Kaksipuoluejärjestelmien heikkous

Mitä tahansa valintaa tehtäessä toistuvat samat ehdot sille, että lopputulos on hyvä. Nämä ehdot pätevät, oletpa sitten valitsemassa itsellesi leffaa katsottavaksi, lomakohdetta johon matkustaa tai puoluetta sekä poliitikkoa, ketä äänestää. Yksi onnistuneen valinnan kriteereistä on se, että sinulla on riittävän monta vaihtoehtoa, joiden välillä tehdä valinta. 

Tarkastellaan esimerkkinä illalla katsottavan elokuvan valintaa. Oletetaan, että pidät paljon toimintaelokuvista ja erityisesti Arnold Schwarzeneggerin tähdittämistä. Etkä voi sietää tunteellisia draamaelokuvia. Teet tällöin erittäin pahan virheen, jos leffaa valittaessa otat mukaan vaihtoehdoiksi ainoastaan seuraavat kaksi elokuvaa: The Notebookin ja Good Will Huntingin. Rajoittamalla harkintaan otettavat elokuvat vain näihin kahteen, ei lopputulos voi missään tapauksessa tyydyttää haluasi nähdä räjähtävää toimintaa ja vauhdikasta väkivaltaa.

Poliittisessa järjestelmässä, jossa on vain kaksi varteenotettavaa puoluetta, äänestäjät joutuvat toistuvasti tekemään valintoja vain kahden vaihtoehdon välillä. South Park -sarjassa tätä havainnollistettiin hyvin näyttämällä, miten äänestäjät joutuvat toistuvasti tekemään valintoja jättiläismäisen ääliön ja kakkavoileivän välillä. Kumpikin vaihtoehto kuvottaa äänestäjiä, mutta koska ei ole muita vaihtoehtoja, äänestäjien täytyy yrittää löytää näistä kahdesta vähemmän surkea.

Yhdysvaltojen välivaaleja seuratessa korostui toinenkin kaksipuoluejärjestelmän heikkous. Molemmat puolueet käyttivät valtavia summia rahaa poliittisiin mainoksiin, joiden tarkoituksena ei ollut omien ideoiden tai ehdokkaiden hyvien puolien kertominen, vaan vastapuolen haukkuminen. Erityisesti republikaanit "kunnostautuivat" vihamielisten mainosten osalta. Nämä vastapuolen ehdokkaita parjaavat viestit vääristelevät ja usein jopa suorastaan valehtelevat äänestäjille. Jos äänestäjillä olisi useampia vaihtoehtoja valittavanaan, ei puolueiden silloin kannattaisi tuhlata rahoja vastapuolen haukkumiseen. Sillä jos käytät miljoonia yhden vastapuolen teilaamiseen omien ehdokkaiden kehumisen sijasta, johtaa tämä helposti jonkin toisen kilpailevan puolueen menestykseen.   

Tällainen vastapuolen demonisointi ja äärimmäinen solvaaminen tekevät myös yhteistyön erittäin hankalaksi. Kun olet ensin julistanut suureen ääneen poliittisen kilpailijan kiduttavan koiranpentuja tai antavan rahaa terroristeille, niin sen jälkeen ei ole helppoa tehdä rakentavaa yhteistyötä. Kaksipuoluejärjestelmät ajautuvatkin usein täydelliseen jumittumiseen, jossa minkäänlaisia uudistuksia ei pystytä toteuttamaan. Sillä vaikka puolue A olisikin sitä mieltä, että puolueen B lakiehdotus olisi hyvä, ei sitä tahdota tukea. Sillä silloinhan myönnettäisiin äänestäjille, että puolue B:llä onkin myös ihan hyviä aloitteita.

Sitten jos toinen puolue saakin jollain ihmeen konstilla jotain uudistuksia läpi, eivät ne välttämättä kestä paria vaalikautta kauempaa. Sillä jossain vaiheessa taas toinen puolue pääsee valtaan, jolloin herkästi halutaan kumota kilpailevan puolueen tekemät muutokset. Ja joudutaan häiritsevään edestakaisin heiluntaan, eikä pitkäjänteistä politiikkaa ole mahdollista rakentaa. Tämä on esimerkiksi yritysten investointien kannalta hankalaa. Välillä esimerkiksi näyttää siltä, että vihreää siirtymää tuetaan ja fossiilisten polttoaineiden käyttöä hillitään. Ja sitten taas pian kaikki uusiutuvan energian tuet lopetetaan ja säröttämista tuetaan. 

Olkaamme siis äärimmäisen tyytyväisiä ja kiitollisia Suomen monipuoluejärjestelmästä. 

Muita ideoita Bregmanin kirjasta

Kirjoitin pari viikkoa sitten siitä, mitä Bregman kertoo perustulosta kirjassaan Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman. Tässä kirjoituksessa esittelen lyhyesti kirjan paria muuta ideaa, jotka ovat merkittävästi lyhyempi työviikko sekä ihmisten vapaan liikkuvuuden lisääminen. 

Kuten blogini uskolliset lukijat tietävät, kannatan työtuntien vähentämistä kaikille, jotka ansaitsevat riittävän hyvin. Olen pohtinut lyhyempää työviikkoa aiemmin esimerkiksi tässä kirjoituksessa. Bregman tuo kirjassaan esiin, miten työtuntien vähentäminen olisi itseasiassa täysin looginen seuraus työn tuottavuuden merkittävästä parantumisesta. Lisäksi koneiden kyvykkyyden lisääntyessä ei kaikille enää lähitulevaisuudessa välttämättä riitä mielekkäitä palkkatöitä, jotta meidän olisi järkevää työskennellä yhtä paljon kuin nykyään. Vaikka tekisimme palkkamme eteen vähemmän töitä, ei se tarkoittaisi pelkkää lorvailua. Moni varmasti käyttäisi näin vapautuneen ajan ja energian esimerkiksi erilaisiin luoviin harrastuksiin.

Bregman tuo esiin monia järkeviä perusteluita sille, miksi rikkaiden länsimaiden kannattaisi jo pelkästään oman taloudellisen etunsa takia avata rajojaan köyhien maiden asukkaille. Näiden järkisyiden lisäksi hän antaa hyvän esimerkin nykyisen rajojen kiinnipitämisen moraalittomuudesta. Tässä siitä vähän mukailtu versio.

Ajatellaanpa Ramia, joka asuu Rautavaarassa, Pohjois-Savossa. Rautavaara on Suomen köyhin kunta, eikä siellä ole töitä tai tulevaisuuden näkymiä tarjolla Ramille. Rami saa juuri ja juuri riittävästi rahaa ruokaan, mutta muuten hänen elämänsä Rautavaarassa näyttää hyvin kurjalta. Hän on kuitenkin ahkera ja reipas nuorukainen, joka tekisi mieluusti kovasti töitä elantonsa eteen. 

Onko Helsingissä asuva varakas Heikki vastuussa Ramin kohtalosta? Heikillä olisi ylimääräistä rahaa, jolla hän voisi tukea Ramin ja muiden köyhien rautavaaralaisten elämää. Se olisi toki erittäin suurisydämistä. Mutta moni on varmastikin sitä mieltä, ettei Heikillä ole mitään moraalista velvollisuutta auttaa Ramia. Varsinkin kun voidaan ajatella Helsingin jo muutenkin tukevan verotuloistaan myös muuta Suomea ja siten myös pienellä osuudella Rautavaaraa.

Kuvitellaan sellainen tilanne, jossa Rautavaara sekä sen naapurissa olevat muut köyhät Pohjois-Savon kunnat eristettäisiin muusta, varakkaammasta Suomesta. Rami tahtoisi muuttaa Helsinkiin tekemään ahkerasti töitä. Ja Helsingissä olisi paljon töitä tarjolla reippaalle nuorelle miehelle, joka olisi valmis työskentelemään 1 500 €/kk palkalla. Mutta Heikki sekä muut helsinkiläiset palkkaavat rajavartijoita vahtimaan, että rautavaaralaiset eivät pääse Helsinkiin. He pystyttävät piikkilanka-aitoja, asentavat vartiotorneja ja laittavat dronet partioimaan Rautavaaran rajalla. Jos Rami onnistuisikin pääsemään raja-aidan läpi, hänet otettaisiin nopeasti kiinni ja palautettaisiin väkivaltaisesti takaisin Rautavaaraan.

Näin Rami olisi tuomittu elämään köyhyydessä ja kurjuudessa, vailla mahdollisuuksia parantaa elämäänsä. Olisivatko silloin Helsingin Heikki sekä muut tiukkoja Rautavaaran rajoja vaativat helsinkiläiset moraalisesti vastuussa Ramin kurjasta kohtalosta?  

Ilmaista rahaa kaikille -kirjan ajatuksia perustulosta

Rutger Bregmanin kirja Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman, sisältää erilaisia utopistisiä tavoitteita. Olen aiemmin lukenut Bregmanilta Hyvän historia -kirjan, josta pidin kovasti. Ilmaista rahaa kaikille -kirja hehkuttaa nimensä mukaisesti vastikkeettoman perustuloan upeutta. Perustulosta olen kirjoittanut aiemmin positiiviseen sävyyn esimerkiksi kertoessani Kalifornialaisen Stocktonin sekä Suomen perustulo-kokeiluista.

Melko yllättävästi Yhdysvalloista oltiin 1960-luvun lopussa erittäin lähellä siirtyä kansalliseen perustuloon. Ja nykyvalossa entistä mielenkiintoisemman tästä tekee se, että perustuloon siirtymistä ajoi nimenomaan Richard Nixonin hallitus. Häntä ei yleensä nähdä edistyksellisenä uudistajana. Valitettavasti perustulo kuitenkin kaatui vastustukseen senaatissa. Ja ilmeisesti myös siihen, että yksi Nixonin neuvonantajista ryhtyi pelottelemaan presidenttiä perustulon tuhoisasta vaikutuksesta perustuen 150 vuotta vanhaan kokeiluun Englannista.

Usein ajatellaan, että useimmat köyhät ovat köyhiä, koska he ovat tyhmiä. Syy- ja seuraussuhteet eivät kuitenkaan todellisuudessa läheskään aina mene tuossa suunnassa. Monet ovat itseasiassa tilapäisesti tyhmiä, koska he ovat köyhiä. Köyhyys siis tekee ihmisistä tyhmempiä. Ainakin itse pystyn hyvin samaistumaan tähän ajattelemalla omaa tilannettani silloin, kun Venäjä oli juuri aloittanut suurhyökkäyksensä Ukrainaan. Kun niin iso osa huomiosta keskittyi sen murehtimiseen, milloin Kiova vallataan ja Zelensky murhataan, oli hyvin hankala tehdä järkeviä päätöksiä.  Antamalla riittävästi rahaa köyhille, ajatuskapasiteettiä vapautuu jatkuvasta rahasta stressaamisesta muihin asioihin. 

Yleensä ihmiset käyttävät saamansa rahan järkeviin asioihin. Esimerkiksi parasta tapa auttaa Afrikan köyhiä on antaa heille suoraan rahaa. Vuohien ostaminen tai kalliiden länsimaisten auttajien lähettäminen paikan päälle neuvomaan afrikkalaisia ovat paljon tuhlailevampia keinoja. 

Samoin työttömien etuuksien valvontaan esimerkiksi Suomessa käytettävä valvontakoneisto on äärimmäisen tehoton. Lisäksi se nöyryyttää ja passivoi tukien saajat. "Se polkee yksityisyyden ja itsekunnioituksen jalkoihinsa tavalla, jonka ymmärtää vain, jos on itse sosiaalietuuksien saaja", kirjoitti eräs brittiläinen sosiaalialan työntekijä. Elokuussa 2022 Kelan tutkija Tuija Korpela myönsi, että suomalainen toimeentulotuki on lamaannuttava ja epäkannustava tukimuoto ja sitä olisi syytä uudistaa. 

Kalifornialaisen kaupungin kokemuksia perustulosta

Hieman Espoota suuremmassa kalifornialaisessa Stocktonin kaupungissa on ollut meneillään pienimuotoinen perustulokokeilu. Siinä 125 sattumanvaraisesti valittua kaupungin asukasta valittiin ohjelmaan, jossa heille annetaan 500 dollaria kuukaudessa 24 kuukauden ajan. Tämän rahan saaminen ei vaikuttanut mitenkään heidän mahdollisiin muihin tuloihinsa, eikä sen saamiseksi ollut mitään edellytyksiä tai vaatimuksia. Ohjelmaan valittujen 125 ihmisen tuloksia verrattiin kontrolliryhmään perustulon vaikutusten selvittämiseksi.

Taustatietona on hyvä ymmärtää, että Stockton on selvästi köyhempi kuin tyypillinen kalifornialainen kaupunki. Stockton ajautui konkurssiin vuonna 2012 ja yli 20% kaupungin asukkaista on köyhiä. 

Perustulo paransi työllisyyttä

Ohjelman alkaessa siihen valituista 28% oli kokoaikaisessa työssä. Vuoden päästä perustuloa saaneista 40%:lla oli kokoaikainen työpaikka eli työllisyys parani 12 prosenttiyksikköä. Sen sijaan kontrolliryhmässä nähtiin selvästi pienempi täystyöllisyyden parantuminen. Kontrolliryhmässä työllisyys parani vain 5 prosenttiyksikköä eli perustuloa saaneiden osalla työllisyys parani 7 prosenttiyksikköä enemmän. 

Työllisyyden parantumista on selitetty sillä, että ylimääräinen raha antoi ihmisille paremman mahdollisuuden etsiä kokoaikaista työtä. Näin merkittävä työllisyyden parantuminen tarkoittaa sitä, että ohjelma voisi olla kokonaisuudessaan kannattava. Eli työllisyyden parantuminen voisi tuottaa enemmän taloudellista hyötyä kaupungille kuin mitä perustulosta tulisi kustannuksia. Tämä ei kuitenkaan ole vielä varmaa tämän kokeilun tähän saakka julkaistun datan perusteella.

Perustulo paransi henkistä hyvinvointia

Sekä perustuloa saaneiden että kontrolliryhmään kuuluvien henkistä hyvinvointia mitattiin kymmenen kysymyksen avulla. Tässä käytettiin Kesslerin kymmenkohtaista kyselypatteristoa.  Kysely on suunniteltu masentuneisuuden ja ahdistuksen mittaamiseen. Näiden kyselyiden perusteella perustulo paransi tilastollisesti merkittävästi sitä saaneiden henkistä hyvinvointia. 

Perustulon ansiosta ihmisten huoli taloudellisesta tilanteesta hälveni. Lisäksi heillä oli enemmän aikaa ja energiaa esimerkiksi mieluisiin harrastuksiin tai perheen kanssa olemiseen. Perustulo mahdollisti myös sen, että köyhimmätkin pystyivät pitämään parempaa huolta itsestään ja terveydestään.

Vertailua Suomen perustulokokeiluun

Näyttäisi siltä, että perustulo vaikuttaa hyvin samankaltaisesti niin suomalaisiin kuin kalifornialaisiinkin. Myös Suomessa perustulo paransi työllisyyttä sekä ihmisten hyvinvointia sekä onnellisuutta. Kuitenkin molempien kokeilujen ongelmana pidetään sitä, että ne kestivät vain pari vuotta. Tämän takia nämä kokeilut eivät kerro meille siitä, millaisia mahdollisia pidempiaikaisia vaikutuksia perustulolla olisi. Esimerkiksi jotkut perustulon vastustajat ovat sanoneet, että jos perustuloa saisi jatkuvasti, niin silloin se alkaisi heikentää työllisyyttä. Itse en tähän usko, jos perustulon suuruus pidetään riittävän pienenä. 

Aiempia kirjoituksiani perustulosta:

• http://politiikkaajarjella.blogspot.com/2017/01/reaktioita-suomen-perustulokokeiluun.html
• https://politiikkaajarjella.blogspot.com/2021/02/mckinseyn-tiivistelma-suomen.html

Isoveljellä on nykyään paljon helpompaa kuin 1984

George Orwellin kirja Vuonna 1984 on kammottava. Se huutaa kovaan ääneen varoitusta lukijalle siitä, miten kallisarvoisia ja hauraita asioita vapaus sekä demokratia ovat. Valitettavasti monessa maassa asiat ovat menneet kirjassa kuvattuun suuntaan, jossa valtio rajoittaa räikeästi kansalaisten vapauksia ja tukahduttaa julmasti kaiken vastarinnan. Nykymaailmassa Isoveljen on itseasiassa paljon helpompaa vahtia ja manipuloida kansalaisia kuin Orwellin kirjassa. 

Vuonna 1984 puolueen jäsenten piti vaivalloisesti etsiä kaikki virheellistä tietoa sisältävät sanomalehdet ja tuhota ne. Kaikki mikä osoitti puolueen joskus erehtyneen jostakin asiasta tai muuttaneen mieltään oli luonnollisesti virheellistä tietoa. Samoin piti painaa uudet fyysiset lehdet korjatuilla tiedoilla. Tämä vaati kirjassa valtavia voimainponnistuksia ja lukuisten puolueen virkamiesten ahkeraa uurastamista. Meidän 2020-luvullamme sen sijaan suuri osa informaatiosta on digitaalisessa muodossa Internetissä, josta tiedon etsiminen ja sen muokkaaminen valtion haluamaan suuntaan onnistuu paljon helpommin. Tähän voidaan myös valjastaa tekoälyä.

Myös kansalaisten valvonta onnistuu nykymaailmassa huomattavasti tehokkaammin kuin kirjassa Vuonna 1984. Orwellin kuvaamassa Oceaniassa ajatuspoliisien piti herkeämättä tarkkailla kaikkialla olevien kuvaruutujen kautta, miten kansalaiset käyttäytyivät. Tätä valvontaa varten puolueen piti myös sijoitella mikrofoneja sinne sun tänne. Meidän maailmassamme jokaisella on älypuhelin jatkuvasti mukanaan, jonka avulla isoveljen olisi vaivatonta vahtia meitä. Eikä tarvitse nähdä vaivaa valtavan teleruutujen ja mikrofonien verkoston huoltoon sekä ylläpitoon.

Olemme jo nähneet miten paljon tehokkaampaa manipulointia saadaan aikaiseksi, kun viestit räätälöidään kullekin ihmiselle sopivaksi. Orwellin kirjassa puolue joutui turvautumaan massapropagandaan eli jokaiselle kansalaiselle syötettiin samaa valheellista tarinaa. Sosiaalisessa mediassa sen sijaan meistä jokaista voidaan aivopestä juuri meille parhaiten tehoavalla kuvastolla ja sanastolla. Jarkko kirjoitti tästä hyvin blogissaan pari kuukautta sitten. 

Nykypäivän Kiina on jo edennyt joissakin asioissa vielä paljon pidemmälle kuin mitä kirjassa Vuonna 1984. Ja Pohjois-Korea on onnistunut eristämään omat kansalaisensa muusta maailmasta ja muista kansoista yhtä hyvin kuin 1984:n Oceania, johon myös kirjan näyttämönä toimiva Lontoo kuuluu. Samoin Putin ja hänen kätyrinsä tuntuvat omaksuneen paljon vaikutteita Orwellin kirjasta.

Kaksoisajattelu on nykypäivän Venäjällä ja luultavasti myös Kiinassa omaksuttu vähintään yhtä hyvin kuin Vuonna 1984:n kuvaamassa Lontoossa. Levada-keskuksen johtaja, sosiologi Lev Gudkov kuvaa näin venäläisten kaksoisajattelua: "Meillä on viimeisen 25 vuoden ajan ollut jatkuvasti 75-80 prosentin enemmistö, joka sanoo ettei heillä ole mahdollisuutta vallanpitäjiin millään tasolla. Ihmiset kokevat, etteivät he voi tehdä mitään edes paikallisella tasolla. Se johtaa sopeutumiseen ja kaksoisajatteluun. Ulkoisesti osoitetaan uskollisuutta, sisäisesti ihmisesti etäännyttävät itsensä vallassa olevista."

Pohjois-Korea tuntuu myös noudattavan Oceanian hallitsevan puolueen käsitystä siitä, mitä todellinen valta yli toisten ihmisten on. Vasta sitten tiedät todella hallitsevasi muita, kun voit pistää heidät kärsimään. Samaa filosofiaa noudattaa myös Putin. Tärkeintä on saada viholliset ja alamaiset kärsimään, vaikka se sitten satuttaisi myös itseä.

Isoveli haluaa, että vallitsee ikuisesti jatkuva sotatila. Sen avulla voidaan perustella omille kansalaisille kaikki mahdolliset vapauksien rajoitukset, koska kansan puolustaminen vaatii sitä. Samoin ulkopuolista vihollista voidaan syyttää kaikesta epämukavasta. Myös sisäisiä pettureita tarvitaan, sillä niiden avulla oikeutetaan kaikkien valvonta. Orwellin kirjassa kansalaisia muistutetaan herkeämättä, miten demoniset viholliset vaanivat jatkuvasti kaikkialla. Putinin puhe 30.9.2022 sisälsi monia tyypillisiä esimerkkejä Vuonna 1984:n tilanteesta tämän suhteen.

"Haluammeko me todella täällä meidän maassamme, Venäjällä, että äidin ja isän sijasta meillä olisi vanhempi numero 1, numero 2, numero 3? Olemmeko muka jo niin mielisairaassa tilanteessa? Haluammeko me muka sellaisia perversioita kouluihimme, jotka johtavat rappeutumiseen ja sukupuuttoon?", Vladimir Putin kysyi puheessaan. Hän myös selitti, miten länsimaiden eliittien diktatuuri uhkaa kaikkia yhteiskuntia. "Tällainen täydellinen persoonallisuuden kieltäminen on haaste jokaiselle. Uskonnon ja perinteisten arvojen hylkääminen sekä vapauden tukahduttaminen muistuttaa jo suorastaan satanismiä", Putin sanoi.

Suosittelen lukemaan Orwellin kirjan, jos se ei jo ole tuttu. Varoitan kuitenkin, että se ei ole mikään nautittava kokemus. Erityisen tuskalliselta sen valossa tuntuu, miten monet esimerkiksi Venäjällä ovat selvästi jo täysin luopuneet omasta ajattelustaan ja omaksuneet Isoveljen syöttämän propagandan ainoana totuutena. Yhä useammalle 2 + 2 = 5, jos puolue niin sanoo.  

Maailmankirjat ovat sekaisin, kun edes Vasemmistoliitto ei puolusta työntekijöiden oikeuksia

Kiistelty ja irvokkaasti nimetty potilasturvallisuuslaki meni läpi eduskunnassa. Hoitajien puolta pitivät ainoastaan perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit. Kaikista muista puolueista suurin osa edustajista äänesti hoitajia vastaan. Vasemmistoliiton kohdalla vain 5 edustajaa puolusti hoitajia, kun taas 7 oli sitä mieltä, että hoitajat eivät ansaitse mahdollisuutta puolustaa asemaansa. Voisi kuvitella, että työntekijöiden oikeudet olisivat tärkeitä tyypilliselle vasemmistoliiton äänestäjällä. Sen vuoksi suosittelen painamaan mieleen, ketkä pysyivät uskollisena tälle vasemmiston aatteelle.

 

Hoitajien lakko-oikeuden romuttamista vastaan äänestivät seuraavat vasemmistoliittolaiset: Katja Hänninen, Anna Kontula, Markus Mustajärvi, Jari Myllykoski ja Suldaan Said Ahmed. Anna Kontula on perustellut näin, miksi hän äänesti työtaisteluoikeutta rajoittavaa lakia vastaan. Pääpointti hänellä on, että kotihoidon lakoista ei koituisi sellaista välitöntä vaaraa verrattuna nykyiseen hoitajien krooniseen puutteeseen, jotta se riittäisi perustelemaan rajoitukset työtaisteluoikeuteen. Kontula kirjoittaa: "Emme ole tilanteessa, jossa vastakkain olisivat lakko-oikeus ja oikeus elämään, kuten lakiesitystä on perusteltu ja kuten alkujaan olikin. Vastakkain ovat lakko-oikeus ja raha."

Olen kirjoittanut aiemminkin hoitoalan työvoimapulan noidankehästä. Potilaat ja hoidettavat eivät tällä hetkellä saa riittävän hyvää hoitoa sen vuoksi, että hoitajia ei ole tarpeeksi suhteessa hoidettavien määrään. Ratkaistava ongelma on siis se, miten hoitajia saataisiin lisää. Ja tämän ratkaisemiseksi terveys- ja hoiva-alan houkuttelevuutta pitäisi merkittävästi parantaa. Tässä valossa tämä niin kutsuttu potilasturvallisuuslaki näyttääkin täysin absurdilta. Sillä mitä luulette, parantaako vai huonontaako tällainen laki hoivatöiden houkuttelevuutta? 

Venäjä on häviämässä sodan Ukrainalle

Erittäin arvostettu sotastrategian asiantuntija Lawrence Freedman uskoo, että Venäjän häviö sodassa näyttää nyt hyvin todennäköiseltä. Freedman on kirjoittanut mm. mammuttimaisen strategian historiaa käsittelevän kirjan Strategy - A history, josta olen kirjoittanut aiemmin vertaamalla ukrainalaisia antiikin Odysseukseen. Oveluuden ja harhautusten avulla Ukrainan armeija on pärjännyt erinomaisesti sotilaallista suurmahtia vastaan. Tosin tämän jälkeen Venäjää tuskin enää pidetään sotilaallisena suurvaltana.

Freedman arvelee, että sota voi päättyä hyvinkin pian - jopa parissa kuukaudessa. Vaikka Venäjä tekisikin nyt laajamittaisen joukkojen liikekannallepanon, tapahtuisi se liian myöhään. Eikä Kremlillä näytä olevan riittävää kansan tukea siihen, että se pakottaisi nuoria miehiä sotimaan. Ja pelkästään rahan perässä rintamalle ei saada riittävästi joukkoja riittävän nopeasti. Nykyiset joukot puolestaan ovat liian kuluneita ja huonosti motivoituneita pärjätäkseen ukrainalaisia vastaan.

Freedmanin haastattelun voi kuunnella The Rachman Review -podcastista. Hän ei kuitenkaan ole ainoa asiantuntija, joka on viime aikoina kertonut uskovansa Venäjän häviöön sodassa. Esimerkiksi Yhdysvaltalainen kenraali David Petraeus sanoi vähän aikaa sitten, että Venäjä tulee häviämään, jos länsimaat vain jatkavat sota-avun antamista Ukrainalle.