Työurien pidentäminen alkupäästä

Nyt on jo saatu dataa tukemaan sitä, mikä oli odotettavissakin opintoaikojen rajausten vaikutuksesta opiskelijoiden valmistumisnopeuteen. Opintoaikojen rajaus ei ole vaikuttanut mitenkään opiskelijoiden valmistumisaikoihin. Tämähän on täysin luonnollista, koska opintoaikojen rajaus on itseasiassa ollut pelkästään silmänlumetta. Ja hyvä niin. Sen takia silmänlumetta, että käytännössä jokainen yliopistotasoinen opiskelija on saanut opinnoilleen lisäaikaa tarvittaessa. Mikä onkin ehdottoman järkevää. Olisi valtavaa haaskausta potkaista joku juuri lopputyötään aloitteleva opiskelija ulos yliopistosta vain siksi, että hänellä tuli tietty määrä vuosia opintojen aloituksesta täyteen.

Opintoaikojen näennäisen rajauksen ainoa todellinen vaikutus on ollut byrokratian lisääminen opinahjoissa, kun määräaikaa lähestyvät opiskelijat ovat joutuneet tekemään lisäaika-hakemuksia ja henkilökunta on joutunut näitä hakemuksia hyväksymään.

Selvyyden vuoksi korostan vielä, että minusta on hyvä, ettei opintoaikojen rajausta ole todellisuudessa toteutettu. Jos pitäisi valita, valmistuuko tietty henkilö 6 - 10 vuodessa tai ei lainkaan, niin ehdottomasti on parempi, että opiskelijan sallitaan valmistua pari vuotta ihanneaikaa myöhemmin. Kuitenkin tavoiteajassa valmistumista kannattaa tukea ja opiskelijoita tulee tukea sopivan ripeään valmistumiseen, koska yhteiskunta ja opiskelija itsekin hyötyvät keskimäärin enemmän kohtuullisen nopeasta valmistumisesta.

Hyviä lääkkeitä opiskelijoiden valmistumisaikojen ripeyttämiseen sekä työurien pidentämiseen alkupäästä olisivat mielestäni:

1. Erilaisten opintotukien pitäminen riittävän korkealla tasolla siten, että opiskelijoiden on mahdollista opiskella päätoimisesti. Tällä hetkellä opintotuki yleisesti ottaen on riittävän korkea, jotta opintoihin keskittyminen on mahdollista, mikäli hyödyntää myös halvat opiskelija-asunnot, eikä tavoittele erityisen korkeaa elintasoa opintojen aikana.

2. Opintorahan myöntämisen muuttaminen niin, että se kannustaa nopeaan valmistumiseen. Opintotukea voi saada yhtä tutkintoa varten yhteensä 55 kuukaudelta. Kuitenkin tällä hetkellä mikäli valmistuu niin, ettei ole käyttänyt kaikkia noita tukikuukausia, ei opiskelija hyödy siitä mitään. Opiskelijoita voisi kannustaa valmistumaan nopeammin siten, että opiskelijalle maksettaisiin opintojen päättyessä jäljelle jääneet tukikuukaudet, joita hän ei ole ennättänyt vielä saamaan.

3. Varusmiespalveluksen lyhentäminen tai useamman vapauttaminen siitä kokonaan. Tällä hetkellä varusmiespalveluksen takia noin 80% miehistä valmistuu opinnoistaan noin vuoden myöhemmin kuin jos he eivät olisi joutuneet käymään armeijaa.

4. Opintojen kehittäminen niin, että tehokkaampi opiskelu on mahdollista. Suomalaisissa yliopistoissa pitäisi ehdottomasti ottaa käyttöön esimerkiksi Courserasta tutut videoluennot, joita opiskelijat voisivat seurata silloin, kun se heille parhaiten sopii. Tällä hetkellä opiskelijoilla saattaa mennä useamman kurssin luennot toistensa kanssa päällekkäin, jolloin kaikkia haluttuja kursseja ei voi suorittaa saman opintojakson aikana. Ja pahimmassa tapauksessa tiettyjen kurssien osalta täytyy odottaa vuosi, ennen kuin kurssin voi suorittaa uudestaan.

5. Opinto-ohjaukseen lukioissa ja ammattikouluissa sekä jo peruskoulussa pitäisi panostaa paljon enemmän. Nuoria pitäisi auttaa löytämään heitä kiinnostava ja heille sopiva ala mahdollisimman nopeasti. Nyt useilla nuorilla menee useampi vuosi siihen, että oma ala löytyy. Nuoret pitävät välivuosia ja/tai vaihtavat useampaan otteeseen opiskelupaikkaa. Opiskelupaikan vaihtamista ei missään nimessä saa estää, mutta paremmalla opastuksella ja faktojen kertomisella tulisi parantaa mahdollisuuksia, että nuori valitsee nopeamman sen hänelle parhaiten sopivan alan ja opiskelupaikan.

Tässä nyt joitakin konsteja, joilla uskoisin työurien pidentyvän alkupäästä.

Palkkojen alentaminen

EK sekä monet muut tahot ovat esittäneet, että Suomessa kannattaisi toteuttaa laaja palkkojen alennus, jotta vientiyritystemme kilpailukyky parantuisi ja sitä kautta turvaisimme vientiteollisuuden tuottamia työpaikkoja. Minua nämä palkkojen alennuspuheissa käytetyt perustelut eivät kuitenkaan ole vakuuttaneet seuraavista syistä.

Kansantaloustieteilijät ovat tutkineet viennin sekä toisaalta kotimaisen kysynnän vaikutusta Suomen työllisyyteen. Näiden tutkimusten perusteella suomalaisista työpaikoista noin neljännes riippuu viennistä, reilut 10 prosenttia tulee ns. pääoman muodostuksesta, vajaa kolmannes julkisesta kulutuksesta ja loput noin 35 prosenttia yksityisestä kulutuksesta. Kotimaisen, yksityisen kulutuksen merkitys työpaikkojen muodostukselle on siis kaikkein suurin. Asiaan voi perehtyä tarkemmin esimerkiksi täältä.

Mikäli palkkoja alennetaan, vientiteollisuutemme kilpailukyky tosiaan hiukan paranisi. Kuitenkaan esimerkiksi 5% palkkojen alennus ei nostaisi samassa suhteessa viennin määrää, koska itseasiassa palkkojen osuus vientiteollisuutemme kilpailukyvystä on varsin pieni. Eivät esimerkiksi Nokian kännykät menesty tai ole menestymättä sen takia, kuinka paljon suomalaisille insinööreille maksetaan palkkaa. Paljon ratkaisevampaa on se, kuinka hyviä Nokian kännykät ovat verrattuna Applen tai Samsungin puhelimiin. Mutta palkkojen alennus kuitenkin parantaisi jossain määrin vientiteollisuutemme asemaa ja siten lisäisi vientiteollisuutemme mahdollisuuksia tarjota työpaikkoja suomalaisille.

Kuitenkin koska yksityisen, kotimaisen kulutuksen merkitys työpaikkojen määrälle on huomattavasti merkittävämpi kuin vientiteollisuuden, tulee palkkojen alennuksen vaikutusta tarkastella erityisesti kotimaisen yksityisen kulutuksen näkökulmasta. Jos palkkoja alennetaan, vähentää se heti suoraan yksityistä kulutusta. Jos ihmiset saavat 5% vähemmän palkkaa, vähentävät he samalla myös kulutustaan. Jolloin myös yksityisen kulutuksen varassa olevat työpaikat vähenevät. Eli palkkojen alennuksen vaikutus kokonaistyöllisyyteen olisi selvästi negatiivinen.

Irtisanomisten tasaamista

Maailma ei päättynyt vuonna 2012, mutta silti vuosi jäänee historiaan ainakin Suomessa tuskallisten irtisanomisten ja YT-neuvotteluiden vuotena. Vuosi 2011 ei sekään kohdellut työpaikkoja hellällä kädellä, mutta vuosi 2012 on ollut paljon pahempi. Isoja irtisanomisia ovat tehneet mm. Nokia, Metso, UPM, Tieto, Puolustusvoimat ja erilaiset mediatalot. Isojen massairtisanomisten lisäksi monet pienemmät yritykset ovat antaneet potkuja työntekijöilleen. Kaikenkaikkiaan potkut on vuonna 2012 Suomessa saanut reippaasti yli 10 000 ihmistä, minkä lisäksi vielä suurempi joukko on ollut lomautettuna.

Irtisanomiset ja lomautukset saavat ihmiset useimmiten miettimään huomattavasti aikaisempaa tarkemmin rahojensa käyttöä. Ja kun saman vuoden aikana riittävän moni suomalainen joutuu vähentämään kulutustaan, vähentää se kotimaista kysyntää ja siten vauhdittaa entisestään talouden alamäkeä. Ja tästä taas seuraa lisää irtisanomisia ja lomautuksia, kun yritykset joutuvat sopeuttamaan toimintaansa madaltuneeseen kysyntään. Ja irtisanottujen on hankalampi saada töitä aikana, jolloin monet yritykset käyvät YT-neuvotteluja. Tämän noidankehän seurauksena yhteiskunnalle aiheutuva shokki vain pahenee.

Monen taloustieteilijän mielestä julkisen sektorin tulisi tasata talouden syklejä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yksityisen sektorin kysynnän laskiessa valtio lisää investointejaan esimerkiksi teitä ja junaratoja rakentamalla. Tai talouden uhatessa ylikuumentua korotetaan veroja sekä säästetään julkisissa menoissa ja yritetään näin hillitä talouden kierrosten karkaamista käsistä. Irtisanomisten osalta olisi toivottavaa, että valtio voisi jotenkin jakaa irtisanomisia pidemmälle ajalle niin, ettei yhtenä vuonna annettaisi murskaavan paljon potkuja.

Kuitenkin yritysten kannalta on ymmärrettävää, että potkuja annetaan samaan aikaan muiden yritysten kanssa. Ensinnäkin taloudessa menee yleisesti huonosti, jolloin lähes alalla kuin alalla on yksittäisen yrityksen näkökulmasta ymmärrettävää karsia menoja. Lisäksi kun tietty yritys antaa potkuja samaan aikaan monen muun yrityksen kanssa, ei tämä poispotkiva yritys saa potkujen antamisesta niin huonoa mainetta ja negatiivista julkisuutta, kuin jos se tekisi yhtä isot irtisanomiset silloin, kun irtosanomiset ovat harvinaisempia. Irtisanomiset on paljon helpompi perustella yrityksen sidosryhmille, kun ne tehdään sellaiseen aikaan, kun monet muutkin yritykset irtisanovat. Uskon, että tämän takia vuonna 2012 on tehty myös sellaisia irtisanomisia, jotka olisivat voineet odottaa vuoteen 2013 saakka tai myöhempäänkin. Yhteiskunnan kannalta tämä joukkoirtisanomisten osuminen tietylle vuodelle on kuitenkin erittäin hankalaa.

Valtio voisikin yrittää kannustaa yrityksiä hajauttamaan irtisanomisiaan pidemmälle ajalle. Yksi keino tähän voisi olla, että irtisanovat yritykset saisivat hyvityksen jokaisesta irtisanotusta, joka saa uuden, vastaavantasoisen työpaikan esimerkiksi 4 kk sisällä irtisanomisista. Esimerkiksi jos Yritys X aikoo irtisanoa 50 ihmistä lähivuosina, niin tällainen kannuste voisi saada yritykset pitämään nämä 50 henkeä itsellään töissä vielä hiukan pidempään, kunnes muualla taloudessa menee paremmin ja näiden 50 hengen mahdollisuudet saada nopeasti töitä jostain toisesta yrityksestä paranevat. Tällainen kannuste myös kannustaisi yrityksiä pitämään paremmin huolta työntekijöidensä osaamisesta ja markkina-arvosta.

Telakkateollisuus ja valtioiden tuet

Turun telakan omistava STX-yhtiö on saanut ison laivatilauksen ja nyt se pohtii, valmistaako se risteilijän Suomessa vai Ranskassa sijaitsevilla telakoillaan. STX on esittänyt Suomen valtiolle rakennustyön rahoittamista ehtona sille, että valmistus tapahtuu Suomessa sijaitsevalla telakalla. STX vaatii Suomen valtiolta 50 miljoonan euron lisälainaa ilmeisestikin melko pienellä korolla, jotta valmistustyö tapahtuisi Suomessa.

Televisiossakin aiheesta esiintynyt vuorineuvos Martin Saarikangas kannattaa lisälainan myöntämistä, vaikka se onkin periaatteessa vastoin Finnveran sääntöjä. Kuitenkin esimerkiksi ranskalaiset eivät kuulemma epäröi tukea omaa telakkateollisuuttaan. Hän perustelee tätä lisälainan myöntämistä sillä, että valmistustyö tuo meille maksetut lainarahat reippaasti takaisin verotuloina, korkoina ja ihmisten työllistymisellä. Ja tämähän kuulostaa ihan järkevältä. Miksemme me tukisi Suomessa telakkateollisuutta, jos kerta niin tekevät muutkin EU-maat ja tässä tapauksessa erityisesti samasta tilauksesta kilpaileva Ranska.

Jos kyseessä olisikin vain yksinkertainen valinta sen välillä, kannattaako Suomen tässä yhdessä tapauksessa antaa halpaa lisälainaa korealaiselle telakkayhtiölle vai ei, niin itsekin olisikin Saarikankaan kanssa enemmän samaa mieltä. Tosin se, että yhtiö ei kuulemma saa rahaa vapailta markkinoilta, vihjailee siihen suuntaan, että lainan takaisinmaksu ei olisikaan ihan riskitöntä. Asiaa voi kuitenkin tarkastella laajemminkin valtioiden markkinoita vääristävien yritystukien näkökulmasta. Tai asiaa voi myös tarkastella hyödyntäen ns. tragedy of the commons eli yhteismaan tragedian tuomien opetusten valossa.

Yksittäisen laivanrakennuksista kilpailevan maan kannattaa tukea omaa telakkateollisuuttaan, jos niin tekevät muutkin kilpailevat maat. Kaikkien maiden kannalta olisi kuitenkin kokonaisuutena paljon parempi, mikäli yksikään maista ei tukisi telakkateollisuuttaan. Ja niin kauan kuin jokin maa antaa tukea telakkateollisuudelleen, pakottaa se muutkin antamaan tukia, jolloin ikävä noidankehä vain jatkaa pyörimistään.

Suomen kannattaisikin miettiä laajemmin, mitä seuraamuksia sillä on pidemmällä tähtäimellä, mikäli se nyt taipuu korealaisen yhtiön kiristykseen. Jos me maksamme tällä kertaa STX:lle siitä armeliaisuudesta, että yhtiö tekee täällä bisnestä, niin kuinka kauan me joudumme samaa jatkamaan? Todennäköisesti tismalleen sama kiristys olisi edessä taas seuraavan loistoristeilijän valmistusta suunniteltaessa.

Meidän kannattaisi kerrankin hyödyntää EU:ta. Suomen pitäisi jutella Ranskan valtiolle ja muistuttaa näitä siitä, että kilpailua vääristävät yritystuet ovat EU:ssa kiellettyjä. Lisäksi meidän kannattaisi yrittää korostaa Ranskalle, että on myös sen etu, jos sekään ei joudu turhaan rahoittamaan voittoa tuottavaa korealaista yritystä. Jos me saisimme Ranskan vakuuttumaan siitä, että Suomi ei aio antaa tukea STX:lle, niin ehkä Ranskakin silloin suostuisi siihen, että hekään eivät anna tukea. Näin STX joutuisi valitsemaan pidemmän päälle kestävämmin perustein, missä tämä kyseinen laiva rakennetaan.

Jyrki Katainen on mielestäni aivan oikein ja järkevillä perusteilla aiemmin vastustanut telakkatuen maksamista. Kataisen mukaan yritysten heikkouksia ei pidä tukea veronmaksajien rahoilla. Mutta meidän ei pidä olla tässä asiassa yksinäisiä partiopoikia, vaan saada myös muut EU-maat mukaan samaan rintamaan sanomaan ei telakkatuille. 

Samasta aiheesta järkevästi ovat kirjoittaneet ainakin seuraavat tahot:

• "Ei euroakaan STX:n telakalle", Roope Luhtala
• "Ei euroakaan tukea Etelä-Korealle", Mikko Savelius

Riskien hallintaa globaalilla tasolla

Seurasin tänään Ian T. Dunlopin esitystä ilmastonlämpenemisestä sekä sen vaikutuksista. Tämä australialainen herrasmies maalasi kuulijoidensa eteen todella synkän kuvan ihmiskunnan tulevaisuudesta, mikäli emme nopeasti muuta kurssiamme. Esitykset tärkeimmät pointit olivat:

• Nykyinen kansainvälinen tavoite rajoittaa ilmastonlämpeneminen "vain" kahteen celsius-asteeseen ei ole riittävä, sillä jo kahden asteen lämpeneminen aiheuttaa mittavia katastrofeja
• Nykyisillä toimilla emme ole pääsemässä tähän tavoitteeseen. Saman menon jatkuessa maapallon keskilämpötila nousee 4 astetta, mikä tarkoittaa jo maailmanlopun Mad Max -elokuvista tuttua epätoivoisen selviytymistaistelun maailmaa
• Pahimmat katastrofit voitaisiin vielä välttää, jos koko ihmiskunta ryhtyy muutaman seuraavan vuoden aikana tarmokkaasti taistelemaan ilmastonmuutosta vastaan

Oletetaan, että lääkärisi kertoisi sinulle, että kuolet 90% todennäköisyydellä parin vuoden sisällä, jollet muuta perusteellisesti elintapoja terveellisemmiksi. Etkö silloin luottaisi tämän asiantuntijan lausuntoon ja luultavasti tekisi kaikkesi noudattaaksesi lääkärisi suosituksia? Tuskinpa alkaisit vänkäämään vastaan kyseenalaistaen lääkärisi ammattitaidon ja suositukset. Ja tuskinpa ajattelisit, että koska nykymeno ei kuitenkaan täydellä varmuudella johda hautaan, niin eihän tässä nyt vielä tarvitse mitään tehdä.

Kuitenkin jostain syystä ilmastonmuutoksen kohdalla kansakunnat käyttäytyvät juuri näin. Toimettomuutta perustellaan nimenomaan sillä, että koska katastrofi ei ole 100% varmaa, niin turhahan tässä on mitään lähteä tekemään. Se ei mielestäni ole kovinkaan järkevää politiikkaa. Viisaampaa olisi varautua näiden riskien toteutumisen uhkaan ja lähteä pienentämään maailmanlopun toteutumisen todennäköisyyttä.  

Palveluiden kilpailuttaminen

Kunnallisvaalikeskusteluissa on puhuttu paljon palveluiden hankkimisesta yksityisiltä palveluntarjoajilta  sekä siihen liittyvästä kilpailuttamisesta. Jotkut kunnallisvaaliehdokkaat suhtautuvat asiaan kovin mustavalkoisesti ja vaativat esimerkiksi, että kuntien peruspalvelut täytyy kaikki toteuttaa kunnan voimin eli julkisen sektorin toimesta. Suurin osa ehdokkaista kuitenkin tuntuu käsittävän, että joissakin tapauksissa yksityinen palveluntarjoaja voi olla parempi vaihtoehto.

Kilpailuttamiseen ja kunnan palveluiden hankkimiseen yksityisiltä yrityksiltä liittyy kuitenkin kiistatta myös riskejä. Epäonnistuneista kilpailutuksista kuulee aivan liian usein. Näissä kauhutarinoissa on kilpailutuksen seurauksena päädytty halvimman hinnan esittäneeseen palveluntarjoajaan, jonka osaaminen, kyvyt ja resurssit eivät sitten laisinkaan riitä kunnollisen palvelun tarjoamiseen. Toisaalta kilpailuttamisella ja yksityisten yritysten käytöllä on myös joissakin tapauksissa saatu kiistattomia etuja: sekä palveluiden laatu on parantunut että hinnat alentuneet.

Tampereen yliopiston vieraileva professori Stephen J. Bailey väittää, että kilpailutus parantaa julkisten palveluiden taloudellisuutta ja tehokkuutta. Hänen mukaansa kokemukset Isosta-Britanniasta osoittavat tehostumisen todeksi.

Ratkaisevaa tuntuukin olevan, mitä ollaan kilpailuttamassa ja erityisesti, miten ammattitaitoisesti ja osaavasti koko hankinta suunnitellaan ja toteutetaan. Jotta kunnat onnistuisivat useammin haastavissa hankinnoissa, niiden kannattaisi tehdä paljon enemmän yhteistyötä sekä hyödyntää samanlaisia keinoja, joilla suuret yritykset tuovat tehoja hankintoihin. Isoissa konserneissa on yleensä keskitetyt hankintatiimit, jotka hoitavat koko konsernin merkittävät hankinnat tai ainakin avustavat isoon konserniin kuuluvia eri liiketoimintayksikköjä hankintojen tekemisessä.

Esimerkiksi jos suuren yrityksen yhdessä liiketoimintayksikössä oleva yhdestä tuotteesta vastaava tiimi tarvitsee ulkopuolelta ostettavaa IT-kehitystyötä, niin ei tämä tiimi joudu yksin miettimään, mitenköhän tuo hankinta kannattaisi tehdä. Tiimin tueksi keskitetystä hankintayksiköstä annetaan vähintäänkin tukea, ohjeita ja valmiita tarjouspyyntömalleja hyvän hankinnan tekemiseen. Vähänkin isommassa hankinnassa keskitetystä hankintayksiköstä tulee joku IT-hankintoihin keskittynyt hankinta-ammattilainen auttamaan kyseisen hankinnan tekemisessä. Lisäksi pyritään hyödyntämään koko ison konsernin neuvotteluvoimaa, jotta IT-kehitystyö saadaan ostettua mahdollisimman halvalla.

Mietityttää, että onkohan Suomen tasolla tällaista keskitettyä hankintayksikköä, joka tukisi yksittäisiä kuntia haastavien hankintojen ja kilpailutusten teossa? Vai joutuuko esimerkiksi Suomen pienimpiin kuntiin kuuluva alle tuhannen asukkaan Suomenniemi pitämään omilla palkkalistoillaan erilaisiin hankintoihin keskittyneitä hankinta-ammattilaisia, jotta tietty kerran 4 vuodessa uusittava kilpailutus osataan hoitaa kunnialla? Mielestäni ehdottomasti Suomessa tarvittaisiin tällainen keskitetty hankintojen osaamiskeskus, josta sitten eri kunnat voisivat saada apua, neuvoja, hyviä tarjouspyyntöpohjia ja myös syvällisempää konsultointia julkisten kilpailutusten menestyksellistä tekemistä varten.

Ylen lähtölaukaus kuntavaaleihin

Katsoin Ylen lähtölaukausta kuntavaaleihin ikäänkuin nyrkkeilykehän vierellä kamppailua seuraavana tuomarina. Nyrkkeilyssähän pistetuomari merkitsee ottelijalle pisteitä aina, kun hän näkee tämän tekevän hyvän osuman vastustajaan. Itse en kuitenkaan antanut pisteitä verbaalisista iskuista, vaan järkevän kuuloisista puheenvuoroista. Pyrin myös jättämään huomioimatta sen, kuinka nokkelasti, kaunopuheisesti tai hauskasti puheenvuoro tehtiin. Pluspisteiden lisäksi annoin myös ajoittain miinuspisteitä, jos puheenvuoro sisälsi täysin epäloogisuuksia tai siinä selvästi vääristeltiin totuutta.

En siis tehnyt samaa, mitä paikanpäällä olleet kommentaattorit. Hehän keskittyivät siihen, miten rohkeasti keskustelijat haastoivat toisiaan, miten hyviä sloganeita he heittivät tai millaista kehonkieltä käytettiin.

Keskityin pisteyttämään ainoastaan 8 suurimman puolueen eli eduskuntapuolueiden puheenjohtajien puheenvuoroja. Täytyy silti sanoa, että näiden ulkopuolelle jääneiltä minipuolueiden edustajilta tuli myös ajoittain ihan järkeviä kommentteja. Toki heiltä kuultiin myös sellaisia kommentteja, jotka tuntuivat olevan täysin irrallaan todellisuudesta (esim. päättäjiä syytettiin siitä, että nuoria tarkoituksella ja tietoisesti pidetään työttöminä).

Oman pisteytykseni perusteella ylivoimaisesti eniten fiksuja puheenvuoroja esitti Päivi Räsänen Kristillisdemokraateista. Räsäseltä saimme kuulla peräti 5 erinomaisen järkevän kuuloista kommenttia. Tässä näkyi Räsäsen ylivoimainen asiantuntemus terveydenhoitoon liittyvissä asioissa. Esimerkiksi Kristillisten kunnallisvaaliohjelmaan laittama matalan kynnyksen mielenterveystyön edistäminen kuulosti todella kannatettavalta. Lisäksi Räsänen perusteli hyvin ja ymmärrettävästi mm. sitä, miksi kuntauudistus auttaa myös kuntien terveydenhoidon kehittämisessä. Hän ei myöskään päästänyt suustaan yhtään miinuksia aiheuttavaa typeryyttä.

Kaikkein surkeiten taas pärjäsivät Timo Soini, Jyrki Katainen ja Paavo Arhinmäki. Kataiselta tuli yksi hyvä kommentti, mutta hän myös sortui mielestäni kahdesti epäloogisuuksiin ja typeryyksiin. Arhinmäki valehteli tökerösti kertoessaan, mihin asioihin yksityisten yritysten voitot perustuvat. Hän esitti voiton tekemisen mahdollisuuksiksi ainoastaan palveluiden laadusta tinkimisen tai voiton kaapimisen työntekijöiden selkänahasta. Vaikka kai nyt kaikki tajuavat, että voittoa voi tehdä myös niin, että tuottaa hyviä palveluita ja pitää työntekijät tyytyväisinä.

Melko hyvin pärjäsivät Ville Niinistö ja Carl Haglund. Heidän lopputuloksensa olivat omassa pisteytyksessäni +2.

Kaikkien tulokset olivat:

Räsänen (KD): +5 (ylivoimainen voittaja)
Niinistö (Vihr.) ja Haglund (Ruots.): +2
Urpilainen (SDP): +1
Sipilä (Kesk.): 0
Soini (PS), Katainen (KOK) ja Arhinmäki (Vas.): -1
 
Samaa mieltä keskustelun onnistujista ja epäonnistujista kanssani olivat myös osa kommentaattoreista, vaikka heillä olikin erilaiset arviointikriteerit.