Miksi Ukrainan sota saattaa jatkua vielä vuosia

Venäjän suurhyökkäyksestä Ukrainaa vastaan on kulunut jo yli vuosi. Tämän merkkipäivän ympärillä herää kysymys, kuinka pitkään sota vielä jatkuu. Ja vaikka onkin näyttänyt jo pitkään selvältä, että Venäjä ei pysty voittamaan tai ainakaan saavuttamaan alkuperäisiä tavoitteitaan, saattaa sota silti valitettavasti jatkua vielä vuosia.

Tämän surullisen johtopäätöksen teki sotahistorioitsija Hein Goemans The Rachman Review -podcastissa. Olen aiemminkin suositellut tätä FT:n podcastia ulkopolitiikasta ja nyt Ukrainan sodan vuosipäivän aikaan podcast on keskittynyt Venäjän hyökkäyssotaan. Goemans on kirjoittanut useita kirjoja menneistä sodista. Tutkimuksessaan hän on perehtynyt erityisesti sotien päättymiseen. Tyypillisesti sodat joko loppuvat noin 5 kuukaudessa tai sitten ne kestävät useita vuosia. Ja Goemans pelkää, että Ukrainan sota tulee olemaan näitä useita vuosia kestäviä sotia. 

Putinin näkökulmasta sotaa kannattaa jatkaa niin kauan, kuin on olemassa pienikin mahdollisuus voitosta. Hän ei välitä tavallisten venäläisten kärsimyksistä tai kuolleista sotilaista, ukrainalaisten hädästä puhumattakaan. Putin ajattelee vain omaa etuaan ja hänelle henkilökohtaisesti voisi olla hyvin tuhoisaa lopettaa sota, jos se nähtäisiin Venäjällä tappiona. Putin saatettaisiin tällöin hyvinkin syöstä vallasta, jolloin hän joko joutuisi vankilaan tai hänet tapettaisiin. Kirjoitin tästä noin kuukausi sitten, kun pohdin Venäjää Putinin jälkeen. 

Ja Putin pystyy jatkamaan sotaa vielä vuosia, jolleivat tavallisen venäläiset ryhdy voimakkaasti vastustamaan sotaa. Venäjällä riittää miehiä mobilisoitaviksi ja maan talous voidaan ajaa tukemaan sodankäyntiä vielä nykyistä voimallisemmin. Lisäksi Putin toivoo edelleen, että länsimaiden tuki Ukrainalle loppuu jossain vaiheessa. Trumpin paluu valtaan on yksi Putinin toivonkipinöistä. Toinen on Saksan pelästyminen, jos Venäjä jatkaa ydinaseilla pelottelua.

Miten sota sitten saataisiin loppumaan? Ensinnäkin länsimaiden pitäisi tukea Ukrainaa vielä paljon voimakkaammin aseellisesti. Goemans pitää idiootteina niitä länsimaiden edustajia, jotka sanovat, että Ukrainan pitäisi lieventää vaatimuksiaan ja ryhtyä neuvottelemaan alueluovutuksista Venäjän kanssa. Aina kun joku länsimaiden poliitikko sanoo tällaista julkisuudessa, antaa se Putinin hallinnolle lisää toivoa ja syitä jatkaa sotimista. Jos Ukraina saisi selvästi enemmän taistelupanssarivaunuja, hävittäjiä ja muuta tehokasta aseistusta, se voisi pakottaa Venäjän armeijan vetäytymään. Selkeä tappio taistelukentällä olisi sellainen signaali tavallisille venäläisille, että he tosiaan ovat häviämässä sodan. Ja vasta silloin Putin menettää vallan.

Vaalikoneita eduskuntavaaleja 2023 varten

Eduskuntavaalit lähestyvät ja jokaisen äänioikeutetun tulisi pohtia huolella, mitä puoluetta sekä ehdokasta aikoo äänestää. Vaalikoneet ovat yksi hyvä tapa lähteä rajaamaan sitä joukkoa, johon kannattaa tutustua tarkemmin.  

8 vuotta sitten tein samanlaisen eri vaalikoneiden antamien tulosten vertailun. Se löytyy täältä. Sain edelleen melko samanlaisia tuloksia kuin vuonna 2015, mutta muutama merkittävä eroavaisuuskin löytyy. Jotain muutoksia on siis tapahtunut niin äänestäjässä kuin ehdolla olevissa puolueissakin.

Helsingin Sanomien vaalikone

HS:n vaalikoneen uusi algoritmi huomioi aiempaa paremmin sen, että vaalikoneen kysymykset ovat harvoin toisistaan riippumattomia, erillisiä asioita. Käytännössä iso osa vaalikoneen kysymyksistä mittaa tapoja suhtautua asioihin eli ideologisia ulottuvuuksia. Tärkeimmät näistä ulottuvuuksista ovat vasemmisto–oikeisto-akseli ja GAL–TAN, joka yksinkertaistettuna tarkoittaa liberaalivihreä–kansalliskonservatiivi-akselia. Tarkemmin GAL tarkoittaa vihreää, vaihtoehtoista ja libertaaria, kun taas vastakkainen ääripää TAN tarkoittaa perinteistä, autoritaarista ja nationalistista. 

Kannattaa pitää mielessä, että tämä on vain yksi mahdollinen tapa havainnollistaa eroja vastausten kesken. Onneksi HS:n vaalikone antaa mahdollisuuden tarkastella puolueiden eroja myös muilla akseleilla, jos GAL-TAN ei miellytä. Ylipäätänsä vaalikoneessa on tarjolla hyvin mahdollisuuksia vertailla ehdokkaita ja puolueita.

HS:n vaalikone löytyy osoitteesta https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009392020.html

HS:n vaalikoneen antamat tulokset tuntuvat osuvan melko hyvin maaliinsa. Minulle sopivimpien puolueiden joukossa ei ollut yllätyksiä. 

Hiukan kuitenkin harmittaa, että tässä vaalikoneessa ei ollut mahdollisuutta painottaa yksittäisiä kysymyksiä. Esimerkiksi mielestäni turkistarhaus pitäisi kieltää ja jos olisin voinut painottaa sitä kysymystä, olisi Rkp:n sopivuus laskenut. Eri puolueiden edustajien vastausten vertailu kysymys kysymykseltä on kuitenkin hieno ominaisuus. Alla tästä esimerkki, joka näyttää, miten Rkp:n ehdokkaat ovat vastanneet turkistarhaus-kysymykseen. Yllättävästi selvästi suurempi osa Rkp:n ehdokkaista itseasiassa kannattaa turkistarhauksen kieltämistä kuin vastustaa sitä, mitä en olisi lainkaan tajunnut ilman tätä tarkastelua.

Iltalehden vaalikone

Iltalehden vaalikone löytyy osoitteesta: https://www.iltalehti.fi/eduskuntavaalit-2023/vaalikone#/

Iltalehden vaalikoneessa näkee kivasti jokaisen vastauksen jälkeen, miten sopivimpien ehdokkaiden joukko päivittyy. Tuloksia katsellessa sopivimpien puolueiden kakkoseksi noussut Kokoomus yllätti hiukan. Yleensä minulla Rkp ja Vihreät ovat nousseet selvästi Kokoomusta paremmin sopiviksi. Toisaalta ero Vihreisiin oli vain 1 prosenttiyksikkö. 

Iltalehden koneen isoin ongelma tuntuisi olevan se, että se ei tee riittävän isoa erottelua konservatiivisten ja liberaalien puolueiden välillä. Tästä esimerkkinä Kokoomus ja Liberaalipuolue ovat arvokartassa aivan vierekkäin, vaikka todellisuudessa ne eroavat merkittävästi toisistaan konservatiivi-liberaali -akselilla. En itse miellä esimerkiksi tätä kysymystä kovinkaan hyvin liberaaliutta mittaavaksi: "Molempien vanhempien tulisi olla vanhempainvapaalla lasten kanssa yhtä pitkään kotona." Toivon lämpimästi, että yhä useammat vanhemmat sukupuolesta riippumatta hyödyntäisivät vanhempainvapaita. Mutta toisaalta ajattelen, että olisi liberaalia sallia perheiden itse päättää, miten kokevat itse parhaaksi vanhempainvapaiden käytön.

 

Mutta yleisesti ottaen Iltalehden koneen kysymykset olivat ihan hyviä ja suositellut ehdokkaat sekä puolueet osuivat melko hyvin kutiinsa. Yksi outo käytettävyysongelma vaalikoneessa kuitenkin on. Kone mahdollistaa myös tietyn ehdokkaan hakemisen, mutta tällöin ainakaan itse en saanut helposti näkyviin haetun ehdokkaan vaalikonevastauksia perusteluineen. 

Ilta-Sanomien vaalikone

Ilta-Sanomien vaalikone löytyy osoitteesta: https://www.is.fi/politiikka/art-2000009383528.html

Ilta-Sanomien vaalikone toimii hyvin pitkälti samalla logiikalla kuin HS:n vaalikone, mutta kysymykset eroavat näiden välillä. Sen takia luonnollisesti myös tulokset ovat hieman erilaisia.  Kysymyksiä koneessa on yhteensä 30. Ne on jaettu seitsemään teemaan: turvallisuuspolitiikka, rahat, energiakriisi, ilmasto ja liikenne, terveys ja koulutus, rikollisuus ja muut kysymykset.

Alla näkyvät IS:n vaalikoneen mukaan minulle parhaiten sopivat puolueet. Kun näitä vertaa HS:n koneen antamiin tuloksiin huomataan, että Liberaalipuolue on noussut kolmannelta sijalta parhaiten sopivaksi ja Piraattipuolue on puolestaan tipahtanut kolmanneksi. Tässäkin koneessa hiukan yllättävästi Liike Nyt ja Kokoomus ovat nousseet Vihreiden yläpuolelle. Aiemmissa vaaleissa Vihreät ovat nousseet minulla vaalikoneissa vielä lähemmäksi kärkeä.

Ei missään nimessä kannata luottaa vain yhden yksittäisen vaalikoneen antamiin tuloksiin, sillä yksittäisen koneen kohdalla sen tekijöiden valitsemat kysymykset eivät välttämättä tuo esiin sitä juuri sinulle parhaiten sopivaa vaihtoehtoa. Suosittelenkin vastaamaan useampaan eri koneeseen. 

Nuorten vaalikone

Vaalikone löytyy osoitteesta: https://nuorisoala.fi/nuorten-vaalikone-2023/#/

Vaalikoneessa korostuvat odotettavasti erityisesti nuoria koskettavat kysymykset, joihin kaikkiin minulla ei ollut kauhean vahvoja mielipiteitä. Silti tulokset parhaiten sopivien ehdokkaiden osalta ovat hyvin samansuuntaisia kuin muissakin vaalikoneissa. Liberaalipuolue erottuu erityisen hyvin sopivana ja sitten Kokoomus, Piraattipuolue, Rkp ja Liike Nyt ovat käytännössä tasoissa jaetuilla sijoilla 2. - 5.

Duunitorin vaalikone

Vaalikone löytyy osoitteesta: https://duunitori.fi/vaalikone

Duunitorin kone on tähän mennessä kokeilemistani huonoin antamaan vinkkejä äänestystä varten. Käytännössä sen perusteella voin vain päätellä, että vasemmistopuolueet eivät minulle sovi. Mutta keskusta-oikeistoon kuuluvien puolueiden osalta vaalikone ei tee juuri mitään erottelua.

SDP:n suunnittelemat talouspoliittiset toimenpiteet

SDP esitteli helmikuun alussa talouspoliittisen ohjelmansa, josta valitettavasti ei juurikaan konkretiaa löydy. Riippumatta siitä, millaista talouspolitiikkaa pitää järkevänä, on mielestäni törkeää äänestäjien halveksimista pimittää näin tärkeitä tietoja ennen vaaleja. En nimittäin millään usko, etteikö SDP olisi oikeasti miettinyt enemmänkin mahdollisia leikkauskohteita, mikäli talouskasvu jääkin toivottua matalammaksi. Sen sijaan Kokoomus ja erityisesti Liberaalipuolue ovat ihailtavan läpinäkyvästi kertoneet, millaisia muutoksia Suomen talouspolitiikkaan todella ajavat.  

Suomen pankki, talouspolitiikan arviointineuvosto, valtiontalouden tarkastusvirasto VTV, OECD, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, EU:n komissio, valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT kuin monet järjestöt, ajatuspajat, professorit ja taloustieteilijät ovat toistaneet saman viestin: Suomen julkisia menoja on sopeutettava merkittävästi. Sanna Marin on kuitenkin toista mieltä ja sanoo: ”Sosiaalidemokraatit eivät usko, että leikkaamalla kasvun eväitä yhteiskuntamme menestyisi”.

Ne harvat konkreettiset toimenpiteet, jota SDP:n ohjelmasta onnistuin löytämään, ovat seuraavat:

SDP:n mukaan korkeakoulujen sisäänottomääriä pitää nostaa. Tämä onkin ihan hyvä tavoite, mutta epäselväksi jää, miten se rahoitettaisiin. Sillä SDP:n tavoittelemat säästöt ovat kovin pieniä suhteessa nykyiseen alijäämään, joka on noin 10 miljardia euroa vuodessa. 

SDP:n säästöt haetaan tehottomista yritystuista, fossiilitalouteen kohdistuvista tuista ja julkisista hankinnoista, matka- ja tilakuluista. Yritystuista SDP pyrkii löytämään 500–700 miljoonan euron säästöt. Kannatan lämpimästi yritystukien karsimista, mutta paljon enemmänkin voisi sieltä leikata. Esimerkiksi Liberaalipuolue leikkaisi yritystuista noin 3 miljardia.

Verotusta SDP kiristäisi yhteensä 1,9–2,5 miljardilla eurolla, kun mukaan lasketaan listaamattomien yritysten veroedun leikkaus. Muita keinoja verotulojen lisäämiseen ovat haittaverojen korotus, arvonnousuvero, verovapaiden yhteisöjen lähdevero, kiinteistösijoitusrahastojen verotus, suurten perintöjen jyrkempi verotus sekä pääomatuloverokannan nosto. Myös rahoitustoimintavero ja sijoitusvakuutusten verotus on puolueen keinolistalla. Nämä veronkorotukset ovat varmaankin ihan perusteltuja, mutta niiden rinnalle olisi tosiaan tarvittu myös enemmän leikkauksia, mikäli Suomen talous halutaan tasapainoon.

Taloustieteen professori Jouko Vilmunen arvioi SDP:n talousohjelmaa. Hänen mukaansa SDP:n vaaliohjelmassa ei täsmennetä riittävästi sitä, mistä otettaisiin pois, jotta talous saadaan tasapainoon. Vaaliohjelmassa puhutaan sopeuttamisesta, mutta Vilmusen mukaan ohjelma jää ”hämäräksi”. SDP:n kahden prosentin talouskasvutavoitetta professori pitää kunnianhimoisena, sillä Suomen talouden pitkän aikavälin kasvu ja tuotannon kasvu on alle 1,5 prosenttia. SDP:n talousohjelma saa professorilta kouluarvosanaksi 6. Vertailun vuoksi Vilmunen antoi Kokoomuksen ohjelmalle 7,5 ja perussuomalaisten 5.

Järkeviä ehdotuksia kaikkien isoimpien puolueiden osalta

Tällä hetkellä suosituimmat puolueet

Puolueiden vaaliohjelmia ja tavoitteita tulee usein kritisoitua aika voimakkaastikin. Vaihtelun vuoksi yritän tässä löytää jokaisen viiden suosituimman puolueen tavoitteista jotain hyvää. Tammikuussa tehdyn puoluekannatus-mittauksen perusteella viisi suosituinta puoluetta ovat Kokoomus, SDP, Perussuomalaiset, Vihreät ja Keskusta. 

Vaikka tässä rajoitunkin vain viiteen suosituimpaan puolueeseen, kannattaa toki myös tutustua pienempien puolueiden ehdotuksiin. Esimerkiksi lilliputti-sarjassa vielä painivalla Liberaalipuolueella on paljonkin järkeviä ehdotuksia.

Kokoomuksen järkeviä ehdotuksia

Kokoomus haluaisi kasvattaa valtion tuloja uudella terveysverolla, jolla nostetaan sokeripitoisten ruokien ja juomien hintaa. Tällainen terveysvero kannustaisi myös ihmisiä vähentämään epäterveellisten tuotteiden nauttimista. Kirjoitin tällaisen terveysveron puolesta aiemmin. Samoin on järkevää kiristää entisestään tupakka- ja alkoholiveroja. Yleensäkin isoista puolueista Kokoomus tuntuu ottavan valtion velkaantumishaasteen eniten tosissaan ja esittää siihen joitakin ihan hyviä ratkaisuja. Niistä voit lukea enemmän aiemmasta kirjoituksestani, jossa kävin läpi Kokoomuksen vaihtoehtobudjettia.

SDP:n järkeviä ehdotuksia

SDP:n tavoitteena on, että vuonna 2030 vähintään joka toinen nuori suorittaa korkeakoulututkinnon. Tavoitteeseen pääsemiseksi tulee ensimmäistä tutkintoa aloittavien määrää ja korkeakoulujen aloituspaikkoja lisätä edelleen merkittävästi tulevalla hallituskaudella. Nämä ovat tarpeellisia toimia, sillä Suomi uhkaa jäädä osaamisessa pahasti jälkeen verrokkimaista.

Verotukseen liittyvien päätösten puolella kannatan lämpimästi SDP:n ajamaa perintöveron korottamista suurten perintöjen kohdalla. Koska kukaan tuskin jättää kuolematta vain perintöverojen pelon takia, tällä verolla on erittäin vähän haitallisia vaikutuksia verrattuna muihin tapoihin kerätä verotuloja. Ja valtion velkaantumisen pysäyttämiseksi kaikki lisätulot ovat tarpeen. 

Perussuomalaisten järkeviä ehdotuksia

Perussuomalaiset on valmis porrastamaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa ja muuttamaan asumistukea niin, että se kannustaisi tarvittaessa muuttamaan työn perässä. Nämä ovat järkeviä tavoitteita nykyisessä tilanteessa, jossa valtio velkaantuu erittäin pahasti ja säästöjä täytyy löytää. Lisäksi näillä keinoin kannustetaan ihmisiä etsimään nopeammin uutta työpaikkaa ja harkitsemaan myös kauempana nykyisestä asuinpaikasta olevia työpaikkoja. Nämä auttaisivat nykyiseen työpaikkojen ja potentiaalisten tekijöiden kohtaanto-ongelmaan.

Vihreiltä järkeviä ehdotuksia

Vihreät pyrkisivät siirtymään kohti perustuloa. Tämä tehtäisiin heidän ehdotuksensa mukaan kahdella tavalla. Ensinnäkin annettaisiin 200 euron vastikkeeton ja veroton takuutulo kaikille Suomen sosiaaliturvan piirissä oleville täysi-ikäisille. Ansiotulot sekä osa ensisijaisista etuuksista leikkaisivat takuutuloa, jolloin takuutulo hyödyttää pienituloisia ja leikkaantuu pois niiltä, jotka eivät sitä tarvitse. Tämän lisäksi:

• Toteutetaan laaja perustulokokeilu. Otetaan kokeiluun mukaan työttömien työnhakijoiden lisäksi laajasti erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja sisällytetään kokeiluun myös verotus.
• Yhtenäistetään etuuksia ja niiden maksatusta. Automatisoidaan ei-harkinnanvaraisten tukien päätöksentekoa ja vapautetaan tällä ammattilaisia etuuskäsittelystä ihmisten auttamiseen.

Olen itse vahvasti perustulon kannalla, kuten aiemmista kirjoituksistani aiheesta voi varmasti helposti päätellä. 

Keskustalta järkeviä ehdotuksia

Keskusta haluaa luopua lukukautena 2011–2012 käyttöön otetusta, niin kutsutusta inkluusiosta ja palauttaa erityisryhmät peruskouluihin. Jos jotkut oppilaat eivät pärjää isommassa ryhmässä tapahtuvassa opetuksessa, niin on heidän etunsa saada pienemmässä ryhmässä erityisopetusta. Keskustan Honkosen mukaan erityistä tukea tarvitseva lapsi voisi olla osan tunneista normaaliryhmässä ja osassa aineista pienryhmässä, jossa annetaan enemmän tukea. Monet opettajat ovat todenneet, että tämä auttaisi selvästi lasten oppimistulosten parantamisessa.

Venäjä Putinin vallan päätyttyä

Kirjoitin jo syyskuussa 2022, että Venäjä on häviämässä sodan Ukrainassa. Tämän jälkeen Venäjä on yrittänyt epätoivoisesti saada Ukrainan kansan lannistumaan massiivisilla siviiliväestöön sekä energiainfraan kohdistuvilla ohjus- sekä lennokki-iskuilla. Nämä eivät kuitenkaan ole tuottaneet tulosta. Lisäksi viime viikkoina olemme saaneet kuulla lännen lisänneen voimakkaasti Ukrainan sotilaallista apua esimerkiksi lupaamalla 100 - 200 kehittynyttä taistelupanssarivaunua. Venäjän tappio näyttää siis edelleen todennäköisimmältä lopputulokselta sodalle. Mutta mitä sen jälkeen tapahtuu Venäjälle, kun tappio selviää myös venäläisille? 

Vielä emme kuitenkaan valitettavasti ole tilanteessa, jossa valtaosa venäläisistä vastustaisi Putinia. Vaikka se meistä länsimaissa tuntuukin käsittämättömältä, suurin osa venäläisistä edelleen luottaa Putiniin ja haluaa hänen pysyvän vallassa. Putinia ei olla siis ihan heti syöksemässä vallasta. Kirjoitin 05/2022 laajemmin siitä, miksi Putinia ei yritetä syöstä vallasta. Mutta onneksi olemme jo lähempänä Putinin lähtöä kuin tuolloin.

Jossain vaiheessa taloudellisen kurjistumisen luulisi kaiken järjen mukaan herättävän tyytymättömyyttä Venäjällä. OECD:n tekemän analyysin mukaan Venäjän talous olisi kutistunut vuonna 2022 lähes 4% ja kuluvana vuonna talouden sukellus voimistuu 5,6 prosenttiin. Lännen talouspakotteet eivät iskeneet Venäjän talouteen niin kovaa ja nopeasti kuin sodan alussa toivottiin, mutta pikkuhiljaa ne sentään vaikuttavat. Kuitenkaan jos ja kun Venäjän talous ei täysin romahda, ei taloudellinen kurjuus yksin riitä vallankumouksen ajuriksi.

Jatkuvat tappiot sodassa saattavat hyvinkin ajaa Putinin pois vallasta. Venäläisiä sotilaita on jo tähän mennessä kuollut tai haavoittunut yhteensä reilusti yli 100 000. Tämä on valtaisa määrä ruumiita sekä pysyvästi invalidisoituneita miehiä. Vertailun vuoksi vuosina 1979 - 1989 käydyssä Afganistanin sodassa Neuvostoliiton sotilaita kuoli 15 000 ja haavoittui 35 000. Eli Venäjän kokonaistappiot Ukrainassa ovat jo tuplasti sen, mitä neuvostoliittolaisia kaatui kymmenessä vuodessa Afganistanissa. Ja tappiot Afganistanissa osaltaan ajoivat Neuvostoliiton hajoamiseen.

Kunhan Ukraina saa länsimaiset taistelupanssarivaunut ja muut modernit asejärjestelmät kunnolla käyttöönsä, voi tästä seurata vielä paljon pahempia sotilaallisia tappioita Venäjälle. Tällainen raju sotilaallinen tappio Ukrainassa luultavasti johtaisi Putinin suosion romahtamiseen. Se taas voisi johtaa siihen, että sotilaseliitit luopuisivat nopeasti lojaliteetistaan Putinia kohtaan. Kun tavallisen kansan tyytymättömyys Putinin hallintoa kohtaan olisi riittävän suurta, myös vallankaappaus olisi mahdollinen. Ja kun pyörä lähtee pyörimään, sotilaseliitti kääntäisi nopeasti selkänsä Putinille. Tällöin Putinin lähipiiri suosittelisi tätä luopumaan vallasta vähin äänin jo pelkästään Putinin oman turvallisuuden kannalta.

Riippumatta siitä, miten Putin lähtee, on Venäjän tulevaisuus heikko. Pitkään jatkunut sotiminen Ukrainassa tulee jättämään jälkeensä merkittävästi heikentyneen Venäjän. Sen sotavoimat ovat kokeneet suuria tappioita niin miesvahvuudessa kuin kalustonkin suhteen. Sotilasvoimien palauttaminen tulee vaatimaan vuosien työtä. Lisäksi talous on kuralla, diplomaattiset suhteet olemattomat suureen osaan muuta maailmaa ja kauppakumppanit vähissä. Kuitenkin riippuen siitä, miten Putinin jälkeinen valtatyhjiö täytetään, voi Venäjän tulevaisuus olla joko katastrofaalinen tai "vain" surkea. Tähän liittyen voimme nähdä kaksi erilaista skenaariota.

Ensimmäinen skenaario olisi Putinin vetäytyminen eläkkeelle ja vallan vaihto, joka pyrkii parantamaan välejä muuhun maailmaan. Valtaan valittaisiin sellainen henkilö, joka ei ole liian tahriintunut Ukrainan sodan takia. Tällaisia kandidaatteja olisivat esimerkiksi Moskovan pormestari Sergei Sobyanin, pääministeri Mikhail Mishustin tai Putinin pitkäaikainen tukija Dmitry Kozak. Kozak on ukrainalaissyntyinen ja hän yritti viime hetkeen saakka neuvotella Ukrainan kanssa sopimusta, jolla sota olisi voitu välttää. Mishustin yritti myös välttää sotaa, sillä hän tajusi sen valtavat kustannukset Venäjän taloudelle. Kaikki kolme ovat enemmän järkeviä hallintoihmisiä kuin fanaattisia nationalisteja. He toivottavasti ensi töikseen neuvottelisivat rauhan Ukrainan sotaan. Jos joku heidän kaltaisensa pääsisi valtaan Putinin jälkeen, voisi se tarkoittaa Venäjän hitaan matkan kohti normaalia demokratiaa alkamista. 

Valitettavasti vain edellisen mukainen rauhallinen vallanvaihto näyttää hyvin epätodennäköiseltä. Luultavammin Putinin suosion romahdettua Venäjällä alkaa verinen sisäinen kamppailu vallasta. Tästä on jo nyt näkynyt merkkejä, kun yksityisen palkkasoturijärjestö PMC Wagner, Kadyrovin joukot sekä muut aseistetut jengit ovat nokitelleet toisilleen. Tällä hetkellä vahvimmassa asemassa näistä väkivaltaisista joukoista ovat Jevgeni Prigozhinin Wagner-ryhmä. Prigozhinillä on isoimmat sotilasvoimat normaalin armeijan ulkopuolisista ryhmistä, minkä lisäksi hän nauttii suuresta kansansuosiosta Venäjällä. Kun Venäjällä tehtiin kysely, jossa etsittiin "sotilaallisen erikoisoperaation" tärkeintä henkilöä, Wagnerin johtaja nousi selvään kärkeen. Toiseksi tuli tsetsenialainen sotilasjohtaja Ramzan Kadyrov. 

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, ainakin tällä hetkellä suurin osa venäläisistä haluaa voimakkaan johtajan. Vaikka Putinin jälkeen Venäjällä pidettäisiin reilut demokraattiset vaalit, ne saattaisi hyvinkin voittaa joku Prigozhinin kaltainen kammotus. Putinismi saattaa hyvinkin elää vielä paljon Putinia pidempään. Toki jos Venäjä kokee riittävän rajun sotilaallisen romahduksen, niin silloin kansan mieli saattaa muuttua ja heille kelpaisi enemmän sovintoja tekevä, pehmeämpi johtaja. Sen takia Saksan liittokansleri Sholzin ajatukset siitä, että Venäjää ei saisi lyödä liikaa, ovat idioottimaisia. 

Kuvitelmat siitä, että jos Venäjää ei liikaa ärsytetä, niin kaikki palaa pian normaaliksi, ovat täysin naurettavia. Jotta lähes koko venäläistä ajattelua vaivaava suuruudenhulluus saataisiin kumottua, niin Venäjän sotilaallinen voima täytyy tuhota riittävän näyttävästi. Toisen maailmansodan jälkeen imperialistinen Japani ja natsi-Saksa täytyi ensin murskata, ennen kuin raunioista pystyttiin rakentamaan uudet demokraattiset valtiot. Enkä tällä missään nimessä tarkoita sitä, että venäläisiä siviilejä pitäisi pommittaa. Mutta venäjän armeija täytyy lyödä niin näyttävästi ja selvästi, että sitä tappiota ei voida peittää edes venäläisen propagandan toimesta.

Tärkeimmät lähteet

https://www.brookings.edu/articles/the-russia-ukraine-war-and-its-ramifications-for-russia/

https://www.grid.news/story/global/2023/01/23/russia-after-putin-when-and-how-it-might-happen-and-how-dangerous-it-might-get/

Perussuomalaisten ajatuksia Suomen taloudesta

Perussuomalaisten suosio kasvaa ja puolue on noussut tuoreimmissa gallupeissa toiseksi suosituimmaksi puolueeksi Kokoomuksen jälkeen. Muutenkin näyttää hyvin mahdolliselta, että PS päätyy seuraavaan hallitukseen, sillä Kokoomus kelpuuttaa perussuomalaiset hallituskumppaniksi. Sen takia onkin hyvä selvittää, millaisia muutoksia perussuomalaiset ajavat Suomen talouteen. Tätä varten luin läpi PS:n talouspoliittisen ohjelman. 

En suinkaan ole ainoa tätä talouspoliittista ohjelmaa analysoinut. Esimerkiksi ekonomisti Heikki Pursiainen lyttäsi ohjelman melko totaalisesti Twitter-kirjoituksessaan. Pursiainen haukkuu erityisesti kahta talousohjelman ideaa. Ensinnäkin hänen mielestään PS:n ajama globalisaation vastustaminen on Suomen talouden kannalta erittäin huono idea. Pursiaisen mielestä: "Suomen kannalta on olennaista, että tavarat, ajatukset, palvelut, pääomat ja ihmiset liikkuvat mahdollisimman vapaasti." Lisäksi Heikki väittää PS:n vastustavan suomalaisten kouluttautumista mahdollisimman korkealle, mikä olisi sekin hyvin haitallista Suomelle. Ekonomisti kiteyttää tuomionsa talouspoliittiselle ohjelmalle seuraavasti: "Perussuomalaisilla ei ole yhtään järjellistä ideaa Suomen talouden korjaamiseksi. Päinvastoin puolueella on kikkapussissaan joukko tuhoisia ideoita."

Mutta onko PS:n talouspoliittinen ohjelma todella niin huono kuin mitä Pursiainen antaa ymmärtää? Otetaanpa selvää. Samaan tapaan kuin aiemmin analysoidessani Kokoomuksen vaihtoehtobudjettia, keskityn nyt vain konkreettisiin toimiin tai muutoksiin, joita PS ehdottaa.

Perussuomalaiset hillitsisivät Suomen velkaantumista höyläämällä tasaisesti vähän kaikista (tai ainakin lähes kaikista) hallinnonaloista. He ehdottavat, että: "Suomen talous on tasapainotettava kahden vaalikauden kuluessa kohdistamalla kullekin hallinnonalalle noin 2–4 % mittaluokan vuosittainen säästötavoite." Tämä tarkoittaa siis noin 2 miljardin euron leikkausta näin alkuun ja sitten pikkuhiljaa lisäleikkausten absoluuttinen määrä vähenisi. Ajatuksena on, että tällä tavalla kahdeksassa vuodessa saavutettaisiin yhteensä noin 10 miljardin säästöt. Vertailun vuoksi Kokoomus on ehdottanut, että velkaantumista on vähennettävä vähintään miljardilla joka vuosi kahden vaalikauden ajan. Eli perussuomalaiset vaativat kaksinkertaista leikkaustahtia Kokoomukseen verrattuna.

On kiistämätön fakta, että Suomen velkaantuminen on pysäytettävä. Ja se ei tule onnistumaan ilman tuntuvia leikkauksia, joten siinä mielessä tämä PS:n leikkaustavoite on hyvä. Toisaalta kertoo mielestäni joko pelkuruudesta tai näkemyksen puutteesta, että perussuomalaiset turvautuvat pelkästään tasaisesti lähes kaikesta leikkaavaan juustohöylään, eivätkä edes yritä kohdistaa leikkauksia mihinkään tiettyihin asioihin. 

Tuttuun tapaansa perussuomalaiset eivät kannata Suomen nykyistä ympäristölinjaa vaan he tekisivät siihen rajuja muutoksia. "Suomessa on maatamme näivettävän vihreän siirtymän sijasta ajettava sinivalkoista siirtymää, joka tarkoittaa kansallisen edun asettamista talous-, elinkeino- ja ilmastopolitiikan perustaksi." PS:n mukaan kansallinen hiilineutraaliustavoite on siirrettävä vuoteen 2050. Erillinen ympäristöministeriö tulee lakkauttaa ja siirtää maa- ja metsätalousministeriön alaiseksi. Tällä tavalla ympäristöasiat eivät jatkossa pääsisi liiaksi rajoittamaan esimerkiksi metsien hyödyntämistä taloudellisesti. Mielestäni tämä on erittäin lyhytnäköistä ajattelua ja selvästi väärin.

Ohjelmassa todetaan, että julkisrahoitteisen tutkimus- ja kehitystyön rahoitusta tarvitaan jatkossakin ja se on pidettävä vähintään nykyisellä tasolla. Tämä on todella hyvä asia.

Sen sijaan olen erittäin pettynyt PS:n totaaliseen tyrmäykseen perustulolle, vaikkei se mikään iso yllätys ollutkaan. Silti tuntuu todella typerältä kategorisesti teilata perustulo, vaikka juuri sitä ennen talouspoliittisessa ohjelmassa kerrotaan nykyisen sosiaaliturvan aiheuttamista merkittävistä kannustinloukuista. Kannustinongelmaa PS korjaisi laskemalla ansiotuloverotusta sekä lyhentämällä ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa. Molemmat toki auttavat kannustinloukkuihin, mutta samoin kuin Kokoomuksen vaihtoehtobudjetin kohdalla epäilen vahvasti, onko meillä todella varaa merkittäviin veronalennuksiin samalla kun valtion velkaantumista pitäisi voimakkaasti hillitä. Hassusti PS:n ohjelma tuo tämän ristiriitaisuuden itsekin selvästi esiin: "Kroonisesti alijäämäisen julkisen talouden tasapainottaminen asettaa haastavaksi verotuksen samanaikaisen keventämisen."

Toinen loogisen ajattelun ristiriitaisuus tulee esiin suhtautumisessa maahanmuuttoon. Talousohjelmassa toisaalta tuodaan selvästi esiin, miten väestön ikääntyminen ja kantasuomalaisten riittämätön väestönkasvu johtavat suuriin ongelmiin kun tarvittavia työntekijöitä ei riitä ja huoltosuhde menee yhä huonompaan suuntaan. Mutta sitten jotenkin täysin järjettömästi tästä vedettävä johtopäätös on, että maahanmuuttoa Suomeen pitäisi voimakkaasti kiristää sen sijaan, että sitä pyrittäisiin kasvattamaan. Tämä on äärimmäisen idioottimaista. Ja Pursiaisen kritiikki osuu myös maaliinsa siinä, että on todella typerää vastustaa suomalaisten korkeakouluttautumista. Varsinkin kun PS tuo omassa ohjelmassaan juuri sitä ennen esiin tilastoja ja ennusteita, jotka osoittavat, että entistä useampi työpaikka tulevaisuudessa vaatii korkeaa osaamista.

Hyvää sen sijaan ovat lisäpanostukset ammatilliseen koulutukseen sekä jatkuvaan oppimiseen. 

Siinä perussuomalaiset eroavat muista oikeistopuolueista, että ne katsovat yleissitovien työehtosopimusten olevan jatkossakin paras tapa varmistaa työrauha sekä taata työntekijöiden kohtuulliset korvaukset.

Perussuomalaiset pitävät toki edelleen kiinni EU-vastaisuudestaan. He vastustavat voimakkaasti niiden EU-maiden talouksien tukemista, jotka ovat vielä Suomeakin pahemmin velkaantuneita. Tässä asiassa olen PS:n kanssa jokseenkin samoilla linjoilla eli esimerkiksi Italian täytyisi itse tehdä niitä kipeitä päätöksiä, jotka tarvitaan velkojen hoitamiseen. Toisaalta jos Italia päästetään täysin romahtamaan, sattuu se kovasti myös suomalaisiin, joten jonkinlaista yhteisvastuuta tuskin voimme välttää. 

Mikä siis on kokonaisarvosana PS:n talousohjelmalle? Annan sille arvosanaksi 6 miinus perinteisellä kouluarvosana-asteikolla 4 - 10. 

Enemmän sairaanhoitajia vai isommat voitot suuryrityksille

Suomalainen terveydenhoito on pahassa kriisissä ja yksi suurimmista syistä sille on, että meillä ei ole riittävästi sairaanhoitajia suhteessa hoidon tarpeeseen. Ja väestön ikääntyessä entisestään tarvittaisiin entistä enemmän sairaanhoitajia. Mutta tällä hetkellä suomalainen terveydenhoito on vaarallisen noidankehän vankina.

Noin 75 000 ihmistä työskentelee Suomessa sairaanhoitajina. Julkisella sektorilla yhden sairaanhoitajan palkkoihin kaikkine sivukuluineen jne. menee noin 60 000 € vuodessa. Tehdään pieni ajatusleikki siitä, mitä vaatisi lisätä sairaanhoitajien määrää 25%:lla, mikä jo parantaisi huomattavasti tarjolla olevan hoidon määrää ja laatua. Se vaatisi tietysti palkkojen korottamista nykyisestä, sillä nykyisellä palkkatasolla ei pystytä houkuttelemaan riittävästi hoitajia esimerkiksi ulkomailta. Suomalainen sairaanhoitaja saa pienintä palkkaa pohjoismaisiin kollegoihinsa verrattuna. Tehdään seuraavat oletukset ja laskelmat:

• Nykyinen vuotuinen kustannus on 75 000 x 60 k€ = 4,5 miljardia euroa
• Julkisen sektorin sairaanhoitajien palkkoja pitäisi kasvattaa keskimäärin 20%:lla, jotta saadaan houkuteltua riittävästi hoitajia Suomeen. Tällöin yhden sairaanhoitajan vuotuinen kustannus olisi noston jälkeen 60 k€ x 1,2 = 72 k€
• Sairaanhoitajia olisi 25 %:n lisäyksen jälkeen 75 000 x 1,25 = 94 000
• Tällöin vuodessa julkisen sektorin pitäisi maksaa sairaanhoitajien pitämiseksi palkkalistoilla 94 000 x 72 k€ = 6,8 miljardia euroa
• Tämä tarkoittaisi (6,8 - 4,5) miljardin euron eli 2,3 miljardin euron vuotuista lisäystä julkisen sektorin menoihin sairaanhoitajien palkoista sivukuluineen

Eli jos löytäisimme jostain vuosittain 2,3 miljardia euroa lisää, voisimme tehdä merkittävän parannuksen Suomessa saatavaan hoivaan. Mistä tällaiset rahat sitten saataisiin? Vaatisivatko ne kovia veronkorotuksia tai mahdollisesti leikkauksia esimerkiksi työttömyystukiin tai eläkkeisiin? Eivät, jos uskomme Liberaalipuolueen Leikattavaa löytyy -kampanjan tuloksia.

Leikattavaa Löytyy -kampanjan mukaan pelkästään Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnon alalta löytyisi leikattavaa 2,9 miljardia euroa. Tämä riittäisi enemmän kuin hyvin kattamaan tämä sairaanhoitajien määrän lisäys. Mitä sitten leikattaisiin, jos mentäisiin liberaalien ehdotuksen mukaan? TEM:in alla on valtavasti yritystukia, jotka leikattaisiin kokonaan pois. Perusteluna tälle on, että rahoituksen hankkiminen on lähtökohtaisesti yksityisten yritysten vastuulla, eikä rahoitusriskiä tule siirtää veronmaksajille. Eli tämän seurauksena monien yritysten voitot pienenisivät hiukan ja esimerkiksi erilaisia yritysten tekemiä kehitysprojekteja varmasti karsittaisiin nykyisestä. Toisaalta tuntuisi luontevalta odottaa, että jos jokin kehitystoimenpide tai investointi vaikuttaa aidosti kannattavalta, niin sille pitäisi löytyä rahoitusta myös yksityiseltä sektorilta ilman, että yhteiskunnan tarvitsee sitä tukea. 

Lisäksi leikkaus sisältää TE-toimistojen menojen karsimista 90%, sillä perusteella, että nykyinen TE-toimistojen toiminta on lähinnä työttömien kyttäämistä ja tehotonta valvomista. Liberaalipuolueen ajattelun mukaan siirtymällä perustulon suuntaan, ei näitä TE-toimistojen toimintoja tarvittaisi enää.

Kumpi on sinulle tärkeämpää yhteiskunnan varojen käyttöä? Suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän pelastaminen ja hyvä hoidon takaaminen, vai yritysten tukeminen?