Vasta pari päivää sitten löysin Perikato-nimisen blogin. Kyseessä on tuore blogi, jota on kirjoitettu vasta joulukuusta 2016 lähtien. Kirjoittaja on kuitenkin hyvin aktiivinen ja hän onkin naputellut vajaassa parissa kuukaudessa kiitettävän kasan blogi-kirjoituksia. Kaikkia en ole vielä ennättänyt lukemaan, mutta jo lukemieni perusteelle rohkenen suositella.
Perikadon kirjoittaja tuntuu seuraavan yhteiskunnallista ja talouspoliittista keskustelua hyvin laajasti. Hän nostaa esiin mielenkiintoisia havaintoja niin kotimaan politiikasta kuin merkittävien muiden valtioiden yhteiskunnallisista tapahtumista.
http://www.perikato.fi/
tiistai 24. tammikuuta 2017
maanantai 23. tammikuuta 2017
Suomi heittämässä pyyhkeen kehään talouskasvun tavoittelussa
Useimpien talouden kasvua selittävien teorioiden taustalla on ajatus, että merkittävää talouskasvua voidaan saavuttaa vain uusilla ideoilla. Klassinen esimerkki on ravintola. Ravintola tuottaa lisäarvoa ja sitä kautta talouskasvua tarjoamalla aterioita asiakkailleen. Ravintola-annosten määrää voidaan lisätä palkkaamalla enemmän kokkeja ja tarjoilijoita sekä laajentamalla ravintolaa, jotta samaan aikaan voidaan palvella yhä useampia asiakkaita. Mutta nämä talouskasvun eväät on pian käytetty loppuun, sillä jossain vaiheessa keittiöön ei enää mahdu kokkeja ja muutenkin tilat loppuvat.
Ravintolan täytyy siis ruoka-annosten määrän sijasta kasvattaa yhdestä annoksesta saatavaa arvoa. Asiakkaat ovat valmiita maksamaan huippuateriasta upeassa ympäristössä moninkertaisesti verrattuna tusina-annokseen. Ravintola saa enemmän talouskasvua aikaan kehittelemällä uusia innovatiivisia ruoka-annoksia eli kehittämällä parempia reseptejä. Yleisestikin innovaatiot toimivat samaan tapaan kuin ravintolassa käytettävät reseptit. Paremman idean ja osaamisen avulla voidaan yhdistää raaka-aineita, koneita ja työvoimaa, jotta saadaan aikaiseksi entistä parempia tuotteita ja palveluita. Ja ne menevät kaupaksi paljon paremmin kuin huonommat kilpailevat tuotteet tai palvelut.
Ihmiskunta on viimeisten 200 vuoden aikana saavuttanut käsittämätöntä talouskasvua kehittelemällä jatkuvasti uusia ideoita. Ongelmana vain on, että monen nykytutkimuksen mukaan uusien ideoiden kehittäminen tulee koko ajan vaikeammaksi. Esimerkiksi Bloomin ja kumppaneiden artikkeli "Are Ideas Getting Harder to Find" kertoo tästä ongelmasta.
Artikkelin perusidea on, että jotta voisimme saavuttaa nykyisen talouskasvun (vaikkapa 2% vuodessa), meidän täytyy kasvattaa takaisesti uuden ideoimiseen käytettäviä resursseja. Jos siis haluamme ylläpitää nykyisen talouskasvun, ei riitä, että investoimme tutkimukseen ja kehitykseen saman verran kuin viime vuonna. Sen sijaan meidän täytyy jatkuvasti lisätä panoksiamme tutkimukseen ja kehitykseen.
Valitettavasti Suomi on viimeiset 6 vuotta vähentänyt t&k-menoja puhumattakaan siitä, että olisimme kasvattaneet niitä tasaisesti. Talousteorian mukaan tällöin Suomen talouskasvun pitäisi heiketä. Ja näin on tapahtunutkin. Vuonna 2008 Suomi investoi tutkimukseen ja kehitykseen noin 3,5% BKT:sta. Vuonna 2016 t&k-menojen osuus oli vain noin 2,8% BKT:sta. Absoluuttisina lukuina t&k-investoinnit olivat vuonna 2008 noin 7 Mrd. € ja vuonna 2016 noin 5 Mrd. €.
Näyttää siis siltä, että Suomi on luovuttamassa talouskasvun tavoittelun.
Ravintolan täytyy siis ruoka-annosten määrän sijasta kasvattaa yhdestä annoksesta saatavaa arvoa. Asiakkaat ovat valmiita maksamaan huippuateriasta upeassa ympäristössä moninkertaisesti verrattuna tusina-annokseen. Ravintola saa enemmän talouskasvua aikaan kehittelemällä uusia innovatiivisia ruoka-annoksia eli kehittämällä parempia reseptejä. Yleisestikin innovaatiot toimivat samaan tapaan kuin ravintolassa käytettävät reseptit. Paremman idean ja osaamisen avulla voidaan yhdistää raaka-aineita, koneita ja työvoimaa, jotta saadaan aikaiseksi entistä parempia tuotteita ja palveluita. Ja ne menevät kaupaksi paljon paremmin kuin huonommat kilpailevat tuotteet tai palvelut.
Ihmiskunta on viimeisten 200 vuoden aikana saavuttanut käsittämätöntä talouskasvua kehittelemällä jatkuvasti uusia ideoita. Ongelmana vain on, että monen nykytutkimuksen mukaan uusien ideoiden kehittäminen tulee koko ajan vaikeammaksi. Esimerkiksi Bloomin ja kumppaneiden artikkeli "Are Ideas Getting Harder to Find" kertoo tästä ongelmasta.
Artikkelin perusidea on, että jotta voisimme saavuttaa nykyisen talouskasvun (vaikkapa 2% vuodessa), meidän täytyy kasvattaa takaisesti uuden ideoimiseen käytettäviä resursseja. Jos siis haluamme ylläpitää nykyisen talouskasvun, ei riitä, että investoimme tutkimukseen ja kehitykseen saman verran kuin viime vuonna. Sen sijaan meidän täytyy jatkuvasti lisätä panoksiamme tutkimukseen ja kehitykseen.
Valitettavasti Suomi on viimeiset 6 vuotta vähentänyt t&k-menoja puhumattakaan siitä, että olisimme kasvattaneet niitä tasaisesti. Talousteorian mukaan tällöin Suomen talouskasvun pitäisi heiketä. Ja näin on tapahtunutkin. Vuonna 2008 Suomi investoi tutkimukseen ja kehitykseen noin 3,5% BKT:sta. Vuonna 2016 t&k-menojen osuus oli vain noin 2,8% BKT:sta. Absoluuttisina lukuina t&k-investoinnit olivat vuonna 2008 noin 7 Mrd. € ja vuonna 2016 noin 5 Mrd. €.
Näyttää siis siltä, että Suomi on luovuttamassa talouskasvun tavoittelun.
tiistai 3. tammikuuta 2017
Reaktioita Suomen perustulokokeiluun
Erilaisissa kansainvälisissä tiedotusvälineissä ja blogeissa on huomioitu Suomen perustulokokeilu. Vuoden alussa käynnistyneestä pilotista ovat uutisoineet esimerkiksi Forbes, CNN Money, Business Insider ja The Guardian. Pelkkää uutisointia kiinnostavampia ovat talousasiantuntijoiden arviot perustulokokeilun järkevyydestä.
Tim Worstall, joka kirjoittaa mielipidekirjoituksia mm. Forbesiin, suhtautuu hyvin positiivisesti Suomen perustulokokeiluun. Mielenkiintoisesti hän myös muistuttaa, että voimakkaasti vapaaseen markkinatalouteen uskonut Milton Friedman kannatti perustuloa. Worstallin mielestä ensinnäkin on erittäin kannatettavaa, että uusia poliittisia ajatuksia testataan aidosti. Lisäksi hän uskoo, että kokeilu antaa positiivisia tuloksia eli kokeiluun mukaan valitut työttömät tulevat työllistymään selvästi paremmin kuin verrokkityöttömät, jotka eivät ole mukana kokeilussa. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että koska perustuloa saa riippumatta siitä, saako itsensä työllistettyä vai ei, niin työttömän kohtaama rajaveroaste on paljon alhaisempi, kuin mitä se olisi ilman kokeilua. Eli työttömän kannattaa hankkia itselleen töitä, koska hän saa siten enemmän tuloja itselleen.
Arvostettu taloustieteilijä Scott Sumner otti myös kantaa Suomen perustulokokeiluun. Hänellä on varauksia kokeilun suhteen, mutta Sumnerkin myöntää, että kokeilu voi tuoda parannuksia verrattuna Suomen nykyiseen työttömyystukijärjestelmään. Blogikirjoituksessa tuodaan esiin vain kahden vuoden kestävän pilotin puutteet, kun yritetään arvioida perustulon pitkäaikaisia vaikutuksia. Sumner uskoo, että hyvin tehty perustulomalli kannustaa ihmisiä työllistymään verrattuna nykyisenkaltaisiin passivoiviin työttömyystukiin. Hän kuitenkin näkee, että palkkatuki olisi luultavasti vieläkin parempi ratkaisu. Ja kaikkein paras ratkaisu olisi matala perustulo yhdistettynä palkkatukeen.
Sumner arvelee Suomessa testattavan 560€/kk perustulon olevan riittävän matala, jotta se ei kannusta ketään jäämään työttömäksi. Toisaalta näin matala perustulo ei riitä korvaamaan kaikkia työttömien saamia tukia, joten pilotin tuloksiin täytyy suhtautua riittävän kriittisesti.
Tim Worstall, joka kirjoittaa mielipidekirjoituksia mm. Forbesiin, suhtautuu hyvin positiivisesti Suomen perustulokokeiluun. Mielenkiintoisesti hän myös muistuttaa, että voimakkaasti vapaaseen markkinatalouteen uskonut Milton Friedman kannatti perustuloa. Worstallin mielestä ensinnäkin on erittäin kannatettavaa, että uusia poliittisia ajatuksia testataan aidosti. Lisäksi hän uskoo, että kokeilu antaa positiivisia tuloksia eli kokeiluun mukaan valitut työttömät tulevat työllistymään selvästi paremmin kuin verrokkityöttömät, jotka eivät ole mukana kokeilussa. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että koska perustuloa saa riippumatta siitä, saako itsensä työllistettyä vai ei, niin työttömän kohtaama rajaveroaste on paljon alhaisempi, kuin mitä se olisi ilman kokeilua. Eli työttömän kannattaa hankkia itselleen töitä, koska hän saa siten enemmän tuloja itselleen.
Arvostettu taloustieteilijä Scott Sumner otti myös kantaa Suomen perustulokokeiluun. Hänellä on varauksia kokeilun suhteen, mutta Sumnerkin myöntää, että kokeilu voi tuoda parannuksia verrattuna Suomen nykyiseen työttömyystukijärjestelmään. Blogikirjoituksessa tuodaan esiin vain kahden vuoden kestävän pilotin puutteet, kun yritetään arvioida perustulon pitkäaikaisia vaikutuksia. Sumner uskoo, että hyvin tehty perustulomalli kannustaa ihmisiä työllistymään verrattuna nykyisenkaltaisiin passivoiviin työttömyystukiin. Hän kuitenkin näkee, että palkkatuki olisi luultavasti vieläkin parempi ratkaisu. Ja kaikkein paras ratkaisu olisi matala perustulo yhdistettynä palkkatukeen.
Sumner arvelee Suomessa testattavan 560€/kk perustulon olevan riittävän matala, jotta se ei kannusta ketään jäämään työttömäksi. Toisaalta näin matala perustulo ei riitä korvaamaan kaikkia työttömien saamia tukia, joten pilotin tuloksiin täytyy suhtautua riittävän kriittisesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)