Miten saada talouskasvua Suomeen, osa 2

Jatkoa aikaisempaan

Tämä kirjoitus jatkaa siitä, mistä kirjoitin viikko sitten. Toki olen Suomen talouskasvun puutteesta ollut huolissani aiemminkin, joten kannattaa vilkaista myös nämä kirjoitukset:

• Suomi suossa
• Suomi heittämässä pyyhkeen kehään talouskasvun tavoittelussa

Miten saada teollisia investointeja Suomeen

Usein kuulee väitettävän, että energian ja erityisesti sähkön korkea hinta Suomessa hankaloittaisi teollisten investointien houkuttelua tänne. Pöyry tarkasteli tätä vuonna 2018 tekemässään sähkön kustannusvertailussa eri maiden kesken. Tämän tutkimuksen mukaan suuren, energiaintensiivisen teollisuuslaitoksen sähkön hinta eri maissa olisi seuraavanlainen:

1. Halvinta sähkö on Norjassa 29,5 €/MWh eli 28% halvempaa kuin Suomessa
2. Ruotsi 34,9 €/MWh eli 14% halvempaa kuin Suomessa
3. Saksa 40,5 €/MWh eli suunnilleen sama kuin Suomessa
4. Suomi 40,8 €/MWh
5. Hollanti 44,2 €/MWh eli 8% kalliimpaa kuin Suomessa
6. Puola 50,8 €/MWh
7. Tanska 53,1 €/MWh eli 30% kalliimpaa kuin Suomessa
8. Viro 54,1 €/MWh
9. USA 54,5 €/MWh
10. Iso-Britannia 82,7 €/MWh eli yli tuplasti sen, mitä sähkö maksaa Suomessa

Ruotsissa teollisia investointeja on tehty selvästi enemmän kuin Suomessa ja siellä sähkö on noin 14% halvempaa kuin Suomessa. Mutta toisaalta Tanskassa sähkö on selvästi (30%) kalliimpaa energiaintensiiviselle teollisuuslaitokselle ja silti siellä on investoitu teollisuuteen suunnilleen saman verran kuin Suomessa viime vuosina. Eli sähkön hinta tuskin on se ratkaiseva tekijä hidastamassa investointeja.

Alla tutkimus & kehitys-intensiteetti maailman 12 kärkimaassa, Kiinassa ja EU- ja OECD-alueilla vuosina 2007–2017/2018 (lähde: OECD, Main Science and Technology Indicators)

Suomi on tippunut tutkimus- ja kehitystoiminnassa maailman kärjestä Belgian kanssa samalle tasolle. Ruotsi ja Tanska ovat selvästi meitä edellä. 

Vuonna 2014 Suomessa kevennettiin yhteisöveroa 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Viime hallituskaudella solmittiin kilpailukykysopimus, joka pidensi työaikaa ja leikkasi julkisen sektorin lomarahoja. Silti nämäkään keinot eivät kääntäneet teollisuuden investointeja nousuun. 

Jotkut aina väläyttävät yksittäisille suuryrityksille myönnettäviä tukia hyvänä porkkanana saada isoja teollisuusinvestointeja. Kuitenkin yleensä tällä tavalla yhteiskunnan suorilla tuilla saadut työpaikat tulevat todella kalliiksi. Jos yhteiskunnan tuella saatu teollisuuslaitos työllistääkin 1000 henkeä, niin sitten tukien aiheuttama aukko verotuloissa pakottaa pitämään esimerkiksi muun verotuksen korkeammalla, minkä vuoksi useat pienet yritykset eivät puolestaan pysty työllistämään niin paljon. Eli usein isojen yritysten investointituki tuottaa nettona vain hienoja otsikoita ja tyytyväisenä lehtien sivuilla myhäileviä poliitikkoja. 

No mitä sitten pitäisi tehdä? McKinseyn tutkimus näyttää, että yhteiskunnan tuki investointien houkuttelemiseksi on hyödyllisintä silloin, kun siitä hyötyvät yksittäisen yrityksen sijasta kokonainen yritysten ekosysteemi. Esimerkiksi yhteiskunnan voi olla järkevää kustantaa tieverkoston tai esimerkiksi sataman kehittämistä erityisesti silloin, jos siitä hyötyvät useat samalla alueella olevat yritykset ja se auttaa toisiaan tukevien yritysten verkoston muodostumisessa.