Elokuussa 2023 kirjoitin siitä, miten presidenttiehdokkaat ovat suhtautuneet menneinä vuosina Venäjän uhkaan sekä Nato-jäsenyyteen. Tässä vertailussa Mika Aaltola ja Jussi Halla-aho pärjäsivät parhaiten. Tämä kaksikko on jo vuosia puhunut Venäjän vaarasta ja kannattanut Natoon liittymistä. Alexander Stubb jäi kolmannelle sijalle. Vaikka hän onkin esimerkiksi vuonna 2008 puhunut hyvin Venäjän vaarasta ja Stubb on kannattanut vuosikausia Nato-jäsenyyttä, on hän myös tehnyt todella tyhmiä päätöksiä Venäjän suhteen. Kannattaa lukea tuo aiempi kirjoitukseni, jos aihe kiinnostaa enemmänkin.
Tässä kirjoituksessa selvitän sitä, miten hyvin kärkiehdokkaat ovat osuneet oikeaan toisessa Suomea uhkaavassa vaarassa. Eli miten järkevästi ehdokkaat ovat tunnistaneet ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit ja pyrkineet niitä hillitsemään. Tähän arvioon otan mukaan vain kyselytutkimusten perusteella neljä suosituinta ehdokasta. Nämä ovat:
- Alexander Stubb (kannatus reilut 20%)
- Pekka Haavisto (reilut 20%)
- Jussi Halla-aho (10 - 13 %)
- Olli Rehn (10%)
Muiden ehdokkaiden kannatus on ollut viimeisimpien mielipidetiedustelujen mukaan selvästi alle 10%.
Kärkiehdokkaiden suhtautuminen ilmastonmuutokseen
Ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos on käsittääkseni tiedemaailman hyväksymä fakta. Lisäksi useat eri selvitykset ja tutkimukset ovat osoittaneet, että ilmaston lämpenemisestä aiheutuvat ongelmat tulevat olemaan mittasuhteiltaan valtavia. Laajat alueet maapallosta muuttuvat esimerkiksi kuivuuden ja muiden säiden ääri-ilmiöiden takia lähes asuinkelvottomiksi, mistä seuraa kansainvaelluksia. Jos ilmastonmuutosta olisi lähdetty määrätietoisesti torjumaan jo useita vuosikymmeniä sitten, olisi katastrofin torjuminen ollut paljon helpompaa ja halvempaa. Näin jälkikäteen mielestäni voidaan todeta epäonnistumiseksi poliitikolta, jos tämä on toimillaan hankaloittanut ilmastonmuutoksen torjumista menneinä vuosina.
Alexander Stubb kirjoitti vuonna 2014 ollessaan pääministeri seuraavalla tavalla ilmastonmuutoksesta: "Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurimpia haasteita. Sen torjumisessa on kyse omasta ja lastemme tulevaisuudesta." Stubb toisaalta tunnusti ilmastonmuutoksen suuren merkityksen, mutta kuitenkaan hän ei kannattanut mitään sellaisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, jotka aiheuttaisivat ongelmia teollisuudelle, työpaikoille tai talouskasvulle. Tuolloin hän korostikin, että maapallon pelastaminen ei saa vaarantaa aineellista hyvinvointia, johon Suomessa ja muissa länsimaissa oltiin totuttu.
Stubbin hallitus noudatti myös käytännön toimissa tätä linjaa. Eli ilmastonmuutosta torjuttiin vain silloin, jos siitä ei ollut haittaa Suomen teollisuudelle. Esimerkiksi Stubbin johdolla Suomi viivytteli EU:n päästökaupan korjaamisessa.
Myös ulkoministerinä ollessaan Stubb toi kovasti julkisuuteen huoltaan ilmastonmuutoksesta. Hän esimerkiksi osallistui muiden pohjoismaiden ulkoministerien kanssa mielipidekirjoitukseen, jossa ministerit totesivat: "Me henkilökohtaisesti sitoudumme edelleen siihen, että ilmastonmuutos ja sen tuomat haasteet asetetaan kansainvälisesti etusijalle." Kuitenkaan en muista tai onnistunut helposti löytämään mitään konkreettisia päätöksiä, joita Stubb olisi tehnyt poliittisena päättäjänä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Ilmastonmuutoksenkin suhteen Stubb syyllistyi samanlaiseen soutamiseen ja huopaamiseen kuin monessa muussakin asiassa. Toisaalta hän puhui hienosti sen tärkeydestä, mutta sitten käytännön teoissa usein teki päätöksiä, jotka pahensivat tilannetta.
Pitkänlinjan vihreä poliitikko Pekka Haavisto sen sijaan on ollut vuosikausia puolustamassa ympäristöä ja taistelemassa ilmastonmuutosta vastaan. Henkilökohtaisella tasolla Haavisto vähentää päästöjä pyöräilemällä ja olemalla kasvissyöjä. Hän on ollut mukana erilaisissa ympäristöjärjestöissä, kirjoittanut kirjoja ilmastonmuutoksesta ja osallistunut esimerkiksi YK:n ilmastokokouksiin. Haavisto on kannattanut esimerkiksi hiiliveron käyttöönottoa ja fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä. Haavisto on myös puhunut voimakkaasti uusiutuvan energian puolesta. Toisaalta Haavisto aiemmin vastusti voimakkaasti ydinvoimaa, mikä näyttää nykyvalossa pahalta virheeltä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta.
Jussi Halla-aho puolestaan on suhtautunut ilmastonmuutokseen ikävänä asiana, joka pitää pääasiassa vain hyväksyä. Esimerkiksi vuonna 2019 Halla-aho kertoi haastattelussa olevansa ilmastonmuutospessimisti. Hän ei usko, että ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä nykyisillä keinoilla. Toisaalta Halla-aho tai hänen johtamansa perussuomalaiset eivät ole kannattaneet mitään lisäkeinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Näkemys on enemmänkin ollut, että ei pienen Suomen teoilla ole mitään merkitystä globaalissa mittakaavassa, joten turha meidän on hankaloittaa suomalaisen teollisuuden toimintaa tai vähentää kansalaisten aineellista hyvinvointia. Halla-aho on vastustanut sellaisia ilmastonmuutosta hillitseviä toimia kuten esimerkiksi tuulivoiman tukemista tai metsähakkuiden rajoittamista.
Toisaalta Halla-aho on vuosikausia pyöräillyt lähes kaikki lyhyemmät matkat jopa sellaisilla keleillä, joissa moni muu turvautuisi henkilöautoon. Myös EU:n ulkopuolelta tuotavien tuotteiden osalta Halla-aho on kannattanut hiilitulleja yhdessä vihreiden kanssa.
Olli Rehn totesi vuonna 2019, että ilmastonmuutoksen torjuminen on paitsi tärkeää maapallon terveyden kannalta, on se myös järkevää talouspolitiikkaa. Tätä hän perusteli sanomalla: "Ilmaston liiallinen lämpeneminen vaikuttaisi kotimaassa huomattavan negatiivisesti moniin eri sektoreihin ja heikentäisi maailmantaloutta. Maailmanyhteisön pitäisi kyetä tekemään enemmän ja nopeammin päätöksiä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Ilmastonmuutoksen torjunta kaikilla tasoilla on siis hyvää talouspolitiikkaa."
En kuitenkaan löytänyt Olli Rehnin aiemmalta uralta mitään merkkejä siitä, että ilmastoasiat olisivat olleet hänelle erityisen tärkeitä. Rehn valittiin jo 1991 Keskustan ehdokkaana kansanedustajaksi. Keskusta puolueena ei ole ikinä ollut erityisen huolissaan ilmastonmuutoksesta, vaan se on keskittynyt enemmänkin suomalaisen maatalouden ja metsäteollisuuden tukemiseen. Kuitenkin europarlamentaarikkona noin 2014 - 2015 Rehn toivoi, että Suomessa olisi satsattu enemmän uusiutuvaan energiaan.
Tässä vertailussa ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa Pekka Haavisto vie selvän voiton. Hänen jälkeensä tulevat aika tasoissa jakamaan hopea- ja prossisijat Alexander Stubb sekä Olli Rehn. Jussi Halla-aho on selvästi heikoin tässä vertailussa, sillä hänen toimintansa ja puheensa ovat heikentäneet ilmastonmuutoksen torjuntaa. Ensin Halla-aho vähätteli pitkään ilmastonmuutokset merkitystä ja sittemmin hän on todennut, ettei sille kuitenkaan voida tehdä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti