Risikon ehdotus sosiaaliturvan muuttamisesta vastikkeelliseksi

Paula Risikon ehdotus sosiaaliturvan muuttamisesta vastikkeelliseksi herättää niin suurta ihmetystä, että asiaan täytyy pureutua tarkemmin. Ehdotettu muutos tarkoittaisi sitä, että saadakseen tukia työttömän täytyisi tehdä erilaisia tehtäviä. Sitä Risikko ei kerro, mitä nämä tehtävät olisivat. Kuitenkaan ne eivät olisi sellaisia, joihin muuten palkattaisiin joku työntekijä.

Arvioidakseni ehdotuksen järkevyyttä, pyrin ensin tunnistamaan muutoksella saavutettavat hyödyt nykytilanteeseen verrattuna. Ministeri itse perustelee ehdotusta sillä, että muutos estäisi tuen saajia syrjäytymästä, koska heidän olisi pakko osallistua tavalla tai toisella yhteiskunnan toimintaan. Syrjäytyminen on aidosti todellinen vaara työttömille, joten jos ehdotus merkittävästi vähentäisi syrjäytymistä, niin hyöty olisi todellinen. Tosin syrjäytymistä pitäisi ehkäistä aika paljon, jotta saatu hyöty ylittäisi ehdotuksesta seuraavat ongelmat.

Analyysiä varten tarkastellaan muutosta kahden erilaisen työttömän näkökulmasta. Toinen esimerkkityöttämistä on motivoitunut löytämään itselleen mahdollisimman nopeasti itselleen parhaiten sopivan uuden työpaikan, jossa hän voi hyödyntää osaamistaan ja kokemustaan. Toinen työttömistä on puolestaan syrjäytymiseen taipuvainen, helposti erakoituva ja työnhakuun motivointia kaipaava.

Uudistushan tarkoitti sitä, että saadakseen työttömyystukea työttömän pitäisi suorittaa erilaisia yhteiskunnan hänelle määräämiä tehtäviä. Nämä tehtävät eivät kuitenkaan voisi olla yhteiskunnalle kovinkaan hyödyllisiä, sillä muuten niistä voitaisiin maksaa palkkaa eli joku muu voitaisiin palkata tekemään niitä. Käytännössä tällaisia yhteiskunnan kannalta vähän hyödyttäviä tehtäviä voisivat olla erilaisille työnhakukursseille osallistumista sekä elämäntaitovalmentajien kuuntelemista. Lyhyesti tehtävät voisivat olla sellaisia, joilla kuviteltaisiin parannettavan työttömän mahdollisuuksia löytää itselleen uutta työtä. Toinen tyyppi tehtävistä voisi olla käpyjen keräämistä, katujen lakaisua tai muuta niin heikosti tuottavaa työtä, että niitä tekemään ei vain ole mitään järkeä palkata ketään.

Tarkastellaan näitä tehtäviä motivoituneen henkilömme kannalta. Jos CV:n kirjoituskursseista ynnä muista sellaisista olisi hänen työnhakunsa kannalta hyötyä, hän osallistuisi niille vapaaehtoisestikin. Jos niistä taas ei juurikaan ole apua hänelle sopivan työpaikan löytymisen kannalta, tuhlaa hän niille osallistumalla aikaansa, jota hän voisi käyttää jollakin toisella, paljon tehokkaammalla tavalla hakea töitä. Sama juttu jos hänet pakotetaan käyttämään aikaansa käpyjä keräämällä tai katuja lakaisemalla, niin hänellä on vähemmän aikaa oikeasti hänelle sopivan työpaikan etsimiseen. Eli motivoituneen henkilön kannalta uudistuksesta olisi pelkkää haittaa.

Syrjäytymisvaarassa olevan henkilön näkökulmasta erilaisille CV:n kirjoituskursseille sekä käpyjen keräämispartioihin osallistuminen voisi tosiaan ehkäistä syrjäytymistä. Olisihan hänelle ainakin jotain tapahtumia, joihin osallistua ja joissa tavata muita ihmisiä. Olettaen tietysti, että henkilö ei jo olisi niin syrjäytynyt, että hän jättäytyisi niiltä pois tukien menettämisen uhallakin.

Mutta kumpaa näistä esimerkeistä valtaosa työttömistä muistuttaa enemmän? Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että valtaosa työttömistä haluaa löytää itselleen töitä. Eli uudistuksesta ei olisi heidän kannaltaan mitään hyötyä, vaan todennäköisesti pelkästään suurta haittaa. Lisäksi tällainen pakonomainen kurssittaminen ja tehtävien keksiminen aiheuttaisi yhteiskunnalle ylimääräisiä kustannuksia monelle tapaa. Kurssien järjestäminen maksaa sekä työttömien osallistuvuuden seuraaminen maksaa.

Paljon fiksumpaa olisi siirtyä kansalaispalkan suuntaan ja kannustaa ihmisiä kaikin keinoin ottamaan vastaan sellaista hyödyllistä työtä, josta edes joku on valmis jotain maksamaan.