torstai 22. heinäkuuta 2021

Kirja-arvostelussa Hyvän historia


Rutger Bregman pyrkii kirjallaan Hyvän historia (2019) osoittamaan, että todellista realismia on ymmärtää ihmisten perimmäinen hyvyys. Päinvastoin kuin yleisesti ajatellaan, Bregmanin mukaan faktoihin pohjautuva ihmiskuva onkin erittäin positiivinen. Valtaosa ihmisistä haluaa auttaa muita ja tehdä hyvää. Tätä hän todistelee kirjassa useilla erilaisilla esimerkeillä ja mielestäni onnistuu tässä hyvin vakuuttavasti. Kirjan viestin uskottavuutta auttaa suuresti se, että Bregman ei sivuuta päinvastaisia esimerkkejä ihmiskunnan pahuudesta kuten kansanmurhista ja terrorismista, vaan käsittelee niitä riittävällä perusteellisuudella. 

Koin Hyvän historia -kirjan eräänlaisena kolikon kääntöpuolena kirjoille kuten Machiavellin Ruhtinas tai Jonathan Gloverin Ihmisyys. Lähes kaksikymmentä vuotta aiemmin julkaistu Gloverin kirja masentaa lukijaansa esittelemällä ihmiskunnan hirmutekoja ja osoittamalla, miten yksi vääryys johtaa toiseen, vielä suurempaan vääryyteen. Samaan tapaan mutta valon puolelta Hyvän historia kannustaa lukijaansa uskomaan ihmisten hyvyyteen esittelemällä jopa uskomattomalta tuntuvia esimerkkejä lähimmäisenrakkaudesta. Samoin kuin pahat teot johtavat uusiin pahoihin tekoihin, hyvät teot kannustavat uusiin hyviin tekoihin. 

Hyvän historia esittelee lukijoille esimerkiksi todellisen maailman Kärpästen herran eli mitä todella tapahtui, kun joukko poikia joutui autiolle saarelle. Lisäksi monien tuntemat sosiaalipsykologian kuuluisat kokeet kuten Stanfordin vankilakoe näytetään täysin uudessa valossa. Samaan tapaan ainakin minulle oli täysin uutta, miten viimeaikaiset tutkimukset ovat muuttaneet täysin Pääsiäissaaren tragedian ymmärrystä. Pääsiäissaartahan on käytetty useasti varoittavana esimerkkinä siitä, miten ihmiskunnalla on taipumus tuhota oma elinympäristönsä ja siten tuhota itsensä.

Minuun tämä kirja kolahti kovaa. Olen aiemmin pitänyt kovasti ihmiskunnan historiaa käsittelevistä kirjoista, joita Yuval Noah Harari on kirjoittanut. Mutta niissä on hiukan häirinnyt pessimismi ja yleinen ajatuskuvio siitä, että asiat menevät vain huonompaan suuntaan. Samoin aiemmin mainitsemani Gloverin Ihmisyys on erinomainen kirja, mutta oli äärimmäisen ilahduttavaa lukea vaihteeksi positiivista viestiä ihmiskunnan luonteesta. Bregmanin kirjassa kerrotut esimerkit ovat mielenkiintoisia, perusteellisesti tutkitun oloisia ja ainakin minulle suurin osa niistä antoi paljon uutta pohdittavaa.

Heikointa kirjassa on siitä paikka paikoin aistittava vasemmistolaisuuden ihannointi. Esimerkiksi kertoessaan suoran demokratian ja kansalaisbudjetoinnin mahtavuudesta, Bregman käyttää esimerkkinä venezuelaista Torresin kuntaa. Hän tuo hyvin faktoja esiin, mutta silti minulle jäi mieleen epäilys, onkohan kaikki tosiaan mennyt Torresin kunnassa niin hyvin kuin kirjassa annetaan ymmärtää. Toisaalta myös asukasbudjetointia käsitellessään Bregman mainitsee myös, miten se voi epäonnistua. Kuitenkin nämä heikkoudet kalpenevat kirjan erinomaisten ansioiden rinnalla. Suosittelenkin kirjaa lämpimästi ainakin kaikille niille, jotka pitivät Hararin Ihmiskunnan lyhyttä historiaa mielenkiintoisena.     

Muita arvioita Hyvän historia -kirjasta

Helsingin sanomien kirja-arviossa sanotaan: "Hyvän historiassa Bregman esittelee lukuisia tositarinoita siitä, miten ihmiset auttavat toisiaan. Kirja alkaa toisen maailmansodan pommituksista, jotka johtivat historialliseen naapuriapuun. Sotahistoriasta yritysjohtamiseen, mediasta vankiloihin, koululaitoksesta osallistavaan demokratiaan – kirja maalaa laajan kuvan toisenlaisesta maailmasta, joka on mahdollinen ja paljolti jo todellisuutta." Koko arvio löytyy täältä

Guardian kirjoittaa myös ylistävästi kirjasta: "Bregman, whose previous book was the equally optimistic Utopia for Realists, has a Gladwellian gift for sifting through academic reports and finding anecdotal jewels. And, like the Canadian populariser, he’s not afraid to take his audience on a digressive journey of discovery." Koko arvio löytyy täältä

Talouslehti Financial Times näkee kirjassa myös puutteita, mutta silti kehuu teosta kokonaisuudessaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti