyväksyi Venäjää rajusti kritisoivan päätöslausuman, jossa vaadittiin vähentämään riippuvuutta Venäjän öljystä ja kaasusta. Tämän takia en tahdo äänestää SDP:tä.

EU-parlamentin Renew olisi Ukrainan ja Venäjän suhteen minulle hyvin sopiva ryhmä. Esimerkiksi tammikuussa 2024 Renew kampanjoi voimakkaasti sen puolesta, että Eurooppa tukisi entistä vahvemmin aseellisesti Ukrainaa. Muutenkin minua miellyttää Renewn liberaali linja.

Euroopan vihreät ovat myös tukeneet sodan alusta saakka voimakkaasti Ukrainaa Venäjää vastaan. Vihreät tahtovat saada enemmistöpäätökset EU:ssa, jotta yksittäiset Putinin kätyrit kuten Orban eivät pystyisi jatkossa estämään Venäjää vastustavia päätöksiä. Vihreitä äänestämällä tulisi siis varmasti tuettua myös Ukrainaa. Vihreillä on Suomessa ehdokkaana Atte Harjanne, joka on hienosti ajanut voimakkaampaa aseellista apua Ukrainalle. Harjanne kampanjoi jo vuonna 2022 sen puolesta, että Euroopan pitäisi antaa Leopard-panssarivaunuja Ukrainalle.

ID on täysin Putinin talutusnuorassa, enkä missään nimessä ikinä voisi kuvitellakaan äänestäväni sitä. Onneksi Suomessa ei edes ole siihen kuuluvia eduskuntapuolueita. Eikä yksikään suomalainen eduskuntapuolue ole aikeissakaan tehdä yhteistyötä ID:n kanssa, joten sen suhteen ei ole huolta.

ECR ei onneksi ole samalla tavalla Venäjän puolella kuin toinen laitaoikeiston ryhmä ID. ECR:ään kuuluu Suomen perussuomalaisten tavoin puolueita, jotka ovat hienosti tukeneet Ukrainaa. Mutta ECR harkitsee ottavansa Unkarin Viktor Orbanin Fidez-puolueen jäsenekseen. Ja Orban on yksi suurimpia Putinin kätyreitä Euroopassa. Jo pelkästään se, että ECR edes harkitsee tätä, tekee minulle mahdottomaksi äänestää ECR:ää eli perussuomalaisia. Se on nimittäin merkki siitä, että ECR:ään kuuluu monia venäjämielisiä tahoja Euroopassa.

Vasemmistoa en myöskään pysty äänestämään, koska eurooppalaiseen vasemmistoryhmään kuuluu Venäjän ymmärtäjiä aivan liikaa. Osa vasemmistoryhmän mepeistä on äänestänyt Ukrainan sotilaallista apua sekä Venäjän pakotteita vastaan. Esimerkiksi päätöslauselmaa, jossa Venäjä tuomitaan terroristivaltioksi, kannatti sellaisenaan vasemmistoryhmästä Suomen Modigin lisäksi vain kolme muuta vasemmistoryhmän meppiä.

Näin siis minulle jäävät jäljelle Ukrainan sodan perusteella neljä mahdollista puoluetta: kokoomus, keskusta, vihreät ja RKP. 

 

Lisää eurovaalikoneita

Aiemmassa kirjoituksessani testailin Iltalehden, Helsingin Sanomien sekä Ylen eurovaalikoneita. Jatkan tässä europarlamentti-vaaleihin valmistautumista kokeilemalla, millaisia tuloksia MTV:n, Ilta-Sanomien sekä Kauppalehden vaalikoneet antavat.

MTV Uutisten eurovaalikone

MTV:n eu-vaalikone löytyy osoitteesta: https://www.mtvuutiset.fi/vaalikone

Vaalikoneessa on 27 väittämää. Väittämät kuuluvat seuraaviin teemoihin:

• Suhtautuminen EU:hun
• Talous
• Ilmasto ja luonto
• Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
• Maahanmuutto
• Päätöksenteko 

Vaalikone näyttää käyttäjälle jokaisen väittämän kohdalla lyhyen videon, jolla pitäisi avata väittämän taustoja. Kuitenkin joidenkin kysymysten kohdalla videoilla vain sanotaan ääneen sama väittämä, jonka pystyy myös lukemaan. Joten videoista ei ole joidenkin väittämien kohdalla mitään hyötyä. Niiden katsominen vain tuhlaa aikaa. Onneksi sentään useimpien väittämien kohdalla videoilla esitellään oikeasti lisätietoja. Silti samat lisätiedot olisi voinut yhtä hyvin esittää tekstinä.

MTV Uutisten vaalikoneen perusteella minulle sopivimmat puolueet ovat:

1. Vihreät (ilmeisesti sopivuus noin 85%)
2. Avoin puolue, 83%
3. Liberaalipuolue, 82%
4. Vasemmistoliitto, 81%
5. SDP, 78%

Nämä MTV:n vaalikoneen minulle suosittelemat puolueet ovat pitkälti samat, joita myös HS:n vaalikone suositteli. Kuitenkin erojakin löytyy. Isoin yllätys oli, että Vasemmistoliitto pääsi näin korkealle sopivuudessa. Tämä kuitenkin on ihan ymmärrettävää, kun tarkastelee tarkemmin, millaisia talousaiheisia väittämiä koneessa on. MTV:n vaalikone ei esitä sellaisia väittämiä lainkaan, joilla tyypillisesti erotellaan vastaajia oikeisto-vasemmisto -akselilla. Mukana ei siis ole sellaisia kysymyksiä, jotka koskisivat esimerkiksi tulonjakoa köyhien ja rikkaiden välillä tai verotusta.

Jostain käsittämättömästä syystä MTV:n vaalikone näyttää kokonaisuudessaan parhaiten sopivat ehdokkaat vain parhaiten sopivimmasta puolueesta. Eli minun tapauksessani tuloksista on helposti katsottavissa vain se, ketkä vihreiden ehdokkaat sopisivat parhaiten. Kaikkien muiden puolueiden sopivimmat ehdokkaat listataan vain teemoittain. Oli siis ärsyttävän työlästä varmistaa, ketkä todella ovat top 5 ehdokasta. 

MTV:n vaalikoneen perusteella top 5 ehdokasta ovat:

1. Tuire Kaimio, vihreät, 90%
2. Nina Sneitz, Liberaalipuolue, 88%
3. Inka Hopsu, vihreät, 85%
4. Petrus Pennanen, Avoin Puolue, 85%
5. Ari-Pekka Liukkonen, vihreät, 85%

Ilta-Sanomien eurovaalikone

Ilta-Sanomien europarlamenttivaalien vaalikone löytyy osoitteesta: https://www.is.fi/aihe/vaalikone/

Ilta-Sanomien vaalikoneesta löytyvät väittämät on ryhmitelty seuraaviin teemoihin:

• Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
• Ilmasto ja luonto
• Talous
• Päätöksenteko

Tässäkin vaalikoneessa pääsee ottamaan kantaa ärtymystä herättäneeseen pullonkortti-määräykseen.

IS:n vaalikone esittelee tulosten ehdolla sen, mihin eri europarlamentin ryhmiin suomalaiset puolueet kuuluvat. Lisäksi nämä ryhmät esitellään lyhyesti. Tämä on erittäin hyvä, sillä kuten huomasin kirjoittaessani juttua europarlamentin ryhmistä, ne ovat huonosti tunnettuja Suomessa.

IS:n vaalikone suosittelee minulle seuraavia puolueita:

1. Avoin puolue, 81%
2. Vihreät, 79%
3. Liberaalipuolue, 78%
4. Vasemmistoliitto, 78%
5. SDP, 76%

Ehdokkaiden top 5 on:

1. Atte Harjanne, vihreät, 83%
2. Henna Virkkunen, kokoomus, 83%
3. Lassi Kivinen, liberaalit, 82%
4. Julia Sangervo, vihreät, 81%
5. Tuire Kaimio, vihreät, 81%

Tuire Kaimio on tullut kärkeen nyt jo useammassakin vaalikoneessa. Henna Virkkunen nousi myös toisen iltapäivälehden vaalikoneen tuloksissa kärkikahinoihin.

Kauppalehden eurovaalikone

Kauppalehden eu-vaalikone löytyy osoitteesta: https://www.kauppalehti.fi/eurovaalikone2024#/

Kauppalehden vaalikoneessa on vähemmän kysymyksiä kuin muissa testaamissani.

Kauppalehden vaalikoneen perusteella minulle parhaiten sopivat puolueet ovat:

1. Liberaalipuolue, 85 %
2. Avoin Puolue, 76 %
3. Kansallinen Kokoomus, 75 %
4. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, 74 %
5. Suomen ruotsalainen kansanpuolue, 74 %

Ehdokkaiden top 5:

1. Henna Virkkunen, kokoomus, 85%
2. Oona Hagman, Rkp, 83%
3. Ari-Pekka Liukkonen, vihreät, 83%
4. Petrus Pennanen, Avoin Puolue, 83%
5. Maria Guzenina, SDP, 81%

Tämä oli jo kolmas vaalikone, jonka tuloksissa Henna Virkkunen nousi top viiteen. Samoin Ari-Pekka Liukkonen ja Petrus Pennanen ovat tulleet kärkeen useamman kerran. 

Vaalikoneita eurovaaleja varten

Aiempia vaalikone-kokeiluja

Kirjoitin eduskuntavaalien yhteydessä vaalikoneista useamman jutun ja annoin myös vinkkejä, miten niitä kannattaa hyödyntää oman äänestyspäätöksen tueksi:

• https://politiikkaajarjella.blogspot.com/2023/02/vaalikoneita-eduskuntavaaleja-2023.html
• https://politiikkaajarjella.blogspot.com/2023/03/lisaa-vaalikoneita-ja-yhteenveto-niiden.html

Eduskuntavaalien yhteydessä vaalikoneiden perusteella minulle parhaiten sopivat puolueet olivat:

1. Liberaalipuolue
2. Piraattipuolue
3. Rkp
4. Vihreät
5. Avoin puolue

Mielenkiintoista nähdä, mitä puoluetta vaalikoneet minulle suosittelevat EU-vaaleja varten.

Iltalehden vaalikone EU-vaaleihin

Iltalehden vaalikone löytyy osoitteesta: https://www.iltalehti.fi/eurovaalit-2024/vaalikone#/

IL:n vaalikone ryhmittelee ehdolla olevat puolueet seuraavanlaiseen arvokarttaan.

Ruuhkaisessa oikeassa laidassa ovat päällekkäin eduskuntapuolueista kokoomus, keskusta ja liike nyt. Vasemmassa alakulmassa puolestaan vihreät ja vasemmistoliitto ovat päällekkäin.

Vaalikoneessa pääsee ottamaan kantaa esimerkiksi monet hermostuttaneeseen pullonkorkki-uudistukseen. Valitettavasti kuitenkin tulevan EU-parlamentin joihinkin isoihin päätöksiin liittyviä väittämiä ei ole lainkaan. Esimerkiksi vaalikoneessa ei oteta lainkaan kantaa siihen, pitäisikö EU:n sallia paljon entistä mittavammat yritystuet. Tämä kun on nyt kuuma kysymys ja erittäin tärkeä EU:n talouspolitiikan kannalta. 

Iltalehden vaalikoneen perusteella minulle sopivimmat puolueet ovat:

1. Liberaalipuolue 83 %
2. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 77 %
3. Avoin Puolue 75 %
4. Suomen ruotsalainen kansanpuolue 75 %
5. Kansallinen Kokoomus 74 %
6. Keskusta 72 %
7. Liike Nyt 72 %
8. Vihreät 71 %
9. Vasemmistoliitto 71 %

Tämän jälkeen onkin sitten yli kymmenen prosenttiyksikön välimatka kymmenenneksi sopivimpaan puolueeseen, joka on siis jo kaukana omista vastauksistani.

Kuten uskolliset lukijani varmasti muistavat, olin viime eduskuntavaaleissa kovasti innostunut Liberaalipuolueesta. Kirjoitin tammikuussa 2023 ylistävään sävyyn liberaalien puolueohjelmasta. IL:n vaalikone tuntuu muutenkin osuvan aika hyvin suosittelemaan sellaisia puolueita, joiden linjasta olen muutenkin pitänyt.

Vaalikoneen perusteella top 5 ehdokasta ovat:

1. Eero Heinäluoma, SDP, 80%
2. Dimitri Qvintus, SDP, 80%
3. Oona Hagman, RKP, 80%
4. Henna Virkkunen, Kokoomus, 78%
5. Maria Guzenina, SDP, 78%

Helsingin Sanomien EU-vaalikone

Helsingin Sanomien EU-vaalikone löytyy osoitteesta: https://www.vaalikone.fi/euro2024/hs

Hesarinkaan vaalikoneessa ei oteta lainkaan kantaa yritystukiin maataloustukia lukuunottamatta. Muutenkin talousosio on kovin lyhyt ja siinä on vain 4 kysymystä. Arvoihin sen sijaan panostetaan jopa 15 kysymyksen verran, mikä on suhteettoman paljon, kun muut osiot saivat vain 3 - 4 kysymystä per teema. 

Hesarin vaalikoneen perusteella eduskuntapuolueet asettuvat seuraavasti arvokartalle:

Kannattaa huomata, että HS:n ja IL:n vaalikoneissa on selviä eroja puolueiden asettumisessa. IL:n vaalikoneessa KD on perussuomalaisten kanssa samassa konservatiivien porukassa, kun taas HS laittaa kristillisdemokraatit samaan paikkaan kokoomuksen kanssa. Myös etäisyys SDP:n ja Rkp:n välillä eroaa selvästi eri koneiden välillä. HS:n koneen perusteella SDP ja Rkp eroavat toisistaan merkittävästi vasemmisto-oikeisto -akselilla, kun taas IL laittaa ne samaan kohtaan.

HS:n vaalikone suosittelee minulle seuraavia puolueita:

1. Vihreät 78% (tämä on suurin ero IL:n vaalikoneen tuloksiin verrattuna)
2. Liberaalipuolue 78%
3. Rkp 76%
4. SDP 76%
5. Avoin puolue 74%
6. Keskusta 70% (melko yllättävä tulos, sillä vastustan maataloustukia)
7. Kokoomus 69%

HS:n vaalikoneen perusteella top 5 ehdokasta ovat: 

1. Kalle Pusa, Rkp, 84%
2. Unna Eteläinen, Vihreät, 81%
3. Tommi Vihervaara, Liberaalipuolue, 81%
4. Aki Kivirinta, Liberaalipuolue, 80%
5. Pinja Perholehto, SDP, 80%

Ylen EU-vaalikone

Ylen eurovaalien vaalikone löytyy osoitteesta: https://vaalit.yle.fi/vaalikone/eurovaalit2024

Ylen vaalikoneessa kummastuttaa, että joihinkin väittämiin voi vastata vain kyllä- tai ei-vaihtoehdoilla.

Väittämät tässä vaalikoneessa ovat parempia kuin IL:n tai HS:n koneissa. Esimerkiksi nyt vihdoin voi ottaa kantaa yritystukiin, joka on todella tärkeä seuraavan europarlamentin päätös. Mutta on tässäkin vaalikoneessa myös outoja väittämiä. Esimerkiksi en oikein tiedä, mitä pitäisi vastata väittämään "Rasismi on merkittävä ongelma Suomessa". Vastustan jyrkästi rasismia, mutta mielestäni Suomessa ei kuitenkaan esiinny niin paljon rasismia, että se olisi merkittävä ongelma. Jos kuitenkin vastaan olevani eri mieltä, tulkitaanko se, että kannatan rasismia? Onneksi outoihin kysymyksiin voi myös jättää vastaamatta.

Tuloksia tarkastellessa Ylen vaalikone kuitenkin herättää eniten ihmetystä. Jostain ihmeen syystä tulokset eivät näytä, mitkä puolueet sopisivat parhaiten. Tuloksia voi tarkastella vain ehdokkaittain, mikä on todella typerää, sillä äänestämällä ehdokasta tuet aina myös puoluetta. Joten puolueen sopivuus on jopa merkittävämpää kuin yksittäisen ehdokkaan sopivuus. Paljon risuja Ylelle tästä hölmöydestä.

Ylen vaalikoneen perusteella top 5 ehdokasta ovat:

1. Minna-Anniina Heiskanen, SDP, 87%
2. Tommi Vihervaara, Liberaalipuolue, 83% (Tommi nousi korkealle myös HS:n vaalikoneessa)
3. Timo Huhtamäki, Vihreät, 81%
4. Tuire Kaimio, Vihreät, 81%
5. Aki Kivirinta, Liberaalipuolue, 81% (Aki pärjäsi hyvin myös HS:n vaalikoneessa)

Yhteenvetoa vaalikoneiden tuloksista

Kannattaa käyttää useampaa eri vaalikonetta, sillä näin saat monipuolisemman kuvan siitä, mitkä ehdokkaat ja puolueet voisivat sinulle sopia. Eri koneiden antamissa tuloksissa on isojakin eroja, koska niihin valikoidut kysymykset eroavat toisistaan. Kaikista puolueista Liberaalipuolue olisi vaalikoneiden perusteella minulle sopivin puolue. Eduskuntapuolueista sopivimmat olisivat Rkp, SDP ja Vihreät.

Amerikkalaiset rientävät jälleen hätiin

 Amerikkalaiset ovat jälleen kerran pelastaneet meidät eurooppalaiset suuren hädän hetkellä.

Kuten kirjoitin aiemmin, Ukrainan puolustus on ollut suurissa vaikeuksissa. Ukrainan armeijalta olivat aseet ja ammukset pahasti loppumassa. Ja jos Ukrainan sotilaskyky romahtaisi, johtaisi se meidän muiden eurooppalaisten joutumiseen Putinin ja Venäjän tähtäimeen. Onneksi kuitenkin amerikkalaiset riensivät viime hetkellä hätiin.

Yhdysvaltain edustajainhuone hyväksyi vihdoin ja viimein Ukrainan noin 60 miljardin dollarin tukipaketin. Ammuksia ja muuta materiaalia alkaa virrata Ukrainaan jo aivan lähiviikkoina. Tämän aivan valtavan tärkeän päätöksen seurauksena vältetään katastrofi sotarintamalla ja estetään Venäjän voittokulku. Meidän eurooppalaisten on syytä jälleen olla kiitollisia Yhdysvalloille, sillä amerikkalaiset ovat jälleen kerran pelastaneet meidät.

Eurooppa ei kuitenkaan voi tuudittautua siihen, että nyt homma on hoidossa. Yhdysvaltojen aseapu on erittäin tärkeä, mutta se yksinään ei suinkaan riitä Ukrainan voittoon. Aseavun ansiosta Ukraina saa lisäaikaa ja se pystyy pysäyttämään ainakin hetkellisesti Venäjän sotavoimien etenemisen. Eurooppalaisten täytyy kuitenkin ryhdistäytyä ja lisätä apua Ukrainalle. Ilman lisätoimia amerikkalaisten pelastusyritys vain lykkää tappiota. Meidän täytyy varautua siihen, että uusien aseapupakettien hyväksyminen Yhdysvalloissa muuttuu jatkuvasti vaikeammaksi. Jos Trump voittaa marraskuussa presidentinvaalit, voi se hyvinkin tarkoittaa USA:n aseavun loppumista kokonaan.

Seuraava kuvaaja näyttää, mistä Ukraina on saanut absoluuttisesti eniten apua. Yhdysvallat ovat antaneet selvästi eniten apua. Erityisesti sotilaallisessa avussa USA on aivan omassa luokassaan. Ja tämä kuvaaja sisältää vain ennen helmikuuta 2024 annetut apupaketit, eli viimeisin 60 miljardin aseapu puuttuu tästä vielä.

Meidän suomalaisten ei onneksi tarvitse häpeillä antamamme avun määrää suhteessa taloutemme kokoon. Kun katsotaan annetun avun määrää suhteessa maan bruttokansantuotteeseen, Suomi komeilee kymmenen kärjessä.

Sen sijaan Euroopan suuret valtiot eivät ole tehneet velvollisuuttaan. Saksa on antanut apua vain 0,5% BKT:stä ja Ranska vain vaivaiset 0,3%. Isona Ukrainan tukijana esiintyvä Iso-Britanniakin on antanut apua vain 0,3% bruttokansantuotteestaan. Jos nämä kolme isoa eurooppalaista valtiota nostaisivat tukensa samalle tasolle Suomen kanssa, Ukrainalla olisi valtavan paljon paremmat mahdollisuudet voittaa Venäjä ja samalla pelastaa koko Eurooppa.