Tukia sioille

Suomen taloudella menee huonosti ja monen ennusteen mukaan vielä huonompaan suuntaan ollaan menossa. Tällaisessa tilanteessa kannattaa tarkastella, olisiko jotain sellaisia yhteisten rahojen menoeriä, joista voitaisiin säästää ilman, että siitä koituisi suuria kärsimyksiä. Itse ehdottaisin yhdeksi säästökohteeksi tuen sikataloudelle.

Yhteisistä verorahoista maksetaan eläinyksikkötukea ilmeisesti reilut 20 euroa per sikalan sika. Tämän tuen avulla Suomessa on nippa nappa kannattavaa tuottaa sianlihaa. Toisaalta osittain tämän (ja vielä enemmässä määrin muiden EU-maiden maataloustuen takia) sianlihan hinta on laskenut. Mitä järkeä siinä on, että yhteiskunta subventoi sianlihan tuotantoa?

Sikatilojen tukemiseen käytettyjen verorahojen avulla saamme ylläpidettyä sikateollisuuden parissa työpaikkoja. Mutta jos samat rahat käytettäisiin vaikkapa sairaanhoitajien määrän lisäämiseen tai opettajien ja poliisien palkkaamiseen, saataisiin myös lisää verorahoilla tuettuja työpaikkoja. Paljon parempi olisi lopettaa sianlihan tukeminen ja käyttää verorahat koko yhteiskunnan kannalta hyödyllisempiin asioihin.

Sianlihan tuotannon seurauksena saamme ympäristöongelmia, lisäämme ihmisille vaarallisten tautien riskiä ja tuemme eläinten kammottavaa kohtelua. Ymmärrän, että tietty määrä ruuan tuotantoa halutaan pitää Suomessa, jotta äärimmäisen kriisin hetkellä emme ole täysin riippuvaisia ulkomaisesta ruuasta. Mutta Suomen nykyinen maataloustuki on käsittääkseni aivan ylimitoitettu tällaiseen.

Järjestelmällisempää otetta eurosta tehtäviin päätöksiin

Euroon liittyvien päätösten tekemistä ja niistä keskustelemista kannattaisi selkiyttää seuraavankaltaisella pohdinnalla. 

1. Pitäisi arvioida, kuinka paljon uskomme Suomen hyötyvän siitä, jos euro säilyy nykyisellään verrattuna siihen, että euroalue hajoaisi. Tätä ei tietenkään kukaan pysty varmuudella ennustamaan, mutta erilaisiin olettamuksiin ja arvioihin perustuvia lukuja olisi hyvä laskea. Sitten nämä olettamukset ja niiden pohjalta saadut erilaiset arviot euron tuomista vuosittaisista hyödyistä tulisi tuoda selkeästi esiin.

Yksi mainittu euron säilymisestä saatava etu on esimerkiksi se, että euron ja EKP:n kautta taloudesta on tullut ennustettavampaa. Tämän taas on oletettu helpottavan yritysten toimintaa, koska niiden on helpompi tehdä pitkäaikaisia investointeja, kun korkojen ja inflaation kehitystä on helpompi ennustaa. Nyt Valtiovarainministeriön fiksujen virkamiesten (tai näiden palkkaamien vielä fiksumpien konsulttien) pitäisi arvioida, kuinka uskottavaa tämän hyödyn toteutuminen on tulevina 10 vuotena ja kuinka suuri euromääräinen hyöty tästä edusta Suomen taloudelle tulee vuosittain. Ja tätä ei tietenkään fiksuimmatkaan konsultit tai virkamiehet pysty tarkasti ennustamaan, mutta ainakin jotain arvioita pitäisi pystyä laskemaan.

Tällä tavalla saadaan euron säilymisestä saataville eri hyödyille vuosittaiset euromääräiset arvot tyyliin:

1. Suomalaisten yritysten saama vuosittainen hyöty siitä, että euron ansiosta korkojen ja inflaation ennustaminen on helpompaa kuin ilman euroa: vuosittainen arvo A euroa
2. Suomalaisten yritysten ja kuluttajien saama hyöty siitä, että useammassa maassa toimiessa voi hyödyntää samaa valuuttaa, minkä seurauksena valuuttariskit pienentyvät: vuosittainen arvo B euroa
3. Hyöty 3: vuosittainen arvo C euroa
4. Hyöty 4: vuosittainen arvo D euroa
5. Muiden euron tulevaisuudessa luultavasti tuomien hyötyjen vuosittainen arvo E euroa

Laskemalla nämä yhteen (A+B+C+D+E) saadaan arvio tulevien vuosien vuosittaiselle euron säilymisestä saatavien hyötyjen arvolle. Ja koska tarkka ennustaminen on täysin mahdotonta, kannattaa eri oletuksille tehdä herkkyysanalyysiä, jolloin saadaan vuosittaisille hyödyille arvioidut ala- ja ylärajat.

Sitten vastaavanlaisesti pitää arvioida euron säilyttämisestä Suomelle aiheutuvat kustannukset ja haitat alla olevaan tyyliin:

1. Muille maille ja näiden pankeille tulevina vuosina vuosittain maksettavat pelastuspaketit: vuosittainen kustannus a euroa
2. Valuutan arvon jäykkyydestä suomalaisten yritysten viennille aiheutuvat haitat: vuosittainen kustannus b euroa
3. Eurosta luopumisesta ja mmaan valuuttaan siirtymisestä aiheutuvat kustannukset ja ongelmat Suomelle: vuosittainen kustannus c euroa
4. Haitta 4: vuosittainen kustannus d euroa
5. Muiden euron säilyttämisestä koituvien haittojen ja maksujen vuosittainen kustannus e euroa.

Sitten verrataan hyötyjen summaa haittojen summaan. Tästä voidaan tehdä päätelmiä siitä, onko Suomen etujen mukaista ylipäätään yrittää säilyttää euroa. Ja kun nämä olettamukset ja niihin liittyvät eurosummat tuotaisiin julkiseen keskusteluun, olisi asiasta paljon helpompi tehdä myös demokraattisia päätöksiä. Erilaisten olettamusten realistisuuden arviointi onnistuisi ja parempien olettamusten etsiminen helpottuisivat.

Sitten erikseen pitäisi pohtia sitä, uskommeko euron pelastamisen ylipäätään olevan mahdollista. Monet analyytikot ja sijoittajat tuntuvat jo olevan sitä mieltä, että euro tulee lopulta hajoamaan seuraavien parin vuoden aikana.

 

Mitäs mieltä päättäjämme ovatkaan eurokriisin hoidosta

Yritin selventää itselleni, mitä mieltä puoluidemme johtajat sekä muut merkittävät suomalaiset vaikuttajat ovat eurokriisin hoidosta.


Sauli Niinistön mukaan Suomi saa olla tiukka eurokriisin neuvotteluissa ja vakuusvaatimuksissa. Niinistön näkemyksen mukaan liian solidaarinen ei Suomen kannata olla, eikä meillä ole sellaisia rikkauksia, joista riittäisi helposti muille maille jaettavaksi.


Katainen vastustaa voimakkaasti eurobondeja, joiden käyttöönotto olisi merkittävä askel velkojen ottamiseksi euromaiden yhteiseksi vastuuksi. Katainenkin on ottanut huomattavasti tiukemman linjan sen suhteen, kuinka paljon ja kuinka auliisti Suomi on muita euromaita tukemassa.


Timo Soini on koko ajan johdonmukaisesti vastustanut kaikkia yhteisvastuuta ja integraatiota lisääviä yrityksiä eurokriisin hoitamiseksi. Euroopanlaajuisen pankkituen Soini tyrmää täysin, ja tässä asiassa hänen kanssaan samoilla linjoilla on iso joukko ekonomisteja.


Jutta Urpilaisen näkemyksestä ja sanomisista liikkuu maailmalla kovin monenlaista tulkintaa. Suomesta käsin on yritetty vakuuttaa, että kansainvälinen media on tulkinnut ja ymmärtänyt väärin Urpilaisen sanomiset. Ilmeisesti Urpilainen kuitenkin on ainakin julkisuudessa edelleen vahvasti sitoutunut euroon, mutta vakuudet pitää saada ja Suomi varautuu myös erilaisiin mahdollisuuksiin euron kohtalosta. Tosin minulle on epäselvää, mitä noilla vakuuksilla tarkalleen ottaen tarkoitetaan ja kuinka kattavat vakuudet ovat Urpilaisen mielestä riittävät.


Ville Niinistön mukaan talouskriisiin olisi tärkeintä löytää ratkaisu, jossa vahvistetaan koko rahaliiton ja Euroopan asemaa ja kykyä selviytyä nykyisestä tilanteesta. Itse tulkitsen tämän niin, että jonkinlaista integraation syventämistä ja vallan keskittämistä tarvittaisiin Niinistön näkemyksen mukaan. Samalla Ville Niinistö kuitenkin toivoo varmistettavan, että julkiset taloudet eivät ota yksityisiä riskejä vastikkeetta kannettavakseen pelastaessaan talouden vakautta.


Juha Sipilä on Soinin kanssa ainakin jossain määrin samoilla linjoilla. Sipilän mielestä EU on nyt avannut rahahanat suurille maille. Sipilä ennustaa, ettei EU:n kriisirahaston varat tule riittämään. Sipilä myös haluaa eduskunnan koolle ja kansanäänestyksen näin merkittävästä asiasta.


Kun näitä näkemyksiä tarkastelee valtiosihteeri Raimo Sailaksen sanomisten valossa, niin kriittisempi ja jopa hiukan soinimainen lähestyminen asiaan vaikuttaa järkevältä. Sailaksen näkemyksen mukaan talouttaa huonosti hoitaneet maat yrittävät härkisti saada velkansa muiden, vastuullisempien maiden hoidettavaksi. Sailaksen mukaan Suomen ei kannattaisi olla mukana kasvattamassa yhteisvastuuta.