Ovatko isot veronkevennykset järkeviä?

Puoliväliriihessä alennettiin merkittävästi veroja

Suomi on kärsinyt jo useita vuosia kituliaasta talouskasvusta. Parin vuoden leikkausten jälkeen Orpon ja Purran hallitus tahtoi tässä talousriihessä keskittyä talouskasvua tukeviin toimiin. Talouskasvua edistääkseen hallitus päätti puoliväliriihessään keventää palkansaajien ja yritysten verotusta peräti noin kahden miljardin euron edestä.

Työntekijöiden palkoista perittävä ansiotuloverotus kevenee kokonaisuudessaan noin 1,1 miljardilla eurolla. Tästä tuloveron alennuksesta 525 miljoonaa euroa kohdistuu pieni- ja keskituloisille. Pienituloisia on Suomessa noin 736 tuhatta henkeä. Keskituloisia on luonnollisesti suurin osa suomalaisista eli noin 3,7 miljoonaa. Yksinkertaistaen tämä 525 miljoonan euron veronalennus pieni- ja keskituloisille tarkoittaisi noin 120 euroa per henkilö vuodessa.

Keskimääräinen suurituloinen sen sijaan hyötyy veronalennuksista huomattavasti enemmän. Suurituloisten verotuksen korkeimpia marginaaleja lasketaan korkeintaan 52 prosenttiin, 335 miljoonan euron edestä. Alla oleva kuvaaja esittää tätä marginaaliveroasteen laskua.

Kuten kuvaajasta näkyy, marginaaliveroasteen lasku hyödyttää niitä, jotka tienaavat vuodessa 100 000 euroa tai enemmän. Tällaisia henkilöitä on Suomessa vain noin 120 000 - 130 000. Valtaosa tästä ansiotuloverotuksen kevennyksestä päätyy siis pienelle palkansaajien joukolle. Yksinkertaistaen tällainen suurituloinen hyötyy veronalennuksesta keskimäärin 2 500 euroa vuodessa.

Toinen merkittävä veronalennus tehdään yritysten maksamiin veroihin. Yritysten yhteisöverokantaa alennetaan kahdella prosenttiyksiköllä 18 prosenttiin vuoden 2027 alussa.

Edistävätkö veronalennukset talouskasvua riittävästi

Näillä historiallisen suurilla veronalennuksilla pyritään antamaan talouskasvulle piristysruiske. Ja Suomi ehdottomasti kaipaa talouskasvua. Suomen talouden kohtalonkysymys onkin, vauhdittavatko tällaiset veronalennukset todella talouskasvua riittävästi. Ainakin hallitus ja valtiovarainministeriö selvästi tuntuvat uskovan näin.

Valtiovarainministeriön mukaan tutkimuskirjallisuus viittaa siihen, että pitkällä aikavälillä veronkevennykset voivat kiihdyttää talouskasvua ja näin osittain rahoittaa itse itsensä. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta, ja näkemykset asiasta vaihtelevat huomattavasti.

Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju arvioi, että yhteisöveron laskun suora dynaaminen vaikutus on vajaat 40 prosenttia. Optimistisimmissa arvioissa Kangasharju uskoo, että pitkällä aikavälillä yhteisöveron lasku voisi jopa kokonaan rahoittaa itsensä. Etla on kuitenkin saanut osakseen kritiikkiä esimerkiksi sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamolta, joka kuvasi vuonna 2024 Ylen kolumnissaan Etlan verosuosituksia "valovuoden päässä riippumattomasta tutkimuksesta" oleviksi. Etlan arvioita kuunnellessa onkin syytä pitää mielessä sen läheiset yhteydet elinkeinoelämään.

Tämän takia kannattaakin kuunnella enemmän sellaisia taloustieteilijöitä, joiden ainakin pitäisi olla puolueettomia tässä asiassa. Monet riippumattomat taloustieteilijät suhtautuvat huomattavasti varovaisemmin veronalennusten dynaamisiin vaikutuksiin. Esimerkiksi Mika Maliranta sekä professorit Roope Uusitalo ja Kaisa Kotakorpi ovat korostaneet, että tutkimusnäyttö veronalennusten dynaamisista vaikutuksista on vähäistä. Kotakorpi, joka johtaa Tampereen yliopiston Verotutkimuksen huippuyksikköä, huomauttaa, että mittavan tutkimuskirjallisuuden perusteella veronalennusten kasvuvaikutukset ovat yleensä pieniä. Tämä näkemys dynaamisten vaikutusten pienuudesta pohjautuu sekä kansainvälisiin että kotimaisiin tutkimuksiin.

Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus osoittaa, että yhteisöveron alentamisella voi olla positiivisia vaikutuksia investointeihin (esim. Fuest & Neumeier 2023; Jacob 2021). Kuitenkin nämä vaikutukset ovat useimmiten pieniä.

Tuore tutkimus Who gains from corporate tax cuts? (Clayne, Kurt & Surico) tarkasteli yritysverojen leikkausten vaikutuksia Yhdysvalloissa ja havaitsi, että veronkevennykset lisäsivät investointeja ja työllisyyttä erityisesti tavaroita tuottavissa yrityksissä. Palveluyrityksissä vaikutus jäi vaimeammaksi, ja suurin osa verosäästöistä käytettiin osinkojen maksuun. Tulokset osoittavat, että hyödyt jakautuvat epätasaisesti eri toimialojen ja ryhmien välillä. 

Myös muut merkittävät tutkimukset, kuten Chodorow-Reich ym. (2024) ja Kennedy ym. (2024), vahvistavat, että vaikka investoinnit kasvoivat veronalennusten seurauksena, vaikutukset eivät olleet riittävän suuria, jotta veronkevennykset olisivat maksaneet itse itsensä.

Onneksi meillä on myös Suomen olosuhteet huomioivia tutkimuksia. Suomessa yhteisöveroa laskettiin viimeksi merkittävästi vuosina 2012 ja 2013, jolloin veroprosentti laski yhteensä 6,5 prosenttiyksikköä. Kokemukset tuolta ajalta viittaavat siihen, että vaikka investointivaikutuksia saatiin aikaan, verotulojen menetys oli suurempi kuin talouskasvun tuomat lisähyödyt.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT), Tampereen yliopiston ja Verotutkimuksen huippuyksikön tutkijat Jarkko Harju, Aliisa Koivisto ja Tuomas Matikka ovat osoittaneet, että yritysverojen alentaminen kaikilta yrityksiltä on tehoton tapa lisätä investointeja. Veronalennukset kohdistuvat myös yrityksiin, jotka eivät investoi lisää, ja aiheuttavat näin suuria verotulojen menetyksiä, joita investointien kasvu ei kykene paikkaamaan.

Matikan mukaan yhteisöveron keventämisellä voi olla suurempia kasvuvaikutuksia kuin esimerkiksi ansiotuloverojen laskemisella, mutta vaikutukset jäävät silti vaatimattomiksi. Hän arvioi, että parhaassakin tapauksessa vain muutamia kymmeniä prosentteja menetetyistä verotuloista voisi palautua talouskasvun myötä, todennäköisesti kuitenkin alle 50 prosenttia.

Entä sitten parhaiten tienaavien tuloverotuksen alentaminen. Tälle muutokselle löytyy enemmän yksimielisyyttä taloustieteilijöiden joukosta. Esimerkiksi tutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Malirannan mukaan marginaaliveron alentamiselle voi olla perusteita.

Kaiken tutkimusnäytön perusteella veronkevennykset siis luultavasti kasvattavat talouskasvua, mutta vaikutukset jäävät yleensä vaatimattomiksi suhteessa niistä aiheutuviin verotulojen menetyksiin. Siksi veronalennuksia ei voi perustella sillä, että ne "maksaisivat itse itsensä" – ainakaan realistisissa olosuhteissa. 

Mitä muuta olisi voitu tehdä samalla summalla

Yritysverotuksen osalta tutkimuskirjallisuus viittaa siihen, että tuottavuuden kannalta lupaavampia vaihtoehtoja olisivat olleet esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan verotuet sekä kohdennetut tuet kasvaville yrityksille.

Myös Who gains from corporate tax cuts? -tutkimus toteaa, että kohdennetut toimet – kuten investointiverotuet tai tietyille toimialoille suunnatut tuloveron alennukset – voisivat kasvattaa investointeja ja työllisyyttä yhtä paljon tai enemmän kuin yleinen yritysveron alennus, mutta huomattavasti pienemmin julkisin kustannuksin.

Onneksi hallitus kuitenkin päätyi kohtuullisen järkeviin kasvupanostuksiin. Esimerkiksi Risto Murron johtama kasvutyöryhmä ehdotti perintö- ja lahjaveron poistoa ja sen korvaamista luovutusvoittoverolla. Tämä olisi ollut todella hölmöä, ja onneksi Orpon hallitus hylkäsi tämän. Perintöveron eduista olen kirjoittanut aiemmin täällä.

Toisaalta kasvuryhmältä tuli myös ihan kelvollisia ehdotuksia, kuten panostamista ei-listattuihin, uusiin ja kasvaviin yrityksiin sekä koulutukseen. Valitettavasti näitä ryhmän hyviäkään ehdotuksia ei hallituksemme kuunnellut. Huomattavaa on, että kasvuryhmä ei myöskään ehdottanut yleistä yhteisöveron laskua, johon hallitus nyt sitten kuitenkin päätyi. 

Onko tällaisiin kasvupanostuksiin varaa?

Seuraava kuva näyttää, miten valtioneuvosto uskoo rahoittavansa nämä mittavat veronalennukset. Suurin osa veronalennuksista olisi siis tarkoitus rahoittaa dynaamisilla vaikutuksilla eli talouskasvun kiihtymisenä, joka siis toivottavasti seuraa näistä alennuksista.

Kuitenkin jopa valtiovarainministeriön omien arvioiden mukaan veronkevennysten dynaamiset vaikutukset toteutuvat kokonaisuudessaan vasta vuosien jälkeen. Ja kuten edellä osoitin, yksikään vakavasti otettava taloustieteilijä ei usko näin suuriin dynaamisiin vaikutuksiin. Jopa siis kaikkein optimistisimpien arvioiden mukaan hallituskauden lopulle julkiseen talouteen syntyy miljardin euron aukko näiden veronalennusten takia.

Professorit Uusitalo ja Kotakorpi ovatkin selkeästi sitä mieltä, että Suomella ei olisi tässä tilanteessa varaa tällaisiin veronalennuksiin. Erittäin suurella todennäköisyydellä nämä veronalennukset loppujen lopuksi kasvattavat julkista velkaa. 

Vuosina 2026—2029 valtion talouden alijäämä on hallituksen mukaan keskimäärin 11,3 miljardia euroa vuodessa. Hallitus arvioi valtionvelan kasvavan noin 43 miljardia euroa vuosina 2026—2029. Vuoden 2029 lopussa valtionvelan arvioidaan olevan noin 225 miljardia euroa, mikä on 68 % suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Valtion lainojen keskimääräinen nimelliskorko vuoden 2023 lopussa oli 2,13 %.  Vuonna 2025 otettaville lainoille on käytetty 3,0 prosentin korkoa 3 kuukauden korkojaksolle ja 2,9 prosentin korkoa 10 vuoden korkojaksolle. Todennäköisesti lainoittajat odottavat korkeampaa korkoa, kun Suomen valtion lainojen osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaa. Sen takia voidaan olettaa, että myös vuodelle 2029 valtion lainojen korko on vähintään 3%. Tällöin vuoden 2029 valtionvelasta pitäisi maksaa korkomenoja 6,75 miljardia. Se on valtava summa. Se on 75% Orpon ja Purran hallituksen hehkuttamista 9 miljardin säästöistä, joiden tekeminen on tehnyt todella kipeää.

Vuoden 2025 talousarvioesityksessä valtionvelan korkoihin on arvioitu menevän 3,4 miljardia euroa. Tällä velkaantumistahdilla Suomi joutuu siis käyttämään vuonna 2029 tuplasti rahaa nykyiseen verrattuna valtionvelan korkoihin.

Purra on väittänyt, että nämä veronalennukset voidaan tehdä, koska ne on rahoitettu, eikä niitä jouduta tekemään velalla. Mutta tämä on selvästikin puppua. Jos hallitus olisi riihessä esittänyt vastaavansuuruisia leikkauksia esimerkiksi yritystukiin, olisin innoissani tukenut tätä päätöstä. Esimerkiksi vuonna 2023 kirjoitin siitä, miten Suomessa voitaisiin helposti säästää pari miljardia yritystukia karsimalla. Mutta velalla näiden leikkausten rahoittaminen on typerää.

Vaalikoneita alue- ja kuntavaaleja varten

Ylen vaalikone

Ylen alue- ja kuntavaalikoneet löytyvät täältä: https://vaalit.yle.fi/vaalikone/alue-ja-kuntavaalit2025

Ylen vaalikone on jaettu kuuten eri teemaan. Yksi esimerkki teemoista on "Ympäristö ja julkinen liikenne". Kun olet vastannut kaikkiin tietyn teeman kysymyksiin, pääset näkemään, ketkä ehdokkaista olivat kyseisen teeman osalta lähimpänä omia vastauksiasi.

Osa väitteistä on muotoiltu ja kirjoitettu epäselvästi. Yksi pahimmista vastaantulleista oli: "Helsingin pitää palkata ennemmin lisää työvoimaa kuin ostaa koulujen lakisääteiset terveystarkastukset yksityisiltä lääkäriasemilta." Mutta enimmäkseen väittämät ovat ihan hyviä ja niiden avulla saa esiin eroja ehdokkaiden välillä.

Tuloksista näkee, mitkä puolueet ja mitkä yksittäiset ehdokkaat sopivat vastausten perusteella parhaiten. Minulle Ylen vaalikone suosittelee seuraavia puolueita:

Ehdokkaista voi suodattaa näkyviin ehdokkaita esimerkiksi näiden puolueen, iän tai koulutuksen perusteella. Kahdesta minulle sopivimmasta puolueesta vaalikone suosittelee seuraavia korkeasti koulutettuja ehdokkaita:

Kunkin ehdokkaan tiedoista näkee, miten hyvin kyseinen ehdokas osuu yksiin omien vastausten kanssa eri teemojen osalta. Esimerkiksi liberaalien Aarne Leinonen oli kanssani eniten samaa mieltä kulttuuriin sekä maahanmuuttoon liittyen. Toisaalta ympäristöstä ja julkisesta liikenteestä olemme eri mieltä.

Helsingin Sanomien kunta- ja aluevaalikone

Vaalikone löytyy täältä: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011075959.html

HS:n vaalikoneessa kysymykset on ryhmitelty teemoihin samaan tapaan kuin Ylen vaalikoneessa. Hesarin vaalikoneen kysymykset ovat kuitenkin paljon selkeämpiä kuin Ylen koneessa. 

Arvojen osalta Hesarin toimitus on laiskotellut, sillä niihin liittyvät kysymykset ovat ihan samat kuin edellisten eduskuntavaalien vaalikoneessa. Eivätkä niistä kaikki sovi hyvin kuntavaaleihin. Esimerkiksi väittämä "Vahva johtaja on Suomelle hyväksi, vaikka hän toimisi sääntöjen rajamailla saadakseen asioita tehtyä." on jo aika kaukana kuntapäättäjistä. Toki kertoohan sekin jotain ehdokkaiden arvoista, mutta olisin silti kaivannut enemmän kuntien päätösvallassa oleviin asioihin keskittymistä.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, kannattaa aina kokeilla useampaa eri vaalikonetta. Tulokset nimittäin yleensä aina eroavat eri koneiden välillä johtuen erilaisista kysymyksistä/väittämistä. Tälläkin kertaa HS:n vaalikone ehdotti osittain eri puolueita minulle kuin Ylen kone. Liberaalipuolue oli Ylen koneen tapaan minulle osuvin, mutta sitten HS:n tuloksissa tulikin useampi puolue ennen Vihreitä. Ylen antamissa tuloksissa Vihreät olivat minulle toisiksi sopivin puolue.

HS:n vaalikoneessa käyttäjä voi poimia eri ehdokkaita vertailuun. Itse otin viidestä minulle osuvimmasta puolueesta seuraavat parhaiten osuvat ehdokkaat vertailuun.

Sekä Ylen että HS:n vaalikoneissa Suvi Pulkkinen sekä Juha Karhu ovat minulle sopivimpien ehdokkaiden joukossa. Luultavasti lähden seuraavaksi tutustumaan tarkemmin näihin kahteen ehdokkaaseen.

MTV:n kuntavaalikone

MTV:n vaalikone löytyy täältä: https://www.mtvuutiset.fi/vaalikone

Kuntavaalikoneen jokaisessa väittämässä on mukana video, jossa MTV:n uutisankkurit taustoittavat väittämää. 

On hyvä, että käyttäjä voi saada lisätietoja väittämiin liittyen. Mutta se ei ole lainkaan hyvä, että vaalikone kärsii pahoista bugeista. Siinä vaiheessa kun olin jo vastannut lähes kaikkiin väittämiin, kone meni aivan sekaisin ja menetin kaikki tekemäni vastaukset. Ei auttanut kuin vastata alusta asti uudestaan.

MTV:n vaalikoneen minulle suosittelemat puolueet eroavat aika tavalla Ylen ja HS:n vaalikoneista. Vihreät olisi MTV:n mukaan minulle kaikkein sopivin puolue. Neljä sen jälkeen sopivinta puoluetta ovat:

Mielenkiintoista, että Vasemmistoliitto pääsi MTV:n koneessa näin korkealle eli hopeasijalle. Kahdessa muussa koneessa Vasemmistoliitto ei ollut päässyt edes top viiteen. Jälleen erittäin hyvä syy olla luottamatta liikaa yksittäisen vaalikoneen antamiin suosituksiin.

Tiivistelmät eri puolueiden kuntavaaliohjelmista

Tiivistelmä Kokoomuksen kuntavaaliohjelmasta

Kokoomuksen kuntavaaliohjelmassa korostetaan talouden tasapainottamista, yrittäjäystävällisyyttä ja laadukkaita peruspalveluja. Puolue haluaa kunnissa panostaa vastuulliseen taloudenpitoon, jotta tuleville sukupolville ei jätetä kestämätöntä velkataakkaa. Yrittäjyyttä ja työllisyyttä tuetaan sujuvoittamalla lupaprosesseja ja edistämällä elinvoimaista paikallistaloutta.

Ohjelmassa painotetaan myös yksilön valinnanvapautta ja tehokasta julkisten palvelujen järjestämistä. Terveydenhuollossa ja koulutuksessa halutaan lisätä vaihtoehtoja ja turvata palveluiden laatu. Digitalisaatiota hyödynnetään hallinnon tehostamiseksi, ja päätöksenteossa korostetaan avoimuutta ja kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia.

Tiivistelmä SDP:n kunta- ja aluevaaliohjelmasta

SDP haluaa rakentaa reilun yhteiskunnan, jossa hyvinvointivaltio säilyy vahvana ja kenenkään taakka ei kasva kohtuuttomaksi. Puolue pyrkii parantamaan hoitoon pääsyä kahden viikon hoitotakuulla ja omalääkäri-omahoitaja-mallilla. Se vastustaa julkisten terveyspalvelujen heikentämistä ja yksityisen terveysbisneksen tukemista. SDP haluaa vauhdittaa asuntorakentamista, jotta kohtuuhintaisia asuntoja olisi enemmän tarjolla. Työelämässä puolue painottaa neuvotteluita ja oikeudenmukaisia palkkoja kaikille työntekijäryhmille.

Koulutuksessa SDP haluaa pienempiä luokkakokoja, turvallisia oppimisympäristöjä ja parempia oppimistuloksia. Puolue korostaa kunnallisten päätösten merkitystä hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistämisessä, erityisesti aikana, jolloin julkinen talous on tiukalla. SDP kritisoi oikeistohallituksen politiikkaa ja uskoo, että päätökset voidaan tehdä reilummin ja viisaammin kaikkien suomalaisten hyväksi.

Tiivistelmä Perussuomalaisten kuntavaaliohjelmasta

Perussuomalaisten kuntavaaliohjelmassa painotetaan vastuullista taloudenhoitoa, julkisten menojen hillitsemistä ja keskittymistä kuntien ydintehtäviin. Ohjelmassa todetaan, että verotusta ei voida kiristää, joten palveluiden rahoitus on turvattava karsimalla vähemmän tärkeitä menoja ja edistämällä talouskasvua. Yrittämisen ja työnteon edellytyksiä halutaan parantaa purkamalla turhaa sääntelyä ja investoimalla kuntien vahvuuksiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvu nähdään haasteena, joka vaatii rakenteellisia uudistuksia, sillä valtion ja hyvinvointialueiden budjetti ei kestä nykyistä menoautomaattia.

Maahanmuuttopolitiikan kiristäminen on ohjelmassa keskeinen tavoite, sillä hallitsemattoman maahanmuuton nähdään lisäävän syrjäytymistä ja sosiaalimenojen kasvua. Ohjelmassa korostetaan myös turvallisuutta, toimivia peruspalveluja ja tehokasta hallintoa, joissa teknologian ja uusien toimintatapojen hyödyntäminen nähdään tärkeänä. Koulujen, infrastruktuurin ja terveydenhuollon kehittämisessä korostetaan laadun parantamista ilman resurssien tuhlausta. Kokonaisuudessaan ohjelma vaatii päätöksentekoon "rajoja ja rotia", jotta suomalaisten verorahat käytetään vastuullisesti ja hyvinvointiyhteiskunnan perusta voidaan säilyttää.

Tiivistelmä Keskustan kuntavaaliohjelmasta

Keskustan kuntavaaliohjelmassa painotetaan perheiden hyvinvointia, laadukkaita peruspalveluja ja elinvoimaisia kuntia. Ohjelma korostaa kotitalousvähennyksen merkitystä yrittäjyyden ja ikäihmisten kotona pärjäämisen tukemisessa sekä lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen saavutettavuutta. Koulutuksen tasa-arvo on keskiössä: koulushoppailua vastustetaan, kieltenopiskelua halutaan edistää kaikkialla, ja suurten keskuskoulujen sijaan kannatetaan pienempiä kouluja. Lisäksi Keskusta korostaa turvallisia koulumatkoja suurpetoalueilla ja digitaalisten ratkaisujen hyödyntämistä elinikäisessä oppimisessa.

Alueiden kehittämisessä painotetaan työpaikkojen ja koulutusmahdollisuuksien saatavuutta, kunnallisten palveluiden tehokkuutta sekä vastuullista asuntopolitiikkaa. Puhdas vesi ja luonnon monimuotoisuus nähdään kansallisina voimavaroina, joiden suojeluun sitoudutaan. Liikunta ja kulttuuri nähdään tärkeinä hyvinvoinnin lähteinä, ja kuntien työntekijöiden työoloihin halutaan panostaa. Keskusta haluaa myös edistää kansalaisten aktiivista osallistumista päätöksentekoon ja vastustaa kuntien pakkoliitoksia. Aluepolitiikassa painotetaan koko maan tasapuolista kehittämistä, ja esimerkiksi Turun tunnin juna halutaan hylätä alueellisen tasapainon vuoksi.

Tiivistelmä Vihreiden kuntavaaliohjelmasta

Vihreiden kuntavaaliohjelmassa korostetaan luonnon ja ilmaston hyvinvoinnin merkitystä ihmisten hyvinvoinnille. Kunnilla on keskeinen rooli päästöjen vähentämisessä, luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa ja kestävän arjen mahdollistamisessa. Kaupunkisuunnittelussa painotetaan tiivistä ja saavutettavaa rakennetta, jossa palvelut ovat lähellä ja liikkuminen onnistuu pyörällä, kävellen tai joukkoliikenteellä. Energiantuotannon päästöjä vähennetään uusiutuvilla energialähteillä ja huoltovarmuudella. Kuntien rooli on keskeinen ilmastokriisin torjunnassa, erityisesti valtion hallituksen ympäristönsuojeluleikkausten aikana.

Koulutuksessa Vihreät panostavat laatuun, pienentämällä ryhmäkokoja ja vahvistamalla oppilashuoltoa. Kunnilla on tärkeä vastuu osaamisen kehittämisessä ja koulutuksen tasa-arvon turvaamisessa. Erityisesti peruskoulu tukee oppilaiden oppimista ja suuntautumista jatko-opintoihin. Elinikäinen oppiminen mahdollistetaan kirjastojen, kulttuuripalveluiden ja harrastustoiminnan kautta.

Tiivistelmä Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelmasta

Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelma korostaa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadun parantamista. Varhaiskasvatuksessa huolehditaan henkilökunnan riittävyydestä ja panostetaan kunnalliseen tuotantoon. Perusopetuksessa tähdätään pienempiin ryhmäkokoihin, riittävään erityisopetukseen ja tasa-arvoisiin koulutusmahdollisuuksiin. Kiusaamiseen ja väkivaltaan puututaan, ja koulut ovat turvallisia ja esteettömiä.

Lisäksi ohjelma painottaa taiteen perusopetuksen laajentamista, maksuttomia aamupaloja ja välipaloja kouluissa sekä sukupuolisensitiivistä seksuaalikasvatusta. Kunnat tukevat monikielisten oppilaiden äidinkielen opetusta ja varmistavat tasa-arvon kaikille oppilaille, riippumatta taustasta. Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelma korostaa toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden turvaamista, oppilashuollon resursseja sekä opiskelijoiden pääsyä mielenterveys- ja päihdepalveluihin.

Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut siirtyvät kunnille, jotka vastaavat tehokkaasti työllisyyspalveluiden, koulutuksen ja elinkeinopolitiikan yhteensovittamisesta, edistäen työttömien koulutukseen ohjautumista ja työllistymistä. Kuntien on tehtävä tiivistä yhteistyötä alueensa koulutuksen, hyvinvointialueiden ja elinkeinoelämän kanssa, panostettava maahan muuttaneiden kotoutumiseen ja työllistymiseen, sekä tuettava erityisesti osatyökykyisten, vammaisten ja vähemmistöjen työllistymistä.

Tiivistelmä RKP:n kuntavaaliohjelmasta

RKP:n kuntavaaliohjelmassa korostetaan koulutuksen ja hyvinvoinnin tärkeyttä yhteiskunnan perustana, ja painotetaan tasa-arvoisten oppimisympäristöjen luomista kaikille lapsille ja nuorille varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Kunnissa on panostettava liikuntaan, kulttuuriin, yrittäjyyteen, työvoimapalveluihin ja maahanmuuton kotouttamiseen, samalla kun kunnallisten palvelujen ja asuinympäristöjen on tuettava monipuolisia elämäntapoja ja kestäviä investointeja.

Kuntien rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa on keskeinen, ja RKP haluaa Suomeen ilmastoneutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Kunnat voivat edistää kestävää kehitystä tarjoamalla ympäristöystävällisiä ratkaisuja ja tukemalla kestäviä elinkeinoja, samalla huolehtien elinvoimaisista ja viihtyisistä asuinympäristöistä, joustavasta kaavoituksesta ja monipuolisista virkistysmahdollisuuksista.

Tiivistelmä Kristillisdemokraattien kuntavaaliohjelmasta

Kristillisdemokraatit haluavat rakentaa elinvoimaisia ja kestäviä kuntia, jotka hyödyntävät omia vahvuuksiaan ja reagoivat ketterästi muutoksiin. Puolue korostaa perheiden, ikäihmisten ja vammaisten hyvinvointia, talouden vastuullista hoitamista, lähipalveluja sekä kuntien itsehallintoa ja yhteistyötä alueen yritysten ja järjestöjen kanssa. Tavoitteena on tasapainottaa kuntataloutta, vähentää velkaantumista ja luoda tehokkaita, kilpailukykyisiä palveluja, joissa huomioidaan asukkaiden tarpeet ja valinnanvapaus.

Kristillisdemokraatit painottavat, että perheille on tarjottava joustavia ja monipuolisia lastenhoitoratkaisuja, jotka tukevat perheiden omia päätöksiä. Uusien teknologioiden hyödyntäminen kuntalaisdemokratian ja -kuulemisen kehittämisessä nähdään tärkeänä, ja puoluetta huolestuttaa alhainen syntyvyys ja huoltosuhteen heikkeneminen. Kuntien elinvoiman ja kilpailukyvyn turvaamiseksi on tärkeää panostaa hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyöhön, henkilöstön hyvinvointiin sekä tehokkaaseen kilpailuun julkisten ja yksityisten palvelujen välillä.

Tiivistelmä Liberaalipuolueen kuntavaaliohjelmasta

Liberaalipuolue haluaa vähentää sääntelyä ja lisätä markkinaehtoisuutta kaupunkien ja maaseudun kehittämisessä. Kaavoituksen tulee mahdollistaa tiiviimpi rakentaminen kaupungeissa ja vapaampi rakentaminen maaseudulla. Liikenteessä puolue kannattaa joukkoliikenteen kehittämistä ilman autoilun rajoittamista sekä markkinaehtoista parkkipaikkapolitiikkaa. Kuntien talous on saatava kuntoon keskittymällä ydintehtäviin, karsimalla in-house-yhtiöitä ja hyödyntämällä tekoälyä.

Koulutuksen osalta puolue korostaa turvallisuutta, oppimista ja mahdollisuutta kännykkäkieltoon ilman lakimuutoksia. Kuntien elinvoimaisuutta vahvistetaan yhteistyöllä ja palveluiden yksityistämistä selvittämällä. Kulttuuri- ja liikuntasetelit halutaan käyttöön erityisesti nuorille. Ympäristönsuojelussa painotetaan luonnon monimuotoisuutta ja jätehuollon helppoutta. Palveluiden saavutettavuutta parannetaan tiedottamalla niistä aktiivisemmin ja osallisuutta lisäämällä.

Ukrainan sota saattaa hyvinkin päättyä pian

Financial Timesin podcastissa Rachman Review haastateltiin presidenttiämme Alexander Stubbia. Stubb esitti optimistisen arvion, että Ukrainan sota voisi hyvinkin päättyä seuraavien 6 kuukauden sisällä. Perusteluina tälle Stubb esitti seuraavat syyt:

• Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump todella haluaa saada rauhan aikaan nopeasti. Hän ei kuitenkaan missään nimessä halua tästä samanlaista fiaskoa kuin USA:n vetäytymisestä Afganistanista. Sen takia Trump ei tahdo saada aikaan sellaista rauhaa, joka nähtäisiin Venäjän voittona.
• Ukrainan presidentti Zelensky uskoo myös rauhan mahdollisuuteen ja on siihen valmis
• Vaikka Venäjällä olisi vielä mahdollisuus jatkaa sotaa pitkäänkin, aiheuttaa sodan jatkuminen kaikkine pakotteineen silti Venäjän taloudelle jatkuvasti entistä pahempia vaurioita.
• Suurin osa Euroopan merkittävistä maista ovat edelleen valmiita painostamaan Venäjää rauhaan

Muutenkin Stubb oli podcastissa luottavainen siihen, että Eurooppa tulee pärjäämään Trumpin Yhdysvaltojen kanssa. Trump ei vie Yhdysvaltoja ulos Natosta, koska Natosta on USA:lle niin paljon hyötyä. Toisaalta se on vain hyvä asia, että Trump pakottaa myös eurooppalaiset Nato-maat satsaamaan enemmän omaan puolustukseensa ja ottamaan isomman roolin myös Ukrainan tukemisessa.

Saksassa valtaan nousee todennäköisesti keskusta-oikeistolainen CDU, jonka johtajasta Friedrich Merzistä tulisi Saksan liittokansleri. Venäjä-myönteinen natsipuolue AfD on toisena, mutta silti kaukana Merzin liittoumasta. 

CDU:n Friedrich Merz on sanonut, että oikeudenmukainen rauha Ukrainaan on yksi hänen tärkeimpiä tavoitteitaan. Kuten kirjoitin lokakuussa 2024, SPD:n Sholz on jatkuvasti ollut varovaisempi Ukrainan tukemisessa verrattuna CDU:hun. Merzin sanojen mukaan oikeudenmukainen rauha tarkoittaa, että Ukrainalle säilyy itsenäinen päätösvalta siitä, mihin liittoutumiin se haluaa jatkossa liittyä. Todennäköinen seuraava kansleri ei halua rauhaa, joka tarkoittaisi Venäjän vaatimuksiin suostumista. 

Ukrainaa auttaa Trumpin silmissä myös se, että Italian pääministeri Giorgia Meloni on ollut vankkumaton Ukrainan tukija. Ja Melonilla on hyvät välit Trumpiin. Tästä yhtenä esimerkkinä on se, että Meloni oli yksi harvoja eurooppalaisia johtajia, jotka saivat kutsun Trumpin virkaanastujaisiin. 

Putin on myös osoittanut viime aikoina merkkejä, että hän olisi aidosti valmis neuvottelemaan rauhasta. Trumpin uhkaukset kovemmista talouspakotteista sekä öljyn että kaasun hintojen tiputtaminen ovat ilmeisestikin pelästyttäneet Putinin. Toisaalta Putin luultavasti edelleen elättelee haaveita entisaikojen venäläisen imperiumin palauttamisesta. Mutta kuten kirjoitin joulukuussa 2024, iskemällä öljyn ja kaasun hintoihin USA pystyy todella kutistamaan Venäjän sotakassaa.

Tuloeroista ja kannustinloukuista

Kukaan tuskin vastustaa sitä, että useampi suomalainen rikastuisi kovalla työllä ja yrittämisellä. Tästä Elina Lappalainen kirjoitti HS:n kolumnin. Jos tuloerot kasvaisivat sen takia, että Suomeen tulisi enemmän varakkaita ihmisiä, niin se olisi hyvä asia. Mutta jos tuloerot repeävät sen takia, että köyhistä tulee entistä köyhempiä, sitä tuskin kukaan terve ihminen haluaa. Eikä köyhien kurjistuminen ole hyväksi Suomen taloudellekaan, kuten Lappalainen kirjoittaa.

Riikka Purra kirjoitti blogissaan, että matalat tuloerot kielivät kannustinongelmista. "Liian alhaiset tuloerot kertovat myös kannustinongelmista. Matalilla palkkatasoilla työ ei kannusta sosiaaliturvaan nähden, ylemmillä lisätyön tekeminen tai yleneminen ei välttämättä houkuta verotuksellisista syistä." Purra toteaa, että työttömiltä leikkaaminen on ihan ok, koska työttömät voivat parantaa taloudellista tilannettaan menemällä töihin. Onkohan vain työllistyminen tässä surkeassa taloudellisessa tilanteessa ihan noin helppoa?  

Soininvaara on myös viime päivinä kirjoittanut tuloeroihin liittyvistä kannustinloukuista:

• Tuloerot ja kannustavuus hyvätuloisilla
• Kannustinongelmat lymyävät tuloasteikon alapäässä

Soininvaara kirjoittaa, että vaikka työttömälle tarjoutuisi mahdollisuus osa-aikaiseen työhön, ei sellainen useinkaan kannata taloudellisessa mielessä. "...köyhillä efektiivinen marginaalivero on usein yli 80 prosenttia, monella tasan sata prosenttia. Tämä on paljon pahempi kannustinongelma kuin rikkaiden kokema korkea marginaalivero ja se näkyy työllisyydessä." Toisessa kohtaa Soininvaara toteaa: "Nyt kyllä kannattaa ottaa vastaan kokopäivätyötä, jos sellaista sattui saamaan, mutta vastaavasti ei kannata ottaa vastaan osa-aikatyötä vaan jättäytyä ennemmin kokonaan työttömäksi."

Hesarissa on myös kirjoitettu paljon työttömiin kohdistuvista leikkauksista ja pohdittu sitä, miten hyvin nämä leikkaukset kannustavat hakemaan töihin. Esimerkiksi 15.1.2025 olleessa jutussa useita vuosia työelämän ulkopuolella ollut Jaakko Sundberg tuumailee seuraavaa:

”Leikkaukset perustuvat harhaiseen mielikuvaan siitä, että on olemassa jokin satojentuhansien perusterveiden mutta laiskojen työkykyisten porukka, jota pitäisi potkia ja rangaista”, Sundberg sanoo. Hänen käsityksensä mukaan: ”Todellisuudessa toimeentulotukea saavissa on paljon monisairaita ja pysyvästi työkyvyttömiä, jotka eivät tiukkojen Kelan tulkintojen takia pääse työkyvyttömyys-eläkkeelle, jonne he oikeasti kuuluisivat.”

Lähipiiristäni löytyy eräs tällainen, jota seuraava runo kuvaa osuvasti:

Harmaa aamu, ei unta taaskaan,
ajatus riekaleina yön mustassa maassa.
Kahvin kitkerä höyry täyttää keittiön,
ei leipää pöydällä, vain eilinen hiljaisuus.

Viisikymmentä vuotta, hartiat kumarassa,
elämä kulkenut ohi kuin oikoreittiä.
Ei koulua, ei työtä, vain katse maassa,
köyhyys painaa, eikä löydy kaidetta.

Ystäviä vähän, jos ketään enää,
sanojen virta kuivuu iltaan pimeään.
Parisuhde on sana, ei kokemus kantava,
yksinäisyys on kumppani ainainen.

Yhteiskunta huutaa: "Hae työtä, mies!"
Kirjeet patistaa, uhka käy selväksi.
Mutta miten etsiä, kun uni karttaa,
kun voimat on varjo, ja sydän harhailee?

Hän seisoo peilin edessä, tyhjä katse,
näkee vain kuoren, ei mitään sisällä.
Kuka auttaa, kuka kuuntelee?
Kun elämä ei enää kysy, vaan käskee.

Työttömyyden syitä selvittäneiden tutkimusten perusteella Sundberg on pitkälti oikeassa. Esimerkiksi vuonna 2021 kirjoitin siitä, mitä faktatietoa meillä on työttömyyden syistä. Erityisesti pidempään työttömänä olleiden kohdalla työttömyyden taustalla ovat yleensä terveysongelmat ja/tai puutteet koulutuksessa sekä osaamisessa. Työmotivaation puute on selvästi harvinaisempi syy työttömyyteen. Jos oma terveys ei kestä täysipäiväistä työskentelyä, eivät siinä kepit pahemmin auta. Ja vaikka työtön itse olisikin valmis tekemään täyttä työviikkoa, ovat sellaiset työnantajat harvassa, jotka uskaltavat ottaa riskin palkkaamalla pitkään työttömänä olleen täysipäiväiseen työsuhteeseen.

Paljon realistisempi polku takaisin työelämään kulkisi osa-aikaisen työn kautta. Vaikka työttömän terveys ja työkyky olisivatkin heikommalla tolalla, niin helpompi olisi selvitä esimerkiksi 15 työtunnin viikosta kuin tehdä täyttä työviikkoa. Olettaen, ettei työn esteenä olisi mitään liian vakavaa vaivaa, niin parin kuukautta osa-aikaista työtä lisäisi selvästi mahdollisuuksia päästä kokoaikaiseen työhön. Mutta nyt leikkaukset tekevät osa-aikaisen työnteon vastaanottamisen taloudellisesti kannattamattomaksi.

Suojaosien poistaminen on yksinkertaisesti typerää. Se on mielestäni myös moraalisesti väärin, mutta pelkästään kylmästi Suomen taloutta ajatellenkin, suojaosia ei pitäisi poistaa. Päinvastoin niitä olisi kannattanut kasvattaa tai yleensäkin työttömyysturvaa pitäisi reivata kohti perustuloa. Suojaosa tarkoittaa rahamäärää, jonka työtön voi ansaita ilman, että se vähentää etuuden määrää. Viime vuosina suojaosan suuruus oli 300 euroa sekä työttömyys- että asumistuessa.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkimus suojaosien vaikutuksesta on tainnut jäädä hallituksen edustajilta tyystin lukematta. Tässä tutkimuksessa todetaan, että:

"Satunnaista ja osa-aikaista työtä tekevien työttömien osuus kasvoi huomattavasti, kun työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat otettiin käyttöön. Yksittäisillä aloilla, kuten palvelualoilla ja terveydenhuollossa, työttömyyden aikainen työskentely yleistyi selvästi."

Eivät suojaosat toki mikään ihmelääke olleet. Ne eivät lisänneet kokoaikaista työllistymistä. Mutta jos vaihtoehtona on, että henkilö joko työskentelee edes 15 - 20 tuntia viikossa tai sitten on kokonaan työttömänä, niin osa-aikainen työ on selvästi parempi vaihtoehto.

Kelan entinen pääjohtaja Elli Aaltonen on julkisuudessa tuonut esiin rakkauttaan suojaosiin. 

Vuonna 2023 annetussa haastattelussa Aaltonen totesi: ”Kyllä, rakastan suojaosia. Ajattelen, että ihminen motivoituu ja kiinnittyy paremmin työhön, kun tietty tulotaso työn alkuvaiheessa turvataan.” Hän ei uskonut, että suojaosan poistaminen johtaisi lisääntyneeseen kokoaikaiseen työskentelyyn: ”Minulle ei ole kyllä koskaan tullut pieneen mieleenkään, että suojaosa olisi sellainen, jonka takia jätetään menemättä työhön. Päinvastoin, suojaosa kannustaa kokeilemaan, jäämään ja luottamaan.” 

YouTube-kanava Money & Macro vaikuttaa kiintoisalta

Talous ja politiikka kietoutuvat erottamattomasti yhteen. Lähes kaikki yhteiskunnalliset ongelmat pahenevat, jos julkinen talous yskii. Myös kansainvälisessä politiikassa peli kovenee, jos yksittäisten maiden kansalaiset voivat taloudellisesti huonosti. Tämän takia onkin välttämätöntä ymmärtää taloustiedettä, jos tahtoo ymmärtää politiikkaa. Belgialainen Money & Macro -YouTube kanava vaikuttaa hyödylliseltä ja kiintoisalta tavalta lisätä tätä ymmärrystä.

Money & Macro -kanavan isäntä on kansantaloustieteen tohtori Joeri Schasfoort. Hän on väitellyt vuonna 2020 Groningenin yliopistosta ja toiminut opettajana samassa yliopistossa. Lisäksi hänellä on kokemusta erityisesti verkkokurssien kehittämisestä ja vetämisestä. YouTube-kanavalla on lähes puoli miljoonaa tilaajaa ja videoita löytyy vajaat 100 kappaletta.

Olen itse katsonut vasta muutaman Money & Macro -kanavan videon, mutta ainakin ne ovat olleet erittäin mielenkiintoisia ja selkeitä. Pidän Joerin selkeästä tyylistä esittää väitteensä ja sitten luetella dataan pohjautuvat perustelut niille. Esimerkiksi tuoreella videolla esitellään 5 ennustusta vuodelle 2025. Jokainen ennuste perustellaan hyvin, mutta parasta on, että videon lopussa Joeri muistuttaa, että kompleksisen systeemin tilan ennustaminen vuoden päähän on käytännössä mahdotonta. Joten hän varoittaa, että luultavasti hänen ennustuksensa tulevat menemään pieleen.

Toinen katsomani hyvä video kanavalta tarkastelee kriittisesti Peter Zeihanin väitettä, että Kiina tuhoutuu 10 vuoden aikana. Olen tästä Zeihanin väitteestä kirjoittanut itsekin. Joeri käy rauhallisesti läpi jokaisen Zeihanin neljästä pääväitteestä Kiinan luhistumiselle. Hän vertailee näitä muiden Kiina-asiantuntijoiden näkemyksiin sekä tarkastelee niitä käytettävissä olevan datan valossa. Lopputulos on, että Zeihan on monessa asiassa oikeilla linjoilla, mutta hän tuntuu sortuvan turhaan kärjistämiseen ja sensaatiohakuisuuteen. Kiinan talouskasvu tulee tosiaan olemaan vaarassa, mutta täydellinen luhistuminen on hyvin epätodennäköistä. 

Muita Money & Macro -kanavalla olevien videoiden aiheita ovat esimerkiksi:

• Miten Trumpin suunnittelemat tullit tulevat vaikuttamaan maailmantalouteen
• Venäjän talous ja sen selviäminen Ukrainan sodan seurauksena asetetuissa talouspakotteissa
• Kuinka surkeassa jamassa Saksan talous todella onkaan

Aion itse katsoa videoita ainakin noista yllämainituista aiheista. Vaikka olen tosiaan vasta muutaman videon itse katsonut, uskallan silti suositella YouTube-kanavaa maailmantaloudesta, rahoituksesta ja kansainvälisestä kaupasta kiinnostuneille blogini lukijoille.      

Miten öljytankkerin pysäyttäminen vaikuttaa Venäjään

Joulukuun lopulla Suomi pysäytti ja takavarikoi öljytankkerin Eagle S dramaattisessa operaatiossa, joka sai myös paljon kansainvälistä julkisuutta. Napattua öljytankkeria epäillään merikaapelien tahallisesta vahingoittamisesta. Suomen toimintaa on kehuttu suuresti Nato-maissa, sillä tämä on ensimmäinen kerta, kun tällaisesta sabotaasista näyttäisi seuraavan edes jotain rangaistuksia. Mutta kuinka paljon öljytankkerin pysäyttäminen ja mahdollinen takavarikointi todella vaikuttaa Venäjään?

Öljytankkeri Eagle S on lähes 230 metriä pitkä ja pystyy kuljettamaan 74 000 tonnia. Se on osa Venäjän varjolaivastoa, jonka avulla Venäjä kiertää öljynkuljetuksiin liittyviä rajoitteita. Tämän varjolaivaston tarkkaa kokoa ei tiedetä, mutta sitä on pyritty arvioimaan. Nämä arviot laivaston koosta vaihtelevat 400 ja 600 tankkerin välillä. Kokonaisuudessaan tämä varjolaivasto kuljettaa yli 4 miljoonaa tynnyriä öljyä keskimäärin joka päivä.

Takavarikoitu Eagle S kuljetti 35 000 tonnia öljyä. Öljytynnyreissä tämä määrä on 262 150 tynnyriä. Tämän perusteella voimme laskea, kuinka iso menetys Venäjän varjolaivastolle ja sen öljynkuljetuskapasiteetille Eagle S -laivan sekä sen lastin menetys olisi. Jos Eagle S poistuisi kokonaan Venäjän käytöstä, tarkoittaisi se varjolaivaston pienentymistä noin 1/500 osalla eli 0,2%:lla. Laivan lastina ollut öljymäärä puolestaan vastaa 6,5 prosenttia koko varjolaivaston päivittäisestä öljylastista. Suhteutettuna koko varjolaivaston kokoon ja toimintaan, Eagle S:n menetys ei siis vielä tee isoa lovea Venäjän öljykauppaan. 

Takavarikoitua öljytankkeria vastaavan käytetyn laivan saisi ostettua noin 25 - 50 miljoonalla dollarilla. Tämä ei ole mikään pikkusumma, mutta verrattuna niillä kuljetettavien öljymäärien arvoon, laivat ovat halpoja. Esimerkiksi Eagle S:n lastina ollut 262 150 tynnyriä maksaa: 

60 dollaria per tynnyri x 262 150 tynnyriä = 15 729 000 dollaria 

Lastin arvo on siis noin 60% sen kuljettamiseen käytetyn öljytankkerin arvosta.

Vaikka koko Venäjän varjolaivaston mittakaavassa Eagle S:n takavarikko on vain pieni takaisku, niin se lähettää silti selvän viestin Venäjälle. Merikaapeleita ei voi jatkossa katkoa täysin ilman minkäänlaisia seuraamuksia. Sen takia uskallankin toivoa, että Suomen päättäväinen toiminta laivan takavarikossa tulee hillitsemään haluja tehdä sabotaasitoimintoja jatkossa. Toivottavasti myös muut Nato-kumppanimme seuraavat Suomen rohkeaa esimerkkiä ja nekin iskevät kovemmin Venäjän varjolaivaston kimppuun.