Ukrainan sota saattaa hyvinkin päättyä pian

Financial Timesin podcastissa Rachman Review haastateltiin presidenttiämme Alexander Stubbia. Stubb esitti optimistisen arvion, että Ukrainan sota voisi hyvinkin päättyä seuraavien 6 kuukauden sisällä. Perusteluina tälle Stubb esitti seuraavat syyt:

• Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump todella haluaa saada rauhan aikaan nopeasti. Hän ei kuitenkaan missään nimessä halua tästä samanlaista fiaskoa kuin USA:n vetäytymisestä Afganistanista. Sen takia Trump ei tahdo saada aikaan sellaista rauhaa, joka nähtäisiin Venäjän voittona.
• Ukrainan presidentti Zelensky uskoo myös rauhan mahdollisuuteen ja on siihen valmis
• Vaikka Venäjällä olisi vielä mahdollisuus jatkaa sotaa pitkäänkin, aiheuttaa sodan jatkuminen kaikkine pakotteineen silti Venäjän taloudelle jatkuvasti entistä pahempia vaurioita.
• Suurin osa Euroopan merkittävistä maista ovat edelleen valmiita painostamaan Venäjää rauhaan

Muutenkin Stubb oli podcastissa luottavainen siihen, että Eurooppa tulee pärjäämään Trumpin Yhdysvaltojen kanssa. Trump ei vie Yhdysvaltoja ulos Natosta, koska Natosta on USA:lle niin paljon hyötyä. Toisaalta se on vain hyvä asia, että Trump pakottaa myös eurooppalaiset Nato-maat satsaamaan enemmän omaan puolustukseensa ja ottamaan isomman roolin myös Ukrainan tukemisessa.

Saksassa valtaan nousee todennäköisesti keskusta-oikeistolainen CDU, jonka johtajasta Friedrich Merzistä tulisi Saksan liittokansleri. Venäjä-myönteinen natsipuolue AfD on toisena, mutta silti kaukana Merzin liittoumasta. 

CDU:n Friedrich Merz on sanonut, että oikeudenmukainen rauha Ukrainaan on yksi hänen tärkeimpiä tavoitteitaan. Kuten kirjoitin lokakuussa 2024, SPD:n Sholz on jatkuvasti ollut varovaisempi Ukrainan tukemisessa verrattuna CDU:hun. Merzin sanojen mukaan oikeudenmukainen rauha tarkoittaa, että Ukrainalle säilyy itsenäinen päätösvalta siitä, mihin liittoutumiin se haluaa jatkossa liittyä. Todennäköinen seuraava kansleri ei halua rauhaa, joka tarkoittaisi Venäjän vaatimuksiin suostumista. 

Ukrainaa auttaa Trumpin silmissä myös se, että Italian pääministeri Giorgia Meloni on ollut vankkumaton Ukrainan tukija. Ja Melonilla on hyvät välit Trumpiin. Tästä yhtenä esimerkkinä on se, että Meloni oli yksi harvoja eurooppalaisia johtajia, jotka saivat kutsun Trumpin virkaanastujaisiin. 

Putin on myös osoittanut viime aikoina merkkejä, että hän olisi aidosti valmis neuvottelemaan rauhasta. Trumpin uhkaukset kovemmista talouspakotteista sekä öljyn että kaasun hintojen tiputtaminen ovat ilmeisestikin pelästyttäneet Putinin. Toisaalta Putin luultavasti edelleen elättelee haaveita entisaikojen venäläisen imperiumin palauttamisesta. Mutta kuten kirjoitin joulukuussa 2024, iskemällä öljyn ja kaasun hintoihin USA pystyy todella kutistamaan Venäjän sotakassaa.

Venäläiset saattoivat juhlia turhan aikaisin Trumpin voittoa

Venäjällä juhlittiin, kun Trump voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit. Tämä saattoi kuitenkin olla ennenaikaista, sillä osa Trumpin vaalikampanjansa aikana lupaamista asioista satuttaisi Venäjän taloutta tuntuvasti. Noin 40% Venäjän valtion budjetin rahoituksesta tulee öljystä ja kaasusta. Öljyn ja kaasun maailmanmarkkinahinnat ovat siis ratkaisevassa asemassa sen kannalta, miten pitkään Venäjä pystyy rahoittamaan sotaansa Ukrainassa.

Alla oleva kuvaaja näyttää Venäjän tulot öljyn ja kaasun viennistä:

Öljytulot riippuvat suoraan öljyn maailmanmarkkinahinnoista. Ne pomppasivat Ukrainan sodan alettua 2022, mutta ovat sen jälkeen laskeneet yli 40% niiden huipusta kesällä 2022. Jos öljyn hinta pysyy alhaalla, on Venäjän talouden paljon vaikeampi selviytyä sodan kustannuksista.

Donald Trumpin tiimi valmistelee muutoksia, jotka lisäisivät tuntuvasti öljyn ja kaasun tuotantoa Yhdysvalloissa sekä helpottaisivat erityisesti nesteytetyn maakaasun vientiä muualle maailmaan. Nämä muutokset tahdotaan toteuttaa mahdollisimman nopeasti Trumpin noustua valtaan. Yksi muutoksista tulee kumoamaan Bidenin asettamat rajoitukset nesteytetyn maakaasun (LNG) viennille. Nämä Bidenin rajoitukset pysäyttivät 5 merkittävää LNG:n vientihanketta, jotka lähtevät taas liikkeelle Trumpin noustua valtaan. Lisäksi Trump aikoo lisätä öljyn porausta liittovaltion mailla ja rannikkoalueilla. Öljyn porauksen lisääntyessä samalla myös maakaasun tuotanto kasvaa.

Toisaalta Trump aikoo myös poistaa erilaisia fossiilisten polttoaineiden käytön rajoituksia. Nämä toimenpiteet saattavat hiukan lisätä Yhdysvaltojen omaa fossiilisten polttoaineiden kysyntää. Kuitenkin energia-alan asiantuntijoiden mukaan tuotantoa ja vientiä lisäävät toimenpiteet ovat merkittävämpiä. Eli Trumpin toimenpiteiden nettovaikutus on kuitenkin selvästi öljyn ja maakaasun hintoja laskeva. Ja se on huono uutinen Venäjän taloudelle.

Presidenttiehdokkaiden mennyt suoriutuminen, osa 2

Elokuussa 2023 kirjoitin siitä, miten presidenttiehdokkaat ovat suhtautuneet menneinä vuosina Venäjän uhkaan sekä Nato-jäsenyyteen. Tässä vertailussa Mika Aaltola ja Jussi Halla-aho pärjäsivät parhaiten. Tämä kaksikko on jo vuosia puhunut Venäjän vaarasta ja kannattanut Natoon liittymistä. Alexander Stubb jäi kolmannelle sijalle. Vaikka hän onkin esimerkiksi vuonna 2008 puhunut hyvin Venäjän vaarasta ja Stubb on kannattanut vuosikausia Nato-jäsenyyttä, on hän myös tehnyt todella tyhmiä päätöksiä Venäjän suhteen. Kannattaa lukea tuo aiempi kirjoitukseni, jos aihe kiinnostaa enemmänkin.

Tässä kirjoituksessa selvitän sitä, miten hyvin kärkiehdokkaat ovat osuneet oikeaan toisessa Suomea uhkaavassa vaarassa. Eli miten järkevästi ehdokkaat ovat tunnistaneet ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit ja pyrkineet niitä hillitsemään. Tähän arvioon otan mukaan vain kyselytutkimusten perusteella neljä suosituinta ehdokasta. Nämä ovat:

1. Alexander Stubb (kannatus reilut 20%)
2. Pekka Haavisto (reilut 20%)
3. Jussi Halla-aho (10 - 13 %)
4. Olli Rehn (10%)

Muiden ehdokkaiden kannatus on ollut viimeisimpien mielipidetiedustelujen mukaan selvästi alle 10%. 

Kärkiehdokkaiden suhtautuminen ilmastonmuutokseen

Ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos on käsittääkseni tiedemaailman hyväksymä fakta. Lisäksi useat eri selvitykset ja tutkimukset ovat osoittaneet, että ilmaston lämpenemisestä aiheutuvat ongelmat tulevat olemaan mittasuhteiltaan valtavia. Laajat alueet maapallosta muuttuvat esimerkiksi kuivuuden ja muiden säiden ääri-ilmiöiden takia lähes asuinkelvottomiksi, mistä seuraa kansainvaelluksia. Jos ilmastonmuutosta olisi lähdetty määrätietoisesti torjumaan jo useita vuosikymmeniä sitten, olisi katastrofin torjuminen ollut paljon helpompaa ja halvempaa. Näin jälkikäteen mielestäni voidaan todeta epäonnistumiseksi poliitikolta, jos tämä on toimillaan hankaloittanut ilmastonmuutoksen torjumista menneinä vuosina. 

Alexander Stubb kirjoitti vuonna 2014 ollessaan pääministeri seuraavalla tavalla ilmastonmuutoksesta: "Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurimpia haasteita. Sen torjumisessa on kyse omasta ja lastemme tulevaisuudesta." Stubb toisaalta tunnusti ilmastonmuutoksen suuren merkityksen, mutta kuitenkaan hän ei kannattanut mitään sellaisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, jotka aiheuttaisivat ongelmia teollisuudelle, työpaikoille tai talouskasvulle. Tuolloin hän korostikin, että maapallon pelastaminen ei saa vaarantaa aineellista hyvinvointia, johon Suomessa ja muissa länsimaissa oltiin totuttu.

Stubbin hallitus noudatti myös käytännön toimissa tätä linjaa. Eli ilmastonmuutosta torjuttiin vain silloin, jos siitä ei ollut haittaa Suomen teollisuudelle. Esimerkiksi Stubbin johdolla Suomi viivytteli EU:n päästökaupan korjaamisessa. 

Myös ulkoministerinä ollessaan Stubb toi kovasti julkisuuteen huoltaan ilmastonmuutoksesta. Hän esimerkiksi osallistui muiden pohjoismaiden ulkoministerien kanssa mielipidekirjoitukseen, jossa ministerit totesivat: "Me henkilökohtaisesti sitoudumme edelleen siihen, että ilmastonmuutos ja sen tuomat haasteet asetetaan kansainvälisesti etusijalle." Kuitenkaan en muista tai onnistunut helposti löytämään mitään konkreettisia päätöksiä, joita Stubb olisi tehnyt poliittisena päättäjänä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Ilmastonmuutoksenkin suhteen Stubb syyllistyi samanlaiseen soutamiseen ja huopaamiseen kuin monessa muussakin asiassa. Toisaalta hän puhui hienosti sen tärkeydestä, mutta sitten käytännön teoissa usein teki päätöksiä, jotka pahensivat tilannetta. 

Pitkänlinjan vihreä poliitikko Pekka Haavisto sen sijaan on ollut vuosikausia puolustamassa ympäristöä ja taistelemassa ilmastonmuutosta vastaan. Henkilökohtaisella tasolla Haavisto vähentää päästöjä pyöräilemällä ja olemalla kasvissyöjä. Hän on ollut mukana erilaisissa ympäristöjärjestöissä, kirjoittanut kirjoja ilmastonmuutoksesta ja osallistunut esimerkiksi YK:n ilmastokokouksiin. Haavisto on kannattanut esimerkiksi hiiliveron käyttöönottoa ja fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä. Haavisto on myös puhunut voimakkaasti uusiutuvan energian puolesta. Toisaalta Haavisto aiemmin vastusti voimakkaasti ydinvoimaa, mikä näyttää nykyvalossa pahalta virheeltä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta.

Jussi Halla-aho puolestaan on suhtautunut ilmastonmuutokseen ikävänä asiana, joka pitää pääasiassa vain hyväksyä. Esimerkiksi vuonna 2019 Halla-aho kertoi haastattelussa olevansa ilmastonmuutospessimisti. Hän ei usko, että ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä nykyisillä keinoilla. Toisaalta Halla-aho tai hänen johtamansa perussuomalaiset eivät ole kannattaneet mitään lisäkeinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Näkemys on enemmänkin ollut, että ei pienen Suomen teoilla ole mitään merkitystä globaalissa mittakaavassa, joten turha meidän on hankaloittaa suomalaisen teollisuuden toimintaa tai vähentää kansalaisten aineellista hyvinvointia. Halla-aho on vastustanut sellaisia ilmastonmuutosta hillitseviä toimia kuten esimerkiksi tuulivoiman tukemista tai metsähakkuiden rajoittamista. 

Toisaalta Halla-aho on vuosikausia pyöräillyt lähes kaikki lyhyemmät matkat jopa sellaisilla keleillä, joissa moni muu turvautuisi henkilöautoon. Myös EU:n ulkopuolelta tuotavien tuotteiden osalta Halla-aho on kannattanut hiilitulleja yhdessä vihreiden kanssa.

Olli Rehn totesi vuonna 2019, että ilmastonmuutoksen torjuminen on paitsi tärkeää maapallon terveyden kannalta, on se myös järkevää talouspolitiikkaa. Tätä hän perusteli sanomalla: "Ilmaston liiallinen lämpeneminen vaikuttaisi kotimaassa huomattavan negatiivisesti moniin eri sektoreihin ja heikentäisi maailmantaloutta. Maailmanyhteisön pitäisi kyetä tekemään enemmän ja nopeammin päätöksiä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Ilmastonmuutoksen torjunta kaikilla tasoilla on siis hyvää talouspolitiikkaa."

En kuitenkaan löytänyt Olli Rehnin aiemmalta uralta mitään merkkejä siitä, että ilmastoasiat olisivat olleet hänelle erityisen tärkeitä. Rehn valittiin jo 1991 Keskustan ehdokkaana kansanedustajaksi. Keskusta puolueena ei ole ikinä ollut erityisen huolissaan ilmastonmuutoksesta, vaan se on keskittynyt enemmänkin suomalaisen maatalouden ja metsäteollisuuden tukemiseen. Kuitenkin europarlamentaarikkona noin 2014 - 2015 Rehn toivoi, että Suomessa olisi satsattu enemmän uusiutuvaan energiaan.

Tässä vertailussa ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa Pekka Haavisto vie selvän voiton. Hänen jälkeensä tulevat aika tasoissa jakamaan hopea- ja prossisijat Alexander Stubb sekä Olli Rehn. Jussi Halla-aho on selvästi heikoin tässä vertailussa, sillä hänen toimintansa ja puheensa ovat heikentäneet ilmastonmuutoksen torjuntaa. Ensin Halla-aho vähätteli pitkään ilmastonmuutokset merkitystä ja sittemmin hän on todennut, ettei sille kuitenkaan voida tehdä mitään.  

Maailman parhaimmatkaan neuvot

Jännitys tiivistyi YK:n päämajassa. Suuren neuvotteluhuoneen ikkunasta näkyi New Yorkin kaupunkimaisema pilvenpiirtäjineen. Tekoälytutkija Samuli Kaskinen kiinnitti katseensa noin 500 metrin päässä olevan Chrysler Buildingin terävään kärkeen ja pyrki hidastamaan hengitystään. Häntä jännitti todella paljon. Aivan hetken kuluttua  Kaskisen ja hänen tutkimusryhmänsä vuosien työn tulokset esiteltäisiin maailman tärkeimmille poliittisille johtajille. 

"It's showtime", Samulin vieressä istuva projektin amerikkalainen apulaisjohtaja mutisi ja nousi tuolistaan. Molemmat kääntyivät kohti neuvotteluhuoneen ovia seuratakseen sisääntulijoita. Ensimmäisenä huoneeseen asteli YK:n pääsihteeri kannustaen innokkaasti viittilöiden perässä tulijoita. Häntä seurasi vapaan maailman johtaja, Yhdysvaltojen presidentti, joka asteli määrätietoisesti pöydän päähän parhaalle paikalle. Kiinan pääsihteeri ja Venäjän presidentti puolestaan asettautuivat pöydän toiseen laitaan jättäen pitkän hajuraon amerikkalaiseen. Muut poliittiset päättäjät asettuivat diplomaattisia kuvioita noudattaen näiden suurvaltojen edustajien välimaastoon.

YK:n pääsihteeri rykäisi selvittäen kurkkuaan ja aloitti: "Hyvät naiset ja herrat, tervetuloa historialliseen tilaisuuteen. Pääsette todistamaan vuosien kehitystyön tuloksia, jotka toivoaksemme mullistavat kansainvälisen poliitikan tekoa. Ihmiskunta on vihdoinkin saanut avukseen jotain meitä itseämme viisaampaa, joka voi ohjata meidät kohti parempia ratkaisuja ongelmiin, joihin emme ole aiemmin onnistuneet löytämään ratkaisua. Kyseessä on mullistava keinoäly-ratkaisu, jota olemme opettaneet..."

Tässä vaiheessa Yhdysvaltojen presidentti keskeytti pääsihteerin töksäyttämällä: "Joo, joo, me kaikki tiedämme kuinka valtavasti rahaa olemme sysänneet tähän YK:n projektiin. Päästä jo propellipäät vauhtiin. Tahdomme vihdoinkin nähdä, mitä kaikilla rahoillamme on saatu aikaan."

Pääsihteeri oli selvästi hiukan näreissään keskeytyksestä, mutta hän totesi muiden jakavan amerikkalaisen kärsimättömyyden. Hän viittilöi kohti pöydän nurkassa odottanutta Kaskista aloittamaan. Tekoälytutkija nousi ylös ja aloitti selvästi hermostuneella äänellä komentamalla ison näyttötaulun päälle. Näytölle ilmestyi suuri kybersilmä, joka muodostui lukuisista neonvärisistä hiukkasista. "Saanko esitellä, tässä on Delfi. Se on luonnollisesti nimetty antiikin Kreikan Delfoin oraakkelin mukaan, joka sekin neuvoi ihmisiä suurissa kysymyksissä."   

Ennen kuin tutkija ennätti kertomaan tarkemmin siitä, miten valtava määrä laskentaytimiä ja parametrejä muodosti Delfin, kärsimättömään tapaansa Yhdysvaltojen presidentti pysäytti hänet. "Okei, näytä mihin tuo Delfi pystyy. Aloita vaikka jollain helpolla, kuten vaikkapa miten saadaan vihdoin ja viimein pysyvä rauha Lähi-Itään." 

Näytöllä suuri silmä vilkkui hetken aikaa eri väreissä. Sitten kaiuttimista kantautui naisen ääni, joka toi mieleen brittiläisen opettajattaren. "Paras tapa saavuttaa pysyvä rauha Lähi-Itään on ratkaista Israelin ja Palestiinan ongelma tavalla, jonka kanssa kaikki osapuolet voivat elää. Tätä varten nykyisen Israelin valtion alueelle tulee muodostaa kaksi erillistä valtiota, joilla on selvät rajat. Kansainvälisen yhteisön tulee tunnustaa nämä rajat ja turvata niiden koskemattomuus. Toinen valtioista on juutalaisille ja toinen palestiinalaisille. Tämä poistaa yhden merkittävistä konfliktien syistä, kun enää ei ole tarvetta kiistellä siitä, kenelle tietty maa-alue kuuluu."

"Lisäksi tällainen kahden valtion ratkaisu auttaa..."

Tässä vaiheessa Israelin pääministeri huudahti raivostuneena: "Eli pitäisikö meidän luovuttaa maata Hamasin kaltaisille terroristeille?" 

Nyt Delfi ei pysähtynyt miettimään vaan jatkoi heti äänellä, joka monista kuulijoista muistutti sitä, kuinka kärsivällinen opettaja yrittää saada tavallistakin typerämmän oppilaan tajuamaan. Delfi selitti, miten palestiinalaisille tulevan valtion alle tulevat alueet valittaisiin ja miten näillä alueilla nyt asuvien juutalaisten siirtokuntien asukkaiden täytyisi muuttaa muualle. Tätä kuunnellessaan Israelin pääministeri muuttui koko ajan punaisemmaksi ja punaisemmaksi, kunnes hän lopulta räjähti. "Ei ikinä! Me juutalaiset emme milloinkaan suostu moiseen ja taivu terroristien tahtoon."

Tähän Delfi vastasi tyynesti, että kahden valtion ratkaisun toteuttamiseksi riittää, että Israelin tärkein tukija eli Yhdysvallat asettuu päättäväisesti sen kannalle ja painostaa Israelin suostumaan siihen. Tämä hiljensi Israelin pääministerin ja sai kaikki katsomaan kysyvästi Yhdysvaltojen presidenttiä. Pelkkä ajatuskin siitä, että USA sanelisi, mitä Israelin tulisi tehdä, oli selvästi liikaa Israelin pääministerille. Tämä pomppasi pystyy ja marssi raivokkaasti tömistellen ulos neuvotteluhuoneesta.

Oven pamahdettua kiinni muut jatkoivat edelleen jenkkien presidentin katsomista. Tämä vaikutti selvästi kiusaantuneelta ja miettiväiseltä. Lopulta vapaan maailman johtaja totesi: "Äh, kyllähän te tiedätte, että hallintoni täytyy tukea Israelin johtoa. Se olisi poliittinen itsemurha Yhdysvalloissa, jos alkaisimme puoltamaan palestiinalaisia juutalaisten sijasta. Tuosta ei tule yhtään mitään."  

Ennen kuin tunnelma latistuisi liikaa, Samuli Kaskinen ehdotti jonkin toisen ongelman kokeilemista. Seuraavaksi Delfin apua pyydettiin globaalin ilmastonmuutoksen torjumiseen. Sekään ei kuitenkaan mennyt juurikaan paremmin. Delfi ehdotti, että länsimaat keräisivät hiiliveroilla noin 2% bruttokansantuotteestaan. Sitten nämä rahat ohjattaisiin kehittyvien maiden teollisuuden kehitykseen, jotta ne voisivat harpata yli pahiten saastuttavan vaiheen kehityksessään. Tämä ei lainkaan kelvannut Yhdysvaltojen presidentille tai Iso-Britannian pääministerille. Monet EU-maiden johtajat näyttivät myös hyvin nyrpeiltä tämän kuullessaan.

Lopulta yritettiin vielä kysyä Delfin neuvoa Eurooppaa uhkaavaan pakolaiskriisiin. Tekoäly ei kuitenkaan päässyt kovinkaan pitkälle, kun lukuisat eurooppalaiset johtajat huudahtivat ärtyneinä ja vannoivat, että ainakaan heidän maansa ei osallistuisi eurollakaan mihinkään lisäkuluihin. 

Loppujen lopuksi Samuli Kaskinen joutui todistamaan, kuinka hänen vuosien työnsä valui täysin hukkaan.

 

Talk Helsinki -tapahtuman presidenttiehdokkaiden kohtaaminen

Mika Aaltola, Pekka Haavisto, Jussi Halla-aho ja Olli Rehn kohtasivat Talk Helsinki -tapahtumassa 16.8.2023.

Olli Rehn aloitti nololla vitsillä sanomalla, ettei hän ole harmaa vaan albiino.

Halla-aho ennusti, että Venäjän nykyinen johto ei lopeta sotaa, jollei se kärsi merkittävää sotilaallista tappiota. Rehn lisäsi tähän, että Venäjä pyrkii pitkittämään sotaa ainakin siihen saakka, että USA:n presidentinvaalit ovat ohitse. Eli Putin asettaa toivonsa siihen, että Donald Trump pääsisi uudestaan presidentiksi ja sitten lopettaisi tuen Ukrainalle. Aaltola uskoo Venäjän moraalisen alamäen jatkuvan vielä pitkään, eikä Venäjästä ole luotettavaksi neuvottelukumppaniksi vuosikausiin. Nyt ei ole aika käydä dialogia Venäjän kanssa.

Pekka Haavisto mielestäni erittäin typerästi toi esiin, että jossain vaiheessa Suomella ja muilla länsimailla tulee Ukrainalle annettavan sotilaallisen avun raja vastaan. Vaikka tämä varmaan onkin totta, ei tuollaisia kommentteja kannattaisi missään julkisuudessa sanoa. Sillä kun Venäjä kuulee tuollaista, niin se vain rohkaistuu jatkamaan sotaa. Haavisto siis jatkoi samalla vaarallisella Venäjää miellyttävällä linjalla, josta annoin hänelle miinusta edellisessä kirjoituksessani. 

Halla-aho erottui ympäristön osalta muista panelisteista. Jussi vähätteli ilmastonmuutoksen merkitystä, eikä nähnyt sitä oleellisena presidentin tehtävän kannalta. Hän myös kritisoi liiallista kunnianhimoa ympäristötoimenpiteiden osalta. Odotetusti Haavisto oli täysin päinvastaista mieltä ja näki, että presidentti voi arvojohtajuudella edistää ympäristöystävällisten ratkaisuiden käyttöönottoa sekä vientiä ulkomaille. Rehn toi hyvin esiin, että ilmastoahdistuksesta tulisi päästä yli konkreettisiin toimenpiteisiin. Aaltola ja Haavisto peesasivat tässä Rehniä.

Aaltola sortui pari kertaa turhan monimutkaisiin puheenvuoroihin, joista oli vaikea löytää varsinaista pointtia. Mutta enimmäkseen hän pärjäsi ihan hyvin kokeneiden ammattipoliitikkojen kanssa. Aaltola esimerkiksi antoi hyvin realistiselta kuulostavan arvion ilmastopakolaisuuden ikävistä seurauksista. Hän myös varoitteli liiallisen Kiina-riippuvuuden vaaroista.

Kaikki panelistit olivat samaa mieltä siitä, että se on hyvä asia, että Eurooppa siirtyy pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Tämä heikentää Venäjän valtaa, mikä hyödyttää myös Suomea vähentämällä Venäjän riskiä. 

 

Presidenttiehdokkaiden mennyt suoriutuminen, osa 1

Presidentin tulisi olla taitava johtamaan Suomen ulkopolitiikkaa. Ja siinä onnistuakseen hänen täytyy kyetä tunnistamaan Suomea uhkaavia vaaroja sekä kertomaan kansalle, miten niihin tulisi suhtautua. Tulevia uhkia emme vielä osaa varmuudella sanoa, puhumattakaan siitä, että tietäisimme, mikä olisi paras tapa reagoida niihin. Sen sijaan jälkikäteen pystymme helpommin tunnistamaan Suomea uhkaavat vaarat sekä miten niihin olisi kannattanut varautua. 

Tämän takia vertailen varteenotettavien presidenttiehdokkaiden kantoja Suomea aiemmin uhanneisiin vaaroihin sekä siihen, millaisia ratkaisuja nämä henkilöt ovat vuosien varrella niihin tarjonneet. Esimerkiksi ovatko ehdokkaat nähneet Venäjän todellisen, terroristisen luonteen ja esittäneet oikeanlaisia ratkaisuja Venäjän vaaraan. Venäjän uhan lisäksi vertailen myös ehdokkaiden näkökantoja seuraaviin kahteen asiaan. Ilmastonmuutoksen aiheuttama globaali uhka sekä liiallinen riippuvuus Kiinasta niin tuotettujen tavaroiden kuin tiettyjen elintärkeiden komponenttien suhteen.

Otan mukaan vertailuun jo virallisesti ehdolle asettautuneet henkilöt sekä muutaman muun, jotka vielä saattavat asettautua ehdolle. Nämä ovat:

• Vihreiden Pekka Haavisto, joka on toiminut mm. ulkoministerinä ja pyrkinyt jo kahdesti aiemmin presidentiksi
• Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn, joka on keskustalainen ja aiemmin toiminut mm. ministerinä ja komissaarina
• Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola
• Perussuomalaisten Jussi Halla-aho, joka on puolueen ideologinen johtaja erityisesti maahanmuuton suhteen
• Liike nytin Harry ”Hjallis” Harkimo, joka toimi ennen politiikkaa liikemiehenä
• Kokoomuksesta mahdollisia ehdokkaita ovat Alexander Stubb sekä Risto E. J. Penttilä, joten otan molemmat tarkasteluun
• Penttilästä kirjoitin aiemmin toivoen hänen ehdokkuuttaan
• SDP:ltä todennäköisimpänä ehdokkaana pidetään Jutta Urpilaa, joka on entinen puolueen puheenjohtaja, ministeri sekä viime vuodet toiminut EU-komissaarina

Tässä ensimmäisessä osassa keskityn mahdollisten presidenttiehdokkaiden suhtautumiseen Venäjään ja Natoon. Palaan myöhemmissä kirjoituksissa ilmastonmuutokseen sekä Kiina-riippuvuuten.

Merkit Venäjän uhasta vuosien saatossa

Näin jälkikäteen on helppo nähdä, että Venäjä muuttui viimeisten noin 20 vuoden aikana entistä vaarallisemmaksi sotilaalliseksi uhaksi. Putinin vallan alkuaikoina oli ihan hyvätkin syyt uskoa, että tulevaisuudessa Venäjän kanssa voisi käydä kaikkia hyödyttävää kauppaa ja tehdä yhteistyötä. Mutta tilanne muuttui dramaattisesti Putinin valtakauden jatkuessa. Vaaran merkit toi viimeistään selvästi esille vuonna 2008 käyty Georgian sota, jonka seurauksena Venäjä käytännössä kaappasi Abhasian ja Etelä-Ossetian alueet valtaansa. Sota oli tappioiden osalta hyvin pieni (molemmilta puolilta kaatui joitakin satoja sotilaita), mutta näin jälkikäteen sen voi nähdä selvänä merkkinä Venäjän valitsemasta aggressiivisesta linjasta naapurimaita kohtaan. 

Tosin Putinin todellisesta luonteesta ja hänen suunnitelmistaan Venäjää kohtaan oli merkkejä jo ennen Georgian sotaa. Vuonna 2003 Putinia ärsyttänyt oligarkki Hodorkovski heitettiin vankilaan kymmeneksi vuodeksi. Vuonna 2004 Putin oli vastannut näin, kun häneltä oli tiedusteltu, aikoisiko hän sallia erilaisia poliittisia ryhmittymiä ja näkemyksiä Venäjällä. "Minä tarvitsen yhtenäisen puolueen, jotta saamme palautettua kurin Venäjälle. Oligarkit, alueelliset satraapit ja mafia on palautettava järjestykseen." Vuoden 2007 Munchenin turvallisuuskonferenssissa Putin piti puheen, jossa hän kertoi Venäjän jatkavan samalla tyylillä, jota se oli harjoittanut jo tuhat vuotta. Jos Venäjä kokisi itsensä uhatuksi, se valtaisi lähialueitaan turvavyöhykkeiksi riippumatta siitä, mitä naapurikansat tästä tuumaisivat. 

Viimeistään Krimin valtauksen vuonna 2014 olisi pitänyt avata silmät Venäjän ja Putinin todellisesta luonteesta. Valtaus johti Itä-Ukrainan sotaan, joka kyti hiljaisella liekillä vuosikausia. Kunnes sitten vuonna 2022 Venäjä aloitti täysimittaisen suursodan Ukrainaa vastaan. Tämän seurauksena Suomi liittyi Natoon saadakseen itselleen parempaa turvaa vastaavanlaista tilannetta varten. Natoon liittymistä pidetäänkin nyt erinomaisena ratkaisuna ja lähinnä ihmetellään, miksei sitä tehty jo aiemmin. Samoin on syytä kummastella, miksei Venäjän aggressiivista toimintaa pyritty hillitsemään jo paljon aiemmin esimerkiksi voimakkailla talouspakotteilla. 

Jos sinua kiinnostaa kerrata Ukrainan sodan alkuvaiheita, kannattaa lukea nämä aiemmin kirjoittamani jutut:

•  Venäjän hyökkäys Ukrainaan
• Natoon vai ei?
• Energia ja turvallisuuspolitiikka

Mitenkä potentiaaliset tulevat presidentit sitten ovat menneinä vuosina suhtautuneet Venäjän uhkaan ja Natoon?

Pekka Haaviston suhtautuminen Venäjään ja Natoon

Otetaan ensin tarkasteluun Pekka Haavisto. Hän on suhtautunut melko ymmärtäväisesti Venäjään vuosien varrella. Vuonna 2015 Krimin valtauksen jälkeen Haavisto puhui kahdesta erilaisesta narratiivista liittyen Krimin valtaukseen ja Itä-Ukrainan sotaan: Venäjän ja toisaalta Ukrainan. Lisäksi hän ei suinkaan ollut sulkemassa Venäjää yhteistyön ulkopuolelle, vaan totesi:

"Venäjä on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen. Sen myötävaikutusta tarvitaan paitsi Ukrainan kriisin ratkaisemisessa, myös maailman muilla kriisialueilla. Muuten myös koko YK:n rooli vaarantuu."

Vuonna 2015 Pekka Haavisto ehdotti, että aseellisesta palveluksesta tehtäisiin vapaaehtoista. Onneksi näin hölmöä ehdotusta eivät juuri ketkään muut kannattaneet. 

Haavisto vastusti pitkään Suomen liittymistä Natoon. Esimerkiksi vuonna 2015 Ylelle antamassaan haastattelussa Haavisto kertoo, että hän ei kannata Natoon liittymistä. Vaikka tilanne Venäjän kanssa meni jatkuvasti huonommaksi, silti vielä vuoden 2018 presidentinvaalien aikaan Haavisto edelleen vastusti Natoon liittymistä. Vuonna 2019 Suomen ulkoministeri Pekka Haavisto sanoi The Financial Times -lehden haastattelussa, että Euroopan unionin pitäisi parantaa Venäjä-suhteitaan. Haavisto on siis osoittanut erittäin surkeaa ennakointitaitoa Venäjän vaarallisuuden tai Nato-jäsenyyden tärkeyden suhteen. Tästä aiheesta hänelle miinus tässä vertailussa.

Olli Rehnin suhtautuminen Venäjään ja Natoon

Seuraavaksi sitten Olli Rehnin suhtautuminen Venäjään ja Natoon. Vuonna 2015 ollessaan elinkeinoministeri, Rehn oli mukana edistämässä ydinvoimaloihin liittyvää yhteistyötä Venäjän kanssa. Hän oli kuitenkin aiemmin varoitellut energiayhteistyöstä Venäjän kanssa kirjoittamalla, että uusia hankkeita ei pitäisi aloittaa niin kauan kuin Venäjä jatkaa voimapolitiikkaansa Ukrainassa. Vuoden 2017 Päämajasymposiumissa Rehn piti luennon, jonka mukaan Suomen tärkein haaste on suhde Venäjään. Hän korosti yhteistyön ja sopimisen merkitystä Venäjän kanssa, mutta totesi myös, että jos yhteistyö ei onnistu, niin sitten pannaan kampoihin.

Lähes 30 vuotta sitten tuolloin Keskustan varapuheenjohtajana ollut Olli Rehn antoi erittäin mielenkiintoisen haastattelun. Rehn kertoi vuonna 1994 Ilta-Sanomien haastattelussa, että Suomen pitäisi vakavasti harkita läntisen sotilasliiton Naton jäsenyyttä Venäjän epävakaan kehityksen takia.

"En halua pelotella enkä uhkailla enkä usko sotilaalliseen konfliktiin, mutta kovan linjan isovenäläisyyden vahvistuminen merkitsisi poliittisten painostuspyrkimysten todennäköistymistä," Rehn perusteli Nato-näkemystään. Tuolloin Rehn epäili, että Venäjän suunnalta tulevaan poliittiseen painostukseen voisi liittyä myös sotilaallista uhkaa.

Kirjassa Pitkä tie Natoon kerrotaan, että Olli Rehn olisi yksityisesti suhtautunut myönteisesti Natoon. Hän ei kuitenkaan julkisuudessa selvästi kannattanut Suomen liittymistä Natoon. Vuonna 1997 Rehn kannatti tiivistä yhteistyötä Naton kanssa, mutta ei jäsenyyttä. Sen jälkeen kun Olli Rehn palasi komissaarin tehtävistä kotimaan politiikkaan vuonna 2015, hän ei puhunut julkisesti mitään Suomen Nato-jäsenyydestä. 

Rehn pärjäsi siis tässä Venäjä- ja Nato-kantojen arvioinnissa paremmin kuin Haavisto, mutta hänkään ei ole julkisesti selvästi kannattanut Nato-jäsenyyden hakemista. Rehnille siis nolla pistettä. 

Mika Aaltolan suhtautuminen Venäjään ja Natoon

Vuonna 2014 Ilta-Sanomat haastatteli Mika Aaltolaa siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai ei. Venäjä oli juuri valloittanut Krimin. Tuolloin Aaltola asettautui varovaisesti Nato-jäsenyyden kannalle. Hänen mukaansa Natoon liittymisestä löytyy sekä plussia että miinuksia, mutta plussia on vähän enemmän.

Vuonna 2019 julkaistussa kirjassaan Aaltola tuo hyvin esiin riskejä, jotka liittyvät energiariippuvuuteen Venäjästä. Hän kirjoitti, että Itämeren kaasuputkilla Venäjä ottaa haltuunsa Euroopan energiavirtoja.

Aaltolalle piste tässä vertailussa, sillä hän on puhunut posiitivisesti Nato-jäsenyydestä jo pitkään ja tunnistanut hyvin Venäjään liittyviä riskejä.

Stubbin sekä Penttilän suhtautuminen Venäjään ja Natoon

Alexander Stubb on jo vuosia sitten kertonut hyvin selvästi kannattavansa Suomen liittymistä Natoon. Esimerkiksi Ylen vuonna 2015 tekemän selvityksen perusteella neljän tuolloin suurimman eduskuntapuolueen puheenjohtajista ainoastaan Stubb kannatti selvästi Natoon liittymistä. Ollessaan pääministeri Stubb kertoi, että hänen mielestään Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon jo 1995.

Vuonna 2008 Stubb piti puheen suurlähettiläspäivillä siitä, miten maailma on muuttunut 080808 jälkeen eli sen jälkeen kun elokuussa 2008 Venäjän panssarit jyrisivät naapurimaan valtateillä sotatoimissa ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Puheessaan Stubb totesi: "Georgian kriisi antaa meille karulla kielellään kolme laajakantoista oppituntia, jotka muodostavat kolme tämänpäiväistä teesiäni: 1) 080808 on käännekohta kansainvälisessä politiikassa; 2) 080808 asettaa kansainväliselle järjestelmälle uuden haasteen ja 3) 080808 vaikuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan työlistaan."

Puheessaan Stubb muistuttaa kuulijoita, että henkilökohtaisesti hän toivoisi Suomen liittyvän Naton jäseneksi, mutta että ei ole syytä hätiköidä. Hän kannusti kaikkia muitakin ulkopolitiikan pohtijoita miettimään vakavissaan Nato-jäsenyyttä.

Risto E. J. Penttilä tuli tunnetuksi nuorena kansainvälisen politiikan tutkijana vuonna 1991, kun hän ehdotti YYA-sopimuksen sotilaallisten artiklojen mitätöimistä. Penttilä on kannattanut jo 30 vuoden ajan Suomen liittymistä Natoon. Hän on tuonut tämän kantansa useasti esiin julkisuudessa. Esimerkiksi vuonna 2008 Penttilä kirjoitti raportin nimeltään Suomen ulkopolitiikan idea, jossa hän esittää näkemyksiään Suomen ulkopolitiikasta sekä suhteesta Natoon. Penttilän johtopäätös tuossakin kirjoituksessa oli, että Suomen olisi parasta liittyä Naton jäseneksi. Hän kirjoittaa: "Nykyinen asemamme Naton ulkopuolella, mutta sen kanssa läheisessä yhteistyössä, ei tarjoa Suomelle sen enempää sotilaallisen liittoutumisen kuin liittoutumattomuuden etuja."

Penttilä itse kuvailee suhtautumistaan Venäjään ja Natoon 2000-luvun alussa (siis kun Venäjä vielä vaikutti pyrkivän aidosti yhteistyöhön) näin:

"Mielestäni mikään ei olisi estänyt meitä jatkamasta hyviä suhteita Venäjän kanssa Naton jäseninä. Päinvastoin ajattelin, että Naton jäsenyys antaisi siihen paremman mahdollisuuden. Voisimme kehittää taloudellista ja poliittista yhteistyötä Venäjän kanssa ilman pelkoa siitä, että Venäjä saisi uudelleen merkittävän otteen suomalaisesta taloudesta tai politiikasta. Pidin Natoa vakuutuksena sekä Venäjän sotilaallista uhkaa että uussuomettumista vastaan. Se olisi ollut minun mielestäni todellista vakauspolitiikkaa."

Sekä Stubbille että Penttilälle hyvin selvät plussat. Näin jälkikäteen voidaan todeta, että heitä olisi kannattanut kuunnella vuosien saatossa paljon herkemmin siinä, mitä tulee Venäjään ja Natoon.

Halla-ahon suhtautuminen Venäjään ja Natoon

Jussi Halla-aho on aiemmissa haastatteluissaan kertonut, että Suomen olisi pitänyt liittyä sotilasliitto Natoon jo 1990-luvulla yhdessä Itä-Euroopan maiden kanssa. Hän onkin ollut yksi harvoja Natoon positiivisesti suhtautuvista perussuomalaisista. Kuitenkin vuoden 2019 alussa Halla-aho oli sitä mieltä, että Suomen ei kannattaisi hakea Naton jäsenyyttä. Hän perusteli tätä näin: "Uskon, että Nato-jäsenyyden hakeminen tässä tilanteessa aiheuttaisi paljon enemmän vahinkoa kuin mahdollisen Nato-jäsenyyden saaminen."

Vuonna 2004 Jussi Halla-aho kirjoitti Scripta-blogiinsa artikkelin otsikolla "Minä ja Venäjä". Siinä hän kuvailee Venäjää hyvin tylyllä mutta samalla totuudenmukaisella tavalla:

"Venäjä on totalitarismia kohti kulkeva valtio, joka on läpeensä korruptoitunut, jonka oikeusjärjestelmä on poliittisessa kontrollissa, jonka johtopaikoilla istuu KGB:n teurastajia, joka suorittaa järjestelmällistä kansanmurhaa Kaukasuksella, joka on uusimmalla lainsäädännöllään riistämässä kansallisilta vähemmistöiltään itsehallinnon rippeitäkin, jonka ulkopolitiikka on ailahtelevaa ja ylimielistä, ja jonka perinteisiin kuuluu pöyristyttävä rasismi (vanhastaan "ystävyydeksi" tai "veljeydeksi" kutsuttu) kaikkia ei-venäläisiä kohtaan. Ja jossa nykyhallinnolla ja sen politiikalla on kansan syvien rivien vankka tuki."

Halla-aho oli myös ensimmäisiä merkittäviä poliitikkojamme, jotka vaativat kovaan ääneen Ukrainan aseistamista. Hän myös ennakoi täysin oikein, miten julmasti Venäjä tulee pommittamaan siviilejä ja tuhoamaan kaupunkeja. Tästä voit lukea enemmän täältä. 

Voidaankin todeta, että Halla-ahon ymmärrys Venäjän vaarallisuudesta on osunut oikeaan jo ainakin 20 vuoden ajan. Hänelle plussa tässä vertailussa.

Hjallis Harkimon suhtautuminen Venäjään ja Natoon

Yhdysvallat oli listaamassa kansanedustaja, liikemies Harry ”Hjallis” Harkimon maansa pakotelistalle vuonna 2014. Syynä tähän olivat Harkimon liian läheiset suhteet Venäjälle. Yhdysvallat näkivät Harkimon tekevän yhteistyötä Putinin kätyreiden kanssa, mikä olikin aivan totta. Hjallis oli vuonna 2014 jääkiekkoseura Jokereiden pääomistaja ja Putinia lähellä olevat venäläisoligarkit seuran vähemmistöomistajia. 

Venäjän presidentin Vladimir Putinin yhtenä tavoitteena on ollut laajentaa Venäjän vaikutuspiiriä urheilun avulla ympäri Euroopan. Tässä Jokerien saaminen Venäjän KHL-liigaan oli tärkeä askel. Ja Harkimo kumppaneineen auttoivat tässä selvästi Putinia. Tapahtuiko tämä sitten vain Harkimon typeryyden takia vai oliko hän tietoisesti auttamassa hirmuhallitsijaa? Mielestäni sillä ei edes ole niin väliä sen kannalta, kun mietitään soveltuuko Hjallis Suomen presidentiksi. Riippumatta kumpi oli syynä, on selvää, että Harkimolla on aivan liian läheiset suhteet Venäjän valtapiireihin.

Hjallikselle iso miinus.

Jutta Urpilaisen suhtautuminen Venäjään ja Natoon

Urpilaisen johdolla SDP vastusti Suomen liittymistä Natoon. Vuonna 2010 SDP aloitti ensimmäisenä eduskuntavaalikampanjoinnin linjaamalla turvallisuuspoliittisessa seminaarissaan, että Suomen ei pidä hakea Nato-jäsenyyttä nyt tai ensi vaalikaudella. 

Vielä vuonna 2014 Krimin valtauksen jälkeen, tuolloinen SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen totesi, että puolueessa ei ole tarvetta tarkistaa suhtautumista Suomen Nato-jäsenyyteen. "SDP:n kanta Nato-jäsenyyteen ei ole muuttunut. Me emme kannata Suomen Nato-jäsenyyttä." 

Krimin valtauksen jälkeen SDP:n puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ihmetteli silloisten hallituspuolueiden piiristä annettuja myönteisiä Nato-lausuntoja. "En näe mitään perusteita siihen Nato-intoiluun, jota ehkä nyt sitten Ukrainan verukkeellakin halutaan Suomessa jälleen nähdä", sanoi Urpilainen Politiikkaradion haastattelussa.

Urpilaiselle miinus tässä vertailussa.

Jakeluvelvoitteen noston sijasta fiksumpaa olisi korottaa polttoaineveroa

Jakeluvelvoitelain avulla edistetään uusiutuvien polttoaineiden käyttöä moottoribensiinin, dieselöljyn ja maakaasun korvaamiseksi liikenteessä. Tällä hetkellä jakeluvelvoite on 13,5 prosenttia ja aiemmin tavoitteena on ollut nostaa tämä asteittain 30 prosenttiin vuoteen 2029 mennessä. Biopohjaisten polttoaineiden osuuden lisääminen on kuitenkin kallista puuhaa, minkä takia jakeluvelvoitteen nosto johtaisi myös polttoaineiden pumppuhintojen kallistumiseen. Alla on esimerkki syksyltä 2022 dieselin hinnan muodostumisesta. 

Nyt Petteri Orpon johdolla neuvotteleva nelikko on päätymässä siihen, että jakeluvelvoite jätetään nykytasolle eli 13,5 prosenttiin ainakin ensi vuodeksi. Tämän tavoitteena on hillitä polttoaineiden pumppuhintoja eli tarjota autoilijoille halvempaa polttoainetta. Huonona puolena on kuitenkin se, että jos ei puolestaan tehdä jotain korvaavia toimenpiteitä, ei Suomi saavuta liikenteen päästöjen vähennystavoitteita. Olisiko siis tarjolla jokin jakeluvelvoitetta parempi tapa vähentää liikenteen päästöjä? Kyllä on.

Jakeluvelvoitteen nosto parhaimmillaan vähentää liikenteen päästöjä ainakin hiukan, mutta se tekee sen rahaa tuhlailevalla tavalla. Lisäksi biopohjaisten polttoaineiden valmistaminen ja jakelu kuormittavat nekin paljon luontoa eli ilmaston kannalta vaikutukset eivät ole välttämättä lainkaan hyviä. Ensinnäkin biopolttoaineiden tuotanto kuluttaa itsessään paljon energiaa. Eli helposti voi käydä niin, että yhden biodiesel-tankillisen tuottaminen kuluttaa fossiilista dieseliä saman verran. Toisekseen biopolttoaineiden vaatima lisääntynyt maanviljely johtaa helposti metsien hakkaamiseen, minkä seurauksena hiilidioksipäästöt lisääntyvät ja luonnon monimuotoisuus kärsii.  

Valtiovarainministeriön esitti muistiossaan: "Suomen taakanjakosektorin keskeisen politiikkatoimen, liikenteen uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteen... ...rajakustannus on noussut erittäin korkeaksi, noin tasolle 500-1000 €/tCO2, ja kansantaloudellinen kokonaiskustannus jo yli miljardiin euroon vuodessa. Jakeluvelvoitteella ei kuitenkaan todennäköisesti vähennetä globaaleja nettopäästöjä." Tämä tarkoittaa, että jakeluvelvoitteen nostaminen aiheuttaisi yhä suurempia kustannuksia yhteiskunnalle ilman, että siitä olisi välttämättä yhtään mitään hyötyä ympäristön kannalta.

Jakeluvelvoitetta paljon parempi tapa olisi polttoaineveron eli valmisteveron nostaminen. Jos luovuttaisiin kokonaan jakeluvelvoitteesta ja sen sijaan korotettaisiin polttoaineiden valmisteveroa, saavutettaisiin selviä hyötyjä:

• Valtio saisi enemmän kipeästi kaipaamiaan verotuloja, jolloin menoleikkauksia ei tarvittaisi niin paljoa. Tämä tarkoittaisi enemmän rahaa esimerkiksi terveydenhoitoon ja koulutukseen. 
• Ympäristön ja ilmaston kannalta lopputulos olisi parempi, sillä esimerkiksi metsää ei hakattaisi biopolttoaineita varten tai peltoviljelyä ei lisättäisi, jotta saadaan enemmän viljaa etanolin tuotantoon. 
• Vähintään nykyisellä tasolla pysyvä polttoaineen hinta pitäisi huolen siitä, että autoilua karsittaisiin sieltä, mistä se helposti onnistuu. Jos päästöjä tarvitsee laskea enemmän, veroa voidaan nostaa pikkuhiljaa samaan tapaan kuin aiemmin oli tarkoituksena nostaa jakeluvelvoitetta.
• Ruoan hintaan ei tulisi nousupainetta, kun biopolttoaineet eivät kilpailisi ruokatuotannon kanssa samoista raaka-aineista. 

Ehdotankin, että jakeluvelvoitteesta luovutaan ja sen sijaan polttoaineveroa korotetaan siten, että polttoaineiden pumppuhinta pysyy nykyisellä tasollaan. Sitten jos päästötavoitteet sitä vaativat, polttoaineiden valmisteveroa nostetaan pikkuhiljaa.

ChatGPT:n vastauksia hallitustunnustelijan kysymyksiin

Pyysin ChatGPT:tä vastaa seuraaviin hallitustunnustelijan kysymyksiin. Lyhensin hiukan joitakin vastauksia poistamalla niistä toistoa, mutta muuten vastaukset ovat täysin tekoälyn toteuttamia.

Mitkä ovat ne keskeiset yhteiskunnalliset muutokset, joita Suomen seuraavan hallituksen pitäisi mielestänne saada aikaan?

Suomen seuraavan hallituksen tulisi pyrkiä parantamaan kansalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta, edistämään maan taloudellista kehitystä ja vakautta, tukemaan yhteiskunnallista tasa-arvoa ja kestävää kehitystä, sekä turvaamaan kansallinen turvallisuus ja puolustuskyky.

Millä keinoilla Suomen hallituksen kannattaisi tasapainottaa julkista taloutta?

Menojen karsiminen: Hallituksen tulisi arvioida julkisen sektorin menoja ja priorisoida tarpeelliset menot, karsien ylimääräiset kulut. Tämä voisi sisältää esimerkiksi hallintokustannusten leikkaamista, turhien julkisten ohjelmien lopettamista ja henkilöstön vähentämistä.

Tulolähteiden monipuolistaminen: Suomen hallituksen tulisi harkita uusia tapoja lisätä julkisia tuloja. Tämä voisi sisältää esimerkiksi verotuksen uudistamista, uusien verolajien käyttöönottoa ja uusien tulonlähteiden kehittämistä, kuten valtion omaisuuden myyntiä.

Talouskasvun edistäminen: Talouskasvun edistäminen voi auttaa kasvattamaan verotuloja ja vähentämään julkisen talouden alijäämää. Tämä voi sisältää esimerkiksi investointien edistämistä, yritysten tukemista ja kauppapolitiikan kehittämistä.

Velanhoito: Suomen hallituksen tulisi jatkaa velanhoitoa ja varmistaa, että velan kasvu pidetään kestävällä tasolla.

Miten edistäisitte verotuksen kannustavuutta?

Alhaisemmat verokannat voivat lisätä ihmisten ja yritysten kannustimia työskennellä kovemmin ja investoida enemmän. Ne voivat myös kannustaa ihmisiä jäämään työvoimaan pidemmäksi aikaa, mikä voi auttaa taloutta pitkällä aikavälillä.

Verovähennysten käyttöönotto voi kannustaa ihmisiä ja yrityksiä investoimaan ja tekemään enemmän töitä. Verovähennykset voivat myös kannustaa ihmisiä ja yrityksiä tekemään ympäristöystävällisempiä valintoja.

Taloudelliset kannustimet, kuten verohelpotukset ja verotuen käyttöönotto, voivat kannustaa yrityksiä investoimaan ja luomaan työpaikkoja. Ne voivat myös kannustaa ihmisiä kouluttautumaan ja kehittämään uusia taitoja, jotka voivat auttaa heitä menestymään työmarkkinoilla.

Selkeä verotus, joka on ymmärrettävissä ja ennustettavissa, voi auttaa lisäämään ihmisten ja yritysten luottamusta talouteen. Se voi myös auttaa ihmisiä ja yrityksiä suunnittelemaan tulevaisuuttaan paremmin.

Mitkä ovat tärkeimmät keinonne julkista taloutta vahvistaviksi työllisyystoimiksi? 

Hallituksen tulisi harkita verohelpotuksia yrityksille, jotka luovat uusia työpaikkoja. Tämä voi kannustaa yrityksiä investoimaan ja laajentamaan toimintaansa Suomessa.

Investointien lisääminen koulutukseen ja osaamiseen voi auttaa työntekijöitä hankkimaan uusia taitoja ja kehittymään työssään. Tämä voi parantaa heidän työllisyysmahdollisuuksiaan ja auttaa yrityksiä löytämään sopivia työntekijöitä.

Hallituksen tulisi harkita kannustimia, jotka kannustavat ihmisiä palaamaan työvoimaan. Esimerkiksi tuloverohelpotukset tai muita tukia voidaan tarjota niille, jotka palaavat työmarkkinoille.

Hallituksen tulisi tarjota tukea niille, jotka ovat heikossa työmarkkina-asemassa, kuten pitkäaikaistyöttömille ja nuorille. Tämä voi auttaa heitä pääsemään takaisin työmarkkinoille ja vähentää heidän riippuvuuttaan sosiaaliturvasta.

Hallituksen tulisi pyrkiä lisäämään työmarkkinoiden joustavuutta, joka voi helpottaa yritysten palkkaamista ja tukea työntekijöiden työllisyysmahdollisuuksia.

Miten vastaisitte laaja-alaiseen työvoimapulaan Suomessa?

Koulutus on avainasemassa vastattaessa laaja-alaiseen työvoimapulaan. Hallituksen tulisi panostaa koulutukseen ja varmistaa, että koulutus vastaa työmarkkinoiden tarpeita. Esimerkiksi korkeakouluissa voitaisiin tarjota enemmän kursseja ja ohjelmia, jotka vastaavat työmarkkinoiden tarpeita.

Hallituksen tulisi helpottaa maahanmuuttajien pääsyä työmarkkinoille ja nopeuttaa heidän integroitumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä voi auttaa täyttämään työvoimapulaa erityisesti aloilla, joilla on suuri osaavan työvoiman tarve.

Hallituksen tulisi harkita työperäisen maahanmuuton helpottamista erityisesti aloilla, joilla on työvoimapulaa. Tämä voi auttaa yrityksiä löytämään tarvitsemansa työvoiman.

Hallituksen tulisi harkita kannustamaan ihmisiä muuttamaan alueille, joilla on työvoimapulaa. Esimerkiksi verohelpotukset voivat auttaa houkuttelemaan ihmisiä alueille, joilla on korkea työvoimapula.

Hallituksen tulisi edistää teknologian käyttöä työmarkkinoilla. Esimerkiksi tekoälyä ja robotiikkaa voidaan käyttää automatisoimaan joitakin tehtäviä, jolloin ihmiset voivat keskittyä monimutkaisempiin tehtäviin.

Mitkä ovat tärkeimmät keinonne hoitajapulan ratkaisuun?

Hallituksen tulisi edistää hoitajien koulutusta ja tarjota kannustimia hoitajien koulutukseen. Tämä voi auttaa kasvattamaan hoitajien määrää pitkällä aikavälillä.

Hallituksen tulisi helpottaa ulkomaalaisten hoitajien rekrytointia Suomeen. Tämä voi auttaa täyttämään lyhyen aikavälin hoitajapulaa.

Hallituksen tulisi parantaa hoitajien työolosuhteita, jotta työvoimaa saadaan pidettyä alalla pidempään. Tämä voisi sisältää esimerkiksi parempaa palkkausta, työaikojen joustavuutta, ja mahdollisuuksia kouluttautumiseen ja kehittymiseen.

Hallituksen tulisi edistää teknologian käyttöä terveydenhuollossa. Esimerkiksi tekoälyä ja robotiikkaa voidaan käyttää automatisoimaan joitakin tehtäviä, jolloin hoitajat voivat keskittyä monimutkaisempiin tehtäviin.

Hallituksen tulisi harkita kannustimia, jotka kannustavat ihmisiä hakeutumaan hoitoalan töihin. Tämä voi sisältää esimerkiksi stipendejä ja muita taloudellisia etuja hoitajiksi kouluttautuville tai nykyisille hoitajille, jotka hakevat lisäkoulutusta.

Mitkä ovat mielestänne tärkeimmät keinot päästöjen vähentämiseksi?

Fossiilisista polttoaineista luopuminen ja siirtyminen uusiutuvaan energiaan on ratkaisevan tärkeää ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tämä voi sisältää esimerkiksi aurinko-, tuuli-, ja vesivoiman käytön lisäämisen.

Energiatehokkuuden parantaminen voi auttaa vähentämään energiankulutusta ja siten myös päästöjä. Esimerkiksi rakennusten energiatehokkuuden parantaminen ja liikenteen sähköistyminen ovat tärkeitä toimenpiteitä.

Kulutustottumusten muuttaminen on tärkeää, koska kulutus on yksi suurimmista päästöjen aiheuttajista. Tämä voi sisältää esimerkiksi kasvissyönnin lisäämisen, lentomatkustuksen vähentämisen ja kestävän kulutuksen edistämisen.

Hiilivero on taloudellinen kannustin vähentää hiilidioksidipäästöjä. Hiiliveroa voidaan käyttää esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden verottamiseen, jolloin vähemmän saastuttavien vaihtoehtojen käyttö kannattaa enemmän.

Uuden teknologian kehittäminen voi auttaa vähentämään päästöjä monilla aloilla. Esimerkiksi sähköautojen kehittäminen ja uusiutuvan energian varastointiteknologian parantaminen voivat auttaa vähentämään päästöjä liikenteessä ja energiantuotannossa.

Miten torjuisitte luontokatoa ja vahvistaisitte luonnon monimuotoisuutta?

Suojelualueiden perustaminen on tärkeä keino monimuotoisuuden turvaamiseksi. Suojelualueiden verkosto tulee kattaa erilaiset elinympäristöt ja lajiryhmät.

Maankäytön suunnittelu on tärkeä keino säilyttää luonnon monimuotoisuus. Kaavoituksessa ja maankäytössä tulee huomioida myös luonnon monimuotoisuus, suojelualueiden lisäksi.

Maa- ja metsätaloudella on merkittävä vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Luonnon monimuotoisuuden edistäminen maa- ja metsätaloudessa voi tapahtua esimerkiksi maatalouden ympäristötukien ja metsien monimuotoisuutta edistävän metsänhoidon avulla.

Luonnon monimuotoisuuden edistämiseen tarvitaan riittävää rahoitusta. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöjen tukemista ja ympäristötukien lisäämistä.

Kansalaisten osallistaminen on tärkeää luonnon monimuotoisuuden edistämisessä. Kansalaisten tiedotus ja osallistaminen vaikuttavat myös luonnon monimuotoisuuden edistämiseen ja ympäristön suojeluun.

Miten vahvistaisitte sisäistä turvallisuutta ja oikeusvaltiota?

Poliisin ja muiden viranomaisten kuten rajavartiolaitoksen resurssien vahvistaminen on tärkeää, jotta ne voivat toteuttaa tehtävänsä tehokkaasti.

Poliisin ja muiden viranomaisten koulutus ja koulutuksen kehittäminen on tärkeää, jotta ne voivat vastata muuttuviin turvallisuushaasteisiin ja noudattaa oikeusvaltion periaatteita.

Yhteistyön edistäminen eri viranomaisten ja muiden toimijoiden välillä on tärkeää turvallisuuden ja oikeusvaltion vahvistamiseksi. Esimerkiksi poliisin, pelastuslaitoksen ja terveydenhuollon yhteistyö on tärkeää onnettomuuksien ja kriisitilanteiden hallinnassa.

Yhteiskunnallisen turvallisuuden parantaminen on tärkeää turvallisuuden ja oikeusvaltion vahvistamiseksi. Esimerkiksi sosiaalisen syrjäytymisen ja väkivallan ehkäisy sekä terrorismiin ja muuhun vakavaan rikollisuuteen liittyvän tiedon jakaminen ovat tärkeitä asioita.

Oikeusjärjestelmän toimivuuden varmistaminen on tärkeää oikeusvaltion periaatteiden noudattamiseksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi oikeusprosessien nopeuttamista ja tuomioistuinten resurssien vahvistamista.

Eduskuntakauden tärkeimmät päätökset

Eduskuntakauden 2019–2023 viimeinen täysistunto oli perjantaina 3. maaliskuuta. Nyt onkin hyvä aika tarkastella, millaisia päätöksiä tämä eduskunta on tehnyt. Kansanedustajat ovat joutuneet ottamaan kantaa monenlaisiin järisyttäviin kriiseihin. 

Nato-jäsenyys

Ensin toukokuussa 2022 syntyi päätös Nato-hakemuksen jättämisestä murskaavalla enemmistöllä äänin 188-8. Sitten 1.3.2023 eduskunta hyväksyi Suomen Nato-jäsenyyden äänin 184–7. Natoon liittymistä vastustivat Veronika Honkasalo (vas), Katja Hänninen (vas), Anna Kontula (vas), Markus Mustajärvi (vas), Matti Semi (vas), Johannes Yrttiaho (vas) ja Ano Turtiainen (vkk). Tyhjää äänesti Mika Niikko (ps).

Itse en vielä vielä tammikuussa 2022 kannattanut Natoon liittymistä. Kirjoitin tästä pohdinnasta tuolloin näin. Muutin kuitenkin kantani heti Venäjän aloitettua suurhyökkäyksensä Ukrainaan. Maaliskuussa 2022 kannatin jo täysillä Natoon liittymistä sekä Ukrainan voimakasta aseellista tukemista.

Muutokset rajavartiolakiin sekä valmiuslakiin

Rajavartiolain muutos tarkoittaa käytännössä sitä, että Venäjän vastainen itäraja voitaisiin tarvittaessa sulkea kokonaan turvapaikanhaulta, mikäli esimerkiksi Venäjä ryhtyisi masinoimaan rajalle turvapaikanhakijoita hybridivaikuttamisoperaationa. Myös valmiuslain poikkeusolojen määritelmää täydennetään niin, että siinä otetaan nykyistä kattavammin huomioon erilaiset hybridiuhat. Rajan sulkemista käsiteltäessä selvisi, että se oli erityisesti vihreille sekä vasemmistoliitolle hankala paikka. Näiden puolueiden edustajat halusivat varmistaa, että sääntelyllä ei estettäisi oikeutta hakea kansainvälistä suojelua Suomesta, koska tähän velvoittavat esimerkiksi kansainväliset ihmisoikeussopimukset.

Ukrainan tukeminen

Helmikuuhun 2023 mennessä Suomi on tukenut Ukrainaa yhteensä noin 930 miljoonalla eurolla. Tästä kokonaisuudesta noin 140 miljoonaa euroa on humanitaarista apua ja kehitysyhteistyötukea ja noin 760 miljoonaa euroa puolustustarvikkeita ja muuta materiaalitukea. Verrattaessa Suomen antamaa tukea muiden maiden Ukrainan tukipaketteihin, Suomi mahtuu top 20 eniten apua antaneiden maiden joukkoon, kun tuen suuruutta verrataan maiden bruttokansantuotteeseen.

Kymmenen eniten Ukrainaa tukenutta maata on esitetty alla, kun tuen suuruutta verrataan maiden talouksien kokoon.

Suomi löytyy sijalta 17. Olemme tukemisessa lähes tasoissa Saksan ja Espanjan kanssa. 

Viime kuukausina Ukrainan aseelliselle tukemiselle on ollut hyvin laaja kannatus eduskunnassa, mutta heti Venäjän hyökkäyksen alkamisen jälkeen helmikuussa 2022 tilanne oli hyvin erilainen. Tuolloin pääministeripuolue SDP, vasemmistoliitto ja VKK olivat vankimmin sen kannalla, että asevientiä Ukrainaan ei tulisi edes harkita. Sen sijaan seuraavat puolueet kannattivat jo heti sodan alussa aseavun viemistä Ukrainaan:

• Kokoomus
• Keskusta
• Vihreät
• Liike nyt
• Kristillisdemokraatit
• Rkp

Perussuomalaiset ei vielä helmikuussa 2022 osannut sanoa kantaansa asepuun.

Sähkötuet

Sähkötuet ovat yksi tämän nyt päättyneen eduskuntakauden typerimpiä päätöksiä. Niihin kuuluvat mm. sähkön arvonlisäveron väliaikainen laskeminen, Kelan myöntämä sähkötuki ja verottajalta haettava sähkön verovähennys sekä tuoreimpana automaattisesti takautuvasti maksettava kertakorvaus talvikuukausien sähkölaskusta. Olen haukkunut niitä aiemmin tässä kirjoituksessa. Sähkötukea on hyvin perustellusti kritisoitu esimerkiksi siitä, että hyvätuloiset hyötyvät siitä eniten. Talousvaliokuntakin kiinnitti huomiota siihen, että jopa viidennes sähköhyvityksestä päätyy hyvätuloiselle kymmenykselle. Ratkaisua sen välttämiseksi ei kuitenkaan saatu aikaan.

Maataloudelle ja hyvinvointialueille lisärahoitusta

Keskustan kädenjälki näkyy tässä erityisen selvästi. Maataloutta on tuettu tällä hallituskaudella historiallisen paljon. Jokainen maatila, joka saa tukea pelloilleen, maksaa sähköstä, ja jolla on kiinteistöjä ja eläimiä, on saanut tukea. Maatalouden maksettu tukipaketti vuonna 2022 oli kooltaan yli puolet maatalouden yrittäjätulosta. Lisäksi eduskunta päätti juuri helmikuussa uudesta tukipaketista ruoantuotannon turvaamiseksi. Tällä tuella korvataan sähkön ja lannoitteiden hinnannousun kuluja.

Tammikuun 2023 lopussa valtiovarainministeri kertoi, että hyvinvointialueet saavat uutta rahaa 350 miljoonaa euroa. Lisäksi päätettiin maksaa aikaistettuna 150 miljoonaa euroa, jonka alueet olisivat joka tapauksessa saaneet ensi vuonna. Alun perin sosiaali- ja terveysministeriö, perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd) johdolla, esitti hyvinvointialueille lisärahoitusta 700 miljoonaa euroa.

Koronaan liittyvät päätökset

Vuoden 2020 alussa koronan esitettiin romahduttavan maailmantalouden. Samalla vaadittiin armeijaa kadulle ja eduskunnassa esitettiin vakavissaan ulkonaliikkumiskieltoja. Onneksi lopputulos ei ollut läheskään näin paha. Ylipäätään Suomessa koronasta selvittiin melko hyvin. Poliitikot kuitenkin monesti halusivat tiukempia toimia kuin terveysviranomaiset ja asiantuntijat suosittelivat. Itse kannatin yhteiskunnan nopeampaa avaamista sen jälkeen, kun riskiryhmät olivat saaneet koronarokotukset. 

Hallitus totesi 13.3.2020 yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa Suomen olevan poikkeusoloissa koronavirustilanteen vuoksi ja päätyi ottamaan valmiuslain käyttöön. Hallitus teki keväällä 2020 useita rajoittamistoimenpiteitä koskevia linjauksia ja antoi eduskunnalle valmiuslain  käyttöönottoasetuksia ja soveltamisasetuksia, sekä näiden kumoamisasetuksia. 15.6.2020 valtioneuvosto antoi valmiuslain toimivaltuuksien käytön kumoamisasetukset ja totesi, että maassa eivät enää vallitse valmiuslain 3 §:ssä tarkoitetut poikkeusolot.

Kesällä 2020 koronatilanne helpottui, mutta paheni jälleen syksyllä, jolloin Suomenkin osalta päädyttiin tartuntataudin ns. toiseen aaltoon. Vuoden 2021 alussa tilanne oli aluksi vakaa, mutta helmikuun lopussa tartuntatautitilanteen uudelleen pahentuessa, hallitus joutui toteamaan tarpeen tiukemmista toimenpiteistä. Hallitus totesikin yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa Suomen olevan jälleen poikkeusoloissa koronatilanteen vuoksi. Poikkeusolot tulivat voimaan 1.3.2021 ja valmiuslaki otettiin uudelleen käyttöön.

Vuonna 2022 julkaistussa analyysissä COVID-19 -kriisin yhteiskunnallisista vaikutuksista Suomelle, todetaan seuraavaa:

Epidemiologisesti Suomi on kansainvälisesti verraten selvinnyt kriisistä varsin hyvin, mihin on osaltaan vaikuttanut luottamus viranomaisiin ja viranomaisviestintään. Myös talous vaikuttaisi toipuvan kriisistä yleisesti ottaen hyvin. Sosiaali- ja terveyspalveluissa syntynyt hoitovelka sen sijaan antaa aiheita huoleen. Huolestuttavaa on erityisesti se, että kriisin haitat vaikuttavat kasautuneen ennestään haavoittuvassa asemassa oleville kasvattaen näin yhteiskunnan eriarvoisuutta. Kaiken kaikkiaan korona-ajan kielteiset vaikutukset ovat jakautuneet hyvin epätasaisesti oli kyse sitten toimialoista, väestöryhmistä tai alueista. Kriisillä voi myös olla pitkäaikaisia vaikutuksia nuorten oppimiseen ja hyvinvointiin.

40 miljardia lisää velkaa

Pääministeri Sanna Marinin hallitus on ottanut 40 miljardia euroa lisää velkaa, eikä ole pystynyt karsimaan muista menoista. Suurin osa tästä velasta aiheutui kalliista toimenpiteistä koronan haittojen torjumiseksi sekä Ukrainan sodan aiheuttamilla kustannuksilla. Kuitenkin valtiovarainsministeri Saarikon mukaan hallitus on toteuttanut noin 12 miljardilla eurolla menoja, jotka eivät selity kriiseillä, kuten koronapandemialla ja Ukrainan sodalla. Noin kaksi miljardia siitä on kuitattu valtion omaisuustuloilla, jolloin velasta noin 10 miljardia euroa on kriisien ulkopuolista velkaa.

Miksi länsimaat ovat hallinneet maailmaa viimeiset 200 vuotta, osa 2

Esittelin Ian Morrisin kirjan "Why the west rules - for now" syyskuussa 2022.  Suosittelen kirjaa edelleen lämpimästi historiasta ja kansojen kehityksestä kiinnostuneille. Poimin tähän muutamia opetuksia tuosta kirjasta, joita nykyisten päättäjien kannattaisi pitää mielessään.

Ensinnäkin yhteiskuntien kehittymistä jatkuvasti parempaan suuntaan ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Kautta aikojen eri yhteiskunnat ovat tietyn kehitystason saavutettuaan usein romahtaneet, koska ne eivät ole onnistuneet ratkaisemaan kasvaneen monimutkaistumisen aiheuttamia haasteita. Esimerkiksi Euroopan kehitystaso romahti dramaattisesti Rooman imperiumin hajottua ja sen jälkeen kesti yli 1000 vuotta saavuttaa uudelleen sama eurooppalaisten elintaso. Romahdusten yksityiskohdat ovat vaihdelleet, mutta usein seuraavat tekijät ovat olleet tavalla tai toisella pelissä mukana ajamassa romahduksia:

1. Sota ja väkivalta joko toisten sivilisaatioiden kanssa tai sitten sisäiset taistelut
2. Nälänhätä 
3. Laajat muuttoliikkeet
4. Kulkutaudit
5. Ilmastonmuutos

Yhteiskunnat usein selviävät vielä parista näistä "tuhon ratsumiehistä", mutta jos useampi niistä karauttaa yhdessä näyttämölle, seuraa siitä usein mittavaa tuhoa. Erityisesti silloin, jos poliittiset päättäjät eivät kykene tekemään järkeviä päätöksiä vastatakseen tähän haasteeseen. Esimerkiksi ilmastonmuutos tekee viljelyn ja eläinten kasvattamisen hankalaksi tietyllä alueella, jolloin sitä aluetta uhkaa laaja nälänhätä. Tämä saa valtavat ihmismassat liikkeelle etsimään parempia seutuja, jotta he eivät kuole nälkään. Ihmismassojen mukana saattaa kulkea tappavia kulkutauteja, joihin kohdealueen asukkailla ei ole riittävää vastustuskykyä. Ja sitten jos samanaikaisesti vielä naapurivaltiot päättävät hyökätä, on todellinen myrkkykeitos valmis.

Tätä listaa katsoessa ja peilatessa sitä viime vuosien dramaattisiin tapahtumiin, nousee pelko nyky-yhteiskuntien selviämisestä. Korona riehuu edelleen Kiinassa, Venäjä käy laajamittaista sotaa, nälänhätä uhkaa monia köyhiä maita, Afrikassa isot ihmisjoukot haluavat Eurooppaan paremman elintason toivossa ja ilmastonmuutos etenee yhä kiihtyvällä tahdilla. Nyt tarvitaan äärimmäisen viisaita ihmisiä päättäville paikoille. Esimerkiksi länsimaiden päätökset Ukrainan sodan suhteen voivat olla äärimmäisen ratkaisevia koko Euroopan tulevaisuudelle.

Morrisin kirjan mukaan useita eri kansoja yhdistävien imperiumien maine on turhan huono. Toki jotkut imperiumit ovat olleet toisia kansoja alistavia sortokoneistoja, mutta toisaalta isojen imperiumien aikaan osuvat myös kaikkein parhaimmat kaudet tavallisten ihmisten osalta. Rooman loiston aikoina tavalliset eurooppalaiset elivät paljon paremmin ja terveemmin kuin useina satoina vuosina imperiumin luhistumisen jälkeen. Ja sama tilanne toistui myös Kiinassa, jossa isojen, vakaiden imperiumien ajat olivat tyypillisesti kaikkein parhaita tavallisten kansalaisten kannalta.

Jos ilmastonmuutos sekä muut edellä luetellut tuhon ajurit eivät pysäytä kehitystä (iso jos), niin seuraavat 100 vuotta tuovat isompia muutoksia ihmiskunnalle kuin mitä on muuttunut luolamiesten ajasta nykyhetkeen. Ellei kehitys jostain syystä pysähdy tai romahda, maailma tulee näyttämään vuonna 2100 täysin toisenlaiselta kuin nykyään. Mahdollisesti nykyinen Homo sapiens on korvattu jollain aivan erilaisella, kehittyneemmällä älyllisellä olennolla. Mutta toisaalta kehitys voi myös hyvinkin luoda jälleen kerran oman tuhonsa. Ja itseasiassa maailma vuonna 2100 saattaa sittenkin muistuttaa enemmän pimeää keskiaikaa kuin futuristista ihmemaailmaa. Kenties Einstein oli oikeassa ja me tarvitsemme super-imperiumin pelastuaksemme. Einstein sanoi vuonna 1945, sen jälkeen kun ydinpommit olivat tuhonneet Nagasakin ja Hiroshiman, että ainoastaan koko maailman kattava hallitus voi pelastaa sivilisaation sekä ihmiskunnan. 

 

  

Konkretiaa Kokoomuksen vaihtoehtobudjetista

Kokoomus julkaisi 29.11.2022 vaihtoehtobudjettinsa vuodelle 2023. Lukaisin sen läpi ja poimin tähän joitakin mielenkiintoisimpia konkreettisia ehdotuksia. Kannattaa kuitenkin huomata, että erilaiset toiveet talouskasvun kiihdyttämisestä tai esimerkiksi työllisyysasteen nostamisesta eivät ole mitään konkreettisia toimenpiteitä. Ne ovat hienoja tavoitteita, joita luonnollisesti jokainen puolue haluaisi Suomelle.

Isoin teema Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa on julkisen talouden velkaantumisen hidastaminen. Tämä tavoite on linjassa muun muassa talouspolitiikan arviointineuvoston ja Pellervon taloustutkimuksen (PTT) näkemysten kanssa. Samoin valtiovarainministeriön virkamiesten 8.12.2022 julkaisema raportti suorastaan vaatii Suomen seuraavia hallituksia tekemään miljardien leikkauksia sekä veronkorotuksia. Muuten valtion velka kasvaa hallitsemattoman suureksi. Kokoomus esittääkin tämän mukaisesti, että velkaantumista on vähennettävä vähintään miljardilla joka vuosi kahden vaalikauden ajan.

Nostan hattua Kokoomukselle näinkin yksityiskohtaisen leikkauslistan tekemisestä. Osoittaa rohkeutta ja suoraselkäisyyttä tuoda julkisen arvostelun kohteeksi kipeää tekevät leikkaukset näin lähellä vaaleja ja tilanteessa, jossa Kokoomus paistattelee suosituimpana puolueena. Toivottavasti muutkin puolueet ottavat mallia tästä ja vaalikeskusteluissa päästään aidosti keskustelemaan konkreettisista ratkaisuista. 

Kokoomus on mielestäni leikkaamassa myös pääasiassa ihan oikeista asioista. Isoimmat leikkaukset he kohdistaisivat asumistukiin sekä yritystukiin. Sekä asumisen että yritysten tukia leikattaisiin molempia reilut 400 miljoonaa eli yhteensä tästä tulisi säästöä vuodessa 850 miljoonaa. Asumistukia on kuitenkin monenlaisia. Esimerkiksi VATTin tutkimukset ovat todenneet, että merkittävä osa Ara-asuntojen tuesta kohdistuu keski- ja suurituloisille. Siitä olisikin siis hyvä leikata merkittävästi pois, sillä valtion on tärkeämpi kohdistaa tukensa niille, jotka tukea oikeasti tarvitsevat. Kokoomus kuitenkin leikkaisi myös kaikkein köyhimmiltä suorien asumistukien saajilta. 

Yritystukien leikkaaminen on mielestäni pelkästään positiivista. Olisi toki ollut vielä parempi, jos Kokoomus esittäisi vielä paljon suurempiakin leikkauksia yritystukiin, mutta nämä vajaan puolen miljardin säästöt ovat sentään hyvä alku. Eniten leikattaisiin yritystukia seuraavista:

Leikataan kivihiiltä korvaavien investointien energiatukea -60 milj.

Leikataan viihdemerenkulun miehistötukea (säilytetään rahtiliikenteen huoltovarmuusosuus) -77,2 milj.

Verojen kohdalla Kokoomuksen logiikka kuitenkin heittää häränpyllyä. Jos kerta isona tavoitteena on vähentää valtion velkaantumista, miten ihmeessä Kokoomus voi samalla ehdottaa merkittäviä veronalennuksia? Kokoomus kohdentaisi tasaisesti kaikille tuloluokille veronkevennyksiä miljardi euroa. Lisäksi Kokoomus ehdottaa kotitalousvähennyksen pysyvää vahvistamista sekä ikäihmisille parannettua kotitalousvähennystä. Vertailun vuoksi nämä veronkevennykset aiheuttavat isomman loven valtion budjettiin kuin mitä kaikille Kokoomuksen esittämillä asumis- ja yritystukien leikkauksilla säästettäisiin. Ymmärtäisin jos töihin kannustavuuden nimissä matalia palkkoja tienaavien ansiotuloveroja kevennettäisiin, mutta on täyttä typeryyttä leikata keski- ja suurituloisten veroja. Puhumattakaan eläkeläisten verotuksen leikkaamisesta, sillä hehän eivät töitä enää tee kuitenkaan.

Samalla tavalla valtion budjetin tasapainottamisen kannalta aivan väärään suuntaan veisi ehdotettu kotitalousvähennyksen nostaminen pysyvästi 3 500 euroon. Kotitalousvähennyksestä hyötyvät pääasiassa hyvätuloiset, joten tällä tavalla valtio vain tukisi varakkaita. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) tutkimuksen mukaan kotitalousvähennys ei lisää työpaikkoja palvelualoilla eikä myöskään merkittävästi vähennä veronkiertoa. Eli se on pääasiassa täysin hyödytöntä koko Suomen kannalta.

Kokoomus haluaa siirtää verotuksen painopistettä työn ja yrittäjyyden verotuksesta kohti kulutus- ja haittaveroja. Tämä tarkoittaa myös siirtymistä progressiivisesta verotuksesta kohti tasaverotusta. Uutena veron muotona Kokoomus ehdottaa terveysperustaista veroa. Tämä kulutusvero kohdennettaisiin sellaisiin tuotteisiin, jotka sisältävät merkittävän määrän epäterveellisiksi määriteltyjä ainesosia. Tämä on mielestäni hyvä idea ja olenkin aiemmin blogissani kannattanut tätä. Tällaisella epäterveellisten tuotteiden lisäverolla Kokoomus tavoittelee 300 miljoonan euron verokertymän kasvua.

Kokoomus esittää merkittäviä muutoksia ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Ensinnäkin he porrastaisivat työttömyysturvaa siten, että ansiosidonnainen työttömyysturva olisi työttömyyden alussa nykyistä hieman korkeampi, minkä jälkeen tukisumma laskee joko tasaisesti tai portaittain työttömyyden pitkittyessä. Lisäksi Kokoomuksen mielestä työttömyysturvan kestoa tulee rajata 200 päivään. Nämäkin ovat mielestäni fiksuja ehdotuksia, sillä nykyinen 400 päivää ansiosidonnaista on aivan tarpeettoman pitkä aika. Jos aihe kiinnostaa enemmän, olen kirjoittanut ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta aiemmin näin.

Ansiosidonnaisen lyhentämisen ja porrastamisen lisäksi Kokoomus laajentaisi ansiosidonnaisen työttömyysturvan kaikille, jotka täyttävät sen ehdot. Tämä kasvattaisi työttömyysturvamenoja 195 miljoonaa euroa, mutta olisi ehdottomasti reilua ja oikein. Nykyjärjestelmä, jossa kaikki maksavat ansiosidonnaisesta, mutta vain työttömyyskassan jäsenet saavat sitä, on kieltämättä epäoikeudenmukainen.

Vaihtoehtobudjetissa on paljon muitakin mielenkiintoisia ehdotuksia, joita luettelen alla:

• Kokoomus vapauttaisi viinien myynnin ruokakauppoihin ja kioskeille. Samalla viinin vahvuisten alkoholijuomien verotusta kiristettäisiin niin, että valtion verotulot samalla kasvaisivat 200 miljoonalla eurolla. Hyvä!

• Jokaiselle vastasyntyneelle avattaisiin osakesäästötili, jonne valtio tekee 500 euron talletuksen. Huono idea. Kannatan osakesäästämisen laajentamisesta noin yleisesti, mutta mielestäni valtion ei ole syytä tuhlata yhteisiä rahoja keskituloisten ja rikkaiden lasten säästöjen tukemiseen. Meillä ei ole varaa tuollaiseen. 

• Perhevapaajärjestelmää on kehitettävä siten, että tavoitteet tasa-arvoa ja naisten työllisyyttä parantavasta uudistuksesta aidosti toteutuvat. Hyvä!

• Suomalaisesta korkeakoulusta valmistuvalle ulkomaan kansalaiselle on myönnettävä automaattinen oleskelulupa. Todella hyvä! Nyt on aivan järjetöntä, että Suomi kouluttaa yhteisillä verorahoilla ulkomaisia, mutta sitten potkii nämä pois Suomesta valmistumisen jälkeen. Meidän tulee tehdä paljon enemmän, jotta osaavat ja koulutetut ihmiset jäävät Suomeen työskentelemään.

• EU:n päästökauppamekanismia vahvistetaan ja laajennetaan. Hyvä! Päästökaupan on todettu olevan kustannustehokkain tapa hillitä kasvihuonekaasuja.

• Miljardi vauhdittamaan asuntotuotantoa edistäviä liikennehankkeita. Esimerkiksi Espoon kaupunkirata, Helsinki—Riihimäki kapasiteetin lisääminen (2. vaihe), Turun ratapihan kehittäminen ja Kupittaa—Turku kaksoisraiteen rakentaminen ja Pääradan suunnittelun edistäminen välillä Tampere—Oulu. Pääomitetaan raidehankkeiden suunnittelua ja toteutusta varten perustettuja hankeyhtiöitä kahdella miljardilla eurolla.

• Tämä on hankalampi arvioida. Toisaalta valtion kannattaa mielestäni tukea yhteistä infraa ja erityisesti raideliikennettä. Sillä tätä eivät markkinat ikinä hoida. Mutta tässä tilanteessa, jossa pitäisi epätoivoisesti etsiä säästöjä valtion menoihin ja toisaalta yritetään hillitä inflaatiota, ei näin isoja lisäinvestointeja ehkä kannata tehdä.

• Kokoomus esittää ammattiliikenteelle kevyemmin verotettua dieselpolttoainetta, eli ns. ammattidieseliä. Typerä idea! Tämä olisi vain jälleen yksi uusi tehoton yritystuki, josta ei sitten ikinä päästäisi eroon. Ylipäätään fossiilisten polttoaineiden käytön tukeminen on typerää.

• Asetetaan sähkölle EU-laajuinen kattohinta. Idioottimainen ajatus, enkä ymmärrä, miten ihmeessä markkinataloutta kannattava puolue kehtaa edes esittää tällaista. Jos ja kun sähköstä on pulaa, niin tällainen kattohinta vain johtaisi sähkökatkoihin.

• Pääomitetaan korkeakouluja 1 000 miljoonalla eurolla vahvistaen niiden autonomiaa ja omaa rahoitusasemaa. Hyvä idea! Yhteisen infran lisäksi tutkimuksen ja koulutuksen tukeminen ovat järkeviä investointeja tulevaisuuteen.

• Luovutaan Veikkauksen monopolista ja siirrytään uuteen rahapelien lisenssijärjestelmään. Hyvä idea!

• Turvataan maanpuolustuksen määrärahat Naton tavoitteen mukaisesti vähintään 2%:n tasolle suhteessa bruttokansantuotteeseen. Hyvä! Tässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa meidän on valitettavasti pakko pitää yllä uskottavaa maanpuolustuskykyä. 

Öljyn hintakaton vaikutukset

Vihdoinkin Venäjän öljytuloja yritetään taas vähentää. EU sekä muut G7 maat asettivat venäläiselle öljylle kattohinnan $60 per tynnyri. Tällä pyritään toisaalta pienentämään Venäjän öljytuloja ja toisaalta hillitsemään öljyn maailmanmarkkinahinnan rajua nousua. Käytännössä hintakatto on hiukan alle sen, mitä venäläisestä Urals-öljystä maksettiin ennen "erikoisoperaation" alkua ja mitä siitä on maksettu parina viime viikkona, kuten alla olevasta kuvaajasta näkyy.

Vertailun vuoksi alla oleva kuvaaja näyttää Brent-laatuisen öljyn hintakehityksen viimeisen vuoden ajalta. Tätä öljyä esimerkiksi Norja toimittaa markkinoille. Venäläistä öljyä on siis myyty toukokuusta lähtien noin 20 dollaria halvemmalla hinnalla.  

Toki olisi ollut parempi, jos kaikki merkittävät talousmaat olisivat asettaneet tuntuvat tuontitullit venäläiselle öljylle. Tästä kirjoitin aikaisemmin kesäkuussa näin. Olisi kuitenkin ollut erittäin hankalaa saada sellaisia maita kuin Kiina ja Intia mukaan tuontitulleihin. Hintakaton avulla pyritään samankaltaiseen vaikutukseen myös länsimaiden ulkopuolelle, mutta ilman, että esimerkiksi Intian tarvitsee mitenkään virallisesti lähteä mukaan hintakaton noudattamiseen.

Tämä globaali vaikutus pyritään saamaan laivakuljetusten kautta. Esimerkiksi jos Venäjä haluaa myydä öljyä Intiaan, täytyy sen kuljettaa öljy meriteitse tankkereilla. Merikuljetus Mustaltamereltä kestää noin 3 viikkoa. Ja tällä hetkellä öljykuljetukset hoidetaan ja vakuutetaan pääasiassa eurooppalaisten yritysten toimesta. Nyt tämä eurooppalaiset yritykset eivät saa kuljettaa tai vakuuttaa kuljetuksia, jotka sisältävät kattohintaa kalliimpaa öljyä. Tämä taas pakottaa Venäjän valitsemaan kahdesta sille huonosta vaihtoehdosta. Joko Venäjä noudattaa kattohintaa ja myy öljyä maksimissaan 60 dollarin tynnyrihinnalla. Tai kuten todennäköisemmin käy, se käyttää muita kuin eurooppalaisia yrityksiä öljyn kuljetuksiin. Nämä muut vaihtoehdot puolestaan ovat yleensä huonompia ja kalliimpia kuin eurooppalaisten yritysten käyttäminen.

Ja tietysti tämä antaa öljyä ostaville maille taas yhden uuden valttikortin, kun ne neuvottelevat Venäjän kanssa öljyn ostamisesta. Esimerkiksi Intian on tämän kattohinnan ansiosta helpompi tinkiä öljyn hintaa alas, vaikka se ei virallisesti kattohintaa noudattaisikaan.

Tietysti jos maailmantalous heikkenee entisestään, venäläisen öljyn hinta saattaa tippua alle nyt asetetun kattohinnan. Onneksi päätökseen kuuluu myös säännöllinen seurantaprosessi, jonka avulla kattohintaa on tarkoitus säätää tarvittaessa niin, että se pysyy alle "normaalin" markkinahinnan.

Kattohinnan noudattamisen valvominen tulee luonnollisesti aiheuttamaan päänsärkyä. Ja monet moraalittomat yritykset yrittävät aivan varmasti huijata ja kiertää tätä rajoitusta. Tästäkin huolimatta hintakaton asettaminen on sentään parempi kuin ei mitään. Lyhyellä tähtäimellä sillä valitettavasti tuskin on mitään dramaattista vaikutusta Venäjän kykyyn rahoittaa sotimista, mutta pidemmän päälle tämä toivottavasti lisää Venäjän haluja vetäytyä Ukrainasta.