perjantai 17. syyskuuta 2021

10 älykkäintä suomalaista poliitikkoa

Miksi ja miten arvioida poliitikkojen älykkyyttä

Politiikassa kiistatta tarvitaan älykkyyttä. Mielestäni olisi hienoa, jos henkilöiltä, jotka pyrkivät julkisiin virkoihin, testattaisiin älykkyysosamäärä luotettavasti ja tulokset sitten julkistettaisiin äänestäjien tietoon. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, mutta jollain tavalla poliitikkojen älykkyyttä olisi silti hyvä arvioida.

Julkisuuden henkilöiden älykkyyden arviointia voi tehdä tarkastelemalla heidän tekojaan ja vertaamalla niitä siihen, miten todennäköisesti niissä onnistuminen vaatii korkeaa älykkyyttä. Esimerkiksi kirjailijoiden älykkyyttä koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että kirjojen kirjoittaminen yleensä vaatii vähintään 120 älykkyysosamäärän (ÄO). Koulutuksesta voi myös päätellä paljon älykkyydestä. Esimerkiksi yliopistosta maisteritasolla valmistuneiden ÄO on keskimäärin 120 ja tohtoriksi väitelleiden keskimääräinen ÄO puolestaan on 130. 

Leikkimielinen ja pitkälti mutu-tuntumalla tehty top 10 lista älykkäimmistä suomalaisista poliitikoista

Keskityin tässä ainoastaan aktiivisesti politiikassa vielä toimiviin henkilöihin. Kirjoituksen lopussa on muutama maininta menneiden aikojen älykkäistä poliitikoista. Arviointi tehdään kolmella kriteerillä:
  1. Koulutustaso
  2. Ammatilliset saavutukset politiikan ulkopuolella
  3. Erityistä älyä ja luovuutta vaativat tuotokset 

1. Alia Dannenberg on väitellyt tohtoriksi teoreettisesta fysiikasta, minkä lisäksi hän on kauppatieteiden maisteri. Dannenberg oppi lukemaan kolmevuotiaana. Hän kirjoitti kuusi laudaturia ja on voittanut useita shakkiturnauksia. Alia on kunnostautunut myös luovuuden alalla kirjoittamalla kaksi fiktiokirjaa. Näiden saavutusten perusteella Dannenberg menee kirkkaasti ÄO-vertailussa suomalaisten poliitikkojen kärkeen.

2. Sakari Puisto on fyysikko, joka väitteli filosofian tohtoriksi Cambridgen yliopistossa. Useissa eri tutkimuksissa on todettu, että kaikista akateemisista tutkimusaloista korkeimmat älykkyysosamäärät löytyvät fyysikoilta. Puisto on kirjoittanut 8 tieteellistä artikkelia, jotka käsittelevät nanopartikkeleita ja materiaalifysiikkaa.

3. Juhana Vartiainen on koulutukseltaan valtiotieteiden tohtori taloustieteistä. Hän sai ylioppilaskirjoituksista kuusi laudaturia. Ennen poliittista uraansa Vartiainen oli Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtaja ja sitä ennen 7 vuotta Ruotsin kansallisen taloustutkimuskeskuksen (Konjunkturinstitutet) tutkimusosaston johtaja.

4. Anna Kontula on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden tohtori. Tutkinut mm. rakennusalan harmaata taloutta sekä prostituutiota ja ihmiskauppaa. Kirjoittanut useita pamfletteja ja artikkeleita, joita on julkaistu. 

5. Jussi Halla-Aho on koulutukseltaan filosofian tohtori. Työskennellyt mm. Helsingin yliopistossa tutkijana ja muinaiskirkkoslaavin tuntiopettajana. Julkaissut kielitieteellisiä artikkeleita sekä kirjoittanut blogiinsa pohjautuvan kirjan Kirjoituksia uppoavasta Lännestä, joka julkaistiin 2009. 

6. Elina Valtonen on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri.  Aiemmin toiminut rahoitusalan johtotehtävissä.  Vuonna 2018 Otava julkaisi Valtosen esikoiskirjan Vapauden voitto.

7. Päivi Räsänen kirjoitti ylioppilaaksi kuudella laudaturilla. Koulutukseltaan hän on lääketieteen lisensiaatti. Räsänen on työskennellyt useita vuosia lääkärinä. 

8. Mia Laiho on koulutukseltaan lääketieteen tohtori ja sisätautien erikoislääkäri. Ennen eduskuntaan nousua hän johti Helsingissä Haartmanin ja Malmin päivystyksiä sekä sosiaali- ja kriisipäivystystä.

9. Paula Risikko on koulutukseltaan terveystieteiden tohtori. Toiminut mm. johtajana ammattikorkeakoulussa. 

10. Maria Ohisalo väitteli vuonna 2017 sosiologian tohtoriksi. Tutkinut esimerkiksi ruoka-apua ja asunnottomuutta. 

Ketkä sinusta ovat älykkäimmät henkilöt suomalaisessa politiikassa?

Aktiiviuransa jo ohittaneita älykkäitä poliitikkoja

Tässä vielä muutama yleisesti erittäin älykkäinä pidetty poliitikko, joiden aktiiviura on kuitenkin jo ohi. 

Osmo Soininvaara on valtiotieteiden lisensiaatti tilastotieteestä. Soininvaara on kirjoittanut useita yhteiskunnallisia kirjoja ja hänen bloginsa on ollut vuosikausia Suomen luetuimpia poliittisia blogeja.

Jyrki Kasvi on tekniikan tohtori ja toiminut tutkijana.

Markku Markkula on koulutukseltaan tuotantotalouden DI Teknillisestä korkeakoulusta. Kirjoittanut kolme kirjaa.

Paavo Väyrynen, valtiotieteiden tohtori, kirjoittanut useita kirjoja. Väyrysen kaikki varmaankin tuntevat, joten ei enempää hänestä.

Maailmalta kaikkien aikojen fiksuimpina poliitikkoina on mainittu esimerkiksi seuraavia henkilöitä:

  • Kaikkein älykkäin USA:n presidentti on ollut John Quincy Adams
  • Toisiksi korkein ÄO arvioidaan olleen Thomas Jeffersonilla
  • Olof Palmen ÄO oli 156, joten häntä voidaan kutsua neroksi

perjantai 10. syyskuuta 2021

Budjettiriihen onnistumiset

Taloudella menee nyt harvinaisen lujaa, joten tällaisessa tilanteessa taloustieteen oppien mukaisesti pitäisi hillitä talouden ylikuumenemista valtion taholta. Yleisesti järkevänä pidettäisiin sellaista, että taloussuhdanteiden heilahtelua pyrittäisiin poliitikan avulla vaimentamaan. Eli nyt jos koskaan olisi hyvä hetki tehdä budjetti, joka vähentäisi julkisia menoja tai nostaisi veroja. Ja koska Suomi on velkaantunut hurjaa tahtia, olisi tarvetta säästää yhteiskunnan rahoja tai lisätä tuloja verojen muodossa. Mutta taas päätettiin ottaa velkaa lähes 7 miljardia.



Oli budjettiriihessä kuitenkin myös hyviä päätöksiä. Niitä ovat esimerkiksi:

  • Opiskelijat voivat tienata noin 20% enemmän vuodessa ilman, että se vähentää opintotukia. Eli opiskelijoiden osalta mennään hiukan enemmän perustulon suuntaan. Olen kova perustulon kannattaja, joten tämä on mielestäni selvä plussa. Se auttaa erityisesti palvelualojen työvoimapulaan, sillä opiskelijat tekevät usein juuri tällaisia osa-aikaisia töitä. Harmi vain, että tämä tulorajojen nosto noin 10 000 euroon vuodessa koskee vain vuotta 2022.
  • Tupakan veroa kiristetään. Tällaisia erityisen haitallisia asioita on hyvä ja fiksua verottaa.
  • Tieteen ja tutkimuksen rahoitusta ei leikattu sittenkään, vaikka sillä uhkailtiin. Hyvä näin, mutta se, että ei tee sittenkään jotain idioottimaista, mitä ensin aikoi, ei vielä ole suuri saavutus. 
  • Se on hienoa, että vuonna 2023 tulee uusi arvonnousuvero. Verolla pyritään estämään varakkaiden yksityishenkilöiden muuttoa ulkomaille verotussyistä eli veropakoilua. Tämä on erinomainen asia, sillä sen avulla laajennetaan veropohjaa ja saadaan lisää kipeästi kaivattuja varoja valtiolle. Lisäksi tällainen vero ei vähennä tai haittaa mitään hyödyllistä toimintaa, kuten esimerkiksi ansiotuloverot tekevät.
  • Kaivosvero on myös hieno asia. On järjetöntä, että Suomi on antanut niin halvalla kansainvälisten kaivosyhtiöiden hyödyntää arvokkaita malmejamme. Lisäksi kaivostoiminnasta tulee aina myös merkittäviä ympäristöhaittoja, joten myös niiden korvaamiseksi uusi vero on paikallaan. Jos uuden veron takia jokin huonosti kannattava kaivos jää kaivamatta, niin hyvä niin.

lauantai 4. syyskuuta 2021

Lyhyempi työviikko

Sanna Marin on useampaan otteeseen kertonut, että pitkän tähtäimen tavoitteena olisi siirtyä 4-päiväiseen työviikkoon. Monet elinkeinoelämän ja Kokoomuksen edustajat ovat tyrmänneet nämä puheet järjettöminä kansantalouden kannalta. Mutta olisko lyhyemmässä työviikossa sittenkin järkeä?

Kokemukset maailmalta lyhyemmän työviikon osalta

Islannissa kokeiltiin 4-päiväistä työviikkoa vuosina 2015–2019. Kokeilua johtivat Reykjavikin kaupunki ja Islannin hallitus. Islannissa kokeiluun osallistui yli 2 500 työntekijää, joka on noin prosentti Islannin työväestöstä. Työntekijöiden työaika lyheni 35–36 tuntiin viikossa, mutta heidän palkkansa pysyi samana. Tutkimusten mukaan tuottavuus pysyi samalla tasolla tai jopa hiukan parani. Samaan aikaan työntekijöiden hyvinvointi lisääntyi merkittävästi.

Samanlaisia tuloksia on saatu toistuvasti myös muissa lyhyemmän työviikon kokeiluissa. Esimerkiksi Japanissa Microsoft kokeili 2019 lyhyempää työviikkoa, jolloin tuottavuus parani 40%. Uudessa-Seelannissa on myös saatu hyviä tuloksia tähän liittyvissä kokeiluissa.

Espanja aloittaa syyskuussa kolmivuotisen pilottiprojektin, jossa kokeillaan 4-päiväistä työviikkoa. Tässäkin kokeilussa työntekijöiden palkka pysyy ennallaan, vaikka viikossa tehtävien työtuntien määrä laskee 32 tuntiin. Erona Islannin kokeiluun on se, että kokeiluun osallistuvat työntekijät työskentelevät yrityksissä eivätkä julkisella sektorilla.

Entä kansainvälinen kilpailukyky?

Jos Suomessa lyhennettäisiin työaikaa ilman, että samalla tiputettaisiin maksettavia palkkoja, eikö se tuhoaisi Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn? Alla oleva kuvaaja näyttää keskimääräiset vuotuiset työtunnit eri maissa. 


Kiinassa tehdään selvästi eniten töitä (lähes 2 200 tuntia vuodessa). Tämä on noin 500 tuntia enemmän kuin Suomessa, jossa keskimääräinen työläisen vuotuinen työtuntien määrä on 1 700 tuntia. Toisaalta Euroopan talousveturi-maassa Saksassa työtunteja tehdään vain 1 400 tuntia eli selvästi Suomea vähemmän. Ja Saksa on pärjännyt erittäin hyvin kansainvälisessä kilpailussa.

Kun tarkastellaan tehtyjen työtuntien määrää suhteessa maan varallisuuteen, nähdään selvästi, että varakkaimmissa maissa tehdään vähiten työtunteja. Kiinan BKT henkeä kohden on edelleen paljon matalampi kuin länsimaissa, vaikka siellä tehdään paljon pidempiä työviikkoja. Suomi on kuvaajassa UK:n vieressä, vaikka sen nimi ei kuvaajassa näykään. 


Pitkän tähtäimen trendi on myös ollut, että töihin käytettävä aika on vähentynyt, kun maa on vaurastunut.

Kaikki nämä kuvaajat on poimittu täältä: https://ourworldindata.org/working-hours

Parantunut tuottavuus on mahdollistanut työaikojen lyhentämisen. Ja on täysin loogista ajatella, että jos tuottavuus kasvaa myös jatkossa, niin siitä saatava hyöty voidaan ulosmitata lyhentämällä lisää työaikoja. Vaihtoehtoisesti toki voitaisiin nostaa palkkoja, kuten viimeisen 20 vuoden aikana on Suomessa tehty. 

Vaikutukset yksilön hyvinvointiin

Tulotaso vaikuttaa valtavasti siihen, miten paljon enemmän lisää hyvinvointia tai hyötyä työntekijä saa jokaisesta lisäeurosta. Kuuluisin tutkimus aiheesta on Daniel Kahnemanin ja Angus Deantonin tekemä, jonka tulokset julkistettiin vuonna 2010. Sen mukaan tulojen kasvu nostaa hyvinvointia ja tyytyväisyyttä, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Kahneman ja Deanton totesivat, että raja olisi jossain 75 000 dollarin kohdalla vuosiansioissa. Myöhemmin samankaltaisia kokeita on tehty paljon. Tulokset eroavat hieman toisistaan, mutta se on yhteinen tulos, että mitä korkeammat tulot henkilöllä jo ovat, sitä vähemmän hyötyä kasvavasta palkasta on. Eli kun rahat jo riittävät kaikkeen järkevään ja tarpeelliseen, niin sen jälkeen lisäraha ei enää juurikaan paranna hyvinvointia.

Olen itse tehnyt pariin otteeseen lyhyempää työviikkoa. Ensimmäisen kerran sovin silloisen työnantajani kanssa tekeväni vain 4 päivää viikossa töitä vuonna 2016. Vastaavasti myös palkkani tippui 20%, joten tuntipalkkani pysyi tismalleen samana ennen veroja. Mutta koska vuotuiset työtuloni laskivat, laski myös veroprosenttini. Eli käytännössä tuntipalkkani nousi entisestä, eikä lopulta kuukaudessa käteen jäävä rahasumma pienentynyt kuin noin 10%. Tuolloin tuota lyhyemmän työajan kokeilua kesti noin puoli vuotta.

Toisen kerran tein 4-päiväistä työviikkoa vuonna 2018. Järjestely oli hyvin samanlainen kuin ensimmäiselläkin kerralla eli koska tein vain 80% normaalista työajasta töitä, sain myös palkkaa vain 80% aikaisemmasta. Jälleen tätä kesti noin 6 kuukautta.

Molemmat kokeilut olivat erittäin mieluisia minulle ja olin itse aktiivisesti toivomassa itselleni lyhyempää työviikkoa. Noina aikoina käytin osan lisääntyneestä vapaa-ajasta yhteiskuntatieteiden opiskeluun. Lisäksi ennätin paremmin urheilemaan, lukemaan kirjoja ja yleisestikin tekemään enemmän kaikkea kivaa ja kiinnostavaa.

Ainoa miinuspuoli lyhyemmässä työviikossa oli se, että koska olin ainoa 80% työviikkoa tekevä työpaikallani, erotuin joukosta. Kun johto mietti esimerkiksi ylennyksiä tai palkankorotuksia, tulkittiin haluni tehdä vähemmän töitä ymmärrettävästi niin, etten ollut ihan niin motivoitunut työnteosta kuin ne kollegani, jotka tekivät vapaaehtoisesti jopa ylitöitä. Mutta koin, että minulla oli jo riittävän haastava työtehtävä ja enemmän kuin riittävä palkka, joten tämä ei oikeastaan hetkauttanut minua. Silti olisi ollut vieläkin parempi, jos useampi työkaverini olisi myös tehnyt lyhyempää työviikkoa.

Vaikutukset työttömyyteen

En ole missään vaiheessa oikein tajunnut sitä näissä julkisuutta saaneissa lyhyemmän työviikon kokeiluissa, että miksi niissä palkka pidetään silti samana. Vaikka työn tuottavuus kasvaisikin tehtyä työtuntia kohden, niin silti tehdyn työn määrä yleensä laskee, jos työtunteja tehdään selvästi vähemmän. Tämän takia olisi vain reilua työnantajia kohtaan, että myös maksettava palkka laskisi.

Jos palkat laskisivat samalla kun tehty työaika vähenisi, mahdollistaisi se useamman ihmisen palkkaamisen. Ajatellaan vaikkapa tiimiä, jossa on 5 henkeä ja jokainen tekee normaalia 5-päiväistä työviikkoa työskennellen klo 9 - 17. Ja tarpeellisia töitä on niin paljon, että jokaiselle riittää hyödyllistä tekemistä koko työajalle. 

Sitten kaikki 5 siirtyisivät tekemään 4-päiväistä työviikkoa, mutta vastaavasti kunkin palkkaa tiputettaisiin 20%. Tällöin kokonaistyöpanos laskisi myös 20%, olettaen, että tiimi työskenteli aiemminkin tehokkaasti eli tuottavuus ei paranisi. Eli 20% aiemmista töistä jäisi tekemättä. 

Tämän vajeen kuromiseksi työnantajan pitäisi palkata yksi työntekijä lisää. Mutta koska myös uusi työntekijä tulisi hommiin tekemään 4-päiväistä työviikkoa ja hänellekin maksettaisiin vain 80% täyden työajan palkasta, ei lopputulos tulisi työnantajalle yhtään kalliimmaksi. Eli lopputulos olisi, että meillä olisi 6 palkattua työntekijää viiden sijasta ilman, että työnantajan palkkamenot olisivat kasvaneet lainkaan. Eli tällä tavalla myös työllisyys paranisi.






lauantai 28. elokuuta 2021

Kansalaisaloitteistako järkeviä lakeja?


Kansalaisaloite.fi -palvelu ja aloitteiden historia

Oikeusministeriön ylläpitämässä kansalaisaloite.fi-verkkopalvelussa voit tehdä kansalaisaloitteen sekä kannattaa palvelussa avoinna olevia aloitteita. Laki kansalaisaloitteista tuli voimaan 1. maaliskuuta 2012 ja ensimmäinen kansalaisaloite tehtiin 3.9.2012. Kansalaisaloite etenee eduskunnan käsiteltäväksi, jos se on kerännyt vähintään 50 000 kannatusilmoitusta kuuden kuukauden kuluessa.

Vajaan 10 vuoden aikana kansalaisaloitteita on tehty yhteensä 1 300. Näistä vajaat 50 on toimitettu eduskuntaan. Tänä vuonna on aloitteita tehty jo noin 70 kappaletta. Vuonna 2020 aloitteita tehtiin noin 100. Viimeisin tarvittavat 50 000 tuenilmausta saanut aloite on Kansalaisaloite laiksi sähkömarkkinalain sekä sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain muuttamisesta. Se on lähetetty eduskuntaan 21.1.2021. Ensimmäinen kansalaisaloite lähetettiin eduskuntaan 26.11.2013, joka ehdotti tekijänoikeusrikkomusten rangaistusten madaltamista

Kansalaisaloitteiden merkitys

Tehtyjen aloitteiden suuri määrä on todistanut, että tavallisilla ihmisillä, ryhmillä ja yhdistyksillä on suuri halu vaikuttaa poliittiseen keskusteluun. Kansalaisaloitteiden avulla voidaan tuoda eduskunnan asialistalle sellaisia aloitteita, joita poliittinen eliitti ei välttämättä edes haluaisi käsitellä. Ennen kansalaisaloitejärjestelmää kansalaisilla ei ollut periaatteessa minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa suoraan eduskunnan asialistaan, ellei sattunut olemaan jonkinlaisia kontakteja eduskunnan sisälle tai sattunut olemaan jonkin yhteiskunnallisesti merkittävän yhdistyksen ylintä johtoa.

Turun yliopiston tutkijaryhmä kartoitti vuonna 2016 kansalaisten osallistumismuotojen käyttöä ja vaikutuksia niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla. Havaittiin, että valtakunnallisista osallistumiskanavista käytetyin oli kansalaisaloite. Kansalaiset arvioivat, että kansalaisaloite on tervetullut lisä suomalaiseen demokratiaan. Lähes 80 prosenttia katsoo kansalaisaloitteen parantaneen suomalaista demokratiaa.


Millaisia aloitteita tällä hetkellä on käynnissä

Parhaillaan on käynnissä vajaat 60 aloitetta. Kävin tarkemmin läpi näistä 5 eniten kannatusilmoituksia saanutta. Kärjessä on polttoaineveron alentaminen, joka on jo saanut yli 100 000 tuenilmausta eli yli tuplasti vaadittavan määrän. Aloite pyrkii puolittamaan liikennepolttoaineiden veron nykyisestä. Perusteluina kerrotaan, että "Matala polttoaineverotus edesauttaa ihmisten työllistymistä, lisää kotimaan matkailua ja tukee yritysten mahdollisuuksia kasvuun." Mutta olisiko polttoaineveron puolitus todella järkevää?

Tällä hetkellä liikenteen polttoaineveroista tulee valtion kirstuun vuosittain 2,6 miljardia, minkä lisäksi polttoaineiden arvonlisävero tuottaa vuosittain 1,2 miljardia. Eli yhteensä noin 4 miljardia euroa. Jos polttoainevero puolitettaisiin, puolittaisi se samalla myös alvin tuotot, eli valtion tuloista katoaisi 2 miljardia euroa. Millä tämä sitten katettaisiin? Ansio- ja pääomatuloverot tuovat vuosittain valtion kassaan vajaat 10 miljardia euroa. Eli jos vaje haluttaisiin kattaa näillä veroilla, pitäisi niitä korottaa 20%. Tuskinpa kukaan kansalainen haluaa korottaa ansiotuloverotusta tällä tavalla. Se olisi myös talouden kannalta tuhoisaa, sillä ansiotulojen verotus on jo nyt todella korkealla Suomessa. 

Lisäksi tutkimus toisensa perään on osoittanut, että polttoaineiden verotuksen korottaminen on tehokkain tapa hillitä liikenteen päästöjä. Polttoaineverojen puolitus tarkoittaisi sitä, että muille sektoreille tarvittaisiin entistä kovempia päästöjen vähennyksiä. Tai sitten Suomen pitäisi luopua päästövähennystavoitteistaan, mikä taas voisi johtaa myös muiden maiden osalta päästöjen lisäämiseen. Ja tämä olisi maapallon kannalta tuhoisaa. 

Eli mielestäni tämä erittäin suosittu kansalaisaloite on typerä. Mutta siinä se on oikeassa, että syrjäisimmässä Suomessa korkea polttoaineverotus sattuu paljon enemmän kuin kaupungeissa. Tämän takia fiksumpaa olisikin siirtyä alueelliseen polttoaineverotukseen, josta kirjoitin jo aiemmin. 

Toisiksi eniten ääniä on saanut Ehjänä syntynyt - loppu ”eheytyshoidoille”. Tämäkin on menossa eduskunnan käsittelyyn. Kansalaisaloitteen tavoitteena on kieltää hoidot, jotka tähtäävät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen niin kutsuttuun ”eheyttämiseen”. Nyt aikuiset voivat pakottaa lapsensa tällaisiin hoitoihin, jos he haluavat pyrkiä korjaamaan lapsensa seksuaalisen suuntautumisen. Tämä on harvinaisen hyvä kansalaisaloite, sillä eheytyshoitojen haitallisuudesta on runsaasti tutkimustietoa. Suoraan sanottuna olen hiukan järkyttynyt, ettei tällaisia hoitoja ole vielä kielletty lapsilta. Sen sijaan jos joku aikuinen haluaa itseään eheyttää, niin siitä vain.

Kolmanneksi suosituin aloite on Kaivostoiminnalle RAJAT. Se luultavasti saa koottua tarvittavat 50 000 ääntä. Aloite pyrkii siihen, ettei kaivostoiminta pääse tuhoamaan ainutlaatuisia vesistöjä tai muita arvokkaita luonto- ja kulttuurialueita. Muutos tehdään määrittelemällä alueet, joilla kaivostoiminta ja malminetsintä on kokonaan kiellettyä.

Tästä aloitteesta en ole ihan varma. Ehdottomasti kannatan sitä, että kaivoksia ei saa pistää pystyyn ihan minne tahansa. Mutta ymmärtääkseni esimerkiksi jo nyt kaivostoiminta on kielletty luonnonsuojelualueilla. Toisaalta varmasti on alueita, joiden käyttöä ei haluta rajoittaa niin järeästi, että ne nimettäisiin luonnonsuojelualueiksi, mutta toisaalta kaivoksia niille ei kannata rakentaa. Esimerkiksi joku suosittu mökkialue voisi olla tällainen. Eli vaikuttaa ihan fiksulta, mutta vaatisi vielä tarkempaa perehtymistä.

Neljäntenä oleva aloite onkin sitten jo äärimmäistä idioottimaisuutta. Stop ruuhkamaksuille! -aloite haluaa estää myös tulevaisuudessa kaikenlaisten ruuhkamaksujen ja niiden kaltaisten lakien ja säädösten valmistelun. Ensinnäkin on typerää sitoa tulevia selvityksiä ja valmisteluja. Esimerkiksi jos liikennemäärät pääkaupunkiseudulla kasvaisivat merkittävästi, ruuhkamaksut olisivat erittäin fiksu ratkaisu. Monet suurkaupunkialueet maailmalla ovat hyötyneet suuresti ruuhkamaksuista. Toivottavasti tämä hölmöys ei saa enempää kannatusta.

Viidentenä olevan lakialoitteen tekijän älykkyyden voi päätellä jo aloitteen nimestä. Se on liian pitkä, sisältää HUUTAMISTA ja huutomerkkejä sekä vielä kirjoitusvirheitä.  PERINTÖVERO JA LAHJAVERO on poistettava, sillä se on kohtuuton ja epäoikeudenmukainen vero! Otetaan mallia NORJASTA, RUOTSISTA, VIROSTA JA VENÄJÄSTÄ! Suomessa on muutenkin korkea ja laajapohjainen verotus, joten nämä kaksi verotusta tulisi kohtuun nimissä poistaa kokonaan. Ensinnäkin perintövero on siinä mielessä paras mahdollinen vero, että se vääristää toimintaa mahdollisimman vähän. Kukaan ei jätä kuolematta perintöveron takia. Jos perintövero poistettaisiin, pitäisi muita, paljon haitallisempia veroja korottaa. Ei kiitos.

Yhteenvetona olen positiivisesti yllättynyt suosituimpien kansalaisaloitteiden järkevyydestä. Viiden kärjestä löytyi yksi selvästi hyvä ja kannatettava aloite sekä toinen melko hyvältä vaikuttava. Lisäksi olen varma, että vähemmän suosittujen aloitteiden joukosta löytyisi vielä monta järkevää aloitetta lisää. Kannustankin kaikkia selailemaan käynnissä olevia hankkeita ja tukemaan niitä, jotka tuntuvat järkeviltä.


Lähteitä




sunnuntai 22. elokuuta 2021

Maahanmuuton vaikutus maan vaurauteen

Katsaus aihetta käsitteleviin tutkimuksiin

IMF:n tutkimus vuodelta 2016 toteaa, että maahanmuutto parantaa kehittyneen kohdemaan taloustilannetta. Lisäksi tutkimuksen perusteella maahanmuutosta saatavat hyödyt jakaantuvat kohdemaassa hyvinkin tasaisesti niin, että sekä rikkaimmat että köyhimmät hyötyvät yhtä paljon. Hyvin laajasti oletetaan, että jos korkeasti koulutettu ja osaava henkilö muuttaa maahan tekemään korkeapalkkaista työtä, niin kohdemaa hyötyy siitä. Tämä tutkimus kuitenkin väittää, että myös heikon ammattitaidon maahanmuutto olisi yleensä positiivista kohdemaalle.

Toinen, tuoreempi IMF:n tutkimus erottelee taloudellisista syistä johtuvan maahanmuuton pakolaisuudesta johtuvasta maahanmuutosta. Tämäkin tutkimus toteaa, että jos köyhästä maasta muutetaan vauraaseen maahan työntekoa varten, niin silloin se hyödyttää kohdemaan taloutta. Mutta maahan tulevat pakolaiset sen sijaan kuormittavat kohdemaan taloutta. Pakolaisten osuus kaikista maahanmuuttajista on kasvanut tasaisesti vuodesta 2005 lähtien, minkä takia yhä suurempi osa maahanmuutosta on kohdemaan taloudelle haitallista.

Sama tutkimus ennustaa, että seuraavien 30 vuoden aikana maahanmuutto köyhistä Afrikan maista Eurooppaan jatkaa kasvuaan. Ennusteen mukaan Saharan eteläpuolisesta Afrikasta muuttaisi Eurooppaan vuoteen 2050 mennessä 20 miljoonaa henkeä. Tutkimuksen mukaan kuitenkin enimmäkseen varakkaat Euroopan kohdemaat tulevat hyötymään tästä maahanmuutosta taloudellisesti, jollei sitten pakolaisuuden osuus kasva vielä merkittävästi suuremmaksi. 

Oleellisimmat tulokset on tiivistetty alla olevaan kuvaan. Year 1 kuvaa äkillisen maahanmuuttoaallon vaikutuksia heti aallon jälkeen ja Year 5 viisi vuotta myöhemmin. 


Erityisesti ikääntyvä Eurooppa hyötyy maahanmuutosta, koska sen avulla korvataan ikääntymisestä aiheutuvaa työikäisen väestön vähenemistä.

Brittiläinen "Department for International Development" päätyy myös hyvin samanlaisiin johtopäätöksiin omassa tutkimuksessaan siitä, miten köyhistä maista rikkaisiin maihin suuntautuva maahanmuutto vaikuttaa rikkaisiin kohdemaihin. Eli pidemmällä tähtäimellä rikkaiden Euroopan maiden bruttokansantuote kasvaa nopeammin, jos niihin suuntautuu enemmän maahanmuuttoa. 

perjantai 13. elokuuta 2021

Koronan kanssa elämiseen


Ison-Britannian päätös luopua kaikista koronarajoituksista 

Isossa-Britanniassa hallituksen päätöksellä lopetettiin kaikki yhteiskunnan vaatimat koronarajoitukset 19.7.2021. Tätä "Vapauden päivää" kritisoitiin rajusti ja monet asiantuntijat varoittivat sen aiheuttavan valtavasti sairastumisia ja kuolemia. Kuitenkin koronarajoituksista luopumisen jälkeen on varmennettu vähemmän koronatapauksia, ja mikä tärkeämpää, sairaalahoitoa tai kuolemia aiheuttavien koronatapausten ei ole kasvanut. 

Miksi pelättyjä sairaaloiden täyttymisiä ja ruumiskasojen kerääntymistä ei sitten tapahtunutkaan? Varmaan tärkein syy tälle on Ison-Britannian erittäin korkea rokotekattavuus: yli 70% aikuisista olivat saaneet kaksi rokotusta siinä vaiheessa, kun rajoituksista luovuttiin. Lisäksi myös monet niistä, jotka eivät olleet rokotuksia ottaneet, olivat jo saaneet suojan. Erityisesti Englannissa korona oli ennättänyt levitä aiemmissa aalloissa välillä erittäinkin laajalle, jolloin monella oli hyvä suoja uutta koronasairastumista vastaan aiemmin sairastetun taudin ansiosta. Kuten lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, annetut rokotukset suojaavat erittäin hyvin vakavalta koronataudilta.

Lisäksi elokuun alun tilannetta ovat helpottaneet lomakausi. Työpaikat ovat sen takia tyhjillään ja lapset ovat poissa kouluista. Lomalla ihmiset viettävät myös vapaa-ajallaan enemmän aikaa ulkona, missä koronalta on paljon paremmin turvassa kuin sisätiloissa. Lisäksi varmasti edelleen osa ihmisistä välttelee isoja kokoontumisia ihan omasta varovaisuudestaan.

Tärkein oppi Ison-Britannian "Vapauden päivän" jälkeisestä tilanteesta on se, että jos yli 70%:lla kansasta on joko rokottamalla tai aiemman sairastumisen kautta saatu suoja tautia vastaan, voidaan yhteiskuntaa avata ilman suurempaa vaaraa. Mitä pienempi osa kansasta on täysin välttynyt koronalta, sitä korkeampi rokotekattavuuden on oltava. 

Miten Suomessa tulisi toimia?

Alkuperäinen syy yhteiskunnan sulkemiselle ja rajoitustoimille oli taata terveydenhuollon kantokyky sekä välttää vakavia sairastumisia ja niistä aiheutuvia kuolemia. Nämä ovat edelleenkin hyviä tavoitteita. Kuitenkin jos tarkastellaan vaikkapa terveydenhuollon kuormitusta, niin viimeisin nousu koronatapauksissa ei ole nostanut sairaalahoidon tarvetta. Sen sijaan terveydenhuollon resursseja menee valtavasti koronatestaukseen sekä tartunnan saaneiden kanssa tekemisissä olleiden jäljittämiseen. Kaikki nämä resurssit ovat pois ihmisten hoitamisesta.

Suomessa noin 40% koko väestöstä on saanut kaksi rokotetta koronatautia vastaan. Vertailun vuoksi rokotusten mallimaassa Israelissa vastaava luku on 60%. Isossa-Britanniassa tämä luku oli 55% silloin, kun lopuistakin rajoituksista luovuttiin. Suomi on jo siis melko lähellä sitä rokotekattavuutta, jolla Iso-Britannia uskalsi luopua rajoituksista. Jos rokotustahti pysyy suunnilleen samanlaisena, meillä pitäisi päästä 60% rokotekattavuuteen noin kuukaudessa. Rokotusta täytyykin jatkaa niin tehokkaasti ja nopeasti kuin mahdollista, kunnes lähes kaikki vähintään 30 vuotiaat on rokotettu. Lasten rokottaminen on nykytiedon valossa turhaa, sillä lasten todennäköisyys saada vakava koronatauti on erittäin pieni. 

Tutkimuksista tiedämme, että edes täysi rokotesarja ei estä kantamasta koronaa tai tartuttamasta sitä muihin. Eli vaikka rokotekattavuus olisi täysi 100%, ei se silti estäisi koronatautia leviämästä. Vaikka kaikki olisivat täysin rokotettuja, tietyt ihmiset kantaisivat silti edelleen koronaa ja jos heitä testattaisiin, niin testien perusteella heillä todettaisiin olevan korona. Kuitenkaan tällaisessa täysin rokotetussa kansassa ei juuri kukaan sairastuisi vakavasti.

Suomessa pitäisikin julkisesti ja avoimesti myöntää, että koronan täydellinen tukahduttaminen ei ole mahdollista eikä se edes ole tarpeen. Eihän sillä ole mitään väliä, mitä jotkut testit sanovat, vaan sillä, miten hyvin ihmiset voivat. Korona tulee pyörimään keskuudessamme tästä hamaan ikuisuuteen. 

Laajamittainen testaaminen ja tartunnan jäljitys ovat jo turhia. Niistä pitäisi luopua, jotta terveydenhuollon resursseja saadaan parempaan käyttöön. Sen sijaan pitäisi keskittyä seuraamaan vakavien koronatapausten määrää. Jos se ei lähde kasvamaan, niin sitten yhteiskunnan täydellinen avautuminen tulisi tehdä, kun aikuisten rokotekattavuus molempien rokotteiden osalta saavuttaa 70%.

  

maanantai 9. elokuuta 2021

Hommaforumillako Suomen parasta yhteiskunnallista keskustelua?

Hommaforum ei ole mikään uusi juttu. Se on perustettu ilmeisesti jo vuonna 2008. En muista tarkalleen, milloin kuulin siitä ensimmäisen kerran, mutta siitä on vähintään 10 vuotta. En kuitenkaan ollut ennen tätä kesää tutustunut siellä käytäviin keskusteluihin. Oletin, että siellä vain rasistit jauhavat yhtä ja samaa virttä maahanmuuton kauheudesta.

Perussuomalaisten lähestyvä puheenjohtajan valinta sai minut kuitenkin pohtimaan, että mitenköhän Hommaforumilla tähän suhtaudutaan. Sieltä löytyikin "Kenestä seuraava puheenjohtaja Perussuomalaisille" -ketju, jota uppouduin lukemaan. Yllätyksekseni suurin osa ketjuun kirjoitetuista viesteistä sisälsivät asiallista pohdintaa eri ehdokkaiden vahvuuksista ja heikkouksista sekä siitä, millaisia asioita tulevalta puheenjohtajalta eniten kaivattaisiin. Luettuani varmaankin noin 100 tuoreinta ketjun viestiä, siirryin selailemaan myös muita Hommaforumilta löytyviä aiheita. 

Nyt parin viikon ajan hommalaisten keskusteluja seurailtuani täytyy todeta, että iso osa ajatustenvaihdosta on tasokasta. Esimerkiksi perustuloon liittyvässä keskustelussa tuotiin hyvin perehtyneesti esiin perustulon hyviä puolia. Toki keskustelujen joukossa on välillä heittoja suvakkien, vihervasemmiston ja "kana-aivoisen" pääministerimme pohjattomasta hölmöydestä. Lisäksi joistakin keskusteluista välittyy katkera pettymys ja pessimismi siitä, mihin suuntaan asiat Suomessa ja laajemminkin Euroopassa ovat menossa. Enemmän toivoisi ehdotuksia siitä, miten asioita sitten tulisi parantaa. Mutta ei tällaisia rakentavia ehdotuksia tahdo juurikaan kuulla edes politiikan ammattilaisilta, joten turha niitä on vaatia liikaa nettikeskustelijoiltakaan. 

Wikipedian mukaan Homman keskustelupalstalla oli maaliskuussa 2021 yli kolme miljoonaa viestiä ja 11 000 rekisteröitynyttä käyttäjää. Pelkästään Uutiset ja media -aihealueeseen liittyen viestejä on yli miljoona, joten tuo on helppo uskoa. Ilmeisesti siis keskustelijoiden määrässä, aiheiden laajuudessa sekä myös keskustelun tasossa Hommaforum on Suomen paras paikka käydä yhteiskunnallista keskustelua. Vai tuleeko teille mieleen muita paikkoja, joissa tällaisella laajuudella vaihdettaisiin suomeksi ajatuksia politiikasta ja yhteisistä asioista?

Kuten aiemmin jo sanoin, tietyissä aiheissa keskustelujen yksipuolisuus häiritsee. Hommaforumilla kuitenkin suurin osa keskustelijoista on enemmän tai vähemmän Perussuomalaisten tai vähintäänkin nuivasti maahanmuuttoon suhtautuvien kannalla. Olisikin hienoa, jos myös muilla puolueilla tai aatesuuntauksilla olisi yhtä vireitä keskustelupaikkoja. Onko tällaisia jossain piilossa? Esimerkiksi tahtoisin lukea aktiivista pohdintaa erilaisista tavoista hillitä ilmastonmuutosta tai siitä, miten köyhien syrjäytymistä ehkäistäisiin tehokkaimmin. 

Ainoa toinen mieleen tuleva keskusteluforumi on Pakkotoiston talouteen, politiikkaan ja uskontoon liittyvä osio. Sielläkin on välillä hyvää ajatustenvaihtoa, mutta Pakkotoisto kalpenee selvästi keskustelijoiden määrässä verrattuna Hommaforumiin. 




perjantai 30. heinäkuuta 2021

Palvelumuotoilun keinoin parempaa politiikkaa

Tänään Ylen aamu -ohjelmassa puhuttiin siitä, miten palvelumuotoilun ja ihmisläheisen suunnittelun keinoin voitaisiin tehdä parempaa politiikkaa. Keskustelussa keskityttiin siihen, miten ihmisten koronaväsymystä voitaisiin näillä keinoin kohentaa, mutta samoja menetelmiä kannattaisi hyödyntää yleisemminkin politiikan suunnittelussa. Jos aamun keskustelu kiinnostaa, se löytyy täältä ja alkaa noin 21 minuutin kohdalta.

Muotoiluajattelun mukainen toimintatapa on tiivistetty alla olevaan kuvaan.


Muotoiluajattelun (design thinking) keskeinen ajatus on, että vältetään hyppäämästä liian nopeasti johtopäätöksiin siitä, miten ihmiset, joihin yritetään jotenkin vaikuttaa, oikeasti ajattelevat, tuntevat ja toimivat. Tuskinpa nimittäin monikaan ministereistämme pystyy todella samaistumaan siihen, millaista on olla vaikkapa pitkäaikaistyötön. Arvailujen sijasta muotoiluajattelussa tarkkaillaan ja haastatellaan näitä ihmisiä, jotta heitä voidaan aidosti ymmärtää. 

Esimerkiksi jos tahdotaan löytää ratkaisuja siihen, miten useampi työtön saataisiin töihin, voitaisiin esimerkiksi haastatella joukkoa työttömiä. Haastatteluilla voitaisiin pureutua niihin syihin, joiden takia tietty ihminen on pysynyt työttömänä. Tai voitaisiin tarkkailla työttömiä, kun he yrittävät hakea töitä ja panna merkille, millaisia hankaluuksia he todella kohtaavat.

Vasta sitten kun on kerätty riittävän hyvä ymmärrys kohteena olevasta ihmisryhmästä ja ratkaistavasta ongelmasta, lähdetään määrittelemään ja ideoimaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Työttömyysesimerkkiin palataksemme, ei siis kannata keksiä hienoja uusia aktivointimenetelmiä ennen kuin ollaan varmistettu, että todellinen ongelma on aktivoinnin puute. Onhan hyvinkin mahdollista, että pääsyy joidenkin ihmisten pitkäaikaiseen työttömyyteen on vaikkapa puutteellinen ja vanhentunut osaaminen. Tai se, ettei osata hakea tietoa avoinna olevista työpaikoista. Pointti on se, että se merkittävin syy työttömänä pysymiseen tuskin on se, mikä jollekin poliitikolle tulee ensimmäisellä arvauksella mieleen. 

Sitten kun ollaan keksitty hyvältä vaikuttavia ratkaisuja ongelmaan, niitä olisi hyvä ensin kokeilla ja testata nopeasti. Ymmärrettävistä syistä tämä on politiikkatoimenpiteiden kohdalla paljon hankalampaa kuin vaikkapa mobiilisovelluksia kehitettäessä. Silti pienimuotoisia kokeiluja kannattaisi myös politiikassa pyrkiä hyödyntämään niin paljon kuin se vain on mahdollista. Tästä paras esimerkki viime vuosilta on perustulokokeilu. 

Ja sitten tätä kaikkea pyritään toistamaan, jolloin saadaan joka kierros parempi ymmärrys ja parempaa politiikkaa. Esimerkiksi tehdystä perustulokokeilusta pitäisi ottaa kaikki opit irti ja miettiä seuraavaksi, mikä olisi seuraava askel, jota lähteä kokeilemaan. 

Onneksi muotoiluajattelua hyödynnetään edes hiukan maailmalla paremman politiikan teossa. Esimerkiksi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa on tehty useita kokeiluja. Näistä voi lukea enemmän täältä. Toivoisin kovasti, että Suomessakin näitä menetelmiä käytettäisiin politiikan apuvälineinä.

torstai 22. heinäkuuta 2021

Kirja-arvostelussa Hyvän historia


Rutger Bregman pyrkii kirjallaan Hyvän historia (2019) osoittamaan, että todellista realismia on ymmärtää ihmisten perimmäinen hyvyys. Päinvastoin kuin yleisesti ajatellaan, Bregmanin mukaan faktoihin pohjautuva ihmiskuva onkin erittäin positiivinen. Valtaosa ihmisistä haluaa auttaa muita ja tehdä hyvää. Tätä hän todistelee kirjassa useilla erilaisilla esimerkeillä ja mielestäni onnistuu tässä hyvin vakuuttavasti. Kirjan viestin uskottavuutta auttaa suuresti se, että Bregman ei sivuuta päinvastaisia esimerkkejä ihmiskunnan pahuudesta kuten kansanmurhista ja terrorismista, vaan käsittelee niitä riittävällä perusteellisuudella. 

Koin Hyvän historia -kirjan eräänlaisena kolikon kääntöpuolena kirjoille kuten Machiavellin Ruhtinas tai Jonathan Gloverin Ihmisyys. Lähes kaksikymmentä vuotta aiemmin julkaistu Gloverin kirja masentaa lukijaansa esittelemällä ihmiskunnan hirmutekoja ja osoittamalla, miten yksi vääryys johtaa toiseen, vielä suurempaan vääryyteen. Samaan tapaan mutta valon puolelta Hyvän historia kannustaa lukijaansa uskomaan ihmisten hyvyyteen esittelemällä jopa uskomattomalta tuntuvia esimerkkejä lähimmäisenrakkaudesta. Samoin kuin pahat teot johtavat uusiin pahoihin tekoihin, hyvät teot kannustavat uusiin hyviin tekoihin. 

Hyvän historia esittelee lukijoille esimerkiksi todellisen maailman Kärpästen herran eli mitä todella tapahtui, kun joukko poikia joutui autiolle saarelle. Lisäksi monien tuntemat sosiaalipsykologian kuuluisat kokeet kuten Stanfordin vankilakoe näytetään täysin uudessa valossa. Samaan tapaan ainakin minulle oli täysin uutta, miten viimeaikaiset tutkimukset ovat muuttaneet täysin Pääsiäissaaren tragedian ymmärrystä. Pääsiäissaartahan on käytetty useasti varoittavana esimerkkinä siitä, miten ihmiskunnalla on taipumus tuhota oma elinympäristönsä ja siten tuhota itsensä.

Minuun tämä kirja kolahti kovaa. Olen aiemmin pitänyt kovasti ihmiskunnan historiaa käsittelevistä kirjoista, joita Yuval Noah Harari on kirjoittanut. Mutta niissä on hiukan häirinnyt pessimismi ja yleinen ajatuskuvio siitä, että asiat menevät vain huonompaan suuntaan. Samoin aiemmin mainitsemani Gloverin Ihmisyys on erinomainen kirja, mutta oli äärimmäisen ilahduttavaa lukea vaihteeksi positiivista viestiä ihmiskunnan luonteesta. Bregmanin kirjassa kerrotut esimerkit ovat mielenkiintoisia, perusteellisesti tutkitun oloisia ja ainakin minulle suurin osa niistä antoi paljon uutta pohdittavaa.

Heikointa kirjassa on siitä paikka paikoin aistittava vasemmistolaisuuden ihannointi. Esimerkiksi kertoessaan suoran demokratian ja kansalaisbudjetoinnin mahtavuudesta, Bregman käyttää esimerkkinä venezuelaista Torresin kuntaa. Hän tuo hyvin faktoja esiin, mutta silti minulle jäi mieleen epäilys, onkohan kaikki tosiaan mennyt Torresin kunnassa niin hyvin kuin kirjassa annetaan ymmärtää. Toisaalta myös asukasbudjetointia käsitellessään Bregman mainitsee myös, miten se voi epäonnistua. Kuitenkin nämä heikkoudet kalpenevat kirjan erinomaisten ansioiden rinnalla. Suosittelenkin kirjaa lämpimästi ainakin kaikille niille, jotka pitivät Hararin Ihmiskunnan lyhyttä historiaa mielenkiintoisena.     

Muita arvioita Hyvän historia -kirjasta

Helsingin sanomien kirja-arviossa sanotaan: "Hyvän historiassa Bregman esittelee lukuisia tositarinoita siitä, miten ihmiset auttavat toisiaan. Kirja alkaa toisen maailmansodan pommituksista, jotka johtivat historialliseen naapuriapuun. Sotahistoriasta yritysjohtamiseen, mediasta vankiloihin, koululaitoksesta osallistavaan demokratiaan – kirja maalaa laajan kuvan toisenlaisesta maailmasta, joka on mahdollinen ja paljolti jo todellisuutta." Koko arvio löytyy täältä

Guardian kirjoittaa myös ylistävästi kirjasta: "Bregman, whose previous book was the equally optimistic Utopia for Realists, has a Gladwellian gift for sifting through academic reports and finding anecdotal jewels. And, like the Canadian populariser, he’s not afraid to take his audience on a digressive journey of discovery." Koko arvio löytyy täältä

Talouslehti Financial Times näkee kirjassa myös puutteita, mutta silti kehuu teosta kokonaisuudessaan. 


keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Alustatalouden ahertajat, miten heidän asemaansa tulisi suhtautua

Ruuanvälitysyhtiöt toimivat eri maissa eri tavoin. Ala hakee vielä muotoaan, ja työehdoista väännetään ympäri maailmaa. Ytimessä on kysymys siitä, pitäisikö alustayhtiöille työskenteleviä lähettejä kohdella työntekijöinä vai freelancereina tai yrittäjinä. 

Yhteiskunnan kannalta ruokalähettien asema kärjistyy usein yhteen kysymykseen: Kuinka pitää työllistymisen rima mahdollisimman matalalla niin, että samaan aikaan ei ajauduta tilanteeseen, jossa yhteiskunta erilaisine asumis- ja toimeentulotukineen maksaa näiden työläisten toimeentulosta suuren osan samalla kun he saavat lisäansioita keikkatöistään.

Toisin sanoen, kannattaako yritysten antaa vyöryttää kustannuksia yhteiskunnan maksettavaksi, vai luodako järjestelmä, jossa yritysten maksamalla palkalla tulisi toimeen ilman tukia?

Toisaalta keikkatyö voi tarjota hyvän polun työllistymiseen, erityisesti kielitaidottomille tai vähän koulutetuille. Se tarjoaa myös opiskelijoille ja itse kullekin tavan hankkia lisäansioita silloin kun tarve tällaiseen on.

Kannanottoja ruokalähettien asemasta

Sekä Suomessa että monessa muussa maassa on jo tehty merkittäviä linjauksia alustatalouden ahertajien asemasta. Tässä muutama kannanotto.

Eläketurvakeskus otti kantaa ruokalähetin tapaukseen – työsuhteen määritelmä täyttyi, työnantajan järjestettävä työeläketurva

Eläketurvakeskus (ETK) on tehnyt päätöksen älypuhelinsovelluksen avulla työskentelevän ruokalähetin asemasta. Päätöksen mukaan ruokalähettiyhtiölle kuljetuksia tehneen ihmisen työskentely täyttää työsuhteen tunnusmerkit.

Avi on edellyttänyt ruokalähettifirmoja Woltia ja Foodoraa laittamaan yritystensä työaikakirjanpidon kuntoon. Asiaa selvittäneen avin tarkastajan näkemyksen mukaan lähetit ovat työntekijöitä, joita koskee työaikalaki.

Ensin Wolt ja Foodora ja lähetti tekevät palvelusopimuksen, jossa sovitaan peruskuviot. Sitten lähetti voi kirjautua alustalle odottamaan ja ottamaan vastaan toimeksiantoja. Kolmas vaihe on varsinaisen kuljetustoimeksiannon vastaanottaminen. Sen TEMin alainen työneuvosto katsoi vuonna 2020 sisältävän direktio-oikeuden käyttömahdollisuuden.

Isossa-Britanniassa korkein oikeus määräsi alkuvuodesta 2021, että suuri osa Uber-kuljettajista ovat työntekijöitä eivätkä itsensätyöllistäjiä. Syynä tähän on se, että Uber määrittelee ja kontrolloi hyvin tarkasti kuskien työtä. Kuljettajilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia parantaa omaa taloudellista asemaansa korkeammalla ammattitaidolla tai yrittäjyydellä. Ainoa konkreettinen tapa tienata enemmän on tehdä enemmän työtunteja. 

Tämän UK:n korkeimman oikeuden päätöksen seurauksena 70 000 Uber-kuskia Isossa-Britanniassa saavat tuntipalkkaa, ovat oikeutettuja vähintään minimipalkkaan sekä esimerkiksi lomakorvauksiin. Näin heille alkaa myös kertymään eläkettä kuten työntekijöille yleensäkin. Näin Uber menetti merkittävimmän kilpailuetunsa verrattuna perinteisiin taksiyhtiöihin.

Toisaalta Isossa-Britanniassa puolestaan Deliveroo-nimisen ruokajakelupalvelun kohdalla päätettiin kesäkuussa 2021, että ruokalähetit ovat itsensätyöllistäjiä eivätkä työntekijöitä. Deliveroo toimii samalla tavalla kuin Foodora tai Wolt. Tämä päätös oli suuri voitto Deliveroolle ja yhtiö osake nousi lähes 10% päätöksen seurauksena. Yhtiö hyötyy koska tällä tavalla se säästää valtavasti rahaa välttäessään tyypilliset työnantajalle koituvat maksut kuten sairauskorvaukset, työnantajan vakuutusmaksut jne. 

Brittiläisen Bureau of Investigative Journalism -tutkimustahon raportin mukaan UK:ssa jotkut Deliveroo-lähetit tienaavat käytännössä vain 2 puntaa tunnissa. Pienen kyselytutkimuksen perusteella kolmannessa läheteistä tienaisi keskimäärin alle 8,72 puntaa tunnilta, mikä on UK:ssa alle minimipalkan. Lähettien pitäisi tienata 4 - 5 puntaa per toimitettu tilaus.

Ruotsissa kyytipalveluyhtiö Foodora allekirjoitti keväällä 2021 työehtosopimuksen. Huhtikuun alusta lähtien Foodoran pyörä- ja mopoläheteille taataan sopimuksen mukaan muun muassa kiinteä tuntipalkka sekä ylityö- ja viikonloppukorvaukset. Arkipäivisin lähetit saavat 70 kruunun (6,9 euroa) kiinteän tuntikorvauksen lisäksi 20 kruunua toimitusta kohden. Jos toimituksia on vähän, kuljettajalle taataan 100 kruunun tuntipalkka. Ilta- ja viikonloppulisät tarkoittavat monille läheteille palkan parantumista. Lisäksi sopimuksessa sitoudutaan muun muassa vuosittaisiin palkankorotuksiin, korvauksiin pyörien ja työvaatteiden huollosta ja eläkkeisiin sekä vakuutuksiin, jotka ovat linjassa liiton muiden työehtosopimusten kanssa.

Woltin ja Foodoran ruokalähettien tuntipalkka Suomessa

Yhdestä kuljetuksesta Woltin lähetti ansaitsee arkipäivisin 4 euron siivun. Lähde: https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000007724916.html

Lähetit päättävät itse esimerkiksi työaikansa, työmääränsä ja alueen, jolla työtä tekevät. 

Ruokalähetit työskentelevät yrittäjinä, joten palkkiosta vähennetään verojen lisäksi sosiaaliturvamaksut ja kaikki työn sivukulut, kuten auton ylläpitäminen. Läheteille ei kerry lomapäiviä, eikä kukaan maksa heidän sairaslomistaan.  Lisäksi bensa- ja muut kulut kuuluvat yrittäjän maksettavaksi.

Woltin mukaan tyypillinen lähetti on 20–30-vuotias ihminen, joka kuljettaa noin 22 tuntia viikossa muun työn tai tekemisen ohella. Vajaa kolmasosa läheteistä tekee kuljetuksia täysipäiväisesti. Yli neljännes on täysipäiväisiä opiskelijoita, jotka kuljettavat opintojen ohessa.

Moni lähetti suosittelee Wolt-lähetin hommia ystävilleen. Hakemuksissa Woltin lähettikumppaniksi yli 40 prosenttia hakijoista kertoo, että ystävä on suositellut hänelle kuljettamista Woltin kautta. 

Redditissä Wolt-lähetti vastaili palkkaansa koskeviin kysymyksiin näin:

"Jos työtä tekee tuntivarauksella maksaa Wolt minimituntipalkkaa 10€, eli palkka nousee ylöspäin työn määrästä riippumatta siihen 10€asti. Eli jos vien tunnissa vain yhdet ruoat ja saan siitä 6€ niin wolt maksaa siihen päälle 4€. Mutta jos vien tunnissa ruokia yli 10€ edestä niin palkkani nousee rajattomasti, esim. tämän hetkinen "ennätykseni" taitaa olla 35€/h pahimpaan ruuhka-aikaan."

Wolt maksaa 1,5 kilometriä ylittävistä kuljetuksista kilometrikorvausta 0,43 euroa ja arvonlisäveron jokaiselta alkavalta 250 metriltä linnuntietä.

Lähetti voi halutessaan lupautua työskentelemään tietyssä aikaikkunassa, esimerkiksi kiireiseen lounasaikaan. Näiltä tunneilta hän saa takuukorvauksen. Kun toimitetut tilaukset ylittävät takuukorvauksen, lähetti saa myös ylimenevän osan. Ylivoimaisesti suurin osa kuljetustunneista tehdään kuitenkin näiden aikaikkunoiden ulkopuolella.

Ilta-Sanomien jutun mukaan, kun mukaan lasketaan kaikki aika, jonka Wolt-lähetti odotti sovelluksessa, keskilaskutus oli 14,64 euroa.

Toisaalta vakuutusyhtiön antaman arvion mukaan ruokalähetin 2 000 euron kuukausiansioista on maksettava noin 482 euron yrittäjän eläkemaksua (YEL) kuukaudessa, jos yrittäjä on 27-vuotias, kuten Ilta-Sanomien jutussa haastateltu lähetti. Aloittelevat yrittäjät saattavat saada YEL-maksusta alennusta määräajaksi.

Mitä ruokalähetit itse toivovat?

Taloustutkimus selvitti 7–15.4.2021, mitä Wolt-lähetit ajattelevat työstään. Kysely lähetettiin 3 700 lähetille ja yhteensä 1 500 lähettiä vastasi, jolloin vastausprosentti oli 42. Enemmän tietoa tutkimuksesta ja sen tuloksista löytyy täältä, mutta ohessa tärkeimmät tiivistettynä.
  • Tuloihinsa tyytyväisiä oli 67 ja tyytymättömiä 11 prosenttia vastaajista.
  • Läheteistä 62 prosentilla on korkeamman asteen koulutus, eli joko yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinto. 
  • Läheteistä hieman yli puolet, 56 prosenttia, kertoi haluavansa jatkaa työtä yrittäjänä.
  • 25 prosenttia kertoi haluavansa työsuhteeseen.
  • 73 prosenttia läheteistä on samaa mieltä väitteen “yrittäjyyden vapaus on minulle työsuhteen turvaa tärkeämpää” kanssa, kun taas väitteestä eri mieltä on 20 prosenttia.

Yhteenvetoa

Mitä tästä kaikesta pitäisi sitten ajatella? Toisaalta on kiistaton etu, että ihmisille on tarjolla työtä Woltin ja Foodoran kaltaisten yritysten ansiosta. Monet ravintolat ovat myös välttäneet konkurssin tällaisten ruokalähettipalveluiden ansiosta, kun ne ovat voineet rajoituksista huolimatta myydä ruokaa. Lisäksi nämä palvelut helpottavat monien palveluita käyttävien ihmisten arkea. Esimerkiksi me olemme korona-aikana tilanneet Woltista keskimäärin 5 kertaa viikossa ruokaa ja olemme erittäin tyytyväisiä palveluun. 

Tässä on tullut siis nähtyä hyvin monta eri Wolt-kuskia. Kaikki meitä palvelleet kuljettajat ovat olleet maahanmuuttajia. Jotkut heistä puhuvat suomea, mutta suurimman osan kanssa tulee juteltua pelkästään englanniksi. Monien suomalaisten työpaikkojen kielitaitovaatimusten takia luultavasti monelle Wolt-kuskille olisi hankalaa saada muunlaista työtä. Eli jos ruokalähettinä työskentelyn mahdollisuutta ei olisi, luultavasti useat olisivat työttöminä. 

Toisaalta pitää olla tarkkana sen suhteen, että epämääräisen työsuhteen avulla ei vääristetä kilpailua. Uber teki näin pitkään monessa maassa tarjoamalla käytännössä tismalleen samaa palvelua kuin taksiyhtiöt, mutta välttämällä monet taksiyhtiöiden vastuulla olevat maksut ja velvollisuudet. Suomessa ruokalähettien kohdalla ei kuitenkaan ole tätä ongelmaa, sillä vastaavanlaisia palveluita eivät tarjoa muut kuin alustatalouden toimijat.

Jos alustatalouden yritykset joutuisivat hoitamaan kaikki työnantajien velvollisuudet ja maksut, niin ne eivät pystyisi työllistämään nykyisen suuruista joukkoa ruokalähettejä. Sen seurauksena nyt Wolt-kuskina toimivista "yrittäjistä" iso osa joutuisi työttömäksi ja täysin yhteiskunnan tukien varaan. Toisaalta pienemmän joukon työpaikkansa säilyttävistä palkka ja asema paranisivat. 

Paras ratkaisu mielestäni olisi jonkinlainen yhteiskunnan tukiverkkojen parantaminen freelancereina toimivien osalta. Tämä toki tarkoittaisi sitä, että Woltin ja Foodoran kaltaiset yritykset hyötyisivät yhteiskunnan verorahoista. Mutta koska se ei tässä tapauksessa vääristäisi kilpailua, olisi se kokonaisuuden kannalta parempi ratkaisu kuin monien maahanmuuttajien pakottaminen työttömyystukien varaan tai sitten nykyinen hyvin riskialtis ja epävarma toimeentulo.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2021

Mielenkiintoinen blogilöytö Jarkon oma blogi

Jarkon oma blogi

Löysin maaliskuussa 2021 mielenkiintoisen yhteiskuntaa pohtivan blogin nimeltään Jarkon oma blogi. Jarkko on reilu kolmekymppinen Pohjois-Suomessa asuva ohjelmistosuunnittelija. Hän kuvaa itseään ihmettelijäksi ja generalistiksi.

Jarkko on kirjoittanut blogia vuodesta 2016 lähtien kiitettävän ahkerasti. Tänä vuonna häneltä on syntynyt jo 14 blogikirjoitusta eli keskimäärin noin 2 kirjoitusta kuukaudessa. Kirjoitusten aiheet vaihtelevat riittävästi pitäen mielenkiinnon yllä, mutta tiettyjä teemoja Jarkko käsittelee useammin. Yksi näistä ovat erilaiset ympäristö- ja ilmastoaiheet kuten vaikkapa saastuttamiseen liittyvät haittaverot. Lisäksi melko usein blogissa pohditaan eriarvoistumisen sekä yltiökapitalismin aiheuttamia ongelmia. Kaikkia aiheita Jarkko käsittelee monipuolisesti ja loogisesti, minkä takia kirjoituksia lukee erittäin mielellään.

Jos olet kiinnostunut seuraamaan älyllisesti korkeatasoista pohdintaa yhteiskunnan isoista haasteista, suosittelen lämpimästi tutustumaan Jarkon blogiin. Päivänpolitiikan reaaliaikaiseen seurantaan blogi sen sijaan ei sovellu, mikä onkin vain hyvä asia. Eri puolueiden päivittäistä vääntöä voi vahdata monesta muusta lähteestä.

Muita yhteiskunnallisia ja politiikka-aiheisia blogeja?

Mielelläni kuulisin myös muista hyvistä yhteiskunta-aiheisista blogeista, joten laita kommentteja tulemaan. Jarkon blogin lisäksi itse seuraan lähinnä ainoastaan Osmo Soininvaaran blogia

Anna Kontula kirjoittaa myös hyviä juttuja, mutta todella harvakseltaan. Joten hänen bloginsa kohdalla säännöllinen seuraaminen ei onnistu. Lisäksi olen selaillut silloin tällöin Juhana Vartiaisen blogia, mutta en ole missään vaiheessa oikein innostunut siitä. 


lauantai 12. kesäkuuta 2021

Alueellinen polttoainevero olisi fiksu ja reilu tapa vähentää liikenteen päästöjä

Alueellinen polttoainevero voisi hyvinkin olla fiksu ja reilu tapa vähentää liikenteen auheuutamia päästöjä. Seuraavat faktat toimivat lähtökohtana tälle ajatukselle:

  • Asukastiheys ja tarve yksityisautoilulle vaihtelevat erittäin suuresti Suomessa eri alueiden välillä. Katso kartta alempaa.
  • Liikenteen päästöjä täytyy jotenkin vähentää, jotta Suomi tavoittaisi hiilidioksidipäästötavoitteensa

Alla kartta, joka näyttää väestöntiheyden eri alueilla.




Käytännössä alueellisesti porrastetussa polttoaineverossa olisi siis kyse siitä, että harvaan asutuilla seuduilla verovelvoitteet eivät ole yhtä kovia kuin pääkaupunkiseudulla. Vero muuttuisi sen mukaan, miten kaukana väestökeskittymistä ollaan.

Alueilla, joissa on pitkät välimatkat eikä julkista liikennettä ole riittävästi, olisi huomattavasti edullisempi polttoaine paikkakunnan asukkaille. Toimivan joukkoliikenteen paikoissa – Helsinki, Tampere, Turku, pääkaupunkiseutu – vastaavasti vero pitäisi olla riittävän suuri ohjaamaan käyttöä joukkoliikenteeseen.

Juuri vähän aikaa sitten jälleen yksi työryhmä totesi, että polttoaineveron nostaminen olisi tehokas tapa vähentää liikenteen päästöjä. "Päästöt vähenisivät, koska polttoainevero vaikuttaa ajoneuvoveroa enemmän kuluttajien polttoaineen kulutusta koskeviin päätöksiin ja käyttäytymisvaikutukset kohdentuvat niihin autoilijoihin, joiden päästövähennyspotentiaali on suurin", työryhmä toteaa raportissaan.

Toisaalta ei olisi reilua korottaa polttoaineveroa koko Suomessa, sillä harvaan asutuilla alueilla ei käytännössä ole mitään muuta mahdollisuutta liikkua kuin yksityisautoilu. Tähän ongelmaan on välillä esitetty ratkaisuksi alueellisesti porrastettua kilometriveroa, jolla voitaisiin huomioida muun muassa auton käyttötarve saatavilla olevaan joukkoliikenteeseen nähden. Mutta tämä olisi paljon monimutkaisempi vaihtoehto kuin alueellinen polttoainevero, joka ajaisi saman asian ilman kalliita paikannusjärjestelmiä. Paikantamiseen liittyy myös yksityisyydensuojan haasteita, joita alueellisessa polttoaineverossa ei olisi.

Muissa edistyksellisissä maissa on jo toteutettu tällaisia alueellisesti vaihtelevia veroratkaisuja. Esimerkiksi Ruotsissa on käytössä alueellinen sähkövero. Kuitenkin vielä parempi esimerkki on Uusi-Seelanti. Siellä on ollut Aucklandin alueella vuodesta 2018 lähtien korkeampi polttoainevero kuin muualla Uudessa-Seelannissa. Aucklandin alue on selvästi tiheimmin asuttu alue tuossa maassa, jossa iso osa muusta pinta-alasta on lampaiden vallassa. Aucklandin alueellinen polttoainevero on vähentänyt ruuhkia, parantanut ilmanlaatua, kohentanut asukkaiden terveyttä sekä kirkastanut näkyvyyttä parantaen näen elämänlaatua alueella.

Myös Kanadassa on tutkittu yliopistossa sitä, millainen vaikutus alueellisella polttoaineverolla olisi. Joel Woodin tutkimus totesi, että selvästi muuta Ontariota korkeampi polttoainevero suur-Toronton alueelle olisi hyödyllinen. 

Lähteitä:

https://www.transport.govt.nz/area-of-interest/revenue/regional-fuel-tax

https://www.jstor.org/stable/43699153

https://yle.fi/uutiset/3-11935113



perjantai 28. toukokuuta 2021

Ylen puheenjohtajatentit

Ylen puheenjohtajatentit koostuivat puolueen puheenjohtajan puheesta ja sen jälkeen toimittajat tenttasivat puheenjohtajaa. Tarkastelen tässä niiden kolmen puolueen puheenjohtajatenttejä, jotka ovat kuntavaaligallupeissa kärjessä.


Kokoomus ja Petteri Orpo

Ennen puhetta asiantuntijat toivat esiin sen, että vaikka Kokoomus on oppositiossa tuonut selvemmin esiin omaa oikeistolaisuuttaan, niin silti Perussuomalaiset ovat talousasioissa vielä enemmän oikealla kuin Kokoomus.

Puheessaan Orpo esitti olevansa huolissaan siitä, miten hyvintointiyhteiskunta pystytään säilyttämään myös tuleville sukupolville. Nykyistä vasemmistohallitusta syytettiin vastuuttomasta taloudenpidosta ja lainanotosta, joka vaarantaa lastemme tulevaisuuden. Lisäksi Orpo hyökkäsi nykyisen SOTE-mallin hyvinvointialueita tai toiselta nimeltä maakuntia vastaan. Jäi kuitenkin epäselväksi, miten Kokoomus sitten tahtoisi turvata sosiaali- ja terveyspalvelut jatkossa.

Tenttiosuudessa Petteri Orpo korosti heti alkuun Kokoomuksen eroa hallituspuolueisiin sillä, että Kokoomus haluaa varmistaa rahojen riittävyyden. Orpo myönsi sen, että Kokoomuksen sisällä on isoja eroja arvojen osalta, siellä on niin arvoliberaaleja kuin myös arvokonservatiiveja. Enemmistö Kokoomuksesta kuitenkin on Petterin mukaan maltillisia konservatiiveja. Koulutuksessa pitäisi rahoja satsata mieluummin lasten opintien alkuvaiheisiin sen sijaan, että panostettaisiin peruskoulunsa päättäviin nuoriin esimerkiksi ilmaisen toisen asteen koulutuksen muodossa. Toisaalta Orpo ei ollut valmis suoralta kädeltä tukemaan varhaiskasvattajien palkankorotusta, vaikka se olisi paras tapa saada alalle enemmän työntekijöitä.


Orpo joutui tentissä selittelemään sitä, miksi Kokoomus aiemmin olisi hyväksynyt maakuntamalliin pohjautuvan SOTE-uudistuksen. Tähän hän ei pystynyt kovin järkevää selitystä antamaan. Vapaaehtoisuuteen perustuvat kuntayhtymät olisivat Kokoomuksen mielestä parempi vaihtoehto kuin uusi virallinen hallinnon taso. Eli mitään SOTE-uudistusta ei oikeastaan edes tarvita. 

Ehdoton kielto kuntien verojen korottamiselle tuntuu järjettömältä ja populistiselta heitolta. Ainakin silloin Kokoomuksen pitäisi osata sanoa, millä muilla keinoilla kuntien talous saadaan kuriin. Orpo esitti ratkaisuksi enemmän tuloja ja tehokkaampia julkisia hankintoja.
 

Perussuomalaiset ja Jussi Halla-aho

Kunnat elävät Halla-ahon mukaan ylhäältä valtiolta tulevien vaatimusten sekä toisaalta talouden ikävien realiteettien välissä, eikä niillä todellisuudessa ole kuin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan menestykseensä. Turhia ja toissijaisia asioita kuten monikulttuurisuuskoordinaattoreita täytyy karsia. Halla-ahon mukaan liian innokas ympäristönsuojelu on vaaraksi suomalaiselle teollisuudelle ja työpaikoille. 


Perussuomalaiset vastustavat sitä, että yhteisiä rahoja käytetään maahanmuuttajien tukemiseen tai toisaalta esimerkiksi ulkomaiden auttamiseen esimerkiksi kehitysavun kautta.

Tenttiosuudessa Halla-aho esitti monet kunnat korruptoituneiksi hyväveliverkostojen valtakunniksi. Uudet, politiikan ulkopuolelta tulevat ehdokkaat auttavat murtamaan tätä. Mikä onkin ihan hyvä asia. Mutta monissa kuntapolitiikan sisältöasioissa Halla-aho kiemurteli kysymysten edessä, eikä vastannut selkeästi juuta tai jaata. Säälittävästi kuntavaalitentissä Halla-aho esitti moneen asiaan ratkaisuksi, että valtiolta pitäisi saada enemmän rahaa. Mutta hän ei vastannut, miten niitä vähäisiä kuntien resursseja kannattaisi käyttää. Tämä ärsytti erityisesti, kun Halla-aho samaan aikaan syytti hallituspuolueita siitä, että ne eivät suostu priorisoimaan asioita. 

Kouluissa pitäisi opettajien voida tarvittaessa puuttua myös fyysisesti erittäin pahasti häiriköivän oppilaan toimintaan. Tämä tosiaan kuulostaa terveenjärjen mukaiselta.

Talousasioissa Halla-aho ei suostunut linjaamaan, ovatko Perussuomalaiset oikealla vai vasemmalla. Hänen mukaansa puolue ei istu perinteiselle oikeisto-vasemmisto -akselille. Selkeä ero Kokoomukseen löytyy siinä, että kuntaveroa voidaan tarvittaessa myös nostaa kunnissa.  

SDP ja Sanna Marin

Marin käytti puheensa lähes kaikkien mahdollisten kunnallisten palveluiden luettelemiseen ja sen toteamiseen, että niiden tulee toimia jatkossakin. Mutta konkreettiset muutokset jäivät hyvin vähäisiksi. Selkeimmät mieleen jääneet olivat päiväkotien palveluiden venyttäminen myös virka-aikojen ulkopuolelle sekä vähintään yksi ilmainen harrastus lapsille. Omaishoitoon olisi ilmeisesti myös tarjolla jotain muutosta, mutta sen yksityiskohdat jäivät hämärän peittoon. Puheen pääpointti tuntui olevan, että SDP:tä äänestämällä kuntien palvelut pysyvät ennallaan.


Ärsyttävästi Sanna Marin ylitti 7 minuutin rajan puheensa pituudessa, eikä Yle tätä estänyt.

Tenttiosuudessa korostui, että nykyinen SDP on selvästi vasemmistopuolue. SOTE-uudistusta Marin perusteli sillä, että hyvinvointialueet olisivat demokraattisempi vaihtoehto kuin kuntien yhteistyöhön perustuvat kuntayhtymät. Kuntien taloutta parannettaisiin nostamalla valtion tukea kunnille sekä lisäksi nostamalla suurituloisten kunnallisveroa. Eli varakkaammat kuntalaiset maksaisivat enemmän veroja nykyiseen verrattuna. Toisaalta vastaavasti pienituloisten verotusta voisi näin laskea nykyisestä. Työllisyystoimien kuntauudistuksen mahdolliset edut tuntuvat perustuvan pelkästään uskoon ja toivoon siitä, että näin työtön saisi parempaa apua ja siten työllistyisi helpommin. Valitettavasti perustelut tälle uskolle jäivät erittäin heppoisiksi.

torstai 20. toukokuuta 2021

Porvaripuolueiden kuntavaaliohjelmat

Isoimmat erot ja toisaalta yhdistävät tekijät perinteisten porvaripuolueiden kuntavaaliohjelmissa

Kokoomus ja Keskusta laulavat samanlaista virttä monissa asioissa. Molemmat puolueet vastustavat yksityisautoilun hankaloittamista tai sen vähentämistä kustannuksia lisäämällä esimerkiksi tietullien tai ruuhkamaksujen muodossa. Yksityiset toimijat halutaan mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen ja näitä palveluita tulee voida maksaa palveluseteleillä entistä enemmän. Kumpikaan puolue ei myöskään tuo esiin tiukkoja pakkoja tai rajoituksia ilmastonmuutoksen suhteen, vaan luottavat enemmän vapaaehtoisuuteen yritysten ja kuntalaisten osalta.

Näiden kahden puolueen välillä on myös selviä eroja. Kaikkein isoin ero on sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä maakuntamallilla. Keskusta ajaa täysillä tätä muutosta ja siihen liittyvää maakuntaveroa, kun taas Kokoomukselta tulee jyrkkä ei maakuntamallille SOTE-asioissa sekä maakuntaverolle. Paljon pienempi ero löytyy myös siitä, miten paljon yksityisiä yrityksiä halutaan hyödyntää perinteisesti julkisesti tuotettujen palveluiden tarjonnassa. Kokoomuksen kanta on, että jos yritys pystyy osoittamaan, että se voi tuottaa kunnan järjestämän palvelun laadukkaammin tai edullisemmin, palvelun tuotanto on avattava kilpailulle. Keskusta puolestaan tahtoo, että luonnolliset monopolit, kuten vesihuolto ja sähkönjakeluverkosto, pidetään tiukasti julkisessa omistuksessa.

Kokoomuksen kuntavaaliohjelmasta poimitut konkreettiset toimenpiteet 

  • Vastustavat kuntaveron korottamista
    • Näen tämän aika mahdottomaksi monissa kunnissa tai sitten se tarkoittaa kovia menoleikkauksia eli palveluiden karsimista. Toisaalta ohjelmasta ei löydy selkeitä vastauksia sille, mistä kuntien sitten pitäisi säästää, jos veroja ei saa korottaa. Tuskin Kokoomus haluaa kuntien velkaantuvan entistä enemmän.
  • Ei saa nostaa jätemaksuja, sähkönsiirtomaksuja, vesimaksuja tai vastaavia
    • Tässä on mielestäni sama ongelma kuin sillä, että kielletään verojen korottaminen. Mistä sitten säästetään?
  • Jos yritys pystyy osoittamaan, että se voi tuottaa kunnan järjestämän palvelun laadukkaammin tai edullisemmin, palvelun tuotanto on avattava kilpailulle. 
  • Erilaiset luvat on käsiteltävä nopeammin
  • Vähennetään hiilidioksipäästöjä esimerkiksi vaihtamalla hiilivoima vähemmän päästöjä aiheuttaviin
  • Esiopetuksesta kaksivuotista kaikille koko Suomessa
  • Otetaan käyttöön nykyistä laajempi ja ja pakollinen palveluseteli ja vammaisten henkilöiden henkilökohtainen budjetti
  • Jyrkkä ei maakuntamallille SOTE-asioissa sekä maakuntaverolle
  • Kiristetään hoitotakuuta kolmesta kuukaudesta kuukauteen terveyskeskuksissa ja mielenterveyspalveluissa. Tähän liittyy myös terapiatakuu.
  • Hoivakotien vanhuspalveluiden laadunvalvontaan enemmän pistotarkastuksia
  • Enemmän aloituspaikkoja sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin
  • Ei tietulleille
  • Jokaiselle lapselle taataan harrastus harrastustakuulla

Keskustan kuntavaaliohjelmasta poimitut konkreettiset toimenpiteet

  • Peruspalveluja, koulutusmahdollisuuksia, liikenneyhteyksiä ja nopeat verkkoyhteydet on oltava koko maassa
  • Ilmastonmuutoksen torjunnassa luotetaan vapaaehtoisuuteen ja kannustamiseen, ei pakkoon tai määräyksiin
    • Eli käytännössä ilmastonmuutosta ei yritetä estää. Sillä se on jo nähty, miten pitkälle pelkästään vapaaehtoisuudella päästään.
  • Yksityisautoilua ei rajoiteta mitenkään tai tehdä kalliimmaksi
  • Vapaa-ajan asunnon muuttaminen vakituiseksi asunnoksi pitää tehdä helpoksi.
  • Luonnolliset monopolit, kuten vesihuolto ja sähkönjakeluverkosto, pidetään julkisessa omistuksessa
    • Tämä tuntuu fiksulta. Monopolit ehdottomasti parempi pitää julkisessa hallinnassa ja omistaminen on helpoin tapa varmistaa tämä.
  • Lapsille tarjotaan maksuttomia harrastuksia osaksi koulupäivää
  • Enemmän palveluseteleitä sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön
  • Lisää virtuaalisia oppimisympäristöjä ja etäoppimista
  • Sote-palvelujen järjestäminen maakuntapohjalta

lauantai 15. toukokuuta 2021

Helsingin Sanomien vaalikone aukesi

Nelikenttä puolueiden eroista Helsingin Sanomien vaalikonevastausten perusteella


Helsingin Sanomien vaalikone aukesi ja siihen annettujen vastausten perusteella voidaan vertailla eri puolueiden kantoja. Hesari teki jo hyvä vertailun, jonka voi lukea täältä. Tein sen pohjalta yksinkertaistetun nelikentän, joka tiivistää mielestäni oleellisimmat erot puolueiden välillä.




Perussuomalaiset on selvästi eniten yksityisautoilua kannattava puolue, joka myös viisveisaa ilmastovaikutuksista. Vasemmistoliitto ja Vihreät edustavat puolestaan täysin toista laitaa. Kokoomus puolestaan pitää merkittävistä puolueista tiukimmin kiinni siitä, että veroja ei saa nostaa. Mielenkiintoisesti RKP näyttäisi olevan ainoa puolue niille, jotka haluavat taistella ilmastonmuutosta vastaan, mutta samalla tahtovat tiukempaa talouskuria ja alhaisempia veroja. 

Hesarin vaalikoneen suositukset minulle

Vaalikone löytyy täältä. Viisi minulle parhaiten sopivaa puoluetta näkyvät alla:

Kun tätä vertaa muiden vaalikoneiden minulle antamiin tuloksiin, niin ne ovat hyvin samankaltaisia. Useimmat muutkin vaalikoneet antoivat minulle kärkeen Vihreät, SDP:n ja RKP:n. Piraattipuolue sen sijaan nousi tässä Hesarin vaalikoneessa korkeammalle kuin muissa vaalikoneissa.

Top 10 minulle parhaiten sopivaa ehdokasta olisivat HS:n vaalikoneen mukaan:

  1. Satu Vartiainen, Vihreät, 84%
  2. Niklas Backlund, RKP, 83%
  3. Markku Rantahalvari, SDP, 83%
  4. Anniina Sippola, Keskusta, 83% (Sippolan täytyy olla outolintu Keskustan piirissä)
  5. Jonni Lehtiranta, Vihreät, 83%
  6. Pilvi Torsti, SDP, 83%
  7. Sami Kuusela, SDP, 83%
  8. Oula Silvennoinen, Vihreät, 83%
  9. Karla Loppi, Vihreät, 83%
  10. Veera Florica-Rajala, Vihreät, 83%



keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Kuntavaalikoneiden tuloksia

Vastasin neljään eri kuntavaalikoneeseen ja vertailin niiden tuloksia. Tahdoin nähdä, kuinka samankaltaisia tuloksia ne antavat minulle sopivimmista puolueista. Vertailussa katsoin, mistä puolueista kahdeksan parhaiten minulle sopivaa ehdokasta ovat. Sen lisäksi kirjasin sopivimmat puolueet. 

Kolmesta vaalikoneesta saadut tulokset olivat samansuuntaisia: SDP ja Vihreät tulivat kolmen kärkeen. Sen sijaan Nuorten vaalikone antoi tyystin toisenlaiset tulokset. Eli kannattaa käyttää useampaa erilaista vaalikonetta ehdokkaita etsiessä tai sitten ainakin valita ns. paremman tahon tekemä kone.

Kuntavaalikoneiden antamat tulokset

Kuntavaalikoneet ja niiden antamat top 8 -ehdokasta puolueittain sekä sopivimmat puolueet:

Ylen vaalikone, kunta Helsinki:

  1. SDP sopivin puolue. 5 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 71%
  2. Vihreät toiseksi sopivin puolue. 1 ehdokas top kasissa ja kokonaissopivuus 72%.
  3. Vasemmistoliitto kolmanneksi sopivin puolue. 0 top kasissa ja kokonaissopivuus 69%.
  4. Feministinen puolue neljänneksi sopivin. 0 top kasissa ja kokonaissopivuus 67%.
Huonoiten sopiva puolue: Perussuomalaiset (58%).

Länsiväylä, kunta Espoo:

  1. Vihreät sopivin puolue. 5 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 77%
  2. RKP toiseksi sopivin puolue. 2 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 77%
  3. SDP kolmanneksi sopivin puolue. 1 ehdokas top kasissa ja kokonaissopivuus 75%
  4. Vasemmistoliitto neljänneksi sopivin puolue. Ei yhtään ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 75%.
Huonoiten sopiva puolue: Liike Nyt (65%).

  1. SDP sopivin puolue. 5 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 78%
  2. Vihreät toiseksi sopivin puolue. 2 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 78%
  3. RKP kolmanneksi sopivin puolue. Ei yhtään ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 77%.
  4. Vasemmistoliitto neljänneksi sopivin puolue. Yksi ehdokas top kasissa ja kokonaissopivuus 75%.
Huonoiten sopiva puolue: Perussuomalaiset (64%).

  1. Suomen Kristillisdemokraatit sopivin puolue. 4 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 66%
  2. Liike Nyt toiseksi sopivin puolue. Nolla ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 64%
  3. RKP kolmanneksi sopivin puolue. Yksi ehdokas top kasissa ja kokonaissopivuus 62%.
  4. Piraattipuolue neljänneksi sopivin puolue. Yksi ehdokas top kasissa ja kokonaissopivuus 62%.
Huonoiten sopiva puolue/ryhmä: Vihreät (54%)

Miten suositellut puolueet eroavat aikaisemmista

Tein samankaltaisen vertailun vuonna 2015, tosin silloin kyseessä olivat eduskuntavaalit. Kuitenkin mielenkiintoista nähdä, miten tuolloin vaalikoneiden mielestä minulle parhaiten sopivat puolueet ovat muuttuneet kuudessa vuodessa. Vuonna 2015 eri vaalikoneiden tulosten keskiarvojen perusteella minulle tuolloin sopivimmat puolueet olivat:

  1. Piraattipuolue 75%
  2. Vihreät 73%
  3. RKP 72%
SDP ei tuolloin päässyt edes top viiden puolueen joukkoon. Nykyään SDP:llä onkin aivan erilainen johto kuin kuusi vuotta sitten ja puolue on selvästi muuttunut viime vuosina. Antti Rinne ja Sanna Marin eroavat toisistaan erittäin paljon. Toki on myös mahdollista, että omat näkemykseni politiikasta ovat muuttuneet.