Irtisanomisten tasaamista

Maailma ei päättynyt vuonna 2012, mutta silti vuosi jäänee historiaan ainakin Suomessa tuskallisten irtisanomisten ja YT-neuvotteluiden vuotena. Vuosi 2011 ei sekään kohdellut työpaikkoja hellällä kädellä, mutta vuosi 2012 on ollut paljon pahempi. Isoja irtisanomisia ovat tehneet mm. Nokia, Metso, UPM, Tieto, Puolustusvoimat ja erilaiset mediatalot. Isojen massairtisanomisten lisäksi monet pienemmät yritykset ovat antaneet potkuja työntekijöilleen. Kaikenkaikkiaan potkut on vuonna 2012 Suomessa saanut reippaasti yli 10 000 ihmistä, minkä lisäksi vielä suurempi joukko on ollut lomautettuna.

Irtisanomiset ja lomautukset saavat ihmiset useimmiten miettimään huomattavasti aikaisempaa tarkemmin rahojensa käyttöä. Ja kun saman vuoden aikana riittävän moni suomalainen joutuu vähentämään kulutustaan, vähentää se kotimaista kysyntää ja siten vauhdittaa entisestään talouden alamäkeä. Ja tästä taas seuraa lisää irtisanomisia ja lomautuksia, kun yritykset joutuvat sopeuttamaan toimintaansa madaltuneeseen kysyntään. Ja irtisanottujen on hankalampi saada töitä aikana, jolloin monet yritykset käyvät YT-neuvotteluja. Tämän noidankehän seurauksena yhteiskunnalle aiheutuva shokki vain pahenee.

Monen taloustieteilijän mielestä julkisen sektorin tulisi tasata talouden syklejä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yksityisen sektorin kysynnän laskiessa valtio lisää investointejaan esimerkiksi teitä ja junaratoja rakentamalla. Tai talouden uhatessa ylikuumentua korotetaan veroja sekä säästetään julkisissa menoissa ja yritetään näin hillitä talouden kierrosten karkaamista käsistä. Irtisanomisten osalta olisi toivottavaa, että valtio voisi jotenkin jakaa irtisanomisia pidemmälle ajalle niin, ettei yhtenä vuonna annettaisi murskaavan paljon potkuja.

Kuitenkin yritysten kannalta on ymmärrettävää, että potkuja annetaan samaan aikaan muiden yritysten kanssa. Ensinnäkin taloudessa menee yleisesti huonosti, jolloin lähes alalla kuin alalla on yksittäisen yrityksen näkökulmasta ymmärrettävää karsia menoja. Lisäksi kun tietty yritys antaa potkuja samaan aikaan monen muun yrityksen kanssa, ei tämä poispotkiva yritys saa potkujen antamisesta niin huonoa mainetta ja negatiivista julkisuutta, kuin jos se tekisi yhtä isot irtisanomiset silloin, kun irtosanomiset ovat harvinaisempia. Irtisanomiset on paljon helpompi perustella yrityksen sidosryhmille, kun ne tehdään sellaiseen aikaan, kun monet muutkin yritykset irtisanovat. Uskon, että tämän takia vuonna 2012 on tehty myös sellaisia irtisanomisia, jotka olisivat voineet odottaa vuoteen 2013 saakka tai myöhempäänkin. Yhteiskunnan kannalta tämä joukkoirtisanomisten osuminen tietylle vuodelle on kuitenkin erittäin hankalaa.

Valtio voisikin yrittää kannustaa yrityksiä hajauttamaan irtisanomisiaan pidemmälle ajalle. Yksi keino tähän voisi olla, että irtisanovat yritykset saisivat hyvityksen jokaisesta irtisanotusta, joka saa uuden, vastaavantasoisen työpaikan esimerkiksi 4 kk sisällä irtisanomisista. Esimerkiksi jos Yritys X aikoo irtisanoa 50 ihmistä lähivuosina, niin tällainen kannuste voisi saada yritykset pitämään nämä 50 henkeä itsellään töissä vielä hiukan pidempään, kunnes muualla taloudessa menee paremmin ja näiden 50 hengen mahdollisuudet saada nopeasti töitä jostain toisesta yrityksestä paranevat. Tällainen kannuste myös kannustaisi yrityksiä pitämään paremmin huolta työntekijöidensä osaamisesta ja markkina-arvosta.

Telakkateollisuus ja valtioiden tuet

Turun telakan omistava STX-yhtiö on saanut ison laivatilauksen ja nyt se pohtii, valmistaako se risteilijän Suomessa vai Ranskassa sijaitsevilla telakoillaan. STX on esittänyt Suomen valtiolle rakennustyön rahoittamista ehtona sille, että valmistus tapahtuu Suomessa sijaitsevalla telakalla. STX vaatii Suomen valtiolta 50 miljoonan euron lisälainaa ilmeisestikin melko pienellä korolla, jotta valmistustyö tapahtuisi Suomessa.

Televisiossakin aiheesta esiintynyt vuorineuvos Martin Saarikangas kannattaa lisälainan myöntämistä, vaikka se onkin periaatteessa vastoin Finnveran sääntöjä. Kuitenkin esimerkiksi ranskalaiset eivät kuulemma epäröi tukea omaa telakkateollisuuttaan. Hän perustelee tätä lisälainan myöntämistä sillä, että valmistustyö tuo meille maksetut lainarahat reippaasti takaisin verotuloina, korkoina ja ihmisten työllistymisellä. Ja tämähän kuulostaa ihan järkevältä. Miksemme me tukisi Suomessa telakkateollisuutta, jos kerta niin tekevät muutkin EU-maat ja tässä tapauksessa erityisesti samasta tilauksesta kilpaileva Ranska.

Jos kyseessä olisikin vain yksinkertainen valinta sen välillä, kannattaako Suomen tässä yhdessä tapauksessa antaa halpaa lisälainaa korealaiselle telakkayhtiölle vai ei, niin itsekin olisikin Saarikankaan kanssa enemmän samaa mieltä. Tosin se, että yhtiö ei kuulemma saa rahaa vapailta markkinoilta, vihjailee siihen suuntaan, että lainan takaisinmaksu ei olisikaan ihan riskitöntä. Asiaa voi kuitenkin tarkastella laajemminkin valtioiden markkinoita vääristävien yritystukien näkökulmasta. Tai asiaa voi myös tarkastella hyödyntäen ns. tragedy of the commons eli yhteismaan tragedian tuomien opetusten valossa.

Yksittäisen laivanrakennuksista kilpailevan maan kannattaa tukea omaa telakkateollisuuttaan, jos niin tekevät muutkin kilpailevat maat. Kaikkien maiden kannalta olisi kuitenkin kokonaisuutena paljon parempi, mikäli yksikään maista ei tukisi telakkateollisuuttaan. Ja niin kauan kuin jokin maa antaa tukea telakkateollisuudelleen, pakottaa se muutkin antamaan tukia, jolloin ikävä noidankehä vain jatkaa pyörimistään.

Suomen kannattaisikin miettiä laajemmin, mitä seuraamuksia sillä on pidemmällä tähtäimellä, mikäli se nyt taipuu korealaisen yhtiön kiristykseen. Jos me maksamme tällä kertaa STX:lle siitä armeliaisuudesta, että yhtiö tekee täällä bisnestä, niin kuinka kauan me joudumme samaa jatkamaan? Todennäköisesti tismalleen sama kiristys olisi edessä taas seuraavan loistoristeilijän valmistusta suunniteltaessa.

Meidän kannattaisi kerrankin hyödyntää EU:ta. Suomen pitäisi jutella Ranskan valtiolle ja muistuttaa näitä siitä, että kilpailua vääristävät yritystuet ovat EU:ssa kiellettyjä. Lisäksi meidän kannattaisi yrittää korostaa Ranskalle, että on myös sen etu, jos sekään ei joudu turhaan rahoittamaan voittoa tuottavaa korealaista yritystä. Jos me saisimme Ranskan vakuuttumaan siitä, että Suomi ei aio antaa tukea STX:lle, niin ehkä Ranskakin silloin suostuisi siihen, että hekään eivät anna tukea. Näin STX joutuisi valitsemaan pidemmän päälle kestävämmin perustein, missä tämä kyseinen laiva rakennetaan.

Jyrki Katainen on mielestäni aivan oikein ja järkevillä perusteilla aiemmin vastustanut telakkatuen maksamista. Kataisen mukaan yritysten heikkouksia ei pidä tukea veronmaksajien rahoilla. Mutta meidän ei pidä olla tässä asiassa yksinäisiä partiopoikia, vaan saada myös muut EU-maat mukaan samaan rintamaan sanomaan ei telakkatuille. 

Samasta aiheesta järkevästi ovat kirjoittaneet ainakin seuraavat tahot:

• "Ei euroakaan STX:n telakalle", Roope Luhtala
• "Ei euroakaan tukea Etelä-Korealle", Mikko Savelius

Riskien hallintaa globaalilla tasolla

Seurasin tänään Ian T. Dunlopin esitystä ilmastonlämpenemisestä sekä sen vaikutuksista. Tämä australialainen herrasmies maalasi kuulijoidensa eteen todella synkän kuvan ihmiskunnan tulevaisuudesta, mikäli emme nopeasti muuta kurssiamme. Esitykset tärkeimmät pointit olivat:

• Nykyinen kansainvälinen tavoite rajoittaa ilmastonlämpeneminen "vain" kahteen celsius-asteeseen ei ole riittävä, sillä jo kahden asteen lämpeneminen aiheuttaa mittavia katastrofeja
• Nykyisillä toimilla emme ole pääsemässä tähän tavoitteeseen. Saman menon jatkuessa maapallon keskilämpötila nousee 4 astetta, mikä tarkoittaa jo maailmanlopun Mad Max -elokuvista tuttua epätoivoisen selviytymistaistelun maailmaa
• Pahimmat katastrofit voitaisiin vielä välttää, jos koko ihmiskunta ryhtyy muutaman seuraavan vuoden aikana tarmokkaasti taistelemaan ilmastonmuutosta vastaan

Oletetaan, että lääkärisi kertoisi sinulle, että kuolet 90% todennäköisyydellä parin vuoden sisällä, jollet muuta perusteellisesti elintapoja terveellisemmiksi. Etkö silloin luottaisi tämän asiantuntijan lausuntoon ja luultavasti tekisi kaikkesi noudattaaksesi lääkärisi suosituksia? Tuskinpa alkaisit vänkäämään vastaan kyseenalaistaen lääkärisi ammattitaidon ja suositukset. Ja tuskinpa ajattelisit, että koska nykymeno ei kuitenkaan täydellä varmuudella johda hautaan, niin eihän tässä nyt vielä tarvitse mitään tehdä.

Kuitenkin jostain syystä ilmastonmuutoksen kohdalla kansakunnat käyttäytyvät juuri näin. Toimettomuutta perustellaan nimenomaan sillä, että koska katastrofi ei ole 100% varmaa, niin turhahan tässä on mitään lähteä tekemään. Se ei mielestäni ole kovinkaan järkevää politiikkaa. Viisaampaa olisi varautua näiden riskien toteutumisen uhkaan ja lähteä pienentämään maailmanlopun toteutumisen todennäköisyyttä.  

Palveluiden kilpailuttaminen

Kunnallisvaalikeskusteluissa on puhuttu paljon palveluiden hankkimisesta yksityisiltä palveluntarjoajilta  sekä siihen liittyvästä kilpailuttamisesta. Jotkut kunnallisvaaliehdokkaat suhtautuvat asiaan kovin mustavalkoisesti ja vaativat esimerkiksi, että kuntien peruspalvelut täytyy kaikki toteuttaa kunnan voimin eli julkisen sektorin toimesta. Suurin osa ehdokkaista kuitenkin tuntuu käsittävän, että joissakin tapauksissa yksityinen palveluntarjoaja voi olla parempi vaihtoehto.

Kilpailuttamiseen ja kunnan palveluiden hankkimiseen yksityisiltä yrityksiltä liittyy kuitenkin kiistatta myös riskejä. Epäonnistuneista kilpailutuksista kuulee aivan liian usein. Näissä kauhutarinoissa on kilpailutuksen seurauksena päädytty halvimman hinnan esittäneeseen palveluntarjoajaan, jonka osaaminen, kyvyt ja resurssit eivät sitten laisinkaan riitä kunnollisen palvelun tarjoamiseen. Toisaalta kilpailuttamisella ja yksityisten yritysten käytöllä on myös joissakin tapauksissa saatu kiistattomia etuja: sekä palveluiden laatu on parantunut että hinnat alentuneet.

Tampereen yliopiston vieraileva professori Stephen J. Bailey väittää, että kilpailutus parantaa julkisten palveluiden taloudellisuutta ja tehokkuutta. Hänen mukaansa kokemukset Isosta-Britanniasta osoittavat tehostumisen todeksi.

Ratkaisevaa tuntuukin olevan, mitä ollaan kilpailuttamassa ja erityisesti, miten ammattitaitoisesti ja osaavasti koko hankinta suunnitellaan ja toteutetaan. Jotta kunnat onnistuisivat useammin haastavissa hankinnoissa, niiden kannattaisi tehdä paljon enemmän yhteistyötä sekä hyödyntää samanlaisia keinoja, joilla suuret yritykset tuovat tehoja hankintoihin. Isoissa konserneissa on yleensä keskitetyt hankintatiimit, jotka hoitavat koko konsernin merkittävät hankinnat tai ainakin avustavat isoon konserniin kuuluvia eri liiketoimintayksikköjä hankintojen tekemisessä.

Esimerkiksi jos suuren yrityksen yhdessä liiketoimintayksikössä oleva yhdestä tuotteesta vastaava tiimi tarvitsee ulkopuolelta ostettavaa IT-kehitystyötä, niin ei tämä tiimi joudu yksin miettimään, mitenköhän tuo hankinta kannattaisi tehdä. Tiimin tueksi keskitetystä hankintayksiköstä annetaan vähintäänkin tukea, ohjeita ja valmiita tarjouspyyntömalleja hyvän hankinnan tekemiseen. Vähänkin isommassa hankinnassa keskitetystä hankintayksiköstä tulee joku IT-hankintoihin keskittynyt hankinta-ammattilainen auttamaan kyseisen hankinnan tekemisessä. Lisäksi pyritään hyödyntämään koko ison konsernin neuvotteluvoimaa, jotta IT-kehitystyö saadaan ostettua mahdollisimman halvalla.

Mietityttää, että onkohan Suomen tasolla tällaista keskitettyä hankintayksikköä, joka tukisi yksittäisiä kuntia haastavien hankintojen ja kilpailutusten teossa? Vai joutuuko esimerkiksi Suomen pienimpiin kuntiin kuuluva alle tuhannen asukkaan Suomenniemi pitämään omilla palkkalistoillaan erilaisiin hankintoihin keskittyneitä hankinta-ammattilaisia, jotta tietty kerran 4 vuodessa uusittava kilpailutus osataan hoitaa kunnialla? Mielestäni ehdottomasti Suomessa tarvittaisiin tällainen keskitetty hankintojen osaamiskeskus, josta sitten eri kunnat voisivat saada apua, neuvoja, hyviä tarjouspyyntöpohjia ja myös syvällisempää konsultointia julkisten kilpailutusten menestyksellistä tekemistä varten.

Ylen lähtölaukaus kuntavaaleihin

Katsoin Ylen lähtölaukausta kuntavaaleihin ikäänkuin nyrkkeilykehän vierellä kamppailua seuraavana tuomarina. Nyrkkeilyssähän pistetuomari merkitsee ottelijalle pisteitä aina, kun hän näkee tämän tekevän hyvän osuman vastustajaan. Itse en kuitenkaan antanut pisteitä verbaalisista iskuista, vaan järkevän kuuloisista puheenvuoroista. Pyrin myös jättämään huomioimatta sen, kuinka nokkelasti, kaunopuheisesti tai hauskasti puheenvuoro tehtiin. Pluspisteiden lisäksi annoin myös ajoittain miinuspisteitä, jos puheenvuoro sisälsi täysin epäloogisuuksia tai siinä selvästi vääristeltiin totuutta.

En siis tehnyt samaa, mitä paikanpäällä olleet kommentaattorit. Hehän keskittyivät siihen, miten rohkeasti keskustelijat haastoivat toisiaan, miten hyviä sloganeita he heittivät tai millaista kehonkieltä käytettiin.

Keskityin pisteyttämään ainoastaan 8 suurimman puolueen eli eduskuntapuolueiden puheenjohtajien puheenvuoroja. Täytyy silti sanoa, että näiden ulkopuolelle jääneiltä minipuolueiden edustajilta tuli myös ajoittain ihan järkeviä kommentteja. Toki heiltä kuultiin myös sellaisia kommentteja, jotka tuntuivat olevan täysin irrallaan todellisuudesta (esim. päättäjiä syytettiin siitä, että nuoria tarkoituksella ja tietoisesti pidetään työttöminä).

Oman pisteytykseni perusteella ylivoimaisesti eniten fiksuja puheenvuoroja esitti Päivi Räsänen Kristillisdemokraateista. Räsäseltä saimme kuulla peräti 5 erinomaisen järkevän kuuloista kommenttia. Tässä näkyi Räsäsen ylivoimainen asiantuntemus terveydenhoitoon liittyvissä asioissa. Esimerkiksi Kristillisten kunnallisvaaliohjelmaan laittama matalan kynnyksen mielenterveystyön edistäminen kuulosti todella kannatettavalta. Lisäksi Räsänen perusteli hyvin ja ymmärrettävästi mm. sitä, miksi kuntauudistus auttaa myös kuntien terveydenhoidon kehittämisessä. Hän ei myöskään päästänyt suustaan yhtään miinuksia aiheuttavaa typeryyttä.

Kaikkein surkeiten taas pärjäsivät Timo Soini, Jyrki Katainen ja Paavo Arhinmäki. Kataiselta tuli yksi hyvä kommentti, mutta hän myös sortui mielestäni kahdesti epäloogisuuksiin ja typeryyksiin. Arhinmäki valehteli tökerösti kertoessaan, mihin asioihin yksityisten yritysten voitot perustuvat. Hän esitti voiton tekemisen mahdollisuuksiksi ainoastaan palveluiden laadusta tinkimisen tai voiton kaapimisen työntekijöiden selkänahasta. Vaikka kai nyt kaikki tajuavat, että voittoa voi tehdä myös niin, että tuottaa hyviä palveluita ja pitää työntekijät tyytyväisinä.

Melko hyvin pärjäsivät Ville Niinistö ja Carl Haglund. Heidän lopputuloksensa olivat omassa pisteytyksessäni +2.

Kaikkien tulokset olivat:

Räsänen (KD): +5 (ylivoimainen voittaja)
Niinistö (Vihr.) ja Haglund (Ruots.): +2
Urpilainen (SDP): +1
Sipilä (Kesk.): 0
Soini (PS), Katainen (KOK) ja Arhinmäki (Vas.): -1
 
Samaa mieltä keskustelun onnistujista ja epäonnistujista kanssani olivat myös osa kommentaattoreista, vaikka heillä olikin erilaiset arviointikriteerit.









 

Helsingin Vasemmistoliiton kunnallisvaaliohjelma

En onnistunut löytämään Vasemmistoliiton osalta valtakunnallista kunnallisvaaliohjelmaa, joten tyydyin analysoimaan Helsingin Vasemmistoliiton ohjelmaa. Se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Vasemmistoliiton ohjelma muistuttaa melko paljon SDP:n sekä Vihreiden kansallisia kunnallisvaaliohjelmia, joita kävin läpi aikaisemmassa kirjoituksessani. Joitakin erojakin sentään on. Alla tuttuun tyyliin vaaliohjelman tiivistelmä eri aihepiireihin ryhmiteltynä sekä sen jälkeen omia mielipiteitäni ohjelmasta.

Liikkuminen:

• Joukkoliikennettä ja pyöräilyä tuetaan voimakkaasti
• Yksityisautoilua vähennetään mm. tietullien ja ruuhkamaksujen avulla
• Huom! Vasemmistoliiton näkökulma yksityisautoiluun on erilainen haja-asutusalueilla

Rakentaminen ja kaavoitus:

• Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrää on lisättävä.
• Kaupungit on suunniteltava niin, että ihmiset pääsevät töihin ja palveluiden äärelle lyhyellä bussimatkalla tai jopa kävellen

Energia- ja jätehuolto:

• Energiatehokasta rakentamista ja uusiutuvaa energiaa
• Fossiilisista polttoaineista sekä ydinvoimasta on luovuttava
• Kierrätystä on tehostettava

Palvelut:

• Peruspalvelut on tuotettava kunnan omana työnä eli ulkoistamista tai yksityisen sektorin palveluntarjoajien käyttöä ei hyväksytä peruspalveluiden kohdalla
• Palveluiden laatua ja määrää on parannettava (erityisesti kaikkien heikommassa asemassa olevien kansalaisten tarvitsemia palveluita), vaikka se maksaakin enemmän
• Sosiaali- ja terveyspalvelut samalle lähiasemalle

Talous:

• Kunnallinen pankki auttamaan rahoituksen saamisessa
• Perustulo kokeiluun Helsinkiin
• Tuettava pieniä ja keskisuuria yrityksiä
• Kunnat ja kaupungit eivät saa yhtiöittää ja yksityistää palveluita

Kuntauudistus:

• Helsingin Vasemmistoliiton vaaliohjelma ei ota suoraan kantaa kuntauudistukseen, mutta jotain voi päätellä siitä, miten suuressa kunnassa eli Helsingissä toivotaan lähidemokratiaa parannettavan
• Lähipalveluja koskevaa valtaa tulee siirtää kaupunginosiin
• Enemmän sitovia kansanäänestyksiä ja suoraa demokratiaa

Heikin mielipiteitä Vasemmistoliiton ohjelmasta:

Hyvää:

• Hienoa, että perustuloa ehdotetaan kokeiltavaksi. Tuntuu, että poliitikkojen keskuudessa vallitsee yli puoluerajojen yksimielisyys siitä, että työttömyystukea pitäisi muuttaa enemmän siihen suuntaan, että työn ottaminen on aina kannattavempaa kuin siitä kieltäytyminen. Perustulo olisi konkreettinen ja selkeä parannus tässä mielessä. Ainakin sitä kannattaa kokeilla ja sitten käytännössä arvioida sen hyvät ja huonot puolet.
• Tiivis kaupunkirakenne, jossa joukkoliikenne ja pyöräily ovat varteenotettavia vaihtoehtoja yksityisautoilulle. Isoissa kaupungeissa menee valtavasti rahaa hukkaan parkkipaikoille varattujen   tilojen muodossa. Lisäksi ruuhkautuminen on todellinen ongelma sekä runsaasta automäärästä aiheutuu terveyshaittoja kaupungeissa.
• Ympäristöystävällisyys, sillä ilmastonlämpenemisestä ja siitä aiheutuvista ongelmista on jo sen verran kiistatonta tieteellistä faktaa, että sitä vastaan kannattaa taistella
• Toki heikommassa asemassa olevien asemaa on syytä parantaa

Huonoa:

• Yksityisten palveluntarjoajien jyrkkä kieltäminen ja niiden käytön täysi tyrmääminen. Joissakin asioissa yksityinen toimija voisi varmastikin tarjota parempaa palvelua edullisempaan hintaan.
• Tulee sellainen vaikutelma, että Vasemmistoliiton kunnallisvaaliohjelman mukainen toiminta pakottaisi nostamaan reippaasti veroprosenttia tai sitten ottamaan runsaasti lainaa
• Ydinvoimasta luopuminen nopeasti johtaisi luultavasti siihen, että olisi pakko lisätä voimakkaasti fossiilisten polttoaineiden (hiilen) käyttöä energiantuotannossa. Eli ydinvoimasta luopuminen taas tuhoaisi pyrkimykset estää ilmastonmuutosta.

Keskustan kunnallisvaaliohjelma

Keskustan kunnallisvaaliohjelma löytyy täältä.

Liikkuminen:

• Joukkoliikenteen houkuttelevuutta on parannettava
• Asuinalueiden suunnittelussa on huomioitava myös kevyt liikenne
• Omaa autoa on kuitenkin saatava käyttää, eikä yksityisautoilusta saa tehdä kalliimpaa

Rakentaminen ja kaavoitus:

• Tontteja on kaavoitettava riittävästi, jotta niiden hinnat eivät kohoa liikaa
• Energiatehokasta rakentamista on tuettava, mutta siihen ei pakoteta

Energia- ja jätehuolto:

• Kotimaista uusiutuvaa ja biopohjaista (erityisesti puuta) energiaa on suosittava
• Kansalaisia neuvotaan ja opastetaan ympäristöystävällisiin ratkaisuihin, mutta niihin ei pakoteta

Palvelut:

• Lähipalvelut ja niiden taso on taattava kaikkialla Suomessa
• Esimerkiksi posti on jaettava samalla tavalla ja samaan aikaan kaikkialle Suomeen
• Terveydenhuoltoon, koulutukseen ja liikuntamahdollisuuksiin panostetaan erityisesti
• Yksityiset palveluntarjoajat ovat tärkeä osa palvelujen tuottamista

Talous:

• Valtion on tuettava kuntien taloutta niin, että kunnat pärjäävät
• Valtion tulee hajauttaa valtiollisia palveluita ympäri Suomea
• Valtion tulee esimerkiksi jatkaa valtion hallinnon alueellistamistoimia

Kuntauudistus:

• Kuntien pakkoliitoksia ei hyväksytä
• Valtion tulee jatkossakin tukea taloudellisesti heikossa asemassa olevia kuntia
• Lähidemokratiaa on parannettava esimerkiksi kunnanosavaltuustoilla, lähidemokratialautakunnilla sekä muilla asukkaiden osallistumismahdollisuuksien parantamisilla

Heikin mielipiteitä Keskustan vaaliohjelmasta:

Hyvää:

• Yksityisen sektorin palveluntarjoajien pitäminen yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona joidenkin palveluiden tuottamiseen on järkevää. Joissakin asioissa yksityinen, erikoistunut yritys varmastikin on tehokkaampi ja innovatiivisempi palveluntarjoaja kuin julkinen sektori.
• Joukkoliikenteen tukeminen alueilla, joille joukkoliikenne sopii
• Koulutukseen panostaminen lienee aina järkevää, sillä tulevaisuutemme rakentuu edelleenkin osaamisen varaan
• Lähidemokratian tukeminen voi varmaankin joissakin asioissa auttaa tekemään järkevämpiä päätöksiä kunnissa

Huonoa:

• Pelkkään vapaaehtoisuuteen ja kannustamiseen pohjautuva ympäristöpolitiikka. En usko, että riittävän monet ihmiset lähtevät täysin vapaaehtoisesti vähentämään ympäristökuormitustaan riittävästi. Jonkinlaista kepin ja porkkanan yhdistelmää tarvitaan, jotta riittävän monet lähtevät tekemään ympäristön kannalta parempia tekoja riittävässä määrin.
• Täysin järjetön ja tehoton pelkän aluepolitiikan sanelema hajauttaminen. Yksittäiset kunnatkin hyötyvät siitä, että valtio johon ne kuuluu, on taloudellisesti hyvällä tolalla. Ei ole mitään järkeä lähteä väkisin sijoittelemaan valtiollisia virastoja, yliopistoja yms. ympäri Suomea. Sijoituspäätökset tulisi tehdä sen perusteella, mikä on koko Suomen etu.
• Samanlaisten ja samantasoisten lähipalveluiden vaatiminen koko Suomeen. Jos kansalainen haluaa asua keskellä korpea kaukana kaupungeista ja nauttia halvoista tonteista sekä luonnonrauhasta, niin hänen tulisi samalla hyväksyä, että keskellä korpea ei saa kaikki samoja palveluja kuin kaupungissa. Maksaa valtiolle aivan kohtuuttomasti esimerkiksi se, että kaikkein syrjäisimmässäkin kolkassa tulisi olla yhtä tiheässä posteja kuin kaupungeissa.
• Valtion huutaminen apuun kuntien talouden pelastamisessa. Vaikuttaa oudolta, että Keskusta kannattaa tällaista esim. Turun, Helsingin, Tampereen ja Espoon rahojen syytämistä syrjäisille pikkupaikkakunnille, vaikka samaan aikaan Keskusta vastustaa samanlaista toimintaa EU-tasolla.  Eikö Suomen tasolla pääkaupunkiseutu vastaa vähän kuin varakasta Pohjois-Eurooppaa EU-tasolla, joka rahoittaa Etelä-Euroopan valtioita, joita taas Suomessa vastaisivat taloudellisesti huonossa jamassa olevat kunnat, jotka kuitenkin vastustavat ison pahan valtion sanelupolitiikkaa. Tuntuu järjettömältä, että toisaalta valtiota vaaditaan antamaan enemmän ja enemmän rahaa kunnille, mutta samaan aikaan valtio ei saisi yhtään sanella ehtoja kunnille.

SDP:n ja Vihreiden kunnallisvaaliohjelmat

Kunnallisvaalit lähestyvät, joten olen päättänyt tutustua kaikkien isoimpien puolueiden kansallisiin kunnallisvaaliohjelmiin. Toki näissä vaaleissa kuntakohtaiset ohjelmat näyttelevät huomattavasti merkittävämpää sijaa, mutta kansallisista ohjelmistakin saa jonkinlaisen käsityksen eri puolueiden painotuksista. Tai näin ainakin arvelin.

Olen nyt käynyt läpi melko huolellisesti SDP:n ja Vihreiden kunnallisvaaliohjelmat. Niiden perusteella eroja ei juuri löytynyt näiden kahden puolueen välillä. Alla on 7 aihealueeseen ryhmiteltynä SDP:n ja Vihreiden kunnallisvaaliohjelmien näkemykset. Aihealueet ovat liikkuminen, rakentaminen ja kaavoitus, energia- ja jätehuolto, palvelut, talous, kuntauudistus ja turvallisuus.

Liikkuminen

Yhteistä SDP:llä ja Vihreillä:

• Vähemmän yksityisautoilua
• Enemmän julkista liikennettä sekä pyöräilyä ja kävelyä

Rakentaminen ja kaavoitus

Yhteistä SDP:llä ja Vihreillä:

• Tiivistä ja energiatehokasta rakentamista
• Asuinalueille monipuolinen asunto- ja asukasrakenne
• Tarkoittaen mm. edullisia vuokra-asuntoja

Painotuseroja:

• Vihreät korostavat hiukan enemmän puistojen ja luonnontilaisten alueiden merkitystä

Energia- ja jätehuolto

Yhteistä SDP:llä ja Vihreillä:

• Ilmaston lämpenemistä on estettävä energia- ja jätehuollon avulla

Painotuseroja:

• Vihreät täsmentävät: Uusiutuviin pohjautuvaa, hajautettua energiatuotantoa

Palvelut

Yhteistä SDP:llä ja Vihreillä:

• Kunnan tulee tarjota monipuolisesti ja ilmaiseksi tai erittäin edullisesti palveluja
• Pääasiassa kunnat tuottavat palvelut itse

Painotuseroja:

• SDP:llä erityisesti: Perhekeskukset joka kuntaan

Talous

Yhteistä SDP:llä ja Vihreillä:

• Kuntien menoja voidaan lisätä, jotta kattavat palvelut rahoitetaan

Painotuseroja:

• Vihreillä: Mieluummin veronkorotuksia kuin lisää velkaa kunnille
• SDP:llä: 
• Pienten yritysten mahdollisuuksia parannettava
• Valtion on tuettava voimakkaammin heikoimpia kuntia, jotta niiden talous kestää

Kuntauudistus

Yhteistä SDP:llä ja Vihreillä:

• Kuntien yhdistely on monessa tapauksessa tarpeen, sillä tarvitaan vahvoja kuntia

Painotuseroja:

• Vihreillä: Muodostuvien isojen kuntien sisälle luodaan pienempiä yksiköitä, pitäjiä
• SDP:llä:
• Kuntauudistusten tulee pohjautua vapaaehtoisuuteen
• Kunnan työntekijöiden 5 vuoden turva-aika tulee säilyttää

Turvallisuus

Tähän Vihreät ei ota erityisesti kantaa. SDP eroaa monikulttuurisuutta syleilevistä Vihreistä sillä, että SDP:n mielestä organisoitu kerjääminen tulee estää.

Hölmöyksiä

Vihreät toteavat, että kuntien tulisi tarjota kaikille peruspalvelut ihmisten omalla äidinkielellä. Tämä tuntuu suorastaan idioottimaiselta ja rahojen haaskaukselta. SDP:n vaatimus 5 vuoden turva-ajan säilyttämisestä taas vaikuttaa hölmöläisten touhulta. Jos kerta kuntauudistusten ideana on vahvistaa kuntia ja säästää rahaa, niin minkä ihmeen takia päällekkäisyyksiä ei saisi poistaa 5 vuoteen.

Tukia sioille

Suomen taloudella menee huonosti ja monen ennusteen mukaan vielä huonompaan suuntaan ollaan menossa. Tällaisessa tilanteessa kannattaa tarkastella, olisiko jotain sellaisia yhteisten rahojen menoeriä, joista voitaisiin säästää ilman, että siitä koituisi suuria kärsimyksiä. Itse ehdottaisin yhdeksi säästökohteeksi tuen sikataloudelle.

Yhteisistä verorahoista maksetaan eläinyksikkötukea ilmeisesti reilut 20 euroa per sikalan sika. Tämän tuen avulla Suomessa on nippa nappa kannattavaa tuottaa sianlihaa. Toisaalta osittain tämän (ja vielä enemmässä määrin muiden EU-maiden maataloustuen takia) sianlihan hinta on laskenut. Mitä järkeä siinä on, että yhteiskunta subventoi sianlihan tuotantoa?

Sikatilojen tukemiseen käytettyjen verorahojen avulla saamme ylläpidettyä sikateollisuuden parissa työpaikkoja. Mutta jos samat rahat käytettäisiin vaikkapa sairaanhoitajien määrän lisäämiseen tai opettajien ja poliisien palkkaamiseen, saataisiin myös lisää verorahoilla tuettuja työpaikkoja. Paljon parempi olisi lopettaa sianlihan tukeminen ja käyttää verorahat koko yhteiskunnan kannalta hyödyllisempiin asioihin.

Sianlihan tuotannon seurauksena saamme ympäristöongelmia, lisäämme ihmisille vaarallisten tautien riskiä ja tuemme eläinten kammottavaa kohtelua. Ymmärrän, että tietty määrä ruuan tuotantoa halutaan pitää Suomessa, jotta äärimmäisen kriisin hetkellä emme ole täysin riippuvaisia ulkomaisesta ruuasta. Mutta Suomen nykyinen maataloustuki on käsittääkseni aivan ylimitoitettu tällaiseen.

Järjestelmällisempää otetta eurosta tehtäviin päätöksiin

Euroon liittyvien päätösten tekemistä ja niistä keskustelemista kannattaisi selkiyttää seuraavankaltaisella pohdinnalla. 

1. Pitäisi arvioida, kuinka paljon uskomme Suomen hyötyvän siitä, jos euro säilyy nykyisellään verrattuna siihen, että euroalue hajoaisi. Tätä ei tietenkään kukaan pysty varmuudella ennustamaan, mutta erilaisiin olettamuksiin ja arvioihin perustuvia lukuja olisi hyvä laskea. Sitten nämä olettamukset ja niiden pohjalta saadut erilaiset arviot euron tuomista vuosittaisista hyödyistä tulisi tuoda selkeästi esiin.

Yksi mainittu euron säilymisestä saatava etu on esimerkiksi se, että euron ja EKP:n kautta taloudesta on tullut ennustettavampaa. Tämän taas on oletettu helpottavan yritysten toimintaa, koska niiden on helpompi tehdä pitkäaikaisia investointeja, kun korkojen ja inflaation kehitystä on helpompi ennustaa. Nyt Valtiovarainministeriön fiksujen virkamiesten (tai näiden palkkaamien vielä fiksumpien konsulttien) pitäisi arvioida, kuinka uskottavaa tämän hyödyn toteutuminen on tulevina 10 vuotena ja kuinka suuri euromääräinen hyöty tästä edusta Suomen taloudelle tulee vuosittain. Ja tätä ei tietenkään fiksuimmatkaan konsultit tai virkamiehet pysty tarkasti ennustamaan, mutta ainakin jotain arvioita pitäisi pystyä laskemaan.

Tällä tavalla saadaan euron säilymisestä saataville eri hyödyille vuosittaiset euromääräiset arvot tyyliin:

1. Suomalaisten yritysten saama vuosittainen hyöty siitä, että euron ansiosta korkojen ja inflaation ennustaminen on helpompaa kuin ilman euroa: vuosittainen arvo A euroa
2. Suomalaisten yritysten ja kuluttajien saama hyöty siitä, että useammassa maassa toimiessa voi hyödyntää samaa valuuttaa, minkä seurauksena valuuttariskit pienentyvät: vuosittainen arvo B euroa
3. Hyöty 3: vuosittainen arvo C euroa
4. Hyöty 4: vuosittainen arvo D euroa
5. Muiden euron tulevaisuudessa luultavasti tuomien hyötyjen vuosittainen arvo E euroa

Laskemalla nämä yhteen (A+B+C+D+E) saadaan arvio tulevien vuosien vuosittaiselle euron säilymisestä saatavien hyötyjen arvolle. Ja koska tarkka ennustaminen on täysin mahdotonta, kannattaa eri oletuksille tehdä herkkyysanalyysiä, jolloin saadaan vuosittaisille hyödyille arvioidut ala- ja ylärajat.

Sitten vastaavanlaisesti pitää arvioida euron säilyttämisestä Suomelle aiheutuvat kustannukset ja haitat alla olevaan tyyliin:

1. Muille maille ja näiden pankeille tulevina vuosina vuosittain maksettavat pelastuspaketit: vuosittainen kustannus a euroa
2. Valuutan arvon jäykkyydestä suomalaisten yritysten viennille aiheutuvat haitat: vuosittainen kustannus b euroa
3. Eurosta luopumisesta ja mmaan valuuttaan siirtymisestä aiheutuvat kustannukset ja ongelmat Suomelle: vuosittainen kustannus c euroa
4. Haitta 4: vuosittainen kustannus d euroa
5. Muiden euron säilyttämisestä koituvien haittojen ja maksujen vuosittainen kustannus e euroa.

Sitten verrataan hyötyjen summaa haittojen summaan. Tästä voidaan tehdä päätelmiä siitä, onko Suomen etujen mukaista ylipäätään yrittää säilyttää euroa. Ja kun nämä olettamukset ja niihin liittyvät eurosummat tuotaisiin julkiseen keskusteluun, olisi asiasta paljon helpompi tehdä myös demokraattisia päätöksiä. Erilaisten olettamusten realistisuuden arviointi onnistuisi ja parempien olettamusten etsiminen helpottuisivat.

Sitten erikseen pitäisi pohtia sitä, uskommeko euron pelastamisen ylipäätään olevan mahdollista. Monet analyytikot ja sijoittajat tuntuvat jo olevan sitä mieltä, että euro tulee lopulta hajoamaan seuraavien parin vuoden aikana.

 

Mitäs mieltä päättäjämme ovatkaan eurokriisin hoidosta

Yritin selventää itselleni, mitä mieltä puoluidemme johtajat sekä muut merkittävät suomalaiset vaikuttajat ovat eurokriisin hoidosta.


Sauli Niinistön mukaan Suomi saa olla tiukka eurokriisin neuvotteluissa ja vakuusvaatimuksissa. Niinistön näkemyksen mukaan liian solidaarinen ei Suomen kannata olla, eikä meillä ole sellaisia rikkauksia, joista riittäisi helposti muille maille jaettavaksi.


Katainen vastustaa voimakkaasti eurobondeja, joiden käyttöönotto olisi merkittävä askel velkojen ottamiseksi euromaiden yhteiseksi vastuuksi. Katainenkin on ottanut huomattavasti tiukemman linjan sen suhteen, kuinka paljon ja kuinka auliisti Suomi on muita euromaita tukemassa.


Timo Soini on koko ajan johdonmukaisesti vastustanut kaikkia yhteisvastuuta ja integraatiota lisääviä yrityksiä eurokriisin hoitamiseksi. Euroopanlaajuisen pankkituen Soini tyrmää täysin, ja tässä asiassa hänen kanssaan samoilla linjoilla on iso joukko ekonomisteja.


Jutta Urpilaisen näkemyksestä ja sanomisista liikkuu maailmalla kovin monenlaista tulkintaa. Suomesta käsin on yritetty vakuuttaa, että kansainvälinen media on tulkinnut ja ymmärtänyt väärin Urpilaisen sanomiset. Ilmeisesti Urpilainen kuitenkin on ainakin julkisuudessa edelleen vahvasti sitoutunut euroon, mutta vakuudet pitää saada ja Suomi varautuu myös erilaisiin mahdollisuuksiin euron kohtalosta. Tosin minulle on epäselvää, mitä noilla vakuuksilla tarkalleen ottaen tarkoitetaan ja kuinka kattavat vakuudet ovat Urpilaisen mielestä riittävät.


Ville Niinistön mukaan talouskriisiin olisi tärkeintä löytää ratkaisu, jossa vahvistetaan koko rahaliiton ja Euroopan asemaa ja kykyä selviytyä nykyisestä tilanteesta. Itse tulkitsen tämän niin, että jonkinlaista integraation syventämistä ja vallan keskittämistä tarvittaisiin Niinistön näkemyksen mukaan. Samalla Ville Niinistö kuitenkin toivoo varmistettavan, että julkiset taloudet eivät ota yksityisiä riskejä vastikkeetta kannettavakseen pelastaessaan talouden vakautta.


Juha Sipilä on Soinin kanssa ainakin jossain määrin samoilla linjoilla. Sipilän mielestä EU on nyt avannut rahahanat suurille maille. Sipilä ennustaa, ettei EU:n kriisirahaston varat tule riittämään. Sipilä myös haluaa eduskunnan koolle ja kansanäänestyksen näin merkittävästä asiasta.


Kun näitä näkemyksiä tarkastelee valtiosihteeri Raimo Sailaksen sanomisten valossa, niin kriittisempi ja jopa hiukan soinimainen lähestyminen asiaan vaikuttaa järkevältä. Sailaksen näkemyksen mukaan talouttaa huonosti hoitaneet maat yrittävät härkisti saada velkansa muiden, vastuullisempien maiden hoidettavaksi. Sailaksen mukaan Suomen ei kannattaisi olla mukana kasvattamassa yhteisvastuuta.