Kehysriihen ruotimista

Alkuun täytyy kehua Orpon hallitusta siitä, että se onnistui kehysriihen tavoitteessaan. Tehdyillä päätöksillä pitäisi kohentaa julkista taloutta yhteensä kolmella miljardilla eurolla per vuosi. Ja tämä on erinomaista. Kehysriihen tulosten ansiosta vältämme EU:n alijäämämenettelyn. Mutta vielä sitä paljon tärkeämpää on, että markkinoilla säilyy usko Suomen taloudenpitoon. Ilman tällaista markkinoiden luottamusta, meidän olisi paljon kalliimpaa hoitaa velkojamme, sillä joutuisimme maksamaan korkeampia korkoja. 

Kaikkein merkittävin riihen päätös oli nostaa arvonlisäveroa. Yleinen arvonlisäverokanta nousee 1,5 prosenttiyksikköä niin, että jatkossa se on 24%:n sijasta 25,5%. Pelkästään tällä päätöksellä julkinen talous kohenee miljardilla eli alvin nostolla saavutettiin kolmasosa tavoitteesta. 

Kannattaa kuitenkin myös pohtia, mitkä kaikki jätettiin säästöjen ulkopuolelle. Räikein virhe on se, ettei yritystuista leikattu vieläkään. Ja tämä on aivan käsittämätöntä tilanteessa, jossa hallitus vakuuttaa kaikkien joutuvan osallistumaan säästötalkoisiin ja korostaa leikkausten välttämättömyyttä. Onko meillä muka todella tällaisessa talousahdingossa varaa tukea ruotsinristeilyä kymmenillä miljoonilla vuodessa? Alla oleva kuva näyttää suurimmat yritystukien saajat:

Pelkästään suoriin yritystukiin käytetään julkisia varoja vuosittain noin parin miljardin verran. Ja vielä enemmän rahaa tuhlataan erilaisiin yritysten verotukiin. Niiden takia menetetään useita miljardeja vuodessa. 

Suurin osa yritystuista on täysin hyödytöntä julkisten varojen tuhlausta ja monet tuista jopa aiheuttavat aktiivisesti haittaa taloudelle, sillä ne estävät tarpeellista talouden uudistumista. Myös Lukuisat talousasiantuntijat sekä valtiovarainministeriö ovat arvioineet, että yritystukia tulisi karsia erityisesti säilyttävien yritystukien osalta. Esimerkkinä säilyttävistä yritystuista oli muun muassa energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistuki. Myös kauppa-alusten tukeen ministeriö ehdotti säästökeinoja. Silti mitään ei tehty näiden tukien leikkaamiseksi.

Kehysriihen päätösten jälkeen Orpon hallitus on tehnyt päätöksiä, joilla julkisen talouden pitäisi kohentua yhteensä 9 miljardilla eurolla vuodessa. Ja nämä ovat olleet kovia päätöksiä, jotka sattuvat erityisesti moneen pienituloiseen. Lisäksi tiedetään varmasti, että arvonlisäveron nosto tulee näivettämään talouskasvua entisestään, sillä se on suoraan pois kotimaisesta kulutuksesta. Tämän takia tuntuukin järjettömältä, että näiden kipeiden leikkausten sijasta ei tohdittu leikata lainkaan yritystuista.

Eläkkeisiinkin kohdistettiin pienet säästötoimenpiteet siten, että yli 1 900 €/kk eläkettä nauttivien verotus kiristyy hiukan. Tällä tavalla saadaan noin 200 miljoonan euron säästöt. Tämä on oikeansuuntainen, mutta riittämätön toimenpide. Hyvätuloisia eläkeläisiä voitaisiin verottaa paljon enemmänkin. Veronmaksajien keskusliiton laskelman mukaan 2 000 euron keskieläkettä saavan verotus kiristyy 18 euroa vuodessa eli vaivaiset 1,5€ per kk. Tämähän on aivan mitätön leikkaus, jos sitä vertaa vaikkapa asumistukeen tehtäviin leikkauksiin. Esimerkiksi kahden lapsen yksinhuoltajan menot kasvavat yli 150€ kuukaudessa asumistuen heikennysten takia. Asumistuen leikkaus sattuu siis noin 100 kertaa kovemmin pienituloiseen työssäkävijään kuin mitä eläkeläinen menettää verojen korotuksesta.

 

Hyvää uudessa hallitusohjelmassa

Orpon vetämänä syntynyttä hallitusohjelmaa on jo ennätetty kauhistelemaan vaikka kuinka. Ja toki ohjelmassa moni asia olisi voinut olla paremmin. Silti siitä löytyy myös hyviä asioita, joiden toteuttaminen veisi mielestäni Suomen parempaan suuntaan. Tässä blogikirjoituksessa keskityn puhtaasti hyviin asioihin uudessa hallitusohjelmassa. 

Ja ihan vain tiedoksi, en äänestänyt mitään neljästä tulevan hallituksen puolueesta. Mielestäni eduskuntavaaleissa oli tarjolla myös parempia vaihtoehtoja.

Tärkein positiivinen asia Orpon hallituksen ohjelmassa on, että Suomen velkaantuminen aiotaan tosissaan laittaa kuriin. Vuoden 2022 lopussa Suomen valtion velka suhteessa bruttokansantuotteeseen oli 51,6%. Se ei vielä ole katastrofi, mutta suuntaa on syytä kääntää.

Sitten niihin konkreettisiin positiivisiin ehdotuksiin, joita hallitusohjelmasta löytyy.

Asumistukea ei enää makseta omistusasunnosta. Jatkossa omaisuutta asumistuen saajalla voi olla enintään 10 000 euroa. Asumistukeen kuluu nykyään Suomessa yli 2,6 miljardia euroa vuodessa ja siihen liittyvät kulut ovat kasvaneet lyhyessä ajassa miljardilla. Tähän mennessä omaisuus ei ole vaikuttanut asumistuen määrään lukuun ottamatta niitä, jotka elävät toimeentulotuella. Asumistukea leikataan myös muilla tavoilla, jotka mielestäni eivät välttämättä ole järkeviä. Mutta tätä omaisuusrajaa kannatan, sillä mielestäni yhteiskunnan ei ole syytä maksaa asumistukea esimerkiksi vapaaherraksi ryhtyneelle tyypille, jolla on satojen tuhansien omistusasunto.

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa porrastetaan niin, että kahdeksan työttömyysviikon jälkeen etuuden taso laskee 80 prosenttiin alkuperäisestä tuesta. 34 viikon jälkeen tuki laskee 75 prosenttiin. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kulut olivat 2,5 miljardia vuonna 2021. Uskon, että joidenkin henkilöiden tapauksessa tämä porrastaminen kannustaa hakemaan uutta työtä pari kuukautta nopeammin. Kirjoitin aiheesta tarkemmin vuonna 2021. 

Vuorotteluvapaasta luovutaan. Siitä kertyy vain pieni säästö (noin 20 miljoonaa euroa), mutta ei yhteiskunnan ole tarpeen tukea keski-ikäisten ihmisten harrastustoimintaa tai itsensä etsimistä. Kannatan toki voimakkaasti paussin pitämistä työelämästä, mutta mielestäni sellainen paussi tulisi tehdä omien säästöjen turvin.

Alkon alkoholimonopolia puretaan osittain. Vahvempien (max 8%) alkoholijuomien myynti sallitaan jatkossa tavallisissa ruokakaupoissa. Myös alkoholin nettikaupan asema selkeytetään ja sen todetaan olevan selvästi laillista toimintaa. 

Hallitus uudistaa perusturvan. Tarkoituksena on saada aikaiseksi yksi ”yleistuki”. Yleistuki vähenisi työtulojen noustessa, jolloin käteen jäävä tulo on helpommin ennakoitavaa ja työnteko kannattaa nykyistä paremmin. Tämä vaikuttaa erittäin lupaavalta askeleelta kohti perustuloa, jota kannatan erittäin lämpimästi. Perustulosta olen kirjoittanut aiemmin. 

Hallitusohjelmassa esitetään kiristyksiä tupakkaveroon ja nikotiinipussien tuomista tupakkaveron alaisiksi. Näillä toimilla on tarkoitus saada valtion kassaan yhteensä 150 miljoonaa euroa. Lisäksi hallitus aikoo kiristää virvoitusjuomaveroa. Tällaiset haittaverot ovat parhaita veroja. Tosin terveysveron osalta olisi voitu tehdä enemmänkin.

Veikkauksen uhkapelimonopolia murretaan ja siirrytään digitaalisissa uhkapeleissä lisenssimalliin. Iso osa uhkapelaamisesta tapahtuu jo digitaalisesti internetin välityksellä. Tästä digipelaamisesta yli 50% hoituu ulkomaisten pelifirmojen kautta, jotka eivät maksa mitään Suomen valtiolle uhkapeliongelmien hoitamiseksi. Lisenssijärjestelmään siirryttäessä isompi osa digipelaamisesta tulee laillisen toiminnan piiriin ja niistä saadaan rahaa yhteiskunnalle. Tällä rahalla sitten voidaan tehostaa rahapelitoimialan valvontaa ja hoitaa uhkapelaamisesta seuraavia ongelmia.

Apteekkien kartellivoimaa heikennetään ja reseptivapaat itsehoitolääkkeiden myynti sallitaan tavallisissa kaupoissa. Tämä tekee lääkkeistä halvempia.

Lasten ja nuorten terapiatakuu toteutetaan eli varmistetaan lasten ja nuorten yhdenvertainen pääsy perustasolla lyhytpsykoterapiaan tai muihin vaikuttaviin psykososiaalisiin hoitoihin. Tällä tavalla hallitusohjelma vastaa nuorten mielenterveyden osalta toiveisiin, joita eri järjestöt ovat esittäneet.

Mitä mieltä itse olet uudesta hallitusohjelmasta? Mikä siinä on mielestäsi parasta?

Perussuomalaisten ajatuksia Suomen taloudesta

Perussuomalaisten suosio kasvaa ja puolue on noussut tuoreimmissa gallupeissa toiseksi suosituimmaksi puolueeksi Kokoomuksen jälkeen. Muutenkin näyttää hyvin mahdolliselta, että PS päätyy seuraavaan hallitukseen, sillä Kokoomus kelpuuttaa perussuomalaiset hallituskumppaniksi. Sen takia onkin hyvä selvittää, millaisia muutoksia perussuomalaiset ajavat Suomen talouteen. Tätä varten luin läpi PS:n talouspoliittisen ohjelman. 

En suinkaan ole ainoa tätä talouspoliittista ohjelmaa analysoinut. Esimerkiksi ekonomisti Heikki Pursiainen lyttäsi ohjelman melko totaalisesti Twitter-kirjoituksessaan. Pursiainen haukkuu erityisesti kahta talousohjelman ideaa. Ensinnäkin hänen mielestään PS:n ajama globalisaation vastustaminen on Suomen talouden kannalta erittäin huono idea. Pursiaisen mielestä: "Suomen kannalta on olennaista, että tavarat, ajatukset, palvelut, pääomat ja ihmiset liikkuvat mahdollisimman vapaasti." Lisäksi Heikki väittää PS:n vastustavan suomalaisten kouluttautumista mahdollisimman korkealle, mikä olisi sekin hyvin haitallista Suomelle. Ekonomisti kiteyttää tuomionsa talouspoliittiselle ohjelmalle seuraavasti: "Perussuomalaisilla ei ole yhtään järjellistä ideaa Suomen talouden korjaamiseksi. Päinvastoin puolueella on kikkapussissaan joukko tuhoisia ideoita."

Mutta onko PS:n talouspoliittinen ohjelma todella niin huono kuin mitä Pursiainen antaa ymmärtää? Otetaanpa selvää. Samaan tapaan kuin aiemmin analysoidessani Kokoomuksen vaihtoehtobudjettia, keskityn nyt vain konkreettisiin toimiin tai muutoksiin, joita PS ehdottaa.

Perussuomalaiset hillitsisivät Suomen velkaantumista höyläämällä tasaisesti vähän kaikista (tai ainakin lähes kaikista) hallinnonaloista. He ehdottavat, että: "Suomen talous on tasapainotettava kahden vaalikauden kuluessa kohdistamalla kullekin hallinnonalalle noin 2–4 % mittaluokan vuosittainen säästötavoite." Tämä tarkoittaa siis noin 2 miljardin euron leikkausta näin alkuun ja sitten pikkuhiljaa lisäleikkausten absoluuttinen määrä vähenisi. Ajatuksena on, että tällä tavalla kahdeksassa vuodessa saavutettaisiin yhteensä noin 10 miljardin säästöt. Vertailun vuoksi Kokoomus on ehdottanut, että velkaantumista on vähennettävä vähintään miljardilla joka vuosi kahden vaalikauden ajan. Eli perussuomalaiset vaativat kaksinkertaista leikkaustahtia Kokoomukseen verrattuna.

On kiistämätön fakta, että Suomen velkaantuminen on pysäytettävä. Ja se ei tule onnistumaan ilman tuntuvia leikkauksia, joten siinä mielessä tämä PS:n leikkaustavoite on hyvä. Toisaalta kertoo mielestäni joko pelkuruudesta tai näkemyksen puutteesta, että perussuomalaiset turvautuvat pelkästään tasaisesti lähes kaikesta leikkaavaan juustohöylään, eivätkä edes yritä kohdistaa leikkauksia mihinkään tiettyihin asioihin. 

Tuttuun tapaansa perussuomalaiset eivät kannata Suomen nykyistä ympäristölinjaa vaan he tekisivät siihen rajuja muutoksia. "Suomessa on maatamme näivettävän vihreän siirtymän sijasta ajettava sinivalkoista siirtymää, joka tarkoittaa kansallisen edun asettamista talous-, elinkeino- ja ilmastopolitiikan perustaksi." PS:n mukaan kansallinen hiilineutraaliustavoite on siirrettävä vuoteen 2050. Erillinen ympäristöministeriö tulee lakkauttaa ja siirtää maa- ja metsätalousministeriön alaiseksi. Tällä tavalla ympäristöasiat eivät jatkossa pääsisi liiaksi rajoittamaan esimerkiksi metsien hyödyntämistä taloudellisesti. Mielestäni tämä on erittäin lyhytnäköistä ajattelua ja selvästi väärin.

Ohjelmassa todetaan, että julkisrahoitteisen tutkimus- ja kehitystyön rahoitusta tarvitaan jatkossakin ja se on pidettävä vähintään nykyisellä tasolla. Tämä on todella hyvä asia.

Sen sijaan olen erittäin pettynyt PS:n totaaliseen tyrmäykseen perustulolle, vaikkei se mikään iso yllätys ollutkaan. Silti tuntuu todella typerältä kategorisesti teilata perustulo, vaikka juuri sitä ennen talouspoliittisessa ohjelmassa kerrotaan nykyisen sosiaaliturvan aiheuttamista merkittävistä kannustinloukuista. Kannustinongelmaa PS korjaisi laskemalla ansiotuloverotusta sekä lyhentämällä ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa. Molemmat toki auttavat kannustinloukkuihin, mutta samoin kuin Kokoomuksen vaihtoehtobudjetin kohdalla epäilen vahvasti, onko meillä todella varaa merkittäviin veronalennuksiin samalla kun valtion velkaantumista pitäisi voimakkaasti hillitä. Hassusti PS:n ohjelma tuo tämän ristiriitaisuuden itsekin selvästi esiin: "Kroonisesti alijäämäisen julkisen talouden tasapainottaminen asettaa haastavaksi verotuksen samanaikaisen keventämisen."

Toinen loogisen ajattelun ristiriitaisuus tulee esiin suhtautumisessa maahanmuuttoon. Talousohjelmassa toisaalta tuodaan selvästi esiin, miten väestön ikääntyminen ja kantasuomalaisten riittämätön väestönkasvu johtavat suuriin ongelmiin kun tarvittavia työntekijöitä ei riitä ja huoltosuhde menee yhä huonompaan suuntaan. Mutta sitten jotenkin täysin järjettömästi tästä vedettävä johtopäätös on, että maahanmuuttoa Suomeen pitäisi voimakkaasti kiristää sen sijaan, että sitä pyrittäisiin kasvattamaan. Tämä on äärimmäisen idioottimaista. Ja Pursiaisen kritiikki osuu myös maaliinsa siinä, että on todella typerää vastustaa suomalaisten korkeakouluttautumista. Varsinkin kun PS tuo omassa ohjelmassaan juuri sitä ennen esiin tilastoja ja ennusteita, jotka osoittavat, että entistä useampi työpaikka tulevaisuudessa vaatii korkeaa osaamista.

Hyvää sen sijaan ovat lisäpanostukset ammatilliseen koulutukseen sekä jatkuvaan oppimiseen. 

Siinä perussuomalaiset eroavat muista oikeistopuolueista, että ne katsovat yleissitovien työehtosopimusten olevan jatkossakin paras tapa varmistaa työrauha sekä taata työntekijöiden kohtuulliset korvaukset.

Perussuomalaiset pitävät toki edelleen kiinni EU-vastaisuudestaan. He vastustavat voimakkaasti niiden EU-maiden talouksien tukemista, jotka ovat vielä Suomeakin pahemmin velkaantuneita. Tässä asiassa olen PS:n kanssa jokseenkin samoilla linjoilla eli esimerkiksi Italian täytyisi itse tehdä niitä kipeitä päätöksiä, jotka tarvitaan velkojen hoitamiseen. Toisaalta jos Italia päästetään täysin romahtamaan, sattuu se kovasti myös suomalaisiin, joten jonkinlaista yhteisvastuuta tuskin voimme välttää. 

Mikä siis on kokonaisarvosana PS:n talousohjelmalle? Annan sille arvosanaksi 6 miinus perinteisellä kouluarvosana-asteikolla 4 - 10. 

Konkretiaa Kokoomuksen vaihtoehtobudjetista

Kokoomus julkaisi 29.11.2022 vaihtoehtobudjettinsa vuodelle 2023. Lukaisin sen läpi ja poimin tähän joitakin mielenkiintoisimpia konkreettisia ehdotuksia. Kannattaa kuitenkin huomata, että erilaiset toiveet talouskasvun kiihdyttämisestä tai esimerkiksi työllisyysasteen nostamisesta eivät ole mitään konkreettisia toimenpiteitä. Ne ovat hienoja tavoitteita, joita luonnollisesti jokainen puolue haluaisi Suomelle.

Isoin teema Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa on julkisen talouden velkaantumisen hidastaminen. Tämä tavoite on linjassa muun muassa talouspolitiikan arviointineuvoston ja Pellervon taloustutkimuksen (PTT) näkemysten kanssa. Samoin valtiovarainministeriön virkamiesten 8.12.2022 julkaisema raportti suorastaan vaatii Suomen seuraavia hallituksia tekemään miljardien leikkauksia sekä veronkorotuksia. Muuten valtion velka kasvaa hallitsemattoman suureksi. Kokoomus esittääkin tämän mukaisesti, että velkaantumista on vähennettävä vähintään miljardilla joka vuosi kahden vaalikauden ajan.

Nostan hattua Kokoomukselle näinkin yksityiskohtaisen leikkauslistan tekemisestä. Osoittaa rohkeutta ja suoraselkäisyyttä tuoda julkisen arvostelun kohteeksi kipeää tekevät leikkaukset näin lähellä vaaleja ja tilanteessa, jossa Kokoomus paistattelee suosituimpana puolueena. Toivottavasti muutkin puolueet ottavat mallia tästä ja vaalikeskusteluissa päästään aidosti keskustelemaan konkreettisista ratkaisuista. 

Kokoomus on mielestäni leikkaamassa myös pääasiassa ihan oikeista asioista. Isoimmat leikkaukset he kohdistaisivat asumistukiin sekä yritystukiin. Sekä asumisen että yritysten tukia leikattaisiin molempia reilut 400 miljoonaa eli yhteensä tästä tulisi säästöä vuodessa 850 miljoonaa. Asumistukia on kuitenkin monenlaisia. Esimerkiksi VATTin tutkimukset ovat todenneet, että merkittävä osa Ara-asuntojen tuesta kohdistuu keski- ja suurituloisille. Siitä olisikin siis hyvä leikata merkittävästi pois, sillä valtion on tärkeämpi kohdistaa tukensa niille, jotka tukea oikeasti tarvitsevat. Kokoomus kuitenkin leikkaisi myös kaikkein köyhimmiltä suorien asumistukien saajilta. 

Yritystukien leikkaaminen on mielestäni pelkästään positiivista. Olisi toki ollut vielä parempi, jos Kokoomus esittäisi vielä paljon suurempiakin leikkauksia yritystukiin, mutta nämä vajaan puolen miljardin säästöt ovat sentään hyvä alku. Eniten leikattaisiin yritystukia seuraavista:

Leikataan kivihiiltä korvaavien investointien energiatukea -60 milj.

Leikataan viihdemerenkulun miehistötukea (säilytetään rahtiliikenteen huoltovarmuusosuus) -77,2 milj.

Verojen kohdalla Kokoomuksen logiikka kuitenkin heittää häränpyllyä. Jos kerta isona tavoitteena on vähentää valtion velkaantumista, miten ihmeessä Kokoomus voi samalla ehdottaa merkittäviä veronalennuksia? Kokoomus kohdentaisi tasaisesti kaikille tuloluokille veronkevennyksiä miljardi euroa. Lisäksi Kokoomus ehdottaa kotitalousvähennyksen pysyvää vahvistamista sekä ikäihmisille parannettua kotitalousvähennystä. Vertailun vuoksi nämä veronkevennykset aiheuttavat isomman loven valtion budjettiin kuin mitä kaikille Kokoomuksen esittämillä asumis- ja yritystukien leikkauksilla säästettäisiin. Ymmärtäisin jos töihin kannustavuuden nimissä matalia palkkoja tienaavien ansiotuloveroja kevennettäisiin, mutta on täyttä typeryyttä leikata keski- ja suurituloisten veroja. Puhumattakaan eläkeläisten verotuksen leikkaamisesta, sillä hehän eivät töitä enää tee kuitenkaan.

Samalla tavalla valtion budjetin tasapainottamisen kannalta aivan väärään suuntaan veisi ehdotettu kotitalousvähennyksen nostaminen pysyvästi 3 500 euroon. Kotitalousvähennyksestä hyötyvät pääasiassa hyvätuloiset, joten tällä tavalla valtio vain tukisi varakkaita. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) tutkimuksen mukaan kotitalousvähennys ei lisää työpaikkoja palvelualoilla eikä myöskään merkittävästi vähennä veronkiertoa. Eli se on pääasiassa täysin hyödytöntä koko Suomen kannalta.

Kokoomus haluaa siirtää verotuksen painopistettä työn ja yrittäjyyden verotuksesta kohti kulutus- ja haittaveroja. Tämä tarkoittaa myös siirtymistä progressiivisesta verotuksesta kohti tasaverotusta. Uutena veron muotona Kokoomus ehdottaa terveysperustaista veroa. Tämä kulutusvero kohdennettaisiin sellaisiin tuotteisiin, jotka sisältävät merkittävän määrän epäterveellisiksi määriteltyjä ainesosia. Tämä on mielestäni hyvä idea ja olenkin aiemmin blogissani kannattanut tätä. Tällaisella epäterveellisten tuotteiden lisäverolla Kokoomus tavoittelee 300 miljoonan euron verokertymän kasvua.

Kokoomus esittää merkittäviä muutoksia ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Ensinnäkin he porrastaisivat työttömyysturvaa siten, että ansiosidonnainen työttömyysturva olisi työttömyyden alussa nykyistä hieman korkeampi, minkä jälkeen tukisumma laskee joko tasaisesti tai portaittain työttömyyden pitkittyessä. Lisäksi Kokoomuksen mielestä työttömyysturvan kestoa tulee rajata 200 päivään. Nämäkin ovat mielestäni fiksuja ehdotuksia, sillä nykyinen 400 päivää ansiosidonnaista on aivan tarpeettoman pitkä aika. Jos aihe kiinnostaa enemmän, olen kirjoittanut ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta aiemmin näin.

Ansiosidonnaisen lyhentämisen ja porrastamisen lisäksi Kokoomus laajentaisi ansiosidonnaisen työttömyysturvan kaikille, jotka täyttävät sen ehdot. Tämä kasvattaisi työttömyysturvamenoja 195 miljoonaa euroa, mutta olisi ehdottomasti reilua ja oikein. Nykyjärjestelmä, jossa kaikki maksavat ansiosidonnaisesta, mutta vain työttömyyskassan jäsenet saavat sitä, on kieltämättä epäoikeudenmukainen.

Vaihtoehtobudjetissa on paljon muitakin mielenkiintoisia ehdotuksia, joita luettelen alla:

• Kokoomus vapauttaisi viinien myynnin ruokakauppoihin ja kioskeille. Samalla viinin vahvuisten alkoholijuomien verotusta kiristettäisiin niin, että valtion verotulot samalla kasvaisivat 200 miljoonalla eurolla. Hyvä!

• Jokaiselle vastasyntyneelle avattaisiin osakesäästötili, jonne valtio tekee 500 euron talletuksen. Huono idea. Kannatan osakesäästämisen laajentamisesta noin yleisesti, mutta mielestäni valtion ei ole syytä tuhlata yhteisiä rahoja keskituloisten ja rikkaiden lasten säästöjen tukemiseen. Meillä ei ole varaa tuollaiseen. 

• Perhevapaajärjestelmää on kehitettävä siten, että tavoitteet tasa-arvoa ja naisten työllisyyttä parantavasta uudistuksesta aidosti toteutuvat. Hyvä!

• Suomalaisesta korkeakoulusta valmistuvalle ulkomaan kansalaiselle on myönnettävä automaattinen oleskelulupa. Todella hyvä! Nyt on aivan järjetöntä, että Suomi kouluttaa yhteisillä verorahoilla ulkomaisia, mutta sitten potkii nämä pois Suomesta valmistumisen jälkeen. Meidän tulee tehdä paljon enemmän, jotta osaavat ja koulutetut ihmiset jäävät Suomeen työskentelemään.

• EU:n päästökauppamekanismia vahvistetaan ja laajennetaan. Hyvä! Päästökaupan on todettu olevan kustannustehokkain tapa hillitä kasvihuonekaasuja.

• Miljardi vauhdittamaan asuntotuotantoa edistäviä liikennehankkeita. Esimerkiksi Espoon kaupunkirata, Helsinki—Riihimäki kapasiteetin lisääminen (2. vaihe), Turun ratapihan kehittäminen ja Kupittaa—Turku kaksoisraiteen rakentaminen ja Pääradan suunnittelun edistäminen välillä Tampere—Oulu. Pääomitetaan raidehankkeiden suunnittelua ja toteutusta varten perustettuja hankeyhtiöitä kahdella miljardilla eurolla.

• Tämä on hankalampi arvioida. Toisaalta valtion kannattaa mielestäni tukea yhteistä infraa ja erityisesti raideliikennettä. Sillä tätä eivät markkinat ikinä hoida. Mutta tässä tilanteessa, jossa pitäisi epätoivoisesti etsiä säästöjä valtion menoihin ja toisaalta yritetään hillitä inflaatiota, ei näin isoja lisäinvestointeja ehkä kannata tehdä.

• Kokoomus esittää ammattiliikenteelle kevyemmin verotettua dieselpolttoainetta, eli ns. ammattidieseliä. Typerä idea! Tämä olisi vain jälleen yksi uusi tehoton yritystuki, josta ei sitten ikinä päästäisi eroon. Ylipäätään fossiilisten polttoaineiden käytön tukeminen on typerää.

• Asetetaan sähkölle EU-laajuinen kattohinta. Idioottimainen ajatus, enkä ymmärrä, miten ihmeessä markkinataloutta kannattava puolue kehtaa edes esittää tällaista. Jos ja kun sähköstä on pulaa, niin tällainen kattohinta vain johtaisi sähkökatkoihin.

• Pääomitetaan korkeakouluja 1 000 miljoonalla eurolla vahvistaen niiden autonomiaa ja omaa rahoitusasemaa. Hyvä idea! Yhteisen infran lisäksi tutkimuksen ja koulutuksen tukeminen ovat järkeviä investointeja tulevaisuuteen.

• Luovutaan Veikkauksen monopolista ja siirrytään uuteen rahapelien lisenssijärjestelmään. Hyvä idea!

• Turvataan maanpuolustuksen määrärahat Naton tavoitteen mukaisesti vähintään 2%:n tasolle suhteessa bruttokansantuotteeseen. Hyvä! Tässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa meidän on valitettavasti pakko pitää yllä uskottavaa maanpuolustuskykyä. 

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha ja sen vaikutus työnhakumotivaatioon

Kuten niin moni muukin, olin vuosi sitten YT-neuvottelujen piirissä. Arvelin tuolloin, että todennäköisyys saada potkut oli melko suuri. Joten aloin pohtimaan, miten pärjäisin ja toimisin työpaikan menetettyäni. Näihin suunnitelmiini vaikuttivat, miten paljon saisin ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa ja miten pitkään. Ja pari päivää sitten kuulimme, millaisia ehdotuksia ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista pohtinut työryhmä antoi. Eli tässä olisi hyvä peilata omia varautumissuunnitelmiani tämän työryhmän ehdotuksiin.

Suunnitelmani työttömyyden varalle keväällä 2020

Olen ollut jo useita vuosia työelämässä kohtuullisen hyvällä palkalla, joten säästöjä oli kertynyt useita kymmeniätuhansia euroja. Toki samaan aikaan oli myös vielä paljon enemmän asuntolainaa, mutta korkojen ollessa erittäin matalla (käytännössä nollassa), ei siitä ollut suurta murhetta. Laskin, että olisin tuolloin saanut ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa bruttona noin 2 200€ kuukaudessa ja ennakonpidätyksen jälkeen käteen olisin saanut noin 1 600 €/kk.

Tämä 1 600 €/kk olisi riittänyt kattamaan kuukausittaiset menoni useimpina kuukausina ilman, että olisin joutunut erityisemmin säästämään normaalista elämänmenostani. Jos jonain kuukautena olisin halunnut tehdä esimerkiksi lomamatkan, niin sitten olisin joutunut syömään säästöjäni. Mutta koska niitä säästöjä oli ihan kohtuullisesti ja olisin hyvin voinut kajota niihin satunnaisesti, en siis olisi joutunut kiristämään vyötä normaaliin verrattuna.

Ansiosidonnaisen suuruuden lisäksi sen kesto on erittäin oleellinen asia. Ansiosidonnaista maksetaan päivärahoina viideltä päivältä per kalenteriviikko. Siksi ansiosidonnaisen enimmäisajasta vähennetään viikon ajalta vain viisi päivää, vaikka viikossa on seitsemän päivää. Eli yllä mainittu 1 600 € /kk olisi kuluttanut minulta 22 ansiosidonnaisen maksupäivää kuukaudessa. Jos työhistoriaa on enemmän kuin kolme vuotta ansiosidonnaisen päivärahan kesto on 400 päivää. Ja minulla tämä ehto olisi täyttynyt eli olisin saanut ansiosidonnaista:

• 400 päivää / 22 päivää per kk = 18 kuukautta eli 1,5 vuotta

Jos olisin jäänyt työttömäksi, olisin toki halunnut jossain vaiheessa takaisin töihin. Useista eri lähteistä olin kuullut, että jos työttömyys kestää yli 6 kuukautta, niin sen jälkeen töiden saaminen hankaloituu. Sen takia asetin tavoitteekseni, että uusi työpaikka pitäisi saada viimeistään noin 6 kuukauden kuluttua työttömäksi jäämisestä. Tähän aikarajaan ei siis vaikuttanut lainkaan ansiosidonnaisen kesto, vaan olisin asettanut itselleni saman 6 kuukauden aikarajan, vaikka ansiosidonnaista olisi maksettu tuplasti pidempään eli 3 vuotta tai vastaavasti vain 12 kuukaudelta.

Toisaalta koska ansiosidonnaisen suuruus riitti hyvin normaaliin elämiseen, ei minulla olisi ollut mikään liian kova kiire takaisin oravanpyörään. Mieluusti olisin vain nauttinut elämästä ja ladannut akkuja hetken aikaa. Sen takia suunnittelin, että ensimmäiset 2 kuukautta työttömäksi jäämisen jälkeen en edes ajattelisi töiden hakua. Parin kuukauden jälkeen tarkoituksena oli silloin tällöin selailla avoimia paikkoja ja laittaa tutuille tiedoksi, että olisin kiinnostunut kuulemaan mielenkiintoisista työpaikoista. Ja sitten kun työttömyyttä olisi kestänyt kolme kuukautta, laittaisin enemmän paukkuja työpaikan hakemiseen. Kuitenkin vielä tässä vaiheessa minulla olisi varaa olla hyvinkin valikoiva sen suhteen, millaisia työpaikkoja lähtisin ylipäätään hakemaan. 

Miten erilaiset ehdotukset ansiosidonnaisen muuttamisesta olisivat vaikuttaneet omaan käyttäytymiseeni

Työryhmä ehdotti, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehto muutettaisiin tuloperusteiseksi. Tämä ei olisi vaikuttanut minuun tai juuri keneenkään muuhunkaan kokonaista työaikaa tekevään mitenkään, sillä ansaitsin reippaasti enemmän, kuin ehdotettu raja 850 euroa kuukaudessa. En ole katsonut tilastoja, mutta jos tuloraja tosiaan olisi tuo 850 euroa kuukaudessa, niin tuskin se muuttaisi juuri lainkaan sitä, kuinka moni olisi oikeutettu ansiosidonnaiseen.

Toinen työryhmän esitys liittyi ansiosidonnaisen enimmäiskeston voimakkaampaan porrastamiseen henkilön työhistorian mukaan. Portaita tulisi nykyistä enemmän. Lyhyellä työhistorialla saisi oikeuden lyhytkestoisempaan työttömyyspäivärahaan ja pidemmällä työhistorialla pidempään. Kuten yllä kerroin, vaikka ansiosidonnaisen pituus olisi ollut vain 12 kk nykyisen 18 kuukauden sijasta, ei sillä olisi ollut mitään vaikutusta omaan käyttäytymiseeni. Sen sijaan olisin luultavasti lähtenyt hakemaan töitä nopeammin, jos ansiosidonnaista olisi maksettu vain kuuden kuukauden ajalta eli kestoa olisi pitänyt lyhentää todella dramaattisesti, jotta se olisi vaikuttanut.

Omalla kohdallani työnhakua olisi nopeuttanut sellainen tilanne, jossa ansiosidonnaisen suuruus olisi laskenut ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen. Jos esimerkiksi olisin tiennyt, että kolmen kuukauden jälkeen saisinkin enää 1 200 € kuukaudessa käteen, niin se olisi saanut minut aloittamaan töiden hakemisen tosissaan jo 1 - 2 kuukauden työttömyyden jälkeen. Kaltaiseni melko hyvätuloisen henkilön kohdalla tällainen ansiosidonnaisen suuruuden laskeminen muutaman kuukauden jälkeen olisi mielestäni tehokkain tapa motivoida työnhakuun, eikä se kuitenkaan olisi mitenkään kohtuuttoman rankka kohtalo. Kuten edellä kerroin, kaltaiseni hyvätuloiset henkilöt ovat luultavasti saaneet säästöön ihan mukavasti rahaa, joten jos töitä ei muutamassa kuukaudessa löytyisikään, ei se vielä olisi mikään tragedia.