Tuloeroista ja kannustinloukuista

Kukaan tuskin vastustaa sitä, että useampi suomalainen rikastuisi kovalla työllä ja yrittämisellä. Tästä Elina Lappalainen kirjoitti HS:n kolumnin. Jos tuloerot kasvaisivat sen takia, että Suomeen tulisi enemmän varakkaita ihmisiä, niin se olisi hyvä asia. Mutta jos tuloerot repeävät sen takia, että köyhistä tulee entistä köyhempiä, sitä tuskin kukaan terve ihminen haluaa. Eikä köyhien kurjistuminen ole hyväksi Suomen taloudellekaan, kuten Lappalainen kirjoittaa.

Riikka Purra kirjoitti blogissaan, että matalat tuloerot kielivät kannustinongelmista. "Liian alhaiset tuloerot kertovat myös kannustinongelmista. Matalilla palkkatasoilla työ ei kannusta sosiaaliturvaan nähden, ylemmillä lisätyön tekeminen tai yleneminen ei välttämättä houkuta verotuksellisista syistä." Purra toteaa, että työttömiltä leikkaaminen on ihan ok, koska työttömät voivat parantaa taloudellista tilannettaan menemällä töihin. Onkohan vain työllistyminen tässä surkeassa taloudellisessa tilanteessa ihan noin helppoa?  

Soininvaara on myös viime päivinä kirjoittanut tuloeroihin liittyvistä kannustinloukuista:

• Tuloerot ja kannustavuus hyvätuloisilla
• Kannustinongelmat lymyävät tuloasteikon alapäässä

Soininvaara kirjoittaa, että vaikka työttömälle tarjoutuisi mahdollisuus osa-aikaiseen työhön, ei sellainen useinkaan kannata taloudellisessa mielessä. "...köyhillä efektiivinen marginaalivero on usein yli 80 prosenttia, monella tasan sata prosenttia. Tämä on paljon pahempi kannustinongelma kuin rikkaiden kokema korkea marginaalivero ja se näkyy työllisyydessä." Toisessa kohtaa Soininvaara toteaa: "Nyt kyllä kannattaa ottaa vastaan kokopäivätyötä, jos sellaista sattui saamaan, mutta vastaavasti ei kannata ottaa vastaan osa-aikatyötä vaan jättäytyä ennemmin kokonaan työttömäksi."

Hesarissa on myös kirjoitettu paljon työttömiin kohdistuvista leikkauksista ja pohdittu sitä, miten hyvin nämä leikkaukset kannustavat hakemaan töihin. Esimerkiksi 15.1.2025 olleessa jutussa useita vuosia työelämän ulkopuolella ollut Jaakko Sundberg tuumailee seuraavaa:

”Leikkaukset perustuvat harhaiseen mielikuvaan siitä, että on olemassa jokin satojentuhansien perusterveiden mutta laiskojen työkykyisten porukka, jota pitäisi potkia ja rangaista”, Sundberg sanoo. Hänen käsityksensä mukaan: ”Todellisuudessa toimeentulotukea saavissa on paljon monisairaita ja pysyvästi työkyvyttömiä, jotka eivät tiukkojen Kelan tulkintojen takia pääse työkyvyttömyys-eläkkeelle, jonne he oikeasti kuuluisivat.”

Lähipiiristäni löytyy eräs tällainen, jota seuraava runo kuvaa osuvasti:

Harmaa aamu, ei unta taaskaan,
ajatus riekaleina yön mustassa maassa.
Kahvin kitkerä höyry täyttää keittiön,
ei leipää pöydällä, vain eilinen hiljaisuus.

Viisikymmentä vuotta, hartiat kumarassa,
elämä kulkenut ohi kuin oikoreittiä.
Ei koulua, ei työtä, vain katse maassa,
köyhyys painaa, eikä löydy kaidetta.

Ystäviä vähän, jos ketään enää,
sanojen virta kuivuu iltaan pimeään.
Parisuhde on sana, ei kokemus kantava,
yksinäisyys on kumppani ainainen.

Yhteiskunta huutaa: "Hae työtä, mies!"
Kirjeet patistaa, uhka käy selväksi.
Mutta miten etsiä, kun uni karttaa,
kun voimat on varjo, ja sydän harhailee?

Hän seisoo peilin edessä, tyhjä katse,
näkee vain kuoren, ei mitään sisällä.
Kuka auttaa, kuka kuuntelee?
Kun elämä ei enää kysy, vaan käskee.

Työttömyyden syitä selvittäneiden tutkimusten perusteella Sundberg on pitkälti oikeassa. Esimerkiksi vuonna 2021 kirjoitin siitä, mitä faktatietoa meillä on työttömyyden syistä. Erityisesti pidempään työttömänä olleiden kohdalla työttömyyden taustalla ovat yleensä terveysongelmat ja/tai puutteet koulutuksessa sekä osaamisessa. Työmotivaation puute on selvästi harvinaisempi syy työttömyyteen. Jos oma terveys ei kestä täysipäiväistä työskentelyä, eivät siinä kepit pahemmin auta. Ja vaikka työtön itse olisikin valmis tekemään täyttä työviikkoa, ovat sellaiset työnantajat harvassa, jotka uskaltavat ottaa riskin palkkaamalla pitkään työttömänä olleen täysipäiväiseen työsuhteeseen.

Paljon realistisempi polku takaisin työelämään kulkisi osa-aikaisen työn kautta. Vaikka työttömän terveys ja työkyky olisivatkin heikommalla tolalla, niin helpompi olisi selvitä esimerkiksi 15 työtunnin viikosta kuin tehdä täyttä työviikkoa. Olettaen, ettei työn esteenä olisi mitään liian vakavaa vaivaa, niin parin kuukautta osa-aikaista työtä lisäisi selvästi mahdollisuuksia päästä kokoaikaiseen työhön. Mutta nyt leikkaukset tekevät osa-aikaisen työnteon vastaanottamisen taloudellisesti kannattamattomaksi.

Suojaosien poistaminen on yksinkertaisesti typerää. Se on mielestäni myös moraalisesti väärin, mutta pelkästään kylmästi Suomen taloutta ajatellenkin, suojaosia ei pitäisi poistaa. Päinvastoin niitä olisi kannattanut kasvattaa tai yleensäkin työttömyysturvaa pitäisi reivata kohti perustuloa. Suojaosa tarkoittaa rahamäärää, jonka työtön voi ansaita ilman, että se vähentää etuuden määrää. Viime vuosina suojaosan suuruus oli 300 euroa sekä työttömyys- että asumistuessa.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkimus suojaosien vaikutuksesta on tainnut jäädä hallituksen edustajilta tyystin lukematta. Tässä tutkimuksessa todetaan, että:

"Satunnaista ja osa-aikaista työtä tekevien työttömien osuus kasvoi huomattavasti, kun työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat otettiin käyttöön. Yksittäisillä aloilla, kuten palvelualoilla ja terveydenhuollossa, työttömyyden aikainen työskentely yleistyi selvästi."

Eivät suojaosat toki mikään ihmelääke olleet. Ne eivät lisänneet kokoaikaista työllistymistä. Mutta jos vaihtoehtona on, että henkilö joko työskentelee edes 15 - 20 tuntia viikossa tai sitten on kokonaan työttömänä, niin osa-aikainen työ on selvästi parempi vaihtoehto.

Kelan entinen pääjohtaja Elli Aaltonen on julkisuudessa tuonut esiin rakkauttaan suojaosiin. 

Vuonna 2023 annetussa haastattelussa Aaltonen totesi: ”Kyllä, rakastan suojaosia. Ajattelen, että ihminen motivoituu ja kiinnittyy paremmin työhön, kun tietty tulotaso työn alkuvaiheessa turvataan.” Hän ei uskonut, että suojaosan poistaminen johtaisi lisääntyneeseen kokoaikaiseen työskentelyyn: ”Minulle ei ole kyllä koskaan tullut pieneen mieleenkään, että suojaosa olisi sellainen, jonka takia jätetään menemättä työhön. Päinvastoin, suojaosa kannustaa kokeilemaan, jäämään ja luottamaan.” 

YouTube-kanava Money & Macro vaikuttaa kiintoisalta

Talous ja politiikka kietoutuvat erottamattomasti yhteen. Lähes kaikki yhteiskunnalliset ongelmat pahenevat, jos julkinen talous yskii. Myös kansainvälisessä politiikassa peli kovenee, jos yksittäisten maiden kansalaiset voivat taloudellisesti huonosti. Tämän takia onkin välttämätöntä ymmärtää taloustiedettä, jos tahtoo ymmärtää politiikkaa. Belgialainen Money & Macro -YouTube kanava vaikuttaa hyödylliseltä ja kiintoisalta tavalta lisätä tätä ymmärrystä.

Money & Macro -kanavan isäntä on kansantaloustieteen tohtori Joeri Schasfoort. Hän on väitellyt vuonna 2020 Groningenin yliopistosta ja toiminut opettajana samassa yliopistossa. Lisäksi hänellä on kokemusta erityisesti verkkokurssien kehittämisestä ja vetämisestä. YouTube-kanavalla on lähes puoli miljoonaa tilaajaa ja videoita löytyy vajaat 100 kappaletta.

Olen itse katsonut vasta muutaman Money & Macro -kanavan videon, mutta ainakin ne ovat olleet erittäin mielenkiintoisia ja selkeitä. Pidän Joerin selkeästä tyylistä esittää väitteensä ja sitten luetella dataan pohjautuvat perustelut niille. Esimerkiksi tuoreella videolla esitellään 5 ennustusta vuodelle 2025. Jokainen ennuste perustellaan hyvin, mutta parasta on, että videon lopussa Joeri muistuttaa, että kompleksisen systeemin tilan ennustaminen vuoden päähän on käytännössä mahdotonta. Joten hän varoittaa, että luultavasti hänen ennustuksensa tulevat menemään pieleen.

Toinen katsomani hyvä video kanavalta tarkastelee kriittisesti Peter Zeihanin väitettä, että Kiina tuhoutuu 10 vuoden aikana. Olen tästä Zeihanin väitteestä kirjoittanut itsekin. Joeri käy rauhallisesti läpi jokaisen Zeihanin neljästä pääväitteestä Kiinan luhistumiselle. Hän vertailee näitä muiden Kiina-asiantuntijoiden näkemyksiin sekä tarkastelee niitä käytettävissä olevan datan valossa. Lopputulos on, että Zeihan on monessa asiassa oikeilla linjoilla, mutta hän tuntuu sortuvan turhaan kärjistämiseen ja sensaatiohakuisuuteen. Kiinan talouskasvu tulee tosiaan olemaan vaarassa, mutta täydellinen luhistuminen on hyvin epätodennäköistä. 

Muita Money & Macro -kanavalla olevien videoiden aiheita ovat esimerkiksi:

• Miten Trumpin suunnittelemat tullit tulevat vaikuttamaan maailmantalouteen
• Venäjän talous ja sen selviäminen Ukrainan sodan seurauksena asetetuissa talouspakotteissa
• Kuinka surkeassa jamassa Saksan talous todella onkaan

Aion itse katsoa videoita ainakin noista yllämainituista aiheista. Vaikka olen tosiaan vasta muutaman videon itse katsonut, uskallan silti suositella YouTube-kanavaa maailmantaloudesta, rahoituksesta ja kansainvälisestä kaupasta kiinnostuneille blogini lukijoille.      

Politiikkaa järjellä blogin vuoden 2024 yhteenveto

Olemme siirtyneet Juokse tai kuole (The Running Man) -elokuvan ja kirjan vuoteen 2025. Kyseinen Stephen Kingin kirja on mielenkiintoinen dystopia myös yhteiskunnallisista ongelmista kiinnostuneiden kannalta. Arskan tähdittämä leffa viihdyttää myös. Ennen kuin valmistaudumme entistäkin hullumpien kisailuohjelmien tuloon, tehdään pieni katsaus menneeseen vuoteen 2024 tämän legendaarisen blogin osalta.

Edellisten vuosien yhteenvetoja löydät alta:

• Katsaus blogin vuoteen 2023 
• Suosituimmat vuoden 2022 blogi-kirjoitukseni
• Vuoden 2021 suosituimmat kirjoitukset Politiikkaa järjellä -blogissa

Juuri päättyneenä vuonna 2024 seuraavat blogikirjoitukseni keräsivät eniten lukukertoja. 

Eniten lukijoita saavutti huhtikuussa pettyneenä kirjoittamani juttu siitä, miten raukkamaisesti monet Euroopan maat ja näiden päättäjät olivat suhtautuneet Venäjän torjumiseen Ukrainan sodassa. Myös Jarkko Lauspalo kirjoitti samasta tärkeästä aiheesta omassa blogissaan, jossa hän viittasi allekirjoittaneen juttuun. Se varmasti osaltaan selittää kirjoitukseni suosiota suhteessa muihin vuoden 2024 juttuihini. Toisaalta aihe on myös erittäin tärkeä erityisesti kaikkien meidän Venäjän naapurissa elävien kannalta.

Toivon todella, ettei tämä pahin maalailemani vaihtoehto toteudu: "Pahimmassa tilanteessa vuosi 2025 tulee olemaan tappava. Tällöin Trump olisi Yhdysvaltojen presidentti ja kamalimmassa skenaariossa hän toteaa, että Natolla ei enää ole mitään merkitystä. Jos Trump toteaa, ettei hän lähetä amerikkalaisia sotilaita kuolemaan eurooppalaisten puolesta, vaikka Venäjä hyökkäisi Nato-maan kimppuun, olisi se Naton loppu. Tällöin Venäjällä olisi vapaat kädet lähteä valloittamaan Eurooppaa."

Vuonna 2024 pidettiin Euroopan parlamentin vaalit, joten tietysti kirjoitin myös niistä. Parlamentin eri ryhmät olivat ainakin itselleni hiukan vieraita, joten perehdyin niihin vuoden toiseksi eniten lukukertoja keränneessä kirjoituksessani. Esittelin muissa kirjoituksissa EU-vaaleihin liittyen myös mm. erilaisia vaalikoneita ja niiden minulle antamia tuloksia.

Kesän korvilla ennusteet Suomen talouden tulevaisuudesta synkkenivät entisestään. Syyskuussa pohdiskelin sitä, joutuuko Suomi-neito kadulle kerjäämään. Kirjoituksessa kauhistelin Suomen pitkään jatkuneita alijäämäisiä budjetteja, velkaantumista ja väestörakenteen aiheuttamia ongelmia. Toisaalta muistutin lukijoita siitä, että kaikesta synkistelystä huolimatta suomalaiset ovat keskimäärin edelleen maailman rikkaimpien joukossa. Taloudellinen tulevaisuutemme sisältää myös valopilkkuja esimerkiksi erilaisten hyvään kasvuun päässeiden uusien teknologiayritysten muodossa.

Nämä kolme kirjoitusta olivat suosituimmat vuodelta 2024. Mistä itse pidit eniten? 

Venäläiset saattoivat juhlia turhan aikaisin Trumpin voittoa

Venäjällä juhlittiin, kun Trump voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit. Tämä saattoi kuitenkin olla ennenaikaista, sillä osa Trumpin vaalikampanjansa aikana lupaamista asioista satuttaisi Venäjän taloutta tuntuvasti. Noin 40% Venäjän valtion budjetin rahoituksesta tulee öljystä ja kaasusta. Öljyn ja kaasun maailmanmarkkinahinnat ovat siis ratkaisevassa asemassa sen kannalta, miten pitkään Venäjä pystyy rahoittamaan sotaansa Ukrainassa.

Alla oleva kuvaaja näyttää Venäjän tulot öljyn ja kaasun viennistä:

Öljytulot riippuvat suoraan öljyn maailmanmarkkinahinnoista. Ne pomppasivat Ukrainan sodan alettua 2022, mutta ovat sen jälkeen laskeneet yli 40% niiden huipusta kesällä 2022. Jos öljyn hinta pysyy alhaalla, on Venäjän talouden paljon vaikeampi selviytyä sodan kustannuksista.

Donald Trumpin tiimi valmistelee muutoksia, jotka lisäisivät tuntuvasti öljyn ja kaasun tuotantoa Yhdysvalloissa sekä helpottaisivat erityisesti nesteytetyn maakaasun vientiä muualle maailmaan. Nämä muutokset tahdotaan toteuttaa mahdollisimman nopeasti Trumpin noustua valtaan. Yksi muutoksista tulee kumoamaan Bidenin asettamat rajoitukset nesteytetyn maakaasun (LNG) viennille. Nämä Bidenin rajoitukset pysäyttivät 5 merkittävää LNG:n vientihanketta, jotka lähtevät taas liikkeelle Trumpin noustua valtaan. Lisäksi Trump aikoo lisätä öljyn porausta liittovaltion mailla ja rannikkoalueilla. Öljyn porauksen lisääntyessä samalla myös maakaasun tuotanto kasvaa.

Toisaalta Trump aikoo myös poistaa erilaisia fossiilisten polttoaineiden käytön rajoituksia. Nämä toimenpiteet saattavat hiukan lisätä Yhdysvaltojen omaa fossiilisten polttoaineiden kysyntää. Kuitenkin energia-alan asiantuntijoiden mukaan tuotantoa ja vientiä lisäävät toimenpiteet ovat merkittävämpiä. Eli Trumpin toimenpiteiden nettovaikutus on kuitenkin selvästi öljyn ja maakaasun hintoja laskeva. Ja se on huono uutinen Venäjän taloudelle.

Javier Milei, pelastaja vai hullu?

Javier Milei stailattiin presidentinvaaleja varten muistuttamaan Etelä-Amerikkalaista sekoitusta Elvis Presleytä ja tappavaa mutanttia Wolverinea, jota Hugh Jackman on näytellyt useampia kertoja kuin kukaan jaksaa laskea. Kuten kaikkea leikkaavilla kynsillä varustettu Wolverine, myös Milei on valmis tarvittaessa tuhoamaan ja leikkaamaan raivokkaasti valtion osuutta. Hän nimittäin pitää valtiota rikollisjärjestönä, joka pitäisi saada eroon ihmisten elämästä. 

Milein vastustajat leimasivat hänet hulluksi. Ennen vaaleja julkaistu kirja Mileistä El Loco (hullu), esittää Javierin outona erakkona, joka kuuntelee poliittisia neuvoja koiriltaan. Maan talouden peloteltiin luhistuvan entistäkin huonompaan tilaan, jos Milei pääsee valtaan. Äänestäjät kuitenkin kaipasivat outoa uudistajaa, joka voisi tuhota vanhan korruptoituneen ja huonosti johdetun järjestelmän. 

Javier Milei valittiin Argentiinan presidentiksi vuosi sitten. Suurimmat syyt hänen voittoonsa olivat argentiinalaisten kyllästyminen korruptoituneisiin ammattipoliitikkoihin, joiden johdolla Argentiina oli vajonnut yhä huonompaan tilaan. Milei peri edellisiltä vallanpitäjiltä kammottavassa kunnossa olevan talouden. Argentiinan vuotuinen inflaatio oli vaalien alla reilut 200% ja köyhyysrajan alapuolella eläviä 45% kansasta. 

Milei lupasi kansalle kivuliaita lääkkeitä maan tilanteen parantamiseksi ja niitä hän on lähtenyt voimalla toteuttamaan. Presidentti on tosiaan iskenyt moottorisahalla julkiseen kulutukseen ja lopettanut setelikoneen laulattamisen. Hänen hallintonsa on onnistunut saamaan julkisen talouden ylijäämäiseksi, mitä ei oltu nähty lähes 15 vuoteen. Inflaatio on myös hidastunut, mutta se on edelleen erittäin korkea. Alla oleva kuvaaja näyttää Argentiinan inflaation kehityksen. Vaikka Milei nousi valtaan jo vuodenvaihteessa, hänen puolueensa ajamat inflaation taltuttamiskeinot hyväksyttiin vasta heinäkuussa 2024.  

Kovista leikkauksista huolimatta yllättäen Argentiinan talous on myös lähtenyt kasvuun loppuvuodesta 2024. Kasvu on vielä hyvin heikkoa, mutta talouskasvun uskotaan voimistuvan kunnolla vuonna 2025.

Argentiinan maa-riski sijoittajien silmissä on laskenut tuntuvasti sen jälkeen, kun Milei tuli valtaan. Alla oleva kuvaaja näyttää, miten sijoittajien vaatima riskipreemio Argentiinan osalta lähti laskuun Milein tultua presidentiksi. Muutenkin sijoittajat ovat saaneet uskoa siihen, että Argentiinan taloustilanne tulee kohenemaan ja maahan kannattaa sijoittaa.

Kivuliasta leikkauksista huolimatta Milein suosio kansan silmissä on pysynyt melko hyvänä. Tämä on yllättävää, sillä köyhien määrä on kasvanut ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanne on huonontunut entisestään. Nyt jo yli puolet argentiinalaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Joillakin köyhimmistä perheistä on vaikeuksia saada riittävästi ruokaa elääkseen. Osa kansasta osoittaakin mieltään kaduilla, mutta protestoijat ovat kuitenkin vain pieni osa argentiinalaisista. Valtaosa tuntuu ajattelevan, että leikkaukset julkisiin menoihin ja sosiaalisiin tukiin ovat tarpeen. Ja he ovat tyytyväisiä siihen, että inflaatiota ollaan saamassa kuriin.

Valitettavasti Javier Milein liberaalius ja vapauden kaipuu ei ulotu ihmisten yksityiselämän puolelle. Seksuaalivähemmistöjen osalta tilanne on mennyt surkeampaan suuntaan Milein tultua valtaan. Osana julkisen sektorin leikkauksia Milei on myös lopettanut tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tukeneita ohjelmia. Valitettavasti naisasia ja muiden vähemmistöjen oikeudet eivät ole vain sivullisia uhreja osana julkisen sektorin leikkauksia, vaan Milei on täysin tarpeettomasti tarkoituksella heikentänyt esimerkiksi naisten asemaa. Presidentti myös julkisesti solvaa feministisiä liikkeitä ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavia aktivisteja. 

Yksi räikeä esimerkki naisvihamielisyydestä tapahtui kansainvälisenä naisten päivänä. Milei vaihtoi presidentinlinnan naisten salin nimen sankarien saliksi. Samalla hän korvasi salissa aiemmin olleiden naisjohtajien muotokuvat Argentiinan perustajien ja sotilaiden muotokuvilla, jotka ovat kaikki miehiä. Tämä oli symbolinen isku vasten naisten kasvoja, mutta konkreettista haittaa hän aiheuttaa esimerkiksi tuomitsemalla jyrkästi abortin murhana ja yrittämällä kieltää sen.

Milei muistuttaa muita oikeanlaidan johtajia myös siinä, että hän väittää ilmastonmuutoksen olevan huijausta. Argentiinan odotetaan irtautuvan Pariisin ilmastosopimuksesta samaan aikaan kuin Trump irrottaa Yhdysvallat siitä. Milei onkin julkisuudessa usein puhunut ihaillen Trumpista. Ja esimerkiksi hänen suhtautumisensa vapaaseen lehdistöön ja kaikkiin vasemmistolaisiin ajatuksiin muistuttaa hyvin paljon Trumpia. Milei on useasti syyttänyt journalisteja valehtelijoiksi ja edellisten korruptoituneiden hallitusten äänitorviksi.

Onneksi kuitenkin suhtautumisessa vapaaseen kauppaan Milei eroaa jyrkästi Trumpista. Samalla kun Yhdysvaltojen tuleva presidentti kertoo rakastavansa tulleja, Milei haluaa poistaa kaupan esteitä. Kaveruus Trumpin kanssa tulee tarpeeseen, sillä Argentiinan presidentti toivoo saavansa aikaan vapaakauppasopimuksen USA:n kanssa. Milei pyrkii vapauttamaan kauppaa myös esimerkiksi Kiinan suuntaan.   

Haavoittunut ja vihainen lohikäärme on vaarallinen naapuri

Kirjoitin vuosi sitten Peter Zeihanin näkemyksestä, että Kiina on luhistumassa lähivuosina. Palaan nyt samaan aiheeseen eli Kiinan mahdin vähenemiseen. Tämä voi kuulostaa oudolta erityisesti siinä valossa, miten G20-maiden tapaamisessa muut johtajat ovat kilvan pyrkineet juttusille Kiinan Xin kanssa. Mutta kuten legendaarinen jääkiekkoilija Wayne Gretzky sanoi, kannattaa luistella sinne, minne kiekko on menossa. Ja Kiinan osalta kiekko voi hyvinkin olla matkalla huonoon suuntaan.

World Knowledge Forumin tilaisuudessa professori Michael Beckley perusteli näkemyksensä sille, miksi Kiina todellakin on luhistumassa. Ensiksi hän listasi ne tekijät, joiden ansiosta Kiina koki niin valtaisan nopean ja voimakkaan taloudellisen kasvun 1970 - 2010. Nämä olivat:

• Poikkeuksellisen turvallinen sotilaallinen tilanne, sillä Nixonin myötä Yhdysvallat asettui tukemaan Kiinaa. USA auttoi Kiinaa integroitumaan maailman talouteen.
• Maon jälkeen Kiinassa valtaan päässeet olivat enimmäkseen erittäin päteviä ja fiksuja johtajia, jotka myös halusivat varmistaa, ettei enää kukaan yksittäinen henkilö saisi samanlaista yksinvaltaa. Esimerkiksi Deng Xiaoping, joka johti Kiinaa 1978 - 1989, teki monia merkittäviä uudistuksia, joiden ansiosta Kiina vaurastui.
• Vuosina 1970 - 2010 Kiinan väestörakenne tuki taloudellista kasvua. Tuona aikana vanhuksia ja lapsia oli vain vähän verrattuna työikäisiin aikuisiin.
• Kiinalla oli vielä vähän aikaa sitten runsaasti luonnonvaroja ja se pystyi esimerkiksi kasvattamaan suuren osan tarvitsemistaan elintarvikkeista.

Nyt kuitenkin kaikki nämä neljä aiemmin positiivista tekijää ovatkin kääntyneet päälaelleen. 

Turvallisuustilanne on heikentynyt valtaisasti. Muut maat ovat huolissaan Kiinan kasvaneesta sotilaallisesta voimasta ja yleensäkin vaikutusvallasta, minkä takia ne pyrkivät rajoittamaan Kiinan vaikutusvaltaa. Ja kun ottaa huomioon Kiinan toimet viime vuosina, muiden maiden epäluuloinen suhtautuminen Kiinaan näyttäytyy täysin oikeutettuna. Kiina esimerkiksi uhkailee Taiwania, ahdistelee naapurimaitaan ja on liittoutunut kammottavaa hyökkäyssotaa käyvän Venäjän kanssa.

Järkevästä ja maan etua ajattelevasta johdosta on jäljellä pelkkä muisto vain. Xi Jinping on kahminut valtaa itselleen siten, että hänestä on tullut uusi Mao. Lisäksi Xi on karkottanut kaikki vähänkään pätevät muut johtajat, minkä vuoksi häntä ympäröivät vain pelokkaat mielistelijät, jotka eivät edes uskalla kertoa johtajalleen maan todellista tilannetta.

Väestörakenne on kääntymässä katastrofaaliseksi. Yhden lapsen politiikan seurauksena työelämään siirtyvät sukupolvet ovat niin pieniä, että huoltosuhde työssäkäyvien ja elätettävien välillä käy kestämättömäksi. Lisäksi koska Kiina on kansalaisten oikeuksia polkeva poliisivaltio, ei muista maista olla kauhean innokkaasti muuttamassa Kiinaan töihin paikkaamaan työvoimapulaa.

Kiinalla toki on edelleen kallisarvoisia maametalleja, mutta monen muun luonnonvaran suhteen maa on köyhtynyt. Monissa paikoissa ympäristö on niin turmeltunutta, ettei minkään kasvattaminen onnistu. 

Muun maailman kannalta Kiinan vaurauden kääntyminen laskuun tarkoittaa erittäin vaarallista vuosikymmentä. Perinteisesti kun voimakas valtio huomaa mahtinsa heikkenevän, se turvautuu väkivaltaan pitääkseen kiinni aiemmasta vaikutusvallastaan. Onkin olemassa erittäin suuri riski sille, että lähivuosina Kiina ja Yhdysvallat joutuvat aseelliseen selkkaukseen ja jopa suursota on mahdollinen. Toivoa kuitenkin on. Nykyinen Kiinan diktaattori Xi on jo yli 70 vuotias. Jos hänen loppuvaltakautensa selvitään ilman sotaa, tulee Xin seuraaja toivottavasti noudattamaan erilaista politiikkaa.

Kansainväliset tekniikan alan osaajat eivät suosittele Suomea

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten tärkeää Suomelle olisi saada tänne enemmän kansainvälisiä osaajia. Näitä ovat esimerkiksi:

• Tulevaisuuden työntekijät
• Oleskeluluvat ja lahjakkaat työntekijät
• Maahanmuuton korrelaatio maan taloudelliseen vaurauteen

Jos Suomi ei onnistu houkuttelemaan tänne runsaasti osaavaa työvoimaa muista maista, ei meillä ole toivoakaan saada talouttamme kunnon kasvuun. Ja ilman selvästi nykyistä voimakkaampaa talouskasvua, ei julkisella taloudella ole varaa ylläpitää nykyisen kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Maahanmuuton määrä ja laatu siis ratkaisevat hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuden.

Tuore tutkimus valitettavasti osoittaa, että Suomi näyttäytyy luotaantyöntävältä kansainvälisille osaajille. Tekniikan akateemiset TEK ja Insinööriliitto toteuttivat muualta tulleille tekniikan osaajille suunnatun kyselyn. Kysely tehtiin keväällä 2024 ja siihen vastasi yli 1 000 henkeä. Vastaajat toimivat Suomessa asiantuntija- tai johtotehtävissä. He ovat asuneet Suomessa jo useamman vuoden, joten heille on kertynyt jo hyvin kokemusta Suomesta ja miten helppoa ulkomaalaisen on täällä olla.

Yli puolet kyselyyn vastaajista ei voisi suositella Suomea kansainvälisille osaajille. Lisäksi vastaajat arvelevat tilanteen menevän vain huonompaan suuntaan. Vain 27% uskoo, että rasismi vähenee tulevaisuudessa ja vain 12% arvelee Suomen olevan viiden vuoden päästä parempi paikka maahanmuuttajille kuin nyt. Yli puolet vastaajista kertovat, että syrjintä haittaa ulkomaalaisten osaajien työllistymistä Suomessa.

Toisaalta tutkimuksessa on nähtävissä myös pieniä valonpilkahduksia, vaikka kokonaistulos onkin synkkä. Iso osa vastaajista on jo ennättänyt juurtua Suomeen sen verran hyvin, että kaikista hankaluuksista huolimatta reilu puolet aikoo jäädä Suomeen pysyvästi. Vain 6% aikoo muuttaa pois Suomesta niin nopeasti kuin mahdollista. 

Vuonna 2021 tehdyn Koulutus- ja työperusteisen maahanmuuton tiekartta 2035 -julkaisun mukaan: "Hallitus tavoittelee työperäisen maahanmuuton vähintään kaksinkertaistamista nykytasosta vuoteen 2030 mennessä siten, että kestävyystiekartan edellyttämä vähintään 50 000 työperäisen maahanmuuttajan kokonaislisäys toteutuu." Valitettavasti tämän tavoitteen saavuttaminen tuntuu mahdottomalta, jollei Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten osaajien keskuudessa merkittävästi paranneta nykyisestä. 

Perintövero on yksi parhaista veroista

Perintöverosta ei pidä missään nimessä luopua, sillä se on yksi parhaista veroista. 

Kuten VATTin analyysissä aikoinaan todettiin: "Verojärjestelmän ensisijainen tehtävä on rahoittaa julkisia palveluja ja tulonsiirtoja. Tämä täytyy tehdä oikeudenmukaisesti ja niin, että talouden toimintaan kohdistuvat haittavaikutukset ovat mahdollisimman pienet."

Hyvä verojärjestelmä jakaa verorasituksen oikeudenmukaisesti, vaikuttaa taloudenpitäjien käyttäytymiseen haitallisesti mahdollisimman vähän ja on lisäksi yksinkertainen ja helppo panna toimeen.

Suomen verotuotot vuonna 2023 olivat seuraavanlaiset.

Perintöverot kuuluvat oikean alanurkan keltaiseen alueeseen, joka koostuu perintöveron lisäksi kiinteistö- sekä varainsiirtoveroista.

Perintö- ja lahjaverot tuottavat vuosittain noin miljardin euron verran. Tämä on noin 2 prosenttia kaikista verotuloista. Perintö- ja lahjavero auttaa siis osaltaan vastaamaan muun muassa väestön ikääntymisen aiheuttamiin julkisen talouden haasteisiin. Jos tästä verosta saatavat tulot pienenisivät, täytyisi vastaavasti jotain muita veroja nostaa. Sen takia onkin erittäin tärkeää verrata perintöveroa muihin veroihin.

Kaikkein parhaat verot kannustavat kansalaisia toimimaan tavalla, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa. Nimittäin joissain tapauksissa verotus voi ohjata toimimaan tavoilla, jotka parantavat hyvinvointia. Esimerkiksi saastuttavan ja ympäristöä pilaavan toiminnan verottaminen kannustaa vähentämään saastuttamista, jolloin muille aiheutuva haitallinen ulkoisvaikutus pienenee. Tai verotus voi ohjata yrityksiä satsaamaan enemmän tutkimukseen ja kehitykseen, josta hyötyy koko kansantalous. Terveydenhuoltojärjestelmä puolestaan hyötyy siitä, jos tupakka-, alkoholi- ja makeisverot vähentävät kansalaisten epäterveellisistä elintavoista koituvaa sairastelua.

Tällaisia positiivisesti vaikuttavia veroja on kuitenkin melko vähän. Suurin osa veroista ohjaa sen sijaan käyttäytymistä suuntaan, josta on yhteiskunnalle haittaa. Erityisen haitallista talouden kokonaiskuvalle on kireä tuloverotus, sillä se herkästi vähentää työhaluja. Kun joku miettii, kannattaisiko ponnistella töissä vielä kovemmin vai olisiko sittenkin mukavampi ottaa vähän kevyemmin, niin tuloverotus vaikuttaa tähän päätökseen. Koska vapaa-aikaa ei käytännössä voida verottaa, verotus vääristää väistämättä henkilön työntarjontapäätöstä. Miettiessään, tekisikö hieman enemmän ylitöitä, pitäisikö lomarahat vapaana tai haluaisiko ylennyksen, henkilö ottaa myös verotuksen huomioon. On nimittäin luonnollista pohtia, kannattaako lisärahan ansaitsemiseksi nähtävä vaiva suhteessa käteen jäävään tuloon.

Esimerkiksi itse olen muutamaan otteeseen tehnyt 80% työviikkoa. Suosittelen sitä lämpimästi, jos se suinkin on mahdollista. Yksi lyhyempään työviikkoon itseäni kannustanut tekijä oli suhteellisen korkea tulovero. Vaikka vähensin työtunteja 20% ja samalla tavalla verotettavia tuloja 20%, sain silti edelleen käteen lähes yhtä paljon rahaa kuin täyttä työviikkoa tehdessäni. Tämä johtui siitä, että lyhyempi työviikko johti progressiivisen verotuksen kautta selvästi matalampiin tuloveroihin. Jos iso joukko työikäisiä päättäisi keventää työkuormaansa ja tehdä nelipäiväistä työviikkoa, aiheuttaisi tällainen Suomen taloudelle ainakin lyhyellä tähtäimellä suuria hankaluuksia.

Arvonlisäverot ja muut yleiset kuluttamiseen kohdistuvat verot puolestaan vähentävät kulutusta ja siten heikentävät talouskasvua. Esimerkiksi alv:n korottaminen heikentää palkansaajien ostovoimaa, sillä tuotteiden ja palveluiden hinnat nousevat. Tämä vähentää kuluttamista, mikä puolestaan vaikeuttaa talouden elpymistä. Ja jos kulutus laskee merkittävästi, voi se johtaa taantumaan tai jopa lamaan. Ja tästä taas seuraisi työttömyyttä ja kurjuutta. 

Lisäksi pienituloiset maksavat alv:a suhteellisesti enemmän kuin suurituloiset, koska pienituloisilla kaikki tulot menevät kulutukseen. Varakkailla sen sijaan on varaa säästää, jolloin alvin korotus ei iske heihin yhtä kovasti. Näin ollen alv:n korottaminen heikentää etenkin pienituloisten ostovoimaa ja kasvattaa myös eriarvoisuutta.

Keskitytään seuraavaksi tarkastelemaan tarkemmin perintö- ja lahjaveroa. Kutsun sitä tiivistetysti jatkossa vain perintöveroksi.

Ensinnäkin kannattaa muistaa, että alle 20 000 euron arvoisista perinnöistä ei tarvitse maksaa perintöveroa lainkaan. Suomessa yksittäisen perinnön arvo on keskimäärin noin 40 000 euroa. Suurin osa saa kuitenkin tätä pienempiä perintöjä. Vuosittain noin 60 prosenttia perinnönsaajista saa alle 20 000 euron perintöosuuden. Eli suurimmasta osasta perintöjä ei tarvitse nytkään maksaa lainkaan veroa. Perintö- ja lahjaveron poistaminen hyödyttäisi siis varsin pientä ja hyvin toimeentulevaa joukkoa suomalaisia.

Ongelmia perintöverosta koituu silloin, jos saatua perintöä ei pysty muuttamaan rahaksi, mutta perinnön verotettava arvo on suuri. Esimerkiksi silloin, jos kuolinpesään on jäänyt vaikkapa yhteisenä kotina käytetty asunto ja leski jää siihen asumaan. Vaikka lesken hallintaoikeus pienentää perintöveroa, niin se tulee kuitenkin heti maksuun. Ongelmia voivat aiheuttaa myös muuttotappioalueilta perinnöksi saadut omakotitalot tai tilat, joiden saaminen kaupaksi on hankalaa. Perintövero määräytyy kuitenkin kuolinpesän kaikkien omaisuuserien käyvän arvon mukaan kuolinpäivänä, josta on vähennetty kuolinpesän velat.

Näihin perintöveron ongelmiin löytyy kuitenkin paljon parempia ratkaisuja kuin perintöverosta luopuminen. Esimerkiksi nykyään perintöveron maksuun on aikaa 10 vuotta. Siinä ajassa luulisi selviävän jo monimutkaisemmankin kuolinpesän asiat.

Perintö- ja lahjaveroa on talouden tehokkaan toiminnan kannalta hyvä vero, joka edistää myös tasa-arvoa. Ansiottomasti saajallensa kertyvää omaisuutta on aiheellista verottaa raskaammin kuin esimerkiksi omaan työhön perustuvaa palkkatuloa. Tästä olikin jo aiemmin esimerkkejä.

Myös OECD suosittaa perintöverotusta, sillä se on talouden tehokkuuden ja tasa-arvon näkökulmasta hyvä veromuoto (OECD 2018). Samoin suurin osa vero-oikeuden asiantuntijoista ja taloustieteen tutkijoista pitää perintö- ja lahjaveroa talouden tehokkuuden kannalta verraten hyvänä verona, sillä se ei juuri ohjaa yrittämistä tai työntekoa haitallisella tavalla.

Perintöverosta voi olla jopa hyötyä kansantaloudelle, sillä se kannustaa työn tekemiseen tai yritystoiminnan siirtämiseen innokkaammalle yrittäjälle. Parhaimmillaan se kannustaa omistajanvaihdoksiin tilanteissa, jossa perillinen ei ole motivoitunut tai muutoin paras henkilö jatkamaan yrityksen toimintaa. En itse tajua lainkaan sellaista mukamas yrittäjää, joka ei olisi valmis tarvittaessa ottamaan esimerkiksi kymppitonnin lainaa perintöveroista selvitäkseen, jos hän haluaa pitää perimänsä yrityksen. Jos taas ei ole valmis investoimaan perimänsä yrityksen eteen edes perintöveron suuruista summaa, niin silloin tuskin on muutenkaan kovin motivoitunut jatkamaan yritystoimintaa. Tällöin on parempi myydä yritys muille, jotka sopivat yrittäjiksi paremmin.

Perintövero vaikuttaa reaalitalouden käyttäytymiseen suhteellisen vähän muun muassa siksi, että se liittyy kuolemaan, jota ei voi välttää, ja jonka tarkkaan ajankohtaan eivät ihmiset yleensä suoraan vaikuta.

Pidetään siis mielessä, että vaikka perintövero ei ole mikään mukava juttu, on se kuitenkin paljon parempi kuin suurin osa vaihtoehtoisista verotuksen muodoista.

Uhkaako köyhyys Suomi-neitoa?

Suomen talouskasvussa ei ole ollut kehumista. Suomen henkeä kohti laskettu bruttokansantuote (bkt) on jäänyt jälkeen muiden Pohjoismaiden kehityksestä.

Kuvaaja näyttää Suomen bruttokansantuotteen kehityksen verrattuna Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin.

Suomen velkaantumista ei ole saatu kuriin edes rankoilla säästötoimilla. Vuoden 2025 budjetin alijäämä on 12,2 miljardia euroa, eli sen verran valtion menot ylittävät tulot, ja sen verran velkaantuminen kasvaa. Tulot ovat ensi vuonna 76 miljardia euroa, menot 88,1 miljardia.

Luottoluokitusyhtiö Fitch arvioi kesän lopulla, että Suomen hallituksen sopeutus­toimet eivät ole vielä riittäviä, koska ne ainoastaan hidastavat velkaantumisen kasvua, mutta eivät pysäytä sitä.

Julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen (bkt) on Suomessa selvästi korkeampi kuin Tanskassa ja Ruotsissa.

Kun julkisten menojen mittaluokkaa verrataan maan talouden kokoon eli bkt:hen, Suomi on Tanskaa ja Ruotsia edellä, selviää talousjärjestö OECD:n tiedoista. Suomessa siis on eniten julkisia menoja, vaikka erot eivät ole valtavan suuria.

Hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveysmenot ovat kasvaneet ennakoitua enemmän. Tämä johtuu osittain väestön ikääntymisestä, joka lisää hoivapalvelujen tarvetta. Samaan aikaan syntyvyys on laskenut, mikä vähentää verotuloja, ja samalla puolustusmenot sekä korkojen nousu lisäävät painetta julkiselle taloudelle. Nämä tekijät tulevat kasvattamaan menoja myös tulevaisuudessa.

Väestörakenne on yksi Suomen julkisen talouden suurimmista haasteista. Maassa syntyy ennätyksellisen vähän lapsia, mikä pienentää työikäisten osuutta väestössä ja kasvattaa ikääntyvien määrää. Tämä aiheuttaa verotulojen vähenemistä ja lisää tarvetta sosiaali- ja terveyspalveluille.

Suomen väestörakenteen ongelmat ovat erityisen suuria verrattuna muihin Pohjoismaihin, kuten Ruotsiin ja Tanskaan. Vaikka syntyvyys on laskenut myös niissä, Suomi on kärsinyt eniten. Lisäksi Suomen tilannetta vaikeuttaa maahanmuuton vähäisyys. Vuonna 2021 Suomeen muutti 6,6 maahanmuuttajaa tuhatta asukasta kohden, kun taas Ruotsissa vastaava luku oli 8,7 ja Tanskassa 10,8.

Alla oleva kuvaaja näyttää, miten alijäämää on kertynyt viimeisten 20 vuoden aikana.

Valtionvelka oli elokuun lopussa 167 miljardia euroa. Jokaista suomalaista kohden velkaa oli noin 30 000€. Pelkästään korkoja Suomi maksaa vuodessa 3 miljardia euroa nykyisellä velkamäärällä ja korkotasolla.

Kaikesta tästä synkistelystä huolimatta emme suinkaan ole kansakuntana matkalla kadulle kerjäämään. Vaikka talouskasvu on ollut odotuksia hitaampaa alkuvuonna 2024, niin silti varovaisia viitteitä lupaavammasta kehityksestä on nähtävillä. Vientimarkkinoilla on edelleen epävarmuutta, mikä voi pidentää matalasuhdannetta Suomessa. Positiivinen kehitys kotitalouksien reaalituloissa sen sijaan luo optimismia suotuisammista ajoista jatkossa, mikä parantaa etenkin palvelualojen näkymiä. Rahapolitiikan kiristymisen jakso on takana, ja korkojen odotetaan jatkavan laskuaan vuosina 2024–2025.

Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana Suomeen on myös syntynyt runsaasti innovatiivisia uusia yrityksiä, jotka ovat kasvaneet kiitettävästi. Tällaisia ovat esimerkiksi RELEX Solutions, joka on kasvanut merkittävästi viime vuosina ja vakiinnuttanut asemansa yhtenä Suomen menestyneimmistä teknologiayrityksistä. Yritys tarjoaa toimitusketjun hallinnan, varaston optimoinnin ja ennustamisen ohjelmistoratkaisuja, joita käyttävät erityisesti kaupan alan yritykset ympäri maailmaa. RELEX työllistää yli 2000 huippuammattilaista.

Toinen hyvä esimerkki kovaan kasvuun ja erityisesti kannattavuuteen päässeestä suomalaisesta teknologiayrityksestä on Supermetrics. Vuonna 2013 perustetulla Supermetricsilla on yli 17 000 asiakasta 120 maassa. Yhtiön palveluksessa työskentelee tällä hetkellä 330 henkilöä kahdessatoista eri maassa. Isoimmat toimipisteet sijaitsevat Helsingissä, Dublinissa, Atlantassa, Singaporessa ja Vilnassa. Supermetrics on kasvanut viime vuodet 40% vuosivauhdilla. 

Mikäli saamme vielä lisää tämänkaltaisia menestystarinoita, on Suomella hyvät mahdollisuudet säilyä vauraana maana. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suomalaiset ovat maailman 20 rikkaimman kansan joukossa. Alla oleva kuvaaja näyttää tiettyjen maiden bruttokansantuotteet henkeä kohden vuodelta 2022. Suomalaiset ovat keskimäärin varakkaampia kuin esimerkiksi britit tai japanilaiset.

Vaikka siis hiukan jäisimmekin jälkeen Ruotsista, ei se silti tarkoita, että olisimme matkalla köyhyyteen. Ja jos uskaltaisimme purkaa vanhoja luutuneita yrityksiä pönkittäviä yritystukia ja sen sijaan antaisimme talouden luovan tuhon tehdä taikojaan, voisimme saada taloutemme kasvuun uudenlaisten kasvuyritysten avulla.

Euroopan parlamentin poliittiset ryhmät

Eurovaalit lähestyvät, joten päätin perehtyä siihen, millaisia poliittisia ryhmiä Euroopan parlamentissa onkaan. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Euroopan parlamentin valta on kasvanut, minkä seurauksena myös parlamentin erilaisilla poliittisilla ryhmillä on enemmän vaikutusvaltaa. Vuosien 2019 - 2024 parlamentissä oli seitsemän poliittista ryhmää. Ryhmillä on väliä, sillä ne äänestävät yleensä melko yhteneväisesti, vaikkakaan Euroopan parlamentissa ei ole yhtä tiukkaa ryhmäkuria kuin omassa eduskunnassamme.

Esittelen ryhmät niiden 1999 vaalien jälkeisessä kokojärjestyksessä. Mitä suurempi ryhmä on kyseessä, sitä enemmän sillä on valtaa erilaisissa päätöksissä ja sitä paremmin se esimerkiksi pääsee käsiksi erilaisiin raportteihin.

EPP eli European People's Party

EPP on ollut parlamentin suurin ryhmä vuodesta 1999 lähtien eli jo yli 20 vuotta. Suomesta kokoomus sekä kristillisdemokraatit kuuluvat EPP ryhmään.

EPP on perinteisesti kannattanut syvempää Euroopan integraatiota ja enemmän valtaa EU:lle. 

Arvojen osalta EPP pohjaa perinteisiin kristillisiin arvoihin eli on melko konservatiivinen. Sen sisällä on kuitenkin suurta hajontaa sen suhteen, miten eri jäsenet suhtautuvat esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin ja naisten oikeuksiin. EPP:hen mahtuu myös melko liberaaleja puolueita kuten Suomen kokoomus, mutta myös erittäin vanhoillisia puolueita kuten kristillisdemokraatit.

EPP:n tunnetuin edustaja ja sen kärkiehdokas on Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von Der Leyen.

EPP korostaa Ukrainan sodan keskellä turvallisuuteen ja puolustukseen satsaamista. Ryhmä haluaa kasvattaa Natoa entisestään ja ajaa turvallisuuden sekä sotilaallisesta puolustuksesta vastaavan komissaarin perustamista. Ryhmä haluaa myös rajoittaa Euroopan ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa. Talousasioissa ryhmä haluaa syventää Euroopan sisämarkkinoita sekä laajentaa vapaakauppasopimuksia. 

S&D eli Progressive Alliance of Socialists and Democrats

Sosiaalidemokraatit ovat viime vuosina olleet parlamentin toiseksi suurin ryhmä. Kuitenkin pitkän aikaa EU:n historiassa, vuosina 1975 - 1999, S&D oli suurin kaikista ryhmistä. Kyseessä on arvojen osalta liberaali ryhmä.

Suomen SDP:n europarlamentaarikot kuuluvat S&D-ryhmään.

S&D kampanjoi esimerkiksi sen puolesta, että kaikille olisi tarjolla uusiutuvaa ja edullista energiaa. S&D tahtoo myös alentaa asumisen kustannuksia julkisten panostusten avulla.

Monella tapaa S&D:n tavoitteet ovat yhteneväiset EPP:n kanssa, vaikka ryhmät ovatkin talousasioissa eri puolilla vasemmisto-oikeisto -akselia. S&D haluaa EPP:n tavoin syvempää Euroopan integraatiota ja kannattaa EU:n laajentumista. S&D kannattaa Euroopan puolustusteollisuuden vahvistamista ja sotilaallisen yhteistyön lisäämistä. Yhteistä ovat myös kansainväliset kumppanuudet.

Renew

Sekä taloudellisesti että arvojen osalta liberaali puolue. Liberaalius erottaakin Renew:n selvimmin EPP:stä. Liberaali puolue muun muassa ajaa vahvasti seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja samaa sukupuoltaolevien oikeutta avioliittoon. Sen takia onkin vähän hassua, että Suomen Keskusta kuuluu Renew-ryhmään, vaikka puolueena keskusta on konservatiivisempi kuin kokoomus.

EPP:n tavoin Renew kampanjoi Euroopan turvallisuuden ja sotilaallisen puolustuksen parantamiseksi. Ryhmä haluaa vahvistaa EU:n puolustusteollisuutta sekä perustaa puolustuksesta vastaavan komissaarin.

Talouspolitiikassa Renew haluaa syventää ja vahvistaa EU:n sisämarkkinoita. Se myös kannattaa vapaakauppasopimusten laajentamista esimerkiksi Etelä-Amerikan maiden kanssa.

EGP eli European Green Party

Euroopan vihreiden ryhmä keskittyy nimensä mukaisesti ympäristöasioihin. Kuitenkin joissakin asioissa se itseasiassa haittaa planeetan hyvinvointia, sillä Euroopan vihreät esimerkiksi vastustaa edelleen ydinvoimaa. Suomen vihreät edustaa tässä siis vähemmistöä EGP:n sisällä, sillä esimerkiksi Atte Harjanne kannattaa ydinvoiman lisäämistä.

Vihreät kannattavat voimakkaasti seksuaalivähemmistöjen oikeuksia sekä sukupuolten tasa-arvoa. Yleensäkin vihreät puolustavat kaikkien vähemmistöryhmien ihmisoikeuksia. 

Ryhmä kannattaa Euroopan integraation syventämistä. 

ID eli Identity and Democracy

Tämän populistisen, radikaalioikeistoon kuuluvan ja EU-vastaisen ryhmän merkittävimmät puolueet ovat Ranskan Rassemblement National sekä Italian Lega. Suomesta tähän ryhmään ei kuulu yksikään eduskuntapuolue.

ID:llä on läheiset suhteet Venäjään ja heitä on useasti syytetty Venäjän etujen ajamisesta. Ryhmä itse tosin väittää tukevansa Ukrainaa sodassa Venäjää vastaan. Jos ID saa merkittävästi lisää valtaa parlamentissa, EU-parlamentin mahdollisuudet tukea Ukrainaa pienenevät selvästi. Esimerkiksi ID:hen kuuluva hollantilainen PVV-puolue on avoimesti julistanut lopettavansa kaiken tuen Ukrainalle. Myös ID:hen kuuluva saksalainen AfD puolestaan levittää väitteitä, joiden mukaan talouspakotteet Venäjälle itseasiassa haittaavat eurooppalaisia itseään.

Vastustavat islamin uskonnon leviämistä Eurooppaan ja usein pelottelevat äänestäjiä muslimien sekä yleensäkin maahanmuuttajien vaarallisuudella. ID:n jäsenet kannattavat perinteisiä kristillisiä arvoja ja perhemallia, jossa mies on perheen pää.

ECR eli European Conservatives and Reformists

Euroopan konservatiivit ja reformistit (ECR) -ryhmään kuuluvat muun muassa ruotsidemokraatit sekä Suomesta perussuomalaiset. ECR on erittäin vanhoillinen mitä tulee naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. ECR:n jäsenet näkevät kristillisyyden olevan uhattuna erilaisten seksuaalivähemmistöjen sekä muslimien toimesta. 

Ryhmä kuuluu ID:n tavoin radikaaliin oikeistoon ja vastustaa maahanmuuttoa. Kuitenkin monella ratkaisevalla tavalla se myös eroaa ID:stä. Täysin päinvastoin kuin ID, ECR kannattaa Ukrainan tukemista, EU:n laajentumista sekä tiivistä yhteistyötä Naton ja Yhdysvaltojen kanssa. Italian pääministeri Giorgia Meloni johtaa yhtä ECR:n tärkeintä puoluetta, ja Meloni on erittäin vahvasti Ukrainan sotilaallisen ja taloudellisen tukemisen puolella.

ECR ei tahdo lisätä Euroopan parlamentin tai muiden EU-elinten valtaa. Sen sijaan se korostaa yksittäisten jäsenmaiden päätösvaltaa.

The Left (NGL/GUE) eli vasemmistoryhmä

EU-parlamentin vasemmistoryhmä muodostuu kahdesta eri ryhmästä: Pohjoismaiden Vihreästä Vasemmistosta (NGL), johon vasemmistoliitto kuuluu sekä Euroopan yhtyneestä vasemmistosta (GUE). Näistä NGL on johdonmukaisesti kannattanut Ukrainan tukemista, mutta GUE:ssa jotkut mepit ovat eri syistä vastustaneet osaa Ukrainaa tukevista päätöslauselmista. Vasemmistoryhmän hajanaisuus on toistunut EU-parlamentin äänestyksissä, jotka ovat koskeneet Ukrainan sotilaallista apua tai Venäjän julistamista terrorismia tukevaksi valtioksi.

Vasemmistoryhmä onkin valinnut yhdeksi vaalien pääteemakseen rauhanneuvottelujen tukemisen Venäjän ja Ukrainan välillä. Ryhmä vastustaa Naton laajentumista. Ympäristöasioissa vasemmistoryhmä on vieläkin kunnianhimoisempi kuin vihreät. The Left tahtoo EU:n hiilineutraaliksi jo vuoteen 2035 mennessä.

Talousasioissa vasemmistoryhmä tukee köyhiä ja vaatii esimerkiksi minimitoimeentulon turvaamista koko EU:ssa.

Kehysriihen ruotimista

Alkuun täytyy kehua Orpon hallitusta siitä, että se onnistui kehysriihen tavoitteessaan. Tehdyillä päätöksillä pitäisi kohentaa julkista taloutta yhteensä kolmella miljardilla eurolla per vuosi. Ja tämä on erinomaista. Kehysriihen tulosten ansiosta vältämme EU:n alijäämämenettelyn. Mutta vielä sitä paljon tärkeämpää on, että markkinoilla säilyy usko Suomen taloudenpitoon. Ilman tällaista markkinoiden luottamusta, meidän olisi paljon kalliimpaa hoitaa velkojamme, sillä joutuisimme maksamaan korkeampia korkoja. 

Kaikkein merkittävin riihen päätös oli nostaa arvonlisäveroa. Yleinen arvonlisäverokanta nousee 1,5 prosenttiyksikköä niin, että jatkossa se on 24%:n sijasta 25,5%. Pelkästään tällä päätöksellä julkinen talous kohenee miljardilla eli alvin nostolla saavutettiin kolmasosa tavoitteesta. 

Kannattaa kuitenkin myös pohtia, mitkä kaikki jätettiin säästöjen ulkopuolelle. Räikein virhe on se, ettei yritystuista leikattu vieläkään. Ja tämä on aivan käsittämätöntä tilanteessa, jossa hallitus vakuuttaa kaikkien joutuvan osallistumaan säästötalkoisiin ja korostaa leikkausten välttämättömyyttä. Onko meillä muka todella tällaisessa talousahdingossa varaa tukea ruotsinristeilyä kymmenillä miljoonilla vuodessa? Alla oleva kuva näyttää suurimmat yritystukien saajat:

Pelkästään suoriin yritystukiin käytetään julkisia varoja vuosittain noin parin miljardin verran. Ja vielä enemmän rahaa tuhlataan erilaisiin yritysten verotukiin. Niiden takia menetetään useita miljardeja vuodessa. 

Suurin osa yritystuista on täysin hyödytöntä julkisten varojen tuhlausta ja monet tuista jopa aiheuttavat aktiivisesti haittaa taloudelle, sillä ne estävät tarpeellista talouden uudistumista. Myös Lukuisat talousasiantuntijat sekä valtiovarainministeriö ovat arvioineet, että yritystukia tulisi karsia erityisesti säilyttävien yritystukien osalta. Esimerkkinä säilyttävistä yritystuista oli muun muassa energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistuki. Myös kauppa-alusten tukeen ministeriö ehdotti säästökeinoja. Silti mitään ei tehty näiden tukien leikkaamiseksi.

Kehysriihen päätösten jälkeen Orpon hallitus on tehnyt päätöksiä, joilla julkisen talouden pitäisi kohentua yhteensä 9 miljardilla eurolla vuodessa. Ja nämä ovat olleet kovia päätöksiä, jotka sattuvat erityisesti moneen pienituloiseen. Lisäksi tiedetään varmasti, että arvonlisäveron nosto tulee näivettämään talouskasvua entisestään, sillä se on suoraan pois kotimaisesta kulutuksesta. Tämän takia tuntuukin järjettömältä, että näiden kipeiden leikkausten sijasta ei tohdittu leikata lainkaan yritystuista.

Eläkkeisiinkin kohdistettiin pienet säästötoimenpiteet siten, että yli 1 900 €/kk eläkettä nauttivien verotus kiristyy hiukan. Tällä tavalla saadaan noin 200 miljoonan euron säästöt. Tämä on oikeansuuntainen, mutta riittämätön toimenpide. Hyvätuloisia eläkeläisiä voitaisiin verottaa paljon enemmänkin. Veronmaksajien keskusliiton laskelman mukaan 2 000 euron keskieläkettä saavan verotus kiristyy 18 euroa vuodessa eli vaivaiset 1,5€ per kk. Tämähän on aivan mitätön leikkaus, jos sitä vertaa vaikkapa asumistukeen tehtäviin leikkauksiin. Esimerkiksi kahden lapsen yksinhuoltajan menot kasvavat yli 150€ kuukaudessa asumistuen heikennysten takia. Asumistuen leikkaus sattuu siis noin 100 kertaa kovemmin pienituloiseen työssäkävijään kuin mitä eläkeläinen menettää verojen korotuksesta.

 

Presidenttiehdokkaiden mennyt suoriutuminen, osa 3

Olen vertaillut varteenotettavien presidenttiehdokkaiden kantoja Suomea aiemmin uhanneisiin vaaroihin sekä siihen, millaisia ratkaisuja nämä henkilöt ovat vuosien varrella niihin tarjonneet. Tällä tavalla pystymme arvioimaan, miten kaukonäköisesti ehdokkaat ovat tunnistaneet vaaroja jo ennen kuin niistä tuli täysin ilmiselviä. 

Elokuussa 2023 vertailin ehdokkaiden näkemyksiä Venäjän uhkaan ja siihen varautumiseen. Tammikuussa 2024 keskityin ilmastonmuutokseen. Nyt tarkastelen sitä, milloin ja miten kärkiehdokkaat ovat tunnistaneet liiallisen Kiina-riippuvaisuuden vaarat.

Miksi riippuvuus Kiinasta on erittäin vaarallista

Sen jälkeen kun Xi Jinping nousi Kiinan hallitsijaksi vuonna 2012, on moni asia mennyt Kiinassa länsimaiden kannalta huolestuttavaan suuntaan. Xin komennossa valtio on kiristänyt otettaan taloudesta ja yhteiskunnasta siten, että vääränlaisia mielipiteitä laukovat yritysjohtajat ovat joutuneet tilille sanomisistaan tavallisista kansalaisista puhumattakaan. Kiina on rakentanut keinotekoisia saaria kiistellyille merialueille lisäten näin vaikutusvaltaansa naapurimaiden kustannuksella. Uiguurivähemmistöjä sorretaan ja kohdellaan kammottavasti keskitysleireillä.

Eri arvioiden mukaan jopa yli miljoonaa uiguuria ja muita muslimivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä on suljettu erilaisille leireille, joiden sisällä tapahtuvasta kidutuksesta, seksuaalisesta väkivallasta ja muusta epäinhimillisestä kohtelusta on tihkunut tietoja eri lähteistä. Lisäksi Xinjiangin asukkaisiin kohdistetaan orwellilaisen dystopian kaltaista teknologista valvontaa ja heitä painostetaan luopumaan uskonnostaan ja kulttuuri-identiteetistään.

Helmikuussa 2022 Xi ja Putin julistivat maiden välistä tiivistä strategista yhteistyötä, jonka avulla maat yhdessä vastustavat Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden sekaantumisia. Pian tämän jälkeen Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaa vastaan. Kiina ei ole vieläkään suostunut tuomitsemaan tätä kumppaninsa hyökkäyssotaa. Päinvastoin Kiina tukee Venäjän sotaa ainakin taloudellisesti ostamalla Venäjältä öljyä ja muita raaka-aineita. 

Lisäksi Kiina on koventanut puheitaan Taiwanin suhteen ja uhkailee jo avoimesti aikovansa pakottaa saarivaltion Kiinan valtaan. 

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, minkä takia Suomen ei kannata olla liian riippuvainen Kiinasta tuotavista tavaroista ja komponenteista. Taloudellinen riippuvuus voi rohkaista Kiinaa tekemään jotain kamalaa kuten hyökkäämään Taiwaniin, jos se uskoo länsimaiden olevan voimattomia tekemään mitään. Ja vaikka Kiinan johto ei päätyisikään aggressiivisiin tekoihin, on myös mahdollista, että Kiinan sisäisten levottomuuksien takia se ei jatkossa enää pysty toimimaan maailman tehtaana. Tästä Kiinan luhistumisen mahdollisuudesta kirjoitin joulukuussa 2023.

Miten presidenttiehdokkaat ovat suhtautuneet riippuvuuteen Kiinasta

Tuoreimman kannatuskyselyn perusteella seuraavat neljä ehdokasta ovat kisan kärjessä. Maaseudun Tulevaisuuden presidenttikyselyssä eniten kannatusta saa kokoomuksen presidenttiehdokas Alexander Stubb. Hänen kannatuksensa on 24 prosenttia. Toisena oleva Pekka Haavisto kerää 21 prosentin kannatuksen. Kolmantena on Jussi Halla-aho 15 prosentin kannatuksella ja neljäntenä Olli Rehn 12 prosentilla. Muilla ehdokkailla ei enää ole käytännössä mitään mahdollisuuksia päästä toiselle kierrokselle, joten keskityn tässä vain näihin neljään ehdokkaaseen.

Mitä nämä neljä juuri nyt ajattelevat julkisesti suhteestamme Kiinaan? Vilkaistaan tätä varten heidän vastauksiaan Helsingin sanomien vaalikoneeseen, jossa kysytään kantaa väitteeseen: "Suomen pitää pyrkiä irrottautumaan taloudellisesta riippuvuudestaan Kiinaan."

Jussi Halla-aho on väitteen kanssa täysin samaa mieltä. Rehn ja Stubb ovat jokseenkin samaa mieltä. Pekka Haavisto taas ei ota kantaa puolesta tai vastaan.

Jussi Halla-aho perustelee kantansa mielestäni erinomaisen fiksusti: "Venäjän kanssa olemme oppineet, miten vaarallista on synnyttää strategisia riippuvuuksia autoritaarisista ja arvaamattomista toimijoista. Riippuvuus Kiinan teollisesta tuotannosta on aivan toista luokkaa kuin aiempi riippuvuus Venäjän fossiilienergiasta. Siitä on syytä pyrkiä irrottautumaan hallitusti ja hyvän sään aikana, koska äkillisellä, pakotetulla irtautumisella poliittisen kriisin sattuessa olisi katastrofaaliset seuraukset."

Haavisto toteaa, että vaikka Kiina on selvästi autoritäärinen valtio ja siihen liittyy riskejä, niin silti: "Kiina on Suomelle tärkeä kauppakumppani. Kauppaa ja molempien maiden markkinoita hyödyntävää yhteistyötä ei pidä ’katkaista’ ilman perusteita."

Mielestäni tässä asiassa Halla-aho on selvästi oikeassa ja Pekka Haavisto hiukan väärässä. Tosin onneksi Haavistokaan ei ole väitteen kanssa sentään eri mieltä. Rehn ja Stubb toteavat myös järkevästi, että riippuvuutta tulee vähentää. Nämä kaksi tunnistavat tarpeen vähentää riippuvuutta strategisesti merkittävissä asioissa, mutta kauppasuhteita ei kannata kokonaan katkoa. Eli kaikki neljä ovat kuitenkin aika lähellä toisiaan Kiina-riippuvuuden suhteen.

Mitenkä ehdokkaat ovat sitten menneinä vuosina suhtautuneet Kiinaan?  

Vuonna 2017 Stubb pohdiskeli blogissaan, että tulevaisuudessa mahdollisesti kommunistisesta kiinasta tulee avoimuuden, vapaakaupan, markkinatalouden ja globalisaation johtaja. Kapitalistinen Yhdysvallat puolestaan kääntyisi sisäänpäin, lisäisi protektionismia, suojelisi omaa teollisuuttaan ja rakentaisi muureja muuta maailmaa vastaan. 

Ulkomaankauppaministerinä vuosina 2011 - 2014 Stubb kannusti suomalaisia yrityksiä tekemään bisnestä Kiinan kanssa. Esimerkiksi vuonna 2013 Alexander Stubb teki Kiinaan Team Finland -matkan, johon osallistui 31yritystä eri aloilta.

Vuonna 2009 Stubb korosti Kiinan roolia Pohjois-Korean taivuttelussa. 

Wikileaks-asiakirjoissa väitettiin, että Kiina olisi painostanut Suomea olemaan hiljaa Kiinan uiguureihin kohdistamista vääryyksistä. Vuonna 2010 ulkoministerinä toiminut Stubb ei suostunut ottamaan kantaa näihin väitteisiin.

En usko, että Stubb olisi milloinkaan varoitellut Kiina riippuvuudesta niinä vuosina, jolloin hän on toiminut ministerinä. Päinvastoin hän kannusti suomalaisia yrityksiä laajentamaan bisnestä Kiinassa. Toisaalta ulkomaankauppaministerin roolissa tämä oli hyvin odotettavaa ja tuskinpa juuri kukaan suomalainen olisi vastaavassa tilanteessa vuosina 2011 - 2014 jarrutellut Kiinan kauppaa. 

Vuonna 2022 ulkoministerinä toiminut Pekka Haavisto kehoitti suomalaisia yrityksiä ja poliitikkoja olemaan tarkkoina Kiina-kytköstensä kanssa. Hänen mukaansa yhteistyössä kiinalaisten kanssa on olemassa tietty turvallisuusriski. Sekin on mahdollista, että suomalaiset innovaatiot karkaavat Kiinaan. "Kiinan kasvava itsevarmuus maailmanpolitiikassa ja myös meidän riippuvuutemme Kiinan tuotannosta, ennen kaikkea elektroniikasta, huolestuttaa. Tämä kävi ilmi myös covidin aikana, kun olimme riippuvaisia Kiinassa tuotetuista kasvomaskeista", Haavisto totesi MTV Uutiset Liven haastattelussa tuolloin.

Ulkoministerinä Haavisto myös keskusteli kiinalaisten päättäjien kanssa siitä, miten huolissaan EU:ssa ollaan uiguurien kohtelusta. Hän on myös vuosien varrella yrittänyt saada Kiinaa mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Maalikuussa 2022 eli noin kuukausi Ukrainan laajamittaisen sodan alettua, Olli Rehn varoitti Venäjän ja Kiinan ”autoritaaristen valtioiden liitto­kunnasta”. Tosin tuossa vaiheessa tämä varoitus ei vaatinut kummoisiakaan näkijän lahjoja.

Vuonna 2018 Maanpuolustus-lehti haastatteli Olli Rehniä maailmantaloudesta suhteessa Suomeen. Tuossa haastattelussa Rehn pohdiskeli mm. Kiinan talouskasvua, mutta ei tuonut mitenkään esiin Kiina-riippuvuutta erityisenä riskinä. Eli eipä ole Rehnkään tuottanut oraakkelimaisia ennustuksia Kiina-riippuvuuden riskeistä ennen aivan paria viime vuotta.

Halla-aho sen sijaan on tarjonnut kaukonäköisiä kommentteja myös Kiinasta. Vuonna 2018 Jussi kirjoitti kolumnin, jossa hän totesi seuraavaa: "Katseet tulisi kuitenkin kääntää Kiinaan, jonka poliittinen mahti leviää hienovaraisemmin ja tunkeutuu syvemmälle. Kiinalla on materiaalisesti kilpailukykyinen vaihtoehto liberaalille länsimaiselle demokratialle, ja juuri tämä tekee Kiinasta paljon vaarallisemman pelurin kuin Venäjä."

Vuonna 2020 Halla-aho kertoi, että Trumpin protektionismissa oli myös hyviä puolia, sillä vetämällä tuotantoa takaisin länsimaihin saataisiin riippuvuutta Kiinasta vähennettyä. 

Halla-aho piti teollisuuden siirtymistä ulkomaille halvempien työvoimakustannusten perässä yhtenä syynä länsimaiden ongelmiin. Jussin mukaan, koska Kiinassa ympäristöstandardit ovat alhaisemmat ja työolot huonommat kuin länsimaissa, niin länsimaat käytännössä maksavat nykyisellään kiinalaisille yrityksille riisto- ja saastuttamistukea. "Kansainvälinen sopimusjärjestelmä ei ole tähän puuttunut. Se on järjestelmänä ollut täysin munaton."

Tässä vertailussa parhaiten pärjäsi Jussi Halla-aho, joka on todistetusti tunnistanut Kiina-riippuvuuden riskit aiemmin kuin muut kärkiehdokkaat. Stubb, Rehn tai Haavisto eivät kukaan ole ilmeisesti tuoneet esiin Kiina-riippuvuuden riskiä ennen kuin Ukrainan suursota-alkoi vuonna 2022 ja Kiina oli jo selvästi siirtynyt Venäjän puolelle. 

Kiina luhistuu 10 vuoden sisällä?

Kuuntelin mielenkiintoisen luennon tyypiltä nimeltään Peter Zeihan. Hän kirjoittaa kirjoja geopolitiikasta ja näköjään pitää myös viihdyttäviä luentoja aiheesta. Luento löytyy Youtubesta ja sen pääpointti on, että NAFTA-maiden tulevaisuus näyttää perin hyvältä. Eli Yhdysvallat, Kanada ja Meksiko tulevat porskuttamaan ihan mukavasti. Sen sijaan muulle maailmalle Zeihan lupailee isompia ongelmia.

Rohkein Zeihanin ennustus on, että Kiina tulee luhistumaan lähes täydellisesti seuraavien 10 vuoden sisällä. Seuraavat seikat johtavat Kiinan tuhoon. Sen väestö vanhenee nopeasti ja työvoima vähenee, minkä seurauksena kiinalaisen työvoiman kilpailukyky romahtaa verrattuna sellaisiin maihin kuin Indonesia, Malesia, Filippiinit, Thaimaa ja Meksiko.

 Lisäksi Kiinan valtio sekä paikalliset hallinnot ovat laittaneet käsittämättömiä summia täysin järjettömiin rakennusprojekteihin. Näillä valtavilla infrainvestoinneilla saatiin aikaiseksi talouskasvua niin kauan kuin niitä tehtiin, mutta nämä asumattomat talot, käyttämättömät sillat sun muut tyhjänpanttina lojuvat rakenteet eivät enää tuota mitään. Kaikesta tästä rakennusbuumista seurasivat valtavat velkataakat sekä asuntojen hintakupla, jonka puhkeamista olemme todistaneet viimeisten parin vuoden aikana. Tavalliset kansalaiset ovat panneet säästönsä pääasiassa asuntoihin, joiden arvo on romahtanut. 

Zeihanin mukaan kaikesta tästä seuraa Kiinan valtion romahtaminen, kun raivostuneet kansalaiset nousevat kaduille. Ja näin voi hyvinkin olla. Kuitenkin itse pelkään, että Kiinan johto haluaa viedä muita mukanaan tuhoon. Sillä juuri tällaisessa tilanteessa Kiina on vaarallisimmallaan muille maille. Xi Jinping pitelee tiukasti kiinni yksinvallasta, eikä kukaan uskalla sanoa hänelle vastaan. Tällaisessa tilanteessa valitettavan usein diktaattorit ovat kautta historian todenneet, että sisäisten levottomuuksien hillitsemiseksi tarvitaan ulkoinen vihollinen, johon kansalaiset voivat kohdistaa vihansa. Tämän takia on hyvinkin mahdollista, että Xi haluaa aloittaa sodan Taiwanin valtaamiseksi.

Olettaen, että Yhdysvallat onnistuu jotenkin välttämään suursodan Kiinan kanssa, niin sitten sen täytyy rakentaa elektroniikkateollisuutensa tyhjästä. Zeihanin mukaan nimittäin emme enää jatkossa tule saamaan iPhoneja tai muuta elektroniikkaa kaaokseen joutuneesta Kiinasta. Yleensäkin Kiinaan nojaavat toimitusketjut romahtavat.

Zeihan ennustaa myös Venäjälle surkeaa kohtaloa. Sitä tosin ennustavat kaikki muutkin, joten se osuus luennosta ei ollut niin yllättävä.

Mitä siis Suomen ja EUn pitäisi tehdä? Ensinnäkin meidän pitäisi kiireen vilkkaan vähentää riippuvuuttamme Kiinasta. Tämä tarkoittaa sitä, että eurooppalaisten täytyy ryhtyä rakentamaan omaa valmistuskapasiteettia niille tuotteille, joille sellaisen rakentaminen on suinkin mahdollista. Ja lisäksi täytyy ryhtyä etsimään uusia tavaroiden toimittajia muista maista kuin Kiinasta. Kannattaakin nyt presidentinvaalien alla seurata, mitä ehdokkaat sanovat Kiinasta ja riippuvuudestamme siihen.

Tuoreimmat PISA-tulokset ja miten ne vaikuttavat Suomen talouteen

Kirjoitin vuonna 2017 siitä, miten koululaisten osaamista mittaavien PISA-testien tulokset vaikuttavat maiden varallisuuteen. Tuo kirjoitus löytyy täältä. Siinä esittelin tutkimuksia, jotka osoittavat, että oppilaiden hyvä koulumenestys johtaa kansalaisten taloudelliseen hyvinvointiin. Tästä on kuitenkin jo yli 6 vuotta ja sen jälkeen on julkaistu jo kahdet uudet PISA-tulokset, joten on aika palata saman aiheen pariin.

Tänään julkistettiin vuonna 2022 tehdyn PISA-tutkimuksen tulokset, eivätkä ne ole hyviä Suomen kannalta. Suomalaisten koululaisten osaamisessa tapahtui laskua kaikissa mitatuissa oppiaineissa: matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä.

Alla oleva kuvaaja näyttää Suomen ja joidenkin vertailumaiden pisteiden kehityksen matematiikan osaamisessa vuosina 2003 - 2022. Suomen pisteet ovat tippuneet jokaisella mittauskerralla vuodesta 2006 lähtien.

Vaikka suomalaisten 15-vuotiaiden osaaminen onkin tippunut, on se edelleen hiukan OECD-maiden keskitason yläpuolella. Se ei kuitenkaan paljoa lämmitä, sillä Suomen menestys on pohjautunut huipputason osaamiseen. Ja nykyään nuortemme osaaminen on kaukana huipusta. Lähimaista Viro pärjäsi tutkimuksessa selvästi parhaiten. 

Tammikuussa 2023 julkaistiin oppimistestien ja talouden yhteydestä tutkimus, joka päivitti aiempien vastaavien tuloksia tuoreemmalla datalla. Tutkimuksen otsikko on Test scores and economic growth: update and extension. Tämä tutkimus vahvistaa aiempien vastaavien tutkimusten havaintoja. Eli maan talous kasvaa sitä voimakkaammin, mitä paremmin sen oppilaat pärjäävät PISA-testien kaltaisissa oppimistulosten mittauksissa. Erityisesti jos maalla on paljon huipputuloksia saavia oppilaita, niin se kiihdyttää talouskasvua vieläkin enemmän. 

Aiheesta löytyy toki muitakin tutkimuksia, jotka kaikki antavat samanlaiset tulokset. Tässä vielä yksi esimerkki vuonna 2023 julkaistusta tutkimuksesta. Se päätyy johtopäätökseen, että PISA-testeissä pärjääminen johtaa siihen, että maa pärjää paremmin myös innovaatioissa ja sen talous kasvaa nopeammin. Erityisesti matemaattista osaamista mittaavissa testeissä pärjääminen johtaa korkeampaan varallisuuteen per kansalainen. Toisaalta tutkimus toteaa, että vaikutusta on myös toiseen suuntaan. Eli varakkailla mailla on yleensä myös parempi koulutus kuin köyhillä mailla. Näin tästä voikin tulla itseään ruokkiva positiivinen kierre tai sitten kurjuutta lisäävä noidankehä.

Alla oleva kuvaaja näyttää korrelaation maan taloudellisen vaurauden (BKT per henki) ja PISA-kokeen matemaattisissa testeissä pärjäämisen välillä.

Tutkimus kannustaa päättäjiä investoimaan merkittävästi koulutukseen ja erityisesti matemaattisten taitojen opettamiseen, jotta kansalaisten varallisuus kasvaisi. 

Mutta onko Suomessa noudatettu tätä neuvoa? Valitettavasti ei ainakaan kovin hyvin. Koulutukseen tehtiin kovia leikkauksia vuosien 2011–19 välillä, jotka supistivat koulutuksen rahoituspohjaa noin kahdella miljardilla eurolla. Kaikenkaikkiaan koulutusmenot ovat noin 14 miljardia euroa. Alla oleva kuvaaja näyttää julkisten koulutusmenojemme osuuden BKT:sta eri vuosina.

Tästä näkyy, että koulutukseen on satsattu noin 6% bruttokansantuotteesta melko tasaisesti vuodesta 2000 lähtien.

Suomessa koulutusrahoitus on onneksi suurempi kuin EU:ssa keskimäärin mutta pienempi kuin muissa Pohjoismaissa. Vuonna 2020 Suomi investoi 5,4% BKT:stä koulutukseen, kun taas esimerkiksi Tanskan panostus oli 5,8%.

Koulutuksen rahoituksen suunta Suomessa on kuitenkin ollut huolestuttava verrattuna muihin OECD-maihin. Kun muut OECD-maat keskimäärin kasvattivat oppilaskohtaista rahoitusta vuosina 2012-2018, niin Suomi vähensi rahoitusta. Tässä valossa ei olekaan mikään ihme, että myös PISA-testeissä Suomi on tippunut kärjestä. Tuoreimmassa PISA-tutkimuksessa hyvin pärjännyt Viro on vertailun vuoksi satsannut vuonna 2021 6,1% BKT:stä koulutukseen.