Javier Milei, pelastaja vai hullu?

Javier Milei stailattiin presidentinvaaleja varten muistuttamaan Etelä-Amerikkalaista sekoitusta Elvis Presleytä ja tappavaa mutanttia Wolverinea, jota Hugh Jackman on näytellyt useampia kertoja kuin kukaan jaksaa laskea. Kuten kaikkea leikkaavilla kynsillä varustettu Wolverine, myös Milei on valmis tarvittaessa tuhoamaan ja leikkaamaan raivokkaasti valtion osuutta. Hän nimittäin pitää valtiota rikollisjärjestönä, joka pitäisi saada eroon ihmisten elämästä. 

Milein vastustajat leimasivat hänet hulluksi. Ennen vaaleja julkaistu kirja Mileistä El Loco (hullu), esittää Javierin outona erakkona, joka kuuntelee poliittisia neuvoja koiriltaan. Maan talouden peloteltiin luhistuvan entistäkin huonompaan tilaan, jos Milei pääsee valtaan. Äänestäjät kuitenkin kaipasivat outoa uudistajaa, joka voisi tuhota vanhan korruptoituneen ja huonosti johdetun järjestelmän. 

Javier Milei valittiin Argentiinan presidentiksi vuosi sitten. Suurimmat syyt hänen voittoonsa olivat argentiinalaisten kyllästyminen korruptoituneisiin ammattipoliitikkoihin, joiden johdolla Argentiina oli vajonnut yhä huonompaan tilaan. Milei peri edellisiltä vallanpitäjiltä kammottavassa kunnossa olevan talouden. Argentiinan vuotuinen inflaatio oli vaalien alla reilut 200% ja köyhyysrajan alapuolella eläviä 45% kansasta. 

Milei lupasi kansalle kivuliaita lääkkeitä maan tilanteen parantamiseksi ja niitä hän on lähtenyt voimalla toteuttamaan. Presidentti on tosiaan iskenyt moottorisahalla julkiseen kulutukseen ja lopettanut setelikoneen laulattamisen. Hänen hallintonsa on onnistunut saamaan julkisen talouden ylijäämäiseksi, mitä ei oltu nähty lähes 15 vuoteen. Inflaatio on myös hidastunut, mutta se on edelleen erittäin korkea. Alla oleva kuvaaja näyttää Argentiinan inflaation kehityksen. Vaikka Milei nousi valtaan jo vuodenvaihteessa, hänen puolueensa ajamat inflaation taltuttamiskeinot hyväksyttiin vasta heinäkuussa 2024.  

Kovista leikkauksista huolimatta yllättäen Argentiinan talous on myös lähtenyt kasvuun loppuvuodesta 2024. Kasvu on vielä hyvin heikkoa, mutta talouskasvun uskotaan voimistuvan kunnolla vuonna 2025.

Argentiinan maa-riski sijoittajien silmissä on laskenut tuntuvasti sen jälkeen, kun Milei tuli valtaan. Alla oleva kuvaaja näyttää, miten sijoittajien vaatima riskipreemio Argentiinan osalta lähti laskuun Milein tultua presidentiksi. Muutenkin sijoittajat ovat saaneet uskoa siihen, että Argentiinan taloustilanne tulee kohenemaan ja maahan kannattaa sijoittaa.

Kivuliasta leikkauksista huolimatta Milein suosio kansan silmissä on pysynyt melko hyvänä. Tämä on yllättävää, sillä köyhien määrä on kasvanut ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanne on huonontunut entisestään. Nyt jo yli puolet argentiinalaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Joillakin köyhimmistä perheistä on vaikeuksia saada riittävästi ruokaa elääkseen. Osa kansasta osoittaakin mieltään kaduilla, mutta protestoijat ovat kuitenkin vain pieni osa argentiinalaisista. Valtaosa tuntuu ajattelevan, että leikkaukset julkisiin menoihin ja sosiaalisiin tukiin ovat tarpeen. Ja he ovat tyytyväisiä siihen, että inflaatiota ollaan saamassa kuriin.

Valitettavasti Javier Milein liberaalius ja vapauden kaipuu ei ulotu ihmisten yksityiselämän puolelle. Seksuaalivähemmistöjen osalta tilanne on mennyt surkeampaan suuntaan Milein tultua valtaan. Osana julkisen sektorin leikkauksia Milei on myös lopettanut tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tukeneita ohjelmia. Valitettavasti naisasia ja muiden vähemmistöjen oikeudet eivät ole vain sivullisia uhreja osana julkisen sektorin leikkauksia, vaan Milei on täysin tarpeettomasti tarkoituksella heikentänyt esimerkiksi naisten asemaa. Presidentti myös julkisesti solvaa feministisiä liikkeitä ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavia aktivisteja. 

Yksi räikeä esimerkki naisvihamielisyydestä tapahtui kansainvälisenä naisten päivänä. Milei vaihtoi presidentinlinnan naisten salin nimen sankarien saliksi. Samalla hän korvasi salissa aiemmin olleiden naisjohtajien muotokuvat Argentiinan perustajien ja sotilaiden muotokuvilla, jotka ovat kaikki miehiä. Tämä oli symbolinen isku vasten naisten kasvoja, mutta konkreettista haittaa hän aiheuttaa esimerkiksi tuomitsemalla jyrkästi abortin murhana ja yrittämällä kieltää sen.

Milei muistuttaa muita oikeanlaidan johtajia myös siinä, että hän väittää ilmastonmuutoksen olevan huijausta. Argentiinan odotetaan irtautuvan Pariisin ilmastosopimuksesta samaan aikaan kuin Trump irrottaa Yhdysvallat siitä. Milei onkin julkisuudessa usein puhunut ihaillen Trumpista. Ja esimerkiksi hänen suhtautumisensa vapaaseen lehdistöön ja kaikkiin vasemmistolaisiin ajatuksiin muistuttaa hyvin paljon Trumpia. Milei on useasti syyttänyt journalisteja valehtelijoiksi ja edellisten korruptoituneiden hallitusten äänitorviksi.

Onneksi kuitenkin suhtautumisessa vapaaseen kauppaan Milei eroaa jyrkästi Trumpista. Samalla kun Yhdysvaltojen tuleva presidentti kertoo rakastavansa tulleja, Milei haluaa poistaa kaupan esteitä. Kaveruus Trumpin kanssa tulee tarpeeseen, sillä Argentiinan presidentti toivoo saavansa aikaan vapaakauppasopimuksen USA:n kanssa. Milei pyrkii vapauttamaan kauppaa myös esimerkiksi Kiinan suuntaan.   

Haavoittunut ja vihainen lohikäärme on vaarallinen naapuri

Kirjoitin vuosi sitten Peter Zeihanin näkemyksestä, että Kiina on luhistumassa lähivuosina. Palaan nyt samaan aiheeseen eli Kiinan mahdin vähenemiseen. Tämä voi kuulostaa oudolta erityisesti siinä valossa, miten G20-maiden tapaamisessa muut johtajat ovat kilvan pyrkineet juttusille Kiinan Xin kanssa. Mutta kuten legendaarinen jääkiekkoilija Wayne Gretzky sanoi, kannattaa luistella sinne, minne kiekko on menossa. Ja Kiinan osalta kiekko voi hyvinkin olla matkalla huonoon suuntaan.

World Knowledge Forumin tilaisuudessa professori Michael Beckley perusteli näkemyksensä sille, miksi Kiina todellakin on luhistumassa. Ensiksi hän listasi ne tekijät, joiden ansiosta Kiina koki niin valtaisan nopean ja voimakkaan taloudellisen kasvun 1970 - 2010. Nämä olivat:

• Poikkeuksellisen turvallinen sotilaallinen tilanne, sillä Nixonin myötä Yhdysvallat asettui tukemaan Kiinaa. USA auttoi Kiinaa integroitumaan maailman talouteen.
• Maon jälkeen Kiinassa valtaan päässeet olivat enimmäkseen erittäin päteviä ja fiksuja johtajia, jotka myös halusivat varmistaa, ettei enää kukaan yksittäinen henkilö saisi samanlaista yksinvaltaa. Esimerkiksi Deng Xiaoping, joka johti Kiinaa 1978 - 1989, teki monia merkittäviä uudistuksia, joiden ansiosta Kiina vaurastui.
• Vuosina 1970 - 2010 Kiinan väestörakenne tuki taloudellista kasvua. Tuona aikana vanhuksia ja lapsia oli vain vähän verrattuna työikäisiin aikuisiin.
• Kiinalla oli vielä vähän aikaa sitten runsaasti luonnonvaroja ja se pystyi esimerkiksi kasvattamaan suuren osan tarvitsemistaan elintarvikkeista.

Nyt kuitenkin kaikki nämä neljä aiemmin positiivista tekijää ovatkin kääntyneet päälaelleen. 

Turvallisuustilanne on heikentynyt valtaisasti. Muut maat ovat huolissaan Kiinan kasvaneesta sotilaallisesta voimasta ja yleensäkin vaikutusvallasta, minkä takia ne pyrkivät rajoittamaan Kiinan vaikutusvaltaa. Ja kun ottaa huomioon Kiinan toimet viime vuosina, muiden maiden epäluuloinen suhtautuminen Kiinaan näyttäytyy täysin oikeutettuna. Kiina esimerkiksi uhkailee Taiwania, ahdistelee naapurimaitaan ja on liittoutunut kammottavaa hyökkäyssotaa käyvän Venäjän kanssa.

Järkevästä ja maan etua ajattelevasta johdosta on jäljellä pelkkä muisto vain. Xi Jinping on kahminut valtaa itselleen siten, että hänestä on tullut uusi Mao. Lisäksi Xi on karkottanut kaikki vähänkään pätevät muut johtajat, minkä vuoksi häntä ympäröivät vain pelokkaat mielistelijät, jotka eivät edes uskalla kertoa johtajalleen maan todellista tilannetta.

Väestörakenne on kääntymässä katastrofaaliseksi. Yhden lapsen politiikan seurauksena työelämään siirtyvät sukupolvet ovat niin pieniä, että huoltosuhde työssäkäyvien ja elätettävien välillä käy kestämättömäksi. Lisäksi koska Kiina on kansalaisten oikeuksia polkeva poliisivaltio, ei muista maista olla kauhean innokkaasti muuttamassa Kiinaan töihin paikkaamaan työvoimapulaa.

Kiinalla toki on edelleen kallisarvoisia maametalleja, mutta monen muun luonnonvaran suhteen maa on köyhtynyt. Monissa paikoissa ympäristö on niin turmeltunutta, ettei minkään kasvattaminen onnistu. 

Muun maailman kannalta Kiinan vaurauden kääntyminen laskuun tarkoittaa erittäin vaarallista vuosikymmentä. Perinteisesti kun voimakas valtio huomaa mahtinsa heikkenevän, se turvautuu väkivaltaan pitääkseen kiinni aiemmasta vaikutusvallastaan. Onkin olemassa erittäin suuri riski sille, että lähivuosina Kiina ja Yhdysvallat joutuvat aseelliseen selkkaukseen ja jopa suursota on mahdollinen. Toivoa kuitenkin on. Nykyinen Kiinan diktaattori Xi on jo yli 70 vuotias. Jos hänen loppuvaltakautensa selvitään ilman sotaa, tulee Xin seuraaja toivottavasti noudattamaan erilaista politiikkaa.

Onko Olaf Sholz este voimakkaammalle Ukrainan tuelle?

Kuten olen useasti aiemminkin kirjoittanut, meidän eurooppalaisten kannattaisi jo pelkästään oman itsemme takia tukea vieläkin voimakkaammin Ukrainaa. Huhtikuussa kritisoin sitä, miten vähän erityisesti Saksa on antanut tukea Ukrainalle. Kirjoitin tästä otsikolla "Eurooppa vapisee Venäjän sotilasmahdin edessä". Saksan sisälläkin arvostellaan samaan tapaan heidän liittokansleriaan Olaf Sholzia.

Tuoreessa The Rachman Review -podcastissa haastatellaan Saksan parlamentin jäsentä Norbert Röttgeniä, joka arvostelee erittäin voimakkaasti Sholzia. Röttgenin mukaan muut hallituspuolueet olisivat halukkaita antamaan Ukrainalle enemmän voimakkaita aseita, mutta tämä ei onnistu, koska liittokansleri Sholz haraa vastaan. Sholz on julkisesti sanonut pelkäävänsä, että Saksa vedettäisiin mukaan sotaan ja sota laajenisi, jos Saksa antaisi Ukrainan käyttöön voimakkaita pitkän kantaman Taurus-ohjuksia. Röttgen pitää tällaisia puheita typerinä, koska ne myötäilevät Putinin harjoittamaa pelottelua.

Jos Saksa ei ryhdistäydy Ukrainan tukemisessa, voi se hyvinkin johtaa kuukausien päästä tilanteeseen, jossa Ukrainan on pakko taipua Venäjälle mieluisiin rauhanehtoihin. Ja tämä taas vahvistaisi Putinia ja muita sellaisia venäläisiä, jotka ajattelevat sodan olevan hyödyllistä. Röttgenin mukaan epäonnistuminen Ukrainan tukemisessa voi hyvinkin johtaa siihen, että seuraavaksi joudumme tukemaan Baltian maita sodassa Venäjää vastaan. Ja siinä sodassa panokset tulisivat olemaan vielä paljon kovemmat, koska kyseessä ovat Nato-maat.

Röttgen on vakuuttunut siitä, että kaikista saksan sisäisistä ongelmista huolimatta, valtaosa saksalaisista olisivat halukkaita tukemaan voimakkaammin Ukrainaa. Toivon todella, että hän on oikeassa tässä. Pahoin kuitenkin pelkään, että jos Saksan talous lähtee sukeltamaan esimerkiksi saksalaisten autonvalmistajien vaikeuksien takia, niin työttömäksi jäävät saksalaiset eivät silloin enää jaksa välittää ukrainalaisista.

Mitä sitten kyselytutkimukset sanovat saksalaisten asenteista Venäjää ja Ukrainaa kohtaan? Institute for Strategic Dialogue on tutkinut asiaa kyselyillä tämän vuoden aikana ja saanut seuraavanlaiset tulokset:

• 33% saksalaisista vastustaa Ukrainan tukemista
• 19% ei ota kantaa tai ei osaa päättää
• 49% kannattaa Ukrainan tukemista

Eli onneksi Röttgen on oikeassa sen suhteen, että suurempi joukko saksalaisista kannattaa edelleen Ukrainan aseapua kuin vastustaa. Saksalaiset ovat Ukrainan tukemisen suhteen suunnilleen keskitasoa, kun tätä mitataan sillä, miten tärkeäksi kansalaiset kokevat Ukrainan tukemisen. 

Kansainväliset tekniikan alan osaajat eivät suosittele Suomea

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten tärkeää Suomelle olisi saada tänne enemmän kansainvälisiä osaajia. Näitä ovat esimerkiksi:

• Tulevaisuuden työntekijät
• Oleskeluluvat ja lahjakkaat työntekijät
• Maahanmuuton korrelaatio maan taloudelliseen vaurauteen

Jos Suomi ei onnistu houkuttelemaan tänne runsaasti osaavaa työvoimaa muista maista, ei meillä ole toivoakaan saada talouttamme kunnon kasvuun. Ja ilman selvästi nykyistä voimakkaampaa talouskasvua, ei julkisella taloudella ole varaa ylläpitää nykyisen kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Maahanmuuton määrä ja laatu siis ratkaisevat hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuden.

Tuore tutkimus valitettavasti osoittaa, että Suomi näyttäytyy luotaantyöntävältä kansainvälisille osaajille. Tekniikan akateemiset TEK ja Insinööriliitto toteuttivat muualta tulleille tekniikan osaajille suunnatun kyselyn. Kysely tehtiin keväällä 2024 ja siihen vastasi yli 1 000 henkeä. Vastaajat toimivat Suomessa asiantuntija- tai johtotehtävissä. He ovat asuneet Suomessa jo useamman vuoden, joten heille on kertynyt jo hyvin kokemusta Suomesta ja miten helppoa ulkomaalaisen on täällä olla.

Yli puolet kyselyyn vastaajista ei voisi suositella Suomea kansainvälisille osaajille. Lisäksi vastaajat arvelevat tilanteen menevän vain huonompaan suuntaan. Vain 27% uskoo, että rasismi vähenee tulevaisuudessa ja vain 12% arvelee Suomen olevan viiden vuoden päästä parempi paikka maahanmuuttajille kuin nyt. Yli puolet vastaajista kertovat, että syrjintä haittaa ulkomaalaisten osaajien työllistymistä Suomessa.

Toisaalta tutkimuksessa on nähtävissä myös pieniä valonpilkahduksia, vaikka kokonaistulos onkin synkkä. Iso osa vastaajista on jo ennättänyt juurtua Suomeen sen verran hyvin, että kaikista hankaluuksista huolimatta reilu puolet aikoo jäädä Suomeen pysyvästi. Vain 6% aikoo muuttaa pois Suomesta niin nopeasti kuin mahdollista. 

Vuonna 2021 tehdyn Koulutus- ja työperusteisen maahanmuuton tiekartta 2035 -julkaisun mukaan: "Hallitus tavoittelee työperäisen maahanmuuton vähintään kaksinkertaistamista nykytasosta vuoteen 2030 mennessä siten, että kestävyystiekartan edellyttämä vähintään 50 000 työperäisen maahanmuuttajan kokonaislisäys toteutuu." Valitettavasti tämän tavoitteen saavuttaminen tuntuu mahdottomalta, jollei Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten osaajien keskuudessa merkittävästi paranneta nykyisestä. 

Perintövero on yksi parhaista veroista

Perintöverosta ei pidä missään nimessä luopua, sillä se on yksi parhaista veroista. 

Kuten VATTin analyysissä aikoinaan todettiin: "Verojärjestelmän ensisijainen tehtävä on rahoittaa julkisia palveluja ja tulonsiirtoja. Tämä täytyy tehdä oikeudenmukaisesti ja niin, että talouden toimintaan kohdistuvat haittavaikutukset ovat mahdollisimman pienet."

Hyvä verojärjestelmä jakaa verorasituksen oikeudenmukaisesti, vaikuttaa taloudenpitäjien käyttäytymiseen haitallisesti mahdollisimman vähän ja on lisäksi yksinkertainen ja helppo panna toimeen.

Suomen verotuotot vuonna 2023 olivat seuraavanlaiset.

Perintöverot kuuluvat oikean alanurkan keltaiseen alueeseen, joka koostuu perintöveron lisäksi kiinteistö- sekä varainsiirtoveroista.

Perintö- ja lahjaverot tuottavat vuosittain noin miljardin euron verran. Tämä on noin 2 prosenttia kaikista verotuloista. Perintö- ja lahjavero auttaa siis osaltaan vastaamaan muun muassa väestön ikääntymisen aiheuttamiin julkisen talouden haasteisiin. Jos tästä verosta saatavat tulot pienenisivät, täytyisi vastaavasti jotain muita veroja nostaa. Sen takia onkin erittäin tärkeää verrata perintöveroa muihin veroihin.

Kaikkein parhaat verot kannustavat kansalaisia toimimaan tavalla, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa. Nimittäin joissain tapauksissa verotus voi ohjata toimimaan tavoilla, jotka parantavat hyvinvointia. Esimerkiksi saastuttavan ja ympäristöä pilaavan toiminnan verottaminen kannustaa vähentämään saastuttamista, jolloin muille aiheutuva haitallinen ulkoisvaikutus pienenee. Tai verotus voi ohjata yrityksiä satsaamaan enemmän tutkimukseen ja kehitykseen, josta hyötyy koko kansantalous. Terveydenhuoltojärjestelmä puolestaan hyötyy siitä, jos tupakka-, alkoholi- ja makeisverot vähentävät kansalaisten epäterveellisistä elintavoista koituvaa sairastelua.

Tällaisia positiivisesti vaikuttavia veroja on kuitenkin melko vähän. Suurin osa veroista ohjaa sen sijaan käyttäytymistä suuntaan, josta on yhteiskunnalle haittaa. Erityisen haitallista talouden kokonaiskuvalle on kireä tuloverotus, sillä se herkästi vähentää työhaluja. Kun joku miettii, kannattaisiko ponnistella töissä vielä kovemmin vai olisiko sittenkin mukavampi ottaa vähän kevyemmin, niin tuloverotus vaikuttaa tähän päätökseen. Koska vapaa-aikaa ei käytännössä voida verottaa, verotus vääristää väistämättä henkilön työntarjontapäätöstä. Miettiessään, tekisikö hieman enemmän ylitöitä, pitäisikö lomarahat vapaana tai haluaisiko ylennyksen, henkilö ottaa myös verotuksen huomioon. On nimittäin luonnollista pohtia, kannattaako lisärahan ansaitsemiseksi nähtävä vaiva suhteessa käteen jäävään tuloon.

Esimerkiksi itse olen muutamaan otteeseen tehnyt 80% työviikkoa. Suosittelen sitä lämpimästi, jos se suinkin on mahdollista. Yksi lyhyempään työviikkoon itseäni kannustanut tekijä oli suhteellisen korkea tulovero. Vaikka vähensin työtunteja 20% ja samalla tavalla verotettavia tuloja 20%, sain silti edelleen käteen lähes yhtä paljon rahaa kuin täyttä työviikkoa tehdessäni. Tämä johtui siitä, että lyhyempi työviikko johti progressiivisen verotuksen kautta selvästi matalampiin tuloveroihin. Jos iso joukko työikäisiä päättäisi keventää työkuormaansa ja tehdä nelipäiväistä työviikkoa, aiheuttaisi tällainen Suomen taloudelle ainakin lyhyellä tähtäimellä suuria hankaluuksia.

Arvonlisäverot ja muut yleiset kuluttamiseen kohdistuvat verot puolestaan vähentävät kulutusta ja siten heikentävät talouskasvua. Esimerkiksi alv:n korottaminen heikentää palkansaajien ostovoimaa, sillä tuotteiden ja palveluiden hinnat nousevat. Tämä vähentää kuluttamista, mikä puolestaan vaikeuttaa talouden elpymistä. Ja jos kulutus laskee merkittävästi, voi se johtaa taantumaan tai jopa lamaan. Ja tästä taas seuraisi työttömyyttä ja kurjuutta. 

Lisäksi pienituloiset maksavat alv:a suhteellisesti enemmän kuin suurituloiset, koska pienituloisilla kaikki tulot menevät kulutukseen. Varakkailla sen sijaan on varaa säästää, jolloin alvin korotus ei iske heihin yhtä kovasti. Näin ollen alv:n korottaminen heikentää etenkin pienituloisten ostovoimaa ja kasvattaa myös eriarvoisuutta.

Keskitytään seuraavaksi tarkastelemaan tarkemmin perintö- ja lahjaveroa. Kutsun sitä tiivistetysti jatkossa vain perintöveroksi.

Ensinnäkin kannattaa muistaa, että alle 20 000 euron arvoisista perinnöistä ei tarvitse maksaa perintöveroa lainkaan. Suomessa yksittäisen perinnön arvo on keskimäärin noin 40 000 euroa. Suurin osa saa kuitenkin tätä pienempiä perintöjä. Vuosittain noin 60 prosenttia perinnönsaajista saa alle 20 000 euron perintöosuuden. Eli suurimmasta osasta perintöjä ei tarvitse nytkään maksaa lainkaan veroa. Perintö- ja lahjaveron poistaminen hyödyttäisi siis varsin pientä ja hyvin toimeentulevaa joukkoa suomalaisia.

Ongelmia perintöverosta koituu silloin, jos saatua perintöä ei pysty muuttamaan rahaksi, mutta perinnön verotettava arvo on suuri. Esimerkiksi silloin, jos kuolinpesään on jäänyt vaikkapa yhteisenä kotina käytetty asunto ja leski jää siihen asumaan. Vaikka lesken hallintaoikeus pienentää perintöveroa, niin se tulee kuitenkin heti maksuun. Ongelmia voivat aiheuttaa myös muuttotappioalueilta perinnöksi saadut omakotitalot tai tilat, joiden saaminen kaupaksi on hankalaa. Perintövero määräytyy kuitenkin kuolinpesän kaikkien omaisuuserien käyvän arvon mukaan kuolinpäivänä, josta on vähennetty kuolinpesän velat.

Näihin perintöveron ongelmiin löytyy kuitenkin paljon parempia ratkaisuja kuin perintöverosta luopuminen. Esimerkiksi nykyään perintöveron maksuun on aikaa 10 vuotta. Siinä ajassa luulisi selviävän jo monimutkaisemmankin kuolinpesän asiat.

Perintö- ja lahjaveroa on talouden tehokkaan toiminnan kannalta hyvä vero, joka edistää myös tasa-arvoa. Ansiottomasti saajallensa kertyvää omaisuutta on aiheellista verottaa raskaammin kuin esimerkiksi omaan työhön perustuvaa palkkatuloa. Tästä olikin jo aiemmin esimerkkejä.

Myös OECD suosittaa perintöverotusta, sillä se on talouden tehokkuuden ja tasa-arvon näkökulmasta hyvä veromuoto (OECD 2018). Samoin suurin osa vero-oikeuden asiantuntijoista ja taloustieteen tutkijoista pitää perintö- ja lahjaveroa talouden tehokkuuden kannalta verraten hyvänä verona, sillä se ei juuri ohjaa yrittämistä tai työntekoa haitallisella tavalla.

Perintöverosta voi olla jopa hyötyä kansantaloudelle, sillä se kannustaa työn tekemiseen tai yritystoiminnan siirtämiseen innokkaammalle yrittäjälle. Parhaimmillaan se kannustaa omistajanvaihdoksiin tilanteissa, jossa perillinen ei ole motivoitunut tai muutoin paras henkilö jatkamaan yrityksen toimintaa. En itse tajua lainkaan sellaista mukamas yrittäjää, joka ei olisi valmis tarvittaessa ottamaan esimerkiksi kymppitonnin lainaa perintöveroista selvitäkseen, jos hän haluaa pitää perimänsä yrityksen. Jos taas ei ole valmis investoimaan perimänsä yrityksen eteen edes perintöveron suuruista summaa, niin silloin tuskin on muutenkaan kovin motivoitunut jatkamaan yritystoimintaa. Tällöin on parempi myydä yritys muille, jotka sopivat yrittäjiksi paremmin.

Perintövero vaikuttaa reaalitalouden käyttäytymiseen suhteellisen vähän muun muassa siksi, että se liittyy kuolemaan, jota ei voi välttää, ja jonka tarkkaan ajankohtaan eivät ihmiset yleensä suoraan vaikuta.

Pidetään siis mielessä, että vaikka perintövero ei ole mikään mukava juttu, on se kuitenkin paljon parempi kuin suurin osa vaihtoehtoisista verotuksen muodoista.

Uhkaako köyhyys Suomi-neitoa?

Suomen talouskasvussa ei ole ollut kehumista. Suomen henkeä kohti laskettu bruttokansantuote (bkt) on jäänyt jälkeen muiden Pohjoismaiden kehityksestä.

Kuvaaja näyttää Suomen bruttokansantuotteen kehityksen verrattuna Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin.

Suomen velkaantumista ei ole saatu kuriin edes rankoilla säästötoimilla. Vuoden 2025 budjetin alijäämä on 12,2 miljardia euroa, eli sen verran valtion menot ylittävät tulot, ja sen verran velkaantuminen kasvaa. Tulot ovat ensi vuonna 76 miljardia euroa, menot 88,1 miljardia.

Luottoluokitusyhtiö Fitch arvioi kesän lopulla, että Suomen hallituksen sopeutus­toimet eivät ole vielä riittäviä, koska ne ainoastaan hidastavat velkaantumisen kasvua, mutta eivät pysäytä sitä.

Julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen (bkt) on Suomessa selvästi korkeampi kuin Tanskassa ja Ruotsissa.

Kun julkisten menojen mittaluokkaa verrataan maan talouden kokoon eli bkt:hen, Suomi on Tanskaa ja Ruotsia edellä, selviää talousjärjestö OECD:n tiedoista. Suomessa siis on eniten julkisia menoja, vaikka erot eivät ole valtavan suuria.

Hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveysmenot ovat kasvaneet ennakoitua enemmän. Tämä johtuu osittain väestön ikääntymisestä, joka lisää hoivapalvelujen tarvetta. Samaan aikaan syntyvyys on laskenut, mikä vähentää verotuloja, ja samalla puolustusmenot sekä korkojen nousu lisäävät painetta julkiselle taloudelle. Nämä tekijät tulevat kasvattamaan menoja myös tulevaisuudessa.

Väestörakenne on yksi Suomen julkisen talouden suurimmista haasteista. Maassa syntyy ennätyksellisen vähän lapsia, mikä pienentää työikäisten osuutta väestössä ja kasvattaa ikääntyvien määrää. Tämä aiheuttaa verotulojen vähenemistä ja lisää tarvetta sosiaali- ja terveyspalveluille.

Suomen väestörakenteen ongelmat ovat erityisen suuria verrattuna muihin Pohjoismaihin, kuten Ruotsiin ja Tanskaan. Vaikka syntyvyys on laskenut myös niissä, Suomi on kärsinyt eniten. Lisäksi Suomen tilannetta vaikeuttaa maahanmuuton vähäisyys. Vuonna 2021 Suomeen muutti 6,6 maahanmuuttajaa tuhatta asukasta kohden, kun taas Ruotsissa vastaava luku oli 8,7 ja Tanskassa 10,8.

Alla oleva kuvaaja näyttää, miten alijäämää on kertynyt viimeisten 20 vuoden aikana.

Valtionvelka oli elokuun lopussa 167 miljardia euroa. Jokaista suomalaista kohden velkaa oli noin 30 000€. Pelkästään korkoja Suomi maksaa vuodessa 3 miljardia euroa nykyisellä velkamäärällä ja korkotasolla.

Kaikesta tästä synkistelystä huolimatta emme suinkaan ole kansakuntana matkalla kadulle kerjäämään. Vaikka talouskasvu on ollut odotuksia hitaampaa alkuvuonna 2024, niin silti varovaisia viitteitä lupaavammasta kehityksestä on nähtävillä. Vientimarkkinoilla on edelleen epävarmuutta, mikä voi pidentää matalasuhdannetta Suomessa. Positiivinen kehitys kotitalouksien reaalituloissa sen sijaan luo optimismia suotuisammista ajoista jatkossa, mikä parantaa etenkin palvelualojen näkymiä. Rahapolitiikan kiristymisen jakso on takana, ja korkojen odotetaan jatkavan laskuaan vuosina 2024–2025.

Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana Suomeen on myös syntynyt runsaasti innovatiivisia uusia yrityksiä, jotka ovat kasvaneet kiitettävästi. Tällaisia ovat esimerkiksi RELEX Solutions, joka on kasvanut merkittävästi viime vuosina ja vakiinnuttanut asemansa yhtenä Suomen menestyneimmistä teknologiayrityksistä. Yritys tarjoaa toimitusketjun hallinnan, varaston optimoinnin ja ennustamisen ohjelmistoratkaisuja, joita käyttävät erityisesti kaupan alan yritykset ympäri maailmaa. RELEX työllistää yli 2000 huippuammattilaista.

Toinen hyvä esimerkki kovaan kasvuun ja erityisesti kannattavuuteen päässeestä suomalaisesta teknologiayrityksestä on Supermetrics. Vuonna 2013 perustetulla Supermetricsilla on yli 17 000 asiakasta 120 maassa. Yhtiön palveluksessa työskentelee tällä hetkellä 330 henkilöä kahdessatoista eri maassa. Isoimmat toimipisteet sijaitsevat Helsingissä, Dublinissa, Atlantassa, Singaporessa ja Vilnassa. Supermetrics on kasvanut viime vuodet 40% vuosivauhdilla. 

Mikäli saamme vielä lisää tämänkaltaisia menestystarinoita, on Suomella hyvät mahdollisuudet säilyä vauraana maana. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suomalaiset ovat maailman 20 rikkaimman kansan joukossa. Alla oleva kuvaaja näyttää tiettyjen maiden bruttokansantuotteet henkeä kohden vuodelta 2022. Suomalaiset ovat keskimäärin varakkaampia kuin esimerkiksi britit tai japanilaiset.

Vaikka siis hiukan jäisimmekin jälkeen Ruotsista, ei se silti tarkoita, että olisimme matkalla köyhyyteen. Ja jos uskaltaisimme purkaa vanhoja luutuneita yrityksiä pönkittäviä yritystukia ja sen sijaan antaisimme talouden luovan tuhon tehdä taikojaan, voisimme saada taloutemme kasvuun uudenlaisten kasvuyritysten avulla.

Ukrainan operaatio Kurskissa osoitti Putinin bluffanneen

 Ukrainan armeija yllätti kaikki valtaamalla noin 1250 neliökilometrin alueen Venäjältä.

Hallitsemalla pientä aluetta Venäjän maaperällä lähellä Ukrainan rajaa, Ukraina saavuttaa selviä sotilaallisia hyötyjä. Tuhoamalla siltoja Venäjällä Ukraina häiritsee venäläisten joukkojen liikuttamista sekä huoltoa. Lisäksi alue toimii suojavyöhykkeenä, jolloin venäläisten tykit eivät pääse yhtä lähelle Ukrainan rajaa ampumaan Ukrainan puolelle.

Kuitenkin suorien sotilaallisten tavoitteiden lisäksi Ukraina on saavuttanut tällä Kurskin hyökkäyksellään merkittäviä psykologisia ja poliittisia voittoja. Ukrainan merkittävät liittolaiset Yhdysvalloissa ja Saksassa ovat aiemmin vastustaneet iskuja Venäjän maaperälle, sillä he ovat pelänneet Putinin uhkauksia ydinaseiden käytöstä. Nyt Ukraina on reippaasti ylittänyt useita Putinin asettamia rajoja, eivätkä venäläisten ydinohjukset ole vieläkään lentäneet. Tämä osoittaa, että Ukraina voi iskeä Venäjälle ja voi vallata alueita Venäjältä ilman, että tämä välittömästi saisi Venäjän turvautumaan ydinaseisiin. Koska Putinin bluffi on jälleen kerran paljastettu, on Ukrainan liittolaisten jatkossa erittäin hankalaa perustella, miksei Ukraina saisi iskeä Venäjän puolelle aseilla, joita se on saanut liittolaisiltaan.

Sama ilmiö on toistunut jatkuvasti viimeisten parin vuoden taistelujen aikana. Ensin Putin pelottelee länsimaisia johtajia kamalilla seuraamuksilla. Sitten pelokkaat länsimaat asettavat tämän seurauksena Ukrainalle rajoituksia, jotka hankaloittavat Ukrainan mahdollisuuksia puolustaa itseään tehokkaasti. Sitten nämä rajoitukset tavalla tai toisella ylitetään, minkä seurauksena Putinin pelottelut paljastuvat pelkäksi bluffaamiseksi. Sitten länsimaiset liittolaiset höllentävät rajoja, mutta eivät kokonaan poista niitä.