Ylen puheenjohtajatentit

Olen nyt katsonut kaikki Ylen puheenjohtajatentit. Suosittelen katsomaan ainakin niiden puolueiden johtajien tentit, joiden äänestämistä harkitset. Tällaisesta yhden johtajan tentistä kerrallaan saa paljon paremman käsityksen siitä, mitä mikäkin puolue ajaa kuin kaikkien puheenjohtajien vaaliväittelyistä.  Kaikki tentit löytyvät Yle Areenasta täältä.

Päällimmäiseksi tenteistä jäi mieleen pettymys Juha Sipilää kohtaan. Keskustan puheenjohtaja asetteli sanansa niin varovaisesti, ettei tentin perusteella katsoja saanut selkeää kuvaa siitä, mitä Keskusta todella aikoo monen tärkeä asian suhteen. Tyypillinen vastaus Sipilältä oli: "Tähän meillä ei ole vielä kantaa" tai "Tätä on syytä pohtia." Tuntuu suorastaan törkeältä, että äänestäjille ei suostuta kertomaan suoraan, mitä he saavat, jos äänestävät Keskustaa. Pahimmassa tapauksessa päättämättömyys ei olekaan varovaisuutta vaan Suomen todennäköiseltä tulevalta pääministeripuolueelta puuttuu ajatuksia ja näkemyksiä.

Toiseksi tenteistä jäi käteen positiivinen yllätys Timo Soinista. Soini jätti tällä kertaa epämääräiset populistiset kielikuvat tyystin käyttämättä. Sen sijaan perussuomalaisten pomo vastasi selkeästi ja jämäkästi sekä erityisesti asiallisesti kysymyksiin. Esiintyjänä hänestä jäi tenttien jälkeen kaikkein paras kuva. Myös muutamat perussuomalaisten talousajatukset olivat järkeviä. Erityisesti tykkäsin perustulon suuntaan vievästä ajatuksesta sallia työttömän hankkia työtuloja tuhanteen euroon saakka ilman, että menettää työttömyystuet. Se on hyvä ja konkreettinen keino kannustaa työttömiä ottamaan vastaan edes osa-aikaista työtä.

Muuten olisin kruunannut Soinin tenttien voittajaksi, mutta liian monessa asiakysymyksessä he ovat mielestäni harhateillä. Esimerkiksi jotkut veronalennukset heiltä ovat järjettömiä populistisia heittoja. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa autoveron poisto.

Kun huomioidaan sekä substanssi että esiintymistaidot, niin Carl Haglund RKP:stä vei puheenjohtajatenttien voiton. Hän vastasi suoraan ja selkeästi. Lisäksi RKP:ltä tuli monia hyviä ajatuksia talouden ja työttömyystilanteen parantamiseksi. Kunpa vain he luopuisivat pakkoruotsin vaatimisesta, mikä tietty on turha toivo.

Kaikkein surkeimmin pärjäsivät Alexander Stubb Kokoomuksesta ja Paavo Arhinmäki Vasemmistoliitosta. Stubb kaarteli talous- ja työllisyyskysymyksissä vielä paljon Sipilääkin pahemmin. Arhinmäki puolestaan meni puheissaan sekaisin monessakin asiassa. Ja monet vasemmistoliiton talousajatukset tuntuvat nykyisessä taloudellisessa tilanteessa puhtaasti mahdottomilta. 

  

Miten eri vaalikoneiden antamat tulokset eroavat toisistaan

Vertailen eri vaalikoneiden minulle antamia ehdokkaita sekä puolueita ja tutkin, miten paljon vaalikoneen tulokset vaihtelevat vaalikoneesta toiseen.

Helsingin sanomien vaalikoneen tulokset

Hesarin vaalikoneen mukaan minulle sopivimmat puolueet ovat:

1. Piraattipuolue 75%
2. Vihreät 75%
3. RKP 73%
4. Kokoomus 70%
5. Keskusta 69%

Sopivimmat yksittäiset ehdokkaat puolestaan ovat:

1. Hannu Oskala 82%
2. Antero Vartia 82%
3. Mari Holopainen 81%
4. Silja Borgasdottir Sandelin 80%
5. Kim Sjöström 80%

Ylen vaalikoneen tulokset

Ylen vaalikoneen mukaan minulle sopivimmat puolueet ovat:

1. Piraattipuolue 79%
2. RKP 73%
3. Vihreät 72%
4. Vasemmistoliitto 66%
5. Keskusta 65%

Sopivimmat yksittäiset ehdokkaat puolestaan ovat:

1. Antero Vartia 86%
2. Juho Jufo Peltomaa 79%
3. Raoul Plommer 79%
4. Miro Pulliainen 79%
5. Essi Miettinen 79%
6. Jani Somero 78%
7. Mari Holopainen 78%
8. Ville Hautakangas 77%
9. Kim Sjöström 77%
10. Hannu Oskala 76%

MTV:n vaalikoneen tulokset

MTV:n vaalikoneen mukaan minulle sopivimmat puolueet ovat:

1. Vihreät 73%
2. Piraattipuolue 71%
3. RKP 69%
4. Kokoomus 67%
5. Keskusta 66%

Sopivimmat yksittäiset ehdokkaat puolestaan ovat:

1. Hannu Oskala 81%
2. Mari Holopainen 79%
3. Otso Kivekäs 79%
4. Antero Vartia 78%
5. Juho Jufo Peltomaa 78%
6. Kaisa Hernberg 77%
7. Tuomas Rantanen 77%
8. Niina Hietalahti 76%
9. Erkki Perälä 76%
10. Päivi Storgård 76%

Kolmen eri vaalikoneen tulosten synteesi

Puolueiden suhteen näiden kolmen vaalikoneen tulokset ovat hyvin samanlaisia. Piraatit, vihreät ja RKP ovat kärkikolmikko kaikkien kolmen vaalikoneen tuloksissa. Esimerkiksi SDP ei puolestaan noussut top 5 puolueen joukkoon yhdenkään vaalikoneen tuloksissa. Eri vaalikoneiden tulosten keskiarvojen perusteella minulle sopivimmat puolueet ovat:

1. Piraattipuolue 75%
2. Vihreät 73%
3. RKP 72%

Myös yksittäisten ehdokkaiden tuloksissa on paljon samaa vaalikoneesta toiseen. Muutama ehdokas löytyy parhaiten sopivien ehdokkaiden joukosta jokaisen vaalikoneen tuloksista. Eri vaalikoneiden tulosten keskiarvojen perusteella minulle sopivimmat ehdokkaat ovat:

1. Antero Vartia 82%
2. Hannu Oskala 80%
3. Mari Holopainen 79%

Tämän pienen vertailun perusteella erot ainakin näiden kolmen vaalikoneen antamien tulosten kesken ovat melko pieniä, mutta eroja kuitenkin on. Esimerkiksi Antero Vartian sopivuus minulle vaihteli välillä 78% ja 86%. Puolueista puolestaan parhaiten sopivimman osuvuus vaihteli välillä 71% ja 79%. Tämän perusteella suosittelenkin käyttämään ainakin paria vaalikonetta itsellesi sopivimman ehdokkaan ja puolueen etsimiseen. 

Lisäksi kannattaa tietysti tutustua tarkemmin vaalikoneiden suosittelemiin puolueisiin ja ehdokkaisiin, eikä vain luottaa sokeasti vaalikoneiden tuloksiin. Esimerkiksi vaalikoneiden perusteella minulle erityisen hyvin sopiva Piraattipuolue ajaa vähintäänkin henkilökohtaisen huumeidenkäytön sallimista. Tämä kohta heidän ohjelmassaan tökkii pahasti. Jos tästä olisi ollut kysymys jossakin vaalikoneessa, olisivat Piraattipuolueen pisteet tippuneet. Samoin en hyväksy piraattien ajatusta siitä, että esimerkiksi elokuvia pitäisi saada jakaa verkossa ilmaiseksi, eivätkä erilaisten pelien, musiikin tai muun sisällön tuottajat saisi vaatia rangaistuksia henkilöille, jotka varastavat heidän tuotoksiaan.


    

   

Ylen vaalikone

Ylen vaalikone aukesi vihdoin ja tähän asti kokeilemistani se on paras. Kysymykset kattavat sopivasti laajasti eri aihealueita, mutta vaalikoneeseen vastaamiseen ei silti kulu liikaa aikaa. Itselläni meni noin vartti, mutta toki monista kysytyistä asioista minulla oli jo valmis mielipide. Tulokset esitetään selkeästi niin, että kunkin ehdokkaan kohdalta näkee kyseisen ehdokkaan sopivuuden lisäksi hänen puolueensa sopivuus. Tuloksia voi myös rajata iän, puolueen, sukupuolen tai kotikunnan perusteella.

Ainoa pieni miinus tulee siitä, että kysymysten tärkeyttä ei voi itse vapaasti painottaa. Hiukan saman asian ajaa mahdollisuus hylätä ne ehdokkaat, jotka ovat jostakin kysymyksestä kokonaan eri mieltä. Mutta kysymysten tärkeyden säätömahdollisuus olisi ollut hyvä.

Ylen suururakka jokaisen ehdokkaan videotentistä on myös erinomainen. On todella hyvä, että vaalikoneen tuloksena suositeltujen ehdokkaiden haastattelut pääsee kätevästi katsomaan suoraan tuloksista klikkaamalla. 

Työn tuottavuus ja korkean teknologian tuotteet sekä palvelut

Erityisesti Juhana Vartiainen on jaksanut sinnikkäästi tuoda esiin Suomen työn tuottavuuden haasteita. Työn tuottavuudella yleensä tarkoitetaan sitä, miten paljon saadaan aikaan suhteessa käytettyyn työpanokseen. Käytetty työpanos sisältää myös työn hinnan. Tästä aiheesta on syytä keskustella, sillä yleisesti ottaen kansantalous saadaan kasvamaan vain työn tuottavuutta parantamalla, jollei työpanosta voida lisätä. Ja Suomessa, jossa työikäisen väestön määrä todennäköisesti vain jatkaa laskemistaan, ei työn määrää ole mahdollista merkittävästi lisätä. Esimerkiksi Ylen uutinen kertoo, että keskimääräinen lapsiluku pienenee Suomessa.

En kuitenkaan ole Juhana Vartiaisen kanssa samaa mieltä keinoista, joilla työn tuottavuutta tulisi ensisijaisesti parantaa. Vartiaisen ja hänen hengenheimolaistensa mielestä yksinkertaistaen Suomessa tulisi:

• Saada nuoret valmistumaan nopeammin töihin
• Nostaa eläkeikää, jotta ihmiset olisivat pidempään töissä
• Lisätä työperäistä maahanmuuttoa voimakkaasti
• Pitää palkankorotukset aivan minimissään
• Heikentää työttömyysturvaa, jotta työttömien olisi pakko ottaa myös ns. huonompia töitä vastaan

Näistä keinoista puuttuvat mielestäni paljon tärkeämmät toimenpiteet, jotka radikaalisti nostaisivat tuotetun työn arvoa. Suomen menestys on viimeiset 30 vuotta perustunut korkean teknologian tuotteisiin ja palveluihin. Tällä saralla sillä, mitä ja millaista tuotetaan, on paljon suurempi merkitys, kuin sillä, miten halvalla tai kalliilla kyseinen tuote tai palvelu syntyy. Otetaan vaikkapa Applen iPhone esimerkiksi.

Applen viimeinen puoli vuotta meni niin erinomaisesti, että se samalla murskasi kilpailijoiden tuloshaaveet. Apple haukkasi 93 prosenttia koko älypuhelinalan liikevoitoista vuoden 2014 lopulla.  Tämä johtuu siitä, että Applen iPhone ainakin koetaan asiakkaiden silmissä niin paljon paremmaksi kuin kilpailevat älypuhelimet, että siitä ollaan valmiita maksamaan suurempi hinta, eikä muita älypuhelimia haluta ostaa, jolleivat ne ole huomattavasti halvempia. Tällaisen korkean teknologian ja korkean brändimielikuvan tuotteen kohdalla yhden iPhonen valmistukseen, kehitykseen ja markkinointiin käytetty summa on toissijainen tuotteen arvoon nähden. Applen ei kannata pihistellä tuotekehityksestä tai markkinoinnista, koska jokainen niihin käytetty dollari maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Tämän takia Suomessakin pitäisi enemmän keskittyä siihen, miten saisimme tuotettua omilla aloillaan maailman parhaita tuotteita ja palveluita. Ja tätä varten meidän pitäisi ensisijaisesti satsata tuotekehitykseen ja markkinointiin laajasti ottaen. Maailman parhaita tuotteita tehdäksemme meillä pitää olla maailman parhaat tekijät. Tällöin ei ole mahdollista tehdä koulutuksesta pikajuoksua tai liukuhihnaa, jossa syljetään ulos pikakoulutettuja, mutta heikosti osaavia henkilöitä. Myöskään yritykset eivät onnistu houkuttelemaan parhaita työntekijöitä tai motivoimaan henkilöstöä tekemään maailman parasta, jos Suomen palkat eivät ole riittävät.

Poliittiset päättäjät ovat viime aikoina säästäneet tämän kannalta suorastaan vaarallisista kohdista. Tekesin ja VTT:n kaltaisten toimijoiden rahoitusta on supistettu kovalla kädellä. Samoin yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat jatkuvasti säästöjen kohteina.



  

Vaalikoneita

Tässä kokeilemiani vaalikoneita ja lyhyet arviot niistä.

Sanoman vaalikone (www.vaalikone.fi):

• Kysymykset kattavat 5 osa-aluetta:
• Talous, lait, yhteiskunta, maailma ja arvot
• Ei yhtään erityisen hölmöä kysymystä, mutta toisaalta kysymykset ovat aika tylsiä ja tuttuja
• Tulokset esitetään puolueiden osalta selkeästi, mutta sitten osuvimmat ja vähiten osuvat ehdokkaat kohdissa näytetään molemmissa vain 5 ehdokkaan tiedot
• Ainakin omalla kohdallani kysymykset asettivat minut osuvaan kohtaan vasemmisto-oikeisto ja liberaali-konservatiivi -nelikentässä
• Kun katsoo tarkemmin puoluekohtaisesti eri ehdokkaiden osuvuutta omiin vastauksiin, niin jostain kumman syystä puoluelistassa ehdokkaat tuntuvat olevan täysin satunnaisessa järjestyksessä
• Paljon toimivampaa olisi ollut järjestää ehdokkaat osuvuuden perusteella

Avoin vaalikone (www.avoinvaalikone.fi):

• Monipuolisesti ja mielenkiintoisesti kysymyksiä laidasta laitaan
• Osassa kysymyksistä vastausvaihtoehdot on muotoiltu hölmösti ja niitä annetaan myös liikaa
• Vaalikone sai aikaan todella suuren hajonnan eri ehdokkaiden välillä, mikä on hyvä juttu
• Tuloksia ei jostain syystä esitetä puolueittain, mikä on iso miinus, sillä puolueen osuvuus omien vastausten kannalta on erittäin tärkeä kriteeri
• Isoin ongelma tässä vaalikoneessa ainakin kokeiluhetkellä (5.3.2015) on vastanneiden ehdokkaiden määrän vähyys

Eläinpoliittinen vaalikone (http://vaalikone.elainpolitiikka.net):

• Aihealueeltaan erittäin suppea vaalikone, joka nimensä mukaisesti keskittyy ainoastaan eläintenhyvinvointiin liittyviin kysymyksiin
• Tulosten perusteella eläinten tehotuotantoa kannattavat ehdokkaat eivät näytä tähän vaalikoneeseen pahemmin vastanneen, mikä tuskin on yllätys kenellekään

Vinkkejä muista vaalikoneista, jotka ovat jo auki?

Pohjoismaiden osuus EU:n turvapaikanhakijoista

Perussuomalaisten nuivasti maahanmuuttoon suhtautuva osuus jaksaa kiitettävästi tuoda esiin maahanmuuttoon liittyviä ongelmia. Ja se on hyvä asia. Ikävää on kuitenkin se, että sama porukka jaksaa myös jatkuvasti liioitella pohjoismaiden ja Suomen siinä samalla osuutta kaikista EU:n turvapaikanhakijoista. Esimerkiksi Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisen ohjelman johdannossa väitetään dramaattisesti turvapaikkashoppailun johtaneen siihen, että "kourallinen pohjoisia jäsenmaita ottaa vastaan lähes kaikki unionin alueelle tulevat turvapaikanhakijat."

Tuntuu hätkähdyttävältä, että väkiluvultaan pienet viisi pohjoismaata tosiaan saisivat huolekseen suurimman osan EU:n alueelle tulevista turvapaikanhakijoista. Väite on niin hätkähdyttävä, että oli pakko kaivaa faktatietoa.

Eurostatin tilastoista onneksi löytyy hyvin selkeästi taulukkomuodossa EU-maihin tulleiden turvapaikanhakijoiden määrät eri maittain eroteltuna. Tilastotiedoista  löytyvät seuraavat tiedot.

Muutamia huomioita datasta:

• Vuosittainen turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut dramaattisesti vuoden 2010 jälkeen. Vuonna 2013 turvapaikanhakijoita oli lähes tuplasti verrattuna vuoteen 2008.
• Pohjoismaista selvästi eniten turvapaikanhakijoita hakeutuu Ruotsiin. Ruotsin osuus kaikkien pohjoismaiden turvapaikanhakijoista oli vuonna 2013 noin 70%.
• Yhteensä viiteen pohjoismaahan turvapaikanhakijoita vuonna 2013 oli noin 77 000.
• Pohjoismaiden osuus kaikista EU:n turvapaikanhakijoista vuonna 2013 oli noin 18 %.
• Jos turvapaikanhakijat jaettaisiin tasaisesti kaikkien 28:n EU-maan kesken, niin silloin pohjoismaiden osuus vuonna 2013 olisi ollut noin 18 %.

Näiden tilastojen perusteella Perussuomalaisten väite siitä, että pohjoismaiden osuus unionin turvapaikanhakijoista olisi valtavan suuri ei siis selvästikään pidä paikkaansa. Pohjoismaiden osuus vuonna 2013 vastasi sitä, jos turvapaikanhakijat olisi jaettu tasaisesti kaikkien EU-maiden kesken.  

Kappas vaan Kokoomus sekä Keskusta, tismalleen yhteenhän ne soppii

Unto Hämäläisen erinomaisessa Perässähiihtäjä-blogissa ja eritysesti sen kommenteissa arvioidaan osuvasti Keskustan ja Kokoomuksen yhteensopivuutta. Lähtökohtina käytetään puolueiden strategisia hallitusohjelmia sekä vaalitavoitteita. Blogikirjoituksen kommentoijien perusteella Keskustalle ja Kokoomukselle ei tuottaisi isompia ongelmia muodostaa yhteistä hallitusohjelmaa.

En ole itse vielä perusteellisesti tutustunut Kokoomuksen tavoitteisiin, joten alla olevat pohjautuvat Perässähiihtäjä-blogin referointiin.

Yhteistä molemmille puolueille ovat:

• Yksilöiden oman vastuun korostaminen tarkoittaen, että sosiaaliturvasta säästetään
• Yrittäjyyden ja yritysten etujen ajaminen esimerkiksi erilaisia joustoja lisäämällä sekä valvontaa karsimalla

Eroja kommentoijat löytävät erityisesti seuraavista asioista:

• Kokoomus on selvästi Nato-myönteisempi. Keskusta sen sijaan linjaa selvästi, että tavoitteena on sotilaallinen liittoutumattomuus ja oma uskottava puolustus.
• Aluepolitiikassa Keskusta kannattaa palveluiden hajauttamista eri puolille Suomea, kun taas Kokoomus hakisi tehoja keskittämisestä
• Kokoomus on selvästi arvoliberaalimpi kun taas Keskusta pitää kiinni perinteisistä arvoista
• Selkeimpänä erona viinit ruokakauppoihin versus tiukempi alkoholipolitiikka 

Keskustan vaaliohjelman ruotimista

Keskustan eduskuntavaaliteemat löytyvät kakkarasta. Kakkaran ulkokehältä löytyvät isot asiat. Ulkokehän perusteella Keskusta ei säästäisi ainakaan puolustusmenoista, sillä vahva puolustus sekä sotilaallinen liittoutumattomuus on nostettu ulkokehän isoihin teemoihin.

Suurin osa kakkaran sisäsektoreiden teemoista on sellaisia, että samat voisivat olla minkä tahansa puolueen tavoitteena. Muutama erityisen keskustalainen teema kuitenkin löytyy, kuten:

• Biotaloudesta haetaan kasvua lisäämällä uusiutuvien käyttöä ja valmistamalla puusta vanhojen tuotteiden lisäksi entistä enemmän uudenlaisia kuten biomuoveja. Lisäksi Keskusta laittaisi enemmän julkista rahaa suomalaisten maataloustuottajien markkinoinnin tukemiseen.
• Pienten yritysten ja toiminimellä toimivien asemaa parannetaan verotuksen yrittäjävähennyksellä
• Palveluita ja virastoja halutaan edelleen hajauttaa ympäri Suomea. Keskustan mukaan tällä saavutetaan kilpailuetua.

Erityisen järkevilta Keskustan vaaliteemoista tuntuvat seuraavat:

• Sosiaaliturvan kehittäminen perustulon suuntaan eli olisi taloudellisesti kannattavampaa ottaa työtä vastaan. Itse olen vakuuttunut perustulon erinomaisuudesta verrattuna nykyiseen työnteosta rankaisevaan sosiaaliturvaan verrattuna.
• Virosta kopioitu yritysten voiton varausjärjestelmä ei saa yhtä varauksettomasti kehuja allekirjoittaneelta, mutta ihan hyvältä idealta sekin tuntuu. Useimmilla aloittelevilla yrityksillä kuitenkin huolena on enemmänkin se, että niitä voittoja ei kerry riittävästi, jotta niitä voisi laittaa varausjärjestelmällä talteen. Suomessa yritysten voittojen verotus ei ole suinkaan niistä isoimmista yritystoiminnan ongelmista.
• Turhien normien purkaminen kuulostaa hyvältä. Sääli vain, että on hankala uskoa Keskustan todella tähtäävän tähän, kun vertaa esimerkiksi heidän (tosin jo kuopattuun) tavoitteeseensa siirtää keskiolut alkoihin. Ainakin kaipaan enemmän konkreettisia esimerkkejä turhista normeista, joita Keskusta haluaa purkaa. 
• Korjaus 14.2: Ystävällinen kommentoija muistutti minua Keskustan 101:stä konkreettisesta ehdotuksesta turhan sääntelyn purkamiseksi. Perun siis puheeni konkreettisten esimerkkien puutteesta. Pointsit Keskustalle.
• Hiilen ja tuontienergian korvaaminen uusiutuvilla sekä kotimaisilla energianlähteillä voi olla järkevää. Järkevää se on, jos sillä tarkoitetaan erityisesti tuuli- ja aurinkovoiman käytön lisäämistä sekä muun metsäteollisuuden yhteydessä syntyvää energiaa. Idioottimaisuudeksi se puolestaan muuttuu, jos sillä tarkoitetaan valtion avustuksella puun polttamista energiaksi.

Toki kakkarasta löytyy paljon muitakin hyviä tavoitteita. Esimerkiksi siellä mainitaan, että Suomen talous pitää saada kasvu-uralle. Sääli vain, etten onnistunut löytämään ohjelmasta kovin selkeitä ajatuksia siitä, miten tälle kasvu-uralle päästään edellä listattujen muutaman hyvän kohdan lisäksi.

Erityisen tuhoisilta Suomen kannalta kuulostavat seuraavat teemat:

• Kuntia ei saa pakottaa liittymään muihin kuntiin, vaan heikossa jamassakin olevien kuntien itsenäisyydestä täytyy pitää kiinni ja valtion pitää antaa niille enemmän rahaa. Tämä istuu erittäin huonosti Keskustan ajaman valtion velkaantumisen taittamisen kanssa. Tuntuu aivan hullulta, että valtion olisi pakko rahoittaa sellaisiakin kuntia, jotka eivät ilman mittavia valtion avustuksia pärjäisi yksin. Koska kunnat vaativat valtion apua, niin silloin valtion pitäisi myös voida pakottaa niitä liitoksiin ehtona avustuksille.
• Jokaisella suomalaisella on oltava oikeus asua omakotitalossa, jossa on iso piha ja luontoa ympärillä SAMALLA kun taloon täytyy olla nopea nettiyhteys, palveluiden on oltava lähellä ja veroprosentti ei saa nousta. Mielestäni kaikkea ei voi saada. Jos haluaa elää tilavasti luonnon helmassa, niin sitten täytyy hyväksyä se, että lähellä ei voi olla kaikkia niitä palveluita kuin kaupungeissa.  

Maahanmuuttokriittisyyden tärkeys Suomelle

Jussi Halla-Aho toivoo perussuomalaisten nostavan maahanmuuttokriittisyyden voimakkaammin näkyviin puolueen toiminnassa. Hän perustelee tätä potentiaalisten äänestäjien toiveilla, sillä mielipidekyselyjen mukaan ylivoimainen enemmistö perussuomalaisten potentiaalisista kannattajista sijoittaa maahanmuuttoon liittyvät ongelmat kolmen tärkeimmän asiakokonaisuuden joukkoon. Lisäksi Halla-Aho vertaa Suomen tilannetta maahanmuuttajien määrän sekä maahanmuuttopolitiikan osalta Ruotsiin. Europarlamentaarikon mukaan Suomi on matkalla samoihin ongelmiin, joita Ruotsissa on jo kohdattu, jollemme muuta maahanmuuttopolitiikkaamme.

Tarkemmin Halla-Ahon näkemyksistä voi lukea esimerkiksi Pohjolan sanomien haastattelusta tai hänen blogistaan.

Helsingin sanomien pääkirjoituksessa todetaan melko osuvasti, että Halla-Ahon toivoman maahanmuuttokriittisyyttä voimakkaammin korostavan linjan avulla perussuomalaiset luultavasti tosiaan saisivat enemmän ääniä kevään vaaleissa. Toisaalta taas tämän linjan korostaminen saattaisi heikentää puolueen mahdollisuuksia päästä hallitukseen. Oma veikkaukseni on, että vaalitaktisesti Halla-Aho on täysin oikeassa ja puolueen menestykselle sekä sen myötä hallitustoiveille olisi edullista korostaa voimakkaasti maahanmuuttokriittisyyttä vaalikampanjoissa. Mutta onko maahanmuuttoon liittyvien ongelmien ratkaiseminen Suomen menestyksen kannalta se kaikkein ratkaisevin kysymys?

Lisääntyvästä maahanmuutosta aiheutuu kiistatta ongelmia Suomelle. Lisäksi monia maahanmuuttoasioita voitaisiin varmasti hoitaa fiksummin, jotta nämä ongelmat eivät kärjistyisi. Enemmän pitäisi panostaa siihen, että tänne tulevat ihmiset omaksuisivat nopeammin suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöt, eivätkä eristäytyisi muusta yhteiskunnasta erilliseksi joukoksi. Tästä hyötyisivät niin maahanmuuttajat kuin täällä pidempäänkin eläneet. Jotta nykyiset ongelmat tunnistetaan ja niihin puututaan eduskuntaan tarvitaan Halla-Ahon kaltaisia näihin asioihin syvällisesti perehtyneitä henkilöitä. Mutta se onkin sitten ihan eri asia, että kuinka monta tällaista maahanmuuttospesialistia eduskunnassa pitäisi olla.

Suomea uhkaavat maahanmuuton lisäksi monet muutkin ongelmat. Venäjän toiminta noudattelee kylmänsodan aikaisia ajatuskulkuja, maailman taloudessa menee heikosti, perinteiset suomalaiset vientialat voivat huonosti, pitkäaikaistyöttömyys huitelee kestämättömissä mittasuhteissa, ilmastonmuutos jyllää, maaseutu tyhjenee ja palvelut karkaavat monilla alueilla kymmenien kilometrien päähän asukkaista jne. Kaikkeen tähän verrattuna meidän täytyy pysähtyä miettimään, kuinka merkittävä ongelma maahanmuutto todella on. 

Esimerkiksi tarvitsemmeko eduskuntaan maahanmuuttospesialisteja enemmän sellaisia henkilöitä, joilla on ajatuksia ja ideoita taloutemme piristämiseksi sekä työpaikkojen luomiseksi? Onko meidän tärkeämpää tehdä viisaita ulkopoliittisia päätöksiä luoviaksemme menestyksellä Naton ja Venäjän välimaastossa kuin tehdä maailman parasta maahanmuuttopolitiikkaa? Onko ilmastonmuutos kuitenkin merkittävämpi haaste kuin se, että meillä on käännytyspäätösten toteuttaminen kestää turhan pitkään? Onko kenties järkevämpää käyttää enemmän paukkuja sen miettimiseen, miten toteutamme jatkossa julkiset palvelut mahdollisimman tehokkaasti ja laadukkaasti?

Maahanmuuton kokonaisvaikutuksista on viime aikoina tehty useita tutkimuksia. Tässä yksi esimerkki. Niihin kannattaa tutustua kun miettii, kuinka ratkaisevasta ongelmasta Suomelle todella on kyse. Oma vahva näkemykseni on, että eduskunnassa olisi hyvä olla pari Halla-Ahon kaltaista maahanmuuttoon erikoistunutta poliitikkoa, mutta sen enempää emme tarvitse. Paljon tärkeämpää olisi saada eduskuntaan henkilöitä, jotka osaavat ratkaista Suomea koskevat isommat ongelmat.