Suomi suossa

Ajankohtaisessa kakkosessa esiteltiin tällä viikolla Suomen talouden aneemista tilaa. Esimerkiksi työttömien työnhakijoiden määrän vuonna 2015 ennustetaan olevan 340 000. Jos näin käy niin, työttömien määrä on kasvanut vuodesta 2011 noin 40% vuoteen 2015 mennessä. Euroopan komission puolestaan laskee Suomen talouden osalta jo Euroopan surkimusten joukkoon. Euroopan komissio arvioi, että Suomen talous supistuu vuonna 2014 0,4% ja että vuonna 2015 kasvu on aneemiset 0,6%. Ainoastaan Kyproksella arvioidaan menevän huonommin.

Pelkästään valtion menoja lisäämällä ei talouskasvua enää pystytä lisäämään, vaikka toinen ohjelman ekonomisteista kovasti muuta yrittikin väittää. Valtion velan ennustetaan kasvavan vuoteen 2015 mennessä 20% vuoden 2011 tilanteesta, jolloin silloinkin Suomella oli velkaa noin 50% BKT:sta.

Ajankohtaisen kakkosen haastattelemat asiantuntijat toivat hyvin esiin sen, että suomalaisten päättäjien eli erityisesti hallituspuolueiden olisi pitänyt tehdä paljon enemmän ja paljon aikaisemmin. Päättämättömyys antoi taloutemme vajota yhä syvemmälle suohon. Ratkaisukeinoista asiantuntijat olivat monessa asiassa eri linjoilla, mutta molemmat olivat jonkinlaisen elvyttämisen kannalla. Toinen kannatti julkisella rahalla investointien tekemistä ja toinen taas verojen kevennyksen kautta tapahtuvaa elvyttämistä.

Ehdotankin kaikkia vakavasti harkitsemaan seuraavissa vaaleissa sellaisten henkilöiden äänestämistä, jotka eivät olleet missään päättävissä asemissa vuosina 2011 - 2015. Miksi antaa sellaisten henkilöiden jatkaa vallan kahvassa, jotka selvästikään eivät ole osanneet tätä valtaa käyttää meidän hyödyksemme.

Jos ekonomistit olivatkin eri linjoilla, niin ohjelmassa olleet poliitikot (Vapaavuori Kokoomuksesta ja Sipilä Keskustasta) nyökyttelivät kovasti toistensa sanoille. Näyttääkin siltä, että porvarihallitusta jo kovasti valmistellaan. Molemmat poliitikot puhuivat yllättävän fiksusti, mutta Sipilän ajatukset tuntuivat vielä paremmilta. Vapaavuoren puheissa kuului joissakin kohdissa liikaa dogmaattinen usko yksityistämisen automaattiseen erinomaisuuteen. Vaikka esimerkiksi Yhdysvallat ovat erinomaisen varoittava esimerkki siitä, miten tehottomaksi ja kalliiksi se voi käydä, jos terveydenhoito yksityistetään liian pitkälle.