Puoliväliriihessä alennettiin merkittävästi veroja
Suomi on kärsinyt jo useita vuosia kituliaasta talouskasvusta. Parin vuoden leikkausten jälkeen Orpon ja Purran hallitus tahtoi tässä talousriihessä keskittyä talouskasvua tukeviin toimiin. Talouskasvua edistääkseen hallitus päätti puoliväliriihessään keventää palkansaajien ja yritysten verotusta peräti noin kahden miljardin euron edestä.
Työntekijöiden palkoista perittävä ansiotuloverotus kevenee kokonaisuudessaan noin 1,1 miljardilla eurolla. Tästä tuloveron alennuksesta 525 miljoonaa euroa kohdistuu pieni- ja keskituloisille. Pienituloisia on Suomessa noin 736 tuhatta henkeä. Keskituloisia on luonnollisesti suurin osa suomalaisista eli noin 3,7 miljoonaa. Yksinkertaistaen tämä 525 miljoonan euron veronalennus pieni- ja keskituloisille tarkoittaisi noin 120 euroa per henkilö vuodessa.
Keskimääräinen suurituloinen sen sijaan hyötyy veronalennuksista huomattavasti enemmän. Suurituloisten verotuksen korkeimpia marginaaleja lasketaan korkeintaan 52 prosenttiin, 335 miljoonan euron edestä. Alla oleva kuvaaja esittää tätä marginaaliveroasteen laskua.
Kuten kuvaajasta näkyy, marginaaliveroasteen lasku hyödyttää niitä, jotka tienaavat vuodessa 100 000 euroa tai enemmän. Tällaisia henkilöitä on Suomessa vain noin 120 000 - 130 000. Valtaosa tästä ansiotuloverotuksen kevennyksestä päätyy siis pienelle palkansaajien joukolle. Yksinkertaistaen tällainen suurituloinen hyötyy veronalennuksesta keskimäärin 2 500 euroa vuodessa.
Toinen merkittävä veronalennus tehdään yritysten maksamiin veroihin. Yritysten yhteisöverokantaa alennetaan kahdella prosenttiyksiköllä 18 prosenttiin vuoden 2027 alussa.
Edistävätkö veronalennukset talouskasvua riittävästi
Näillä historiallisen suurilla veronalennuksilla pyritään antamaan talouskasvulle piristysruiske. Ja Suomi ehdottomasti kaipaa talouskasvua. Suomen talouden kohtalonkysymys onkin, vauhdittavatko tällaiset veronalennukset todella talouskasvua riittävästi. Ainakin hallitus ja valtiovarainministeriö selvästi tuntuvat uskovan näin.
Valtiovarainministeriön mukaan tutkimuskirjallisuus viittaa siihen, että pitkällä aikavälillä veronkevennykset voivat kiihdyttää talouskasvua ja näin osittain rahoittaa itse itsensä. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta, ja näkemykset asiasta vaihtelevat huomattavasti.
Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju arvioi, että yhteisöveron laskun suora dynaaminen vaikutus on vajaat 40 prosenttia. Optimistisimmissa arvioissa Kangasharju uskoo, että pitkällä aikavälillä yhteisöveron lasku voisi jopa kokonaan rahoittaa itsensä. Etla on kuitenkin saanut osakseen kritiikkiä esimerkiksi sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamolta, joka kuvasi vuonna 2024 Ylen kolumnissaan Etlan verosuosituksia "valovuoden päässä riippumattomasta tutkimuksesta" oleviksi. Etlan arvioita kuunnellessa onkin syytä pitää mielessä sen läheiset yhteydet elinkeinoelämään.
Tämän takia kannattaakin kuunnella enemmän sellaisia taloustieteilijöitä, joiden ainakin pitäisi olla puolueettomia tässä asiassa. Monet riippumattomat taloustieteilijät suhtautuvat huomattavasti varovaisemmin veronalennusten dynaamisiin vaikutuksiin. Esimerkiksi Mika Maliranta sekä professorit Roope Uusitalo ja Kaisa Kotakorpi ovat korostaneet, että tutkimusnäyttö veronalennusten dynaamisista vaikutuksista on vähäistä. Kotakorpi, joka johtaa Tampereen yliopiston Verotutkimuksen huippuyksikköä, huomauttaa, että mittavan tutkimuskirjallisuuden perusteella veronalennusten kasvuvaikutukset ovat yleensä pieniä. Tämä näkemys dynaamisten vaikutusten pienuudesta pohjautuu sekä kansainvälisiin että kotimaisiin tutkimuksiin.
Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus osoittaa, että yhteisöveron alentamisella voi olla positiivisia vaikutuksia investointeihin (esim. Fuest & Neumeier 2023; Jacob 2021). Kuitenkin nämä vaikutukset ovat useimmiten pieniä.
Tuore tutkimus Who gains from corporate tax cuts? (Clayne, Kurt & Surico) tarkasteli yritysverojen leikkausten vaikutuksia Yhdysvalloissa ja havaitsi, että veronkevennykset lisäsivät investointeja ja työllisyyttä erityisesti tavaroita tuottavissa yrityksissä. Palveluyrityksissä vaikutus jäi vaimeammaksi, ja suurin osa verosäästöistä käytettiin osinkojen maksuun. Tulokset osoittavat, että hyödyt jakautuvat epätasaisesti eri toimialojen ja ryhmien välillä.
Myös muut merkittävät tutkimukset, kuten Chodorow-Reich ym. (2024) ja Kennedy ym. (2024), vahvistavat, että vaikka investoinnit kasvoivat veronalennusten seurauksena, vaikutukset eivät olleet riittävän suuria, jotta veronkevennykset olisivat maksaneet itse itsensä.
Onneksi meillä on myös Suomen olosuhteet huomioivia tutkimuksia. Suomessa yhteisöveroa laskettiin viimeksi merkittävästi vuosina 2012 ja 2013, jolloin veroprosentti laski yhteensä 6,5 prosenttiyksikköä. Kokemukset tuolta ajalta viittaavat siihen, että vaikka investointivaikutuksia saatiin aikaan, verotulojen menetys oli suurempi kuin talouskasvun tuomat lisähyödyt.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT), Tampereen yliopiston ja Verotutkimuksen huippuyksikön tutkijat Jarkko Harju, Aliisa Koivisto ja Tuomas Matikka ovat osoittaneet, että yritysverojen alentaminen kaikilta yrityksiltä on tehoton tapa lisätä investointeja. Veronalennukset kohdistuvat myös yrityksiin, jotka eivät investoi lisää, ja aiheuttavat näin suuria verotulojen menetyksiä, joita investointien kasvu ei kykene paikkaamaan.
Matikan mukaan yhteisöveron keventämisellä voi olla suurempia kasvuvaikutuksia kuin esimerkiksi ansiotuloverojen laskemisella, mutta vaikutukset jäävät silti vaatimattomiksi. Hän arvioi, että parhaassakin tapauksessa vain muutamia kymmeniä prosentteja menetetyistä verotuloista voisi palautua talouskasvun myötä, todennäköisesti kuitenkin alle 50 prosenttia.
Entä sitten parhaiten tienaavien tuloverotuksen alentaminen. Tälle muutokselle löytyy enemmän yksimielisyyttä taloustieteilijöiden joukosta. Esimerkiksi tutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Malirannan mukaan marginaaliveron alentamiselle voi olla perusteita.
Kaiken tutkimusnäytön perusteella veronkevennykset siis luultavasti kasvattavat talouskasvua, mutta vaikutukset jäävät yleensä vaatimattomiksi suhteessa niistä aiheutuviin verotulojen menetyksiin. Siksi veronalennuksia ei voi perustella sillä, että ne "maksaisivat itse itsensä" – ainakaan realistisissa olosuhteissa.
Mitä muuta olisi voitu tehdä samalla summalla
Yritysverotuksen osalta tutkimuskirjallisuus viittaa siihen, että tuottavuuden kannalta lupaavampia vaihtoehtoja olisivat olleet esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan verotuet sekä kohdennetut tuet kasvaville yrityksille.
Myös Who gains from corporate tax cuts? -tutkimus toteaa, että kohdennetut toimet – kuten investointiverotuet tai tietyille toimialoille suunnatut tuloveron alennukset – voisivat kasvattaa investointeja ja työllisyyttä yhtä paljon tai enemmän kuin yleinen yritysveron alennus, mutta huomattavasti pienemmin julkisin kustannuksin.
Onneksi hallitus kuitenkin päätyi kohtuullisen järkeviin kasvupanostuksiin. Esimerkiksi Risto Murron johtama kasvutyöryhmä ehdotti perintö- ja lahjaveron poistoa ja sen korvaamista luovutusvoittoverolla. Tämä olisi ollut todella hölmöä, ja onneksi Orpon hallitus hylkäsi tämän. Perintöveron eduista olen kirjoittanut aiemmin täällä.
Toisaalta kasvuryhmältä tuli myös ihan kelvollisia ehdotuksia, kuten panostamista ei-listattuihin, uusiin ja kasvaviin yrityksiin sekä koulutukseen. Valitettavasti näitä ryhmän hyviäkään ehdotuksia ei hallituksemme kuunnellut. Huomattavaa on, että kasvuryhmä ei myöskään ehdottanut yleistä yhteisöveron laskua, johon hallitus nyt sitten kuitenkin päätyi.
Onko tällaisiin kasvupanostuksiin varaa?
Seuraava kuva näyttää, miten valtioneuvosto uskoo rahoittavansa nämä mittavat veronalennukset. Suurin osa veronalennuksista olisi siis tarkoitus rahoittaa dynaamisilla vaikutuksilla eli talouskasvun kiihtymisenä, joka siis toivottavasti seuraa näistä alennuksista.
Kuitenkin jopa valtiovarainministeriön omien arvioiden mukaan veronkevennysten dynaamiset vaikutukset toteutuvat kokonaisuudessaan vasta vuosien jälkeen. Ja kuten edellä osoitin, yksikään vakavasti otettava taloustieteilijä ei usko näin suuriin dynaamisiin vaikutuksiin. Jopa siis kaikkein optimistisimpien arvioiden mukaan hallituskauden lopulle julkiseen talouteen syntyy miljardin euron aukko näiden veronalennusten takia.
Professorit Uusitalo ja Kotakorpi ovatkin selkeästi sitä mieltä, että Suomella ei olisi tässä tilanteessa varaa tällaisiin veronalennuksiin. Erittäin suurella todennäköisyydellä nämä veronalennukset loppujen lopuksi kasvattavat julkista velkaa.
Vuosina 2026—2029 valtion talouden alijäämä on hallituksen mukaan keskimäärin 11,3 miljardia euroa vuodessa. Hallitus arvioi valtionvelan kasvavan noin 43 miljardia euroa vuosina 2026—2029. Vuoden 2029 lopussa valtionvelan arvioidaan olevan noin 225 miljardia euroa, mikä on 68 % suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Valtion lainojen keskimääräinen nimelliskorko vuoden 2023 lopussa oli 2,13 %. Vuonna 2025 otettaville lainoille on käytetty 3,0 prosentin korkoa 3 kuukauden korkojaksolle ja 2,9 prosentin korkoa 10 vuoden korkojaksolle. Todennäköisesti lainoittajat odottavat korkeampaa korkoa, kun Suomen valtion lainojen osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaa. Sen takia voidaan olettaa, että myös vuodelle 2029 valtion lainojen korko on vähintään 3%. Tällöin vuoden 2029 valtionvelasta pitäisi maksaa korkomenoja 6,75 miljardia. Se on valtava summa. Se on 75% Orpon ja Purran hallituksen hehkuttamista 9 miljardin säästöistä, joiden tekeminen on tehnyt todella kipeää.
Vuoden 2025 talousarvioesityksessä valtionvelan korkoihin on arvioitu menevän 3,4 miljardia euroa. Tällä velkaantumistahdilla Suomi joutuu siis käyttämään vuonna 2029 tuplasti rahaa nykyiseen verrattuna valtionvelan korkoihin.
Purra on väittänyt, että nämä veronalennukset voidaan tehdä, koska ne on rahoitettu, eikä niitä jouduta tekemään velalla. Mutta tämä on selvästikin puppua. Jos hallitus olisi riihessä esittänyt vastaavansuuruisia leikkauksia esimerkiksi yritystukiin, olisin innoissani tukenut tätä päätöstä. Esimerkiksi vuonna 2023 kirjoitin siitä, miten Suomessa voitaisiin helposti säästää pari miljardia yritystukia karsimalla. Mutta velalla näiden leikkausten rahoittaminen on typerää.
