Kirjoitin jo syyskuussa 2022, että Venäjä on häviämässä sodan Ukrainassa. Tämän jälkeen Venäjä on yrittänyt epätoivoisesti saada Ukrainan kansan lannistumaan massiivisilla siviiliväestöön sekä energiainfraan kohdistuvilla ohjus- sekä lennokki-iskuilla. Nämä eivät kuitenkaan ole tuottaneet tulosta. Lisäksi viime viikkoina olemme saaneet kuulla lännen lisänneen voimakkaasti Ukrainan sotilaallista apua esimerkiksi lupaamalla 100 - 200 kehittynyttä taistelupanssarivaunua. Venäjän tappio näyttää siis edelleen todennäköisimmältä lopputulokselta sodalle. Mutta mitä sen jälkeen tapahtuu Venäjälle, kun tappio selviää myös venäläisille?
Jossain vaiheessa taloudellisen kurjistumisen luulisi kaiken järjen mukaan herättävän tyytymättömyyttä Venäjällä. OECD:n tekemän analyysin mukaan Venäjän talous olisi kutistunut vuonna 2022 lähes 4% ja kuluvana vuonna talouden sukellus voimistuu 5,6 prosenttiin. Lännen talouspakotteet eivät iskeneet Venäjän talouteen niin kovaa ja nopeasti kuin sodan alussa toivottiin, mutta pikkuhiljaa ne sentään vaikuttavat. Kuitenkaan jos ja kun Venäjän talous ei täysin romahda, ei taloudellinen kurjuus yksin riitä vallankumouksen ajuriksi.
Jatkuvat tappiot sodassa saattavat hyvinkin ajaa Putinin pois vallasta. Venäläisiä sotilaita on jo tähän mennessä kuollut tai haavoittunut yhteensä reilusti yli 100 000. Tämä on valtaisa määrä ruumiita sekä pysyvästi invalidisoituneita miehiä. Vertailun vuoksi vuosina 1979 - 1989 käydyssä Afganistanin sodassa Neuvostoliiton sotilaita kuoli 15 000 ja haavoittui 35 000. Eli Venäjän kokonaistappiot Ukrainassa ovat jo tuplasti sen, mitä neuvostoliittolaisia kaatui kymmenessä vuodessa Afganistanissa. Ja tappiot Afganistanissa osaltaan ajoivat Neuvostoliiton hajoamiseen.
Kunhan Ukraina saa länsimaiset taistelupanssarivaunut ja muut modernit asejärjestelmät kunnolla käyttöönsä, voi tästä seurata vielä paljon pahempia sotilaallisia tappioita Venäjälle. Tällainen raju sotilaallinen tappio Ukrainassa luultavasti johtaisi Putinin suosion romahtamiseen. Se taas voisi johtaa siihen, että sotilaseliitit luopuisivat nopeasti lojaliteetistaan Putinia kohtaan. Kun tavallisen kansan tyytymättömyys Putinin hallintoa kohtaan olisi riittävän suurta, myös vallankaappaus olisi mahdollinen. Ja kun pyörä lähtee pyörimään, sotilaseliitti kääntäisi nopeasti selkänsä Putinille. Tällöin Putinin lähipiiri suosittelisi tätä luopumaan vallasta vähin äänin jo pelkästään Putinin oman turvallisuuden kannalta.
Riippumatta siitä, miten Putin lähtee, on Venäjän tulevaisuus heikko. Pitkään jatkunut sotiminen Ukrainassa tulee jättämään jälkeensä merkittävästi heikentyneen Venäjän. Sen sotavoimat ovat kokeneet suuria tappioita niin miesvahvuudessa kuin kalustonkin suhteen. Sotilasvoimien palauttaminen tulee vaatimaan vuosien työtä. Lisäksi talous on kuralla, diplomaattiset suhteet olemattomat suureen osaan muuta maailmaa ja kauppakumppanit vähissä. Kuitenkin riippuen siitä, miten Putinin jälkeinen valtatyhjiö täytetään, voi Venäjän tulevaisuus olla joko katastrofaalinen tai "vain" surkea. Tähän liittyen voimme nähdä kaksi erilaista skenaariota.
Ensimmäinen skenaario olisi Putinin vetäytyminen eläkkeelle ja vallan vaihto, joka pyrkii parantamaan välejä muuhun maailmaan. Valtaan valittaisiin sellainen henkilö, joka ei ole liian tahriintunut Ukrainan sodan takia. Tällaisia kandidaatteja olisivat esimerkiksi Moskovan pormestari Sergei Sobyanin, pääministeri Mikhail Mishustin tai Putinin pitkäaikainen tukija Dmitry Kozak. Kozak on ukrainalaissyntyinen ja hän yritti viime hetkeen saakka neuvotella Ukrainan kanssa sopimusta, jolla sota olisi voitu välttää. Mishustin yritti myös välttää sotaa, sillä hän tajusi sen valtavat kustannukset Venäjän taloudelle. Kaikki kolme ovat enemmän järkeviä hallintoihmisiä kuin fanaattisia nationalisteja. He toivottavasti ensi töikseen neuvottelisivat rauhan Ukrainan sotaan. Jos joku heidän kaltaisensa pääsisi valtaan Putinin jälkeen, voisi se tarkoittaa Venäjän hitaan matkan kohti normaalia demokratiaa alkamista.
Valitettavasti vain edellisen mukainen rauhallinen vallanvaihto näyttää hyvin epätodennäköiseltä. Luultavammin Putinin suosion romahdettua Venäjällä alkaa verinen sisäinen kamppailu vallasta. Tästä on jo nyt näkynyt merkkejä, kun yksityisen palkkasoturijärjestö PMC Wagner, Kadyrovin joukot sekä muut aseistetut jengit ovat nokitelleet toisilleen. Tällä hetkellä vahvimmassa asemassa näistä väkivaltaisista joukoista ovat Jevgeni Prigozhinin Wagner-ryhmä. Prigozhinillä on isoimmat sotilasvoimat normaalin armeijan ulkopuolisista ryhmistä, minkä lisäksi hän nauttii suuresta kansansuosiosta Venäjällä. Kun Venäjällä tehtiin kysely, jossa etsittiin "sotilaallisen erikoisoperaation" tärkeintä henkilöä, Wagnerin johtaja nousi selvään kärkeen. Toiseksi tuli tsetsenialainen sotilasjohtaja Ramzan Kadyrov.
Niin hullulta kuin se kuulostaakin, ainakin tällä hetkellä suurin osa venäläisistä haluaa voimakkaan johtajan. Vaikka Putinin jälkeen Venäjällä pidettäisiin reilut demokraattiset vaalit, ne saattaisi hyvinkin voittaa joku Prigozhinin kaltainen kammotus. Putinismi saattaa hyvinkin elää vielä paljon Putinia pidempään. Toki jos Venäjä kokee riittävän rajun sotilaallisen romahduksen, niin silloin kansan mieli saattaa muuttua ja heille kelpaisi enemmän sovintoja tekevä, pehmeämpi johtaja. Sen takia Saksan liittokansleri Sholzin ajatukset siitä, että Venäjää ei saisi lyödä liikaa, ovat idioottimaisia.
Kuvitelmat siitä, että jos Venäjää ei liikaa ärsytetä, niin kaikki palaa pian normaaliksi, ovat täysin naurettavia. Jotta lähes koko venäläistä ajattelua vaivaava suuruudenhulluus saataisiin kumottua, niin Venäjän sotilaallinen voima täytyy tuhota riittävän näyttävästi. Toisen maailmansodan jälkeen imperialistinen Japani ja natsi-Saksa täytyi ensin murskata, ennen kuin raunioista pystyttiin rakentamaan uudet demokraattiset valtiot. Enkä tällä missään nimessä tarkoita sitä, että venäläisiä siviilejä pitäisi pommittaa. Mutta venäjän armeija täytyy lyödä niin näyttävästi ja selvästi, että sitä tappiota ei voida peittää edes venäläisen propagandan toimesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti