Mitä tahansa valintaa tehtäessä toistuvat samat ehdot sille, että lopputulos on hyvä. Nämä ehdot pätevät, oletpa sitten valitsemassa itsellesi leffaa katsottavaksi, lomakohdetta johon matkustaa tai puoluetta sekä poliitikkoa, ketä äänestää. Yksi onnistuneen valinnan kriteereistä on se, että sinulla on riittävän monta vaihtoehtoa, joiden välillä tehdä valinta.
Tarkastellaan esimerkkinä illalla katsottavan elokuvan valintaa. Oletetaan, että pidät paljon toimintaelokuvista ja erityisesti Arnold Schwarzeneggerin tähdittämistä. Etkä voi sietää tunteellisia draamaelokuvia. Teet tällöin erittäin pahan virheen, jos leffaa valittaessa otat mukaan vaihtoehdoiksi ainoastaan seuraavat kaksi elokuvaa: The Notebookin ja Good Will Huntingin. Rajoittamalla harkintaan otettavat elokuvat vain näihin kahteen, ei lopputulos voi missään tapauksessa tyydyttää haluasi nähdä räjähtävää toimintaa ja vauhdikasta väkivaltaa.
Poliittisessa järjestelmässä, jossa on vain kaksi varteenotettavaa puoluetta, äänestäjät joutuvat toistuvasti tekemään valintoja vain kahden vaihtoehdon välillä. South Park -sarjassa tätä havainnollistettiin hyvin näyttämällä, miten äänestäjät joutuvat toistuvasti tekemään valintoja jättiläismäisen ääliön ja kakkavoileivän välillä. Kumpikin vaihtoehto kuvottaa äänestäjiä, mutta koska ei ole muita vaihtoehtoja, äänestäjien täytyy yrittää löytää näistä kahdesta vähemmän surkea.
Yhdysvaltojen välivaaleja seuratessa korostui toinenkin kaksipuoluejärjestelmän heikkous. Molemmat puolueet käyttivät valtavia summia rahaa poliittisiin mainoksiin, joiden tarkoituksena ei ollut omien ideoiden tai ehdokkaiden hyvien puolien kertominen, vaan vastapuolen haukkuminen. Erityisesti republikaanit "kunnostautuivat" vihamielisten mainosten osalta. Nämä vastapuolen ehdokkaita parjaavat viestit vääristelevät ja usein jopa suorastaan valehtelevat äänestäjille. Jos äänestäjillä olisi useampia vaihtoehtoja valittavanaan, ei puolueiden silloin kannattaisi tuhlata rahoja vastapuolen haukkumiseen. Sillä jos käytät miljoonia yhden vastapuolen teilaamiseen omien ehdokkaiden kehumisen sijasta, johtaa tämä helposti jonkin toisen kilpailevan puolueen menestykseen.
Tällainen vastapuolen demonisointi ja äärimmäinen solvaaminen tekevät myös yhteistyön erittäin hankalaksi. Kun olet ensin julistanut suureen ääneen poliittisen kilpailijan kiduttavan koiranpentuja tai antavan rahaa terroristeille, niin sen jälkeen ei ole helppoa tehdä rakentavaa yhteistyötä. Kaksipuoluejärjestelmät ajautuvatkin usein täydelliseen jumittumiseen, jossa minkäänlaisia uudistuksia ei pystytä toteuttamaan. Sillä vaikka puolue A olisikin sitä mieltä, että puolueen B lakiehdotus olisi hyvä, ei sitä tahdota tukea. Sillä silloinhan myönnettäisiin äänestäjille, että puolue B:llä onkin myös ihan hyviä aloitteita.
Sitten jos toinen puolue saakin jollain ihmeen konstilla jotain uudistuksia läpi, eivät ne välttämättä kestä paria vaalikautta kauempaa. Sillä jossain vaiheessa taas toinen puolue pääsee valtaan, jolloin herkästi halutaan kumota kilpailevan puolueen tekemät muutokset. Ja joudutaan häiritsevään edestakaisin heiluntaan, eikä pitkäjänteistä politiikkaa ole mahdollista rakentaa. Tämä on esimerkiksi yritysten investointien kannalta hankalaa. Välillä esimerkiksi näyttää siltä, että vihreää siirtymää tuetaan ja fossiilisten polttoaineiden käyttöä hillitään. Ja sitten taas pian kaikki uusiutuvan energian tuet lopetetaan ja säröttämista tuetaan.
Olkaamme siis äärimmäisen tyytyväisiä ja kiitollisia Suomen monipuoluejärjestelmästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti