Vasemmistopuolueiden kuntavaaliohjelmat 2021

Kävin läpi SDP:n ja Vasemmistoliiton vuoden 2021 kuntavaaliohjelmat. Etsin erityisesti erottavia tekijöitä näiden kahden vasemmistopuolueen välillä. Lisäksi kiinnitin huomiota mielestäni erityisen fiksuihin ja toisaalta erityisen typerältä kuulostaviin tavoitteisiin. 

Yleisvaikutelmat SDP:n ja Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelmista

SDP:n kuntavaaliohjelma 2021 jää huomattavasti yleisemmälle tasolle kuin paljon enemmän konkreettisia toimenpiteitä sisältävä Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelma 2021. Ohjelmissa on myös paljon samoja tavoitteita, mikä on toki odotettavissa molempien ollessa vasemmistopuolueita. Mutta kun SDP:n ohjelmassa puhutaan yleisemmällä tasolla köyhien ja rikkaiden välisen eron kuromisesta, niin Vasemmistoliitto ehdottaa konkreettisena toimenpiteenä PD-rahaa, jota annetaan köyhien alueiden päiväkodeille ja kouluille. Molemmat puolueet haluavat enemmän julkisten palveluiden tarjoamaa neuvontaa, tukea ja hoivaa. Samoin yhteistä on panostus julkiseen liikenteeseen, pyöräilyyn ja kävelyyn.

SDP:n vaaliohjelmasta poimittua

Järkevältä kuulostaa SDP:n halu panostaa kuntien hankintaosaamiseen. Fakta nimittäin on, että kunnat ja kaupungit tekevät valtavasti hankintoja. Esimerkiksi  Tampereen vuoden 2021 talousarviossa hankintojen osuus on 1 215 milj. euroa. Jos hankinnat tehdään huonosti, maksetaan ylihintaa ja saadaan huonolaatuisia palveluita & tuotteita. Ja tällä hetkellä monessa kunnassa hankintoja tehdään kiireen, vajaamiehityksen ja osaamattomuuden takia huonosti. Ei ole mitenkään kohtuutonta odottaa esimerkiksi 5%:n säästöjä vuotuisissa hankintamenoissa pelkästään tekemällä hankintoja fiksummin. Eli esimerkiksi Tampereen kaupunki voisi helposti säästää 60 milj. euroa vuodessa hankinnoista samalla jopa parantaen hankittavien palveluiden laatua.

Samoin perusinfraan investoiminen on fiksua, vaikkakaan ei kovinkaan suuri oivallus. 

Sen sijaan siitä ei käsittääkseni ole mitään vahvaa näyttöä, että työllisyystilanne lähtisi merkittävästi parantumaan, vaikka kunnilla olisi vahvempi rooli työllisyyspalveluissa. Ainakaan minulle ei ole selvennyt, millä logiikalla työpaikkojen ja työttömien kohtaaminen parantuisi, jos palveluita antaisi jatkossa kunnan työntekijä Kelan työntekijän sijasta. Jos sen sijaan työllisyyspalveluiden laatua ja sisältöä kehitettäisiin jotenkin merkittävästi, niin se voisi auttaa. Mutta SDP:n vaaliohjelmasta ainakaan ei löytynyt tarkemmin tuosta.

Vasemmistoliiton vaaliohjelmasta poimittua

Vasemmistoliiton ohjelma erottuu SDP:stä seuraavilla tavoilla:

• Paljon enemmän konkreettisia toimia kuten jo edellä sanoin
• Yksityiset yritykset täytyy pitää visusti erossa hyvinvointipalveluiden tarjoamisesta sen sijaan, että niitä ostettaisiin fiksusti yrityksiltä
• Seksuaali- ja kulttuurivähemmistöt huomioidaan paljon tarkemmin
• Ympäristöasiat nousevat paljon merkittävämpään rooliin

Erittäin hyviä ehdotuksia ovat mielestäni:

• Nuoret pääsevät heille suunnattujen mielenterveys- ja päihdepalveluiden pariin
• Jos nuoren ihmisen elämä lähtee pahasti sivuraiteille sen takia, ettei hoitoon päästy ajoissa, se tulee erittäin kalliiksi yhteiskunnalle. Paljon järkevämpää ja myös moraalisesti oikein on satsata paljon enemmän rahaa palveluihin, jotka voivat pelastaa useiden nuorten elämän.
• Edelliseen liittyvä terapiatakuu, jolla pääsee hoitoon viimeistään kuukauden sisällä.
• Asumisen kohtuuhintaisuutta voidaan edistää muuttamalla parkkipaikkojen rakentamissäädöksiä paremmin autottomuutta tukeviksi. Tässä hienosti Vasemmistoliitto uskoo kysynnän ja tarjonnan toimivan.
• Ainakin kaupunkialueilla satsaaminen joukkoliikenteeseen ja pyöräilyyn on fiksua. Se vähentää tarvetta parkkipaikoille ja ruuhkia, parantaa ilmanlaatua ja kohentaa kansalaisten kuntoa.

Yleisesti pidin kovasti siitä, että ohjelmassa on konkreettisia ehdotuksia siitä, miten asioita pitäisi muuttaa. En ole läheskään kaikista samaa mieltä ja itseasiassa osa ehdotuksista tuntuu todella hölmöiltä, mutta silti nostan hattua tälle konkretian tasolle.

Tässä joitakin hölmöltä tuntuvia tavoitteita Vasemmmistoliitolta:

• Opetuksessa mielestäni on tärkeämpiäkin asioita kuin sen varmistaminen, että henkilöstö on koulutettu sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisyyteen. Mielestäni esimerkiksi matematiikan opettajien ei tarvitse välittää siitä lainkaan, millaisia sukupuolia tai kulttuuritaustoja oppilailla on.
• Vähintään 40 prosenttia korkeiden asumiskustannusten alueilla tapahtuvasta asuntojen uudistuotannosta on ARA-tuotettua. Tämä tulisi todella kalliiksi kunnalle, eikä edes ole reiluin tapa auttaa köyhiä. Esimerkiksi Osmo Soininvaara on kirjoittanut ARA-asuntojen haitoista. 
• Kunnan pitää tarjota kaikille alle 25-vuotiaille nuorille kullekin sopivaa ja monipuolista maksutonta ehkäisyä. Tämä on tyhmää, koska osa nuorista on varakkaista perheistä. En tajua, miksi myös rikkaiden nuorten seksielämää tulee tukea yhteisistä varoista. Samalla tavoin on tyhmää vaatia kuntaa tarjoamaan liikuntapaikat täysin maksuttomasti alle 25-vuotiaiden liikuntaan. Lasten ja nuorten liikkumista tulee ehdottomasti tukea, mutta pieni maksu varmistaisi myös sen, että tiloja käytettäisiin tehokkaammin. Esimerkiksi pieni 2€:n maksu vaikkapa kunnan tenniskentästä varmistaisi sen, että kentälle myös mennään sovittuna aikana.
• Täysin kategorinen kielto hyvinvointipalveluiden ulkoistamisesta menee mielestäni liian pitkälle. 

Kehysriihen päätökset turvetuotannon osalta

Iltalehden artikkelissa kuvattiin hyvin hallituksen kehysriihen turvatuotantoa koskevia päätöksiä. Tässä siitä mielestäni oleellisimmat asiat:

• Turvetuottajat saavat yhteensä 70 miljoonan euron tuen sekä hallituksen aiempien päätösten perusteella myös 172 miljoonan euron verotuen eli yhteensä 242 M€ tukea per vuosi
• Turvetuotanto työllistää Suomessa noin 2 500 henkeä, eli yhtä turvetuotantoon liittyvää työpaikkaa kohden tuki on vajaat 100 000 € vuodessa
• Turpeen osuus Suomen energiantuotannosta on noin 5% ja se on varastoitavuuden kannalta paras kotimainen energialähde. Tämän takia huoltovarmuuden kannalta on hyödyllistä, jos Suomessa säilyy kyvykkyys tuottaa energiakäyttöön sopivaa turvetta. 
• Turpeentuotanto aiheuttaa noin 10% Suomen hiilidioksidipäästöistä. Mitä enemmän turvetta tuotetaan, sitä enemmän täytyy päästöjä vähentää jostain muualta.

Tätä yhteiskunnan varojen käyttöä voi verrata vaikkapa siihen, paljonko yhteiskunnan varoja menee vuodessa yhden oppilaan kouluttamiseen. Oppilaalle maksuton vuosi peruskoulua maksaa yhteiskunnalle noin 10 000 euroa. Eli tällä tavalla vertaillen hallituksemme on sitä mieltä, että yksi turvetuotannon työpaikka on 10 kertaa arvokkaampi asia kuin yksi peruskoulun oppilas. Jos kysyttäisiin keskivertokansalaiselta, laittaisivatko he yhteiskunnan rahoja mieluummin lasten koulutuksen parantamiseen vai turvetuottajien auttamiseen, olisi tulos luultavasti erittäin selvä koulutuksen hyväksi. 

Hiilidioksipäästöjen vähentämisessä paljon enemmän haittaa yhteiskunnalle aiheuttaa esimerkiksi liikenteen verojen korottaminen kuin jos säästöt tehtäisiin turvetuotannosta. 

Huoltovarmuuden osalta järkevä ratkaisu voisi olla, että lisätään puolustusvoimien tai Huoltovarmuuskeskuksen budjettia sen verran, että he voivat hankkia sodanajan vaatiman määrän maan puolustuksen kannalta tarpeellisia polttoaineita.   

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha ja sen vaikutus työnhakumotivaatioon

Kuten niin moni muukin, olin vuosi sitten YT-neuvottelujen piirissä. Arvelin tuolloin, että todennäköisyys saada potkut oli melko suuri. Joten aloin pohtimaan, miten pärjäisin ja toimisin työpaikan menetettyäni. Näihin suunnitelmiini vaikuttivat, miten paljon saisin ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa ja miten pitkään. Ja pari päivää sitten kuulimme, millaisia ehdotuksia ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista pohtinut työryhmä antoi. Eli tässä olisi hyvä peilata omia varautumissuunnitelmiani tämän työryhmän ehdotuksiin.

Suunnitelmani työttömyyden varalle keväällä 2020

Olen ollut jo useita vuosia työelämässä kohtuullisen hyvällä palkalla, joten säästöjä oli kertynyt useita kymmeniätuhansia euroja. Toki samaan aikaan oli myös vielä paljon enemmän asuntolainaa, mutta korkojen ollessa erittäin matalla (käytännössä nollassa), ei siitä ollut suurta murhetta. Laskin, että olisin tuolloin saanut ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa bruttona noin 2 200€ kuukaudessa ja ennakonpidätyksen jälkeen käteen olisin saanut noin 1 600 €/kk.

Tämä 1 600 €/kk olisi riittänyt kattamaan kuukausittaiset menoni useimpina kuukausina ilman, että olisin joutunut erityisemmin säästämään normaalista elämänmenostani. Jos jonain kuukautena olisin halunnut tehdä esimerkiksi lomamatkan, niin sitten olisin joutunut syömään säästöjäni. Mutta koska niitä säästöjä oli ihan kohtuullisesti ja olisin hyvin voinut kajota niihin satunnaisesti, en siis olisi joutunut kiristämään vyötä normaaliin verrattuna.

Ansiosidonnaisen suuruuden lisäksi sen kesto on erittäin oleellinen asia. Ansiosidonnaista maksetaan päivärahoina viideltä päivältä per kalenteriviikko. Siksi ansiosidonnaisen enimmäisajasta vähennetään viikon ajalta vain viisi päivää, vaikka viikossa on seitsemän päivää. Eli yllä mainittu 1 600 € /kk olisi kuluttanut minulta 22 ansiosidonnaisen maksupäivää kuukaudessa. Jos työhistoriaa on enemmän kuin kolme vuotta ansiosidonnaisen päivärahan kesto on 400 päivää. Ja minulla tämä ehto olisi täyttynyt eli olisin saanut ansiosidonnaista:

• 400 päivää / 22 päivää per kk = 18 kuukautta eli 1,5 vuotta

Jos olisin jäänyt työttömäksi, olisin toki halunnut jossain vaiheessa takaisin töihin. Useista eri lähteistä olin kuullut, että jos työttömyys kestää yli 6 kuukautta, niin sen jälkeen töiden saaminen hankaloituu. Sen takia asetin tavoitteekseni, että uusi työpaikka pitäisi saada viimeistään noin 6 kuukauden kuluttua työttömäksi jäämisestä. Tähän aikarajaan ei siis vaikuttanut lainkaan ansiosidonnaisen kesto, vaan olisin asettanut itselleni saman 6 kuukauden aikarajan, vaikka ansiosidonnaista olisi maksettu tuplasti pidempään eli 3 vuotta tai vastaavasti vain 12 kuukaudelta.

Toisaalta koska ansiosidonnaisen suuruus riitti hyvin normaaliin elämiseen, ei minulla olisi ollut mikään liian kova kiire takaisin oravanpyörään. Mieluusti olisin vain nauttinut elämästä ja ladannut akkuja hetken aikaa. Sen takia suunnittelin, että ensimmäiset 2 kuukautta työttömäksi jäämisen jälkeen en edes ajattelisi töiden hakua. Parin kuukauden jälkeen tarkoituksena oli silloin tällöin selailla avoimia paikkoja ja laittaa tutuille tiedoksi, että olisin kiinnostunut kuulemaan mielenkiintoisista työpaikoista. Ja sitten kun työttömyyttä olisi kestänyt kolme kuukautta, laittaisin enemmän paukkuja työpaikan hakemiseen. Kuitenkin vielä tässä vaiheessa minulla olisi varaa olla hyvinkin valikoiva sen suhteen, millaisia työpaikkoja lähtisin ylipäätään hakemaan. 

Miten erilaiset ehdotukset ansiosidonnaisen muuttamisesta olisivat vaikuttaneet omaan käyttäytymiseeni

Työryhmä ehdotti, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehto muutettaisiin tuloperusteiseksi. Tämä ei olisi vaikuttanut minuun tai juuri keneenkään muuhunkaan kokonaista työaikaa tekevään mitenkään, sillä ansaitsin reippaasti enemmän, kuin ehdotettu raja 850 euroa kuukaudessa. En ole katsonut tilastoja, mutta jos tuloraja tosiaan olisi tuo 850 euroa kuukaudessa, niin tuskin se muuttaisi juuri lainkaan sitä, kuinka moni olisi oikeutettu ansiosidonnaiseen.

Toinen työryhmän esitys liittyi ansiosidonnaisen enimmäiskeston voimakkaampaan porrastamiseen henkilön työhistorian mukaan. Portaita tulisi nykyistä enemmän. Lyhyellä työhistorialla saisi oikeuden lyhytkestoisempaan työttömyyspäivärahaan ja pidemmällä työhistorialla pidempään. Kuten yllä kerroin, vaikka ansiosidonnaisen pituus olisi ollut vain 12 kk nykyisen 18 kuukauden sijasta, ei sillä olisi ollut mitään vaikutusta omaan käyttäytymiseeni. Sen sijaan olisin luultavasti lähtenyt hakemaan töitä nopeammin, jos ansiosidonnaista olisi maksettu vain kuuden kuukauden ajalta eli kestoa olisi pitänyt lyhentää todella dramaattisesti, jotta se olisi vaikuttanut.

Omalla kohdallani työnhakua olisi nopeuttanut sellainen tilanne, jossa ansiosidonnaisen suuruus olisi laskenut ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen. Jos esimerkiksi olisin tiennyt, että kolmen kuukauden jälkeen saisinkin enää 1 200 € kuukaudessa käteen, niin se olisi saanut minut aloittamaan töiden hakemisen tosissaan jo 1 - 2 kuukauden työttömyyden jälkeen. Kaltaiseni melko hyvätuloisen henkilön kohdalla tällainen ansiosidonnaisen suuruuden laskeminen muutaman kuukauden jälkeen olisi mielestäni tehokkain tapa motivoida työnhakuun, eikä se kuitenkaan olisi mitenkään kohtuuttoman rankka kohtalo. Kuten edellä kerroin, kaltaiseni hyvätuloiset henkilöt ovat luultavasti saaneet säästöön ihan mukavasti rahaa, joten jos töitä ei muutamassa kuukaudessa löytyisikään, ei se vielä olisi mikään tragedia. 

Miten saada talouskasvua lisäämällä osaavan työvoiman määrää

Aikaisemmassa blogikirjoituksessani kerroin, kuinka yksi talouskasvua edistävä tekijä on osaavan työvoiman määrä. Ja sen suhteen näyttää erityisen synkältä.

Tilastokeskuksen väestöennuste kertoo kutistuvasta työikäisten joukosta

Tilastokeskuksen ennusteen mukaan työikäisen (15–64-vuotiaiden) väestön määrä oli Suomessa suurimmillaan vuonna 2009, jolloin heitä oli maassamme 3,6 miljoonaa. Vuosien 2010–2018 välisenä aikana työikäisten määrä on vähentynyt 122 000 henkilöllä. Seuraavan kahden vuosikymmenen vuoden aikana työikäisen väestön ennustetaan vähenevän hitaammin eli 111 000 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä.

Työikäisen väestön määrän väheneminen kiihtyisi syntyvyyden laskusta johtuen 2040-luvulla. Vuosien 2041-2050 aikana työikäinen väestö vähenisi 132 000 henkilöllä ja 2051-2060 edelleen 163 000 henkilöllä. Vuoden 2060 lopussa työikäisen väestön määrä olisi 3,19 miljoonaa henkilöä, mikä on runsaat 400 000 henkilöä nykyistä vähemmän.

Miten saada lisää työvoimaa Suomeen

Vaikka syntyvyys lähtisikin heti huomenna hurjaan nousuun, ei se auttaisi työikäisen väestön osalta kuin vasta vuoden 2040 paikkeilla. Sen takia jos osaavaa työvoimaa halutaan lisätä seuraavien muutaman vuoden aikana, on käytössä kaksi keinoa:

1. Täytyy saada suurempi osa Suomessa jo olevista työikäisistä töihin
2. Suomeen tarvitaan lisää työikäisiä, jotka haluavat ja pystyvät töihin

Keskityn tässä kirjoituksessa kohtaan 2, sillä Boston Consulting Group julkaisi sopivasti hetki sitten aiheeseen liittyvän laajan tutkimuksen. Tutkimuksen mukaan ylipäätään noin 60% kyselyyn vastanneista voisi harkita toiseen maahan muuttamista työn takia.

Alta näkyy, mitkä maat ovat houkuttelevimpia kohteita työperäiselle maahanmuutolle eri vuosina.

Raportin mukaan Suomi on maailman 22. houkuttelevin maa kansainväliselle työvoimalle. Vuonna 2018 Suomi oli sijalla 21. Suomeen töihin haluaisivat ennen kaikkea virolaiset, jotka olivat listan kärjessä myös vuonna 2018. Myös muut halukkaimmat töihin tulijat ovat itäisestä Euroopasta ja idästä eli Venäjältä, Latviasta, Turkista ja Kosovosta.

Tämä on ihan kohtuullinen tulos, mutta esimerkiksi Ruotsi on ollut tässä samassa selvityksessä aiemmin (2014) kymmenen parhaan joukossa. 

Miten saada talouskasvua Suomeen, osa 2

Jatkoa aikaisempaan

Tämä kirjoitus jatkaa siitä, mistä kirjoitin viikko sitten. Toki olen Suomen talouskasvun puutteesta ollut huolissani aiemminkin, joten kannattaa vilkaista myös nämä kirjoitukset:

• Suomi suossa
• Suomi heittämässä pyyhkeen kehään talouskasvun tavoittelussa

Miten saada teollisia investointeja Suomeen

Usein kuulee väitettävän, että energian ja erityisesti sähkön korkea hinta Suomessa hankaloittaisi teollisten investointien houkuttelua tänne. Pöyry tarkasteli tätä vuonna 2018 tekemässään sähkön kustannusvertailussa eri maiden kesken. Tämän tutkimuksen mukaan suuren, energiaintensiivisen teollisuuslaitoksen sähkön hinta eri maissa olisi seuraavanlainen:

1. Halvinta sähkö on Norjassa 29,5 €/MWh eli 28% halvempaa kuin Suomessa
2. Ruotsi 34,9 €/MWh eli 14% halvempaa kuin Suomessa
3. Saksa 40,5 €/MWh eli suunnilleen sama kuin Suomessa
4. Suomi 40,8 €/MWh
5. Hollanti 44,2 €/MWh eli 8% kalliimpaa kuin Suomessa
6. Puola 50,8 €/MWh
7. Tanska 53,1 €/MWh eli 30% kalliimpaa kuin Suomessa
8. Viro 54,1 €/MWh
9. USA 54,5 €/MWh
10. Iso-Britannia 82,7 €/MWh eli yli tuplasti sen, mitä sähkö maksaa Suomessa

Ruotsissa teollisia investointeja on tehty selvästi enemmän kuin Suomessa ja siellä sähkö on noin 14% halvempaa kuin Suomessa. Mutta toisaalta Tanskassa sähkö on selvästi (30%) kalliimpaa energiaintensiiviselle teollisuuslaitokselle ja silti siellä on investoitu teollisuuteen suunnilleen saman verran kuin Suomessa viime vuosina. Eli sähkön hinta tuskin on se ratkaiseva tekijä hidastamassa investointeja.

Alla tutkimus & kehitys-intensiteetti maailman 12 kärkimaassa, Kiinassa ja EU- ja OECD-alueilla vuosina 2007–2017/2018 (lähde: OECD, Main Science and Technology Indicators)

Suomi on tippunut tutkimus- ja kehitystoiminnassa maailman kärjestä Belgian kanssa samalle tasolle. Ruotsi ja Tanska ovat selvästi meitä edellä. 

Vuonna 2014 Suomessa kevennettiin yhteisöveroa 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Viime hallituskaudella solmittiin kilpailukykysopimus, joka pidensi työaikaa ja leikkasi julkisen sektorin lomarahoja. Silti nämäkään keinot eivät kääntäneet teollisuuden investointeja nousuun. 

Jotkut aina väläyttävät yksittäisille suuryrityksille myönnettäviä tukia hyvänä porkkanana saada isoja teollisuusinvestointeja. Kuitenkin yleensä tällä tavalla yhteiskunnan suorilla tuilla saadut työpaikat tulevat todella kalliiksi. Jos yhteiskunnan tuella saatu teollisuuslaitos työllistääkin 1000 henkeä, niin sitten tukien aiheuttama aukko verotuloissa pakottaa pitämään esimerkiksi muun verotuksen korkeammalla, minkä vuoksi useat pienet yritykset eivät puolestaan pysty työllistämään niin paljon. Eli usein isojen yritysten investointituki tuottaa nettona vain hienoja otsikoita ja tyytyväisenä lehtien sivuilla myhäileviä poliitikkoja. 

No mitä sitten pitäisi tehdä? McKinseyn tutkimus näyttää, että yhteiskunnan tuki investointien houkuttelemiseksi on hyödyllisintä silloin, kun siitä hyötyvät yksittäisen yrityksen sijasta kokonainen yritysten ekosysteemi. Esimerkiksi yhteiskunnan voi olla järkevää kustantaa tieverkoston tai esimerkiksi sataman kehittämistä erityisesti silloin, jos siitä hyötyvät useat samalla alueella olevat yritykset ja se auttaa toisiaan tukevien yritysten verkoston muodostumisessa.

McKinseyn tiivistelmä Suomen perustulokokeilun tuloksista

Olen aiemmin kirjoittanut Suomen perustulokokeilusta. Kaikista puutteistaan huolimatta pidän sitä yhtenä Sipilän hallituksen hienoimmista saavutuksista. Oli todella hienoa, että rohkeasti kokeiltiin uudenlaista politiikkaa ja pyrittiin saamaan siitä hyödyllistä tietoa jatkopäätöksiä varten. Se todisti, että kaikista hankaluuksistaan huolimatta myös yhteiskunnallisissa asioissa on mahdollista edes jossain määrin toteuttaa aitoja, tosielämän kokeiluja. 

Viime syksynä McKinseyn konsultit kirjoittivat hyvän tiivistelmän Suomen perustulokokeilusta. Tunnen yhden näistä tiivistelmän kirjoittajista ja tiedän, että hän on äärimmäisen fiksu ja analyyttinen tyyppi. Sen takia suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän tiivistelmään, jos se on sattunut aiemmin menemään ohi.

Laiskoja tai siis kiireisiä lukijoita varten teen palveluksen. Alla on tiivistelmän tiivistelmä:

• Perustulokokeilu paransi hiukan työllisyyttä. Muutos positiiviseen suuntaan oli pieni, mutta tämä on silti erittäin merkittävä tulos. Monet vastustavat perustuloa, koska pelkäävät ihmisten jäävän laiskottelemaan. Ja tämä tutkimus osoitti, ettei tähän pelkoon ole aihetta, kunhan perustulo pidetään riittävän pienenä.
• Perustuloa saaneiden elämänlaatu parantui merkittävästi. Ja politiikanhan pitäisi tähdätä siihen, että ihmiset olisivat onnellisempia. 

Miten saada talouskasvua Suomeen, osa 1

Valtiovarainministeriön raportti kuvaa heikkoa taloustilannetta

Valtiovarainministeriön tuore virkamiesraportti nostaa esiin useita ongelmia Suomen talouskasvussa. Suomen henkeä kohti laskettu BKT on jäänyt jälkeen verrokkimaiden kehityksestä. Tämä johtuu suurelta osin hitaasta tuottavuuskasvusta ja alhaisesta työllisyysasteesta. Jotta elämä Suomessa pysyisi miellyttävänä myös tulevaisuudessa, meidän täytyy löytää keinoja kirittää talouskasvua. Sen takia aionkin kirjoittaa useamman jutun talouskasvuun liittyen.

Mistä talouskasvu yleensäkään syntyy?

Tässä talouskasvua Suomeen -juttusarjan ensimmäisessä osassa keskityn kuvaamaan, mistä talouskasvua ylipäätään syntyy nykyisen taloustieteen perusteella. Näitä talouskasvun ajureita ovat:

• Fyysinen pääoma eli koneet, laitteet, tehtaat, tiet ja satamat, tietokoneet, työvälineet jne.
• Työvoiman osaaminen eli henkinen pääoma, jota tukee koulutus ja kaikenlainen työn tehokkuutta parantava oppiminen
• Työvoiman määrä eli mitä useampi ihminen taloudessa tekee tuottavia töitä, sitä enemmän talous kasvaa
• Loistavat ideat ja uudenlaiset oivallukset, esimerkiksi täysin uudenlaiset tuotekategoriat kuten tablettitietokoneet tai suoratoistopalvelut. Myös uudenlaiset työskentelytavat kuten vaikkapa Toyotan aikoinaan kuuluisiksi tuomat lean-menetelmät kuuluvat tähän kategoriaan.
• Kuinka hyvin ihmisten osaaminen, motivaatio ja luontaiset taipumukset osuvat yhteen sen kanssa, millaista työtä he tekevät. Esimerkkinä erittäin huonosta sopivuudesta ajatelkaapa, jos Stephen Hawking olisi päätynyt raudoittajaksi. Hyvä esimerkki henkilön ja hänen työnsä sopivuudesta puolestaan voisi olla Steve Jobs Applen pääjohtajana. Niin hankala tyyppi tuskin olisi pärjännyt oikein missään muussa hommassa, mutta innovatiivisen teknologiayrityksen johtajana hän oli mitä parhain.

Miten Suomi pärjää tällä hetkellä kunkin talouskasvun ajurin osalta?

Aloitetaan tarkastelu fyysisen pääoman osalta. Sitä on helpoin seurata teollisten investointien suuruudella. Ja siinä Suomella on mennyt jo pitkään huonosti. Teollisuuden investoinnit Suomeen romahtivat vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen eivätkä ole siitä kunnolla nousseet. 

Osaaminen on toki muutakin kuin virallista, tutkintoihin tähtäävää koulutusta, mutta sen avulla työvoiman osaamista ja yleistä oppimishalukkuutta on helpoin tarkastella. Eikä silläkään saralla mene kauhean hyvin. Suomen työikäisten koulutustaso on toki edelleen kansainvälisesti vertaillen korkea. Kuitenkin nuorten aikuisten koulutustason kasvu on kääntynyt jo laskuun, ja Suomen koulutetuin ikäryhmä on nyt 40–44 –vuotiaat. 

Työvoiman määrän suhteen Suomessa menee kaikkein heikoimmin. Meillä sekä työikäisten määrä vähenee, minkä lisäksi työikäisistäkin aivan liian harva on töissä. Väestön vanhetessa sekä syntyvyyden laskiessa tilanne näyttää työvoiman määrän suhteen menevän huonompaan ja huonompaan suuntaan.

Entäs sitten ne loistavat ideat ja uudenlaiset oivallukset? Suomessa on onneksi joitakin startupeja, jotka ovat kasvaneet kiitettävästi. Loistavimpana esimerkkinä hienoista oivalluksista toimikoon Supercellin mobiilipelit. Startup-yritysten rahoitus on kasvanut kohisten viimeiset kymmenen vuotta. Toisaalta meidän isot teollisuusyrityksemme eivät ole mitään kovin järisyttävää tuoneet tähän maailmaan. Nesteen biopolttoaineet lienevät paras onnistuminen isojen yritysten ideoiden sarjassa.

Jätän viimeisen tekijän tarkastelun myöhempiin blogikirjoituksiin, sillä se vaatii enemmän pohdintaa.