Tuloeroista ja kannustinloukuista

Kukaan tuskin vastustaa sitä, että useampi suomalainen rikastuisi kovalla työllä ja yrittämisellä. Tästä Elina Lappalainen kirjoitti HS:n kolumnin. Jos tuloerot kasvaisivat sen takia, että Suomeen tulisi enemmän varakkaita ihmisiä, niin se olisi hyvä asia. Mutta jos tuloerot repeävät sen takia, että köyhistä tulee entistä köyhempiä, sitä tuskin kukaan terve ihminen haluaa. Eikä köyhien kurjistuminen ole hyväksi Suomen taloudellekaan, kuten Lappalainen kirjoittaa.

Riikka Purra kirjoitti blogissaan, että matalat tuloerot kielivät kannustinongelmista. "Liian alhaiset tuloerot kertovat myös kannustinongelmista. Matalilla palkkatasoilla työ ei kannusta sosiaaliturvaan nähden, ylemmillä lisätyön tekeminen tai yleneminen ei välttämättä houkuta verotuksellisista syistä." Purra toteaa, että työttömiltä leikkaaminen on ihan ok, koska työttömät voivat parantaa taloudellista tilannettaan menemällä töihin. Onkohan vain työllistyminen tässä surkeassa taloudellisessa tilanteessa ihan noin helppoa?  

Soininvaara on myös viime päivinä kirjoittanut tuloeroihin liittyvistä kannustinloukuista:

• Tuloerot ja kannustavuus hyvätuloisilla
• Kannustinongelmat lymyävät tuloasteikon alapäässä

Soininvaara kirjoittaa, että vaikka työttömälle tarjoutuisi mahdollisuus osa-aikaiseen työhön, ei sellainen useinkaan kannata taloudellisessa mielessä. "...köyhillä efektiivinen marginaalivero on usein yli 80 prosenttia, monella tasan sata prosenttia. Tämä on paljon pahempi kannustinongelma kuin rikkaiden kokema korkea marginaalivero ja se näkyy työllisyydessä." Toisessa kohtaa Soininvaara toteaa: "Nyt kyllä kannattaa ottaa vastaan kokopäivätyötä, jos sellaista sattui saamaan, mutta vastaavasti ei kannata ottaa vastaan osa-aikatyötä vaan jättäytyä ennemmin kokonaan työttömäksi."

Hesarissa on myös kirjoitettu paljon työttömiin kohdistuvista leikkauksista ja pohdittu sitä, miten hyvin nämä leikkaukset kannustavat hakemaan töihin. Esimerkiksi 15.1.2025 olleessa jutussa useita vuosia työelämän ulkopuolella ollut Jaakko Sundberg tuumailee seuraavaa:

”Leikkaukset perustuvat harhaiseen mielikuvaan siitä, että on olemassa jokin satojentuhansien perusterveiden mutta laiskojen työkykyisten porukka, jota pitäisi potkia ja rangaista”, Sundberg sanoo. Hänen käsityksensä mukaan: ”Todellisuudessa toimeentulotukea saavissa on paljon monisairaita ja pysyvästi työkyvyttömiä, jotka eivät tiukkojen Kelan tulkintojen takia pääse työkyvyttömyys-eläkkeelle, jonne he oikeasti kuuluisivat.”

Lähipiiristäni löytyy eräs tällainen, jota seuraava runo kuvaa osuvasti:

Harmaa aamu, ei unta taaskaan,
ajatus riekaleina yön mustassa maassa.
Kahvin kitkerä höyry täyttää keittiön,
ei leipää pöydällä, vain eilinen hiljaisuus.

Viisikymmentä vuotta, hartiat kumarassa,
elämä kulkenut ohi kuin oikoreittiä.
Ei koulua, ei työtä, vain katse maassa,
köyhyys painaa, eikä löydy kaidetta.

Ystäviä vähän, jos ketään enää,
sanojen virta kuivuu iltaan pimeään.
Parisuhde on sana, ei kokemus kantava,
yksinäisyys on kumppani ainainen.

Yhteiskunta huutaa: "Hae työtä, mies!"
Kirjeet patistaa, uhka käy selväksi.
Mutta miten etsiä, kun uni karttaa,
kun voimat on varjo, ja sydän harhailee?

Hän seisoo peilin edessä, tyhjä katse,
näkee vain kuoren, ei mitään sisällä.
Kuka auttaa, kuka kuuntelee?
Kun elämä ei enää kysy, vaan käskee.

Työttömyyden syitä selvittäneiden tutkimusten perusteella Sundberg on pitkälti oikeassa. Esimerkiksi vuonna 2021 kirjoitin siitä, mitä faktatietoa meillä on työttömyyden syistä. Erityisesti pidempään työttömänä olleiden kohdalla työttömyyden taustalla ovat yleensä terveysongelmat ja/tai puutteet koulutuksessa sekä osaamisessa. Työmotivaation puute on selvästi harvinaisempi syy työttömyyteen. Jos oma terveys ei kestä täysipäiväistä työskentelyä, eivät siinä kepit pahemmin auta. Ja vaikka työtön itse olisikin valmis tekemään täyttä työviikkoa, ovat sellaiset työnantajat harvassa, jotka uskaltavat ottaa riskin palkkaamalla pitkään työttömänä olleen täysipäiväiseen työsuhteeseen.

Paljon realistisempi polku takaisin työelämään kulkisi osa-aikaisen työn kautta. Vaikka työttömän terveys ja työkyky olisivatkin heikommalla tolalla, niin helpompi olisi selvitä esimerkiksi 15 työtunnin viikosta kuin tehdä täyttä työviikkoa. Olettaen, ettei työn esteenä olisi mitään liian vakavaa vaivaa, niin parin kuukautta osa-aikaista työtä lisäisi selvästi mahdollisuuksia päästä kokoaikaiseen työhön. Mutta nyt leikkaukset tekevät osa-aikaisen työnteon vastaanottamisen taloudellisesti kannattamattomaksi.

Suojaosien poistaminen on yksinkertaisesti typerää. Se on mielestäni myös moraalisesti väärin, mutta pelkästään kylmästi Suomen taloutta ajatellenkin, suojaosia ei pitäisi poistaa. Päinvastoin niitä olisi kannattanut kasvattaa tai yleensäkin työttömyysturvaa pitäisi reivata kohti perustuloa. Suojaosa tarkoittaa rahamäärää, jonka työtön voi ansaita ilman, että se vähentää etuuden määrää. Viime vuosina suojaosan suuruus oli 300 euroa sekä työttömyys- että asumistuessa.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkimus suojaosien vaikutuksesta on tainnut jäädä hallituksen edustajilta tyystin lukematta. Tässä tutkimuksessa todetaan, että:

"Satunnaista ja osa-aikaista työtä tekevien työttömien osuus kasvoi huomattavasti, kun työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat otettiin käyttöön. Yksittäisillä aloilla, kuten palvelualoilla ja terveydenhuollossa, työttömyyden aikainen työskentely yleistyi selvästi."

Eivät suojaosat toki mikään ihmelääke olleet. Ne eivät lisänneet kokoaikaista työllistymistä. Mutta jos vaihtoehtona on, että henkilö joko työskentelee edes 15 - 20 tuntia viikossa tai sitten on kokonaan työttömänä, niin osa-aikainen työ on selvästi parempi vaihtoehto.

Kelan entinen pääjohtaja Elli Aaltonen on julkisuudessa tuonut esiin rakkauttaan suojaosiin. 

Vuonna 2023 annetussa haastattelussa Aaltonen totesi: ”Kyllä, rakastan suojaosia. Ajattelen, että ihminen motivoituu ja kiinnittyy paremmin työhön, kun tietty tulotaso työn alkuvaiheessa turvataan.” Hän ei uskonut, että suojaosan poistaminen johtaisi lisääntyneeseen kokoaikaiseen työskentelyyn: ”Minulle ei ole kyllä koskaan tullut pieneen mieleenkään, että suojaosa olisi sellainen, jonka takia jätetään menemättä työhön. Päinvastoin, suojaosa kannustaa kokeilemaan, jäämään ja luottamaan.” 

Auttaako aktiivimalli kakkonen oikeasti työttömyyteen?

Syyt työttömyydelle

Kykyviisari-kysely on työ- ja toimintakyvyn itsearviointimenetelmä vaikeassa työmarkkinatilanteessa oleville. Kyselyssä vastaajaa pyydetään esimerkiksi arvioimaan tärkeimpiä syitä sille, miksi hän ei ole työssä. Siihen on vastannut noin 30 000 henkilöä, joista suurin osa on ollut kokonaan työttömänä.

Vastausten perusteella yleisimmät syyt työttömyydelle ovat:

1. Työmahdollisuuksien puute (32 - 42 %)
2. Terveyteen ja toimintakykyyn liittyvät ongelmat (21 - 51 %)
3. Koulutuksen ja osaamisen puute (20 - 37 %)
4. Työmotivaation puute (11 - 26 %)

Prosentit ovat jatkumoita, koska tulokset vaihtelevat sen mukaan, miten pitkään henkilö on ollut työttömänä. Esimerkiksi alle vuoden työttömänä olleista 21% arvioi terveyteen tai toimintakykyynsä liittyvien ongelmien vaikuttavan paljon tai erittäin paljon työllistymiseensä. Yli kymmenen vuotta työttömänä olleiden kohdalla vastaava lukema on jo 51 %.

Kykyviisarin lisäksi työttömyyden syitä on tutkittu myös muilla keinoilla. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) tutkimusraportti vuodelta 2020 ”Työttömyyden kasvot” (Faces of Joblessness) tuo esiin suomalaisen työttömyyden kahdeksat kasvot. Tämän perusteella ihmiset ovat Suomessa työttöminä pääasiassa seuraavista syistä:

• Terveysrajoitteet (45 %)
• Tulokseton työnhaku (30 %)
• Muusta kuin työnteosta saatavat merkittävät tulot (28 %)
• Tämä tarkoittaa erityisesti varhaiseläkkeellä olevia
• Ei aiempaa työkokemusta tai työmarkkinoilla kaivattavaa osaamista (16%)
• Lasten hoitaminen (10%)
• Ei motivaatiota hakea töitä, koska työttömyyskorvaukset riittävät (4%)

Aktiivimalli kakkonen

Aktiivimalli kakkosen olennaiset muutokset työnhakijan näkökulmasta ovat:

• Työtön työnhakija saa aiempaa yksilöllisempää tukea työnhakuunsa. 
• Työnhakijan ja asiantuntijan ensimmäinen kohtaaminen tapahtuu nykyistä nopeammin. Tämän jälkeen tukea työnhakuun saa nykyistä tiiviimmin.
• Työnhakijan mahdollisuudet vaikuttaa omaan työnhakuunsa kasvavat. Jatkossa työnhakija voi lähtökohtaisesti päättää itse, mitä työmahdollisuuksia hän hakee ja milloin.
• Työttömyysetuuden saamiseksi työnhakijan on jatkossakin haettava työtä. Uutta on se, että työnhakijan on haettava lähtökohtaisesti neljää työmahdollisuutta kuukaudessa. Aktiivisesti työtä hakevat toimivat näin jo nykyisin.
• Jos työnhakijan edellytyksissä hakea työtä ja työllistyä on puutteita, nopeutuu hänen pääsynsä palveluihin.
• Työttömyysetuuteen liittyviä seuraamuksia porrastetaan. Ensimmäisestä unohduksesta tai laiminlyönnistä tulee muistutus, joka ei vaikuta työttömyysetuuden maksamiseen. Jos työnhakija laiminlyö toistuvasti työllistymissuunnitelmansa toteuttamisen, seuraamukset kiristyvät.

Mallin arvioidaan kasvattavan työllisyyttä vajaalla 10 000 työllisellä vuodesta 2025 alkaen. Kun otetaan huomioon, että työttömiä on Suomessa vajaat 300 000, ei tällä mallilla edes odoteta olevan juurikaan vaikutusta työttömyyteen. Ja se on hyvin ymmärrettävää, kun vertailee mallin vaikutuksia edellä mainittuihin työttömyyden syihin.

Tämä uusi malli ei tietenkään lisää työmahdollisuuksia paitsi niille, joita palkataan lisää TE-toimistojen tai kunnan virkailijoiksi hoitamaan pakollisia tapaamisia. Enkä oikein tajua, miten malli parantaisi työttömien terveysongelmia. Jos työttömältä puuttuu työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista, ei sekään parane sillä, että hän tapaa työnhaun asiantuntijaa vähän useammin. Eikä tämä malli itseasiassa auta edes siihen, jos työttömällä ei ole motivaatiota tosissaan hakea töitä. Neljä pilipalihakemusta kun tehtailee vartissa, jos niillä ei ole tarkoituskaan päästä haastatteluun.

Ainoa työttömyyden syy, johon olisi mahdollista vaikuttaa lyhyellä tähtäimellä, on motivaation puute. Siihen voisi auttaa se, että suojaosapalkkaa nostettaisiin jonnekin 900€:n paikkeille. Eli siihen asti saisi tienata ilman, että se vähentäisi yhtään työttömyyskorvauksia. Tämä voisi kannustaa hakemaan ihan tosissaan töitä, kun työpaikan saamisella käteen jäävät tulot oikeasti kasvaisivat. Tai sitten voitaisiin mennä kunnon kepittämisen kautta, ja laskea selvästi työttömien tukia. Mutta se olisi hyvin julma tapa erityisesti sitä suurta työttömien joukkoa kohtaan, jotka eivät terveysongelmien takia pääse töihin, vaikka kovasti haluaisivatkin.

Perustulo olisi toki vielä parempi ratkaisu motivaatio-ongelmiin. Siitä olen kirjoittanut aiemmin esimerkiksi tässä kirjoituksessa.

Pidemmällä tähtäimellä työttömyyttä voitaisiin torjua lisäämällä koulutusmahdollisuuksia ja panostamalla kunnolla ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon erityisesti mielenterveysongelmien osalta.    

Nobel-voittajan opetukset äkillisen maahanmuuttoaallon vaikutuksista

David Card voitti taloustieteen Nobel-palkinnon yhdessä Joshua Angristin ja Guido Impensin kanssa. Heidät palkittiin menetelmien kehittämisestä niin sanottujen luonnollisten kokeiden käyttämisestä talous- ja yhteiskuntatieteissä. Yksi Cardin tutkima luonnollinen koeasetelma tapahtui vuonna 1980, kun noin 125 000 kuubalaista matkasi Kuubasta Yhdysvaltoihin muutaman kuukauden sisällä. Tämä tutkimus toimii hyvänä opetuksena myös nyky-Suomelle, joka pelkää Afganistanin kriisin aiheuttamaa valtaisaa maahanmuuttoa. 

Vuonna 1980 noin puolet Yhdysvaltoihin matkanneista kuubalaisista eli 75 000 henkeä jäivät Miamiin. Tämä nosti kaupungin työikäisen väestön määrää äkillisesti seitsemällä prosentilla. Pääkaupunkiseudullamme vastaavan suuruinen suhteellinen nousu vaatisi sitä, että tänne tulisi lyhyessä ajassa 70 000 työikäistä henkeä. Vertailun vuoksi vuonna 2015, jolloin maahanmuutto oli meillä kiivaimmillaan, koko Suomeen saapui noin 32 000 turvapaikanhakijaa. Eli vuoden 1980 Miamia kohtasi siis erittäin suuri maahanmuutto.

80-luvun Miamissa ei ollut juuri lainkaan työttömyysturvaa, joten maahan tulleiden kuubalaisten täytyi etsiä mitä tahansa töitä selviytyäkseen. Kun työpaikoista tulee kilpailemaan suuri joukko epätoivoisia, heikosti koulutettuja ja huonolla kielitaidolla varustettuja henkilöitä, voisi olettaa palkkojen laskevan. Cardin tutkimus kuitenkin osoitti, että Miamissa näin ei käynyt. Sen lisäksi, että maassa jo aiemmin olleiden työntekijöiden palkat eivät laskeneet, myöskään työttömyys ei lisääntynyt. 

Cardin tutkimuksen innoittamana monet taloustieteilijät ovat pyrkineet selvittämään, miksi lisääntynyt alhaisen taitotason työvoiman tarjonta ei polje palkkoja eikä aiheuta työttömyyttä. Havainnollistan tätä Wolt-kuskien esimerkillä. Kun maahan tulee heikosti koulutettuja ja kieltä osaamattomia työikäisiä, nämä eivät itseasiassa syrjäytä maassa jo olleita työntekijöitä, vaan siirtyvät tehtäviin, joihin ei aiemmin ole löytynyt työntekijöitä. Esimerkiksi meillä ei pääkaupunkiseudulla ollut läheskään niin paljon ruokalähettejä ennen vuoden 2015 maahanmuuttoaaltoa. Nyt iso joukko huonosti koulutetuista maahanmuuttajista jakelee pääkaupunkiseudulla ruokaa Woltin ja Foodoran alustoilla.

Kannattaa kuitenkin huomata, että Cardin tutkimus ei suinkaan tarkoita sitä, että äkillinen tulva heikosti koulutettuja maahanmuuttajia olisi automaattisesti hyvä juttu Suomelle. Toisin kuin 80-luvun Miamissa, meillä on erittäin hyvä työttömyysturva ja muutenkin paljon jäykemmät työmarkkinat. Eli toisin kuin kuubalaisten kohdalla Miamissa, meille tulevat maahanmuuttajat tuskin löytäisivät töitä yhtä nopeasti. Eli vaikka täälläkään maahanmuuttajat eivät polkisi palkkoja tai veisi työpaikkoja paikallisilta, niin iso joukko uusia työttömiä aiheuttaisi ongelmia julkiselle taloudelle.

Lyhyempi työviikko

Sanna Marin on useampaan otteeseen kertonut, että pitkän tähtäimen tavoitteena olisi siirtyä 4-päiväiseen työviikkoon. Monet elinkeinoelämän ja Kokoomuksen edustajat ovat tyrmänneet nämä puheet järjettöminä kansantalouden kannalta. Mutta olisko lyhyemmässä työviikossa sittenkin järkeä?

Kokemukset maailmalta lyhyemmän työviikon osalta

Islannissa kokeiltiin 4-päiväistä työviikkoa vuosina 2015–2019. Kokeilua johtivat Reykjavikin kaupunki ja Islannin hallitus. Islannissa kokeiluun osallistui yli 2 500 työntekijää, joka on noin prosentti Islannin työväestöstä. Työntekijöiden työaika lyheni 35–36 tuntiin viikossa, mutta heidän palkkansa pysyi samana. Tutkimusten mukaan tuottavuus pysyi samalla tasolla tai jopa hiukan parani. Samaan aikaan työntekijöiden hyvinvointi lisääntyi merkittävästi.

Samanlaisia tuloksia on saatu toistuvasti myös muissa lyhyemmän työviikon kokeiluissa. Esimerkiksi Japanissa Microsoft kokeili 2019 lyhyempää työviikkoa, jolloin tuottavuus parani 40%. Uudessa-Seelannissa on myös saatu hyviä tuloksia tähän liittyvissä kokeiluissa.

Espanja aloittaa syyskuussa kolmivuotisen pilottiprojektin, jossa kokeillaan 4-päiväistä työviikkoa. Tässäkin kokeilussa työntekijöiden palkka pysyy ennallaan, vaikka viikossa tehtävien työtuntien määrä laskee 32 tuntiin. Erona Islannin kokeiluun on se, että kokeiluun osallistuvat työntekijät työskentelevät yrityksissä eivätkä julkisella sektorilla.

Entä kansainvälinen kilpailukyky?

Jos Suomessa lyhennettäisiin työaikaa ilman, että samalla tiputettaisiin maksettavia palkkoja, eikö se tuhoaisi Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn? Alla oleva kuvaaja näyttää keskimääräiset vuotuiset työtunnit eri maissa. 

Kiinassa tehdään selvästi eniten töitä (lähes 2 200 tuntia vuodessa). Tämä on noin 500 tuntia enemmän kuin Suomessa, jossa keskimääräinen työläisen vuotuinen työtuntien määrä on 1 700 tuntia. Toisaalta Euroopan talousveturi-maassa Saksassa työtunteja tehdään vain 1 400 tuntia eli selvästi Suomea vähemmän. Ja Saksa on pärjännyt erittäin hyvin kansainvälisessä kilpailussa.

Kun tarkastellaan tehtyjen työtuntien määrää suhteessa maan varallisuuteen, nähdään selvästi, että varakkaimmissa maissa tehdään vähiten työtunteja. Kiinan BKT henkeä kohden on edelleen paljon matalampi kuin länsimaissa, vaikka siellä tehdään paljon pidempiä työviikkoja. Suomi on kuvaajassa UK:n vieressä, vaikka sen nimi ei kuvaajassa näykään. 

Pitkän tähtäimen trendi on myös ollut, että töihin käytettävä aika on vähentynyt, kun maa on vaurastunut.

Kaikki nämä kuvaajat on poimittu täältä: https://ourworldindata.org/working-hours

Parantunut tuottavuus on mahdollistanut työaikojen lyhentämisen. Ja on täysin loogista ajatella, että jos tuottavuus kasvaa myös jatkossa, niin siitä saatava hyöty voidaan ulosmitata lyhentämällä lisää työaikoja. Vaihtoehtoisesti toki voitaisiin nostaa palkkoja, kuten viimeisen 20 vuoden aikana on Suomessa tehty. 

Vaikutukset yksilön hyvinvointiin

Tulotaso vaikuttaa valtavasti siihen, miten paljon enemmän lisää hyvinvointia tai hyötyä työntekijä saa jokaisesta lisäeurosta. Kuuluisin tutkimus aiheesta on Daniel Kahnemanin ja Angus Deantonin tekemä, jonka tulokset julkistettiin vuonna 2010. Sen mukaan tulojen kasvu nostaa hyvinvointia ja tyytyväisyyttä, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Kahneman ja Deanton totesivat, että raja olisi jossain 75 000 dollarin kohdalla vuosiansioissa. Myöhemmin samankaltaisia kokeita on tehty paljon. Tulokset eroavat hieman toisistaan, mutta se on yhteinen tulos, että mitä korkeammat tulot henkilöllä jo ovat, sitä vähemmän hyötyä kasvavasta palkasta on. Eli kun rahat jo riittävät kaikkeen järkevään ja tarpeelliseen, niin sen jälkeen lisäraha ei enää juurikaan paranna hyvinvointia.

Olen itse tehnyt pariin otteeseen lyhyempää työviikkoa. Ensimmäisen kerran sovin silloisen työnantajani kanssa tekeväni vain 4 päivää viikossa töitä vuonna 2016. Vastaavasti myös palkkani tippui 20%, joten tuntipalkkani pysyi tismalleen samana ennen veroja. Mutta koska vuotuiset työtuloni laskivat, laski myös veroprosenttini. Eli käytännössä tuntipalkkani nousi entisestä, eikä lopulta kuukaudessa käteen jäävä rahasumma pienentynyt kuin noin 10%. Tuolloin tuota lyhyemmän työajan kokeilua kesti noin puoli vuotta.

Toisen kerran tein 4-päiväistä työviikkoa vuonna 2018. Järjestely oli hyvin samanlainen kuin ensimmäiselläkin kerralla eli koska tein vain 80% normaalista työajasta töitä, sain myös palkkaa vain 80% aikaisemmasta. Jälleen tätä kesti noin 6 kuukautta.

Molemmat kokeilut olivat erittäin mieluisia minulle ja olin itse aktiivisesti toivomassa itselleni lyhyempää työviikkoa. Noina aikoina käytin osan lisääntyneestä vapaa-ajasta yhteiskuntatieteiden opiskeluun. Lisäksi ennätin paremmin urheilemaan, lukemaan kirjoja ja yleisestikin tekemään enemmän kaikkea kivaa ja kiinnostavaa.

Ainoa miinuspuoli lyhyemmässä työviikossa oli se, että koska olin ainoa 80% työviikkoa tekevä työpaikallani, erotuin joukosta. Kun johto mietti esimerkiksi ylennyksiä tai palkankorotuksia, tulkittiin haluni tehdä vähemmän töitä ymmärrettävästi niin, etten ollut ihan niin motivoitunut työnteosta kuin ne kollegani, jotka tekivät vapaaehtoisesti jopa ylitöitä. Mutta koin, että minulla oli jo riittävän haastava työtehtävä ja enemmän kuin riittävä palkka, joten tämä ei oikeastaan hetkauttanut minua. Silti olisi ollut vieläkin parempi, jos useampi työkaverini olisi myös tehnyt lyhyempää työviikkoa.

Vaikutukset työttömyyteen

En ole missään vaiheessa oikein tajunnut sitä näissä julkisuutta saaneissa lyhyemmän työviikon kokeiluissa, että miksi niissä palkka pidetään silti samana. Vaikka työn tuottavuus kasvaisikin tehtyä työtuntia kohden, niin silti tehdyn työn määrä yleensä laskee, jos työtunteja tehdään selvästi vähemmän. Tämän takia olisi vain reilua työnantajia kohtaan, että myös maksettava palkka laskisi.

Jos palkat laskisivat samalla kun tehty työaika vähenisi, mahdollistaisi se useamman ihmisen palkkaamisen. Ajatellaan vaikkapa tiimiä, jossa on 5 henkeä ja jokainen tekee normaalia 5-päiväistä työviikkoa työskennellen klo 9 - 17. Ja tarpeellisia töitä on niin paljon, että jokaiselle riittää hyödyllistä tekemistä koko työajalle. 

Sitten kaikki 5 siirtyisivät tekemään 4-päiväistä työviikkoa, mutta vastaavasti kunkin palkkaa tiputettaisiin 20%. Tällöin kokonaistyöpanos laskisi myös 20%, olettaen, että tiimi työskenteli aiemminkin tehokkaasti eli tuottavuus ei paranisi. Eli 20% aiemmista töistä jäisi tekemättä. 

Tämän vajeen kuromiseksi työnantajan pitäisi palkata yksi työntekijä lisää. Mutta koska myös uusi työntekijä tulisi hommiin tekemään 4-päiväistä työviikkoa ja hänellekin maksettaisiin vain 80% täyden työajan palkasta, ei lopputulos tulisi työnantajalle yhtään kalliimmaksi. Eli lopputulos olisi, että meillä olisi 6 palkattua työntekijää viiden sijasta ilman, että työnantajan palkkamenot olisivat kasvaneet lainkaan. Eli tällä tavalla myös työllisyys paranisi.

Alustatalouden ahertajat, miten heidän asemaansa tulisi suhtautua

Ruuanvälitysyhtiöt toimivat eri maissa eri tavoin. Ala hakee vielä muotoaan, ja työehdoista väännetään ympäri maailmaa. Ytimessä on kysymys siitä, pitäisikö alustayhtiöille työskenteleviä lähettejä kohdella työntekijöinä vai freelancereina tai yrittäjinä. 

Yhteiskunnan kannalta ruokalähettien asema kärjistyy usein yhteen kysymykseen: Kuinka pitää työllistymisen rima mahdollisimman matalalla niin, että samaan aikaan ei ajauduta tilanteeseen, jossa yhteiskunta erilaisine asumis- ja toimeentulotukineen maksaa näiden työläisten toimeentulosta suuren osan samalla kun he saavat lisäansioita keikkatöistään.

Toisin sanoen, kannattaako yritysten antaa vyöryttää kustannuksia yhteiskunnan maksettavaksi, vai luodako järjestelmä, jossa yritysten maksamalla palkalla tulisi toimeen ilman tukia?

Toisaalta keikkatyö voi tarjota hyvän polun työllistymiseen, erityisesti kielitaidottomille tai vähän koulutetuille. Se tarjoaa myös opiskelijoille ja itse kullekin tavan hankkia lisäansioita silloin kun tarve tällaiseen on.

Kannanottoja ruokalähettien asemasta

Sekä Suomessa että monessa muussa maassa on jo tehty merkittäviä linjauksia alustatalouden ahertajien asemasta. Tässä muutama kannanotto.

Eläketurvakeskus otti kantaa ruokalähetin tapaukseen – työsuhteen määritelmä täyttyi, työnantajan järjestettävä työeläketurva

Eläketurvakeskus (ETK) on tehnyt päätöksen älypuhelinsovelluksen avulla työskentelevän ruokalähetin asemasta. Päätöksen mukaan ruokalähettiyhtiölle kuljetuksia tehneen ihmisen työskentely täyttää työsuhteen tunnusmerkit.

Avi on edellyttänyt ruokalähettifirmoja Woltia ja Foodoraa laittamaan yritystensä työaikakirjanpidon kuntoon. Asiaa selvittäneen avin tarkastajan näkemyksen mukaan lähetit ovat työntekijöitä, joita koskee työaikalaki.

Ensin Wolt ja Foodora ja lähetti tekevät palvelusopimuksen, jossa sovitaan peruskuviot. Sitten lähetti voi kirjautua alustalle odottamaan ja ottamaan vastaan toimeksiantoja. Kolmas vaihe on varsinaisen kuljetustoimeksiannon vastaanottaminen. Sen TEMin alainen työneuvosto katsoi vuonna 2020 sisältävän direktio-oikeuden käyttömahdollisuuden.

Isossa-Britanniassa korkein oikeus määräsi alkuvuodesta 2021, että suuri osa Uber-kuljettajista ovat työntekijöitä eivätkä itsensätyöllistäjiä. Syynä tähän on se, että Uber määrittelee ja kontrolloi hyvin tarkasti kuskien työtä. Kuljettajilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia parantaa omaa taloudellista asemaansa korkeammalla ammattitaidolla tai yrittäjyydellä. Ainoa konkreettinen tapa tienata enemmän on tehdä enemmän työtunteja. 

Tämän UK:n korkeimman oikeuden päätöksen seurauksena 70 000 Uber-kuskia Isossa-Britanniassa saavat tuntipalkkaa, ovat oikeutettuja vähintään minimipalkkaan sekä esimerkiksi lomakorvauksiin. Näin heille alkaa myös kertymään eläkettä kuten työntekijöille yleensäkin. Näin Uber menetti merkittävimmän kilpailuetunsa verrattuna perinteisiin taksiyhtiöihin.

Toisaalta Isossa-Britanniassa puolestaan Deliveroo-nimisen ruokajakelupalvelun kohdalla päätettiin kesäkuussa 2021, että ruokalähetit ovat itsensätyöllistäjiä eivätkä työntekijöitä. Deliveroo toimii samalla tavalla kuin Foodora tai Wolt. Tämä päätös oli suuri voitto Deliveroolle ja yhtiö osake nousi lähes 10% päätöksen seurauksena. Yhtiö hyötyy koska tällä tavalla se säästää valtavasti rahaa välttäessään tyypilliset työnantajalle koituvat maksut kuten sairauskorvaukset, työnantajan vakuutusmaksut jne. 

Brittiläisen Bureau of Investigative Journalism -tutkimustahon raportin mukaan UK:ssa jotkut Deliveroo-lähetit tienaavat käytännössä vain 2 puntaa tunnissa. Pienen kyselytutkimuksen perusteella kolmannessa läheteistä tienaisi keskimäärin alle 8,72 puntaa tunnilta, mikä on UK:ssa alle minimipalkan. Lähettien pitäisi tienata 4 - 5 puntaa per toimitettu tilaus.

Ruotsissa kyytipalveluyhtiö Foodora allekirjoitti keväällä 2021 työehtosopimuksen. Huhtikuun alusta lähtien Foodoran pyörä- ja mopoläheteille taataan sopimuksen mukaan muun muassa kiinteä tuntipalkka sekä ylityö- ja viikonloppukorvaukset. Arkipäivisin lähetit saavat 70 kruunun (6,9 euroa) kiinteän tuntikorvauksen lisäksi 20 kruunua toimitusta kohden. Jos toimituksia on vähän, kuljettajalle taataan 100 kruunun tuntipalkka. Ilta- ja viikonloppulisät tarkoittavat monille läheteille palkan parantumista. Lisäksi sopimuksessa sitoudutaan muun muassa vuosittaisiin palkankorotuksiin, korvauksiin pyörien ja työvaatteiden huollosta ja eläkkeisiin sekä vakuutuksiin, jotka ovat linjassa liiton muiden työehtosopimusten kanssa.

Woltin ja Foodoran ruokalähettien tuntipalkka Suomessa

Yhdestä kuljetuksesta Woltin lähetti ansaitsee arkipäivisin 4 euron siivun. Lähde: https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000007724916.html

Lähetit päättävät itse esimerkiksi työaikansa, työmääränsä ja alueen, jolla työtä tekevät. 

Ruokalähetit työskentelevät yrittäjinä, joten palkkiosta vähennetään verojen lisäksi sosiaaliturvamaksut ja kaikki työn sivukulut, kuten auton ylläpitäminen. Läheteille ei kerry lomapäiviä, eikä kukaan maksa heidän sairaslomistaan.  Lisäksi bensa- ja muut kulut kuuluvat yrittäjän maksettavaksi.

Woltin mukaan tyypillinen lähetti on 20–30-vuotias ihminen, joka kuljettaa noin 22 tuntia viikossa muun työn tai tekemisen ohella. Vajaa kolmasosa läheteistä tekee kuljetuksia täysipäiväisesti. Yli neljännes on täysipäiväisiä opiskelijoita, jotka kuljettavat opintojen ohessa.

Moni lähetti suosittelee Wolt-lähetin hommia ystävilleen. Hakemuksissa Woltin lähettikumppaniksi yli 40 prosenttia hakijoista kertoo, että ystävä on suositellut hänelle kuljettamista Woltin kautta. 

Redditissä Wolt-lähetti vastaili palkkaansa koskeviin kysymyksiin näin:

"Jos työtä tekee tuntivarauksella maksaa Wolt minimituntipalkkaa 10€, eli palkka nousee ylöspäin työn määrästä riippumatta siihen 10€asti. Eli jos vien tunnissa vain yhdet ruoat ja saan siitä 6€ niin wolt maksaa siihen päälle 4€. Mutta jos vien tunnissa ruokia yli 10€ edestä niin palkkani nousee rajattomasti, esim. tämän hetkinen "ennätykseni" taitaa olla 35€/h pahimpaan ruuhka-aikaan."

Wolt maksaa 1,5 kilometriä ylittävistä kuljetuksista kilometrikorvausta 0,43 euroa ja arvonlisäveron jokaiselta alkavalta 250 metriltä linnuntietä.

Lähetti voi halutessaan lupautua työskentelemään tietyssä aikaikkunassa, esimerkiksi kiireiseen lounasaikaan. Näiltä tunneilta hän saa takuukorvauksen. Kun toimitetut tilaukset ylittävät takuukorvauksen, lähetti saa myös ylimenevän osan. Ylivoimaisesti suurin osa kuljetustunneista tehdään kuitenkin näiden aikaikkunoiden ulkopuolella.

Ilta-Sanomien jutun mukaan, kun mukaan lasketaan kaikki aika, jonka Wolt-lähetti odotti sovelluksessa, keskilaskutus oli 14,64 euroa.

Toisaalta vakuutusyhtiön antaman arvion mukaan ruokalähetin 2 000 euron kuukausiansioista on maksettava noin 482 euron yrittäjän eläkemaksua (YEL) kuukaudessa, jos yrittäjä on 27-vuotias, kuten Ilta-Sanomien jutussa haastateltu lähetti. Aloittelevat yrittäjät saattavat saada YEL-maksusta alennusta määräajaksi.

Mitä ruokalähetit itse toivovat?

Taloustutkimus selvitti 7–15.4.2021, mitä Wolt-lähetit ajattelevat työstään. Kysely lähetettiin 3 700 lähetille ja yhteensä 1 500 lähettiä vastasi, jolloin vastausprosentti oli 42. Enemmän tietoa tutkimuksesta ja sen tuloksista löytyy täältä, mutta ohessa tärkeimmät tiivistettynä.

• Tuloihinsa tyytyväisiä oli 67 ja tyytymättömiä 11 prosenttia vastaajista.
• Läheteistä 62 prosentilla on korkeamman asteen koulutus, eli joko yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinto. 
• Läheteistä hieman yli puolet, 56 prosenttia, kertoi haluavansa jatkaa työtä yrittäjänä.
• 25 prosenttia kertoi haluavansa työsuhteeseen.
• 73 prosenttia läheteistä on samaa mieltä väitteen “yrittäjyyden vapaus on minulle työsuhteen turvaa tärkeämpää” kanssa, kun taas väitteestä eri mieltä on 20 prosenttia.

Yhteenvetoa

Mitä tästä kaikesta pitäisi sitten ajatella? Toisaalta on kiistaton etu, että ihmisille on tarjolla työtä Woltin ja Foodoran kaltaisten yritysten ansiosta. Monet ravintolat ovat myös välttäneet konkurssin tällaisten ruokalähettipalveluiden ansiosta, kun ne ovat voineet rajoituksista huolimatta myydä ruokaa. Lisäksi nämä palvelut helpottavat monien palveluita käyttävien ihmisten arkea. Esimerkiksi me olemme korona-aikana tilanneet Woltista keskimäärin 5 kertaa viikossa ruokaa ja olemme erittäin tyytyväisiä palveluun. 

Tässä on tullut siis nähtyä hyvin monta eri Wolt-kuskia. Kaikki meitä palvelleet kuljettajat ovat olleet maahanmuuttajia. Jotkut heistä puhuvat suomea, mutta suurimman osan kanssa tulee juteltua pelkästään englanniksi. Monien suomalaisten työpaikkojen kielitaitovaatimusten takia luultavasti monelle Wolt-kuskille olisi hankalaa saada muunlaista työtä. Eli jos ruokalähettinä työskentelyn mahdollisuutta ei olisi, luultavasti useat olisivat työttöminä. 

Toisaalta pitää olla tarkkana sen suhteen, että epämääräisen työsuhteen avulla ei vääristetä kilpailua. Uber teki näin pitkään monessa maassa tarjoamalla käytännössä tismalleen samaa palvelua kuin taksiyhtiöt, mutta välttämällä monet taksiyhtiöiden vastuulla olevat maksut ja velvollisuudet. Suomessa ruokalähettien kohdalla ei kuitenkaan ole tätä ongelmaa, sillä vastaavanlaisia palveluita eivät tarjoa muut kuin alustatalouden toimijat.

Jos alustatalouden yritykset joutuisivat hoitamaan kaikki työnantajien velvollisuudet ja maksut, niin ne eivät pystyisi työllistämään nykyisen suuruista joukkoa ruokalähettejä. Sen seurauksena nyt Wolt-kuskina toimivista "yrittäjistä" iso osa joutuisi työttömäksi ja täysin yhteiskunnan tukien varaan. Toisaalta pienemmän joukon työpaikkansa säilyttävistä palkka ja asema paranisivat. 

Paras ratkaisu mielestäni olisi jonkinlainen yhteiskunnan tukiverkkojen parantaminen freelancereina toimivien osalta. Tämä toki tarkoittaisi sitä, että Woltin ja Foodoran kaltaiset yritykset hyötyisivät yhteiskunnan verorahoista. Mutta koska se ei tässä tapauksessa vääristäisi kilpailua, olisi se kokonaisuuden kannalta parempi ratkaisu kuin monien maahanmuuttajien pakottaminen työttömyystukien varaan tai sitten nykyinen hyvin riskialtis ja epävarma toimeentulo.

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha ja sen vaikutus työnhakumotivaatioon

Kuten niin moni muukin, olin vuosi sitten YT-neuvottelujen piirissä. Arvelin tuolloin, että todennäköisyys saada potkut oli melko suuri. Joten aloin pohtimaan, miten pärjäisin ja toimisin työpaikan menetettyäni. Näihin suunnitelmiini vaikuttivat, miten paljon saisin ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa ja miten pitkään. Ja pari päivää sitten kuulimme, millaisia ehdotuksia ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista pohtinut työryhmä antoi. Eli tässä olisi hyvä peilata omia varautumissuunnitelmiani tämän työryhmän ehdotuksiin.

Suunnitelmani työttömyyden varalle keväällä 2020

Olen ollut jo useita vuosia työelämässä kohtuullisen hyvällä palkalla, joten säästöjä oli kertynyt useita kymmeniätuhansia euroja. Toki samaan aikaan oli myös vielä paljon enemmän asuntolainaa, mutta korkojen ollessa erittäin matalla (käytännössä nollassa), ei siitä ollut suurta murhetta. Laskin, että olisin tuolloin saanut ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa bruttona noin 2 200€ kuukaudessa ja ennakonpidätyksen jälkeen käteen olisin saanut noin 1 600 €/kk.

Tämä 1 600 €/kk olisi riittänyt kattamaan kuukausittaiset menoni useimpina kuukausina ilman, että olisin joutunut erityisemmin säästämään normaalista elämänmenostani. Jos jonain kuukautena olisin halunnut tehdä esimerkiksi lomamatkan, niin sitten olisin joutunut syömään säästöjäni. Mutta koska niitä säästöjä oli ihan kohtuullisesti ja olisin hyvin voinut kajota niihin satunnaisesti, en siis olisi joutunut kiristämään vyötä normaaliin verrattuna.

Ansiosidonnaisen suuruuden lisäksi sen kesto on erittäin oleellinen asia. Ansiosidonnaista maksetaan päivärahoina viideltä päivältä per kalenteriviikko. Siksi ansiosidonnaisen enimmäisajasta vähennetään viikon ajalta vain viisi päivää, vaikka viikossa on seitsemän päivää. Eli yllä mainittu 1 600 € /kk olisi kuluttanut minulta 22 ansiosidonnaisen maksupäivää kuukaudessa. Jos työhistoriaa on enemmän kuin kolme vuotta ansiosidonnaisen päivärahan kesto on 400 päivää. Ja minulla tämä ehto olisi täyttynyt eli olisin saanut ansiosidonnaista:

• 400 päivää / 22 päivää per kk = 18 kuukautta eli 1,5 vuotta

Jos olisin jäänyt työttömäksi, olisin toki halunnut jossain vaiheessa takaisin töihin. Useista eri lähteistä olin kuullut, että jos työttömyys kestää yli 6 kuukautta, niin sen jälkeen töiden saaminen hankaloituu. Sen takia asetin tavoitteekseni, että uusi työpaikka pitäisi saada viimeistään noin 6 kuukauden kuluttua työttömäksi jäämisestä. Tähän aikarajaan ei siis vaikuttanut lainkaan ansiosidonnaisen kesto, vaan olisin asettanut itselleni saman 6 kuukauden aikarajan, vaikka ansiosidonnaista olisi maksettu tuplasti pidempään eli 3 vuotta tai vastaavasti vain 12 kuukaudelta.

Toisaalta koska ansiosidonnaisen suuruus riitti hyvin normaaliin elämiseen, ei minulla olisi ollut mikään liian kova kiire takaisin oravanpyörään. Mieluusti olisin vain nauttinut elämästä ja ladannut akkuja hetken aikaa. Sen takia suunnittelin, että ensimmäiset 2 kuukautta työttömäksi jäämisen jälkeen en edes ajattelisi töiden hakua. Parin kuukauden jälkeen tarkoituksena oli silloin tällöin selailla avoimia paikkoja ja laittaa tutuille tiedoksi, että olisin kiinnostunut kuulemaan mielenkiintoisista työpaikoista. Ja sitten kun työttömyyttä olisi kestänyt kolme kuukautta, laittaisin enemmän paukkuja työpaikan hakemiseen. Kuitenkin vielä tässä vaiheessa minulla olisi varaa olla hyvinkin valikoiva sen suhteen, millaisia työpaikkoja lähtisin ylipäätään hakemaan. 

Miten erilaiset ehdotukset ansiosidonnaisen muuttamisesta olisivat vaikuttaneet omaan käyttäytymiseeni

Työryhmä ehdotti, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehto muutettaisiin tuloperusteiseksi. Tämä ei olisi vaikuttanut minuun tai juuri keneenkään muuhunkaan kokonaista työaikaa tekevään mitenkään, sillä ansaitsin reippaasti enemmän, kuin ehdotettu raja 850 euroa kuukaudessa. En ole katsonut tilastoja, mutta jos tuloraja tosiaan olisi tuo 850 euroa kuukaudessa, niin tuskin se muuttaisi juuri lainkaan sitä, kuinka moni olisi oikeutettu ansiosidonnaiseen.

Toinen työryhmän esitys liittyi ansiosidonnaisen enimmäiskeston voimakkaampaan porrastamiseen henkilön työhistorian mukaan. Portaita tulisi nykyistä enemmän. Lyhyellä työhistorialla saisi oikeuden lyhytkestoisempaan työttömyyspäivärahaan ja pidemmällä työhistorialla pidempään. Kuten yllä kerroin, vaikka ansiosidonnaisen pituus olisi ollut vain 12 kk nykyisen 18 kuukauden sijasta, ei sillä olisi ollut mitään vaikutusta omaan käyttäytymiseeni. Sen sijaan olisin luultavasti lähtenyt hakemaan töitä nopeammin, jos ansiosidonnaista olisi maksettu vain kuuden kuukauden ajalta eli kestoa olisi pitänyt lyhentää todella dramaattisesti, jotta se olisi vaikuttanut.

Omalla kohdallani työnhakua olisi nopeuttanut sellainen tilanne, jossa ansiosidonnaisen suuruus olisi laskenut ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen. Jos esimerkiksi olisin tiennyt, että kolmen kuukauden jälkeen saisinkin enää 1 200 € kuukaudessa käteen, niin se olisi saanut minut aloittamaan töiden hakemisen tosissaan jo 1 - 2 kuukauden työttömyyden jälkeen. Kaltaiseni melko hyvätuloisen henkilön kohdalla tällainen ansiosidonnaisen suuruuden laskeminen muutaman kuukauden jälkeen olisi mielestäni tehokkain tapa motivoida työnhakuun, eikä se kuitenkaan olisi mitenkään kohtuuttoman rankka kohtalo. Kuten edellä kerroin, kaltaiseni hyvätuloiset henkilöt ovat luultavasti saaneet säästöön ihan mukavasti rahaa, joten jos töitä ei muutamassa kuukaudessa löytyisikään, ei se vielä olisi mikään tragedia. 

McKinseyn tiivistelmä Suomen perustulokokeilun tuloksista

Olen aiemmin kirjoittanut Suomen perustulokokeilusta. Kaikista puutteistaan huolimatta pidän sitä yhtenä Sipilän hallituksen hienoimmista saavutuksista. Oli todella hienoa, että rohkeasti kokeiltiin uudenlaista politiikkaa ja pyrittiin saamaan siitä hyödyllistä tietoa jatkopäätöksiä varten. Se todisti, että kaikista hankaluuksistaan huolimatta myös yhteiskunnallisissa asioissa on mahdollista edes jossain määrin toteuttaa aitoja, tosielämän kokeiluja. 

Viime syksynä McKinseyn konsultit kirjoittivat hyvän tiivistelmän Suomen perustulokokeilusta. Tunnen yhden näistä tiivistelmän kirjoittajista ja tiedän, että hän on äärimmäisen fiksu ja analyyttinen tyyppi. Sen takia suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän tiivistelmään, jos se on sattunut aiemmin menemään ohi.

Laiskoja tai siis kiireisiä lukijoita varten teen palveluksen. Alla on tiivistelmän tiivistelmä:

• Perustulokokeilu paransi hiukan työllisyyttä. Muutos positiiviseen suuntaan oli pieni, mutta tämä on silti erittäin merkittävä tulos. Monet vastustavat perustuloa, koska pelkäävät ihmisten jäävän laiskottelemaan. Ja tämä tutkimus osoitti, ettei tähän pelkoon ole aihetta, kunhan perustulo pidetään riittävän pienenä.
• Perustuloa saaneiden elämänlaatu parantui merkittävästi. Ja politiikanhan pitäisi tähdätä siihen, että ihmiset olisivat onnellisempia. 

Miten saada talouskasvua Suomeen, osa 1

Valtiovarainministeriön raportti kuvaa heikkoa taloustilannetta

Valtiovarainministeriön tuore virkamiesraportti nostaa esiin useita ongelmia Suomen talouskasvussa. Suomen henkeä kohti laskettu BKT on jäänyt jälkeen verrokkimaiden kehityksestä. Tämä johtuu suurelta osin hitaasta tuottavuuskasvusta ja alhaisesta työllisyysasteesta. Jotta elämä Suomessa pysyisi miellyttävänä myös tulevaisuudessa, meidän täytyy löytää keinoja kirittää talouskasvua. Sen takia aionkin kirjoittaa useamman jutun talouskasvuun liittyen.

Mistä talouskasvu yleensäkään syntyy?

Tässä talouskasvua Suomeen -juttusarjan ensimmäisessä osassa keskityn kuvaamaan, mistä talouskasvua ylipäätään syntyy nykyisen taloustieteen perusteella. Näitä talouskasvun ajureita ovat:

• Fyysinen pääoma eli koneet, laitteet, tehtaat, tiet ja satamat, tietokoneet, työvälineet jne.
• Työvoiman osaaminen eli henkinen pääoma, jota tukee koulutus ja kaikenlainen työn tehokkuutta parantava oppiminen
• Työvoiman määrä eli mitä useampi ihminen taloudessa tekee tuottavia töitä, sitä enemmän talous kasvaa
• Loistavat ideat ja uudenlaiset oivallukset, esimerkiksi täysin uudenlaiset tuotekategoriat kuten tablettitietokoneet tai suoratoistopalvelut. Myös uudenlaiset työskentelytavat kuten vaikkapa Toyotan aikoinaan kuuluisiksi tuomat lean-menetelmät kuuluvat tähän kategoriaan.
• Kuinka hyvin ihmisten osaaminen, motivaatio ja luontaiset taipumukset osuvat yhteen sen kanssa, millaista työtä he tekevät. Esimerkkinä erittäin huonosta sopivuudesta ajatelkaapa, jos Stephen Hawking olisi päätynyt raudoittajaksi. Hyvä esimerkki henkilön ja hänen työnsä sopivuudesta puolestaan voisi olla Steve Jobs Applen pääjohtajana. Niin hankala tyyppi tuskin olisi pärjännyt oikein missään muussa hommassa, mutta innovatiivisen teknologiayrityksen johtajana hän oli mitä parhain.

Miten Suomi pärjää tällä hetkellä kunkin talouskasvun ajurin osalta?

Aloitetaan tarkastelu fyysisen pääoman osalta. Sitä on helpoin seurata teollisten investointien suuruudella. Ja siinä Suomella on mennyt jo pitkään huonosti. Teollisuuden investoinnit Suomeen romahtivat vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen eivätkä ole siitä kunnolla nousseet. 

Osaaminen on toki muutakin kuin virallista, tutkintoihin tähtäävää koulutusta, mutta sen avulla työvoiman osaamista ja yleistä oppimishalukkuutta on helpoin tarkastella. Eikä silläkään saralla mene kauhean hyvin. Suomen työikäisten koulutustaso on toki edelleen kansainvälisesti vertaillen korkea. Kuitenkin nuorten aikuisten koulutustason kasvu on kääntynyt jo laskuun, ja Suomen koulutetuin ikäryhmä on nyt 40–44 –vuotiaat. 

Työvoiman määrän suhteen Suomessa menee kaikkein heikoimmin. Meillä sekä työikäisten määrä vähenee, minkä lisäksi työikäisistäkin aivan liian harva on töissä. Väestön vanhetessa sekä syntyvyyden laskiessa tilanne näyttää työvoiman määrän suhteen menevän huonompaan ja huonompaan suuntaan.

Entäs sitten ne loistavat ideat ja uudenlaiset oivallukset? Suomessa on onneksi joitakin startupeja, jotka ovat kasvaneet kiitettävästi. Loistavimpana esimerkkinä hienoista oivalluksista toimikoon Supercellin mobiilipelit. Startup-yritysten rahoitus on kasvanut kohisten viimeiset kymmenen vuotta. Toisaalta meidän isot teollisuusyrityksemme eivät ole mitään kovin järisyttävää tuoneet tähän maailmaan. Nesteen biopolttoaineet lienevät paras onnistuminen isojen yritysten ideoiden sarjassa.

Jätän viimeisen tekijän tarkastelun myöhempiin blogikirjoituksiin, sillä se vaatii enemmän pohdintaa.

Kansainvälisen kaupan ja ulospäinsuuntautuneisuuden yhteys valtioiden menestykseen, osa 3

Suosittelen aloittamaan ensimmäisestä osasta. 

Toisen maailmansodan jälkeinen globalisaation mahtiaika

Toisen maailmansodan päättymisestä lähtien kansainvälisen kaupan tullimaksut ovat laskeneet selvästi. Globaalit tullimaksut vähenivät noin 20%:sta prosentista noin 5%:iin tullattavan tavaran arvosta. Heti toisen maailmansodan jälkeen tullimaksuja alennettiin GATT-järjestelmän kautta. GATT tuli voimaan 1948 ja sen tarkoituksena oli helpottaa kansainvälistä kauppaa. Mukana oli alussa 19 maata. Kun GATT päättyi vuonna 1995, mukana oli 128 valtiota.

Alkuvaiheessa köyhät kehitysmaat eivät olleet lainkaan mukana GATTissa. Monet kehitysmaat ja kehittyvät maat pyrkivät kansainvälisen kaupan sijasta suojaamaan omaa tuotantoaan ja kehittämään tuontia korvaavaa teollisuutta. Näin toimivat erityisesti Latinalaisen Amerikan maat. Niiden talouskasvu olikin paljon heikompaa kuin kansainväliseen kaupankäyntiin avoimemmin suhtautuneissa maissa. On arvioitu, että vuonna 1970 noin 3% kaikista vientiin menneistä valmistetuista tuotteista tehtiin köyhemmissä, kehittyvissä maissa. Kahdessakymmenessä vuodessa kehittyvissä maissa valmistettujen tuotteiden osuus maailman viennistä oli kasvanut 18%:iin.

1950-luvun alusta 1970-luvun alkuun maailmanlaajuinen teollisuustuotteiden kauppa kasvoi kymmenkertaiseksi. Talouden globalisaatio ja kansainvälistyminen moninkertaistivat maailmantalouden tuotantokapasiteetin, koska ne sallivat paljon aikaisempaa pidemmälle erikoistuneen kansainvälisen työnjaon. Tämä niin sanottu kulta-aika oli vapaakaupan, pääoman vapaan liikkumisen ja vakaiden valuuttojen aikaa. Tätä kaikkea edistivät Yhdysvaltojen johtajuus sekä dollarin ylivoimainen asema. Myös kommunismin pelko ja kylmä sota kannustivat Yhdysvaltoja tukemaan kansainvälistä kauppaa.

WTO perustettiin vasta 1995, vaikka sen kaltaista organisaatiota oli kaivattu jo monia vuosia. Aikoinaan WTO:n edeltäjää ITOa vastustivat erilaiset liiketoimintaryhmät. ITOn pelättiin esimerkiksi olevan liian byrokraattinen tai sen epäiltiin edistävän sosialistista suunnittelua.

Eri maiden henkeä kohti laskettujen bruttokansantuotteen kehittymistä kuvaavien tilastojen valossa näkee selvästi, että viennillä ja taloudellisella kasvulla on voimakas positiivinen korrelaatio. Samaan aikaan kun kehittyvien maiden vienti kasvoi, niin samalla niiden talous kasvoi. Viennin kasvulla näyttäisi olevan myös selvä positiivinen korrelaatio työvoiman koulutustason kasvun kanssa.

Globalisaation kritiikkiä vauraissa länsimaissa ja vastausta siihen

Vuonna 1993 Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton kannatti voimakkaasti kauppaliittoa Meksikon ja Kanadan kanssa. NAFTA tulikin voimaan vuonna 1994. Sen jälkeiset vuodet olivat hyviä USAn talouden ja myös valmistavan teollisuuden kannalta. Näiden myönteisten vapaamman kaupan seurausten rohkaisemana Clinton tuki Kiinan liittymistä WTOn jäseneksi vuonna 2000. Kiinan pääsy WTOn jäseneksi aiheutti kuitenkin yllättävän suuren ja nopean vaikutuksen koko maailman teollisuustuotteiden viennin markkinaosuuksiin. Vain muutama vuosi WTO:hon liittymisensä jälkeen vuonna 2013 Kiinalla oli hallussaan 20% maailman teollisuustuotteiden viennistä. Reilut 10 vuotta aiemmin Kiinan osuus oli ollut vain 2%. Kiinasta tuli siis hyvin nopeasti koko maailman tehdas.

Tällä oli suuri vaikutus muiden maiden teollisuustuotantoon. Esimerkiksi Yhdysvalloista katosi nettona noin 6 miljoonaa valmistavan teollisuuden työpaikkaa vuosina 1999-2011 eli vain muutamassa vuodessa. Ainakin viidesosa näistä työpaikoista menetettiin suoraan Kiinan kilpailun vuoksi. Myös muissa maissa ne teollisuuden alat, jotka kilpailivat kiinalaisten kanssa, menettivät työpaikkoja. Kiinan tapausta voidaan kuitenkin perustellusti pitää poikkeuksena, sillä useimpien vapaakauppasopimusten seurauksena molemmat osapuolet ovat hyötyneet. Kiinan ja länsimaiden välillä tilannetta pahentaa länsimaiden kannalta se, että kiinalaiset kuluttavat niin pienen osan tuloistaan.

Vaikka Kiinan muuttuminen maailman tehtaaksi onkin vienyt teollisuuden työpaikkoja länsimaista, ovat länsimaiden kuluttajat hyötyneet tästä entistä halvempien tuotteiden muodossa. On tutkittu, että ilman vapaata kauppaa köyhin kymmenys kuluttajista menettäisi yli 60% ostovoimastaan. Tullien asettaminen kiinalaisten tuotteiden esteeksi huonontaisi siten merkittävästi Euroopan ja USA:n köyhimpien elintasoa. Ja täytyy muistaa, että Kiinassa ja muissa kehittyvissä talouksissa vapaakauppa on nostanut valtavan joukon ihmisiä ylös köyhyydestä ja parantanut merkittävästi heidän elämänlaatuaan. Globaalista näkökulmasta katsottuna vapaan kaupan edut ovat siten kiistattomat. 

Tässä jutussa käytetyt lähteet

Broadberry, Stephen. Accounting for the great divergence, 2013.

Findlay, Ronald ja O’Rourke, Kevin. Power and Plenty: Trade, War, and the World Economy in the Second Millennium, 2007.

Galor, Oded ja Mountford, Andrew. Trading population for productivity, 2008.

Heikkinen, Sakari. Globaali talous –kurssin luentokalvot ja luennot, 2016.

Hobsbawm, Eric. Äärimmäisyyksien aika, 1999.

Mandle, Jay R. Globalization and the poor, 2003.

The Economist lehden numero 1.-7.10.2016

Reaktioita Suomen perustulokokeiluun

Erilaisissa kansainvälisissä tiedotusvälineissä ja blogeissa on huomioitu Suomen perustulokokeilu. Vuoden alussa käynnistyneestä pilotista ovat uutisoineet esimerkiksi Forbes, CNN Money, Business Insider ja The Guardian. Pelkkää uutisointia kiinnostavampia ovat talousasiantuntijoiden arviot perustulokokeilun järkevyydestä.

Tim Worstall, joka kirjoittaa mielipidekirjoituksia mm. Forbesiin, suhtautuu hyvin positiivisesti Suomen perustulokokeiluun. Mielenkiintoisesti hän myös muistuttaa, että voimakkaasti vapaaseen markkinatalouteen uskonut Milton Friedman kannatti perustuloa. Worstallin mielestä ensinnäkin on erittäin kannatettavaa, että uusia poliittisia ajatuksia testataan aidosti. Lisäksi hän uskoo, että kokeilu antaa positiivisia tuloksia eli kokeiluun mukaan valitut työttömät tulevat työllistymään selvästi paremmin kuin verrokkityöttömät, jotka eivät ole mukana kokeilussa. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että koska perustuloa saa riippumatta siitä, saako itsensä työllistettyä vai ei, niin työttömän kohtaama rajaveroaste on paljon alhaisempi, kuin mitä se olisi ilman kokeilua. Eli työttömän kannattaa hankkia itselleen töitä, koska hän saa siten enemmän tuloja itselleen.

Arvostettu taloustieteilijä Scott Sumner otti myös kantaa Suomen perustulokokeiluun. Hänellä on varauksia kokeilun suhteen, mutta Sumnerkin myöntää, että kokeilu voi tuoda parannuksia verrattuna Suomen nykyiseen työttömyystukijärjestelmään. Blogikirjoituksessa tuodaan esiin vain kahden vuoden kestävän pilotin puutteet, kun yritetään arvioida perustulon pitkäaikaisia vaikutuksia. Sumner uskoo, että hyvin tehty perustulomalli kannustaa ihmisiä työllistymään verrattuna nykyisenkaltaisiin passivoiviin työttömyystukiin. Hän kuitenkin näkee, että palkkatuki olisi luultavasti vieläkin parempi ratkaisu. Ja kaikkein paras ratkaisu olisi matala perustulo yhdistettynä palkkatukeen.

Sumner arvelee Suomessa testattavan 560€/kk perustulon olevan riittävän matala, jotta se ei kannusta ketään jäämään työttömäksi. Toisaalta näin matala perustulo ei riitä korvaamaan kaikkia työttömien saamia tukia, joten pilotin tuloksiin täytyy suhtautua riittävän kriittisesti.