Venäjän hyökkäys Ukrainaan

Venäjä selvästi valmistautuu hyökkäämään Ukrainaan

Venäjä on jo koonnut ainakin 100 000 sotilaan vahvuiset sotajoukot Ukrainan rajalle. Tämä sotavoimien kokoaminen näyttäisi vielä jatkuvan ja Yhdysvaltojen sotilastiedustelu kertoo Venäjän suunnittelevan jopa 175 000 sotilaan sijoittamista valmiiksi Ukrainaan hyökkäystä varten. Venäjä on toki aiemminkin pitänyt sotavoimia Ukrainan rajan tuntumassa ilman, että se on johtanut hyökkäykseen. Mutta tällä kertaa useat eri asiantuntijat ovat todenneet, että laajamittaisen hyökkäyksen mahdollisuus on erittäin todellinen vaikkakaan ei vielä kaikkein todennäköisin vaihtoehto.

Uhkaamalla Ukrainan valtaamisella Putin ilmeisesti pyrkii painostamaan länttä ja erityisesti Yhdysvaltoja sopimukseen, joka estäisi Ukrainan siirtymisen ikinä osaksi sotilasliitto Natoa. Kuitenkin jos ja kun tällaiseen sopimukseen ei päästä, tuskinpa Venäjä tyytyy vain toteamaan tyynesti epäonnistuneensa. Sen tarkoituksena on varmistaa Ukrainan pysyminen sen valvonnassa, joten jos siihen ei päästä neuvottelemalla, sitten seuraavana vaihtoehtona on sotavoimien käyttö.

Laajamittainen sota ei olisi Venäjän kansan mieleen, sillä erilaisten kyselyiden perusteella vain hyvin harvat tavalliset venäläiset kannattavat Ukrainan valtaamista. Se ei kuitenkaan yksinään estä Putinia määräämästä hyökkäystä, sillä Venäjän hallinto on aiemminkin tehnyt paljon asioita, jotka eivät ole tavallisten venäläisten mieleen. Sen sijaan muut seikat saattavat vielä estää laajamittaisen sodan. 

Muiden maiden mahdollisesti asettamat talouspakotteet saattavat hillitä Venäjän intoa hyökätä. Lisäksi Venäjän täytyy ottaa huomioon itse sotatoimien aiheuttamat kustannukset. Jos sotilasjohtajat uskovat, että Ukrainan valtaaminen vaatisi useiden kuukausien sodan, eivät he ole läheskään niin innokkaita hyökkäämään, kuin jos he näkevät mahdollisuuden saavuttaa nopea voitto. Ja molempiin näihin näkökohtiin länsimaat Suomi mukaanluettuna voivat vaikuttaa.

Mitä Suomen kannattaisi tehdä estääkseen Ukrainan valtaamisen?

Yhdysvallat sekä muuta länsimaat ovat tosiaan uhanneet Venäjää merkittävillä talouspakotteilla, jos se yrittää vallata Ukrainan. Esimerkiksi Bidenin ja Putinin välisessä videokeskustelussa Biden sanoi, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat valmiita vastaamaan "ankarilla taloudellisilla ja muilla" toimilla. Yhtenä konkreettisena keinona on mainittu Nord Stream 2 -kaasuputken käytön laittaminen jäihin, mutta muuten näitä ankaria talouspakotteita ei ole tarkennettu. 

Huolestuttavasti EU-maat Suomi mukaanluettuna eivät ole näyttäneet olleen kauhean innokkaita uhkaamaan talouspakotteilla. Tämän takia on vaarana, että Putin ja hänen lähipiirinsä saattaa laskeskella, etteivät kaikki länsimaat sittenkään lähde niin kattaviin talouspakotteisiin kuin mitä Yhdysvallat tahtoisi. Ja tämä on ihan uskottavaa järkeilyä, sillä esimerkiksi Saksa kärsisi kovasti, jos maakaasun saanti Venäjältä vaikeutuisi. 

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on linjannut, että Yhdysvallat ei ole näillä näkymin aikeissa lähettää joukkojaan Ukrainaan, jos Venäjä päättää hyökätä maahan. Eivätkä muutkaan maat ole aikeissa auttaa Ukrainaa sotilaallisesti. Tämän takia ainoa merkittävä keino estää Ukrainan valloitus olisi riittävän merkittävien talouspakotteiden uhka. Tämän takia olisi erittäin tärkeätä, että Suomi ja muut EU-maat esittäisivät pikaisesti Venäjälle riittävän konkreettisia, uskottavia ja merkittäviä talouspakotteita, jotka seuraisivat Ukrainan valloituksesta.

Vai pitäisikö Suomen vain hyväksyä Ukrainan valtaus? 

Ukrainan tapauksesta voi hyvinkin tulla vaarallinen ennakkotapaus Suomelle. Ukrainan tavoin Suomi on Venäjän rajanaapuri, joka ei vielä ole osa Natoa vaikka onkin sen kumppanimaa. Ja Yhdysvallat sekä muut Nato-maat ovat todenneet, että niiden moraaliset ja oikeudelliset velvoitteet Nato-liittolaisia ​​kohtaan eivät ulotu Ukrainaan, sillä se ei ole sotilasliiton jäsen. Luultavasti aivan samalla tavalla Yhdysvallat tulisi siis suhtautumaan myös Suomen auttamiseen sellaisessa tilanteessa, jossa Venäjä valmistautuisi hyökkäämään Suomea kohtaan. Eli jos nyt Suomi katsoo passiivisesti sivusta, kun Venäjä painostaa länttä hylkäämään Ukrainan, on hyvinkin mahdollista, että joidenkin vuosien jälkeen Suomea kohtaa samanlainen tilanne.

Jos sen sijaan Ukrainan tapauksessa Yhdysvallat, EU ja niiden liittolaiset esittävät yhdessä vakuuttavan rintaman, jossa voimakkaiden talous- ja poliittisten pakotteiden avulla estetään Ukrainan valtaus, toimisi se puolestaan positiivisenä ennakkotapauksena Suomen kannalta. Jos Venäjä oppisi, että uhkaamalla yhtä rajanaapuriaan se joutui kovien pakotteiden kohteeksi, vähentäisi se haluja kokeilla samanlaista joskus tulevaisuudessa Suomea kohtaan.