Auttaako aktiivimalli kakkonen oikeasti työttömyyteen?

Syyt työttömyydelle

Kykyviisari-kysely on työ- ja toimintakyvyn itsearviointimenetelmä vaikeassa työmarkkinatilanteessa oleville. Kyselyssä vastaajaa pyydetään esimerkiksi arvioimaan tärkeimpiä syitä sille, miksi hän ei ole työssä. Siihen on vastannut noin 30 000 henkilöä, joista suurin osa on ollut kokonaan työttömänä.

Vastausten perusteella yleisimmät syyt työttömyydelle ovat:

1. Työmahdollisuuksien puute (32 - 42 %)
2. Terveyteen ja toimintakykyyn liittyvät ongelmat (21 - 51 %)
3. Koulutuksen ja osaamisen puute (20 - 37 %)
4. Työmotivaation puute (11 - 26 %)

Prosentit ovat jatkumoita, koska tulokset vaihtelevat sen mukaan, miten pitkään henkilö on ollut työttömänä. Esimerkiksi alle vuoden työttömänä olleista 21% arvioi terveyteen tai toimintakykyynsä liittyvien ongelmien vaikuttavan paljon tai erittäin paljon työllistymiseensä. Yli kymmenen vuotta työttömänä olleiden kohdalla vastaava lukema on jo 51 %.

Kykyviisarin lisäksi työttömyyden syitä on tutkittu myös muilla keinoilla. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) tutkimusraportti vuodelta 2020 ”Työttömyyden kasvot” (Faces of Joblessness) tuo esiin suomalaisen työttömyyden kahdeksat kasvot. Tämän perusteella ihmiset ovat Suomessa työttöminä pääasiassa seuraavista syistä:

• Terveysrajoitteet (45 %)
• Tulokseton työnhaku (30 %)
• Muusta kuin työnteosta saatavat merkittävät tulot (28 %)
• Tämä tarkoittaa erityisesti varhaiseläkkeellä olevia
• Ei aiempaa työkokemusta tai työmarkkinoilla kaivattavaa osaamista (16%)
• Lasten hoitaminen (10%)
• Ei motivaatiota hakea töitä, koska työttömyyskorvaukset riittävät (4%)

Aktiivimalli kakkonen

Aktiivimalli kakkosen olennaiset muutokset työnhakijan näkökulmasta ovat:

• Työtön työnhakija saa aiempaa yksilöllisempää tukea työnhakuunsa. 
• Työnhakijan ja asiantuntijan ensimmäinen kohtaaminen tapahtuu nykyistä nopeammin. Tämän jälkeen tukea työnhakuun saa nykyistä tiiviimmin.
• Työnhakijan mahdollisuudet vaikuttaa omaan työnhakuunsa kasvavat. Jatkossa työnhakija voi lähtökohtaisesti päättää itse, mitä työmahdollisuuksia hän hakee ja milloin.
• Työttömyysetuuden saamiseksi työnhakijan on jatkossakin haettava työtä. Uutta on se, että työnhakijan on haettava lähtökohtaisesti neljää työmahdollisuutta kuukaudessa. Aktiivisesti työtä hakevat toimivat näin jo nykyisin.
• Jos työnhakijan edellytyksissä hakea työtä ja työllistyä on puutteita, nopeutuu hänen pääsynsä palveluihin.
• Työttömyysetuuteen liittyviä seuraamuksia porrastetaan. Ensimmäisestä unohduksesta tai laiminlyönnistä tulee muistutus, joka ei vaikuta työttömyysetuuden maksamiseen. Jos työnhakija laiminlyö toistuvasti työllistymissuunnitelmansa toteuttamisen, seuraamukset kiristyvät.

Mallin arvioidaan kasvattavan työllisyyttä vajaalla 10 000 työllisellä vuodesta 2025 alkaen. Kun otetaan huomioon, että työttömiä on Suomessa vajaat 300 000, ei tällä mallilla edes odoteta olevan juurikaan vaikutusta työttömyyteen. Ja se on hyvin ymmärrettävää, kun vertailee mallin vaikutuksia edellä mainittuihin työttömyyden syihin.

Tämä uusi malli ei tietenkään lisää työmahdollisuuksia paitsi niille, joita palkataan lisää TE-toimistojen tai kunnan virkailijoiksi hoitamaan pakollisia tapaamisia. Enkä oikein tajua, miten malli parantaisi työttömien terveysongelmia. Jos työttömältä puuttuu työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista, ei sekään parane sillä, että hän tapaa työnhaun asiantuntijaa vähän useammin. Eikä tämä malli itseasiassa auta edes siihen, jos työttömällä ei ole motivaatiota tosissaan hakea töitä. Neljä pilipalihakemusta kun tehtailee vartissa, jos niillä ei ole tarkoituskaan päästä haastatteluun.

Ainoa työttömyyden syy, johon olisi mahdollista vaikuttaa lyhyellä tähtäimellä, on motivaation puute. Siihen voisi auttaa se, että suojaosapalkkaa nostettaisiin jonnekin 900€:n paikkeille. Eli siihen asti saisi tienata ilman, että se vähentäisi yhtään työttömyyskorvauksia. Tämä voisi kannustaa hakemaan ihan tosissaan töitä, kun työpaikan saamisella käteen jäävät tulot oikeasti kasvaisivat. Tai sitten voitaisiin mennä kunnon kepittämisen kautta, ja laskea selvästi työttömien tukia. Mutta se olisi hyvin julma tapa erityisesti sitä suurta työttömien joukkoa kohtaan, jotka eivät terveysongelmien takia pääse töihin, vaikka kovasti haluaisivatkin.

Perustulo olisi toki vielä parempi ratkaisu motivaatio-ongelmiin. Siitä olen kirjoittanut aiemmin esimerkiksi tässä kirjoituksessa.

Pidemmällä tähtäimellä työttömyyttä voitaisiin torjua lisäämällä koulutusmahdollisuuksia ja panostamalla kunnolla ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon erityisesti mielenterveysongelmien osalta.