Telakkateollisuus ja valtioiden tuet

Turun telakan omistava STX-yhtiö on saanut ison laivatilauksen ja nyt se pohtii, valmistaako se risteilijän Suomessa vai Ranskassa sijaitsevilla telakoillaan. STX on esittänyt Suomen valtiolle rakennustyön rahoittamista ehtona sille, että valmistus tapahtuu Suomessa sijaitsevalla telakalla. STX vaatii Suomen valtiolta 50 miljoonan euron lisälainaa ilmeisestikin melko pienellä korolla, jotta valmistustyö tapahtuisi Suomessa.

Televisiossakin aiheesta esiintynyt vuorineuvos Martin Saarikangas kannattaa lisälainan myöntämistä, vaikka se onkin periaatteessa vastoin Finnveran sääntöjä. Kuitenkin esimerkiksi ranskalaiset eivät kuulemma epäröi tukea omaa telakkateollisuuttaan. Hän perustelee tätä lisälainan myöntämistä sillä, että valmistustyö tuo meille maksetut lainarahat reippaasti takaisin verotuloina, korkoina ja ihmisten työllistymisellä. Ja tämähän kuulostaa ihan järkevältä. Miksemme me tukisi Suomessa telakkateollisuutta, jos kerta niin tekevät muutkin EU-maat ja tässä tapauksessa erityisesti samasta tilauksesta kilpaileva Ranska.

Jos kyseessä olisikin vain yksinkertainen valinta sen välillä, kannattaako Suomen tässä yhdessä tapauksessa antaa halpaa lisälainaa korealaiselle telakkayhtiölle vai ei, niin itsekin olisikin Saarikankaan kanssa enemmän samaa mieltä. Tosin se, että yhtiö ei kuulemma saa rahaa vapailta markkinoilta, vihjailee siihen suuntaan, että lainan takaisinmaksu ei olisikaan ihan riskitöntä. Asiaa voi kuitenkin tarkastella laajemminkin valtioiden markkinoita vääristävien yritystukien näkökulmasta. Tai asiaa voi myös tarkastella hyödyntäen ns. tragedy of the commons eli yhteismaan tragedian tuomien opetusten valossa.

Yksittäisen laivanrakennuksista kilpailevan maan kannattaa tukea omaa telakkateollisuuttaan, jos niin tekevät muutkin kilpailevat maat. Kaikkien maiden kannalta olisi kuitenkin kokonaisuutena paljon parempi, mikäli yksikään maista ei tukisi telakkateollisuuttaan. Ja niin kauan kuin jokin maa antaa tukea telakkateollisuudelleen, pakottaa se muutkin antamaan tukia, jolloin ikävä noidankehä vain jatkaa pyörimistään.

Suomen kannattaisikin miettiä laajemmin, mitä seuraamuksia sillä on pidemmällä tähtäimellä, mikäli se nyt taipuu korealaisen yhtiön kiristykseen. Jos me maksamme tällä kertaa STX:lle siitä armeliaisuudesta, että yhtiö tekee täällä bisnestä, niin kuinka kauan me joudumme samaa jatkamaan? Todennäköisesti tismalleen sama kiristys olisi edessä taas seuraavan loistoristeilijän valmistusta suunniteltaessa.

Meidän kannattaisi kerrankin hyödyntää EU:ta. Suomen pitäisi jutella Ranskan valtiolle ja muistuttaa näitä siitä, että kilpailua vääristävät yritystuet ovat EU:ssa kiellettyjä. Lisäksi meidän kannattaisi yrittää korostaa Ranskalle, että on myös sen etu, jos sekään ei joudu turhaan rahoittamaan voittoa tuottavaa korealaista yritystä. Jos me saisimme Ranskan vakuuttumaan siitä, että Suomi ei aio antaa tukea STX:lle, niin ehkä Ranskakin silloin suostuisi siihen, että hekään eivät anna tukea. Näin STX joutuisi valitsemaan pidemmän päälle kestävämmin perustein, missä tämä kyseinen laiva rakennetaan.

Jyrki Katainen on mielestäni aivan oikein ja järkevillä perusteilla aiemmin vastustanut telakkatuen maksamista. Kataisen mukaan yritysten heikkouksia ei pidä tukea veronmaksajien rahoilla. Mutta meidän ei pidä olla tässä asiassa yksinäisiä partiopoikia, vaan saada myös muut EU-maat mukaan samaan rintamaan sanomaan ei telakkatuille. 

Samasta aiheesta järkevästi ovat kirjoittaneet ainakin seuraavat tahot:

• "Ei euroakaan STX:n telakalle", Roope Luhtala
• "Ei euroakaan tukea Etelä-Korealle", Mikko Savelius