Maailma ei päättynyt vuonna 2012, mutta silti vuosi jäänee historiaan ainakin Suomessa tuskallisten irtisanomisten ja YT-neuvotteluiden vuotena. Vuosi 2011 ei sekään kohdellut työpaikkoja hellällä kädellä, mutta vuosi 2012 on ollut paljon pahempi. Isoja irtisanomisia ovat tehneet mm. Nokia, Metso, UPM, Tieto, Puolustusvoimat ja erilaiset mediatalot. Isojen massairtisanomisten lisäksi monet pienemmät yritykset ovat antaneet potkuja työntekijöilleen. Kaikenkaikkiaan potkut on vuonna 2012 Suomessa saanut reippaasti yli 10 000 ihmistä, minkä lisäksi vielä suurempi joukko on ollut lomautettuna.
Irtisanomiset ja lomautukset saavat ihmiset useimmiten miettimään huomattavasti aikaisempaa tarkemmin rahojensa käyttöä. Ja kun saman vuoden aikana riittävän moni suomalainen joutuu vähentämään kulutustaan, vähentää se kotimaista kysyntää ja siten vauhdittaa entisestään talouden alamäkeä. Ja tästä taas seuraa lisää irtisanomisia ja lomautuksia, kun yritykset joutuvat sopeuttamaan toimintaansa madaltuneeseen kysyntään. Ja irtisanottujen on hankalampi saada töitä aikana, jolloin monet yritykset käyvät YT-neuvotteluja. Tämän noidankehän seurauksena yhteiskunnalle aiheutuva shokki vain pahenee.
Monen taloustieteilijän mielestä julkisen sektorin tulisi tasata talouden syklejä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yksityisen sektorin kysynnän laskiessa valtio lisää investointejaan esimerkiksi teitä ja junaratoja rakentamalla. Tai talouden uhatessa ylikuumentua korotetaan veroja sekä säästetään julkisissa menoissa ja yritetään näin hillitä talouden kierrosten karkaamista käsistä. Irtisanomisten osalta olisi toivottavaa, että valtio voisi jotenkin jakaa irtisanomisia pidemmälle ajalle niin, ettei yhtenä vuonna annettaisi murskaavan paljon potkuja.
Kuitenkin yritysten kannalta on ymmärrettävää, että potkuja annetaan samaan aikaan muiden yritysten kanssa. Ensinnäkin taloudessa menee yleisesti huonosti, jolloin lähes alalla kuin alalla on yksittäisen yrityksen näkökulmasta ymmärrettävää karsia menoja. Lisäksi kun tietty yritys antaa potkuja samaan aikaan monen muun yrityksen kanssa, ei tämä poispotkiva yritys saa potkujen antamisesta niin huonoa mainetta ja negatiivista julkisuutta, kuin jos se tekisi yhtä isot irtisanomiset silloin, kun irtosanomiset ovat harvinaisempia. Irtisanomiset on paljon helpompi perustella yrityksen sidosryhmille, kun ne tehdään sellaiseen aikaan, kun monet muutkin yritykset irtisanovat. Uskon, että tämän takia vuonna 2012 on tehty myös sellaisia irtisanomisia, jotka olisivat voineet odottaa vuoteen 2013 saakka tai myöhempäänkin. Yhteiskunnan kannalta tämä joukkoirtisanomisten osuminen tietylle vuodelle on kuitenkin erittäin hankalaa.
Valtio voisikin yrittää kannustaa yrityksiä hajauttamaan irtisanomisiaan pidemmälle ajalle. Yksi keino tähän voisi olla, että irtisanovat yritykset saisivat hyvityksen jokaisesta irtisanotusta, joka saa uuden, vastaavantasoisen työpaikan esimerkiksi 4 kk sisällä irtisanomisista. Esimerkiksi jos Yritys X aikoo irtisanoa 50 ihmistä lähivuosina, niin tällainen kannuste voisi saada yritykset pitämään nämä 50 henkeä itsellään töissä vielä hiukan pidempään, kunnes muualla taloudessa menee paremmin ja näiden 50 hengen mahdollisuudet saada nopeasti töitä jostain toisesta yrityksestä paranevat. Tällainen kannuste myös kannustaisi yrityksiä pitämään paremmin huolta työntekijöidensä osaamisesta ja markkina-arvosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti