Presidenttiehdokkaiden mennyt suoriutuminen, osa 3

Olen vertaillut varteenotettavien presidenttiehdokkaiden kantoja Suomea aiemmin uhanneisiin vaaroihin sekä siihen, millaisia ratkaisuja nämä henkilöt ovat vuosien varrella niihin tarjonneet. Tällä tavalla pystymme arvioimaan, miten kaukonäköisesti ehdokkaat ovat tunnistaneet vaaroja jo ennen kuin niistä tuli täysin ilmiselviä. 

Elokuussa 2023 vertailin ehdokkaiden näkemyksiä Venäjän uhkaan ja siihen varautumiseen. Tammikuussa 2024 keskityin ilmastonmuutokseen. Nyt tarkastelen sitä, milloin ja miten kärkiehdokkaat ovat tunnistaneet liiallisen Kiina-riippuvaisuuden vaarat.

Miksi riippuvuus Kiinasta on erittäin vaarallista

Sen jälkeen kun Xi Jinping nousi Kiinan hallitsijaksi vuonna 2012, on moni asia mennyt Kiinassa länsimaiden kannalta huolestuttavaan suuntaan. Xin komennossa valtio on kiristänyt otettaan taloudesta ja yhteiskunnasta siten, että vääränlaisia mielipiteitä laukovat yritysjohtajat ovat joutuneet tilille sanomisistaan tavallisista kansalaisista puhumattakaan. Kiina on rakentanut keinotekoisia saaria kiistellyille merialueille lisäten näin vaikutusvaltaansa naapurimaiden kustannuksella. Uiguurivähemmistöjä sorretaan ja kohdellaan kammottavasti keskitysleireillä.

Eri arvioiden mukaan jopa yli miljoonaa uiguuria ja muita muslimivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä on suljettu erilaisille leireille, joiden sisällä tapahtuvasta kidutuksesta, seksuaalisesta väkivallasta ja muusta epäinhimillisestä kohtelusta on tihkunut tietoja eri lähteistä. Lisäksi Xinjiangin asukkaisiin kohdistetaan orwellilaisen dystopian kaltaista teknologista valvontaa ja heitä painostetaan luopumaan uskonnostaan ja kulttuuri-identiteetistään.

Helmikuussa 2022 Xi ja Putin julistivat maiden välistä tiivistä strategista yhteistyötä, jonka avulla maat yhdessä vastustavat Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden sekaantumisia. Pian tämän jälkeen Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaa vastaan. Kiina ei ole vieläkään suostunut tuomitsemaan tätä kumppaninsa hyökkäyssotaa. Päinvastoin Kiina tukee Venäjän sotaa ainakin taloudellisesti ostamalla Venäjältä öljyä ja muita raaka-aineita. 

Lisäksi Kiina on koventanut puheitaan Taiwanin suhteen ja uhkailee jo avoimesti aikovansa pakottaa saarivaltion Kiinan valtaan. 

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, minkä takia Suomen ei kannata olla liian riippuvainen Kiinasta tuotavista tavaroista ja komponenteista. Taloudellinen riippuvuus voi rohkaista Kiinaa tekemään jotain kamalaa kuten hyökkäämään Taiwaniin, jos se uskoo länsimaiden olevan voimattomia tekemään mitään. Ja vaikka Kiinan johto ei päätyisikään aggressiivisiin tekoihin, on myös mahdollista, että Kiinan sisäisten levottomuuksien takia se ei jatkossa enää pysty toimimaan maailman tehtaana. Tästä Kiinan luhistumisen mahdollisuudesta kirjoitin joulukuussa 2023.

Miten presidenttiehdokkaat ovat suhtautuneet riippuvuuteen Kiinasta

Tuoreimman kannatuskyselyn perusteella seuraavat neljä ehdokasta ovat kisan kärjessä. Maaseudun Tulevaisuuden presidenttikyselyssä eniten kannatusta saa kokoomuksen presidenttiehdokas Alexander Stubb. Hänen kannatuksensa on 24 prosenttia. Toisena oleva Pekka Haavisto kerää 21 prosentin kannatuksen. Kolmantena on Jussi Halla-aho 15 prosentin kannatuksella ja neljäntenä Olli Rehn 12 prosentilla. Muilla ehdokkailla ei enää ole käytännössä mitään mahdollisuuksia päästä toiselle kierrokselle, joten keskityn tässä vain näihin neljään ehdokkaaseen.

Mitä nämä neljä juuri nyt ajattelevat julkisesti suhteestamme Kiinaan? Vilkaistaan tätä varten heidän vastauksiaan Helsingin sanomien vaalikoneeseen, jossa kysytään kantaa väitteeseen: "Suomen pitää pyrkiä irrottautumaan taloudellisesta riippuvuudestaan Kiinaan."

Jussi Halla-aho on väitteen kanssa täysin samaa mieltä. Rehn ja Stubb ovat jokseenkin samaa mieltä. Pekka Haavisto taas ei ota kantaa puolesta tai vastaan.

Jussi Halla-aho perustelee kantansa mielestäni erinomaisen fiksusti: "Venäjän kanssa olemme oppineet, miten vaarallista on synnyttää strategisia riippuvuuksia autoritaarisista ja arvaamattomista toimijoista. Riippuvuus Kiinan teollisesta tuotannosta on aivan toista luokkaa kuin aiempi riippuvuus Venäjän fossiilienergiasta. Siitä on syytä pyrkiä irrottautumaan hallitusti ja hyvän sään aikana, koska äkillisellä, pakotetulla irtautumisella poliittisen kriisin sattuessa olisi katastrofaaliset seuraukset."

Haavisto toteaa, että vaikka Kiina on selvästi autoritäärinen valtio ja siihen liittyy riskejä, niin silti: "Kiina on Suomelle tärkeä kauppakumppani. Kauppaa ja molempien maiden markkinoita hyödyntävää yhteistyötä ei pidä ’katkaista’ ilman perusteita."

Mielestäni tässä asiassa Halla-aho on selvästi oikeassa ja Pekka Haavisto hiukan väärässä. Tosin onneksi Haavistokaan ei ole väitteen kanssa sentään eri mieltä. Rehn ja Stubb toteavat myös järkevästi, että riippuvuutta tulee vähentää. Nämä kaksi tunnistavat tarpeen vähentää riippuvuutta strategisesti merkittävissä asioissa, mutta kauppasuhteita ei kannata kokonaan katkoa. Eli kaikki neljä ovat kuitenkin aika lähellä toisiaan Kiina-riippuvuuden suhteen.

Mitenkä ehdokkaat ovat sitten menneinä vuosina suhtautuneet Kiinaan?  

Vuonna 2017 Stubb pohdiskeli blogissaan, että tulevaisuudessa mahdollisesti kommunistisesta kiinasta tulee avoimuuden, vapaakaupan, markkinatalouden ja globalisaation johtaja. Kapitalistinen Yhdysvallat puolestaan kääntyisi sisäänpäin, lisäisi protektionismia, suojelisi omaa teollisuuttaan ja rakentaisi muureja muuta maailmaa vastaan. 

Ulkomaankauppaministerinä vuosina 2011 - 2014 Stubb kannusti suomalaisia yrityksiä tekemään bisnestä Kiinan kanssa. Esimerkiksi vuonna 2013 Alexander Stubb teki Kiinaan Team Finland -matkan, johon osallistui 31yritystä eri aloilta.

Vuonna 2009 Stubb korosti Kiinan roolia Pohjois-Korean taivuttelussa. 

Wikileaks-asiakirjoissa väitettiin, että Kiina olisi painostanut Suomea olemaan hiljaa Kiinan uiguureihin kohdistamista vääryyksistä. Vuonna 2010 ulkoministerinä toiminut Stubb ei suostunut ottamaan kantaa näihin väitteisiin.

En usko, että Stubb olisi milloinkaan varoitellut Kiina riippuvuudesta niinä vuosina, jolloin hän on toiminut ministerinä. Päinvastoin hän kannusti suomalaisia yrityksiä laajentamaan bisnestä Kiinassa. Toisaalta ulkomaankauppaministerin roolissa tämä oli hyvin odotettavaa ja tuskinpa juuri kukaan suomalainen olisi vastaavassa tilanteessa vuosina 2011 - 2014 jarrutellut Kiinan kauppaa. 

Vuonna 2022 ulkoministerinä toiminut Pekka Haavisto kehoitti suomalaisia yrityksiä ja poliitikkoja olemaan tarkkoina Kiina-kytköstensä kanssa. Hänen mukaansa yhteistyössä kiinalaisten kanssa on olemassa tietty turvallisuusriski. Sekin on mahdollista, että suomalaiset innovaatiot karkaavat Kiinaan. "Kiinan kasvava itsevarmuus maailmanpolitiikassa ja myös meidän riippuvuutemme Kiinan tuotannosta, ennen kaikkea elektroniikasta, huolestuttaa. Tämä kävi ilmi myös covidin aikana, kun olimme riippuvaisia Kiinassa tuotetuista kasvomaskeista", Haavisto totesi MTV Uutiset Liven haastattelussa tuolloin.

Ulkoministerinä Haavisto myös keskusteli kiinalaisten päättäjien kanssa siitä, miten huolissaan EU:ssa ollaan uiguurien kohtelusta. Hän on myös vuosien varrella yrittänyt saada Kiinaa mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Maalikuussa 2022 eli noin kuukausi Ukrainan laajamittaisen sodan alettua, Olli Rehn varoitti Venäjän ja Kiinan ”autoritaaristen valtioiden liitto­kunnasta”. Tosin tuossa vaiheessa tämä varoitus ei vaatinut kummoisiakaan näkijän lahjoja.

Vuonna 2018 Maanpuolustus-lehti haastatteli Olli Rehniä maailmantaloudesta suhteessa Suomeen. Tuossa haastattelussa Rehn pohdiskeli mm. Kiinan talouskasvua, mutta ei tuonut mitenkään esiin Kiina-riippuvuutta erityisenä riskinä. Eli eipä ole Rehnkään tuottanut oraakkelimaisia ennustuksia Kiina-riippuvuuden riskeistä ennen aivan paria viime vuotta.

Halla-aho sen sijaan on tarjonnut kaukonäköisiä kommentteja myös Kiinasta. Vuonna 2018 Jussi kirjoitti kolumnin, jossa hän totesi seuraavaa: "Katseet tulisi kuitenkin kääntää Kiinaan, jonka poliittinen mahti leviää hienovaraisemmin ja tunkeutuu syvemmälle. Kiinalla on materiaalisesti kilpailukykyinen vaihtoehto liberaalille länsimaiselle demokratialle, ja juuri tämä tekee Kiinasta paljon vaarallisemman pelurin kuin Venäjä."

Vuonna 2020 Halla-aho kertoi, että Trumpin protektionismissa oli myös hyviä puolia, sillä vetämällä tuotantoa takaisin länsimaihin saataisiin riippuvuutta Kiinasta vähennettyä. 

Halla-aho piti teollisuuden siirtymistä ulkomaille halvempien työvoimakustannusten perässä yhtenä syynä länsimaiden ongelmiin. Jussin mukaan, koska Kiinassa ympäristöstandardit ovat alhaisemmat ja työolot huonommat kuin länsimaissa, niin länsimaat käytännössä maksavat nykyisellään kiinalaisille yrityksille riisto- ja saastuttamistukea. "Kansainvälinen sopimusjärjestelmä ei ole tähän puuttunut. Se on järjestelmänä ollut täysin munaton."

Tässä vertailussa parhaiten pärjäsi Jussi Halla-aho, joka on todistetusti tunnistanut Kiina-riippuvuuden riskit aiemmin kuin muut kärkiehdokkaat. Stubb, Rehn tai Haavisto eivät kukaan ole ilmeisesti tuoneet esiin Kiina-riippuvuuden riskiä ennen kuin Ukrainan suursota-alkoi vuonna 2022 ja Kiina oli jo selvästi siirtynyt Venäjän puolelle.