Toisen maailmansodan jälkeinen globalisaation mahtiaika
Toisen
maailmansodan päättymisestä lähtien kansainvälisen kaupan
tullimaksut ovat laskeneet selvästi. Globaalit tullimaksut vähenivät
noin 20%:sta prosentista noin 5%:iin tullattavan tavaran arvosta.
Heti toisen maailmansodan jälkeen tullimaksuja alennettiin
GATT-järjestelmän kautta. GATT tuli voimaan 1948 ja sen
tarkoituksena oli helpottaa kansainvälistä kauppaa. Mukana oli
alussa 19 maata. Kun GATT päättyi
vuonna 1995, mukana oli 128 valtiota.
Alkuvaiheessa
köyhät kehitysmaat eivät olleet lainkaan mukana GATTissa. Monet
kehitysmaat ja kehittyvät maat pyrkivät kansainvälisen kaupan
sijasta suojaamaan omaa tuotantoaan ja kehittämään tuontia
korvaavaa teollisuutta. Näin toimivat erityisesti Latinalaisen
Amerikan maat. Niiden talouskasvu olikin paljon heikompaa kuin
kansainväliseen kaupankäyntiin avoimemmin suhtautuneissa maissa.
On arvioitu, että vuonna 1970 noin 3% kaikista
vientiin menneistä valmistetuista tuotteista tehtiin köyhemmissä,
kehittyvissä maissa. Kahdessakymmenessä vuodessa kehittyvissä
maissa valmistettujen tuotteiden osuus maailman viennistä oli
kasvanut 18%:iin.
1950-luvun
alusta 1970-luvun alkuun maailmanlaajuinen teollisuustuotteiden
kauppa kasvoi kymmenkertaiseksi. Talouden globalisaatio ja
kansainvälistyminen moninkertaistivat maailmantalouden
tuotantokapasiteetin, koska ne sallivat paljon aikaisempaa pidemmälle
erikoistuneen kansainvälisen työnjaon. Tämä niin sanottu
kulta-aika oli vapaakaupan, pääoman vapaan liikkumisen ja vakaiden
valuuttojen aikaa. Tätä kaikkea edistivät Yhdysvaltojen johtajuus
sekä dollarin ylivoimainen asema. Myös kommunismin pelko ja kylmä
sota kannustivat Yhdysvaltoja tukemaan kansainvälistä kauppaa.
WTO
perustettiin vasta 1995, vaikka sen kaltaista organisaatiota oli
kaivattu jo monia vuosia. Aikoinaan WTO:n edeltäjää ITOa
vastustivat erilaiset liiketoimintaryhmät. ITOn pelättiin
esimerkiksi olevan liian byrokraattinen tai sen epäiltiin edistävän
sosialistista suunnittelua.
Eri
maiden henkeä kohti laskettujen bruttokansantuotteen kehittymistä
kuvaavien tilastojen valossa näkee selvästi, että viennillä ja
taloudellisella kasvulla on voimakas positiivinen korrelaatio. Samaan
aikaan kun kehittyvien maiden vienti kasvoi, niin samalla niiden
talous kasvoi. Viennin kasvulla näyttäisi olevan myös selvä
positiivinen korrelaatio työvoiman koulutustason kasvun kanssa.
Globalisaation kritiikkiä vauraissa länsimaissa ja vastausta siihen
Vuonna
1993 Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton kannatti voimakkaasti
kauppaliittoa Meksikon ja Kanadan kanssa. NAFTA tulikin voimaan
vuonna 1994. Sen jälkeiset vuodet olivat hyviä USAn talouden ja
myös valmistavan teollisuuden kannalta. Näiden myönteisten
vapaamman kaupan seurausten rohkaisemana Clinton tuki Kiinan
liittymistä WTOn jäseneksi vuonna 2000. Kiinan pääsy WTOn
jäseneksi aiheutti kuitenkin yllättävän suuren ja nopean
vaikutuksen koko maailman teollisuustuotteiden viennin
markkinaosuuksiin. Vain muutama vuosi WTO:hon liittymisensä jälkeen
vuonna 2013 Kiinalla oli hallussaan 20% maailman teollisuustuotteiden
viennistä. Reilut 10 vuotta aiemmin Kiinan osuus oli ollut vain 2%.
Kiinasta tuli siis hyvin nopeasti koko maailman tehdas.
Tällä
oli suuri vaikutus muiden maiden teollisuustuotantoon. Esimerkiksi
Yhdysvalloista katosi nettona noin 6 miljoonaa valmistavan
teollisuuden työpaikkaa vuosina 1999-2011 eli vain muutamassa
vuodessa. Ainakin viidesosa näistä työpaikoista menetettiin
suoraan Kiinan kilpailun vuoksi. Myös muissa maissa ne teollisuuden
alat, jotka kilpailivat kiinalaisten kanssa, menettivät työpaikkoja.
Kiinan tapausta voidaan kuitenkin perustellusti pitää poikkeuksena,
sillä useimpien vapaakauppasopimusten seurauksena molemmat osapuolet
ovat hyötyneet. Kiinan ja länsimaiden välillä tilannetta pahentaa
länsimaiden kannalta se, että kiinalaiset kuluttavat niin pienen
osan tuloistaan.
Vaikka
Kiinan muuttuminen maailman tehtaaksi onkin vienyt teollisuuden
työpaikkoja länsimaista, ovat länsimaiden kuluttajat hyötyneet
tästä entistä halvempien tuotteiden muodossa. On tutkittu, että
ilman vapaata kauppaa köyhin kymmenys kuluttajista menettäisi yli
60% ostovoimastaan. Tullien asettaminen kiinalaisten tuotteiden
esteeksi huonontaisi siten merkittävästi Euroopan ja USA:n
köyhimpien elintasoa. Ja täytyy muistaa, että Kiinassa ja muissa
kehittyvissä talouksissa vapaakauppa on nostanut valtavan joukon
ihmisiä ylös köyhyydestä ja parantanut merkittävästi heidän
elämänlaatuaan. Globaalista näkökulmasta katsottuna vapaan kaupan
edut ovat siten kiistattomat.
Tässä jutussa käytetyt lähteet
Broadberry, Stephen.
Accounting for the great divergence, 2013.
Findlay, Ronald ja
O’Rourke, Kevin. Power and Plenty: Trade, War, and the World
Economy in the Second Millennium, 2007.
Galor, Oded ja
Mountford, Andrew. Trading population for productivity, 2008.
Heikkinen, Sakari.
Globaali talous –kurssin luentokalvot ja luennot, 2016.
Hobsbawm, Eric.
Äärimmäisyyksien aika, 1999.
Mandle, Jay R.
Globalization and the poor, 2003.
The Economist lehden
numero 1.-7.10.2016