Ylen puheenjohtajatentit

Ylen puheenjohtajatentit koostuivat puolueen puheenjohtajan puheesta ja sen jälkeen toimittajat tenttasivat puheenjohtajaa. Tarkastelen tässä niiden kolmen puolueen puheenjohtajatenttejä, jotka ovat kuntavaaligallupeissa kärjessä.

Kokoomus ja Petteri Orpo

Ennen puhetta asiantuntijat toivat esiin sen, että vaikka Kokoomus on oppositiossa tuonut selvemmin esiin omaa oikeistolaisuuttaan, niin silti Perussuomalaiset ovat talousasioissa vielä enemmän oikealla kuin Kokoomus.

Puheessaan Orpo esitti olevansa huolissaan siitä, miten hyvintointiyhteiskunta pystytään säilyttämään myös tuleville sukupolville. Nykyistä vasemmistohallitusta syytettiin vastuuttomasta taloudenpidosta ja lainanotosta, joka vaarantaa lastemme tulevaisuuden. Lisäksi Orpo hyökkäsi nykyisen SOTE-mallin hyvinvointialueita tai toiselta nimeltä maakuntia vastaan. Jäi kuitenkin epäselväksi, miten Kokoomus sitten tahtoisi turvata sosiaali- ja terveyspalvelut jatkossa.

Tenttiosuudessa Petteri Orpo korosti heti alkuun Kokoomuksen eroa hallituspuolueisiin sillä, että Kokoomus haluaa varmistaa rahojen riittävyyden. Orpo myönsi sen, että Kokoomuksen sisällä on isoja eroja arvojen osalta, siellä on niin arvoliberaaleja kuin myös arvokonservatiiveja. Enemmistö Kokoomuksesta kuitenkin on Petterin mukaan maltillisia konservatiiveja. Koulutuksessa pitäisi rahoja satsata mieluummin lasten opintien alkuvaiheisiin sen sijaan, että panostettaisiin peruskoulunsa päättäviin nuoriin esimerkiksi ilmaisen toisen asteen koulutuksen muodossa. Toisaalta Orpo ei ollut valmis suoralta kädeltä tukemaan varhaiskasvattajien palkankorotusta, vaikka se olisi paras tapa saada alalle enemmän työntekijöitä.

Orpo joutui tentissä selittelemään sitä, miksi Kokoomus aiemmin olisi hyväksynyt maakuntamalliin pohjautuvan SOTE-uudistuksen. Tähän hän ei pystynyt kovin järkevää selitystä antamaan. Vapaaehtoisuuteen perustuvat kuntayhtymät olisivat Kokoomuksen mielestä parempi vaihtoehto kuin uusi virallinen hallinnon taso. Eli mitään SOTE-uudistusta ei oikeastaan edes tarvita. 

Ehdoton kielto kuntien verojen korottamiselle tuntuu järjettömältä ja populistiselta heitolta. Ainakin silloin Kokoomuksen pitäisi osata sanoa, millä muilla keinoilla kuntien talous saadaan kuriin. Orpo esitti ratkaisuksi enemmän tuloja ja tehokkaampia julkisia hankintoja.

 

Perussuomalaiset ja Jussi Halla-aho

Kunnat elävät Halla-ahon mukaan ylhäältä valtiolta tulevien vaatimusten sekä toisaalta talouden ikävien realiteettien välissä, eikä niillä todellisuudessa ole kuin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan menestykseensä. Turhia ja toissijaisia asioita kuten monikulttuurisuuskoordinaattoreita täytyy karsia. Halla-ahon mukaan liian innokas ympäristönsuojelu on vaaraksi suomalaiselle teollisuudelle ja työpaikoille. 

Perussuomalaiset vastustavat sitä, että yhteisiä rahoja käytetään maahanmuuttajien tukemiseen tai toisaalta esimerkiksi ulkomaiden auttamiseen esimerkiksi kehitysavun kautta.

Tenttiosuudessa Halla-aho esitti monet kunnat korruptoituneiksi hyväveliverkostojen valtakunniksi. Uudet, politiikan ulkopuolelta tulevat ehdokkaat auttavat murtamaan tätä. Mikä onkin ihan hyvä asia. Mutta monissa kuntapolitiikan sisältöasioissa Halla-aho kiemurteli kysymysten edessä, eikä vastannut selkeästi juuta tai jaata. Säälittävästi kuntavaalitentissä Halla-aho esitti moneen asiaan ratkaisuksi, että valtiolta pitäisi saada enemmän rahaa. Mutta hän ei vastannut, miten niitä vähäisiä kuntien resursseja kannattaisi käyttää. Tämä ärsytti erityisesti, kun Halla-aho samaan aikaan syytti hallituspuolueita siitä, että ne eivät suostu priorisoimaan asioita. 

Kouluissa pitäisi opettajien voida tarvittaessa puuttua myös fyysisesti erittäin pahasti häiriköivän oppilaan toimintaan. Tämä tosiaan kuulostaa terveenjärjen mukaiselta.

Talousasioissa Halla-aho ei suostunut linjaamaan, ovatko Perussuomalaiset oikealla vai vasemmalla. Hänen mukaansa puolue ei istu perinteiselle oikeisto-vasemmisto -akselille. Selkeä ero Kokoomukseen löytyy siinä, että kuntaveroa voidaan tarvittaessa myös nostaa kunnissa.  

SDP ja Sanna Marin

Marin käytti puheensa lähes kaikkien mahdollisten kunnallisten palveluiden luettelemiseen ja sen toteamiseen, että niiden tulee toimia jatkossakin. Mutta konkreettiset muutokset jäivät hyvin vähäisiksi. Selkeimmät mieleen jääneet olivat päiväkotien palveluiden venyttäminen myös virka-aikojen ulkopuolelle sekä vähintään yksi ilmainen harrastus lapsille. Omaishoitoon olisi ilmeisesti myös tarjolla jotain muutosta, mutta sen yksityiskohdat jäivät hämärän peittoon. Puheen pääpointti tuntui olevan, että SDP:tä äänestämällä kuntien palvelut pysyvät ennallaan.

Ärsyttävästi Sanna Marin ylitti 7 minuutin rajan puheensa pituudessa, eikä Yle tätä estänyt.

Tenttiosuudessa korostui, että nykyinen SDP on selvästi vasemmistopuolue. SOTE-uudistusta Marin perusteli sillä, että hyvinvointialueet olisivat demokraattisempi vaihtoehto kuin kuntien yhteistyöhön perustuvat kuntayhtymät. Kuntien taloutta parannettaisiin nostamalla valtion tukea kunnille sekä lisäksi nostamalla suurituloisten kunnallisveroa. Eli varakkaammat kuntalaiset maksaisivat enemmän veroja nykyiseen verrattuna. Toisaalta vastaavasti pienituloisten verotusta voisi näin laskea nykyisestä. Työllisyystoimien kuntauudistuksen mahdolliset edut tuntuvat perustuvan pelkästään uskoon ja toivoon siitä, että näin työtön saisi parempaa apua ja siten työllistyisi helpommin. Valitettavasti perustelut tälle uskolle jäivät erittäin heppoisiksi.

Porvaripuolueiden kuntavaaliohjelmat

Isoimmat erot ja toisaalta yhdistävät tekijät perinteisten porvaripuolueiden kuntavaaliohjelmissa

Kokoomus ja Keskusta laulavat samanlaista virttä monissa asioissa. Molemmat puolueet vastustavat yksityisautoilun hankaloittamista tai sen vähentämistä kustannuksia lisäämällä esimerkiksi tietullien tai ruuhkamaksujen muodossa. Yksityiset toimijat halutaan mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen ja näitä palveluita tulee voida maksaa palveluseteleillä entistä enemmän. Kumpikaan puolue ei myöskään tuo esiin tiukkoja pakkoja tai rajoituksia ilmastonmuutoksen suhteen, vaan luottavat enemmän vapaaehtoisuuteen yritysten ja kuntalaisten osalta.

Näiden kahden puolueen välillä on myös selviä eroja. Kaikkein isoin ero on sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä maakuntamallilla. Keskusta ajaa täysillä tätä muutosta ja siihen liittyvää maakuntaveroa, kun taas Kokoomukselta tulee jyrkkä ei maakuntamallille SOTE-asioissa sekä maakuntaverolle. Paljon pienempi ero löytyy myös siitä, miten paljon yksityisiä yrityksiä halutaan hyödyntää perinteisesti julkisesti tuotettujen palveluiden tarjonnassa. Kokoomuksen kanta on, että jos yritys pystyy osoittamaan, että se voi tuottaa kunnan järjestämän palvelun laadukkaammin tai edullisemmin, palvelun tuotanto on avattava kilpailulle. Keskusta puolestaan tahtoo, että luonnolliset monopolit, kuten vesihuolto ja sähkönjakeluverkosto, pidetään tiukasti julkisessa omistuksessa.

Kokoomuksen kuntavaaliohjelmasta poimitut konkreettiset toimenpiteet 

• Vastustavat kuntaveron korottamista
• Näen tämän aika mahdottomaksi monissa kunnissa tai sitten se tarkoittaa kovia menoleikkauksia eli palveluiden karsimista. Toisaalta ohjelmasta ei löydy selkeitä vastauksia sille, mistä kuntien sitten pitäisi säästää, jos veroja ei saa korottaa. Tuskin Kokoomus haluaa kuntien velkaantuvan entistä enemmän.
• Ei saa nostaa jätemaksuja, sähkönsiirtomaksuja, vesimaksuja tai vastaavia
• Tässä on mielestäni sama ongelma kuin sillä, että kielletään verojen korottaminen. Mistä sitten säästetään?
• Jos yritys pystyy osoittamaan, että se voi tuottaa kunnan järjestämän palvelun laadukkaammin tai edullisemmin, palvelun tuotanto on avattava kilpailulle. 
• Erilaiset luvat on käsiteltävä nopeammin
• Vähennetään hiilidioksipäästöjä esimerkiksi vaihtamalla hiilivoima vähemmän päästöjä aiheuttaviin
• Esiopetuksesta kaksivuotista kaikille koko Suomessa
• Otetaan käyttöön nykyistä laajempi ja ja pakollinen palveluseteli ja vammaisten henkilöiden henkilökohtainen budjetti
• Jyrkkä ei maakuntamallille SOTE-asioissa sekä maakuntaverolle
• Kiristetään hoitotakuuta kolmesta kuukaudesta kuukauteen terveyskeskuksissa ja mielenterveyspalveluissa. Tähän liittyy myös terapiatakuu.
• Hoivakotien vanhuspalveluiden laadunvalvontaan enemmän pistotarkastuksia
• Enemmän aloituspaikkoja sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin
• Ei tietulleille
• Jokaiselle lapselle taataan harrastus harrastustakuulla

Keskustan kuntavaaliohjelmasta poimitut konkreettiset toimenpiteet

• Peruspalveluja, koulutusmahdollisuuksia, liikenneyhteyksiä ja nopeat verkkoyhteydet on oltava koko maassa
• Ilmastonmuutoksen torjunnassa luotetaan vapaaehtoisuuteen ja kannustamiseen, ei pakkoon tai määräyksiin
• Eli käytännössä ilmastonmuutosta ei yritetä estää. Sillä se on jo nähty, miten pitkälle pelkästään vapaaehtoisuudella päästään.
• Yksityisautoilua ei rajoiteta mitenkään tai tehdä kalliimmaksi
• Vapaa-ajan asunnon muuttaminen vakituiseksi asunnoksi pitää tehdä helpoksi.
• Luonnolliset monopolit, kuten vesihuolto ja sähkönjakeluverkosto, pidetään julkisessa omistuksessa
• Tämä tuntuu fiksulta. Monopolit ehdottomasti parempi pitää julkisessa hallinnassa ja omistaminen on helpoin tapa varmistaa tämä.
• Lapsille tarjotaan maksuttomia harrastuksia osaksi koulupäivää
• Enemmän palveluseteleitä sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön
• Lisää virtuaalisia oppimisympäristöjä ja etäoppimista
• Sote-palvelujen järjestäminen maakuntapohjalta

Helsingin Sanomien vaalikone aukesi

Nelikenttä puolueiden eroista Helsingin Sanomien vaalikonevastausten perusteella

Helsingin Sanomien vaalikone aukesi ja siihen annettujen vastausten perusteella voidaan vertailla eri puolueiden kantoja. Hesari teki jo hyvä vertailun, jonka voi lukea täältä. Tein sen pohjalta yksinkertaistetun nelikentän, joka tiivistää mielestäni oleellisimmat erot puolueiden välillä.

Perussuomalaiset on selvästi eniten yksityisautoilua kannattava puolue, joka myös viisveisaa ilmastovaikutuksista. Vasemmistoliitto ja Vihreät edustavat puolestaan täysin toista laitaa. Kokoomus puolestaan pitää merkittävistä puolueista tiukimmin kiinni siitä, että veroja ei saa nostaa. Mielenkiintoisesti RKP näyttäisi olevan ainoa puolue niille, jotka haluavat taistella ilmastonmuutosta vastaan, mutta samalla tahtovat tiukempaa talouskuria ja alhaisempia veroja. 

Hesarin vaalikoneen suositukset minulle

Vaalikone löytyy täältä. Viisi minulle parhaiten sopivaa puoluetta näkyvät alla:

Kun tätä vertaa muiden vaalikoneiden minulle antamiin tuloksiin, niin ne ovat hyvin samankaltaisia. Useimmat muutkin vaalikoneet antoivat minulle kärkeen Vihreät, SDP:n ja RKP:n. Piraattipuolue sen sijaan nousi tässä Hesarin vaalikoneessa korkeammalle kuin muissa vaalikoneissa.

Top 10 minulle parhaiten sopivaa ehdokasta olisivat HS:n vaalikoneen mukaan:

1. Satu Vartiainen, Vihreät, 84%
2. Niklas Backlund, RKP, 83%
3. Markku Rantahalvari, SDP, 83%
4. Anniina Sippola, Keskusta, 83% (Sippolan täytyy olla outolintu Keskustan piirissä)
5. Jonni Lehtiranta, Vihreät, 83%
6. Pilvi Torsti, SDP, 83%
7. Sami Kuusela, SDP, 83%
8. Oula Silvennoinen, Vihreät, 83%
9. Karla Loppi, Vihreät, 83%
10. Veera Florica-Rajala, Vihreät, 83%

Kuntavaalikoneiden tuloksia

Vastasin neljään eri kuntavaalikoneeseen ja vertailin niiden tuloksia. Tahdoin nähdä, kuinka samankaltaisia tuloksia ne antavat minulle sopivimmista puolueista. Vertailussa katsoin, mistä puolueista kahdeksan parhaiten minulle sopivaa ehdokasta ovat. Sen lisäksi kirjasin sopivimmat puolueet. 

Kolmesta vaalikoneesta saadut tulokset olivat samansuuntaisia: SDP ja Vihreät tulivat kolmen kärkeen. Sen sijaan Nuorten vaalikone antoi tyystin toisenlaiset tulokset. Eli kannattaa käyttää useampaa erilaista vaalikonetta ehdokkaita etsiessä tai sitten ainakin valita ns. paremman tahon tekemä kone.

Kuntavaalikoneiden antamat tulokset

Kuntavaalikoneet ja niiden antamat top 8 -ehdokasta puolueittain sekä sopivimmat puolueet:

Ylen vaalikone, kunta Helsinki:

1. SDP sopivin puolue. 5 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 71%
2. Vihreät toiseksi sopivin puolue. 1 ehdokas top kasissa ja kokonaissopivuus 72%.
3. Vasemmistoliitto kolmanneksi sopivin puolue. 0 top kasissa ja kokonaissopivuus 69%.
4. Feministinen puolue neljänneksi sopivin. 0 top kasissa ja kokonaissopivuus 67%.

Huonoiten sopiva puolue: Perussuomalaiset (58%).

Länsiväylä, kunta Espoo:

1. Vihreät sopivin puolue. 5 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 77%
2. RKP toiseksi sopivin puolue. 2 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 77%
3. SDP kolmanneksi sopivin puolue. 1 ehdokas top kasissa ja kokonaissopivuus 75%
4. Vasemmistoliitto neljänneksi sopivin puolue. Ei yhtään ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 75%.

Huonoiten sopiva puolue: Liike Nyt (65%).

Helsingin uutiset, Helsinki:

1. SDP sopivin puolue. 5 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 78%
2. Vihreät toiseksi sopivin puolue. 2 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 78%
3. RKP kolmanneksi sopivin puolue. Ei yhtään ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 77%.
4. Vasemmistoliitto neljänneksi sopivin puolue. Yksi ehdokas top kasissa ja kokonaissopivuus 75%.

Huonoiten sopiva puolue: Perussuomalaiset (64%).

Nuorten vaalikone, Helsinki:

1. Suomen Kristillisdemokraatit sopivin puolue. 4 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 66%
2. Liike Nyt toiseksi sopivin puolue. Nolla ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 64%
3. RKP kolmanneksi sopivin puolue. Yksi ehdokas top kasissa ja kokonaissopivuus 62%.
4. Piraattipuolue neljänneksi sopivin puolue. Yksi ehdokas top kasissa ja kokonaissopivuus 62%.

Huonoiten sopiva puolue/ryhmä: Vihreät (54%)

Miten suositellut puolueet eroavat aikaisemmista

Tein samankaltaisen vertailun vuonna 2015, tosin silloin kyseessä olivat eduskuntavaalit. Kuitenkin mielenkiintoista nähdä, miten tuolloin vaalikoneiden mielestä minulle parhaiten sopivat puolueet ovat muuttuneet kuudessa vuodessa. Vuonna 2015 eri vaalikoneiden tulosten keskiarvojen perusteella minulle tuolloin sopivimmat puolueet olivat:

1. Piraattipuolue 75%
2. Vihreät 73%
3. RKP 72%

SDP ei tuolloin päässyt edes top viiden puolueen joukkoon. Nykyään SDP:llä onkin aivan erilainen johto kuin kuusi vuotta sitten ja puolue on selvästi muuttunut viime vuosina. Antti Rinne ja Sanna Marin eroavat toisistaan erittäin paljon. Toki on myös mahdollista, että omat näkemykseni politiikasta ovat muuttuneet.

Vasemmistopuolueiden kuntavaaliohjelmat 2021

Kävin läpi SDP:n ja Vasemmistoliiton vuoden 2021 kuntavaaliohjelmat. Etsin erityisesti erottavia tekijöitä näiden kahden vasemmistopuolueen välillä. Lisäksi kiinnitin huomiota mielestäni erityisen fiksuihin ja toisaalta erityisen typerältä kuulostaviin tavoitteisiin. 

Yleisvaikutelmat SDP:n ja Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelmista

SDP:n kuntavaaliohjelma 2021 jää huomattavasti yleisemmälle tasolle kuin paljon enemmän konkreettisia toimenpiteitä sisältävä Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelma 2021. Ohjelmissa on myös paljon samoja tavoitteita, mikä on toki odotettavissa molempien ollessa vasemmistopuolueita. Mutta kun SDP:n ohjelmassa puhutaan yleisemmällä tasolla köyhien ja rikkaiden välisen eron kuromisesta, niin Vasemmistoliitto ehdottaa konkreettisena toimenpiteenä PD-rahaa, jota annetaan köyhien alueiden päiväkodeille ja kouluille. Molemmat puolueet haluavat enemmän julkisten palveluiden tarjoamaa neuvontaa, tukea ja hoivaa. Samoin yhteistä on panostus julkiseen liikenteeseen, pyöräilyyn ja kävelyyn.

SDP:n vaaliohjelmasta poimittua

Järkevältä kuulostaa SDP:n halu panostaa kuntien hankintaosaamiseen. Fakta nimittäin on, että kunnat ja kaupungit tekevät valtavasti hankintoja. Esimerkiksi  Tampereen vuoden 2021 talousarviossa hankintojen osuus on 1 215 milj. euroa. Jos hankinnat tehdään huonosti, maksetaan ylihintaa ja saadaan huonolaatuisia palveluita & tuotteita. Ja tällä hetkellä monessa kunnassa hankintoja tehdään kiireen, vajaamiehityksen ja osaamattomuuden takia huonosti. Ei ole mitenkään kohtuutonta odottaa esimerkiksi 5%:n säästöjä vuotuisissa hankintamenoissa pelkästään tekemällä hankintoja fiksummin. Eli esimerkiksi Tampereen kaupunki voisi helposti säästää 60 milj. euroa vuodessa hankinnoista samalla jopa parantaen hankittavien palveluiden laatua.

Samoin perusinfraan investoiminen on fiksua, vaikkakaan ei kovinkaan suuri oivallus. 

Sen sijaan siitä ei käsittääkseni ole mitään vahvaa näyttöä, että työllisyystilanne lähtisi merkittävästi parantumaan, vaikka kunnilla olisi vahvempi rooli työllisyyspalveluissa. Ainakaan minulle ei ole selvennyt, millä logiikalla työpaikkojen ja työttömien kohtaaminen parantuisi, jos palveluita antaisi jatkossa kunnan työntekijä Kelan työntekijän sijasta. Jos sen sijaan työllisyyspalveluiden laatua ja sisältöä kehitettäisiin jotenkin merkittävästi, niin se voisi auttaa. Mutta SDP:n vaaliohjelmasta ainakaan ei löytynyt tarkemmin tuosta.

Vasemmistoliiton vaaliohjelmasta poimittua

Vasemmistoliiton ohjelma erottuu SDP:stä seuraavilla tavoilla:

• Paljon enemmän konkreettisia toimia kuten jo edellä sanoin
• Yksityiset yritykset täytyy pitää visusti erossa hyvinvointipalveluiden tarjoamisesta sen sijaan, että niitä ostettaisiin fiksusti yrityksiltä
• Seksuaali- ja kulttuurivähemmistöt huomioidaan paljon tarkemmin
• Ympäristöasiat nousevat paljon merkittävämpään rooliin

Erittäin hyviä ehdotuksia ovat mielestäni:

• Nuoret pääsevät heille suunnattujen mielenterveys- ja päihdepalveluiden pariin
• Jos nuoren ihmisen elämä lähtee pahasti sivuraiteille sen takia, ettei hoitoon päästy ajoissa, se tulee erittäin kalliiksi yhteiskunnalle. Paljon järkevämpää ja myös moraalisesti oikein on satsata paljon enemmän rahaa palveluihin, jotka voivat pelastaa useiden nuorten elämän.
• Edelliseen liittyvä terapiatakuu, jolla pääsee hoitoon viimeistään kuukauden sisällä.
• Asumisen kohtuuhintaisuutta voidaan edistää muuttamalla parkkipaikkojen rakentamissäädöksiä paremmin autottomuutta tukeviksi. Tässä hienosti Vasemmistoliitto uskoo kysynnän ja tarjonnan toimivan.
• Ainakin kaupunkialueilla satsaaminen joukkoliikenteeseen ja pyöräilyyn on fiksua. Se vähentää tarvetta parkkipaikoille ja ruuhkia, parantaa ilmanlaatua ja kohentaa kansalaisten kuntoa.

Yleisesti pidin kovasti siitä, että ohjelmassa on konkreettisia ehdotuksia siitä, miten asioita pitäisi muuttaa. En ole läheskään kaikista samaa mieltä ja itseasiassa osa ehdotuksista tuntuu todella hölmöiltä, mutta silti nostan hattua tälle konkretian tasolle.

Tässä joitakin hölmöltä tuntuvia tavoitteita Vasemmmistoliitolta:

• Opetuksessa mielestäni on tärkeämpiäkin asioita kuin sen varmistaminen, että henkilöstö on koulutettu sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisyyteen. Mielestäni esimerkiksi matematiikan opettajien ei tarvitse välittää siitä lainkaan, millaisia sukupuolia tai kulttuuritaustoja oppilailla on.
• Vähintään 40 prosenttia korkeiden asumiskustannusten alueilla tapahtuvasta asuntojen uudistuotannosta on ARA-tuotettua. Tämä tulisi todella kalliiksi kunnalle, eikä edes ole reiluin tapa auttaa köyhiä. Esimerkiksi Osmo Soininvaara on kirjoittanut ARA-asuntojen haitoista. 
• Kunnan pitää tarjota kaikille alle 25-vuotiaille nuorille kullekin sopivaa ja monipuolista maksutonta ehkäisyä. Tämä on tyhmää, koska osa nuorista on varakkaista perheistä. En tajua, miksi myös rikkaiden nuorten seksielämää tulee tukea yhteisistä varoista. Samalla tavoin on tyhmää vaatia kuntaa tarjoamaan liikuntapaikat täysin maksuttomasti alle 25-vuotiaiden liikuntaan. Lasten ja nuorten liikkumista tulee ehdottomasti tukea, mutta pieni maksu varmistaisi myös sen, että tiloja käytettäisiin tehokkaammin. Esimerkiksi pieni 2€:n maksu vaikkapa kunnan tenniskentästä varmistaisi sen, että kentälle myös mennään sovittuna aikana.
• Täysin kategorinen kielto hyvinvointipalveluiden ulkoistamisesta menee mielestäni liian pitkälle. 

Kehysriihen päätökset turvetuotannon osalta

Iltalehden artikkelissa kuvattiin hyvin hallituksen kehysriihen turvatuotantoa koskevia päätöksiä. Tässä siitä mielestäni oleellisimmat asiat:

• Turvetuottajat saavat yhteensä 70 miljoonan euron tuen sekä hallituksen aiempien päätösten perusteella myös 172 miljoonan euron verotuen eli yhteensä 242 M€ tukea per vuosi
• Turvetuotanto työllistää Suomessa noin 2 500 henkeä, eli yhtä turvetuotantoon liittyvää työpaikkaa kohden tuki on vajaat 100 000 € vuodessa
• Turpeen osuus Suomen energiantuotannosta on noin 5% ja se on varastoitavuuden kannalta paras kotimainen energialähde. Tämän takia huoltovarmuuden kannalta on hyödyllistä, jos Suomessa säilyy kyvykkyys tuottaa energiakäyttöön sopivaa turvetta. 
• Turpeentuotanto aiheuttaa noin 10% Suomen hiilidioksidipäästöistä. Mitä enemmän turvetta tuotetaan, sitä enemmän täytyy päästöjä vähentää jostain muualta.

Tätä yhteiskunnan varojen käyttöä voi verrata vaikkapa siihen, paljonko yhteiskunnan varoja menee vuodessa yhden oppilaan kouluttamiseen. Oppilaalle maksuton vuosi peruskoulua maksaa yhteiskunnalle noin 10 000 euroa. Eli tällä tavalla vertaillen hallituksemme on sitä mieltä, että yksi turvetuotannon työpaikka on 10 kertaa arvokkaampi asia kuin yksi peruskoulun oppilas. Jos kysyttäisiin keskivertokansalaiselta, laittaisivatko he yhteiskunnan rahoja mieluummin lasten koulutuksen parantamiseen vai turvetuottajien auttamiseen, olisi tulos luultavasti erittäin selvä koulutuksen hyväksi. 

Hiilidioksipäästöjen vähentämisessä paljon enemmän haittaa yhteiskunnalle aiheuttaa esimerkiksi liikenteen verojen korottaminen kuin jos säästöt tehtäisiin turvetuotannosta. 

Huoltovarmuuden osalta järkevä ratkaisu voisi olla, että lisätään puolustusvoimien tai Huoltovarmuuskeskuksen budjettia sen verran, että he voivat hankkia sodanajan vaatiman määrän maan puolustuksen kannalta tarpeellisia polttoaineita.