Milloin valtiolla on liikaa velkaa?

Yhdysvaltojen dollarin arvo heikkeni Trumpin huhtikuun isojen tulli-ilmoitusten myötä. Se oli merkki siitä, että sijoittajat eivät enää luottaneet Yhdysvaltojen talouteen kuten ne yleensä aina aiemmin olivat tehneet taloudellisen epävarmuuden vallitessa. Tätä lisääntynyttä epäluottamusta Yhdysvaltojen kykyyn maksaa takaisin velkansa kuvastaa hyvin se, että Moody's laski Yhdysvaltojen luottoluokitusta.

Viimeisten 20 vuoden ajan Yhdysvaltojen budjetti on ollut alijäämäinen. Eli tulot eivät ole riittäneet kattamaan menoja, jolloin näiden erotus on täytynyt kuroa ottamalla lisää velkaa.

Yhdysvaltojen budjetista 14% käytetään aiemmin otettujen velkojen korkojen maksuun. Korkojen maksuun käytettiin siis enemmän rahaa kuin valtiolliseen puolustukseen, johon siihenkin USA käyttää valtavasti rahaa.

Missä sitten menee raja, jonka jälkeen valtion velkaa on yksinkertaisesti liikaa? Joku voisi väittää, että Yhdysvallat on jo saavuttanut tämän rajan. Tokihan noin biljoonalle dollarille eli tuhannelle miljardille olisi parempaakin käyttöä. Toisaalta maailman suurin talous pystyy vielä jatkamaan velan ottamista eli siinä mielessä kriittiseen rajaan on vielä matkaa.

Kreikan velkakriisi toimii hyvänä esimerkkinä siitä, milloin ainakin pienellä valtiolla on selvästi liikaa velkaa. Kreikalle tämä kriittinen raja tuli vastaan vuoden 2010 velkakriisin aikoihin. Tuolloin Kreikan valtion velan osuus bruttokansantuotteesta oli 125 prosenttia. Suomen tilanne on vielä tuohon Kreikan kriisiin verrattuna erittäin hyvä ja parempi myös Yhdysvaltojen velkatilanteeseen verrattuna. Suomen valtionvelka oli vuoden 2024 lopussa "vain" 61% suhteessa BKT:hen.

Velkavuoren suuruuden lisäksi velan vaarallisuuteen vaikuttaa oleellisesti se, miten kovaa korkoa valtion velkoihin sijoittavat tahot vaativat. Alla kuvaaja näyttää, millaista tuottoa eli korkoa Yhdysvaltojen 10-vuotisista lainapapereista on saatu viimeisten reilun 40 vuoden aikana. Ja tämän verran USA joutuu siis maksamaan korkoa ottaessaan uutta lainaa. Kuvaajasta nähdään, että vuosina 2012 - 2021 Yhdysvallat sai erittäin edullisesti lainaa. Mutta näin ei ole aina ollut. Esimerkiksi 80-luvulla Yhdysvaltojen valtionlainojen hinta oli yli 10%.

Ja jos potentiaaliset lainojen antajat alkavat epäilemään valtion kykyä maksaa velkansa takaisin, tarkoittaa tämä valtion lainoista vaadittavan koron nousua. Sillä rahoittajat haluavat saada korvauksen kasvaneelle riskilleen. Tämä näkyi hyvin Kreikan velkakriisin aikaan. Esimerkiksi toukokuussa 2010 Kreikan valtionlainojen kustannukset nousivat lähes 8 prosenttiin. Sen jälkeen Kreikka on saanut taloutensa paljon parempaan kuntoon ja myös valtionlainojen kustannukset laskivat pitkään. Ihan viime vuosina ne ovat taas hiukan nousseet.

Suomen valtionlainojen kustannukset ovat kehittyneet seuraavasti:

Me siis saimme lähes ilmaiseksi lainaa 2016 - 2021. Ja edelleenkin valtionlainojemme hinta (noin 3%) on hiukan alhaisempi kuin Kreikalla (reilut 3%) tai Yhdysvalloilla (reilut 4%). Suomen valtion budjetissa vuoden 2025 korkomenot olivat 3,19 miljardia euroa ja niiden osuus koko budjetista oli onneksi vain noin 3,5%. Suomen osalta velan kanssa ei siis ole vielä mitään välitöntä hätää. Olisi kuitenkin vaarallista tuudittautua turvallisuuden tunteeseen ja jatkaa velan ottamista täysin huolettomasti. Velkaantumisen kanssa vaanii vaarallinen noidankehä, joka lähtee ruokkimaan itse itseään kun kriittinen raja saavutetaan. Jos velkaantuminen jatkuu näin kovaan tahtiin, saatamme yllätävänkin nopeasti löytää itsemme velkakriisistä. Sillä kun potentiaalisten lainoittajien usko lähtee horjumaan, on jo liian myöhäistä korjata tilannetta ilman suurta tuskaa tavallisille kansalaisille.

Ovatko isot veronkevennykset järkeviä?

Puoliväliriihessä alennettiin merkittävästi veroja

Suomi on kärsinyt jo useita vuosia kituliaasta talouskasvusta. Parin vuoden leikkausten jälkeen Orpon ja Purran hallitus tahtoi tässä talousriihessä keskittyä talouskasvua tukeviin toimiin. Talouskasvua edistääkseen hallitus päätti puoliväliriihessään keventää palkansaajien ja yritysten verotusta peräti noin kahden miljardin euron edestä.

Työntekijöiden palkoista perittävä ansiotuloverotus kevenee kokonaisuudessaan noin 1,1 miljardilla eurolla. Tästä tuloveron alennuksesta 525 miljoonaa euroa kohdistuu pieni- ja keskituloisille. Pienituloisia on Suomessa noin 736 tuhatta henkeä. Keskituloisia on luonnollisesti suurin osa suomalaisista eli noin 3,7 miljoonaa. Yksinkertaistaen tämä 525 miljoonan euron veronalennus pieni- ja keskituloisille tarkoittaisi noin 120 euroa per henkilö vuodessa.

Keskimääräinen suurituloinen sen sijaan hyötyy veronalennuksista huomattavasti enemmän. Suurituloisten verotuksen korkeimpia marginaaleja lasketaan korkeintaan 52 prosenttiin, 335 miljoonan euron edestä. Alla oleva kuvaaja esittää tätä marginaaliveroasteen laskua.

Kuten kuvaajasta näkyy, marginaaliveroasteen lasku hyödyttää niitä, jotka tienaavat vuodessa 100 000 euroa tai enemmän. Tällaisia henkilöitä on Suomessa vain noin 120 000 - 130 000. Valtaosa tästä ansiotuloverotuksen kevennyksestä päätyy siis pienelle palkansaajien joukolle. Yksinkertaistaen tällainen suurituloinen hyötyy veronalennuksesta keskimäärin 2 500 euroa vuodessa.

Toinen merkittävä veronalennus tehdään yritysten maksamiin veroihin. Yritysten yhteisöverokantaa alennetaan kahdella prosenttiyksiköllä 18 prosenttiin vuoden 2027 alussa.

Edistävätkö veronalennukset talouskasvua riittävästi

Näillä historiallisen suurilla veronalennuksilla pyritään antamaan talouskasvulle piristysruiske. Ja Suomi ehdottomasti kaipaa talouskasvua. Suomen talouden kohtalonkysymys onkin, vauhdittavatko tällaiset veronalennukset todella talouskasvua riittävästi. Ainakin hallitus ja valtiovarainministeriö selvästi tuntuvat uskovan näin.

Valtiovarainministeriön mukaan tutkimuskirjallisuus viittaa siihen, että pitkällä aikavälillä veronkevennykset voivat kiihdyttää talouskasvua ja näin osittain rahoittaa itse itsensä. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta, ja näkemykset asiasta vaihtelevat huomattavasti.

Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju arvioi, että yhteisöveron laskun suora dynaaminen vaikutus on vajaat 40 prosenttia. Optimistisimmissa arvioissa Kangasharju uskoo, että pitkällä aikavälillä yhteisöveron lasku voisi jopa kokonaan rahoittaa itsensä. Etla on kuitenkin saanut osakseen kritiikkiä esimerkiksi sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamolta, joka kuvasi vuonna 2024 Ylen kolumnissaan Etlan verosuosituksia "valovuoden päässä riippumattomasta tutkimuksesta" oleviksi. Etlan arvioita kuunnellessa onkin syytä pitää mielessä sen läheiset yhteydet elinkeinoelämään.

Tämän takia kannattaakin kuunnella enemmän sellaisia taloustieteilijöitä, joiden ainakin pitäisi olla puolueettomia tässä asiassa. Monet riippumattomat taloustieteilijät suhtautuvat huomattavasti varovaisemmin veronalennusten dynaamisiin vaikutuksiin. Esimerkiksi Mika Maliranta sekä professorit Roope Uusitalo ja Kaisa Kotakorpi ovat korostaneet, että tutkimusnäyttö veronalennusten dynaamisista vaikutuksista on vähäistä. Kotakorpi, joka johtaa Tampereen yliopiston Verotutkimuksen huippuyksikköä, huomauttaa, että mittavan tutkimuskirjallisuuden perusteella veronalennusten kasvuvaikutukset ovat yleensä pieniä. Tämä näkemys dynaamisten vaikutusten pienuudesta pohjautuu sekä kansainvälisiin että kotimaisiin tutkimuksiin.

Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus osoittaa, että yhteisöveron alentamisella voi olla positiivisia vaikutuksia investointeihin (esim. Fuest & Neumeier 2023; Jacob 2021). Kuitenkin nämä vaikutukset ovat useimmiten pieniä.

Tuore tutkimus Who gains from corporate tax cuts? (Clayne, Kurt & Surico) tarkasteli yritysverojen leikkausten vaikutuksia Yhdysvalloissa ja havaitsi, että veronkevennykset lisäsivät investointeja ja työllisyyttä erityisesti tavaroita tuottavissa yrityksissä. Palveluyrityksissä vaikutus jäi vaimeammaksi, ja suurin osa verosäästöistä käytettiin osinkojen maksuun. Tulokset osoittavat, että hyödyt jakautuvat epätasaisesti eri toimialojen ja ryhmien välillä. 

Myös muut merkittävät tutkimukset, kuten Chodorow-Reich ym. (2024) ja Kennedy ym. (2024), vahvistavat, että vaikka investoinnit kasvoivat veronalennusten seurauksena, vaikutukset eivät olleet riittävän suuria, jotta veronkevennykset olisivat maksaneet itse itsensä.

Onneksi meillä on myös Suomen olosuhteet huomioivia tutkimuksia. Suomessa yhteisöveroa laskettiin viimeksi merkittävästi vuosina 2012 ja 2013, jolloin veroprosentti laski yhteensä 6,5 prosenttiyksikköä. Kokemukset tuolta ajalta viittaavat siihen, että vaikka investointivaikutuksia saatiin aikaan, verotulojen menetys oli suurempi kuin talouskasvun tuomat lisähyödyt.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT), Tampereen yliopiston ja Verotutkimuksen huippuyksikön tutkijat Jarkko Harju, Aliisa Koivisto ja Tuomas Matikka ovat osoittaneet, että yritysverojen alentaminen kaikilta yrityksiltä on tehoton tapa lisätä investointeja. Veronalennukset kohdistuvat myös yrityksiin, jotka eivät investoi lisää, ja aiheuttavat näin suuria verotulojen menetyksiä, joita investointien kasvu ei kykene paikkaamaan.

Matikan mukaan yhteisöveron keventämisellä voi olla suurempia kasvuvaikutuksia kuin esimerkiksi ansiotuloverojen laskemisella, mutta vaikutukset jäävät silti vaatimattomiksi. Hän arvioi, että parhaassakin tapauksessa vain muutamia kymmeniä prosentteja menetetyistä verotuloista voisi palautua talouskasvun myötä, todennäköisesti kuitenkin alle 50 prosenttia.

Entä sitten parhaiten tienaavien tuloverotuksen alentaminen. Tälle muutokselle löytyy enemmän yksimielisyyttä taloustieteilijöiden joukosta. Esimerkiksi tutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Malirannan mukaan marginaaliveron alentamiselle voi olla perusteita.

Kaiken tutkimusnäytön perusteella veronkevennykset siis luultavasti kasvattavat talouskasvua, mutta vaikutukset jäävät yleensä vaatimattomiksi suhteessa niistä aiheutuviin verotulojen menetyksiin. Siksi veronalennuksia ei voi perustella sillä, että ne "maksaisivat itse itsensä" – ainakaan realistisissa olosuhteissa. 

Mitä muuta olisi voitu tehdä samalla summalla

Yritysverotuksen osalta tutkimuskirjallisuus viittaa siihen, että tuottavuuden kannalta lupaavampia vaihtoehtoja olisivat olleet esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan verotuet sekä kohdennetut tuet kasvaville yrityksille.

Myös Who gains from corporate tax cuts? -tutkimus toteaa, että kohdennetut toimet – kuten investointiverotuet tai tietyille toimialoille suunnatut tuloveron alennukset – voisivat kasvattaa investointeja ja työllisyyttä yhtä paljon tai enemmän kuin yleinen yritysveron alennus, mutta huomattavasti pienemmin julkisin kustannuksin.

Onneksi hallitus kuitenkin päätyi kohtuullisen järkeviin kasvupanostuksiin. Esimerkiksi Risto Murron johtama kasvutyöryhmä ehdotti perintö- ja lahjaveron poistoa ja sen korvaamista luovutusvoittoverolla. Tämä olisi ollut todella hölmöä, ja onneksi Orpon hallitus hylkäsi tämän. Perintöveron eduista olen kirjoittanut aiemmin täällä.

Toisaalta kasvuryhmältä tuli myös ihan kelvollisia ehdotuksia, kuten panostamista ei-listattuihin, uusiin ja kasvaviin yrityksiin sekä koulutukseen. Valitettavasti näitä ryhmän hyviäkään ehdotuksia ei hallituksemme kuunnellut. Huomattavaa on, että kasvuryhmä ei myöskään ehdottanut yleistä yhteisöveron laskua, johon hallitus nyt sitten kuitenkin päätyi. 

Onko tällaisiin kasvupanostuksiin varaa?

Seuraava kuva näyttää, miten valtioneuvosto uskoo rahoittavansa nämä mittavat veronalennukset. Suurin osa veronalennuksista olisi siis tarkoitus rahoittaa dynaamisilla vaikutuksilla eli talouskasvun kiihtymisenä, joka siis toivottavasti seuraa näistä alennuksista.

Kuitenkin jopa valtiovarainministeriön omien arvioiden mukaan veronkevennysten dynaamiset vaikutukset toteutuvat kokonaisuudessaan vasta vuosien jälkeen. Ja kuten edellä osoitin, yksikään vakavasti otettava taloustieteilijä ei usko näin suuriin dynaamisiin vaikutuksiin. Jopa siis kaikkein optimistisimpien arvioiden mukaan hallituskauden lopulle julkiseen talouteen syntyy miljardin euron aukko näiden veronalennusten takia.

Professorit Uusitalo ja Kotakorpi ovatkin selkeästi sitä mieltä, että Suomella ei olisi tässä tilanteessa varaa tällaisiin veronalennuksiin. Erittäin suurella todennäköisyydellä nämä veronalennukset loppujen lopuksi kasvattavat julkista velkaa. 

Vuosina 2026—2029 valtion talouden alijäämä on hallituksen mukaan keskimäärin 11,3 miljardia euroa vuodessa. Hallitus arvioi valtionvelan kasvavan noin 43 miljardia euroa vuosina 2026—2029. Vuoden 2029 lopussa valtionvelan arvioidaan olevan noin 225 miljardia euroa, mikä on 68 % suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Valtion lainojen keskimääräinen nimelliskorko vuoden 2023 lopussa oli 2,13 %.  Vuonna 2025 otettaville lainoille on käytetty 3,0 prosentin korkoa 3 kuukauden korkojaksolle ja 2,9 prosentin korkoa 10 vuoden korkojaksolle. Todennäköisesti lainoittajat odottavat korkeampaa korkoa, kun Suomen valtion lainojen osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaa. Sen takia voidaan olettaa, että myös vuodelle 2029 valtion lainojen korko on vähintään 3%. Tällöin vuoden 2029 valtionvelasta pitäisi maksaa korkomenoja 6,75 miljardia. Se on valtava summa. Se on 75% Orpon ja Purran hallituksen hehkuttamista 9 miljardin säästöistä, joiden tekeminen on tehnyt todella kipeää.

Vuoden 2025 talousarvioesityksessä valtionvelan korkoihin on arvioitu menevän 3,4 miljardia euroa. Tällä velkaantumistahdilla Suomi joutuu siis käyttämään vuonna 2029 tuplasti rahaa nykyiseen verrattuna valtionvelan korkoihin.

Purra on väittänyt, että nämä veronalennukset voidaan tehdä, koska ne on rahoitettu, eikä niitä jouduta tekemään velalla. Mutta tämä on selvästikin puppua. Jos hallitus olisi riihessä esittänyt vastaavansuuruisia leikkauksia esimerkiksi yritystukiin, olisin innoissani tukenut tätä päätöstä. Esimerkiksi vuonna 2023 kirjoitin siitä, miten Suomessa voitaisiin helposti säästää pari miljardia yritystukia karsimalla. Mutta velalla näiden leikkausten rahoittaminen on typerää.

Tiivistelmät eri puolueiden kuntavaaliohjelmista

Tiivistelmä Kokoomuksen kuntavaaliohjelmasta

Kokoomuksen kuntavaaliohjelmassa korostetaan talouden tasapainottamista, yrittäjäystävällisyyttä ja laadukkaita peruspalveluja. Puolue haluaa kunnissa panostaa vastuulliseen taloudenpitoon, jotta tuleville sukupolville ei jätetä kestämätöntä velkataakkaa. Yrittäjyyttä ja työllisyyttä tuetaan sujuvoittamalla lupaprosesseja ja edistämällä elinvoimaista paikallistaloutta.

Ohjelmassa painotetaan myös yksilön valinnanvapautta ja tehokasta julkisten palvelujen järjestämistä. Terveydenhuollossa ja koulutuksessa halutaan lisätä vaihtoehtoja ja turvata palveluiden laatu. Digitalisaatiota hyödynnetään hallinnon tehostamiseksi, ja päätöksenteossa korostetaan avoimuutta ja kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia.

Tiivistelmä SDP:n kunta- ja aluevaaliohjelmasta

SDP haluaa rakentaa reilun yhteiskunnan, jossa hyvinvointivaltio säilyy vahvana ja kenenkään taakka ei kasva kohtuuttomaksi. Puolue pyrkii parantamaan hoitoon pääsyä kahden viikon hoitotakuulla ja omalääkäri-omahoitaja-mallilla. Se vastustaa julkisten terveyspalvelujen heikentämistä ja yksityisen terveysbisneksen tukemista. SDP haluaa vauhdittaa asuntorakentamista, jotta kohtuuhintaisia asuntoja olisi enemmän tarjolla. Työelämässä puolue painottaa neuvotteluita ja oikeudenmukaisia palkkoja kaikille työntekijäryhmille.

Koulutuksessa SDP haluaa pienempiä luokkakokoja, turvallisia oppimisympäristöjä ja parempia oppimistuloksia. Puolue korostaa kunnallisten päätösten merkitystä hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistämisessä, erityisesti aikana, jolloin julkinen talous on tiukalla. SDP kritisoi oikeistohallituksen politiikkaa ja uskoo, että päätökset voidaan tehdä reilummin ja viisaammin kaikkien suomalaisten hyväksi.

Tiivistelmä Perussuomalaisten kuntavaaliohjelmasta

Perussuomalaisten kuntavaaliohjelmassa painotetaan vastuullista taloudenhoitoa, julkisten menojen hillitsemistä ja keskittymistä kuntien ydintehtäviin. Ohjelmassa todetaan, että verotusta ei voida kiristää, joten palveluiden rahoitus on turvattava karsimalla vähemmän tärkeitä menoja ja edistämällä talouskasvua. Yrittämisen ja työnteon edellytyksiä halutaan parantaa purkamalla turhaa sääntelyä ja investoimalla kuntien vahvuuksiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvu nähdään haasteena, joka vaatii rakenteellisia uudistuksia, sillä valtion ja hyvinvointialueiden budjetti ei kestä nykyistä menoautomaattia.

Maahanmuuttopolitiikan kiristäminen on ohjelmassa keskeinen tavoite, sillä hallitsemattoman maahanmuuton nähdään lisäävän syrjäytymistä ja sosiaalimenojen kasvua. Ohjelmassa korostetaan myös turvallisuutta, toimivia peruspalveluja ja tehokasta hallintoa, joissa teknologian ja uusien toimintatapojen hyödyntäminen nähdään tärkeänä. Koulujen, infrastruktuurin ja terveydenhuollon kehittämisessä korostetaan laadun parantamista ilman resurssien tuhlausta. Kokonaisuudessaan ohjelma vaatii päätöksentekoon "rajoja ja rotia", jotta suomalaisten verorahat käytetään vastuullisesti ja hyvinvointiyhteiskunnan perusta voidaan säilyttää.

Tiivistelmä Keskustan kuntavaaliohjelmasta

Keskustan kuntavaaliohjelmassa painotetaan perheiden hyvinvointia, laadukkaita peruspalveluja ja elinvoimaisia kuntia. Ohjelma korostaa kotitalousvähennyksen merkitystä yrittäjyyden ja ikäihmisten kotona pärjäämisen tukemisessa sekä lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen saavutettavuutta. Koulutuksen tasa-arvo on keskiössä: koulushoppailua vastustetaan, kieltenopiskelua halutaan edistää kaikkialla, ja suurten keskuskoulujen sijaan kannatetaan pienempiä kouluja. Lisäksi Keskusta korostaa turvallisia koulumatkoja suurpetoalueilla ja digitaalisten ratkaisujen hyödyntämistä elinikäisessä oppimisessa.

Alueiden kehittämisessä painotetaan työpaikkojen ja koulutusmahdollisuuksien saatavuutta, kunnallisten palveluiden tehokkuutta sekä vastuullista asuntopolitiikkaa. Puhdas vesi ja luonnon monimuotoisuus nähdään kansallisina voimavaroina, joiden suojeluun sitoudutaan. Liikunta ja kulttuuri nähdään tärkeinä hyvinvoinnin lähteinä, ja kuntien työntekijöiden työoloihin halutaan panostaa. Keskusta haluaa myös edistää kansalaisten aktiivista osallistumista päätöksentekoon ja vastustaa kuntien pakkoliitoksia. Aluepolitiikassa painotetaan koko maan tasapuolista kehittämistä, ja esimerkiksi Turun tunnin juna halutaan hylätä alueellisen tasapainon vuoksi.

Tiivistelmä Vihreiden kuntavaaliohjelmasta

Vihreiden kuntavaaliohjelmassa korostetaan luonnon ja ilmaston hyvinvoinnin merkitystä ihmisten hyvinvoinnille. Kunnilla on keskeinen rooli päästöjen vähentämisessä, luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa ja kestävän arjen mahdollistamisessa. Kaupunkisuunnittelussa painotetaan tiivistä ja saavutettavaa rakennetta, jossa palvelut ovat lähellä ja liikkuminen onnistuu pyörällä, kävellen tai joukkoliikenteellä. Energiantuotannon päästöjä vähennetään uusiutuvilla energialähteillä ja huoltovarmuudella. Kuntien rooli on keskeinen ilmastokriisin torjunnassa, erityisesti valtion hallituksen ympäristönsuojeluleikkausten aikana.

Koulutuksessa Vihreät panostavat laatuun, pienentämällä ryhmäkokoja ja vahvistamalla oppilashuoltoa. Kunnilla on tärkeä vastuu osaamisen kehittämisessä ja koulutuksen tasa-arvon turvaamisessa. Erityisesti peruskoulu tukee oppilaiden oppimista ja suuntautumista jatko-opintoihin. Elinikäinen oppiminen mahdollistetaan kirjastojen, kulttuuripalveluiden ja harrastustoiminnan kautta.

Tiivistelmä Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelmasta

Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelma korostaa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadun parantamista. Varhaiskasvatuksessa huolehditaan henkilökunnan riittävyydestä ja panostetaan kunnalliseen tuotantoon. Perusopetuksessa tähdätään pienempiin ryhmäkokoihin, riittävään erityisopetukseen ja tasa-arvoisiin koulutusmahdollisuuksiin. Kiusaamiseen ja väkivaltaan puututaan, ja koulut ovat turvallisia ja esteettömiä.

Lisäksi ohjelma painottaa taiteen perusopetuksen laajentamista, maksuttomia aamupaloja ja välipaloja kouluissa sekä sukupuolisensitiivistä seksuaalikasvatusta. Kunnat tukevat monikielisten oppilaiden äidinkielen opetusta ja varmistavat tasa-arvon kaikille oppilaille, riippumatta taustasta. Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelma korostaa toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden turvaamista, oppilashuollon resursseja sekä opiskelijoiden pääsyä mielenterveys- ja päihdepalveluihin.

Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut siirtyvät kunnille, jotka vastaavat tehokkaasti työllisyyspalveluiden, koulutuksen ja elinkeinopolitiikan yhteensovittamisesta, edistäen työttömien koulutukseen ohjautumista ja työllistymistä. Kuntien on tehtävä tiivistä yhteistyötä alueensa koulutuksen, hyvinvointialueiden ja elinkeinoelämän kanssa, panostettava maahan muuttaneiden kotoutumiseen ja työllistymiseen, sekä tuettava erityisesti osatyökykyisten, vammaisten ja vähemmistöjen työllistymistä.

Tiivistelmä RKP:n kuntavaaliohjelmasta

RKP:n kuntavaaliohjelmassa korostetaan koulutuksen ja hyvinvoinnin tärkeyttä yhteiskunnan perustana, ja painotetaan tasa-arvoisten oppimisympäristöjen luomista kaikille lapsille ja nuorille varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Kunnissa on panostettava liikuntaan, kulttuuriin, yrittäjyyteen, työvoimapalveluihin ja maahanmuuton kotouttamiseen, samalla kun kunnallisten palvelujen ja asuinympäristöjen on tuettava monipuolisia elämäntapoja ja kestäviä investointeja.

Kuntien rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa on keskeinen, ja RKP haluaa Suomeen ilmastoneutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Kunnat voivat edistää kestävää kehitystä tarjoamalla ympäristöystävällisiä ratkaisuja ja tukemalla kestäviä elinkeinoja, samalla huolehtien elinvoimaisista ja viihtyisistä asuinympäristöistä, joustavasta kaavoituksesta ja monipuolisista virkistysmahdollisuuksista.

Tiivistelmä Kristillisdemokraattien kuntavaaliohjelmasta

Kristillisdemokraatit haluavat rakentaa elinvoimaisia ja kestäviä kuntia, jotka hyödyntävät omia vahvuuksiaan ja reagoivat ketterästi muutoksiin. Puolue korostaa perheiden, ikäihmisten ja vammaisten hyvinvointia, talouden vastuullista hoitamista, lähipalveluja sekä kuntien itsehallintoa ja yhteistyötä alueen yritysten ja järjestöjen kanssa. Tavoitteena on tasapainottaa kuntataloutta, vähentää velkaantumista ja luoda tehokkaita, kilpailukykyisiä palveluja, joissa huomioidaan asukkaiden tarpeet ja valinnanvapaus.

Kristillisdemokraatit painottavat, että perheille on tarjottava joustavia ja monipuolisia lastenhoitoratkaisuja, jotka tukevat perheiden omia päätöksiä. Uusien teknologioiden hyödyntäminen kuntalaisdemokratian ja -kuulemisen kehittämisessä nähdään tärkeänä, ja puoluetta huolestuttaa alhainen syntyvyys ja huoltosuhteen heikkeneminen. Kuntien elinvoiman ja kilpailukyvyn turvaamiseksi on tärkeää panostaa hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyöhön, henkilöstön hyvinvointiin sekä tehokkaaseen kilpailuun julkisten ja yksityisten palvelujen välillä.

Tiivistelmä Liberaalipuolueen kuntavaaliohjelmasta

Liberaalipuolue haluaa vähentää sääntelyä ja lisätä markkinaehtoisuutta kaupunkien ja maaseudun kehittämisessä. Kaavoituksen tulee mahdollistaa tiiviimpi rakentaminen kaupungeissa ja vapaampi rakentaminen maaseudulla. Liikenteessä puolue kannattaa joukkoliikenteen kehittämistä ilman autoilun rajoittamista sekä markkinaehtoista parkkipaikkapolitiikkaa. Kuntien talous on saatava kuntoon keskittymällä ydintehtäviin, karsimalla in-house-yhtiöitä ja hyödyntämällä tekoälyä.

Koulutuksen osalta puolue korostaa turvallisuutta, oppimista ja mahdollisuutta kännykkäkieltoon ilman lakimuutoksia. Kuntien elinvoimaisuutta vahvistetaan yhteistyöllä ja palveluiden yksityistämistä selvittämällä. Kulttuuri- ja liikuntasetelit halutaan käyttöön erityisesti nuorille. Ympäristönsuojelussa painotetaan luonnon monimuotoisuutta ja jätehuollon helppoutta. Palveluiden saavutettavuutta parannetaan tiedottamalla niistä aktiivisemmin ja osallisuutta lisäämällä.

Tuloeroista ja kannustinloukuista

Kukaan tuskin vastustaa sitä, että useampi suomalainen rikastuisi kovalla työllä ja yrittämisellä. Tästä Elina Lappalainen kirjoitti HS:n kolumnin. Jos tuloerot kasvaisivat sen takia, että Suomeen tulisi enemmän varakkaita ihmisiä, niin se olisi hyvä asia. Mutta jos tuloerot repeävät sen takia, että köyhistä tulee entistä köyhempiä, sitä tuskin kukaan terve ihminen haluaa. Eikä köyhien kurjistuminen ole hyväksi Suomen taloudellekaan, kuten Lappalainen kirjoittaa.

Riikka Purra kirjoitti blogissaan, että matalat tuloerot kielivät kannustinongelmista. "Liian alhaiset tuloerot kertovat myös kannustinongelmista. Matalilla palkkatasoilla työ ei kannusta sosiaaliturvaan nähden, ylemmillä lisätyön tekeminen tai yleneminen ei välttämättä houkuta verotuksellisista syistä." Purra toteaa, että työttömiltä leikkaaminen on ihan ok, koska työttömät voivat parantaa taloudellista tilannettaan menemällä töihin. Onkohan vain työllistyminen tässä surkeassa taloudellisessa tilanteessa ihan noin helppoa?  

Soininvaara on myös viime päivinä kirjoittanut tuloeroihin liittyvistä kannustinloukuista:

• Tuloerot ja kannustavuus hyvätuloisilla
• Kannustinongelmat lymyävät tuloasteikon alapäässä

Soininvaara kirjoittaa, että vaikka työttömälle tarjoutuisi mahdollisuus osa-aikaiseen työhön, ei sellainen useinkaan kannata taloudellisessa mielessä. "...köyhillä efektiivinen marginaalivero on usein yli 80 prosenttia, monella tasan sata prosenttia. Tämä on paljon pahempi kannustinongelma kuin rikkaiden kokema korkea marginaalivero ja se näkyy työllisyydessä." Toisessa kohtaa Soininvaara toteaa: "Nyt kyllä kannattaa ottaa vastaan kokopäivätyötä, jos sellaista sattui saamaan, mutta vastaavasti ei kannata ottaa vastaan osa-aikatyötä vaan jättäytyä ennemmin kokonaan työttömäksi."

Hesarissa on myös kirjoitettu paljon työttömiin kohdistuvista leikkauksista ja pohdittu sitä, miten hyvin nämä leikkaukset kannustavat hakemaan töihin. Esimerkiksi 15.1.2025 olleessa jutussa useita vuosia työelämän ulkopuolella ollut Jaakko Sundberg tuumailee seuraavaa:

”Leikkaukset perustuvat harhaiseen mielikuvaan siitä, että on olemassa jokin satojentuhansien perusterveiden mutta laiskojen työkykyisten porukka, jota pitäisi potkia ja rangaista”, Sundberg sanoo. Hänen käsityksensä mukaan: ”Todellisuudessa toimeentulotukea saavissa on paljon monisairaita ja pysyvästi työkyvyttömiä, jotka eivät tiukkojen Kelan tulkintojen takia pääse työkyvyttömyys-eläkkeelle, jonne he oikeasti kuuluisivat.”

Lähipiiristäni löytyy eräs tällainen, jota seuraava runo kuvaa osuvasti:

Harmaa aamu, ei unta taaskaan,
ajatus riekaleina yön mustassa maassa.
Kahvin kitkerä höyry täyttää keittiön,
ei leipää pöydällä, vain eilinen hiljaisuus.

Viisikymmentä vuotta, hartiat kumarassa,
elämä kulkenut ohi kuin oikoreittiä.
Ei koulua, ei työtä, vain katse maassa,
köyhyys painaa, eikä löydy kaidetta.

Ystäviä vähän, jos ketään enää,
sanojen virta kuivuu iltaan pimeään.
Parisuhde on sana, ei kokemus kantava,
yksinäisyys on kumppani ainainen.

Yhteiskunta huutaa: "Hae työtä, mies!"
Kirjeet patistaa, uhka käy selväksi.
Mutta miten etsiä, kun uni karttaa,
kun voimat on varjo, ja sydän harhailee?

Hän seisoo peilin edessä, tyhjä katse,
näkee vain kuoren, ei mitään sisällä.
Kuka auttaa, kuka kuuntelee?
Kun elämä ei enää kysy, vaan käskee.

Työttömyyden syitä selvittäneiden tutkimusten perusteella Sundberg on pitkälti oikeassa. Esimerkiksi vuonna 2021 kirjoitin siitä, mitä faktatietoa meillä on työttömyyden syistä. Erityisesti pidempään työttömänä olleiden kohdalla työttömyyden taustalla ovat yleensä terveysongelmat ja/tai puutteet koulutuksessa sekä osaamisessa. Työmotivaation puute on selvästi harvinaisempi syy työttömyyteen. Jos oma terveys ei kestä täysipäiväistä työskentelyä, eivät siinä kepit pahemmin auta. Ja vaikka työtön itse olisikin valmis tekemään täyttä työviikkoa, ovat sellaiset työnantajat harvassa, jotka uskaltavat ottaa riskin palkkaamalla pitkään työttömänä olleen täysipäiväiseen työsuhteeseen.

Paljon realistisempi polku takaisin työelämään kulkisi osa-aikaisen työn kautta. Vaikka työttömän terveys ja työkyky olisivatkin heikommalla tolalla, niin helpompi olisi selvitä esimerkiksi 15 työtunnin viikosta kuin tehdä täyttä työviikkoa. Olettaen, ettei työn esteenä olisi mitään liian vakavaa vaivaa, niin parin kuukautta osa-aikaista työtä lisäisi selvästi mahdollisuuksia päästä kokoaikaiseen työhön. Mutta nyt leikkaukset tekevät osa-aikaisen työnteon vastaanottamisen taloudellisesti kannattamattomaksi.

Suojaosien poistaminen on yksinkertaisesti typerää. Se on mielestäni myös moraalisesti väärin, mutta pelkästään kylmästi Suomen taloutta ajatellenkin, suojaosia ei pitäisi poistaa. Päinvastoin niitä olisi kannattanut kasvattaa tai yleensäkin työttömyysturvaa pitäisi reivata kohti perustuloa. Suojaosa tarkoittaa rahamäärää, jonka työtön voi ansaita ilman, että se vähentää etuuden määrää. Viime vuosina suojaosan suuruus oli 300 euroa sekä työttömyys- että asumistuessa.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkimus suojaosien vaikutuksesta on tainnut jäädä hallituksen edustajilta tyystin lukematta. Tässä tutkimuksessa todetaan, että:

"Satunnaista ja osa-aikaista työtä tekevien työttömien osuus kasvoi huomattavasti, kun työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat otettiin käyttöön. Yksittäisillä aloilla, kuten palvelualoilla ja terveydenhuollossa, työttömyyden aikainen työskentely yleistyi selvästi."

Eivät suojaosat toki mikään ihmelääke olleet. Ne eivät lisänneet kokoaikaista työllistymistä. Mutta jos vaihtoehtona on, että henkilö joko työskentelee edes 15 - 20 tuntia viikossa tai sitten on kokonaan työttömänä, niin osa-aikainen työ on selvästi parempi vaihtoehto.

Kelan entinen pääjohtaja Elli Aaltonen on julkisuudessa tuonut esiin rakkauttaan suojaosiin. 

Vuonna 2023 annetussa haastattelussa Aaltonen totesi: ”Kyllä, rakastan suojaosia. Ajattelen, että ihminen motivoituu ja kiinnittyy paremmin työhön, kun tietty tulotaso työn alkuvaiheessa turvataan.” Hän ei uskonut, että suojaosan poistaminen johtaisi lisääntyneeseen kokoaikaiseen työskentelyyn: ”Minulle ei ole kyllä koskaan tullut pieneen mieleenkään, että suojaosa olisi sellainen, jonka takia jätetään menemättä työhön. Päinvastoin, suojaosa kannustaa kokeilemaan, jäämään ja luottamaan.” 

YouTube-kanava Money & Macro vaikuttaa kiintoisalta

Talous ja politiikka kietoutuvat erottamattomasti yhteen. Lähes kaikki yhteiskunnalliset ongelmat pahenevat, jos julkinen talous yskii. Myös kansainvälisessä politiikassa peli kovenee, jos yksittäisten maiden kansalaiset voivat taloudellisesti huonosti. Tämän takia onkin välttämätöntä ymmärtää taloustiedettä, jos tahtoo ymmärtää politiikkaa. Belgialainen Money & Macro -YouTube kanava vaikuttaa hyödylliseltä ja kiintoisalta tavalta lisätä tätä ymmärrystä.

Money & Macro -kanavan isäntä on kansantaloustieteen tohtori Joeri Schasfoort. Hän on väitellyt vuonna 2020 Groningenin yliopistosta ja toiminut opettajana samassa yliopistossa. Lisäksi hänellä on kokemusta erityisesti verkkokurssien kehittämisestä ja vetämisestä. YouTube-kanavalla on lähes puoli miljoonaa tilaajaa ja videoita löytyy vajaat 100 kappaletta.

Olen itse katsonut vasta muutaman Money & Macro -kanavan videon, mutta ainakin ne ovat olleet erittäin mielenkiintoisia ja selkeitä. Pidän Joerin selkeästä tyylistä esittää väitteensä ja sitten luetella dataan pohjautuvat perustelut niille. Esimerkiksi tuoreella videolla esitellään 5 ennustusta vuodelle 2025. Jokainen ennuste perustellaan hyvin, mutta parasta on, että videon lopussa Joeri muistuttaa, että kompleksisen systeemin tilan ennustaminen vuoden päähän on käytännössä mahdotonta. Joten hän varoittaa, että luultavasti hänen ennustuksensa tulevat menemään pieleen.

Toinen katsomani hyvä video kanavalta tarkastelee kriittisesti Peter Zeihanin väitettä, että Kiina tuhoutuu 10 vuoden aikana. Olen tästä Zeihanin väitteestä kirjoittanut itsekin. Joeri käy rauhallisesti läpi jokaisen Zeihanin neljästä pääväitteestä Kiinan luhistumiselle. Hän vertailee näitä muiden Kiina-asiantuntijoiden näkemyksiin sekä tarkastelee niitä käytettävissä olevan datan valossa. Lopputulos on, että Zeihan on monessa asiassa oikeilla linjoilla, mutta hän tuntuu sortuvan turhaan kärjistämiseen ja sensaatiohakuisuuteen. Kiinan talouskasvu tulee tosiaan olemaan vaarassa, mutta täydellinen luhistuminen on hyvin epätodennäköistä. 

Muita Money & Macro -kanavalla olevien videoiden aiheita ovat esimerkiksi:

• Miten Trumpin suunnittelemat tullit tulevat vaikuttamaan maailmantalouteen
• Venäjän talous ja sen selviäminen Ukrainan sodan seurauksena asetetuissa talouspakotteissa
• Kuinka surkeassa jamassa Saksan talous todella onkaan

Aion itse katsoa videoita ainakin noista yllämainituista aiheista. Vaikka olen tosiaan vasta muutaman videon itse katsonut, uskallan silti suositella YouTube-kanavaa maailmantaloudesta, rahoituksesta ja kansainvälisestä kaupasta kiinnostuneille blogini lukijoille.      

Politiikkaa järjellä blogin vuoden 2024 yhteenveto

Olemme siirtyneet Juokse tai kuole (The Running Man) -elokuvan ja kirjan vuoteen 2025. Kyseinen Stephen Kingin kirja on mielenkiintoinen dystopia myös yhteiskunnallisista ongelmista kiinnostuneiden kannalta. Arskan tähdittämä leffa viihdyttää myös. Ennen kuin valmistaudumme entistäkin hullumpien kisailuohjelmien tuloon, tehdään pieni katsaus menneeseen vuoteen 2024 tämän legendaarisen blogin osalta.

Edellisten vuosien yhteenvetoja löydät alta:

• Katsaus blogin vuoteen 2023 
• Suosituimmat vuoden 2022 blogi-kirjoitukseni
• Vuoden 2021 suosituimmat kirjoitukset Politiikkaa järjellä -blogissa

Juuri päättyneenä vuonna 2024 seuraavat blogikirjoitukseni keräsivät eniten lukukertoja. 

Eniten lukijoita saavutti huhtikuussa pettyneenä kirjoittamani juttu siitä, miten raukkamaisesti monet Euroopan maat ja näiden päättäjät olivat suhtautuneet Venäjän torjumiseen Ukrainan sodassa. Myös Jarkko Lauspalo kirjoitti samasta tärkeästä aiheesta omassa blogissaan, jossa hän viittasi allekirjoittaneen juttuun. Se varmasti osaltaan selittää kirjoitukseni suosiota suhteessa muihin vuoden 2024 juttuihini. Toisaalta aihe on myös erittäin tärkeä erityisesti kaikkien meidän Venäjän naapurissa elävien kannalta.

Toivon todella, ettei tämä pahin maalailemani vaihtoehto toteudu: "Pahimmassa tilanteessa vuosi 2025 tulee olemaan tappava. Tällöin Trump olisi Yhdysvaltojen presidentti ja kamalimmassa skenaariossa hän toteaa, että Natolla ei enää ole mitään merkitystä. Jos Trump toteaa, ettei hän lähetä amerikkalaisia sotilaita kuolemaan eurooppalaisten puolesta, vaikka Venäjä hyökkäisi Nato-maan kimppuun, olisi se Naton loppu. Tällöin Venäjällä olisi vapaat kädet lähteä valloittamaan Eurooppaa."

Vuonna 2024 pidettiin Euroopan parlamentin vaalit, joten tietysti kirjoitin myös niistä. Parlamentin eri ryhmät olivat ainakin itselleni hiukan vieraita, joten perehdyin niihin vuoden toiseksi eniten lukukertoja keränneessä kirjoituksessani. Esittelin muissa kirjoituksissa EU-vaaleihin liittyen myös mm. erilaisia vaalikoneita ja niiden minulle antamia tuloksia.

Kesän korvilla ennusteet Suomen talouden tulevaisuudesta synkkenivät entisestään. Syyskuussa pohdiskelin sitä, joutuuko Suomi-neito kadulle kerjäämään. Kirjoituksessa kauhistelin Suomen pitkään jatkuneita alijäämäisiä budjetteja, velkaantumista ja väestörakenteen aiheuttamia ongelmia. Toisaalta muistutin lukijoita siitä, että kaikesta synkistelystä huolimatta suomalaiset ovat keskimäärin edelleen maailman rikkaimpien joukossa. Taloudellinen tulevaisuutemme sisältää myös valopilkkuja esimerkiksi erilaisten hyvään kasvuun päässeiden uusien teknologiayritysten muodossa.

Nämä kolme kirjoitusta olivat suosituimmat vuodelta 2024. Mistä itse pidit eniten? 

Venäläiset saattoivat juhlia turhan aikaisin Trumpin voittoa

Venäjällä juhlittiin, kun Trump voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit. Tämä saattoi kuitenkin olla ennenaikaista, sillä osa Trumpin vaalikampanjansa aikana lupaamista asioista satuttaisi Venäjän taloutta tuntuvasti. Noin 40% Venäjän valtion budjetin rahoituksesta tulee öljystä ja kaasusta. Öljyn ja kaasun maailmanmarkkinahinnat ovat siis ratkaisevassa asemassa sen kannalta, miten pitkään Venäjä pystyy rahoittamaan sotaansa Ukrainassa.

Alla oleva kuvaaja näyttää Venäjän tulot öljyn ja kaasun viennistä:

Öljytulot riippuvat suoraan öljyn maailmanmarkkinahinnoista. Ne pomppasivat Ukrainan sodan alettua 2022, mutta ovat sen jälkeen laskeneet yli 40% niiden huipusta kesällä 2022. Jos öljyn hinta pysyy alhaalla, on Venäjän talouden paljon vaikeampi selviytyä sodan kustannuksista.

Donald Trumpin tiimi valmistelee muutoksia, jotka lisäisivät tuntuvasti öljyn ja kaasun tuotantoa Yhdysvalloissa sekä helpottaisivat erityisesti nesteytetyn maakaasun vientiä muualle maailmaan. Nämä muutokset tahdotaan toteuttaa mahdollisimman nopeasti Trumpin noustua valtaan. Yksi muutoksista tulee kumoamaan Bidenin asettamat rajoitukset nesteytetyn maakaasun (LNG) viennille. Nämä Bidenin rajoitukset pysäyttivät 5 merkittävää LNG:n vientihanketta, jotka lähtevät taas liikkeelle Trumpin noustua valtaan. Lisäksi Trump aikoo lisätä öljyn porausta liittovaltion mailla ja rannikkoalueilla. Öljyn porauksen lisääntyessä samalla myös maakaasun tuotanto kasvaa.

Toisaalta Trump aikoo myös poistaa erilaisia fossiilisten polttoaineiden käytön rajoituksia. Nämä toimenpiteet saattavat hiukan lisätä Yhdysvaltojen omaa fossiilisten polttoaineiden kysyntää. Kuitenkin energia-alan asiantuntijoiden mukaan tuotantoa ja vientiä lisäävät toimenpiteet ovat merkittävämpiä. Eli Trumpin toimenpiteiden nettovaikutus on kuitenkin selvästi öljyn ja maakaasun hintoja laskeva. Ja se on huono uutinen Venäjän taloudelle.

Javier Milei, pelastaja vai hullu?

Javier Milei stailattiin presidentinvaaleja varten muistuttamaan Etelä-Amerikkalaista sekoitusta Elvis Presleytä ja tappavaa mutanttia Wolverinea, jota Hugh Jackman on näytellyt useampia kertoja kuin kukaan jaksaa laskea. Kuten kaikkea leikkaavilla kynsillä varustettu Wolverine, myös Milei on valmis tarvittaessa tuhoamaan ja leikkaamaan raivokkaasti valtion osuutta. Hän nimittäin pitää valtiota rikollisjärjestönä, joka pitäisi saada eroon ihmisten elämästä. 

Milein vastustajat leimasivat hänet hulluksi. Ennen vaaleja julkaistu kirja Mileistä El Loco (hullu), esittää Javierin outona erakkona, joka kuuntelee poliittisia neuvoja koiriltaan. Maan talouden peloteltiin luhistuvan entistäkin huonompaan tilaan, jos Milei pääsee valtaan. Äänestäjät kuitenkin kaipasivat outoa uudistajaa, joka voisi tuhota vanhan korruptoituneen ja huonosti johdetun järjestelmän. 

Javier Milei valittiin Argentiinan presidentiksi vuosi sitten. Suurimmat syyt hänen voittoonsa olivat argentiinalaisten kyllästyminen korruptoituneisiin ammattipoliitikkoihin, joiden johdolla Argentiina oli vajonnut yhä huonompaan tilaan. Milei peri edellisiltä vallanpitäjiltä kammottavassa kunnossa olevan talouden. Argentiinan vuotuinen inflaatio oli vaalien alla reilut 200% ja köyhyysrajan alapuolella eläviä 45% kansasta. 

Milei lupasi kansalle kivuliaita lääkkeitä maan tilanteen parantamiseksi ja niitä hän on lähtenyt voimalla toteuttamaan. Presidentti on tosiaan iskenyt moottorisahalla julkiseen kulutukseen ja lopettanut setelikoneen laulattamisen. Hänen hallintonsa on onnistunut saamaan julkisen talouden ylijäämäiseksi, mitä ei oltu nähty lähes 15 vuoteen. Inflaatio on myös hidastunut, mutta se on edelleen erittäin korkea. Alla oleva kuvaaja näyttää Argentiinan inflaation kehityksen. Vaikka Milei nousi valtaan jo vuodenvaihteessa, hänen puolueensa ajamat inflaation taltuttamiskeinot hyväksyttiin vasta heinäkuussa 2024.  

Kovista leikkauksista huolimatta yllättäen Argentiinan talous on myös lähtenyt kasvuun loppuvuodesta 2024. Kasvu on vielä hyvin heikkoa, mutta talouskasvun uskotaan voimistuvan kunnolla vuonna 2025.

Argentiinan maa-riski sijoittajien silmissä on laskenut tuntuvasti sen jälkeen, kun Milei tuli valtaan. Alla oleva kuvaaja näyttää, miten sijoittajien vaatima riskipreemio Argentiinan osalta lähti laskuun Milein tultua presidentiksi. Muutenkin sijoittajat ovat saaneet uskoa siihen, että Argentiinan taloustilanne tulee kohenemaan ja maahan kannattaa sijoittaa.

Kivuliasta leikkauksista huolimatta Milein suosio kansan silmissä on pysynyt melko hyvänä. Tämä on yllättävää, sillä köyhien määrä on kasvanut ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanne on huonontunut entisestään. Nyt jo yli puolet argentiinalaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Joillakin köyhimmistä perheistä on vaikeuksia saada riittävästi ruokaa elääkseen. Osa kansasta osoittaakin mieltään kaduilla, mutta protestoijat ovat kuitenkin vain pieni osa argentiinalaisista. Valtaosa tuntuu ajattelevan, että leikkaukset julkisiin menoihin ja sosiaalisiin tukiin ovat tarpeen. Ja he ovat tyytyväisiä siihen, että inflaatiota ollaan saamassa kuriin.

Valitettavasti Javier Milein liberaalius ja vapauden kaipuu ei ulotu ihmisten yksityiselämän puolelle. Seksuaalivähemmistöjen osalta tilanne on mennyt surkeampaan suuntaan Milein tultua valtaan. Osana julkisen sektorin leikkauksia Milei on myös lopettanut tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tukeneita ohjelmia. Valitettavasti naisasia ja muiden vähemmistöjen oikeudet eivät ole vain sivullisia uhreja osana julkisen sektorin leikkauksia, vaan Milei on täysin tarpeettomasti tarkoituksella heikentänyt esimerkiksi naisten asemaa. Presidentti myös julkisesti solvaa feministisiä liikkeitä ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavia aktivisteja. 

Yksi räikeä esimerkki naisvihamielisyydestä tapahtui kansainvälisenä naisten päivänä. Milei vaihtoi presidentinlinnan naisten salin nimen sankarien saliksi. Samalla hän korvasi salissa aiemmin olleiden naisjohtajien muotokuvat Argentiinan perustajien ja sotilaiden muotokuvilla, jotka ovat kaikki miehiä. Tämä oli symbolinen isku vasten naisten kasvoja, mutta konkreettista haittaa hän aiheuttaa esimerkiksi tuomitsemalla jyrkästi abortin murhana ja yrittämällä kieltää sen.

Milei muistuttaa muita oikeanlaidan johtajia myös siinä, että hän väittää ilmastonmuutoksen olevan huijausta. Argentiinan odotetaan irtautuvan Pariisin ilmastosopimuksesta samaan aikaan kuin Trump irrottaa Yhdysvallat siitä. Milei onkin julkisuudessa usein puhunut ihaillen Trumpista. Ja esimerkiksi hänen suhtautumisensa vapaaseen lehdistöön ja kaikkiin vasemmistolaisiin ajatuksiin muistuttaa hyvin paljon Trumpia. Milei on useasti syyttänyt journalisteja valehtelijoiksi ja edellisten korruptoituneiden hallitusten äänitorviksi.

Onneksi kuitenkin suhtautumisessa vapaaseen kauppaan Milei eroaa jyrkästi Trumpista. Samalla kun Yhdysvaltojen tuleva presidentti kertoo rakastavansa tulleja, Milei haluaa poistaa kaupan esteitä. Kaveruus Trumpin kanssa tulee tarpeeseen, sillä Argentiinan presidentti toivoo saavansa aikaan vapaakauppasopimuksen USA:n kanssa. Milei pyrkii vapauttamaan kauppaa myös esimerkiksi Kiinan suuntaan.   

Haavoittunut ja vihainen lohikäärme on vaarallinen naapuri

Kirjoitin vuosi sitten Peter Zeihanin näkemyksestä, että Kiina on luhistumassa lähivuosina. Palaan nyt samaan aiheeseen eli Kiinan mahdin vähenemiseen. Tämä voi kuulostaa oudolta erityisesti siinä valossa, miten G20-maiden tapaamisessa muut johtajat ovat kilvan pyrkineet juttusille Kiinan Xin kanssa. Mutta kuten legendaarinen jääkiekkoilija Wayne Gretzky sanoi, kannattaa luistella sinne, minne kiekko on menossa. Ja Kiinan osalta kiekko voi hyvinkin olla matkalla huonoon suuntaan.

World Knowledge Forumin tilaisuudessa professori Michael Beckley perusteli näkemyksensä sille, miksi Kiina todellakin on luhistumassa. Ensiksi hän listasi ne tekijät, joiden ansiosta Kiina koki niin valtaisan nopean ja voimakkaan taloudellisen kasvun 1970 - 2010. Nämä olivat:

• Poikkeuksellisen turvallinen sotilaallinen tilanne, sillä Nixonin myötä Yhdysvallat asettui tukemaan Kiinaa. USA auttoi Kiinaa integroitumaan maailman talouteen.
• Maon jälkeen Kiinassa valtaan päässeet olivat enimmäkseen erittäin päteviä ja fiksuja johtajia, jotka myös halusivat varmistaa, ettei enää kukaan yksittäinen henkilö saisi samanlaista yksinvaltaa. Esimerkiksi Deng Xiaoping, joka johti Kiinaa 1978 - 1989, teki monia merkittäviä uudistuksia, joiden ansiosta Kiina vaurastui.
• Vuosina 1970 - 2010 Kiinan väestörakenne tuki taloudellista kasvua. Tuona aikana vanhuksia ja lapsia oli vain vähän verrattuna työikäisiin aikuisiin.
• Kiinalla oli vielä vähän aikaa sitten runsaasti luonnonvaroja ja se pystyi esimerkiksi kasvattamaan suuren osan tarvitsemistaan elintarvikkeista.

Nyt kuitenkin kaikki nämä neljä aiemmin positiivista tekijää ovatkin kääntyneet päälaelleen. 

Turvallisuustilanne on heikentynyt valtaisasti. Muut maat ovat huolissaan Kiinan kasvaneesta sotilaallisesta voimasta ja yleensäkin vaikutusvallasta, minkä takia ne pyrkivät rajoittamaan Kiinan vaikutusvaltaa. Ja kun ottaa huomioon Kiinan toimet viime vuosina, muiden maiden epäluuloinen suhtautuminen Kiinaan näyttäytyy täysin oikeutettuna. Kiina esimerkiksi uhkailee Taiwania, ahdistelee naapurimaitaan ja on liittoutunut kammottavaa hyökkäyssotaa käyvän Venäjän kanssa.

Järkevästä ja maan etua ajattelevasta johdosta on jäljellä pelkkä muisto vain. Xi Jinping on kahminut valtaa itselleen siten, että hänestä on tullut uusi Mao. Lisäksi Xi on karkottanut kaikki vähänkään pätevät muut johtajat, minkä vuoksi häntä ympäröivät vain pelokkaat mielistelijät, jotka eivät edes uskalla kertoa johtajalleen maan todellista tilannetta.

Väestörakenne on kääntymässä katastrofaaliseksi. Yhden lapsen politiikan seurauksena työelämään siirtyvät sukupolvet ovat niin pieniä, että huoltosuhde työssäkäyvien ja elätettävien välillä käy kestämättömäksi. Lisäksi koska Kiina on kansalaisten oikeuksia polkeva poliisivaltio, ei muista maista olla kauhean innokkaasti muuttamassa Kiinaan töihin paikkaamaan työvoimapulaa.

Kiinalla toki on edelleen kallisarvoisia maametalleja, mutta monen muun luonnonvaran suhteen maa on köyhtynyt. Monissa paikoissa ympäristö on niin turmeltunutta, ettei minkään kasvattaminen onnistu. 

Muun maailman kannalta Kiinan vaurauden kääntyminen laskuun tarkoittaa erittäin vaarallista vuosikymmentä. Perinteisesti kun voimakas valtio huomaa mahtinsa heikkenevän, se turvautuu väkivaltaan pitääkseen kiinni aiemmasta vaikutusvallastaan. Onkin olemassa erittäin suuri riski sille, että lähivuosina Kiina ja Yhdysvallat joutuvat aseelliseen selkkaukseen ja jopa suursota on mahdollinen. Toivoa kuitenkin on. Nykyinen Kiinan diktaattori Xi on jo yli 70 vuotias. Jos hänen loppuvaltakautensa selvitään ilman sotaa, tulee Xin seuraaja toivottavasti noudattamaan erilaista politiikkaa.

Kansainväliset tekniikan alan osaajat eivät suosittele Suomea

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten tärkeää Suomelle olisi saada tänne enemmän kansainvälisiä osaajia. Näitä ovat esimerkiksi:

• Tulevaisuuden työntekijät
• Oleskeluluvat ja lahjakkaat työntekijät
• Maahanmuuton korrelaatio maan taloudelliseen vaurauteen

Jos Suomi ei onnistu houkuttelemaan tänne runsaasti osaavaa työvoimaa muista maista, ei meillä ole toivoakaan saada talouttamme kunnon kasvuun. Ja ilman selvästi nykyistä voimakkaampaa talouskasvua, ei julkisella taloudella ole varaa ylläpitää nykyisen kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Maahanmuuton määrä ja laatu siis ratkaisevat hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuden.

Tuore tutkimus valitettavasti osoittaa, että Suomi näyttäytyy luotaantyöntävältä kansainvälisille osaajille. Tekniikan akateemiset TEK ja Insinööriliitto toteuttivat muualta tulleille tekniikan osaajille suunnatun kyselyn. Kysely tehtiin keväällä 2024 ja siihen vastasi yli 1 000 henkeä. Vastaajat toimivat Suomessa asiantuntija- tai johtotehtävissä. He ovat asuneet Suomessa jo useamman vuoden, joten heille on kertynyt jo hyvin kokemusta Suomesta ja miten helppoa ulkomaalaisen on täällä olla.

Yli puolet kyselyyn vastaajista ei voisi suositella Suomea kansainvälisille osaajille. Lisäksi vastaajat arvelevat tilanteen menevän vain huonompaan suuntaan. Vain 27% uskoo, että rasismi vähenee tulevaisuudessa ja vain 12% arvelee Suomen olevan viiden vuoden päästä parempi paikka maahanmuuttajille kuin nyt. Yli puolet vastaajista kertovat, että syrjintä haittaa ulkomaalaisten osaajien työllistymistä Suomessa.

Toisaalta tutkimuksessa on nähtävissä myös pieniä valonpilkahduksia, vaikka kokonaistulos onkin synkkä. Iso osa vastaajista on jo ennättänyt juurtua Suomeen sen verran hyvin, että kaikista hankaluuksista huolimatta reilu puolet aikoo jäädä Suomeen pysyvästi. Vain 6% aikoo muuttaa pois Suomesta niin nopeasti kuin mahdollista. 

Vuonna 2021 tehdyn Koulutus- ja työperusteisen maahanmuuton tiekartta 2035 -julkaisun mukaan: "Hallitus tavoittelee työperäisen maahanmuuton vähintään kaksinkertaistamista nykytasosta vuoteen 2030 mennessä siten, että kestävyystiekartan edellyttämä vähintään 50 000 työperäisen maahanmuuttajan kokonaislisäys toteutuu." Valitettavasti tämän tavoitteen saavuttaminen tuntuu mahdottomalta, jollei Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten osaajien keskuudessa merkittävästi paranneta nykyisestä. 

Perintövero on yksi parhaista veroista

Perintöverosta ei pidä missään nimessä luopua, sillä se on yksi parhaista veroista. 

Kuten VATTin analyysissä aikoinaan todettiin: "Verojärjestelmän ensisijainen tehtävä on rahoittaa julkisia palveluja ja tulonsiirtoja. Tämä täytyy tehdä oikeudenmukaisesti ja niin, että talouden toimintaan kohdistuvat haittavaikutukset ovat mahdollisimman pienet."

Hyvä verojärjestelmä jakaa verorasituksen oikeudenmukaisesti, vaikuttaa taloudenpitäjien käyttäytymiseen haitallisesti mahdollisimman vähän ja on lisäksi yksinkertainen ja helppo panna toimeen.

Suomen verotuotot vuonna 2023 olivat seuraavanlaiset.

Perintöverot kuuluvat oikean alanurkan keltaiseen alueeseen, joka koostuu perintöveron lisäksi kiinteistö- sekä varainsiirtoveroista.

Perintö- ja lahjaverot tuottavat vuosittain noin miljardin euron verran. Tämä on noin 2 prosenttia kaikista verotuloista. Perintö- ja lahjavero auttaa siis osaltaan vastaamaan muun muassa väestön ikääntymisen aiheuttamiin julkisen talouden haasteisiin. Jos tästä verosta saatavat tulot pienenisivät, täytyisi vastaavasti jotain muita veroja nostaa. Sen takia onkin erittäin tärkeää verrata perintöveroa muihin veroihin.

Kaikkein parhaat verot kannustavat kansalaisia toimimaan tavalla, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa. Nimittäin joissain tapauksissa verotus voi ohjata toimimaan tavoilla, jotka parantavat hyvinvointia. Esimerkiksi saastuttavan ja ympäristöä pilaavan toiminnan verottaminen kannustaa vähentämään saastuttamista, jolloin muille aiheutuva haitallinen ulkoisvaikutus pienenee. Tai verotus voi ohjata yrityksiä satsaamaan enemmän tutkimukseen ja kehitykseen, josta hyötyy koko kansantalous. Terveydenhuoltojärjestelmä puolestaan hyötyy siitä, jos tupakka-, alkoholi- ja makeisverot vähentävät kansalaisten epäterveellisistä elintavoista koituvaa sairastelua.

Tällaisia positiivisesti vaikuttavia veroja on kuitenkin melko vähän. Suurin osa veroista ohjaa sen sijaan käyttäytymistä suuntaan, josta on yhteiskunnalle haittaa. Erityisen haitallista talouden kokonaiskuvalle on kireä tuloverotus, sillä se herkästi vähentää työhaluja. Kun joku miettii, kannattaisiko ponnistella töissä vielä kovemmin vai olisiko sittenkin mukavampi ottaa vähän kevyemmin, niin tuloverotus vaikuttaa tähän päätökseen. Koska vapaa-aikaa ei käytännössä voida verottaa, verotus vääristää väistämättä henkilön työntarjontapäätöstä. Miettiessään, tekisikö hieman enemmän ylitöitä, pitäisikö lomarahat vapaana tai haluaisiko ylennyksen, henkilö ottaa myös verotuksen huomioon. On nimittäin luonnollista pohtia, kannattaako lisärahan ansaitsemiseksi nähtävä vaiva suhteessa käteen jäävään tuloon.

Esimerkiksi itse olen muutamaan otteeseen tehnyt 80% työviikkoa. Suosittelen sitä lämpimästi, jos se suinkin on mahdollista. Yksi lyhyempään työviikkoon itseäni kannustanut tekijä oli suhteellisen korkea tulovero. Vaikka vähensin työtunteja 20% ja samalla tavalla verotettavia tuloja 20%, sain silti edelleen käteen lähes yhtä paljon rahaa kuin täyttä työviikkoa tehdessäni. Tämä johtui siitä, että lyhyempi työviikko johti progressiivisen verotuksen kautta selvästi matalampiin tuloveroihin. Jos iso joukko työikäisiä päättäisi keventää työkuormaansa ja tehdä nelipäiväistä työviikkoa, aiheuttaisi tällainen Suomen taloudelle ainakin lyhyellä tähtäimellä suuria hankaluuksia.

Arvonlisäverot ja muut yleiset kuluttamiseen kohdistuvat verot puolestaan vähentävät kulutusta ja siten heikentävät talouskasvua. Esimerkiksi alv:n korottaminen heikentää palkansaajien ostovoimaa, sillä tuotteiden ja palveluiden hinnat nousevat. Tämä vähentää kuluttamista, mikä puolestaan vaikeuttaa talouden elpymistä. Ja jos kulutus laskee merkittävästi, voi se johtaa taantumaan tai jopa lamaan. Ja tästä taas seuraisi työttömyyttä ja kurjuutta. 

Lisäksi pienituloiset maksavat alv:a suhteellisesti enemmän kuin suurituloiset, koska pienituloisilla kaikki tulot menevät kulutukseen. Varakkailla sen sijaan on varaa säästää, jolloin alvin korotus ei iske heihin yhtä kovasti. Näin ollen alv:n korottaminen heikentää etenkin pienituloisten ostovoimaa ja kasvattaa myös eriarvoisuutta.

Keskitytään seuraavaksi tarkastelemaan tarkemmin perintö- ja lahjaveroa. Kutsun sitä tiivistetysti jatkossa vain perintöveroksi.

Ensinnäkin kannattaa muistaa, että alle 20 000 euron arvoisista perinnöistä ei tarvitse maksaa perintöveroa lainkaan. Suomessa yksittäisen perinnön arvo on keskimäärin noin 40 000 euroa. Suurin osa saa kuitenkin tätä pienempiä perintöjä. Vuosittain noin 60 prosenttia perinnönsaajista saa alle 20 000 euron perintöosuuden. Eli suurimmasta osasta perintöjä ei tarvitse nytkään maksaa lainkaan veroa. Perintö- ja lahjaveron poistaminen hyödyttäisi siis varsin pientä ja hyvin toimeentulevaa joukkoa suomalaisia.

Ongelmia perintöverosta koituu silloin, jos saatua perintöä ei pysty muuttamaan rahaksi, mutta perinnön verotettava arvo on suuri. Esimerkiksi silloin, jos kuolinpesään on jäänyt vaikkapa yhteisenä kotina käytetty asunto ja leski jää siihen asumaan. Vaikka lesken hallintaoikeus pienentää perintöveroa, niin se tulee kuitenkin heti maksuun. Ongelmia voivat aiheuttaa myös muuttotappioalueilta perinnöksi saadut omakotitalot tai tilat, joiden saaminen kaupaksi on hankalaa. Perintövero määräytyy kuitenkin kuolinpesän kaikkien omaisuuserien käyvän arvon mukaan kuolinpäivänä, josta on vähennetty kuolinpesän velat.

Näihin perintöveron ongelmiin löytyy kuitenkin paljon parempia ratkaisuja kuin perintöverosta luopuminen. Esimerkiksi nykyään perintöveron maksuun on aikaa 10 vuotta. Siinä ajassa luulisi selviävän jo monimutkaisemmankin kuolinpesän asiat.

Perintö- ja lahjaveroa on talouden tehokkaan toiminnan kannalta hyvä vero, joka edistää myös tasa-arvoa. Ansiottomasti saajallensa kertyvää omaisuutta on aiheellista verottaa raskaammin kuin esimerkiksi omaan työhön perustuvaa palkkatuloa. Tästä olikin jo aiemmin esimerkkejä.

Myös OECD suosittaa perintöverotusta, sillä se on talouden tehokkuuden ja tasa-arvon näkökulmasta hyvä veromuoto (OECD 2018). Samoin suurin osa vero-oikeuden asiantuntijoista ja taloustieteen tutkijoista pitää perintö- ja lahjaveroa talouden tehokkuuden kannalta verraten hyvänä verona, sillä se ei juuri ohjaa yrittämistä tai työntekoa haitallisella tavalla.

Perintöverosta voi olla jopa hyötyä kansantaloudelle, sillä se kannustaa työn tekemiseen tai yritystoiminnan siirtämiseen innokkaammalle yrittäjälle. Parhaimmillaan se kannustaa omistajanvaihdoksiin tilanteissa, jossa perillinen ei ole motivoitunut tai muutoin paras henkilö jatkamaan yrityksen toimintaa. En itse tajua lainkaan sellaista mukamas yrittäjää, joka ei olisi valmis tarvittaessa ottamaan esimerkiksi kymppitonnin lainaa perintöveroista selvitäkseen, jos hän haluaa pitää perimänsä yrityksen. Jos taas ei ole valmis investoimaan perimänsä yrityksen eteen edes perintöveron suuruista summaa, niin silloin tuskin on muutenkaan kovin motivoitunut jatkamaan yritystoimintaa. Tällöin on parempi myydä yritys muille, jotka sopivat yrittäjiksi paremmin.

Perintövero vaikuttaa reaalitalouden käyttäytymiseen suhteellisen vähän muun muassa siksi, että se liittyy kuolemaan, jota ei voi välttää, ja jonka tarkkaan ajankohtaan eivät ihmiset yleensä suoraan vaikuta.

Pidetään siis mielessä, että vaikka perintövero ei ole mikään mukava juttu, on se kuitenkin paljon parempi kuin suurin osa vaihtoehtoisista verotuksen muodoista.

Uhkaako köyhyys Suomi-neitoa?

Suomen talouskasvussa ei ole ollut kehumista. Suomen henkeä kohti laskettu bruttokansantuote (bkt) on jäänyt jälkeen muiden Pohjoismaiden kehityksestä.

Kuvaaja näyttää Suomen bruttokansantuotteen kehityksen verrattuna Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin.

Suomen velkaantumista ei ole saatu kuriin edes rankoilla säästötoimilla. Vuoden 2025 budjetin alijäämä on 12,2 miljardia euroa, eli sen verran valtion menot ylittävät tulot, ja sen verran velkaantuminen kasvaa. Tulot ovat ensi vuonna 76 miljardia euroa, menot 88,1 miljardia.

Luottoluokitusyhtiö Fitch arvioi kesän lopulla, että Suomen hallituksen sopeutus­toimet eivät ole vielä riittäviä, koska ne ainoastaan hidastavat velkaantumisen kasvua, mutta eivät pysäytä sitä.

Julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen (bkt) on Suomessa selvästi korkeampi kuin Tanskassa ja Ruotsissa.

Kun julkisten menojen mittaluokkaa verrataan maan talouden kokoon eli bkt:hen, Suomi on Tanskaa ja Ruotsia edellä, selviää talousjärjestö OECD:n tiedoista. Suomessa siis on eniten julkisia menoja, vaikka erot eivät ole valtavan suuria.

Hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveysmenot ovat kasvaneet ennakoitua enemmän. Tämä johtuu osittain väestön ikääntymisestä, joka lisää hoivapalvelujen tarvetta. Samaan aikaan syntyvyys on laskenut, mikä vähentää verotuloja, ja samalla puolustusmenot sekä korkojen nousu lisäävät painetta julkiselle taloudelle. Nämä tekijät tulevat kasvattamaan menoja myös tulevaisuudessa.

Väestörakenne on yksi Suomen julkisen talouden suurimmista haasteista. Maassa syntyy ennätyksellisen vähän lapsia, mikä pienentää työikäisten osuutta väestössä ja kasvattaa ikääntyvien määrää. Tämä aiheuttaa verotulojen vähenemistä ja lisää tarvetta sosiaali- ja terveyspalveluille.

Suomen väestörakenteen ongelmat ovat erityisen suuria verrattuna muihin Pohjoismaihin, kuten Ruotsiin ja Tanskaan. Vaikka syntyvyys on laskenut myös niissä, Suomi on kärsinyt eniten. Lisäksi Suomen tilannetta vaikeuttaa maahanmuuton vähäisyys. Vuonna 2021 Suomeen muutti 6,6 maahanmuuttajaa tuhatta asukasta kohden, kun taas Ruotsissa vastaava luku oli 8,7 ja Tanskassa 10,8.

Alla oleva kuvaaja näyttää, miten alijäämää on kertynyt viimeisten 20 vuoden aikana.

Valtionvelka oli elokuun lopussa 167 miljardia euroa. Jokaista suomalaista kohden velkaa oli noin 30 000€. Pelkästään korkoja Suomi maksaa vuodessa 3 miljardia euroa nykyisellä velkamäärällä ja korkotasolla.

Kaikesta tästä synkistelystä huolimatta emme suinkaan ole kansakuntana matkalla kadulle kerjäämään. Vaikka talouskasvu on ollut odotuksia hitaampaa alkuvuonna 2024, niin silti varovaisia viitteitä lupaavammasta kehityksestä on nähtävillä. Vientimarkkinoilla on edelleen epävarmuutta, mikä voi pidentää matalasuhdannetta Suomessa. Positiivinen kehitys kotitalouksien reaalituloissa sen sijaan luo optimismia suotuisammista ajoista jatkossa, mikä parantaa etenkin palvelualojen näkymiä. Rahapolitiikan kiristymisen jakso on takana, ja korkojen odotetaan jatkavan laskuaan vuosina 2024–2025.

Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana Suomeen on myös syntynyt runsaasti innovatiivisia uusia yrityksiä, jotka ovat kasvaneet kiitettävästi. Tällaisia ovat esimerkiksi RELEX Solutions, joka on kasvanut merkittävästi viime vuosina ja vakiinnuttanut asemansa yhtenä Suomen menestyneimmistä teknologiayrityksistä. Yritys tarjoaa toimitusketjun hallinnan, varaston optimoinnin ja ennustamisen ohjelmistoratkaisuja, joita käyttävät erityisesti kaupan alan yritykset ympäri maailmaa. RELEX työllistää yli 2000 huippuammattilaista.

Toinen hyvä esimerkki kovaan kasvuun ja erityisesti kannattavuuteen päässeestä suomalaisesta teknologiayrityksestä on Supermetrics. Vuonna 2013 perustetulla Supermetricsilla on yli 17 000 asiakasta 120 maassa. Yhtiön palveluksessa työskentelee tällä hetkellä 330 henkilöä kahdessatoista eri maassa. Isoimmat toimipisteet sijaitsevat Helsingissä, Dublinissa, Atlantassa, Singaporessa ja Vilnassa. Supermetrics on kasvanut viime vuodet 40% vuosivauhdilla. 

Mikäli saamme vielä lisää tämänkaltaisia menestystarinoita, on Suomella hyvät mahdollisuudet säilyä vauraana maana. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suomalaiset ovat maailman 20 rikkaimman kansan joukossa. Alla oleva kuvaaja näyttää tiettyjen maiden bruttokansantuotteet henkeä kohden vuodelta 2022. Suomalaiset ovat keskimäärin varakkaampia kuin esimerkiksi britit tai japanilaiset.

Vaikka siis hiukan jäisimmekin jälkeen Ruotsista, ei se silti tarkoita, että olisimme matkalla köyhyyteen. Ja jos uskaltaisimme purkaa vanhoja luutuneita yrityksiä pönkittäviä yritystukia ja sen sijaan antaisimme talouden luovan tuhon tehdä taikojaan, voisimme saada taloutemme kasvuun uudenlaisten kasvuyritysten avulla.

Euroopan parlamentin poliittiset ryhmät

Eurovaalit lähestyvät, joten päätin perehtyä siihen, millaisia poliittisia ryhmiä Euroopan parlamentissa onkaan. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Euroopan parlamentin valta on kasvanut, minkä seurauksena myös parlamentin erilaisilla poliittisilla ryhmillä on enemmän vaikutusvaltaa. Vuosien 2019 - 2024 parlamentissä oli seitsemän poliittista ryhmää. Ryhmillä on väliä, sillä ne äänestävät yleensä melko yhteneväisesti, vaikkakaan Euroopan parlamentissa ei ole yhtä tiukkaa ryhmäkuria kuin omassa eduskunnassamme.

Esittelen ryhmät niiden 1999 vaalien jälkeisessä kokojärjestyksessä. Mitä suurempi ryhmä on kyseessä, sitä enemmän sillä on valtaa erilaisissa päätöksissä ja sitä paremmin se esimerkiksi pääsee käsiksi erilaisiin raportteihin.

EPP eli European People's Party

EPP on ollut parlamentin suurin ryhmä vuodesta 1999 lähtien eli jo yli 20 vuotta. Suomesta kokoomus sekä kristillisdemokraatit kuuluvat EPP ryhmään.

EPP on perinteisesti kannattanut syvempää Euroopan integraatiota ja enemmän valtaa EU:lle. 

Arvojen osalta EPP pohjaa perinteisiin kristillisiin arvoihin eli on melko konservatiivinen. Sen sisällä on kuitenkin suurta hajontaa sen suhteen, miten eri jäsenet suhtautuvat esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin ja naisten oikeuksiin. EPP:hen mahtuu myös melko liberaaleja puolueita kuten Suomen kokoomus, mutta myös erittäin vanhoillisia puolueita kuten kristillisdemokraatit.

EPP:n tunnetuin edustaja ja sen kärkiehdokas on Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von Der Leyen.

EPP korostaa Ukrainan sodan keskellä turvallisuuteen ja puolustukseen satsaamista. Ryhmä haluaa kasvattaa Natoa entisestään ja ajaa turvallisuuden sekä sotilaallisesta puolustuksesta vastaavan komissaarin perustamista. Ryhmä haluaa myös rajoittaa Euroopan ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa. Talousasioissa ryhmä haluaa syventää Euroopan sisämarkkinoita sekä laajentaa vapaakauppasopimuksia. 

S&D eli Progressive Alliance of Socialists and Democrats

Sosiaalidemokraatit ovat viime vuosina olleet parlamentin toiseksi suurin ryhmä. Kuitenkin pitkän aikaa EU:n historiassa, vuosina 1975 - 1999, S&D oli suurin kaikista ryhmistä. Kyseessä on arvojen osalta liberaali ryhmä.

Suomen SDP:n europarlamentaarikot kuuluvat S&D-ryhmään.

S&D kampanjoi esimerkiksi sen puolesta, että kaikille olisi tarjolla uusiutuvaa ja edullista energiaa. S&D tahtoo myös alentaa asumisen kustannuksia julkisten panostusten avulla.

Monella tapaa S&D:n tavoitteet ovat yhteneväiset EPP:n kanssa, vaikka ryhmät ovatkin talousasioissa eri puolilla vasemmisto-oikeisto -akselia. S&D haluaa EPP:n tavoin syvempää Euroopan integraatiota ja kannattaa EU:n laajentumista. S&D kannattaa Euroopan puolustusteollisuuden vahvistamista ja sotilaallisen yhteistyön lisäämistä. Yhteistä ovat myös kansainväliset kumppanuudet.

Renew

Sekä taloudellisesti että arvojen osalta liberaali puolue. Liberaalius erottaakin Renew:n selvimmin EPP:stä. Liberaali puolue muun muassa ajaa vahvasti seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja samaa sukupuoltaolevien oikeutta avioliittoon. Sen takia onkin vähän hassua, että Suomen Keskusta kuuluu Renew-ryhmään, vaikka puolueena keskusta on konservatiivisempi kuin kokoomus.

EPP:n tavoin Renew kampanjoi Euroopan turvallisuuden ja sotilaallisen puolustuksen parantamiseksi. Ryhmä haluaa vahvistaa EU:n puolustusteollisuutta sekä perustaa puolustuksesta vastaavan komissaarin.

Talouspolitiikassa Renew haluaa syventää ja vahvistaa EU:n sisämarkkinoita. Se myös kannattaa vapaakauppasopimusten laajentamista esimerkiksi Etelä-Amerikan maiden kanssa.

EGP eli European Green Party

Euroopan vihreiden ryhmä keskittyy nimensä mukaisesti ympäristöasioihin. Kuitenkin joissakin asioissa se itseasiassa haittaa planeetan hyvinvointia, sillä Euroopan vihreät esimerkiksi vastustaa edelleen ydinvoimaa. Suomen vihreät edustaa tässä siis vähemmistöä EGP:n sisällä, sillä esimerkiksi Atte Harjanne kannattaa ydinvoiman lisäämistä.

Vihreät kannattavat voimakkaasti seksuaalivähemmistöjen oikeuksia sekä sukupuolten tasa-arvoa. Yleensäkin vihreät puolustavat kaikkien vähemmistöryhmien ihmisoikeuksia. 

Ryhmä kannattaa Euroopan integraation syventämistä. 

ID eli Identity and Democracy

Tämän populistisen, radikaalioikeistoon kuuluvan ja EU-vastaisen ryhmän merkittävimmät puolueet ovat Ranskan Rassemblement National sekä Italian Lega. Suomesta tähän ryhmään ei kuulu yksikään eduskuntapuolue.

ID:llä on läheiset suhteet Venäjään ja heitä on useasti syytetty Venäjän etujen ajamisesta. Ryhmä itse tosin väittää tukevansa Ukrainaa sodassa Venäjää vastaan. Jos ID saa merkittävästi lisää valtaa parlamentissa, EU-parlamentin mahdollisuudet tukea Ukrainaa pienenevät selvästi. Esimerkiksi ID:hen kuuluva hollantilainen PVV-puolue on avoimesti julistanut lopettavansa kaiken tuen Ukrainalle. Myös ID:hen kuuluva saksalainen AfD puolestaan levittää väitteitä, joiden mukaan talouspakotteet Venäjälle itseasiassa haittaavat eurooppalaisia itseään.

Vastustavat islamin uskonnon leviämistä Eurooppaan ja usein pelottelevat äänestäjiä muslimien sekä yleensäkin maahanmuuttajien vaarallisuudella. ID:n jäsenet kannattavat perinteisiä kristillisiä arvoja ja perhemallia, jossa mies on perheen pää.

ECR eli European Conservatives and Reformists

Euroopan konservatiivit ja reformistit (ECR) -ryhmään kuuluvat muun muassa ruotsidemokraatit sekä Suomesta perussuomalaiset. ECR on erittäin vanhoillinen mitä tulee naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. ECR:n jäsenet näkevät kristillisyyden olevan uhattuna erilaisten seksuaalivähemmistöjen sekä muslimien toimesta. 

Ryhmä kuuluu ID:n tavoin radikaaliin oikeistoon ja vastustaa maahanmuuttoa. Kuitenkin monella ratkaisevalla tavalla se myös eroaa ID:stä. Täysin päinvastoin kuin ID, ECR kannattaa Ukrainan tukemista, EU:n laajentumista sekä tiivistä yhteistyötä Naton ja Yhdysvaltojen kanssa. Italian pääministeri Giorgia Meloni johtaa yhtä ECR:n tärkeintä puoluetta, ja Meloni on erittäin vahvasti Ukrainan sotilaallisen ja taloudellisen tukemisen puolella.

ECR ei tahdo lisätä Euroopan parlamentin tai muiden EU-elinten valtaa. Sen sijaan se korostaa yksittäisten jäsenmaiden päätösvaltaa.

The Left (NGL/GUE) eli vasemmistoryhmä

EU-parlamentin vasemmistoryhmä muodostuu kahdesta eri ryhmästä: Pohjoismaiden Vihreästä Vasemmistosta (NGL), johon vasemmistoliitto kuuluu sekä Euroopan yhtyneestä vasemmistosta (GUE). Näistä NGL on johdonmukaisesti kannattanut Ukrainan tukemista, mutta GUE:ssa jotkut mepit ovat eri syistä vastustaneet osaa Ukrainaa tukevista päätöslauselmista. Vasemmistoryhmän hajanaisuus on toistunut EU-parlamentin äänestyksissä, jotka ovat koskeneet Ukrainan sotilaallista apua tai Venäjän julistamista terrorismia tukevaksi valtioksi.

Vasemmistoryhmä onkin valinnut yhdeksi vaalien pääteemakseen rauhanneuvottelujen tukemisen Venäjän ja Ukrainan välillä. Ryhmä vastustaa Naton laajentumista. Ympäristöasioissa vasemmistoryhmä on vieläkin kunnianhimoisempi kuin vihreät. The Left tahtoo EU:n hiilineutraaliksi jo vuoteen 2035 mennessä.

Talousasioissa vasemmistoryhmä tukee köyhiä ja vaatii esimerkiksi minimitoimeentulon turvaamista koko EU:ssa.