Kukaan tuskin vastustaa sitä, että useampi suomalainen rikastuisi kovalla työllä ja yrittämisellä. Tästä Elina Lappalainen kirjoitti HS:n kolumnin. Jos tuloerot kasvaisivat sen takia, että Suomeen tulisi enemmän varakkaita ihmisiä, niin se olisi hyvä asia. Mutta jos tuloerot repeävät sen takia, että köyhistä tulee entistä köyhempiä, sitä tuskin kukaan terve ihminen haluaa. Eikä köyhien kurjistuminen ole hyväksi Suomen taloudellekaan, kuten Lappalainen kirjoittaa.
Riikka Purra kirjoitti blogissaan, että matalat tuloerot kielivät kannustinongelmista. "Liian alhaiset tuloerot kertovat myös kannustinongelmista. Matalilla palkkatasoilla työ ei kannusta sosiaaliturvaan nähden, ylemmillä lisätyön tekeminen tai yleneminen ei välttämättä houkuta verotuksellisista syistä." Purra toteaa, että työttömiltä leikkaaminen on ihan ok, koska työttömät voivat parantaa taloudellista tilannettaan menemällä töihin. Onkohan vain työllistyminen tässä surkeassa taloudellisessa tilanteessa ihan noin helppoa?
Soininvaara on myös viime päivinä kirjoittanut tuloeroihin liittyvistä kannustinloukuista:
Soininvaara kirjoittaa, että vaikka työttömälle tarjoutuisi mahdollisuus osa-aikaiseen työhön, ei sellainen useinkaan kannata taloudellisessa mielessä. "...köyhillä efektiivinen marginaalivero on usein yli 80 prosenttia, monella tasan sata prosenttia. Tämä on paljon pahempi kannustinongelma kuin rikkaiden kokema korkea marginaalivero ja se näkyy työllisyydessä." Toisessa kohtaa Soininvaara toteaa: "Nyt kyllä kannattaa ottaa vastaan kokopäivätyötä, jos sellaista sattui saamaan, mutta vastaavasti ei kannata ottaa vastaan osa-aikatyötä vaan jättäytyä ennemmin kokonaan työttömäksi."
Hesarissa on myös kirjoitettu paljon työttömiin kohdistuvista leikkauksista ja pohdittu sitä, miten hyvin nämä leikkaukset kannustavat hakemaan töihin. Esimerkiksi 15.1.2025 olleessa jutussa useita vuosia työelämän ulkopuolella ollut Jaakko Sundberg tuumailee seuraavaa:
”Leikkaukset perustuvat harhaiseen mielikuvaan siitä, että on olemassa jokin satojentuhansien perusterveiden mutta laiskojen työkykyisten porukka, jota pitäisi potkia ja rangaista”, Sundberg sanoo. Hänen käsityksensä mukaan: ”Todellisuudessa toimeentulotukea saavissa on paljon monisairaita ja pysyvästi työkyvyttömiä, jotka eivät tiukkojen Kelan tulkintojen takia pääse työkyvyttömyys-eläkkeelle, jonne he oikeasti kuuluisivat.”
Lähipiiristäni löytyy eräs tällainen, jota seuraava runo kuvaa osuvasti:
Harmaa aamu, ei unta taaskaan,
ajatus riekaleina yön mustassa maassa.
Kahvin kitkerä höyry täyttää keittiön,
ei leipää pöydällä, vain eilinen hiljaisuus.
Viisikymmentä vuotta, hartiat kumarassa,
elämä kulkenut ohi kuin oikoreittiä.
Ei koulua, ei työtä, vain katse maassa,
köyhyys painaa, eikä löydy kaidetta.
Ystäviä vähän, jos ketään enää,
sanojen virta kuivuu iltaan pimeään.
Parisuhde on sana, ei kokemus kantava,
yksinäisyys on kumppani ainainen.
Yhteiskunta huutaa: "Hae työtä, mies!"
Kirjeet patistaa, uhka käy selväksi.
Mutta miten etsiä, kun uni karttaa,
kun voimat on varjo, ja sydän harhailee?
Hän seisoo peilin edessä, tyhjä katse,
näkee vain kuoren, ei mitään sisällä.
Kuka auttaa, kuka kuuntelee?
Kun elämä ei enää kysy, vaan käskee.
Työttömyyden syitä selvittäneiden tutkimusten perusteella Sundberg on pitkälti oikeassa. Esimerkiksi vuonna 2021 kirjoitin siitä, mitä faktatietoa meillä on työttömyyden syistä. Erityisesti pidempään työttömänä olleiden kohdalla työttömyyden taustalla ovat yleensä terveysongelmat ja/tai puutteet koulutuksessa sekä osaamisessa. Työmotivaation puute on selvästi harvinaisempi syy työttömyyteen. Jos oma terveys ei kestä täysipäiväistä työskentelyä, eivät siinä kepit pahemmin auta. Ja vaikka työtön itse olisikin valmis tekemään täyttä työviikkoa, ovat sellaiset työnantajat harvassa, jotka uskaltavat ottaa riskin palkkaamalla pitkään työttömänä olleen täysipäiväiseen työsuhteeseen.
Paljon realistisempi polku takaisin työelämään kulkisi osa-aikaisen työn kautta. Vaikka työttömän terveys ja työkyky olisivatkin heikommalla tolalla, niin helpompi olisi selvitä esimerkiksi 15 työtunnin viikosta kuin tehdä täyttä työviikkoa. Olettaen, ettei työn esteenä olisi mitään liian vakavaa vaivaa, niin parin kuukautta osa-aikaista työtä lisäisi selvästi mahdollisuuksia päästä kokoaikaiseen työhön. Mutta nyt leikkaukset tekevät osa-aikaisen työnteon vastaanottamisen taloudellisesti kannattamattomaksi.
Suojaosien poistaminen on yksinkertaisesti typerää. Se on mielestäni myös moraalisesti väärin, mutta pelkästään kylmästi Suomen taloutta ajatellenkin, suojaosia ei pitäisi poistaa. Päinvastoin niitä olisi kannattanut kasvattaa tai yleensäkin työttömyysturvaa pitäisi reivata kohti perustuloa. Suojaosa tarkoittaa rahamäärää, jonka työtön voi ansaita ilman, että se vähentää etuuden määrää. Viime vuosina suojaosan suuruus oli 300 euroa sekä työttömyys- että asumistuessa.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkimus suojaosien vaikutuksesta on tainnut jäädä hallituksen edustajilta tyystin lukematta. Tässä tutkimuksessa todetaan, että:
"Satunnaista ja osa-aikaista työtä tekevien työttömien osuus kasvoi huomattavasti, kun työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat otettiin käyttöön. Yksittäisillä aloilla, kuten palvelualoilla ja terveydenhuollossa, työttömyyden aikainen työskentely yleistyi selvästi."
Eivät suojaosat toki mikään ihmelääke olleet. Ne eivät lisänneet kokoaikaista työllistymistä. Mutta jos vaihtoehtona on, että henkilö joko työskentelee edes 15 - 20 tuntia viikossa tai sitten on kokonaan työttömänä, niin osa-aikainen työ on selvästi parempi vaihtoehto.
Kelan entinen pääjohtaja Elli Aaltonen on julkisuudessa tuonut esiin rakkauttaan suojaosiin.
Vuonna 2023 annetussa haastattelussa Aaltonen totesi: ”Kyllä, rakastan suojaosia. Ajattelen, että ihminen motivoituu ja kiinnittyy paremmin työhön, kun tietty tulotaso työn alkuvaiheessa turvataan.” Hän ei uskonut, että suojaosan poistaminen johtaisi lisääntyneeseen kokoaikaiseen työskentelyyn: ”Minulle ei ole kyllä koskaan tullut pieneen mieleenkään, että suojaosa olisi sellainen, jonka takia jätetään menemättä työhön. Päinvastoin, suojaosa kannustaa kokeilemaan, jäämään ja luottamaan.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti