Pohjoismaiden osuus EU:n turvapaikanhakijoista

Perussuomalaisten nuivasti maahanmuuttoon suhtautuva osuus jaksaa kiitettävästi tuoda esiin maahanmuuttoon liittyviä ongelmia. Ja se on hyvä asia. Ikävää on kuitenkin se, että sama porukka jaksaa myös jatkuvasti liioitella pohjoismaiden ja Suomen siinä samalla osuutta kaikista EU:n turvapaikanhakijoista. Esimerkiksi Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisen ohjelman johdannossa väitetään dramaattisesti turvapaikkashoppailun johtaneen siihen, että "kourallinen pohjoisia jäsenmaita ottaa vastaan lähes kaikki unionin alueelle tulevat turvapaikanhakijat."

Tuntuu hätkähdyttävältä, että väkiluvultaan pienet viisi pohjoismaata tosiaan saisivat huolekseen suurimman osan EU:n alueelle tulevista turvapaikanhakijoista. Väite on niin hätkähdyttävä, että oli pakko kaivaa faktatietoa.

Eurostatin tilastoista onneksi löytyy hyvin selkeästi taulukkomuodossa EU-maihin tulleiden turvapaikanhakijoiden määrät eri maittain eroteltuna. Tilastotiedoista  löytyvät seuraavat tiedot.

Muutamia huomioita datasta:

• Vuosittainen turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut dramaattisesti vuoden 2010 jälkeen. Vuonna 2013 turvapaikanhakijoita oli lähes tuplasti verrattuna vuoteen 2008.
• Pohjoismaista selvästi eniten turvapaikanhakijoita hakeutuu Ruotsiin. Ruotsin osuus kaikkien pohjoismaiden turvapaikanhakijoista oli vuonna 2013 noin 70%.
• Yhteensä viiteen pohjoismaahan turvapaikanhakijoita vuonna 2013 oli noin 77 000.
• Pohjoismaiden osuus kaikista EU:n turvapaikanhakijoista vuonna 2013 oli noin 18 %.
• Jos turvapaikanhakijat jaettaisiin tasaisesti kaikkien 28:n EU-maan kesken, niin silloin pohjoismaiden osuus vuonna 2013 olisi ollut noin 18 %.

Näiden tilastojen perusteella Perussuomalaisten väite siitä, että pohjoismaiden osuus unionin turvapaikanhakijoista olisi valtavan suuri ei siis selvästikään pidä paikkaansa. Pohjoismaiden osuus vuonna 2013 vastasi sitä, jos turvapaikanhakijat olisi jaettu tasaisesti kaikkien EU-maiden kesken.  

Kappas vaan Kokoomus sekä Keskusta, tismalleen yhteenhän ne soppii

Unto Hämäläisen erinomaisessa Perässähiihtäjä-blogissa ja eritysesti sen kommenteissa arvioidaan osuvasti Keskustan ja Kokoomuksen yhteensopivuutta. Lähtökohtina käytetään puolueiden strategisia hallitusohjelmia sekä vaalitavoitteita. Blogikirjoituksen kommentoijien perusteella Keskustalle ja Kokoomukselle ei tuottaisi isompia ongelmia muodostaa yhteistä hallitusohjelmaa.

En ole itse vielä perusteellisesti tutustunut Kokoomuksen tavoitteisiin, joten alla olevat pohjautuvat Perässähiihtäjä-blogin referointiin.

Yhteistä molemmille puolueille ovat:

• Yksilöiden oman vastuun korostaminen tarkoittaen, että sosiaaliturvasta säästetään
• Yrittäjyyden ja yritysten etujen ajaminen esimerkiksi erilaisia joustoja lisäämällä sekä valvontaa karsimalla

Eroja kommentoijat löytävät erityisesti seuraavista asioista:

• Kokoomus on selvästi Nato-myönteisempi. Keskusta sen sijaan linjaa selvästi, että tavoitteena on sotilaallinen liittoutumattomuus ja oma uskottava puolustus.
• Aluepolitiikassa Keskusta kannattaa palveluiden hajauttamista eri puolille Suomea, kun taas Kokoomus hakisi tehoja keskittämisestä
• Kokoomus on selvästi arvoliberaalimpi kun taas Keskusta pitää kiinni perinteisistä arvoista
• Selkeimpänä erona viinit ruokakauppoihin versus tiukempi alkoholipolitiikka 

Keskustan vaaliohjelman ruotimista

Keskustan eduskuntavaaliteemat löytyvät kakkarasta. Kakkaran ulkokehältä löytyvät isot asiat. Ulkokehän perusteella Keskusta ei säästäisi ainakaan puolustusmenoista, sillä vahva puolustus sekä sotilaallinen liittoutumattomuus on nostettu ulkokehän isoihin teemoihin.

Suurin osa kakkaran sisäsektoreiden teemoista on sellaisia, että samat voisivat olla minkä tahansa puolueen tavoitteena. Muutama erityisen keskustalainen teema kuitenkin löytyy, kuten:

• Biotaloudesta haetaan kasvua lisäämällä uusiutuvien käyttöä ja valmistamalla puusta vanhojen tuotteiden lisäksi entistä enemmän uudenlaisia kuten biomuoveja. Lisäksi Keskusta laittaisi enemmän julkista rahaa suomalaisten maataloustuottajien markkinoinnin tukemiseen.
• Pienten yritysten ja toiminimellä toimivien asemaa parannetaan verotuksen yrittäjävähennyksellä
• Palveluita ja virastoja halutaan edelleen hajauttaa ympäri Suomea. Keskustan mukaan tällä saavutetaan kilpailuetua.

Erityisen järkevilta Keskustan vaaliteemoista tuntuvat seuraavat:

• Sosiaaliturvan kehittäminen perustulon suuntaan eli olisi taloudellisesti kannattavampaa ottaa työtä vastaan. Itse olen vakuuttunut perustulon erinomaisuudesta verrattuna nykyiseen työnteosta rankaisevaan sosiaaliturvaan verrattuna.
• Virosta kopioitu yritysten voiton varausjärjestelmä ei saa yhtä varauksettomasti kehuja allekirjoittaneelta, mutta ihan hyvältä idealta sekin tuntuu. Useimmilla aloittelevilla yrityksillä kuitenkin huolena on enemmänkin se, että niitä voittoja ei kerry riittävästi, jotta niitä voisi laittaa varausjärjestelmällä talteen. Suomessa yritysten voittojen verotus ei ole suinkaan niistä isoimmista yritystoiminnan ongelmista.
• Turhien normien purkaminen kuulostaa hyvältä. Sääli vain, että on hankala uskoa Keskustan todella tähtäävän tähän, kun vertaa esimerkiksi heidän (tosin jo kuopattuun) tavoitteeseensa siirtää keskiolut alkoihin. Ainakin kaipaan enemmän konkreettisia esimerkkejä turhista normeista, joita Keskusta haluaa purkaa. 
• Korjaus 14.2: Ystävällinen kommentoija muistutti minua Keskustan 101:stä konkreettisesta ehdotuksesta turhan sääntelyn purkamiseksi. Perun siis puheeni konkreettisten esimerkkien puutteesta. Pointsit Keskustalle.
• Hiilen ja tuontienergian korvaaminen uusiutuvilla sekä kotimaisilla energianlähteillä voi olla järkevää. Järkevää se on, jos sillä tarkoitetaan erityisesti tuuli- ja aurinkovoiman käytön lisäämistä sekä muun metsäteollisuuden yhteydessä syntyvää energiaa. Idioottimaisuudeksi se puolestaan muuttuu, jos sillä tarkoitetaan valtion avustuksella puun polttamista energiaksi.

Toki kakkarasta löytyy paljon muitakin hyviä tavoitteita. Esimerkiksi siellä mainitaan, että Suomen talous pitää saada kasvu-uralle. Sääli vain, etten onnistunut löytämään ohjelmasta kovin selkeitä ajatuksia siitä, miten tälle kasvu-uralle päästään edellä listattujen muutaman hyvän kohdan lisäksi.

Erityisen tuhoisilta Suomen kannalta kuulostavat seuraavat teemat:

• Kuntia ei saa pakottaa liittymään muihin kuntiin, vaan heikossa jamassakin olevien kuntien itsenäisyydestä täytyy pitää kiinni ja valtion pitää antaa niille enemmän rahaa. Tämä istuu erittäin huonosti Keskustan ajaman valtion velkaantumisen taittamisen kanssa. Tuntuu aivan hullulta, että valtion olisi pakko rahoittaa sellaisiakin kuntia, jotka eivät ilman mittavia valtion avustuksia pärjäisi yksin. Koska kunnat vaativat valtion apua, niin silloin valtion pitäisi myös voida pakottaa niitä liitoksiin ehtona avustuksille.
• Jokaisella suomalaisella on oltava oikeus asua omakotitalossa, jossa on iso piha ja luontoa ympärillä SAMALLA kun taloon täytyy olla nopea nettiyhteys, palveluiden on oltava lähellä ja veroprosentti ei saa nousta. Mielestäni kaikkea ei voi saada. Jos haluaa elää tilavasti luonnon helmassa, niin sitten täytyy hyväksyä se, että lähellä ei voi olla kaikkia niitä palveluita kuin kaupungeissa.  

Maahanmuuttokriittisyyden tärkeys Suomelle

Jussi Halla-Aho toivoo perussuomalaisten nostavan maahanmuuttokriittisyyden voimakkaammin näkyviin puolueen toiminnassa. Hän perustelee tätä potentiaalisten äänestäjien toiveilla, sillä mielipidekyselyjen mukaan ylivoimainen enemmistö perussuomalaisten potentiaalisista kannattajista sijoittaa maahanmuuttoon liittyvät ongelmat kolmen tärkeimmän asiakokonaisuuden joukkoon. Lisäksi Halla-Aho vertaa Suomen tilannetta maahanmuuttajien määrän sekä maahanmuuttopolitiikan osalta Ruotsiin. Europarlamentaarikon mukaan Suomi on matkalla samoihin ongelmiin, joita Ruotsissa on jo kohdattu, jollemme muuta maahanmuuttopolitiikkaamme.

Tarkemmin Halla-Ahon näkemyksistä voi lukea esimerkiksi Pohjolan sanomien haastattelusta tai hänen blogistaan.

Helsingin sanomien pääkirjoituksessa todetaan melko osuvasti, että Halla-Ahon toivoman maahanmuuttokriittisyyttä voimakkaammin korostavan linjan avulla perussuomalaiset luultavasti tosiaan saisivat enemmän ääniä kevään vaaleissa. Toisaalta taas tämän linjan korostaminen saattaisi heikentää puolueen mahdollisuuksia päästä hallitukseen. Oma veikkaukseni on, että vaalitaktisesti Halla-Aho on täysin oikeassa ja puolueen menestykselle sekä sen myötä hallitustoiveille olisi edullista korostaa voimakkaasti maahanmuuttokriittisyyttä vaalikampanjoissa. Mutta onko maahanmuuttoon liittyvien ongelmien ratkaiseminen Suomen menestyksen kannalta se kaikkein ratkaisevin kysymys?

Lisääntyvästä maahanmuutosta aiheutuu kiistatta ongelmia Suomelle. Lisäksi monia maahanmuuttoasioita voitaisiin varmasti hoitaa fiksummin, jotta nämä ongelmat eivät kärjistyisi. Enemmän pitäisi panostaa siihen, että tänne tulevat ihmiset omaksuisivat nopeammin suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöt, eivätkä eristäytyisi muusta yhteiskunnasta erilliseksi joukoksi. Tästä hyötyisivät niin maahanmuuttajat kuin täällä pidempäänkin eläneet. Jotta nykyiset ongelmat tunnistetaan ja niihin puututaan eduskuntaan tarvitaan Halla-Ahon kaltaisia näihin asioihin syvällisesti perehtyneitä henkilöitä. Mutta se onkin sitten ihan eri asia, että kuinka monta tällaista maahanmuuttospesialistia eduskunnassa pitäisi olla.

Suomea uhkaavat maahanmuuton lisäksi monet muutkin ongelmat. Venäjän toiminta noudattelee kylmänsodan aikaisia ajatuskulkuja, maailman taloudessa menee heikosti, perinteiset suomalaiset vientialat voivat huonosti, pitkäaikaistyöttömyys huitelee kestämättömissä mittasuhteissa, ilmastonmuutos jyllää, maaseutu tyhjenee ja palvelut karkaavat monilla alueilla kymmenien kilometrien päähän asukkaista jne. Kaikkeen tähän verrattuna meidän täytyy pysähtyä miettimään, kuinka merkittävä ongelma maahanmuutto todella on. 

Esimerkiksi tarvitsemmeko eduskuntaan maahanmuuttospesialisteja enemmän sellaisia henkilöitä, joilla on ajatuksia ja ideoita taloutemme piristämiseksi sekä työpaikkojen luomiseksi? Onko meidän tärkeämpää tehdä viisaita ulkopoliittisia päätöksiä luoviaksemme menestyksellä Naton ja Venäjän välimaastossa kuin tehdä maailman parasta maahanmuuttopolitiikkaa? Onko ilmastonmuutos kuitenkin merkittävämpi haaste kuin se, että meillä on käännytyspäätösten toteuttaminen kestää turhan pitkään? Onko kenties järkevämpää käyttää enemmän paukkuja sen miettimiseen, miten toteutamme jatkossa julkiset palvelut mahdollisimman tehokkaasti ja laadukkaasti?

Maahanmuuton kokonaisvaikutuksista on viime aikoina tehty useita tutkimuksia. Tässä yksi esimerkki. Niihin kannattaa tutustua kun miettii, kuinka ratkaisevasta ongelmasta Suomelle todella on kyse. Oma vahva näkemykseni on, että eduskunnassa olisi hyvä olla pari Halla-Ahon kaltaista maahanmuuttoon erikoistunutta poliitikkoa, mutta sen enempää emme tarvitse. Paljon tärkeämpää olisi saada eduskuntaan henkilöitä, jotka osaavat ratkaista Suomea koskevat isommat ongelmat.


     

Suomi suossa

Ajankohtaisessa kakkosessa esiteltiin tällä viikolla Suomen talouden aneemista tilaa. Esimerkiksi työttömien työnhakijoiden määrän vuonna 2015 ennustetaan olevan 340 000. Jos näin käy niin, työttömien määrä on kasvanut vuodesta 2011 noin 40% vuoteen 2015 mennessä. Euroopan komission puolestaan laskee Suomen talouden osalta jo Euroopan surkimusten joukkoon. Euroopan komissio arvioi, että Suomen talous supistuu vuonna 2014 0,4% ja että vuonna 2015 kasvu on aneemiset 0,6%. Ainoastaan Kyproksella arvioidaan menevän huonommin.

Pelkästään valtion menoja lisäämällä ei talouskasvua enää pystytä lisäämään, vaikka toinen ohjelman ekonomisteista kovasti muuta yrittikin väittää. Valtion velan ennustetaan kasvavan vuoteen 2015 mennessä 20% vuoden 2011 tilanteesta, jolloin silloinkin Suomella oli velkaa noin 50% BKT:sta.

Ajankohtaisen kakkosen haastattelemat asiantuntijat toivat hyvin esiin sen, että suomalaisten päättäjien eli erityisesti hallituspuolueiden olisi pitänyt tehdä paljon enemmän ja paljon aikaisemmin. Päättämättömyys antoi taloutemme vajota yhä syvemmälle suohon. Ratkaisukeinoista asiantuntijat olivat monessa asiassa eri linjoilla, mutta molemmat olivat jonkinlaisen elvyttämisen kannalla. Toinen kannatti julkisella rahalla investointien tekemistä ja toinen taas verojen kevennyksen kautta tapahtuvaa elvyttämistä.

Ehdotankin kaikkia vakavasti harkitsemaan seuraavissa vaaleissa sellaisten henkilöiden äänestämistä, jotka eivät olleet missään päättävissä asemissa vuosina 2011 - 2015. Miksi antaa sellaisten henkilöiden jatkaa vallan kahvassa, jotka selvästikään eivät ole osanneet tätä valtaa käyttää meidän hyödyksemme.

Jos ekonomistit olivatkin eri linjoilla, niin ohjelmassa olleet poliitikot (Vapaavuori Kokoomuksesta ja Sipilä Keskustasta) nyökyttelivät kovasti toistensa sanoille. Näyttääkin siltä, että porvarihallitusta jo kovasti valmistellaan. Molemmat poliitikot puhuivat yllättävän fiksusti, mutta Sipilän ajatukset tuntuivat vielä paremmilta. Vapaavuoren puheissa kuului joissakin kohdissa liikaa dogmaattinen usko yksityistämisen automaattiseen erinomaisuuteen. Vaikka esimerkiksi Yhdysvallat ovat erinomaisen varoittava esimerkki siitä, miten tehottomaksi ja kalliiksi se voi käydä, jos terveydenhoito yksityistetään liian pitkälle.

Risikon ehdotus sosiaaliturvan muuttamisesta vastikkeelliseksi

Paula Risikon ehdotus sosiaaliturvan muuttamisesta vastikkeelliseksi herättää niin suurta ihmetystä, että asiaan täytyy pureutua tarkemmin. Ehdotettu muutos tarkoittaisi sitä, että saadakseen tukia työttömän täytyisi tehdä erilaisia tehtäviä. Sitä Risikko ei kerro, mitä nämä tehtävät olisivat. Kuitenkaan ne eivät olisi sellaisia, joihin muuten palkattaisiin joku työntekijä.

Arvioidakseni ehdotuksen järkevyyttä, pyrin ensin tunnistamaan muutoksella saavutettavat hyödyt nykytilanteeseen verrattuna. Ministeri itse perustelee ehdotusta sillä, että muutos estäisi tuen saajia syrjäytymästä, koska heidän olisi pakko osallistua tavalla tai toisella yhteiskunnan toimintaan. Syrjäytyminen on aidosti todellinen vaara työttömille, joten jos ehdotus merkittävästi vähentäisi syrjäytymistä, niin hyöty olisi todellinen. Tosin syrjäytymistä pitäisi ehkäistä aika paljon, jotta saatu hyöty ylittäisi ehdotuksesta seuraavat ongelmat.

Analyysiä varten tarkastellaan muutosta kahden erilaisen työttömän näkökulmasta. Toinen esimerkkityöttämistä on motivoitunut löytämään itselleen mahdollisimman nopeasti itselleen parhaiten sopivan uuden työpaikan, jossa hän voi hyödyntää osaamistaan ja kokemustaan. Toinen työttömistä on puolestaan syrjäytymiseen taipuvainen, helposti erakoituva ja työnhakuun motivointia kaipaava.

Uudistushan tarkoitti sitä, että saadakseen työttömyystukea työttömän pitäisi suorittaa erilaisia yhteiskunnan hänelle määräämiä tehtäviä. Nämä tehtävät eivät kuitenkaan voisi olla yhteiskunnalle kovinkaan hyödyllisiä, sillä muuten niistä voitaisiin maksaa palkkaa eli joku muu voitaisiin palkata tekemään niitä. Käytännössä tällaisia yhteiskunnan kannalta vähän hyödyttäviä tehtäviä voisivat olla erilaisille työnhakukursseille osallistumista sekä elämäntaitovalmentajien kuuntelemista. Lyhyesti tehtävät voisivat olla sellaisia, joilla kuviteltaisiin parannettavan työttömän mahdollisuuksia löytää itselleen uutta työtä. Toinen tyyppi tehtävistä voisi olla käpyjen keräämistä, katujen lakaisua tai muuta niin heikosti tuottavaa työtä, että niitä tekemään ei vain ole mitään järkeä palkata ketään.

Tarkastellaan näitä tehtäviä motivoituneen henkilömme kannalta. Jos CV:n kirjoituskursseista ynnä muista sellaisista olisi hänen työnhakunsa kannalta hyötyä, hän osallistuisi niille vapaaehtoisestikin. Jos niistä taas ei juurikaan ole apua hänelle sopivan työpaikan löytymisen kannalta, tuhlaa hän niille osallistumalla aikaansa, jota hän voisi käyttää jollakin toisella, paljon tehokkaammalla tavalla hakea töitä. Sama juttu jos hänet pakotetaan käyttämään aikaansa käpyjä keräämällä tai katuja lakaisemalla, niin hänellä on vähemmän aikaa oikeasti hänelle sopivan työpaikan etsimiseen. Eli motivoituneen henkilön kannalta uudistuksesta olisi pelkkää haittaa.

Syrjäytymisvaarassa olevan henkilön näkökulmasta erilaisille CV:n kirjoituskursseille sekä käpyjen keräämispartioihin osallistuminen voisi tosiaan ehkäistä syrjäytymistä. Olisihan hänelle ainakin jotain tapahtumia, joihin osallistua ja joissa tavata muita ihmisiä. Olettaen tietysti, että henkilö ei jo olisi niin syrjäytynyt, että hän jättäytyisi niiltä pois tukien menettämisen uhallakin.

Mutta kumpaa näistä esimerkeistä valtaosa työttömistä muistuttaa enemmän? Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että valtaosa työttömistä haluaa löytää itselleen töitä. Eli uudistuksesta ei olisi heidän kannaltaan mitään hyötyä, vaan todennäköisesti pelkästään suurta haittaa. Lisäksi tällainen pakonomainen kurssittaminen ja tehtävien keksiminen aiheuttaisi yhteiskunnalle ylimääräisiä kustannuksia monelle tapaa. Kurssien järjestäminen maksaa sekä työttömien osallistuvuuden seuraaminen maksaa.

Paljon fiksumpaa olisi siirtyä kansalaispalkan suuntaan ja kannustaa ihmisiä kaikin keinoin ottamaan vastaan sellaista hyödyllistä työtä, josta edes joku on valmis jotain maksamaan.

Työurien pidentäminen alkupäästä

Nyt on jo saatu dataa tukemaan sitä, mikä oli odotettavissakin opintoaikojen rajausten vaikutuksesta opiskelijoiden valmistumisnopeuteen. Opintoaikojen rajaus ei ole vaikuttanut mitenkään opiskelijoiden valmistumisaikoihin. Tämähän on täysin luonnollista, koska opintoaikojen rajaus on itseasiassa ollut pelkästään silmänlumetta. Ja hyvä niin. Sen takia silmänlumetta, että käytännössä jokainen yliopistotasoinen opiskelija on saanut opinnoilleen lisäaikaa tarvittaessa. Mikä onkin ehdottoman järkevää. Olisi valtavaa haaskausta potkaista joku juuri lopputyötään aloitteleva opiskelija ulos yliopistosta vain siksi, että hänellä tuli tietty määrä vuosia opintojen aloituksesta täyteen.

Opintoaikojen näennäisen rajauksen ainoa todellinen vaikutus on ollut byrokratian lisääminen opinahjoissa, kun määräaikaa lähestyvät opiskelijat ovat joutuneet tekemään lisäaika-hakemuksia ja henkilökunta on joutunut näitä hakemuksia hyväksymään.

Selvyyden vuoksi korostan vielä, että minusta on hyvä, ettei opintoaikojen rajausta ole todellisuudessa toteutettu. Jos pitäisi valita, valmistuuko tietty henkilö 6 - 10 vuodessa tai ei lainkaan, niin ehdottomasti on parempi, että opiskelijan sallitaan valmistua pari vuotta ihanneaikaa myöhemmin. Kuitenkin tavoiteajassa valmistumista kannattaa tukea ja opiskelijoita tulee tukea sopivan ripeään valmistumiseen, koska yhteiskunta ja opiskelija itsekin hyötyvät keskimäärin enemmän kohtuullisen nopeasta valmistumisesta.

Hyviä lääkkeitä opiskelijoiden valmistumisaikojen ripeyttämiseen sekä työurien pidentämiseen alkupäästä olisivat mielestäni:

1. Erilaisten opintotukien pitäminen riittävän korkealla tasolla siten, että opiskelijoiden on mahdollista opiskella päätoimisesti. Tällä hetkellä opintotuki yleisesti ottaen on riittävän korkea, jotta opintoihin keskittyminen on mahdollista, mikäli hyödyntää myös halvat opiskelija-asunnot, eikä tavoittele erityisen korkeaa elintasoa opintojen aikana.

2. Opintorahan myöntämisen muuttaminen niin, että se kannustaa nopeaan valmistumiseen. Opintotukea voi saada yhtä tutkintoa varten yhteensä 55 kuukaudelta. Kuitenkin tällä hetkellä mikäli valmistuu niin, ettei ole käyttänyt kaikkia noita tukikuukausia, ei opiskelija hyödy siitä mitään. Opiskelijoita voisi kannustaa valmistumaan nopeammin siten, että opiskelijalle maksettaisiin opintojen päättyessä jäljelle jääneet tukikuukaudet, joita hän ei ole ennättänyt vielä saamaan.

3. Varusmiespalveluksen lyhentäminen tai useamman vapauttaminen siitä kokonaan. Tällä hetkellä varusmiespalveluksen takia noin 80% miehistä valmistuu opinnoistaan noin vuoden myöhemmin kuin jos he eivät olisi joutuneet käymään armeijaa.

4. Opintojen kehittäminen niin, että tehokkaampi opiskelu on mahdollista. Suomalaisissa yliopistoissa pitäisi ehdottomasti ottaa käyttöön esimerkiksi Courserasta tutut videoluennot, joita opiskelijat voisivat seurata silloin, kun se heille parhaiten sopii. Tällä hetkellä opiskelijoilla saattaa mennä useamman kurssin luennot toistensa kanssa päällekkäin, jolloin kaikkia haluttuja kursseja ei voi suorittaa saman opintojakson aikana. Ja pahimmassa tapauksessa tiettyjen kurssien osalta täytyy odottaa vuosi, ennen kuin kurssin voi suorittaa uudestaan.

5. Opinto-ohjaukseen lukioissa ja ammattikouluissa sekä jo peruskoulussa pitäisi panostaa paljon enemmän. Nuoria pitäisi auttaa löytämään heitä kiinnostava ja heille sopiva ala mahdollisimman nopeasti. Nyt useilla nuorilla menee useampi vuosi siihen, että oma ala löytyy. Nuoret pitävät välivuosia ja/tai vaihtavat useampaan otteeseen opiskelupaikkaa. Opiskelupaikan vaihtamista ei missään nimessä saa estää, mutta paremmalla opastuksella ja faktojen kertomisella tulisi parantaa mahdollisuuksia, että nuori valitsee nopeamman sen hänelle parhaiten sopivan alan ja opiskelupaikan.

Tässä nyt joitakin konsteja, joilla uskoisin työurien pidentyvän alkupäästä.