Miksi länsimaat ovat hallinneet maailmaa viimeiset 200 vuotta, osa 2

Esittelin Ian Morrisin kirjan "Why the west rules - for now" syyskuussa 2022.  Suosittelen kirjaa edelleen lämpimästi historiasta ja kansojen kehityksestä kiinnostuneille. Poimin tähän muutamia opetuksia tuosta kirjasta, joita nykyisten päättäjien kannattaisi pitää mielessään.

Ensinnäkin yhteiskuntien kehittymistä jatkuvasti parempaan suuntaan ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Kautta aikojen eri yhteiskunnat ovat tietyn kehitystason saavutettuaan usein romahtaneet, koska ne eivät ole onnistuneet ratkaisemaan kasvaneen monimutkaistumisen aiheuttamia haasteita. Esimerkiksi Euroopan kehitystaso romahti dramaattisesti Rooman imperiumin hajottua ja sen jälkeen kesti yli 1000 vuotta saavuttaa uudelleen sama eurooppalaisten elintaso. Romahdusten yksityiskohdat ovat vaihdelleet, mutta usein seuraavat tekijät ovat olleet tavalla tai toisella pelissä mukana ajamassa romahduksia:

1. Sota ja väkivalta joko toisten sivilisaatioiden kanssa tai sitten sisäiset taistelut
2. Nälänhätä 
3. Laajat muuttoliikkeet
4. Kulkutaudit
5. Ilmastonmuutos

Yhteiskunnat usein selviävät vielä parista näistä "tuhon ratsumiehistä", mutta jos useampi niistä karauttaa yhdessä näyttämölle, seuraa siitä usein mittavaa tuhoa. Erityisesti silloin, jos poliittiset päättäjät eivät kykene tekemään järkeviä päätöksiä vastatakseen tähän haasteeseen. Esimerkiksi ilmastonmuutos tekee viljelyn ja eläinten kasvattamisen hankalaksi tietyllä alueella, jolloin sitä aluetta uhkaa laaja nälänhätä. Tämä saa valtavat ihmismassat liikkeelle etsimään parempia seutuja, jotta he eivät kuole nälkään. Ihmismassojen mukana saattaa kulkea tappavia kulkutauteja, joihin kohdealueen asukkailla ei ole riittävää vastustuskykyä. Ja sitten jos samanaikaisesti vielä naapurivaltiot päättävät hyökätä, on todellinen myrkkykeitos valmis.

Tätä listaa katsoessa ja peilatessa sitä viime vuosien dramaattisiin tapahtumiin, nousee pelko nyky-yhteiskuntien selviämisestä. Korona riehuu edelleen Kiinassa, Venäjä käy laajamittaista sotaa, nälänhätä uhkaa monia köyhiä maita, Afrikassa isot ihmisjoukot haluavat Eurooppaan paremman elintason toivossa ja ilmastonmuutos etenee yhä kiihtyvällä tahdilla. Nyt tarvitaan äärimmäisen viisaita ihmisiä päättäville paikoille. Esimerkiksi länsimaiden päätökset Ukrainan sodan suhteen voivat olla äärimmäisen ratkaisevia koko Euroopan tulevaisuudelle.

Morrisin kirjan mukaan useita eri kansoja yhdistävien imperiumien maine on turhan huono. Toki jotkut imperiumit ovat olleet toisia kansoja alistavia sortokoneistoja, mutta toisaalta isojen imperiumien aikaan osuvat myös kaikkein parhaimmat kaudet tavallisten ihmisten osalta. Rooman loiston aikoina tavalliset eurooppalaiset elivät paljon paremmin ja terveemmin kuin useina satoina vuosina imperiumin luhistumisen jälkeen. Ja sama tilanne toistui myös Kiinassa, jossa isojen, vakaiden imperiumien ajat olivat tyypillisesti kaikkein parhaita tavallisten kansalaisten kannalta.

Jos ilmastonmuutos sekä muut edellä luetellut tuhon ajurit eivät pysäytä kehitystä (iso jos), niin seuraavat 100 vuotta tuovat isompia muutoksia ihmiskunnalle kuin mitä on muuttunut luolamiesten ajasta nykyhetkeen. Ellei kehitys jostain syystä pysähdy tai romahda, maailma tulee näyttämään vuonna 2100 täysin toisenlaiselta kuin nykyään. Mahdollisesti nykyinen Homo sapiens on korvattu jollain aivan erilaisella, kehittyneemmällä älyllisellä olennolla. Mutta toisaalta kehitys voi myös hyvinkin luoda jälleen kerran oman tuhonsa. Ja itseasiassa maailma vuonna 2100 saattaa sittenkin muistuttaa enemmän pimeää keskiaikaa kuin futuristista ihmemaailmaa. Kenties Einstein oli oikeassa ja me tarvitsemme super-imperiumin pelastuaksemme. Einstein sanoi vuonna 1945, sen jälkeen kun ydinpommit olivat tuhonneet Nagasakin ja Hiroshiman, että ainoastaan koko maailman kattava hallitus voi pelastaa sivilisaation sekä ihmiskunnan. 

 

  

Suosittelen M&A -podcastia

Kuuntelen mielelläni podcasteja, jotka keskittyvät yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin ilmiöihin. Olen aiemmin suositellut joitakin politiikka-aiheisia podcasteja tässä kirjoituksessani. Lisäksi erityisesti ulkopolitiikasta ja Ukrainan tilanteesta kiinnostuneille olen suositellut The Rachman Reviewtä sekä War on the Rocks -sivustoa. Samoin olen kehunut hyviä blogeja, kuten Jarkon omaa blogia. Nyt on taas aika hehkuttaa erinomaista podcastia, jonka olen vähän jälkijunassa löytänyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olen nyt kuunnellut 3,5 jaksoa M&A-podcastia. Ohjelman nimi tulee sitä tekevän dynaamisen duon sukunimistä. Podcastissa Mika Maliranta sekä Matti Apunen keskustelevat viihdyttävästi yhteiskunnallisesti merkittävistä ja mielenkiintoisista aiheista. Maliranta on taloustieteilijä, filosofian tohtori ja Laboren johtaja vuodesta 2021. Mika tuo ohjelmassa esiin taloustieteen havaintoja sosiaalidemokraattisesta näkökulmasta katsottuna. Matti Apunen puolestaan edustaa enemmän Kokoomuslaista linjaa. Apunen on tehnyt pitkän uran päätoimittajana sekä Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajana. Nykyään Matti työskentelee Tampereen yliopistossa työelämäprofessorina informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa.

Tähän mennessä kuuntelemani jaksot ovat käsitelleet esimerkiksi tällaisia aiheita:

• Mitä talouden nobelistit ajattelevat minimipalkoista ja niiden vaikutuksesta työpaikkojen määrään? Spoiler-alert: lopputulos on yllättävä kaikkien tietämään taloustieteen "totuuteen" verrattuna.
• Luonnollisten kokeiden tarpeellisuus taloustieteen teorioiden testaamisessa, tarkentamisessa ja korjaamisessa
• Omahyväisyysharha on erittäin yleinen ja salakavala vaiva, joka vaanii erityisesti fiksuja asiantuntijoita
• Vallan turmeleva vaikutus päättäjiin ja johtajiin

M&A-podcastin ensimmäinen jakso julkaistiin jo reilu vuosi sitten marraskuussa 2021. Ja oikeastaan podcast on paljon vanhempi, sillä se on jatkoa saman kaksikon aiemmille podcast-sarjoille. Itse tosiaan löysin podcastin vasta noin kuukausi sitten, mikä on sääli, sillä ohjelma on todella hyvä. 

Pidän erityisesti dynamiikasta Mikan ja Matin välillä sekä podcastin huumorista. Vaikka tohtori ja professori puhuvat tärkeistä taloustieteen havainnoista, eivät he unohda haukkua välillä toisiaan joko sosialistiksi tai sitten lahtariksi. Vaikka shown isännät ovat mitä ilmeisimmin hyviä kavereita, heidän erilaiset taustansa tarjoavat herkullisen asetelman arvioida yhteiskunnallisia ilmiöitä eri näkökulmista. Maliranta tuo keskusteluun enemmän palkansaajien, työläisten ja vasemmistolaisten näkökulmia, kun taas Apunen ymmärtää enemmän EVA:sta tuttuja oikeistolaisia ajatuksia. Mutta kumpikaan ei ole dogmaattisen kaivautunut asemiinsa ja naljailussa on leikkisän toverillinen sävy. 

Suosittelen M&A-podcastia lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisesta pohdinnasta ja siitä, miten taloustieteen tuloksia voidaan hyödyntää paremman yhteiskunnan saavuttamiseksi. Ainakin tähän mennessä jaksojen aiheet ovat olleet mielenkiintoisia ja riittävän ajattomia. Ei siis haittaa lainkaan, vaikka kuuntelisit jaksoja yli vuoden jäljessä niiden tallentamisesta.

Oletko kuunnellut M&A-podcastia tai jotain sen edeltäjistä? Jos olet, niin mitä olet tykännyt?

Muiden arvioita M&A-podcastista:

• Mainio talouspodcast M&A sisältää ymmärrettävää puhetta monimutkaisista asioista (HS:n arvio)

Konkretiaa Kokoomuksen vaihtoehtobudjetista

Kokoomus julkaisi 29.11.2022 vaihtoehtobudjettinsa vuodelle 2023. Lukaisin sen läpi ja poimin tähän joitakin mielenkiintoisimpia konkreettisia ehdotuksia. Kannattaa kuitenkin huomata, että erilaiset toiveet talouskasvun kiihdyttämisestä tai esimerkiksi työllisyysasteen nostamisesta eivät ole mitään konkreettisia toimenpiteitä. Ne ovat hienoja tavoitteita, joita luonnollisesti jokainen puolue haluaisi Suomelle.

Isoin teema Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa on julkisen talouden velkaantumisen hidastaminen. Tämä tavoite on linjassa muun muassa talouspolitiikan arviointineuvoston ja Pellervon taloustutkimuksen (PTT) näkemysten kanssa. Samoin valtiovarainministeriön virkamiesten 8.12.2022 julkaisema raportti suorastaan vaatii Suomen seuraavia hallituksia tekemään miljardien leikkauksia sekä veronkorotuksia. Muuten valtion velka kasvaa hallitsemattoman suureksi. Kokoomus esittääkin tämän mukaisesti, että velkaantumista on vähennettävä vähintään miljardilla joka vuosi kahden vaalikauden ajan.

Nostan hattua Kokoomukselle näinkin yksityiskohtaisen leikkauslistan tekemisestä. Osoittaa rohkeutta ja suoraselkäisyyttä tuoda julkisen arvostelun kohteeksi kipeää tekevät leikkaukset näin lähellä vaaleja ja tilanteessa, jossa Kokoomus paistattelee suosituimpana puolueena. Toivottavasti muutkin puolueet ottavat mallia tästä ja vaalikeskusteluissa päästään aidosti keskustelemaan konkreettisista ratkaisuista. 

Kokoomus on mielestäni leikkaamassa myös pääasiassa ihan oikeista asioista. Isoimmat leikkaukset he kohdistaisivat asumistukiin sekä yritystukiin. Sekä asumisen että yritysten tukia leikattaisiin molempia reilut 400 miljoonaa eli yhteensä tästä tulisi säästöä vuodessa 850 miljoonaa. Asumistukia on kuitenkin monenlaisia. Esimerkiksi VATTin tutkimukset ovat todenneet, että merkittävä osa Ara-asuntojen tuesta kohdistuu keski- ja suurituloisille. Siitä olisikin siis hyvä leikata merkittävästi pois, sillä valtion on tärkeämpi kohdistaa tukensa niille, jotka tukea oikeasti tarvitsevat. Kokoomus kuitenkin leikkaisi myös kaikkein köyhimmiltä suorien asumistukien saajilta. 

Yritystukien leikkaaminen on mielestäni pelkästään positiivista. Olisi toki ollut vielä parempi, jos Kokoomus esittäisi vielä paljon suurempiakin leikkauksia yritystukiin, mutta nämä vajaan puolen miljardin säästöt ovat sentään hyvä alku. Eniten leikattaisiin yritystukia seuraavista:

Leikataan kivihiiltä korvaavien investointien energiatukea -60 milj.

Leikataan viihdemerenkulun miehistötukea (säilytetään rahtiliikenteen huoltovarmuusosuus) -77,2 milj.

Verojen kohdalla Kokoomuksen logiikka kuitenkin heittää häränpyllyä. Jos kerta isona tavoitteena on vähentää valtion velkaantumista, miten ihmeessä Kokoomus voi samalla ehdottaa merkittäviä veronalennuksia? Kokoomus kohdentaisi tasaisesti kaikille tuloluokille veronkevennyksiä miljardi euroa. Lisäksi Kokoomus ehdottaa kotitalousvähennyksen pysyvää vahvistamista sekä ikäihmisille parannettua kotitalousvähennystä. Vertailun vuoksi nämä veronkevennykset aiheuttavat isomman loven valtion budjettiin kuin mitä kaikille Kokoomuksen esittämillä asumis- ja yritystukien leikkauksilla säästettäisiin. Ymmärtäisin jos töihin kannustavuuden nimissä matalia palkkoja tienaavien ansiotuloveroja kevennettäisiin, mutta on täyttä typeryyttä leikata keski- ja suurituloisten veroja. Puhumattakaan eläkeläisten verotuksen leikkaamisesta, sillä hehän eivät töitä enää tee kuitenkaan.

Samalla tavalla valtion budjetin tasapainottamisen kannalta aivan väärään suuntaan veisi ehdotettu kotitalousvähennyksen nostaminen pysyvästi 3 500 euroon. Kotitalousvähennyksestä hyötyvät pääasiassa hyvätuloiset, joten tällä tavalla valtio vain tukisi varakkaita. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) tutkimuksen mukaan kotitalousvähennys ei lisää työpaikkoja palvelualoilla eikä myöskään merkittävästi vähennä veronkiertoa. Eli se on pääasiassa täysin hyödytöntä koko Suomen kannalta.

Kokoomus haluaa siirtää verotuksen painopistettä työn ja yrittäjyyden verotuksesta kohti kulutus- ja haittaveroja. Tämä tarkoittaa myös siirtymistä progressiivisesta verotuksesta kohti tasaverotusta. Uutena veron muotona Kokoomus ehdottaa terveysperustaista veroa. Tämä kulutusvero kohdennettaisiin sellaisiin tuotteisiin, jotka sisältävät merkittävän määrän epäterveellisiksi määriteltyjä ainesosia. Tämä on mielestäni hyvä idea ja olenkin aiemmin blogissani kannattanut tätä. Tällaisella epäterveellisten tuotteiden lisäverolla Kokoomus tavoittelee 300 miljoonan euron verokertymän kasvua.

Kokoomus esittää merkittäviä muutoksia ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Ensinnäkin he porrastaisivat työttömyysturvaa siten, että ansiosidonnainen työttömyysturva olisi työttömyyden alussa nykyistä hieman korkeampi, minkä jälkeen tukisumma laskee joko tasaisesti tai portaittain työttömyyden pitkittyessä. Lisäksi Kokoomuksen mielestä työttömyysturvan kestoa tulee rajata 200 päivään. Nämäkin ovat mielestäni fiksuja ehdotuksia, sillä nykyinen 400 päivää ansiosidonnaista on aivan tarpeettoman pitkä aika. Jos aihe kiinnostaa enemmän, olen kirjoittanut ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta aiemmin näin.

Ansiosidonnaisen lyhentämisen ja porrastamisen lisäksi Kokoomus laajentaisi ansiosidonnaisen työttömyysturvan kaikille, jotka täyttävät sen ehdot. Tämä kasvattaisi työttömyysturvamenoja 195 miljoonaa euroa, mutta olisi ehdottomasti reilua ja oikein. Nykyjärjestelmä, jossa kaikki maksavat ansiosidonnaisesta, mutta vain työttömyyskassan jäsenet saavat sitä, on kieltämättä epäoikeudenmukainen.

Vaihtoehtobudjetissa on paljon muitakin mielenkiintoisia ehdotuksia, joita luettelen alla:

• Kokoomus vapauttaisi viinien myynnin ruokakauppoihin ja kioskeille. Samalla viinin vahvuisten alkoholijuomien verotusta kiristettäisiin niin, että valtion verotulot samalla kasvaisivat 200 miljoonalla eurolla. Hyvä!

• Jokaiselle vastasyntyneelle avattaisiin osakesäästötili, jonne valtio tekee 500 euron talletuksen. Huono idea. Kannatan osakesäästämisen laajentamisesta noin yleisesti, mutta mielestäni valtion ei ole syytä tuhlata yhteisiä rahoja keskituloisten ja rikkaiden lasten säästöjen tukemiseen. Meillä ei ole varaa tuollaiseen. 

• Perhevapaajärjestelmää on kehitettävä siten, että tavoitteet tasa-arvoa ja naisten työllisyyttä parantavasta uudistuksesta aidosti toteutuvat. Hyvä!

• Suomalaisesta korkeakoulusta valmistuvalle ulkomaan kansalaiselle on myönnettävä automaattinen oleskelulupa. Todella hyvä! Nyt on aivan järjetöntä, että Suomi kouluttaa yhteisillä verorahoilla ulkomaisia, mutta sitten potkii nämä pois Suomesta valmistumisen jälkeen. Meidän tulee tehdä paljon enemmän, jotta osaavat ja koulutetut ihmiset jäävät Suomeen työskentelemään.

• EU:n päästökauppamekanismia vahvistetaan ja laajennetaan. Hyvä! Päästökaupan on todettu olevan kustannustehokkain tapa hillitä kasvihuonekaasuja.

• Miljardi vauhdittamaan asuntotuotantoa edistäviä liikennehankkeita. Esimerkiksi Espoon kaupunkirata, Helsinki—Riihimäki kapasiteetin lisääminen (2. vaihe), Turun ratapihan kehittäminen ja Kupittaa—Turku kaksoisraiteen rakentaminen ja Pääradan suunnittelun edistäminen välillä Tampere—Oulu. Pääomitetaan raidehankkeiden suunnittelua ja toteutusta varten perustettuja hankeyhtiöitä kahdella miljardilla eurolla.

• Tämä on hankalampi arvioida. Toisaalta valtion kannattaa mielestäni tukea yhteistä infraa ja erityisesti raideliikennettä. Sillä tätä eivät markkinat ikinä hoida. Mutta tässä tilanteessa, jossa pitäisi epätoivoisesti etsiä säästöjä valtion menoihin ja toisaalta yritetään hillitä inflaatiota, ei näin isoja lisäinvestointeja ehkä kannata tehdä.

• Kokoomus esittää ammattiliikenteelle kevyemmin verotettua dieselpolttoainetta, eli ns. ammattidieseliä. Typerä idea! Tämä olisi vain jälleen yksi uusi tehoton yritystuki, josta ei sitten ikinä päästäisi eroon. Ylipäätään fossiilisten polttoaineiden käytön tukeminen on typerää.

• Asetetaan sähkölle EU-laajuinen kattohinta. Idioottimainen ajatus, enkä ymmärrä, miten ihmeessä markkinataloutta kannattava puolue kehtaa edes esittää tällaista. Jos ja kun sähköstä on pulaa, niin tällainen kattohinta vain johtaisi sähkökatkoihin.

• Pääomitetaan korkeakouluja 1 000 miljoonalla eurolla vahvistaen niiden autonomiaa ja omaa rahoitusasemaa. Hyvä idea! Yhteisen infran lisäksi tutkimuksen ja koulutuksen tukeminen ovat järkeviä investointeja tulevaisuuteen.

• Luovutaan Veikkauksen monopolista ja siirrytään uuteen rahapelien lisenssijärjestelmään. Hyvä idea!

• Turvataan maanpuolustuksen määrärahat Naton tavoitteen mukaisesti vähintään 2%:n tasolle suhteessa bruttokansantuotteeseen. Hyvä! Tässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa meidän on valitettavasti pakko pitää yllä uskottavaa maanpuolustuskykyä. 

Öljyn hintakaton vaikutukset

Vihdoinkin Venäjän öljytuloja yritetään taas vähentää. EU sekä muut G7 maat asettivat venäläiselle öljylle kattohinnan $60 per tynnyri. Tällä pyritään toisaalta pienentämään Venäjän öljytuloja ja toisaalta hillitsemään öljyn maailmanmarkkinahinnan rajua nousua. Käytännössä hintakatto on hiukan alle sen, mitä venäläisestä Urals-öljystä maksettiin ennen "erikoisoperaation" alkua ja mitä siitä on maksettu parina viime viikkona, kuten alla olevasta kuvaajasta näkyy.

Vertailun vuoksi alla oleva kuvaaja näyttää Brent-laatuisen öljyn hintakehityksen viimeisen vuoden ajalta. Tätä öljyä esimerkiksi Norja toimittaa markkinoille. Venäläistä öljyä on siis myyty toukokuusta lähtien noin 20 dollaria halvemmalla hinnalla.  

Toki olisi ollut parempi, jos kaikki merkittävät talousmaat olisivat asettaneet tuntuvat tuontitullit venäläiselle öljylle. Tästä kirjoitin aikaisemmin kesäkuussa näin. Olisi kuitenkin ollut erittäin hankalaa saada sellaisia maita kuin Kiina ja Intia mukaan tuontitulleihin. Hintakaton avulla pyritään samankaltaiseen vaikutukseen myös länsimaiden ulkopuolelle, mutta ilman, että esimerkiksi Intian tarvitsee mitenkään virallisesti lähteä mukaan hintakaton noudattamiseen.

Tämä globaali vaikutus pyritään saamaan laivakuljetusten kautta. Esimerkiksi jos Venäjä haluaa myydä öljyä Intiaan, täytyy sen kuljettaa öljy meriteitse tankkereilla. Merikuljetus Mustaltamereltä kestää noin 3 viikkoa. Ja tällä hetkellä öljykuljetukset hoidetaan ja vakuutetaan pääasiassa eurooppalaisten yritysten toimesta. Nyt tämä eurooppalaiset yritykset eivät saa kuljettaa tai vakuuttaa kuljetuksia, jotka sisältävät kattohintaa kalliimpaa öljyä. Tämä taas pakottaa Venäjän valitsemaan kahdesta sille huonosta vaihtoehdosta. Joko Venäjä noudattaa kattohintaa ja myy öljyä maksimissaan 60 dollarin tynnyrihinnalla. Tai kuten todennäköisemmin käy, se käyttää muita kuin eurooppalaisia yrityksiä öljyn kuljetuksiin. Nämä muut vaihtoehdot puolestaan ovat yleensä huonompia ja kalliimpia kuin eurooppalaisten yritysten käyttäminen.

Ja tietysti tämä antaa öljyä ostaville maille taas yhden uuden valttikortin, kun ne neuvottelevat Venäjän kanssa öljyn ostamisesta. Esimerkiksi Intian on tämän kattohinnan ansiosta helpompi tinkiä öljyn hintaa alas, vaikka se ei virallisesti kattohintaa noudattaisikaan.

Tietysti jos maailmantalous heikkenee entisestään, venäläisen öljyn hinta saattaa tippua alle nyt asetetun kattohinnan. Onneksi päätökseen kuuluu myös säännöllinen seurantaprosessi, jonka avulla kattohintaa on tarkoitus säätää tarvittaessa niin, että se pysyy alle "normaalin" markkinahinnan.

Kattohinnan noudattamisen valvominen tulee luonnollisesti aiheuttamaan päänsärkyä. Ja monet moraalittomat yritykset yrittävät aivan varmasti huijata ja kiertää tätä rajoitusta. Tästäkin huolimatta hintakaton asettaminen on sentään parempi kuin ei mitään. Lyhyellä tähtäimellä sillä valitettavasti tuskin on mitään dramaattista vaikutusta Venäjän kykyyn rahoittaa sotimista, mutta pidemmän päälle tämä toivottavasti lisää Venäjän haluja vetäytyä Ukrainasta.