Eduskuntavaalitulosten ruotimista

Kansa on puhunut ja eduskuntavaalit ovat ohitse. Tässä kirjoituksessa tarkastelen sitä, miten kävi ehdokkaille ja puolueille, jotka edustavat talousajattelussa oikeaa laitaa ja ovat samaan aikaan arvoliberaaleja. Aihe kiinnostaa minua, koska äänestin näissä vaaleissa liberaalipuoluetta. Syitä tälle äänestyspäätökselle esittelin aiemmissa kirjoituksissani. 

Vaaleissa oli kolme voittavaa puoluetta: kokoomus, perussuomalaiset sekä sdp. Myös häviäjiä löytyy kolme: keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto. Voidaankin todeta, että oppositiossa olleet oikeisto-konservatiiviset puolueet voittivat, ja päättyneen vaalikauden keskusta-vasemmistolainen hallituspohja hävisi. 

Juuri valittu eduskunta näyttää siis aiempaa oikeistolaisemmalta, mutta valitettavasti myös arvoiltaan konservatiivisemmalta. Erityisen pettynyt olen siihen, että oheisen arvoja kuvaavan nelikentän oikeistoliberaali-nurkka ammottaa tyhjyyttään. Siinä kukin eduskuntaan valittu kansanedustaja on esitetty yhdellä pallukalla.

Nelikentässä isolla ympyrällä on merkittynä Atte Harjanne, joka edustaa kaikkein liberaaleinta talousasioissa oikeistoon kuuluvaa ehdokasta. Atte on tuolla oikeassa alakulmassa kovin yksin. Valtaosa talousoikeistoon kuuluvista ovat huomattavan konservatiivisia arvojensa osalta. Eli he eivät kannata esimerkiksi kannabiksen laillistamista, viinien tuomista ruokakauppoihin sukupuolivähemmistöjen oikeuksien parantamista tai ylipäätään yksilöiden vapautta olla juuri sellaisia kuin haluavat.

Toivoin kovasti, että liberaalipuolue olisi näissä vaaleissa saanut läpi yhden ehdokkaan. Tämä puolue nimittäin osuu juurikin tuonne oikeaan alakulmaan. Valitettavasti kuitenkaan liberaalipuolue jäi kovin, kovin kauas eduskuntapuolueeksi pääsystä. Liberaalien parhaiten pärjännyt ehdokas Sanna Kurronen sai vain noin 2 400 ääntä. Koko maasta liberaalit saivat yhteensä vaivaiset 15 000 ääntä. Liberaalit toki onnistuivat kasvattamaan äänisaalistaan prosentuaalisesti huomasti edellisiin vaaleihin verrattuna, mutta se ei kauheasti lämmitä. 

Kokoomus pärjäsi erinomaisesti, mutta heidänkään joukoissaan liberaaleimmat eivät päässeet liikaa juhlimaan. Kokoomuksen kaikkein liberaaleimpia voimia edustava Elina Valtonen sai toki valtavasti ääniä (32 400), mutta hänen äänisaalinsa auttoi eduskuntaan myös konservatiivisia kokoomuslaisia. Esimerkiksi vielä Valtosta paljon liberaalimpi Heikki Pursiainen ei päässyt läpi Helsingissä, mutta sen sijaan selvästi konservatiivisempi Terhi Koulumies onnistui vaaleissa. Alla näkyy Elina Valtosen sijainti arvokartassa. Pursiainen sijoittuisi hyvin lähelle Atte Harjannetta, mutta häntä ei kuvaajassa näy. 

Vihreät kokivat murskaavan tappion. Ja erityisen pettynyt olen siihen, miten huonosti pärjäsivät vihreiden niin sanottua soininvaaralaista linjaa edustavat. Tällaisia ehdokkaita vihreissä olivat Atte Harjanne, Tuuli Kousa ja Mari Holopainen. Näistä kolmesta oikean alalaidan ehdokkaasta vain Atte Harjanne pääsi läpi, ja hänkin vain juuri ja juuri 5 800:lla äänellä. Kousa sai reilut 3 300 ääntä ja Holopainen 5 000 ääntä.

Edellisissä vuoden 2019 eduskuntavaaleissa vihreät saivat merkittävän määrän ääniä niiltä aiemmin kokoomusta äänestäneiltä, jotka olivat pettyneet kokoomuksen koulutusleikkauksiin sekä persujen suuntaan kumarteluun. Monet näistä äänestäjistä palasivat nyt takaisin kokoomuksen huomiin. Näyttää nimittäin siltä, että monet aiemmin vihreiden oikean laidan edustajia äänestäneet päätyivät tällä kertaa äänestämään kokoomusta. Tämä on seurausta siitä, että vihreät ovat kokonaisuutena siirtyneet entistä enemmän vasemmistopuolueeksi. Ja varmasti jotkut tekivät kanssani samoin ja äänestivät liberaalipuoluetta. Toki vihreät kärsivät myös taktisesta äänestämisestä vasemmistoliiton kanssa, kun taas vasemmistolaisesta talouspolitiikasta pitävät keskittivät ääniään sdp:lle.

Mitkä tekijät sitten selittävät oikean alalaidan talousasioissa järkevästi ajattelevien arvoliberaalien heikkoa menestystä? Yksi syy on varmasti ylipäätään äänestäjien ikäjakauma, mikä suosii perinteisiä konservatiivisia arvoja. Suuret ikäluokat äänestävät kaikkein aktiivisimmin ja nämä yli 60-vuotiaat tuppaavat olemaan paljon konservatiivisempia kuin nuoret. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi arvokartan nimenomaan oikea alalaita jää niin tyhjäksi. Liberaalipuolue toki kärsi suuresti tunnettuuden puutteesta niin kuin kaikki eduskunnan ulkopuoliset pienpuolueet. Mutta miksi kokoomuksessakin pääosa kansanedustajista on konservatiiveja?

Vielä sellainen pieni huomio sosiaalisen median merkityksestä suomalaisissa vaaleissa. Twitterillä ei näytä olevan mitään todellista merkitystä, sillä siellä pyörii vain niin pieni joukko kaikista suomalaisista. Vaikka twitterissä esimerkiksi liberaalipuolueen leikattavaa löytyy -kampanja sai paljon näkyvyyttä, niin se oli vain myrsky vesilasissa. Twitterin ulkopuolella hyvin harvat olivat edes kuulleet liberaaleista. Sen sijaan laajoja massoja vetävät Instagram sekä TikTok ovat aidosti merkittäviä kanavia myös poliittisille viesteille. Vasemmistoliiton Minja Koskela on jo vuosikausia käynyt poliittista keskustelua Instagramissa. Koskela saikin näissä vaaleissa 10 000 ääntä, mikä on todella hyvä tulos vasemmistoliiton edustajalle. Perussuomalaisten uudet kansanedustajat Miko Bergbom, Joakim Vigelius ja Onni Rostila ovat näkyviä hahmoja YouTubessa ja nuorten suosimassa Tiktok-palvelussa.