maanantai 18. lokakuuta 2021

Auttaako aktiivimalli kakkonen oikeasti työttömyyteen?

Syyt työttömyydelle

Kykyviisari-kysely on työ- ja toimintakyvyn itsearviointimenetelmä vaikeassa työmarkkinatilanteessa oleville. Kyselyssä vastaajaa pyydetään esimerkiksi arvioimaan tärkeimpiä syitä sille, miksi hän ei ole työssä. Siihen on vastannut noin 30 000 henkilöä, joista suurin osa on ollut kokonaan työttömänä.

Vastausten perusteella yleisimmät syyt työttömyydelle ovat:

  1. Työmahdollisuuksien puute (32 - 42 %)
  2. Terveyteen ja toimintakykyyn liittyvät ongelmat (21 - 51 %)
  3. Koulutuksen ja osaamisen puute (20 - 37 %)
  4. Työmotivaation puute (11 - 26 %)
Prosentit ovat jatkumoita, koska tulokset vaihtelevat sen mukaan, miten pitkään henkilö on ollut työttömänä. Esimerkiksi alle vuoden työttömänä olleista 21% arvioi terveyteen tai toimintakykyynsä liittyvien ongelmien vaikuttavan paljon tai erittäin paljon työllistymiseensä. Yli kymmenen vuotta työttömänä olleiden kohdalla vastaava lukema on jo 51 %.


Kykyviisarin lisäksi työttömyyden syitä on tutkittu myös muilla keinoilla. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) tutkimusraportti vuodelta 2020 ”Työttömyyden kasvot” (Faces of Joblessness) tuo esiin suomalaisen työttömyyden kahdeksat kasvot. Tämän perusteella ihmiset ovat Suomessa työttöminä pääasiassa seuraavista syistä:
  • Terveysrajoitteet (45 %)
  • Tulokseton työnhaku (30 %)
  • Muusta kuin työnteosta saatavat merkittävät tulot (28 %)
    • Tämä tarkoittaa erityisesti varhaiseläkkeellä olevia
  • Ei aiempaa työkokemusta tai työmarkkinoilla kaivattavaa osaamista (16%)
  • Lasten hoitaminen (10%)
  • Ei motivaatiota hakea töitä, koska työttömyyskorvaukset riittävät (4%)

Aktiivimalli kakkonen

Aktiivimalli kakkosen olennaiset muutokset työnhakijan näkökulmasta ovat:
  • Työtön työnhakija saa aiempaa yksilöllisempää tukea työnhakuunsa. 
  • Työnhakijan ja asiantuntijan ensimmäinen kohtaaminen tapahtuu nykyistä nopeammin. Tämän jälkeen tukea työnhakuun saa nykyistä tiiviimmin.
  • Työnhakijan mahdollisuudet vaikuttaa omaan työnhakuunsa kasvavat. Jatkossa työnhakija voi lähtökohtaisesti päättää itse, mitä työmahdollisuuksia hän hakee ja milloin.
  • Työttömyysetuuden saamiseksi työnhakijan on jatkossakin haettava työtä. Uutta on se, että työnhakijan on haettava lähtökohtaisesti neljää työmahdollisuutta kuukaudessa. Aktiivisesti työtä hakevat toimivat näin jo nykyisin.
  • Jos työnhakijan edellytyksissä hakea työtä ja työllistyä on puutteita, nopeutuu hänen pääsynsä palveluihin.
  • Työttömyysetuuteen liittyviä seuraamuksia porrastetaan. Ensimmäisestä unohduksesta tai laiminlyönnistä tulee muistutus, joka ei vaikuta työttömyysetuuden maksamiseen. Jos työnhakija laiminlyö toistuvasti työllistymissuunnitelmansa toteuttamisen, seuraamukset kiristyvät.
Mallin arvioidaan kasvattavan työllisyyttä vajaalla 10 000 työllisellä vuodesta 2025 alkaen. Kun otetaan huomioon, että työttömiä on Suomessa vajaat 300 000, ei tällä mallilla edes odoteta olevan juurikaan vaikutusta työttömyyteen. Ja se on hyvin ymmärrettävää, kun vertailee mallin vaikutuksia edellä mainittuihin työttömyyden syihin.

Tämä uusi malli ei tietenkään lisää työmahdollisuuksia paitsi niille, joita palkataan lisää TE-toimistojen tai kunnan virkailijoiksi hoitamaan pakollisia tapaamisia. Enkä oikein tajua, miten malli parantaisi työttömien terveysongelmia. Jos työttömältä puuttuu työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista, ei sekään parane sillä, että hän tapaa työnhaun asiantuntijaa vähän useammin. Eikä tämä malli itseasiassa auta edes siihen, jos työttömällä ei ole motivaatiota tosissaan hakea töitä. Neljä pilipalihakemusta kun tehtailee vartissa, jos niillä ei ole tarkoituskaan päästä haastatteluun.

Ainoa työttömyyden syy, johon olisi mahdollista vaikuttaa lyhyellä tähtäimellä, on motivaation puute. Siihen voisi auttaa se, että suojaosapalkkaa nostettaisiin jonnekin 900€:n paikkeille. Eli siihen asti saisi tienata ilman, että se vähentäisi yhtään työttömyyskorvauksia. Tämä voisi kannustaa hakemaan ihan tosissaan töitä, kun työpaikan saamisella käteen jäävät tulot oikeasti kasvaisivat. Tai sitten voitaisiin mennä kunnon kepittämisen kautta, ja laskea selvästi työttömien tukia. Mutta se olisi hyvin julma tapa erityisesti sitä suurta työttömien joukkoa kohtaan, jotka eivät terveysongelmien takia pääse töihin, vaikka kovasti haluaisivatkin.

Perustulo olisi toki vielä parempi ratkaisu motivaatio-ongelmiin. Siitä olen kirjoittanut aiemmin esimerkiksi tässä kirjoituksessa.

Pidemmällä tähtäimellä työttömyyttä voitaisiin torjua lisäämällä koulutusmahdollisuuksia ja panostamalla kunnolla ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon erityisesti mielenterveysongelmien osalta.    

keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Nobel-voittajan opetukset äkillisen maahanmuuttoaallon vaikutuksista

David Card voitti taloustieteen Nobel-palkinnon yhdessä Joshua Angristin ja Guido Impensin kanssa. Heidät palkittiin menetelmien kehittämisestä niin sanottujen luonnollisten kokeiden käyttämisestä talous- ja yhteiskuntatieteissä. Yksi Cardin tutkima luonnollinen koeasetelma tapahtui vuonna 1980, kun noin 125 000 kuubalaista matkasi Kuubasta Yhdysvaltoihin muutaman kuukauden sisällä. Tämä tutkimus toimii hyvänä opetuksena myös nyky-Suomelle, joka pelkää Afganistanin kriisin aiheuttamaa valtaisaa maahanmuuttoa. 


Vuonna 1980 noin puolet Yhdysvaltoihin matkanneista kuubalaisista eli 75 000 henkeä jäivät Miamiin. Tämä nosti kaupungin työikäisen väestön määrää äkillisesti seitsemällä prosentilla. Pääkaupunkiseudullamme vastaavan suuruinen suhteellinen nousu vaatisi sitä, että tänne tulisi lyhyessä ajassa 70 000 työikäistä henkeä. Vertailun vuoksi vuonna 2015, jolloin maahanmuutto oli meillä kiivaimmillaan, koko Suomeen saapui noin 32 000 turvapaikanhakijaa. Eli vuoden 1980 Miamia kohtasi siis erittäin suuri maahanmuutto.

80-luvun Miamissa ei ollut juuri lainkaan työttömyysturvaa, joten maahan tulleiden kuubalaisten täytyi etsiä mitä tahansa töitä selviytyäkseen. Kun työpaikoista tulee kilpailemaan suuri joukko epätoivoisia, heikosti koulutettuja ja huonolla kielitaidolla varustettuja henkilöitä, voisi olettaa palkkojen laskevan. Cardin tutkimus kuitenkin osoitti, että Miamissa näin ei käynyt. Sen lisäksi, että maassa jo aiemmin olleiden työntekijöiden palkat eivät laskeneet, myöskään työttömyys ei lisääntynyt. 

Cardin tutkimuksen innoittamana monet taloustieteilijät ovat pyrkineet selvittämään, miksi lisääntynyt alhaisen taitotason työvoiman tarjonta ei polje palkkoja eikä aiheuta työttömyyttä. Havainnollistan tätä Wolt-kuskien esimerkillä. Kun maahan tulee heikosti koulutettuja ja kieltä osaamattomia työikäisiä, nämä eivät itseasiassa syrjäytä maassa jo olleita työntekijöitä, vaan siirtyvät tehtäviin, joihin ei aiemmin ole löytynyt työntekijöitä. Esimerkiksi meillä ei pääkaupunkiseudulla ollut läheskään niin paljon ruokalähettejä ennen vuoden 2015 maahanmuuttoaaltoa. Nyt iso joukko huonosti koulutetuista maahanmuuttajista jakelee pääkaupunkiseudulla ruokaa Woltin ja Foodoran alustoilla.

Kannattaa kuitenkin huomata, että Cardin tutkimus ei suinkaan tarkoita sitä, että äkillinen tulva heikosti koulutettuja maahanmuuttajia olisi automaattisesti hyvä juttu Suomelle. Toisin kuin 80-luvun Miamissa, meillä on erittäin hyvä työttömyysturva ja muutenkin paljon jäykemmät työmarkkinat. Eli toisin kuin kuubalaisten kohdalla Miamissa, meille tulevat maahanmuuttajat tuskin löytäisivät töitä yhtä nopeasti. Eli vaikka täälläkään maahanmuuttajat eivät polkisi palkkoja tai veisi työpaikkoja paikallisilta, niin iso joukko uusia työttömiä aiheuttaisi ongelmia julkiselle taloudelle.

keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Osallistuva budjetointi Suomen kaupungeissa

Pikakurssi aiheesta osallistuva budjetointi

Osallistuvassa budjetoinnissa tavalliset kansalaiset päättävät yhteisten rahavarojen käytöstä. Heidän lisäkseen prosessin osallisena on julkisten resurssien käytöstä vastaava taho, esimerkiksi kunta. Tämän prosessin hienoutta hehkutetaan esimerkiksi kirjassa Hyvän historia, josta olen kirjoittanut aiemmin. Tämä jo pitkään kansainvälistä suosiota kerännyt osallistumisen malli on noussut vauhdilla osallistumisen trendimenetelmäksi Suomessa.

Prosessissa on yleensä seuraavat vaiheet:

  1. Ensin sovitaan siitä, saako kuka tahansa halukas osallistua vai valitaanko ryhmien ja alueiden edustajia esimerkiksi äänestämällä, arpomalla tai muodostamalla edustava pienoiskansa.
  2. Tapaamisvaiheessa sovitaan säännöistä, jaetaan ja kerätään tietoa, keskustellaan sekä kerätään ehdotuksia ja toiveita.
  3. Päätöksentekovaiheessa asiat päätetään osallisten kesken tai yhteistyössä hallinnon kanssa esimerkiksi neuvottelemalla, vaihtoehdoista äänestämällä tai erillisen sovittelijan avulla.

Helsingissä sovellettu versio osallistuvasta budjetoinnista

Helsinki käyttää 8,8 miljoonaa euroa kaupunkilaisten ideoiden toteuttamiseen. Helsingin prosessi on edennyt seuraavien vaiheiden mukaisesti:

  1. Ideointi: kuka tahansa voi tehdä parantamisehdotuksia Helsingin kaupungille.
  2. Yhteiskehittäminen: ideoista kehitetään yhdessä kriteerien mukaisia ehdotuksia. Kaupungin asiantuntijat tekevät ehdotuksille kustannusarviot.
  3. Äänestys: kaikki 12 vuotta äänestysvuonna täyttävät ja sitä vanhemmat helsinkiläiset voivat äänestää.
  4. Toteutus: kaupunki toteuttaa kaikilta alueilta eniten ääniä saaneet ehdotukset.
Nyt on päästy äänestysvaiheeseen, jota kestää 28.10.2021 saakka. Valinnanvaraa riittää, sillä ehdotuksia on lähes 400. Ne löytyvät täältä. Onneksi ehdotuksia voi hakea esimerkiksi eri teemojen (8 kpl) mukaisesti tai alueittain.

Tässä on muutama esimerkki erilaisista ehdotuksista ja niiden kustannusarvioista:
  • Kuntoportaat Pirunkalliolle (238 000€)
  • Ilmaisia musiikkitunteja lapsille (200 000€)
  • Läntisen alueen asukkaille mahdollisuus tulostaa kirjastoissa 3D-malleja (51 400€)
  • Yleisövessa Kalasataman puistoon (150 000€)

Miten muissa kaupungeissa?

Tampere on myös kokeillut osallistuvaa budjetointia, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa. Siellä keskityttiin lasten ja nuorten hyvinvointiin. Toimintaan varattiin vain 450 000€. Toteutettaviksi ideoiksi päätyivät esimerkiksi:
  • Pukukoppi Lahdesjärven uimarannalle
  • Skeittaus- ja bmx-harjoittelupaikka Nekalan koulun pihaan
Turku pisti tuplasti paremmaksi kuin Tampere. Siellä osallistuvan budjetoinnin avulla päätettiin miljoonan euron käytöstä. Silti Turussakin osallistuvalla tavalla päätetään vain pikkiriikkinen osa kaupungin koko budjetista, joka on yli 1 100 miljoonaa euroa.