Jakeluvelvoitelain avulla edistetään uusiutuvien polttoaineiden käyttöä moottoribensiinin, dieselöljyn ja maakaasun korvaamiseksi liikenteessä. Tällä hetkellä jakeluvelvoite on 13,5 prosenttia ja aiemmin tavoitteena on ollut nostaa tämä asteittain 30 prosenttiin vuoteen 2029 mennessä. Biopohjaisten polttoaineiden osuuden lisääminen on kuitenkin kallista puuhaa, minkä takia jakeluvelvoitteen nosto johtaisi myös polttoaineiden pumppuhintojen kallistumiseen. Alla on esimerkki syksyltä 2022 dieselin hinnan muodostumisesta.
Nyt Petteri Orpon johdolla neuvotteleva nelikko on päätymässä siihen, että jakeluvelvoite jätetään nykytasolle eli 13,5 prosenttiin ainakin ensi vuodeksi. Tämän tavoitteena on hillitä polttoaineiden pumppuhintoja eli tarjota autoilijoille halvempaa polttoainetta. Huonona puolena on kuitenkin se, että jos ei puolestaan tehdä jotain korvaavia toimenpiteitä, ei Suomi saavuta liikenteen päästöjen vähennystavoitteita. Olisiko siis tarjolla jokin jakeluvelvoitetta parempi tapa vähentää liikenteen päästöjä? Kyllä on.
Jakeluvelvoitteen nosto parhaimmillaan vähentää liikenteen päästöjä ainakin hiukan, mutta se tekee sen rahaa tuhlailevalla tavalla. Lisäksi biopohjaisten polttoaineiden valmistaminen ja jakelu kuormittavat nekin paljon luontoa eli ilmaston kannalta vaikutukset eivät ole välttämättä lainkaan hyviä. Ensinnäkin biopolttoaineiden tuotanto kuluttaa itsessään paljon energiaa. Eli helposti voi käydä niin, että yhden biodiesel-tankillisen tuottaminen kuluttaa fossiilista dieseliä saman verran. Toisekseen biopolttoaineiden vaatima lisääntynyt maanviljely johtaa helposti metsien hakkaamiseen, minkä seurauksena hiilidioksipäästöt lisääntyvät ja luonnon monimuotoisuus kärsii.
Valtiovarainministeriön esitti muistiossaan: "Suomen taakanjakosektorin keskeisen politiikkatoimen, liikenteen uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteen... ...rajakustannus on noussut erittäin korkeaksi, noin tasolle 500-1000 €/tCO2, ja kansantaloudellinen kokonaiskustannus jo yli miljardiin euroon vuodessa. Jakeluvelvoitteella ei kuitenkaan todennäköisesti vähennetä globaaleja nettopäästöjä." Tämä tarkoittaa, että jakeluvelvoitteen nostaminen aiheuttaisi yhä suurempia kustannuksia yhteiskunnalle ilman, että siitä olisi välttämättä yhtään mitään hyötyä ympäristön kannalta.
Jakeluvelvoitetta paljon parempi tapa olisi polttoaineveron eli valmisteveron nostaminen. Jos luovuttaisiin kokonaan jakeluvelvoitteesta ja sen sijaan korotettaisiin polttoaineiden valmisteveroa, saavutettaisiin selviä hyötyjä:
- Valtio saisi enemmän kipeästi kaipaamiaan verotuloja, jolloin menoleikkauksia ei tarvittaisi niin paljoa. Tämä tarkoittaisi enemmän rahaa esimerkiksi terveydenhoitoon ja koulutukseen.
- Ympäristön ja ilmaston kannalta lopputulos olisi parempi, sillä esimerkiksi metsää ei hakattaisi biopolttoaineita varten tai peltoviljelyä ei lisättäisi, jotta saadaan enemmän viljaa etanolin tuotantoon.
- Vähintään nykyisellä tasolla pysyvä polttoaineen hinta pitäisi huolen siitä, että autoilua karsittaisiin sieltä, mistä se helposti onnistuu. Jos päästöjä tarvitsee laskea enemmän, veroa voidaan nostaa pikkuhiljaa samaan tapaan kuin aiemmin oli tarkoituksena nostaa jakeluvelvoitetta.
- Ruoan hintaan ei tulisi nousupainetta, kun biopolttoaineet eivät kilpailisi ruokatuotannon kanssa samoista raaka-aineista.
