Maahanmuuton korrelaatio maan taloudelliseen vaurauteen

Mitä enemmän maahanmuuttajia sitä paremmin vai huonommin maan taloudella menee?

Kokoomus, perussuomalaiset, RKP ja kristillisdemokraatit käyvät parhaillaan hallitusneuvotteluita. Yhtenä kuumana perunana keskusteluissa pidetään maahanmuuttoa, sillä tunnetusti perussuomalaiset haluavat vähentää sitä, kun taas esimerkiksi kokoomuslaisten uskotaan haluavan Suomeen mahdollisimman paljon halpaa työvoimaa. Aihe herättää myös paljon tunteita poliittisen kentän laidasta laitaan. Lisäksi Suomen taloudellinen hyvinvointi on lähellä kaikkien neuvotteluihin osallistuvien sydäntä. Tämän takia ajattelinkin tarkastella yksinkertaisesti tilastojen valossa sitä, miltä maahanmuuton ja taloudellisen hyvinvoinnin välinen suhde näyttäytyy.

Eri maiden maahanmuutosta ja taloudesta onneksi löytyy paljon dataa. Tätä analysointia varten keräsin Our World in Data -palvelusta seuraavia tietoja:

• Kuinka iso osuus maan väestöstä on alunperin kotoisin jostain toisesta maasta eli niiden prosentuaalinen osuus, jotka ovat syntyneet muualla
• Kuinka suuri on maan bruttokansantuote henkeä kohden

Valitsin tarkasteluun yhteensä 12 maata, joista kuudessa on paljon maahanmuuttajia ja toisessa puoliskossa hyvin vähän muualta tulleita. Jätin tästä pois lilliputtimaat kuten Monacot sekä öljyrikkauksia tulvivat maat. Muutenkin koitin valita mukaan vain kehittyneitä demokratioita. Tarkastelin seuraavia maita.

Paljon maahanmuuttajia on seuraavissa maissa, joissa muualta tulleiden osuus koko väestöstä vaihtelee 20 - 30 %:

Maa	Maahanmuuttajien osuus	BKT per hlö ($)
Australia	30	49831
Sveitsi	29	61373
Uusi-Seelanti	29	35336
Israel	23	32955
Kanada	21	44869
Ruotsi	20	45542

Seuraavissa kuudessa maassa puolestaan on erittäin vähän maahanmuuttajia:

Maa	Maahanmuuttajien osuus	BKT per hlö ($)
Puola	2	27455
Japani	2	38674
Bulgaria	3	18444
Etelä-Korea	3	37928
Slovakia	4	27076
Romania	4	20126

Kun laitamme samaan kuvaajaan maat siten, että maahanmuuttajien osuus on vaaka-akselilla ja bruttokansantuote henkeä kohden on pystyakselilla, näyttää lopputulos tältä.

Asetin kuvaajaan myös trendikäyrän näyttämään maahanmuuttajien osuuden ja BKT:n per henkilö välistä suhdetta. Ja näyttää selvästi siltä, että mitä enemmän maassa on maahanmuuttajia, sitä taloudellisesti rikkaampi maa myös on. Toki joitakin poikkeuksiakin on, kuten esimerkiksi Japani ja Etelä-Korea, jotka ovat molemmat varakkaita maita, vaikka niissä onkin äärimmäisen vähän muualta tulleita asukkaita. 

Voiko tästä siis päätellä, että maa rikastuu, kun sinne muuttaa enemmän väkeä muualta? Ei tietenkään, sillä tämä näyttää vain korrelaation eli kahden muuttujan välisen suhteen. Pelkästään tästä ei kuitenkaan voi päätellä, mikä on näiden syy-seuraussuhde. Voihan hyvinkin olla niin, että varakkaisiin maihin tahdotaan muuttaa muualta paljon enemmän kuin köyhempiin maihin. Mutta miten voisi päätellä, onko runsas muualta tulleiden osuus sitten lisännyt tai vähentänyt maan taloudellista vaurautta?

Katsotaan miten paljon näissä maissa on ollut maahanmuuttajia 30 vuotta sitten ja miten paljon maahanmuuttajien osuus on muuttunut vuoteen 2020 mennessä. 

Maa	Maahanmuuttajien osuus 1990	Maahanmuuttajien osuus 2020	Muutos-%
Puola	3	2	-33%
Japani	1	2	100%
Bulgaria	0	3	N/A
Etelä-Korea	0	3	N/A
Slovakia	1	4	300%
Romania	1	4	300%
Ruotsi	9	20	122%
Kanada	16	21	31%
Israel	37	23	-38%
Sveitsi	21	29	38%
Uusi-Seelanti	15	29	93%
Australia	23	30	30%

Maahanmuuttajien suhteellinen osuus on kasvanut valtaisasti Japanissa, Slovakiassa, Romaniassa, Ruotsissa ja Uudessa-Seelannissa. Toisaalta näistä ainoastaan Ruotsissa ja Uudessa-Seelannissa maahanmuuttajien osuus väestöstä on merkittävä, joten jätetään yhden tai kahden prosenttiyksikön muutosten maat pois. Eli sillä, onko esimerkiksi Japanissa 1% vai 2% maahanmuuttajien tuskin on isoa merkitystä, vaikka osuus onkin tuplaantunut. Eli jos runsas maahanmuutto olisi haitallista maan taloudelle, pitäisi Ruotsin ja Uuden-Seelannin BKT:ssä näkyä selvä notkahdus vuosien 1990 ja 2020 välillä. Okei, ei nyt sentään ihan, sillä ylipäätään maailman talous on kasvanut 30 vuodessa paljon. Mutta ainakin niiden suhteellinen vauraus maailman kaikkien maiden joukossa pitäisi olla kärsinyt.

Jotta eri vuosien BKT-lukuja voidaan verrata inflaatiosta huolimatta, pitää ne esittää jonkin tietyn vertailuvuoden dollareissa. Tässä Our World in Data käyttää vertailussa vuoden 2017 hintoja eli siksi luvut eroavat hieman aiemmista taulukoista. 

Vuonna 1990 Ruotsin BKT per henkilö oli $30,300. Ja 2020 se oli $52,433. Kasvua taloudellisessa vauraudessa on tapahtunut +73%.

Vuonna 1990 Uuden-Seelannin BKT per henkilö oli $23,036. Ja vuonna 2020 se oli $41,522. Kasvua +80%. 

Samaan aikaan 1990 - 2020 koko maailman BKT per henkilö kasvoi 91% eli selvästi nopeammin kuin näissä kahdessa maassa. Mutta esimerkiksi Kiinan valtava talouskasvu lähti käyntiin vasta vuoden 1990 jälkeen. Eli onkin fiksumpaa verrata Ruotsin ja Uuden-Seelannin kasvutahtia sellaisiin maihin, jotka olivat jo kehittyneitä talouksia vuonna 1990. Tässä joitakin sellaisia maita ja niiden BKT per henkilö kehitys vuosina 1990 - 2020:

• Suomi +63% (huonommin kuin Ruotsi tai Uusi-Seelanti)
• Saksa +82% (paremmin)
• Itävalta +100% (paremmin)
• Italia +51% (huonommin)

Eli Ruotsin ja Uuden-Seelannin taloudellinen hyvinvointi on kasvanut melko hyvin, mutta ei mitenkään järisyttävän erinomaisesti. Mitä tästä siis voidaan päätellä? Ei kovinkaan paljoa, sillä tietysti taloudelliseen hyvinvointiin vaikuttavat monet muutkin asiat kuin pelkästään maahanmuuttajien osuus. Silti tämänkin yksinkertaisen analyysin perusteella on selvää, ettei runsaasta maahanmuutosta ainakaan automaattisesti seuraa taloudellisia ongelmia. 

Jos aihe kiinnostaa, olen kirjoittanut maahanmuutosta aiemminkin. Suosittelen vilkaisemaan esimerkiksi näitä kirjoituksiani:

• Maahanmuuton vaikutus maan vaurauteen
• Miten saada talouskasvua lisäämällä osaavan työvoiman määrää
• Nobel-voittajan opetukset äkillisen maahanmuuttoaallon vaikutuksista

Järkevät talouden sopeutuskeinot

Millaisilla menojen leikkauksilla ja verotulojen korotuksilla saavutettaisiin tavoitellut kuuden miljardin säästöt ilman, että aiheutetaan samalla liian pahoja vahinkoja kansalaisille. Liian suurilla ja väärin kohdistetuilla sekä ajoitetuilla leikkauksilla voidaan pahimmassa tapauksessa pysäyttää talouskasvu, minkä seurauksena julkinen talous joutuisi entistä huonompaan jamaan. Tässä muutamia mielestäni päteviä keinoja Petterille ja kumppaneille toteutettavaksi. 

Yritystukien karsiminen

Liberaalipuolueen Leikattavaa löytyy -kampanja löysi valtion budjetista runsaasti haitallisia tai vähintäänkin hyödyttömiä yritystukia, jotka sietäisi leikata pois. Kirjoitin aiheesta vuoden alussa.  Suomessa yritystukia maksetaan vuosittain noin neljä miljardia, joista vain murto-osa on tukia tki-toimintaan. Tästä syystä yritystuista saisi helposti säästettyä ainakin 3 miljardia euroa. Yritystuet vääristävät kilpailua, hidastavat talouden uudistumista ja tietenkin maksavat yhteiskunnalle valtavasti.

Maakuntavero sekä sote-alueiden korjaaminen

Nykyinen sote-malli, joka pohjautuu 21 hyvinvointialueeseen, ei hillitse sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten kasvua. Menojen kasvua jarruttamaan tarvitaan maakuntavero, jolla alueiden tulisi kattaa osa sote-menoistaan. Sitten kun valtiolta ei enää saisi rajattomasti manguttua lisää rahaa, alueilla olisi motivaatiota miettiä tarkemmin, mitkä kustannusten nousut todella ovat tarpeen. Samalla alueiden määrää kannattaisi vähentää. Tällä tavalla hidastettaisiin sote-menojen kasvua varmaankin ainakin parilla miljardilla vuodessa. 

Varakkaiden ihmisten lapsilisien leikkaaminen

Lapsilisää maksetaan noin 100€ kuukaudessa jokaisesta lapsesta. Tämän tuen suuruuteen eivät vaikuta lainkaan perheen tulot, eikä sitä myöskään veroteta mitenkään. Rikkaat perheet eivät tällaista tukea tarvitse, joten lapsilisät voisi hyvin leikata pois kaikkein varakkaimmilta.

Kotitalousvähennyksestä luopuminen

Suomessa myönnetään kotitalousvähennyksiä kotien remontti-, siivous- ja hoivatöistä yhteensä lähes puolen miljardin euron edestä vuodessa. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) tutkimus osoitti, ettei kotitalousvähennyksestä ole mitään havaittavaa hyötyä työllisyyden lisäämisessä tai harmaan talouden kitkemisessä. Siitä hyötyvätkin lähinnä vain rikkaimmat kotitaloudet, jotka käyttävät sitä eniten. Eli se kannattaisi ehdottomasti leikata pois.

Hiili- ja muiden ympäristöverojen nosto

Ympäristölle haitallista toimintaa tulisi verottaa voimakkaammin. Eli ne palvelut ja tuotteet, joiden tuottaminen tai käyttäminen aiheuttavat paljon hiilidioksipäästöjä, tulisivat kalliimmiksi. Tähän kuuluvat esimerkiksi liikennepolttoaineiden verojen korotukset, mutta myös esimerkiksi lihantuotannon tuntuva verottaminen. Tällä tavalla voitaisiin kohentaa julkista taloutta parilla miljardilla sekä samalla varmistaa Suomen ilmastotavoitteiden saavuttaminen.   

Korkeimpien eläkkeiden kasvun pysäyttäminen

Eläkkeet nousevat inflaation mukana noudattaen niin sanottua taitettua indeksiä. Tätä tulisi muuttaa niin, että jatkossa korkeimpia eläkkeitä ei nostettaisi lainkaan ainakaan muutamaan vuoteen. Korkeimmista eläkkeistä säästäminen olisi paljon parempi keino kuin esimerkiksi ansioverotuksen kiristäminen, koska sillä ei olisi samanlaista haitallista vaikutusta. Korkea työn verotus hillitsee haluja tehdä töitä, mutta kukaan suurta eläkettä nauttiva tuskin lopettaa eläkkeellä olemistaan vain sen takia, että eläke ei kasvakaan inflaation mukana.

Kotihoidontuki lyhyemmäksi

Lakisääteistä kotihoidon tukea maksettiin vuoden 2021 aikana 82 385 henkilölle yhteensä 103 931 lapsesta. Yhdestä lapsesta tukea maksetaan noin 350€ per kk, joten tämä tuki kustantaa suoraan yhteiskunnalle noin puoli miljardia vuodessa. Toki samalla myös säästetään päiväkotien kustannuksissa, kun lapset ovat kotona päiväkotien sijasta.  

Suomessa lapset osallistuvat varhaiskasvatukseen harvemmin kuin muissa Pohjoismaissa. Kotihoidon tuki vähentää varhaiskasvatukseen osallistumista tukemalla alle 3-vuotiaan kotihoitoa, ja samalla se heikentää naisten työllisyyttä. Kotihoidontukea käyttävät lähes pelkästään äidit ja he pysyvät sen turvin kotona poissa töistä useita vuosia. Tämä johtaa siihen, että pienten lasten äitien työllisyys on verrattain matalaa. Pitkittyneet kotihoitojaksot heikentävät äitien uranäkymiä ja pienentävät heidän eläkkeitään. Lapset kärsivät myös siitä, jos he eivät osallistu varhaiskasvatukseen. 

Eli äitien, lasten ja jossain määrin myös julkisen talouden kannalta olisi parasta leikata tämä tuki pois.

ChatGPT:n vastauksia hallitustunnustelijan kysymyksiin

Pyysin ChatGPT:tä vastaa seuraaviin hallitustunnustelijan kysymyksiin. Lyhensin hiukan joitakin vastauksia poistamalla niistä toistoa, mutta muuten vastaukset ovat täysin tekoälyn toteuttamia.

Mitkä ovat ne keskeiset yhteiskunnalliset muutokset, joita Suomen seuraavan hallituksen pitäisi mielestänne saada aikaan?

Suomen seuraavan hallituksen tulisi pyrkiä parantamaan kansalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta, edistämään maan taloudellista kehitystä ja vakautta, tukemaan yhteiskunnallista tasa-arvoa ja kestävää kehitystä, sekä turvaamaan kansallinen turvallisuus ja puolustuskyky.

Millä keinoilla Suomen hallituksen kannattaisi tasapainottaa julkista taloutta?

Menojen karsiminen: Hallituksen tulisi arvioida julkisen sektorin menoja ja priorisoida tarpeelliset menot, karsien ylimääräiset kulut. Tämä voisi sisältää esimerkiksi hallintokustannusten leikkaamista, turhien julkisten ohjelmien lopettamista ja henkilöstön vähentämistä.

Tulolähteiden monipuolistaminen: Suomen hallituksen tulisi harkita uusia tapoja lisätä julkisia tuloja. Tämä voisi sisältää esimerkiksi verotuksen uudistamista, uusien verolajien käyttöönottoa ja uusien tulonlähteiden kehittämistä, kuten valtion omaisuuden myyntiä.

Talouskasvun edistäminen: Talouskasvun edistäminen voi auttaa kasvattamaan verotuloja ja vähentämään julkisen talouden alijäämää. Tämä voi sisältää esimerkiksi investointien edistämistä, yritysten tukemista ja kauppapolitiikan kehittämistä.

Velanhoito: Suomen hallituksen tulisi jatkaa velanhoitoa ja varmistaa, että velan kasvu pidetään kestävällä tasolla.

Miten edistäisitte verotuksen kannustavuutta?

Alhaisemmat verokannat voivat lisätä ihmisten ja yritysten kannustimia työskennellä kovemmin ja investoida enemmän. Ne voivat myös kannustaa ihmisiä jäämään työvoimaan pidemmäksi aikaa, mikä voi auttaa taloutta pitkällä aikavälillä.

Verovähennysten käyttöönotto voi kannustaa ihmisiä ja yrityksiä investoimaan ja tekemään enemmän töitä. Verovähennykset voivat myös kannustaa ihmisiä ja yrityksiä tekemään ympäristöystävällisempiä valintoja.

Taloudelliset kannustimet, kuten verohelpotukset ja verotuen käyttöönotto, voivat kannustaa yrityksiä investoimaan ja luomaan työpaikkoja. Ne voivat myös kannustaa ihmisiä kouluttautumaan ja kehittämään uusia taitoja, jotka voivat auttaa heitä menestymään työmarkkinoilla.

Selkeä verotus, joka on ymmärrettävissä ja ennustettavissa, voi auttaa lisäämään ihmisten ja yritysten luottamusta talouteen. Se voi myös auttaa ihmisiä ja yrityksiä suunnittelemaan tulevaisuuttaan paremmin.

Mitkä ovat tärkeimmät keinonne julkista taloutta vahvistaviksi työllisyystoimiksi? 

Hallituksen tulisi harkita verohelpotuksia yrityksille, jotka luovat uusia työpaikkoja. Tämä voi kannustaa yrityksiä investoimaan ja laajentamaan toimintaansa Suomessa.

Investointien lisääminen koulutukseen ja osaamiseen voi auttaa työntekijöitä hankkimaan uusia taitoja ja kehittymään työssään. Tämä voi parantaa heidän työllisyysmahdollisuuksiaan ja auttaa yrityksiä löytämään sopivia työntekijöitä.

Hallituksen tulisi harkita kannustimia, jotka kannustavat ihmisiä palaamaan työvoimaan. Esimerkiksi tuloverohelpotukset tai muita tukia voidaan tarjota niille, jotka palaavat työmarkkinoille.

Hallituksen tulisi tarjota tukea niille, jotka ovat heikossa työmarkkina-asemassa, kuten pitkäaikaistyöttömille ja nuorille. Tämä voi auttaa heitä pääsemään takaisin työmarkkinoille ja vähentää heidän riippuvuuttaan sosiaaliturvasta.

Hallituksen tulisi pyrkiä lisäämään työmarkkinoiden joustavuutta, joka voi helpottaa yritysten palkkaamista ja tukea työntekijöiden työllisyysmahdollisuuksia.

Miten vastaisitte laaja-alaiseen työvoimapulaan Suomessa?

Koulutus on avainasemassa vastattaessa laaja-alaiseen työvoimapulaan. Hallituksen tulisi panostaa koulutukseen ja varmistaa, että koulutus vastaa työmarkkinoiden tarpeita. Esimerkiksi korkeakouluissa voitaisiin tarjota enemmän kursseja ja ohjelmia, jotka vastaavat työmarkkinoiden tarpeita.

Hallituksen tulisi helpottaa maahanmuuttajien pääsyä työmarkkinoille ja nopeuttaa heidän integroitumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä voi auttaa täyttämään työvoimapulaa erityisesti aloilla, joilla on suuri osaavan työvoiman tarve.

Hallituksen tulisi harkita työperäisen maahanmuuton helpottamista erityisesti aloilla, joilla on työvoimapulaa. Tämä voi auttaa yrityksiä löytämään tarvitsemansa työvoiman.

Hallituksen tulisi harkita kannustamaan ihmisiä muuttamaan alueille, joilla on työvoimapulaa. Esimerkiksi verohelpotukset voivat auttaa houkuttelemaan ihmisiä alueille, joilla on korkea työvoimapula.

Hallituksen tulisi edistää teknologian käyttöä työmarkkinoilla. Esimerkiksi tekoälyä ja robotiikkaa voidaan käyttää automatisoimaan joitakin tehtäviä, jolloin ihmiset voivat keskittyä monimutkaisempiin tehtäviin.

Mitkä ovat tärkeimmät keinonne hoitajapulan ratkaisuun?

Hallituksen tulisi edistää hoitajien koulutusta ja tarjota kannustimia hoitajien koulutukseen. Tämä voi auttaa kasvattamaan hoitajien määrää pitkällä aikavälillä.

Hallituksen tulisi helpottaa ulkomaalaisten hoitajien rekrytointia Suomeen. Tämä voi auttaa täyttämään lyhyen aikavälin hoitajapulaa.

Hallituksen tulisi parantaa hoitajien työolosuhteita, jotta työvoimaa saadaan pidettyä alalla pidempään. Tämä voisi sisältää esimerkiksi parempaa palkkausta, työaikojen joustavuutta, ja mahdollisuuksia kouluttautumiseen ja kehittymiseen.

Hallituksen tulisi edistää teknologian käyttöä terveydenhuollossa. Esimerkiksi tekoälyä ja robotiikkaa voidaan käyttää automatisoimaan joitakin tehtäviä, jolloin hoitajat voivat keskittyä monimutkaisempiin tehtäviin.

Hallituksen tulisi harkita kannustimia, jotka kannustavat ihmisiä hakeutumaan hoitoalan töihin. Tämä voi sisältää esimerkiksi stipendejä ja muita taloudellisia etuja hoitajiksi kouluttautuville tai nykyisille hoitajille, jotka hakevat lisäkoulutusta.

Mitkä ovat mielestänne tärkeimmät keinot päästöjen vähentämiseksi?

Fossiilisista polttoaineista luopuminen ja siirtyminen uusiutuvaan energiaan on ratkaisevan tärkeää ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tämä voi sisältää esimerkiksi aurinko-, tuuli-, ja vesivoiman käytön lisäämisen.

Energiatehokkuuden parantaminen voi auttaa vähentämään energiankulutusta ja siten myös päästöjä. Esimerkiksi rakennusten energiatehokkuuden parantaminen ja liikenteen sähköistyminen ovat tärkeitä toimenpiteitä.

Kulutustottumusten muuttaminen on tärkeää, koska kulutus on yksi suurimmista päästöjen aiheuttajista. Tämä voi sisältää esimerkiksi kasvissyönnin lisäämisen, lentomatkustuksen vähentämisen ja kestävän kulutuksen edistämisen.

Hiilivero on taloudellinen kannustin vähentää hiilidioksidipäästöjä. Hiiliveroa voidaan käyttää esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden verottamiseen, jolloin vähemmän saastuttavien vaihtoehtojen käyttö kannattaa enemmän.

Uuden teknologian kehittäminen voi auttaa vähentämään päästöjä monilla aloilla. Esimerkiksi sähköautojen kehittäminen ja uusiutuvan energian varastointiteknologian parantaminen voivat auttaa vähentämään päästöjä liikenteessä ja energiantuotannossa.

Miten torjuisitte luontokatoa ja vahvistaisitte luonnon monimuotoisuutta?

Suojelualueiden perustaminen on tärkeä keino monimuotoisuuden turvaamiseksi. Suojelualueiden verkosto tulee kattaa erilaiset elinympäristöt ja lajiryhmät.

Maankäytön suunnittelu on tärkeä keino säilyttää luonnon monimuotoisuus. Kaavoituksessa ja maankäytössä tulee huomioida myös luonnon monimuotoisuus, suojelualueiden lisäksi.

Maa- ja metsätaloudella on merkittävä vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Luonnon monimuotoisuuden edistäminen maa- ja metsätaloudessa voi tapahtua esimerkiksi maatalouden ympäristötukien ja metsien monimuotoisuutta edistävän metsänhoidon avulla.

Luonnon monimuotoisuuden edistämiseen tarvitaan riittävää rahoitusta. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöjen tukemista ja ympäristötukien lisäämistä.

Kansalaisten osallistaminen on tärkeää luonnon monimuotoisuuden edistämisessä. Kansalaisten tiedotus ja osallistaminen vaikuttavat myös luonnon monimuotoisuuden edistämiseen ja ympäristön suojeluun.

Miten vahvistaisitte sisäistä turvallisuutta ja oikeusvaltiota?

Poliisin ja muiden viranomaisten kuten rajavartiolaitoksen resurssien vahvistaminen on tärkeää, jotta ne voivat toteuttaa tehtävänsä tehokkaasti.

Poliisin ja muiden viranomaisten koulutus ja koulutuksen kehittäminen on tärkeää, jotta ne voivat vastata muuttuviin turvallisuushaasteisiin ja noudattaa oikeusvaltion periaatteita.

Yhteistyön edistäminen eri viranomaisten ja muiden toimijoiden välillä on tärkeää turvallisuuden ja oikeusvaltion vahvistamiseksi. Esimerkiksi poliisin, pelastuslaitoksen ja terveydenhuollon yhteistyö on tärkeää onnettomuuksien ja kriisitilanteiden hallinnassa.

Yhteiskunnallisen turvallisuuden parantaminen on tärkeää turvallisuuden ja oikeusvaltion vahvistamiseksi. Esimerkiksi sosiaalisen syrjäytymisen ja väkivallan ehkäisy sekä terrorismiin ja muuhun vakavaan rikollisuuteen liittyvän tiedon jakaminen ovat tärkeitä asioita.

Oikeusjärjestelmän toimivuuden varmistaminen on tärkeää oikeusvaltion periaatteiden noudattamiseksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi oikeusprosessien nopeuttamista ja tuomioistuinten resurssien vahvistamista.

Eduskuntavaalitulosten ruotimista

Kansa on puhunut ja eduskuntavaalit ovat ohitse. Tässä kirjoituksessa tarkastelen sitä, miten kävi ehdokkaille ja puolueille, jotka edustavat talousajattelussa oikeaa laitaa ja ovat samaan aikaan arvoliberaaleja. Aihe kiinnostaa minua, koska äänestin näissä vaaleissa liberaalipuoluetta. Syitä tälle äänestyspäätökselle esittelin aiemmissa kirjoituksissani. 

Vaaleissa oli kolme voittavaa puoluetta: kokoomus, perussuomalaiset sekä sdp. Myös häviäjiä löytyy kolme: keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto. Voidaankin todeta, että oppositiossa olleet oikeisto-konservatiiviset puolueet voittivat, ja päättyneen vaalikauden keskusta-vasemmistolainen hallituspohja hävisi. 

Juuri valittu eduskunta näyttää siis aiempaa oikeistolaisemmalta, mutta valitettavasti myös arvoiltaan konservatiivisemmalta. Erityisen pettynyt olen siihen, että oheisen arvoja kuvaavan nelikentän oikeistoliberaali-nurkka ammottaa tyhjyyttään. Siinä kukin eduskuntaan valittu kansanedustaja on esitetty yhdellä pallukalla.

Nelikentässä isolla ympyrällä on merkittynä Atte Harjanne, joka edustaa kaikkein liberaaleinta talousasioissa oikeistoon kuuluvaa ehdokasta. Atte on tuolla oikeassa alakulmassa kovin yksin. Valtaosa talousoikeistoon kuuluvista ovat huomattavan konservatiivisia arvojensa osalta. Eli he eivät kannata esimerkiksi kannabiksen laillistamista, viinien tuomista ruokakauppoihin sukupuolivähemmistöjen oikeuksien parantamista tai ylipäätään yksilöiden vapautta olla juuri sellaisia kuin haluavat.

Toivoin kovasti, että liberaalipuolue olisi näissä vaaleissa saanut läpi yhden ehdokkaan. Tämä puolue nimittäin osuu juurikin tuonne oikeaan alakulmaan. Valitettavasti kuitenkaan liberaalipuolue jäi kovin, kovin kauas eduskuntapuolueeksi pääsystä. Liberaalien parhaiten pärjännyt ehdokas Sanna Kurronen sai vain noin 2 400 ääntä. Koko maasta liberaalit saivat yhteensä vaivaiset 15 000 ääntä. Liberaalit toki onnistuivat kasvattamaan äänisaalistaan prosentuaalisesti huomasti edellisiin vaaleihin verrattuna, mutta se ei kauheasti lämmitä. 

Kokoomus pärjäsi erinomaisesti, mutta heidänkään joukoissaan liberaaleimmat eivät päässeet liikaa juhlimaan. Kokoomuksen kaikkein liberaaleimpia voimia edustava Elina Valtonen sai toki valtavasti ääniä (32 400), mutta hänen äänisaalinsa auttoi eduskuntaan myös konservatiivisia kokoomuslaisia. Esimerkiksi vielä Valtosta paljon liberaalimpi Heikki Pursiainen ei päässyt läpi Helsingissä, mutta sen sijaan selvästi konservatiivisempi Terhi Koulumies onnistui vaaleissa. Alla näkyy Elina Valtosen sijainti arvokartassa. Pursiainen sijoittuisi hyvin lähelle Atte Harjannetta, mutta häntä ei kuvaajassa näy. 

Vihreät kokivat murskaavan tappion. Ja erityisen pettynyt olen siihen, miten huonosti pärjäsivät vihreiden niin sanottua soininvaaralaista linjaa edustavat. Tällaisia ehdokkaita vihreissä olivat Atte Harjanne, Tuuli Kousa ja Mari Holopainen. Näistä kolmesta oikean alalaidan ehdokkaasta vain Atte Harjanne pääsi läpi, ja hänkin vain juuri ja juuri 5 800:lla äänellä. Kousa sai reilut 3 300 ääntä ja Holopainen 5 000 ääntä.

Edellisissä vuoden 2019 eduskuntavaaleissa vihreät saivat merkittävän määrän ääniä niiltä aiemmin kokoomusta äänestäneiltä, jotka olivat pettyneet kokoomuksen koulutusleikkauksiin sekä persujen suuntaan kumarteluun. Monet näistä äänestäjistä palasivat nyt takaisin kokoomuksen huomiin. Näyttää nimittäin siltä, että monet aiemmin vihreiden oikean laidan edustajia äänestäneet päätyivät tällä kertaa äänestämään kokoomusta. Tämä on seurausta siitä, että vihreät ovat kokonaisuutena siirtyneet entistä enemmän vasemmistopuolueeksi. Ja varmasti jotkut tekivät kanssani samoin ja äänestivät liberaalipuoluetta. Toki vihreät kärsivät myös taktisesta äänestämisestä vasemmistoliiton kanssa, kun taas vasemmistolaisesta talouspolitiikasta pitävät keskittivät ääniään sdp:lle.

Mitkä tekijät sitten selittävät oikean alalaidan talousasioissa järkevästi ajattelevien arvoliberaalien heikkoa menestystä? Yksi syy on varmasti ylipäätään äänestäjien ikäjakauma, mikä suosii perinteisiä konservatiivisia arvoja. Suuret ikäluokat äänestävät kaikkein aktiivisimmin ja nämä yli 60-vuotiaat tuppaavat olemaan paljon konservatiivisempia kuin nuoret. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi arvokartan nimenomaan oikea alalaita jää niin tyhjäksi. Liberaalipuolue toki kärsi suuresti tunnettuuden puutteesta niin kuin kaikki eduskunnan ulkopuoliset pienpuolueet. Mutta miksi kokoomuksessakin pääosa kansanedustajista on konservatiiveja?

Vielä sellainen pieni huomio sosiaalisen median merkityksestä suomalaisissa vaaleissa. Twitterillä ei näytä olevan mitään todellista merkitystä, sillä siellä pyörii vain niin pieni joukko kaikista suomalaisista. Vaikka twitterissä esimerkiksi liberaalipuolueen leikattavaa löytyy -kampanja sai paljon näkyvyyttä, niin se oli vain myrsky vesilasissa. Twitterin ulkopuolella hyvin harvat olivat edes kuulleet liberaaleista. Sen sijaan laajoja massoja vetävät Instagram sekä TikTok ovat aidosti merkittäviä kanavia myös poliittisille viesteille. Vasemmistoliiton Minja Koskela on jo vuosikausia käynyt poliittista keskustelua Instagramissa. Koskela saikin näissä vaaleissa 10 000 ääntä, mikä on todella hyvä tulos vasemmistoliiton edustajalle. Perussuomalaisten uudet kansanedustajat Miko Bergbom, Joakim Vigelius ja Onni Rostila ovat näkyviä hahmoja YouTubessa ja nuorten suosimassa Tiktok-palvelussa.

Eduskuntaan pyrkivät pienpuolueet

Torstaina nähtiin näiden eduskuntavaalien luultavasti mielenkiintoisin vaalitentti, kun eduskuntaan pyrkivät 13 pienpuoluetta pääsivät esiintymään televisiossa. Tentin voi katsoa Yle Areenasta: https://areena.yle.fi/1-64958651

Pienpuolueiden ansiosta jokaisella äänestäjälle luulisi löytyvän sopiva puolue, sillä ne kattavat niin laajasti erilaisia näkemyksiä laidasta laitaan. Alla oleva puolueiden arvokartta kiteyttää hyvin eri puolueiden painotukset:

Esimerkiksi jos joku kaipaa vasemmistolaista talouspolitiikkaa ja haluaa suojella luontoa voimakkaasti, mutta ei voi sietää maahanmuuttajia, niin tällaiselle löytyy luultavasti sopiva ehdokas Sinimustan liikkeen natsien joukosta. Vastakkaisesta kulmasta puolestaan löytyy Liberaalipuolue niille, jotka haluavat oikeistolaisempaa talouspolitiikkaa, mutta ovat arvoliberaaleja. 

Osa pienpuolueista edustaa toki aivan kammottavia ideologioita ja valitettavan moni niistä näyttää olevan joko typeryyttään tai ostettuna Kremlin puolella. Kolmestatoista pienpuolueesta esimerkiksi vain seuraavat kannattavat Ukrainan aseellista tukemista taistelussa Venäjää vastaan: eläinoikeuspuolue, avoin puolue, feministinen puolue, korjausliike, piraattipuolue, liberaalipuolue ja sinimusta liike. Kaikkein selvimmin Kremlin taskussa on Valta kuuluu kansalle -puolue, johon kuuluvat mm. sellaiset Venäjän ystävät kuin Ano Turtiainen ja Johan Bäckman.

Onneksi pienpuoluetentissä kuultiin myös järjen ääntä. Oma suosikkini oli luonnollisesti Liberaalipuolueen puheenjohtaja Lassi Kivinen. Hän toi mielestäni hyvin esiin puolueensa leikkauslistaa samalla korostaen, että valtion ydintehtävistä kuten perusturvasta, terveydestä, puolustuksesta ja koulutuksesta ei leikattaisi. Pääpaino leikkauksista kohdistuisi yritystukiin sekä aluetukiin, jotka tutkitusti ovat pääasiassa rahan tuhlausta. Liberaalipuoluetta olen kehunut aiemmin näissä kirjoituksissani: 

• Liberaalipuolueen puolueohjelmasta löytyy paljon hyvää
• Enemmän sairaanhoitajia vai isommat voitot suuryrityksille

Samoin Piraattipuolueen, Eläinoikeuspuolueen ja Korjausliikkeen kommentit olivat pääasiassa ihan fiksuja. Avoimen puolueen Petrus Pennasen vastauksia myös kuunteli mielellään, sillä hän esiintyi hyvin ja erittäin värikkäästi. Toki osa Avoimen puolueen  ideoista tuntui tahallisen liioitelluilta ja utopistisiltä, mutta välillä kaivataan villejäkin ideoita. Oli Pennaselle myös helpommin toteutettavia hyviä ehdotuksia. Esimerkiksi kannabiksen laillistaminen olisi erittäin järkevä muutos.

Tietyllä tapaa pelottavin ja erikoisin puhuja oli Sinimustan liikkeen puheenjohtaja Tuukka Kuru. Hän nimittäin esiintyi loogisesti järkevästi ja osasi perustella kantansa johdonmukaisesti tukeutuen liikkeen fasistiseen sekä äärimmäisen rasistiseen ideologiaan. Esimerkiksi on loogisesti järkevää suojella voimakkaammin suomalaista luontoa, jos ajaa omavaraisuuden lisäämistä ja haluaa suomalaisten pärjäävän vielä sadankin vuoden päästä luonnon varassa. Olen siis monesta asiasta täysin eri mieltä näiden natsien kanssa, mutta Tuukka Kurun kaltaisen johtajan avulla pelkään heidän voivan saada jopa jonkinverran kannatusta. Muut kammotuspuolueet kuten Kristallipuolue taas vaikuttavat niin sekopäisiltä ja harhaisilta, että ne tuskin saavat ääniä. 

Pienpuolueiden tenttiä katsoi mieluummin kuin isojen puolueiden paristakin syystä. Osallistujat uskalsivat rohkeasti kertoa, mitä mieltä he ja heidän puolueensa todella ovat. Isojen puolueiden kohdalla puheenjohtajat ovat päinvastoin usein äärimmäisen varovaisia ja ympäripyöreitä tenttivastauksissaan. Toisekseen pienpuoluetentissä kukin odotti kiltisti vuoroaan ja antoivat toisten puhua loppuun ilman päälle huutelua. Tentin juontaja Marja Sannikka teki erinomaista työtä ja samanlaista jämäkkyyttä toivottaisiin myös isojen puolueiden tenteissä.    

Lisää vaalikoneita ja yhteenveto niiden suosituksista

Kirjoitin helmikuussa useista eri vaalikoneista ja niiden antamista tuloksista. Tässä kirjoituksessa jatkan vaalikoneiden testaamista sekä esittelen yhteenvedon niiden antamista suosituksista.

Ylen vaalikone

Ylen vaalikone löytyy osoitteesta: https://vaalit.yle.fi/vaalikone/eduskuntavaalit2023

Pelkkien tyypillisten vaalikonetulosten ja ehdokkaiden vastausten lisäksi Ylen koneesta löytyvät ehdokkaiden videoesittelyt sekä erillinen puoluekone. Tässä puoluekoneessa yllättävää ja erilaista on, että kysymyksiin tarjotaan vain kaksi vaihtoehtoa: kyllä tai ei. En muista, että olisin ikinä aiemmin käyttänyt vaalikonetta, joka ei tarjoaisi vastausvaihtoehtoja liukumolla täysin eri mieltä laidasta siihen, että olisi täysin samaa mieltä.

Ylen vaalikoneen puolueita koskeva osuus eli puoluekone, suositteli minulle seuraavia puolueita:

1. Avoin puolue, sopivuus 86%
2. Liberaalipuolue, sopivuus 71%
3. Sosiaalidemokraatit, sopivuus 71%
4. Eläinoikeuspuolue, sopivuus 64%
5. Feministinen puolue, sopivuus 64%

Yksittäisten ehdokkaiden vastauksiin perustuva vaalikone tarjoaa perinteiseen tapaan mahdollisuuden vastata kysymyksiin liukumolla. 

En oikein pidä siitä, että Ylen vaalikone ei anna selkeästi tuttuun tapaan sopivimpia puolueita ehdokkaiden vastausten perusteella. Toki sopivimmat puolueet esitetään edelleen, mutta ne esitetään useammalla eri tavalla. Ylen vaalikone antaa eduskunnan paikkajaon jollain epämääräisellä logiikalla vastausten perusteella.

Kyllähän tästä puolueiden keskinäinen järjestys selviää, mutta miten sitä pitäisi verrata esimerkiksi puoluekoneen antamiin sopivuusprosentteihin. Tämän perusteella sopivimmat puolueet myös eroavat suuresti puoluekoneen suosituksiin verrattuna. Esimerkiksi tässä normaalissa ehdokkaiden vastausten mukaisessa tuloksessa ylivoimaisesti parhaiten sopiva puolue Vihreät ei päässyt puoluekone-osiossa edes viiden kärkeen. Ja puoluekoneen mukaan mukamas sopivin Avoin puolue on tässä aivan häntäpäässä.

Viisi tämän eduskuntajaon mukaan (ilmeisesti?) parhaiten minulle sopivaa puoluetta:

1. Vihreät, 90 ehdokasta
2. Liberaalipuolue, 43 ehdokasta
3. Sosiaalidemokraatit, 16 ehdokasta
4. Kokoomus, 15 ehdokasta
5. Piraatit, 8 ehdokasta

Vaalikoneen mukaan esimerkiksi Vihreän liiton ehdokkaat ovat keskimäärin 74 % samaa mieltä kanssani. Tätä ei kuitenkaan esitetä mitenkään kovin selkeästi. Ja miksi ihmeessä vaalikone sitten antaa "minun eduskuntaani" Vihreille ylivoimaisesti eniten paikkoja, vaikka he eivät kuitenkaan ole kaikkein sopivin puolue? Vai onko se sittenkin?

Viisi minulle parhaiten sopivaa puoluetta niiden ehdokkaiden vastausten sopivuuden perusteella (tämän tulkitsen vahvimmaksi sopivuuden mittariksi):

1. Liberaalipuolue, ehdokkaat ovat keskimäärin 80 % samaa mieltä kanssani
2. Avoin puolue, 79% samaa mieltä kanssani
3. Suomen ruotsalainen kansanpuolue eli Rkp, 75% samaa mieltä kanssani
4. Piraattipuolue, 75% samaa mieltä kanssani
5. Vihreä liitto, 74% samaa mieltä kanssani

Ylen puolue- sekä vaalikoneen antamien tulosten sekavuus sekä keskinäinen ristiriitaisuus ärsyttävät. Mutta kysymykset olivat pääasiassa ihan järkeviä ja jos vain keskittyy tässä viimeisenä esitettyihin tuloksiin, niin silloin ne tuntuvat osuvan ihan hyvin kohdilleen.

MTV:n vaalikone

MTV:n vaalikone löytyy osoitteesta: https://www.mtvuutiset.fi/vaalikone#/

Erilaista tässä vaalikoneessa on se, että jokaisessa väittämässä on mukana video, jossa juontajat avaavat sen taustoja. Tämä helpottaa joidenkin monitulkintaisten kysymysten tai itselle vieraampien aiheiden ymmärtämisessä, vaikkakaan videoita ei jaksa läheskään jokaisen kysymyksen kohdalla katsoa. 

MTV:n vaalikone antoi minulle kaikista vaalikoneista parhaiten osuvat suositukset. Muutenkin kysymykset olivat pääasiassa oikein hyviä. Muutama arvoihin liittyvä kysymys oli vähän huteja, mutta kaiken kaikkiaan oikein hyvä vaalikone. Sen mukaan minulle sopivimmat puolueet ovat:

Vaalikoneen mukaan minulle parhaiten sopivien 10 ehdokkaan joukosta löytyi 5 sellaista, joita olin jo aiemminkin harkinnut äänestäväni. Kolmanneksi parhaiten sopivaa ehdokasta tulen myös mitä luultavammin äänestämään. 

Eläinpoliittinen vaalikone

Animalian ja SEY Suomen eläinsuojelun Eläinpoliittisessa vaalikoneessa keskitytään kysymyksiin, jotka koskevat eläinten kohtelua ja oikeuksia.

https://animalia.fi/vaalikone/#/

Tulokset:

Valitettavasti aika harva ehdokas näyttää vastanneen eläinpoliittiseen vaalikoneeseen. Luulen, että vihreät ovat kaikista puolueista innokkaimpia vastaamaan tähän vaalikoneeseen. Ja heistäkin Helsingistä vain 12 on täyttänyt koneen. Kaikenkaikkiaan vihreillä on Helsingissä 23 ehdokasta eli vain reilu puolet on vastannut Eläinpoliittiseen vaalikoneeseen. 

Äänestyspäätöstä ei missään nimessä kannata tehdä pelkästään tämän vaalikoneen tulosten perusteella, jolleivat sitten ainoat itselle tärkeät asiat kosketa eläinten oikeuksia. Koska tämä vaalikone on niin äärimmäisen keskittynyt vain yhteen teemaan, se tuskin riittää suurimmalle osalle äänestäjistä. Esimerkiksi minulle ykköseksi tullut Vapauden liitto on lähes kaikilla muilla mahdollisilla mittareilla erittäin huonosti sopiva puolue. 

Yhteenvetoa vaalikoneiden testailusta

Käytin yhteensä kahdeksaa erilaista vaalikonetta. Mielestäni kolme parasta ovat:

1. MTV:n vaalikone
2. Helsingin Sanomien vaalikone (testauksen tulokset täältä)
3. Ylen vaalikone, vaikkakin tuloksia pitää vähän tulkita

Kolmen parhaimman vaalikoneen mukaan minulle sopivimpia puolueita ovat:

Olen aiemmin useasti äänestänyt vihreitä ja tänä vuonna aion äänestää Liberaalipuoluetta, joten vaalikoneiden antamat suositukset osuvat hyvin maaliinsa. Olen myös aiemmin harkinnut Rkp:tä, mutta koska en erityisemmin pidä pakkoruotsista ja vastustan voimakkaasti turkistarhausta, en ole kuitenkaan ikinä puoluetta äänestänyt.

Eduskuntakauden tärkeimmät päätökset

Eduskuntakauden 2019–2023 viimeinen täysistunto oli perjantaina 3. maaliskuuta. Nyt onkin hyvä aika tarkastella, millaisia päätöksiä tämä eduskunta on tehnyt. Kansanedustajat ovat joutuneet ottamaan kantaa monenlaisiin järisyttäviin kriiseihin. 

Nato-jäsenyys

Ensin toukokuussa 2022 syntyi päätös Nato-hakemuksen jättämisestä murskaavalla enemmistöllä äänin 188-8. Sitten 1.3.2023 eduskunta hyväksyi Suomen Nato-jäsenyyden äänin 184–7. Natoon liittymistä vastustivat Veronika Honkasalo (vas), Katja Hänninen (vas), Anna Kontula (vas), Markus Mustajärvi (vas), Matti Semi (vas), Johannes Yrttiaho (vas) ja Ano Turtiainen (vkk). Tyhjää äänesti Mika Niikko (ps).

Itse en vielä vielä tammikuussa 2022 kannattanut Natoon liittymistä. Kirjoitin tästä pohdinnasta tuolloin näin. Muutin kuitenkin kantani heti Venäjän aloitettua suurhyökkäyksensä Ukrainaan. Maaliskuussa 2022 kannatin jo täysillä Natoon liittymistä sekä Ukrainan voimakasta aseellista tukemista.

Muutokset rajavartiolakiin sekä valmiuslakiin

Rajavartiolain muutos tarkoittaa käytännössä sitä, että Venäjän vastainen itäraja voitaisiin tarvittaessa sulkea kokonaan turvapaikanhaulta, mikäli esimerkiksi Venäjä ryhtyisi masinoimaan rajalle turvapaikanhakijoita hybridivaikuttamisoperaationa. Myös valmiuslain poikkeusolojen määritelmää täydennetään niin, että siinä otetaan nykyistä kattavammin huomioon erilaiset hybridiuhat. Rajan sulkemista käsiteltäessä selvisi, että se oli erityisesti vihreille sekä vasemmistoliitolle hankala paikka. Näiden puolueiden edustajat halusivat varmistaa, että sääntelyllä ei estettäisi oikeutta hakea kansainvälistä suojelua Suomesta, koska tähän velvoittavat esimerkiksi kansainväliset ihmisoikeussopimukset.

Ukrainan tukeminen

Helmikuuhun 2023 mennessä Suomi on tukenut Ukrainaa yhteensä noin 930 miljoonalla eurolla. Tästä kokonaisuudesta noin 140 miljoonaa euroa on humanitaarista apua ja kehitysyhteistyötukea ja noin 760 miljoonaa euroa puolustustarvikkeita ja muuta materiaalitukea. Verrattaessa Suomen antamaa tukea muiden maiden Ukrainan tukipaketteihin, Suomi mahtuu top 20 eniten apua antaneiden maiden joukkoon, kun tuen suuruutta verrataan maiden bruttokansantuotteeseen.

Kymmenen eniten Ukrainaa tukenutta maata on esitetty alla, kun tuen suuruutta verrataan maiden talouksien kokoon.

Suomi löytyy sijalta 17. Olemme tukemisessa lähes tasoissa Saksan ja Espanjan kanssa. 

Viime kuukausina Ukrainan aseelliselle tukemiselle on ollut hyvin laaja kannatus eduskunnassa, mutta heti Venäjän hyökkäyksen alkamisen jälkeen helmikuussa 2022 tilanne oli hyvin erilainen. Tuolloin pääministeripuolue SDP, vasemmistoliitto ja VKK olivat vankimmin sen kannalla, että asevientiä Ukrainaan ei tulisi edes harkita. Sen sijaan seuraavat puolueet kannattivat jo heti sodan alussa aseavun viemistä Ukrainaan:

• Kokoomus
• Keskusta
• Vihreät
• Liike nyt
• Kristillisdemokraatit
• Rkp

Perussuomalaiset ei vielä helmikuussa 2022 osannut sanoa kantaansa asepuun.

Sähkötuet

Sähkötuet ovat yksi tämän nyt päättyneen eduskuntakauden typerimpiä päätöksiä. Niihin kuuluvat mm. sähkön arvonlisäveron väliaikainen laskeminen, Kelan myöntämä sähkötuki ja verottajalta haettava sähkön verovähennys sekä tuoreimpana automaattisesti takautuvasti maksettava kertakorvaus talvikuukausien sähkölaskusta. Olen haukkunut niitä aiemmin tässä kirjoituksessa. Sähkötukea on hyvin perustellusti kritisoitu esimerkiksi siitä, että hyvätuloiset hyötyvät siitä eniten. Talousvaliokuntakin kiinnitti huomiota siihen, että jopa viidennes sähköhyvityksestä päätyy hyvätuloiselle kymmenykselle. Ratkaisua sen välttämiseksi ei kuitenkaan saatu aikaan.

Maataloudelle ja hyvinvointialueille lisärahoitusta

Keskustan kädenjälki näkyy tässä erityisen selvästi. Maataloutta on tuettu tällä hallituskaudella historiallisen paljon. Jokainen maatila, joka saa tukea pelloilleen, maksaa sähköstä, ja jolla on kiinteistöjä ja eläimiä, on saanut tukea. Maatalouden maksettu tukipaketti vuonna 2022 oli kooltaan yli puolet maatalouden yrittäjätulosta. Lisäksi eduskunta päätti juuri helmikuussa uudesta tukipaketista ruoantuotannon turvaamiseksi. Tällä tuella korvataan sähkön ja lannoitteiden hinnannousun kuluja.

Tammikuun 2023 lopussa valtiovarainministeri kertoi, että hyvinvointialueet saavat uutta rahaa 350 miljoonaa euroa. Lisäksi päätettiin maksaa aikaistettuna 150 miljoonaa euroa, jonka alueet olisivat joka tapauksessa saaneet ensi vuonna. Alun perin sosiaali- ja terveysministeriö, perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd) johdolla, esitti hyvinvointialueille lisärahoitusta 700 miljoonaa euroa.

Koronaan liittyvät päätökset

Vuoden 2020 alussa koronan esitettiin romahduttavan maailmantalouden. Samalla vaadittiin armeijaa kadulle ja eduskunnassa esitettiin vakavissaan ulkonaliikkumiskieltoja. Onneksi lopputulos ei ollut läheskään näin paha. Ylipäätään Suomessa koronasta selvittiin melko hyvin. Poliitikot kuitenkin monesti halusivat tiukempia toimia kuin terveysviranomaiset ja asiantuntijat suosittelivat. Itse kannatin yhteiskunnan nopeampaa avaamista sen jälkeen, kun riskiryhmät olivat saaneet koronarokotukset. 

Hallitus totesi 13.3.2020 yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa Suomen olevan poikkeusoloissa koronavirustilanteen vuoksi ja päätyi ottamaan valmiuslain käyttöön. Hallitus teki keväällä 2020 useita rajoittamistoimenpiteitä koskevia linjauksia ja antoi eduskunnalle valmiuslain  käyttöönottoasetuksia ja soveltamisasetuksia, sekä näiden kumoamisasetuksia. 15.6.2020 valtioneuvosto antoi valmiuslain toimivaltuuksien käytön kumoamisasetukset ja totesi, että maassa eivät enää vallitse valmiuslain 3 §:ssä tarkoitetut poikkeusolot.

Kesällä 2020 koronatilanne helpottui, mutta paheni jälleen syksyllä, jolloin Suomenkin osalta päädyttiin tartuntataudin ns. toiseen aaltoon. Vuoden 2021 alussa tilanne oli aluksi vakaa, mutta helmikuun lopussa tartuntatautitilanteen uudelleen pahentuessa, hallitus joutui toteamaan tarpeen tiukemmista toimenpiteistä. Hallitus totesikin yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa Suomen olevan jälleen poikkeusoloissa koronatilanteen vuoksi. Poikkeusolot tulivat voimaan 1.3.2021 ja valmiuslaki otettiin uudelleen käyttöön.

Vuonna 2022 julkaistussa analyysissä COVID-19 -kriisin yhteiskunnallisista vaikutuksista Suomelle, todetaan seuraavaa:

Epidemiologisesti Suomi on kansainvälisesti verraten selvinnyt kriisistä varsin hyvin, mihin on osaltaan vaikuttanut luottamus viranomaisiin ja viranomaisviestintään. Myös talous vaikuttaisi toipuvan kriisistä yleisesti ottaen hyvin. Sosiaali- ja terveyspalveluissa syntynyt hoitovelka sen sijaan antaa aiheita huoleen. Huolestuttavaa on erityisesti se, että kriisin haitat vaikuttavat kasautuneen ennestään haavoittuvassa asemassa oleville kasvattaen näin yhteiskunnan eriarvoisuutta. Kaiken kaikkiaan korona-ajan kielteiset vaikutukset ovat jakautuneet hyvin epätasaisesti oli kyse sitten toimialoista, väestöryhmistä tai alueista. Kriisillä voi myös olla pitkäaikaisia vaikutuksia nuorten oppimiseen ja hyvinvointiin.

40 miljardia lisää velkaa

Pääministeri Sanna Marinin hallitus on ottanut 40 miljardia euroa lisää velkaa, eikä ole pystynyt karsimaan muista menoista. Suurin osa tästä velasta aiheutui kalliista toimenpiteistä koronan haittojen torjumiseksi sekä Ukrainan sodan aiheuttamilla kustannuksilla. Kuitenkin valtiovarainsministeri Saarikon mukaan hallitus on toteuttanut noin 12 miljardilla eurolla menoja, jotka eivät selity kriiseillä, kuten koronapandemialla ja Ukrainan sodalla. Noin kaksi miljardia siitä on kuitattu valtion omaisuustuloilla, jolloin velasta noin 10 miljardia euroa on kriisien ulkopuolista velkaa.