Aluevaalit 2022 tulossa ja ehdokas hukassa?

Ensimmäiset aluevaalit lähestyvät kovaa vauhtia. Varsinainen vaalipäivä on 23.1.2022. Vaalien läheisyydestä huolimatta hyvin harvalla näyttäisi vielä olevan ehdokasta selvillä. Yksi apukeino tähän ehdokkaan selvittämiseen ovat erilaiset vaalikoneet. Testasin muutaman tätä kirjoitusta varten.

Helsingin sanomien vaalikone löytyy täältä. Vaalikoneen kysymykset ovat erittäin hankalia vastata pelkästään yleissivistyksen pohjalta. Itse seuraan paljon politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua, mutta silti en osannut vastata vahvasti kuin muutamaan asiakysymykseen vaalikoneessa. Esimerkiksi yksi kysymys koskee paloasemien määrää seuraavan väittämän muodossa: "Kaikki paloasemat on säilytettävä." En todellakaan tiedä, onko kyseisellä alueella tällä hetkellä mahdollisesti liian paljon vaiko liian vähän paloasemia. 

Jotta vaalikoneeseen pystyisi vastaamaan järkevästi, pitäisi siis ensin perehtyä lukuisiin asioihin kuten vaikkapa oman hyvinvointialueen paloasemien sijainteihin, niiden nykyaikaisuuteen sekä yleensä paloturvallisuuden tarvittavaan tasoon. Tämän takia vaalikone ei auta löytämään helposti ja nopeasti hyviä ehdokkaita. Sen sijaan jos vaalikoneesta todella haluaa saada jotain hyödyllistä irti, suosittelen vastaamaan siihen useamman kerran. Ensimmäisellä vastauskerralla voi tyytyä käyttämään erittäin paljon "En osaa sanoa" vastausvaihtoehtoa. Ja sitten jokaisen vastauskerran jälkeen kannattaa lukea huolella, millaisia perusteluja vaalikoneeseen vastanneet ehdokkaat ovat antaneet omille vastauksilleen. Tämän kerätyn tiedon perusteella voit sitten vastata uudestaan vaalikoneeseen ja antaa nyt valveutuneempia vastauksia, jolloin saat myös parempia tuloksia.

Esimerkiksi kysymykseen "Eduskunnan pitäisi säätää laki, jolla hyvinvointialueet saisivat verotusoikeuden." muutama eri ehdokas oli antanut tällaisia perusteluja omalle vastaukselleen:

• "Tämä parantaisi aluetoimijoiden vastuullisuutta päätöksenteossa. Verotusoikeus toisaalta voisi vaatia isompien hyvinvointialueiden muodostamista, jotta ne toimisivat järkevästi. "
• "Hyvinvointialueita tulee kannustaa taloudellisesti tehokkaaseen toimintaan. Koronan aiheuttama hoito- ja hyvinvointivelka on kuitenkin niin valtava, että sen korjaamiseen menee vuosia ellei vuosikymmeniä. Maakuntavero olisi keino riittävän rahoituksen ja itsehallinnon takaamiseksi. Maakuntaveron tulisi astua voimaan vaiheittain, jotta voidaan samalla huolehtia siitä, että kokonaisveroaste ei nouse."
• "Maakuntavero on myös tapa saattaa aluevaltuustot velvollisiksi tehtäviensä hoitamiseen hyvin. Mikäli aluevaltuustot eivät päätä soteen liittyvästä verotuksesta, eivät he ole käytännössä tilivelvollisia kenellekään ja sen sijaan valtio joutuu pahimmassa tapauksessa kiristämään kaikkien verotusta sen takia, että yksittäinen hyvinvointialue on hoitanut asiansa huonosti. Eli maakuntavero on mielestäni myös oivallinen keino kannustaa hyvinvointialueita huolehtimaan pitkän aikavälin kustannuksista."

Luettuani tällaisia perusteluja, osaan vastata seuraavalla kerralla valikoneen kysymykseen mielestäni paremmin. Ja näin saan taas seuraavalla iteraatiolla parempia suosituksia ehdokkaista.

Hesarin vaalikoneen lisäksi kannattaa kokeilla myös Ylen aluevaalikonetta. Siinä ei ole tarjolla "En osaa sanoa" vaihtoehtoa. Vaalikone kuitenkin pyrkii auttamaan käyttäjää vaikeissa kysymyksissä tarjoamalla lisätietoja kysymyksen aihepiiristä. Esimerkiksi kysymyksen "Hyvinvointialueille tulee antaa tulevaisuudessa verotusoikeus" kohdalla oleva "Mistä on kyse?" -infoikkuna antaa hyvin lisätietoja verotusoikeudesta. 

Ylen vaalikoneen kysymykset tuntuvat paremmin mietityiltä kuin Hesarin. Ne sisältävät enemmän yleisiä periaatteita tyyliin "Olen valmis tinkimään oman kotikuntani palveluista, jos se on koko hyvinvointialueen etu." verrattuna tarkkoihin nippelikysymyksiin. Mutta toki joukossa on myös ihan samoja kysymyksiä. Lisäksi Ylen vaalikoneessa on hienoja kysymyksiä, jotka pakottavat tekemään valintoja priorisoimalla vaihtoehtoja. 

Hyvinvointialueiden aluevaltuustoihin valittavien tulee pystyä tekemään päätöksiä erittäin merkittäviin sosiaali- ja terveydenhoitoon liittyviin kysymyksiin. He esimerkiksi päättävät, millaiset sotepalvelut tulevissa sotekeskuksissa on. Tämän lisäksi valtuutetut päättävät, miten laaja terveyskeskusverkosto on. Valtuutettujen käsissä on se, miten moneen keskukseen hyvinvointialueen rahat jatkossa riittävät. Tämän takia ainakin itse suosisin sellaisia ehdokkaita, joilla on työhistoriansa tai koulutuksensa kautta jo valmiina ymmärrystä sosiaali- ja terveydenhoidosta. 

Kirja-arvostelussa Caesar-elämäkerta

Goldsworthyn Caesar-elämäkerta käy läpi kaiken vähänkään merkittävän, mitä yleensä tiedetään kuuluisimmasta koskaan eläneestä roomalaisesta, Gaius Julius Caesarista. Kirja alkaa kuvailemalla, millaiseen maailmaan Caesar syntyi. Sitten kirja käy läpi tämän merkittävän miehen koko elämänkaaren nuoruudesta aina dramaattiseen kuolemaan saakka. Pääosa massiivisen 600-sivuisen kirjan sivuista käytetään Caesarin lukuisten sotien kuvaamiseen, mutta siinä käsitellään perusteellisesti myös Juliuksen poliittista toimintaa ja vilkasta rakkauselämää. 

Kirjan on kirjoittanut englantilainen tohtori Adrian Goldsworthy, joka on erikoistunut antiikin Roomaan ja erityisesti sen sotavoimien historiaan. Hän on tutkinut ja kirjoittanut myös muiden aikojen sotatoimista, esimerkiksi toisesta maailmansodasta sekä Napoleonin sodista. Tämä kirjoittajan erikoistuminen sodankäyntiin näkyy myös selvästi Caesar-kirjassa, sillä siinä keskitytään hyvin yksityiskohtaisesti eri taisteluiden vaiheisiin ja taktiikoihin. 

Tunnetuimmista ja merkittävimmistä sodista kerrontaa täydennetään karttakuvilla, joista näkyvät eri osapuolien joukkojen sijoittumiset, linnoitukset ja siirtymiset taistelun edetessä. Perusteelliset piiritys- ja linnoitustyöt edelsivät monia Caesarin taisteluita, joten erilaiset linnoitustyöt ja leiriytymiset kuvataan myös tarkasti. Tämä kirjan keskittyminen sodanjohtoon ja taisteluihin on perusteltua, sillä Caesar on erityisesti tunnettu nerokkaana kenraalina.

Sodankäynti ja politiikka kietoutuvat kuitenkin hyvin tiiviisti yhteen Caesarin elämässä. Esimerkiksi siinä, miten Julius kohtelee antautuneita vihollisia tai miten hän neuvottelee taistelualueen neutraalien tahojen kanssa muonituksesta, näkyy Caesarin poliittinen äly. Ja vuosia kestäneiden sotaretkiensä aikana hän jatkuvasti kirjoittaa kirjeitä sekä kirjoja, joiden avulla hän ylläpitää poliittista vaikutusvaltaansa Roomassa. Toisaalta taas sotaretkien päällimmäinen tavoite on saavuttaa poliittista vaikutusvaltaa maineen, kunnian sekä erityisesti rahan muodossa.

Caesarin ajan Rooman tasavallan politiikka näyttäytyy äärimmäisen raakana pelinä. Nykyajan politiikot valittavat sitä, miten kärjekästä ja henkilökohtaisuuksiin menevää keskustelu esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on. Mutta tämä on pelkkää leikkiä verrattuna antiikin Rooman menolle. Siellä poliittisia vastustajia yritettiin herkästi saada karkotettua maanpakoon tai jopa tuomittua kuolemaan, jos siihen oli mitään mahdollisuuksia. Ja isojen väkijoukkojen kohdatessa esimerkiksi vaalikamppailuiden aikana usein sattui verisiä taisteluita sekä poliittisia murhia. Vaalitilaisuuksissa monet virkoihin pyrkivät roomalaiset suosivatkin itselleen uskollisia gladiaattoreita seuraansa, sillä nämä väkivallan ammattilaiset olivat tottuneet taistelemaan ilman aseita.

Caesar-kirjan aihe on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen. Valitettavasti Goldsworthyn historiankirjoista tuttu kerrontatapa saisi olla menevämpää. Erityisesti verrattaessa Williamsin kirjoittamaan huikaisevan hienoon Augustus-kirjaan, Caesar jää kauas jälkeen kerronnan tempaavuudessa. Toisaalta lukija vakuuttuu siitä, että Goldsworthy pysyttelee tiukasti historiallisten faktojen piirissä. Kirjan lähdeluettelo koostuu noin sadasta kirjasta ja tieteellisestä artikkelista. Viitteiden luetteloimiseen menee peräti 25 sivua. Lisäksi pakko pettyneenä todeta, että kirjan suomennos on tehty melko huolimattomasti ja siinä on paikoin anteeksiantamattoman paljon kirjoitusvirheitä.

Jos sinua kiinnostaa antiikin Rooma, sotahistoria tai häikäilemättömät poliittiset kamppailut, suosittelen lämpimästi tutustumaan Gaius Julius Caesarin ihmeelliseen elämään. En kuitenkaan ole aivan varma, onko Goldsworthyn kirja siihen paras mahdollinen, ainakaan jos et erityisesti kaipaa tarkkoja yksityiskohtia taisteluista. Se on kuitenkin ainut kattava Caesar-elämäkerta, jonka olen lukenut. Mutta olen kuullut kehuja myös seuraavista kirjoista:

• Freeman, Philip. Julius Caesar
• Suetonius. The Twelve Caesars
• Holland, Tom. Rubicon

Tässä vielä lisää suosituksia antiikin Roomasta ja sen politiikasta kiinnostuneille. John Williamsin kirjoittama Augustus on aivan mahtava kokemus ja yksi vaikuttavimmista kirjoista, joita olen ikinä lukenut. Kirja sekoittaa fiktiota tiedossa oleviin historiallisiin faktoihin ja se sopii erinomaiseksi jatkoksi Caesarin elämäkerralle. Se kertoo Caesarin ottopojan Octavian dramaattisesta noususta Rooman ensimmäiseksi keisariksi. 

HBO:n televisiosarja Rooma alkaa siitä, kun Caesar palaa Galliasta legiooniensa kanssa Italiaan. Ensimmäinen kausi päättyy Caesarin kuoleman aikoihin. Toinen kausi puolestaan keskittyy nuoren Octavian eli Augustuksen kamppailuun valtaan pääsystä. Sarja on erittäin verinen ja siinä on myös paljon paljasta pintaa sekä seksiä, mutta se itseasiassa tuntuu noudattavan aika hyvin tunnettuja historiallisia faktoja. Jos lukeminen ei innosta, niin suosittelen katsomaan.

Omikron on mukava joululahja

Korona-viruksen omikron-muunnos näyttää yhä enemmän ja enemmän joululahjalta, joka vapauttaa meidät pandemiasta. Tämänsuuntaisesti asiaa luonnehti epidemioiden asiantuntija, WHO:lle työskentelevä ja THL:stä virkavapaalla oleva Jussi Sane. Etelä-Afrikassa on kerätty valtavasti dataa marraskuun alussa löydetystä omikron-muunnoksesta. Ja tätä dataa ovat analysoineet tutkija-armeijat ympäri maailmaa. Ja kertyneen tiedon valossa näyttää yhä enemmän siltä, että omikron-muunnos auttaa meidät ulos pandemiasta.

Olen kirjoitellut koronasta aiemminkin. Jos aihe kiinnostaa, vilkaise nämä:

• Koronan kanssa elämiseen
• Katsaus Ison-Britannian koronatilanteeseen kolme kuukautta "Vapauden päivän" jälkeen
• Syyt olla ottamatta koronarokotusta
• Satanen käteen kun otat piikin kahdesti olkavarteen

Kuten Sane sanoo, tapausmääriä ja sairaalahoitoon joutuneita katsoessa nähdään, että kyseessä on viruksen lievempi versio kuin aikaisemmat. Tutkijat ovat laskeneet, että todennäköisyys saada vakava tauti omikronista on 70% pienempi kuin deltasta. Eli selvästi harvempi viruksen saaneista perusterveistä ihmisistä tarvitsee sairaalahoitoa. Useimmille tartunnan saaneille omikron aiheuttaa vain hyvin lieviä oireita tai ei oireita lainkaan. 

Toisaalta jotkut ovat varoitelleet, että Etelä-Afrikan hyvästä tilanteesta ei voi vetää suoria johtopäätöksiä siihen, miten omikron tulisi vaikuttamaan muissa maissa, joissa on erilainen väestö. Tälle perusteluna olisi se, että Etelä-Afrikassa väestö on paljon nuorempaa kuin ikääntyneissä länsimaissa. Ja tämä varmasti pitääkin paikkansa siinä mielessä, että koronan kaikki muunnokset (samoin kuin perinteiset flunssat) ovat paljon vaarallisempia vanhemmille ihmisille. Toisaalta taas Suomessa yli 70-vuotiaista jo noin puolet ovat saaneet kolmannenkin rokotuksen. Eli meillä vanhukset ovat jo erittäin hyvin suojattuja rokotusten ansiosta. Niinpä vaikka afrikkalaiset ovat nuorempia kuin suomalaiset keskimäärin, on meillä toisaalta rokotuksia jaettu paljon enemmän. 

Rokotuskattavuus Suomessa eri ikäluokissa:

Myös Isosta-Britanniasta kerätty data näyttää, että omikronista ei kannata olla liian huolissaan. Tutkimus, joka vertaili delta- ja omikron-muunnosten vaikutusta sairaalahoidon tarpeeseen, totesi, että omikronin kohdalla tarve sairaalahoidolle on laskenut kaksi-kolmasosaa verrattuna deltaan. Isossa-Britanniassakin on jo kymmeniä tuhansia varmistettuja omikron-tapauksia, joten tämäkin analyysi pohjautuu merkittävään datamäärään.

Eli onneksi näyttää yhä vahvemmin siltä, että omikron ei aiheuta merkittävää vaaraa perusterveille ihmisille eikä niille, joilla on rokotukset kunnossa. Kun tähän yhdistää sen, että omikron leviää paljon, paljon herkemmin kuin delta, johtaa se siihen, että virusmuunnos käy yhteiskunnan läpi varsin nopeasti. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa näyttää jo siltä, että aalto on laantumassa reilussa kuukaudessa. Sen jälkeen kun omikron on käynyt läpi lähes kaikki, ei enää pitäisi olla tarvetta rajoituksille. Sillä sitten myös rokottamattomat ovat saaneet suojan taudilta sairastetun koronan muodossa. Ja vapaus koittaa!

Näihin positiivisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja valmistautua nauttimaan joulusta. Hyvää ja turvallista joulua kaikille!

Vahva suositus Politiikka-Suomi -ohjelmalle

Suosittelen lämpimästi Ylen Politiikka-Suomi -sarjaa. Se on kiehtova katsaus Suomen poliittisiin tapahtumiin viimeisten noin 50 vuoden ajalta. 

Kymmentä jaksoa varten on haastateltu yli sataa poliitikkoa ja muuta asiantuntijaa. Sarjassa tunnetut poliitikot kertovat hyvin avoimesti kokemuksistaan, voitoistaan ja ennen muuta pettymyksistään. Ääneen pääsevät esimerkiksi Matti Vanhanen, Tarja Halonen, Elisabet Rehn, Erkki Liikanen, Esko Aho, Paavo Väyrynen, Riikka Purra, Timo Soini, Pekka Haavisto, Iiro Viinanen, Anneli Jäätteenmäki, Jutta Urpilainen ja Ben Zyskowicz.

Kukin sarjan kymmenestä jaksosta käsittelee tiettyä pääteemaa. Esimerkiksi Kyllä kansa tietää -jakso kertaa populismin tien Veikko Vennamosta perussuomalaisten aikaan. Kohut ja selkkaukset -jaksossa puhutaan muun muassa Matti Vanhasen sydänsuruista. Toisaalta sarjan eri jaksoissa palataan myös samoihin aiheisiin, joita on jo käsitelty eri näkökulmasta toisissa jaksoissa. Esimerkiksi suomettumista muistellaan useammassa jaksossa osana kyseisen jakson pääteemaa. 

Olen tähän mennessä katsonut kaikki muut paitsi viimeisen jakson. Kaikki jaksot ovat olleet hyviä ja mielenkiintoisia, mutta erityisen suuren vaikutuksen tekivät:

• Jakso 1: Voiko vitutukseen kuolla
• Jakso 7: Ikuinen lama
• Jakso 9: Kun Suomi livahti länteen

Erityisesti nykyhetken valossa kun Venäjä valmistautuu valtaamaan Ukrainan, sitä käsittää EU:hun liittymisen valtaisan merkityksen. Jos Suomi olisikin jättäytynyt EU:n ulkopuolelle, olisimme hyvin todennäköisesti nyt samassa tilanteessa kuin Ukraina.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan

Venäjä selvästi valmistautuu hyökkäämään Ukrainaan

Venäjä on jo koonnut ainakin 100 000 sotilaan vahvuiset sotajoukot Ukrainan rajalle. Tämä sotavoimien kokoaminen näyttäisi vielä jatkuvan ja Yhdysvaltojen sotilastiedustelu kertoo Venäjän suunnittelevan jopa 175 000 sotilaan sijoittamista valmiiksi Ukrainaan hyökkäystä varten. Venäjä on toki aiemminkin pitänyt sotavoimia Ukrainan rajan tuntumassa ilman, että se on johtanut hyökkäykseen. Mutta tällä kertaa useat eri asiantuntijat ovat todenneet, että laajamittaisen hyökkäyksen mahdollisuus on erittäin todellinen vaikkakaan ei vielä kaikkein todennäköisin vaihtoehto.

Uhkaamalla Ukrainan valtaamisella Putin ilmeisesti pyrkii painostamaan länttä ja erityisesti Yhdysvaltoja sopimukseen, joka estäisi Ukrainan siirtymisen ikinä osaksi sotilasliitto Natoa. Kuitenkin jos ja kun tällaiseen sopimukseen ei päästä, tuskinpa Venäjä tyytyy vain toteamaan tyynesti epäonnistuneensa. Sen tarkoituksena on varmistaa Ukrainan pysyminen sen valvonnassa, joten jos siihen ei päästä neuvottelemalla, sitten seuraavana vaihtoehtona on sotavoimien käyttö.

Laajamittainen sota ei olisi Venäjän kansan mieleen, sillä erilaisten kyselyiden perusteella vain hyvin harvat tavalliset venäläiset kannattavat Ukrainan valtaamista. Se ei kuitenkaan yksinään estä Putinia määräämästä hyökkäystä, sillä Venäjän hallinto on aiemminkin tehnyt paljon asioita, jotka eivät ole tavallisten venäläisten mieleen. Sen sijaan muut seikat saattavat vielä estää laajamittaisen sodan. 

Muiden maiden mahdollisesti asettamat talouspakotteet saattavat hillitä Venäjän intoa hyökätä. Lisäksi Venäjän täytyy ottaa huomioon itse sotatoimien aiheuttamat kustannukset. Jos sotilasjohtajat uskovat, että Ukrainan valtaaminen vaatisi useiden kuukausien sodan, eivät he ole läheskään niin innokkaita hyökkäämään, kuin jos he näkevät mahdollisuuden saavuttaa nopea voitto. Ja molempiin näihin näkökohtiin länsimaat Suomi mukaanluettuna voivat vaikuttaa.

Mitä Suomen kannattaisi tehdä estääkseen Ukrainan valtaamisen?

Yhdysvallat sekä muuta länsimaat ovat tosiaan uhanneet Venäjää merkittävillä talouspakotteilla, jos se yrittää vallata Ukrainan. Esimerkiksi Bidenin ja Putinin välisessä videokeskustelussa Biden sanoi, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat valmiita vastaamaan "ankarilla taloudellisilla ja muilla" toimilla. Yhtenä konkreettisena keinona on mainittu Nord Stream 2 -kaasuputken käytön laittaminen jäihin, mutta muuten näitä ankaria talouspakotteita ei ole tarkennettu. 

Huolestuttavasti EU-maat Suomi mukaanluettuna eivät ole näyttäneet olleen kauhean innokkaita uhkaamaan talouspakotteilla. Tämän takia on vaarana, että Putin ja hänen lähipiirinsä saattaa laskeskella, etteivät kaikki länsimaat sittenkään lähde niin kattaviin talouspakotteisiin kuin mitä Yhdysvallat tahtoisi. Ja tämä on ihan uskottavaa järkeilyä, sillä esimerkiksi Saksa kärsisi kovasti, jos maakaasun saanti Venäjältä vaikeutuisi. 

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on linjannut, että Yhdysvallat ei ole näillä näkymin aikeissa lähettää joukkojaan Ukrainaan, jos Venäjä päättää hyökätä maahan. Eivätkä muutkaan maat ole aikeissa auttaa Ukrainaa sotilaallisesti. Tämän takia ainoa merkittävä keino estää Ukrainan valloitus olisi riittävän merkittävien talouspakotteiden uhka. Tämän takia olisi erittäin tärkeätä, että Suomi ja muut EU-maat esittäisivät pikaisesti Venäjälle riittävän konkreettisia, uskottavia ja merkittäviä talouspakotteita, jotka seuraisivat Ukrainan valloituksesta.

Vai pitäisikö Suomen vain hyväksyä Ukrainan valtaus? 

Ukrainan tapauksesta voi hyvinkin tulla vaarallinen ennakkotapaus Suomelle. Ukrainan tavoin Suomi on Venäjän rajanaapuri, joka ei vielä ole osa Natoa vaikka onkin sen kumppanimaa. Ja Yhdysvallat sekä muut Nato-maat ovat todenneet, että niiden moraaliset ja oikeudelliset velvoitteet Nato-liittolaisia ​​kohtaan eivät ulotu Ukrainaan, sillä se ei ole sotilasliiton jäsen. Luultavasti aivan samalla tavalla Yhdysvallat tulisi siis suhtautumaan myös Suomen auttamiseen sellaisessa tilanteessa, jossa Venäjä valmistautuisi hyökkäämään Suomea kohtaan. Eli jos nyt Suomi katsoo passiivisesti sivusta, kun Venäjä painostaa länttä hylkäämään Ukrainan, on hyvinkin mahdollista, että joidenkin vuosien jälkeen Suomea kohtaa samanlainen tilanne.

Jos sen sijaan Ukrainan tapauksessa Yhdysvallat, EU ja niiden liittolaiset esittävät yhdessä vakuuttavan rintaman, jossa voimakkaiden talous- ja poliittisten pakotteiden avulla estetään Ukrainan valtaus, toimisi se puolestaan positiivisenä ennakkotapauksena Suomen kannalta. Jos Venäjä oppisi, että uhkaamalla yhtä rajanaapuriaan se joutui kovien pakotteiden kohteeksi, vähentäisi se haluja kokeilla samanlaista joskus tulevaisuudessa Suomea kohtaan. 

Satanen käteen kun otat piikin kahdesti olkavarteen

Varoitus, tämä kirjoitus sisältää epämääräistä matematiikkaa. 

Sairaanhoito ei ole koskaan halpaa. Tehohoito on erityisen raskasta ja arvokasta. Koronapotilasta hoidetaan tehohoidossa keskimäärin 10 vuorokautta. Yksi koronapotilaan tehohoitopäivä maksaa 3 500 euroa. Eli yksi tehohoitoon päätynyt koronapotilas maksaa 35 000 euroa.

Kokonaan rokottamattomien todennäköisyys joutua tehohoitoon koronan takia on 33 kertaa niin suuri kuin tuplasti rokotetuilla. Tuplasti rokotetun henkilön todennäköisyys joutua sairaalaan koronan takia on erittäin alhainen, yhden löytämäni arvion perusteella todennäköisyys on 5 / 100 000 eli 0,00005. Kun tämä kerrotaan 33:lla, saadaan rokottamattoman henkilön todennäköisyys joutua sairaalaan. 

Eli henkilö, joka ei ole ottanut lainkaan korona-rokotteita, joutuu sairaalahoitoon todennäköisyydellä 33 x 0,00005 = 0,00165. Oiotaan nyt vähän mutkia suoraksi ja oletetaan, että puolet sairaalaan joutuneista joutuu tehohoitoon. Tämä siksi, että en löytänyt erikseen normaalien sairaalapäivien hintaa ja pidetään tämä vähän simppelimpänä. Tasapainon vuoksi jätetään pelkän tavallisen sairaalareissun eli muun kuin tehohoidon kustannukset pois tästä. Tällöin yhden rokottamattoman henkilön hoitokustannusten odotusarvo on:

• Todennäköisyys joutua tehohoitoon
• Kerrottuna keskimääräisellä tehohoitojakson kustannuksella

Eli saadaan laskemalla:

0,00165 x 0,5 x 35 000 euroa = 28,875 euroa. 

Kun taas tuplasti rokotetun henkilön hoitokustannusten odotusarvo on 1,75 euroa. Eli kokonaan rokottamattoman henkilön hoito maksaa yhteiskunnalle keskimäärin 27 euroa enemmän.

Tällä yksinkertaistetulla tavalla laskettuna jokainen rokotus tuottaa yhteiskunnalle noin 30 euroa. Pitää myös huomioida, että jokainen rokotus myös: 

• Vähentää tarvetta yhteiskunnan rajoituksille
• Heikentää koronan leviämistä yhteiskunnassa
• Pelastaa ihmisiä kuolemalta ja vähentää kärsimystä

Näiden syiden takia yhden täysin rokotetun henkilön tuotto yhteiskunnalle olisi selvästi enemmän kuin 30 euroa, ehkäpä noin 100 euroa. Tämän takia olisi järkevää maksaa ihmisille puhdasta rahaa siitä, jos suostuvat ottamaan koronarokotuksen. Esimerkiksi satanen per tuplapiikki voisi jo toimia riittävänä motivaattorina. Tietysti koronapassin vaatiminen lähes kaikkialla on myös hyvä keino kannustaa ihmisiä ottamaan rokotuksia.

Maksullinen kanava maahanmuutolle

Tarve päästä Eurooppaan ja epäviralliset reitit

Tarve parantaa omaa ja lähimmäisten elämänlaatua koskee lähes kaikkia ihmisiä kaikkialla maailmassa. Afrikkalaiset tietävät, että Euroopassa maksetaan korkeampia palkkoja Afrikkaan verrattuna jopa kaikkein heikoimmin palkatuista töistä. Esimerkiksi itäisessä Afrikassa sijaitsevan Kenian BKT henkeä kohden on noin 4000 euroa, kun otetaan huomioon ostovoimapariteetti (purchasing power parity). Saksassa vastaava on 50 000 euroa eli yli 12 kertaa suurempi kuin Keniassa.

Väestön ennustetaan jatkavan voimakasta kasvuaan Afrikan maissa, joten siellä tulee jatkossa olemaan vieläkin enemmän potentiaalisia Eurooppaan muuttajia. Ennuste on, että Afrikan maiden väestö vähintäänkin tuplaantuu vuoteen 2050 mennessä verrattuna nykyiseen. Ennusteiden mukaan varallisuus- ja elintasoerot Euroopan ja Afrikan välillä tulevat myös jatkumaan, joten halu tavoitella parempaa elämää muuttamalla Eurooppaan säilyy. Joidenkin arvioiden mukaan noin 1,2 miljardia ihmistä tulee pyrkimään Eurooppaan seuraavien 30 vuoden aikana Afrikasta ja Lähi-Idästä.

Tärkeimmät epäviralliset reitit Eurooppaan kulkevat Välimeren kautta. Alla oleva karttakuva näyttää Välimeren länsi-, keski- sekä itäosan kautta kulkevat tärkeimmät reitit. Näistä keskimmäinen reitti on kaikkein vaarallisin, koska siinä maahanmuuttajat joutuvat kulkemaan pisimmän merimatkan. On arvioitu, että keskimäärin yksi kymmenestä tätä reittiä yrittävästä kohtaa hukkumiskuoleman. Neljän vuoden aikana (2014 - 2018) tiedetään 13 000 maahanmuuttajan kuolleen tällä reitillä.

Laitonta maahanmuuttoa tukemaan on syntynyt hyvin organisoituja ja erittäin tuottoisia salakuljetusryhmiä. Eurooppaan haluavat maksavat salakuljettajille tuhansia euroja neuvoista ja erityisesti merimatkojen järjestämisestä. Tyypillinen hinta matkasta Saksaan näyttäisi nykyään olevan noin 5 000 euroa ja Isoon-Britanniaan noin 10 000 euroa. Matka Isoon-Britanniaan on kalliimpi, koska ensin laittoman maahantulijan täytyy päästä Ranskaan ja sitten sieltä vielä veneellä Isoon-Britanniaan. Eurooppaan haluavien täytyy turvautua vaarallisiin ja kalliimpiin vesireitteihin, koska lentoyhtiöt eivät ota kyytiinsä sellaisia matkustajia Schengen-alueelle, joilla ei ole tarvittavia viisumeja ja muita matkustusasiakirjoja. 

Lähes kaikki Eurooppaan haluavat turvautuvat salakuljettajien apuun. Tämän seurauksena salakuljettajat tienaavat vuodessa vähintään satoja miljoonia euroja sillä, että järjestävät reittejä Eurooppaan. Joidenkin arvioiden mukaan salakuljettajien tienestit ovat jopa useita miljardeja euroja vuodessa.  

Maahanmuuton estämiseen käytettävät voimavarat

Esimerkiksi Ranska ja Iso-Britannia käyttävät miljoonia euroja veneisiin ja miehistöihin, joilla partioidaan Ranskan ja Iso-Britannian välistä merialuetta yrittäessään torjua laitonta maahantuloa. Se on kuitenkin pitkälti hyödyntöntä, sillä partiointiveneet eivät pysty pysäyttämään veneillä matkaavia maahantulijoita. Tänä vuonna jo yli 25,000 maahantulijaa on ylittänyt Englannin kanaalin veneillä. Alla oleva kuvaaja näyttää tätä.

Frontexin tehtävänä on turvata EU:n ulkorajoja laittomalta maahanmuutolta. Siitä on tullut EU:n kaikkein suurin virasto, jolla on yli 750 miljoonan euron vuotuinen budjetti. Frontexin rahoittamisen lisäksi yksittäiset Euroopan maat käyttävät paljon rahaa myös omaan rajavalvontaansa, jonka tavoitteena on estää laitonta maahanmuuttoa. Iso-Britannia ei enää ole EU:n jäsen, mutta sekin käyttää noin 460 miljoonaa euroa vuodessa laittoman maahanmuuton torjuntaan.

Rajavalvonnan lisäksi EU käyttää vuosittain useita miljardeja euroja siihen, että Turkki ainakin sanoo pysäyttävänsä sen kautta Eurooppaan pyrkiviä. Samalla rahalla toki osallistutaan Turkissa jo olevien valtavien pakolaisleirien ylläpitoon.  

Uusi maksullinen reitti Eurooppaan ja sen hyödyt

Tällä hetkellä siis Eurooppaan pyrkivät ihmiset maksavat vuosittain satoja miljoonia jollei jopa muutamia miljardeja euroja salakuljettajille. Ja vastaavasti Euroopan maat käyttävät satoja miljoonia euroja tukkimaan näitä salakuljetusreittejä. Maahanmuuttajat ovat kuitenkin hyvin päättäväisiä ja monet yrittävät yhä uudelleen Eurooppaan pääsyä, jos eivät ensimmäisillä kerroilla onnistu. Rajojen vahtiminen aukottomasti on lähes mahdotonta, joten lopulta laiton maahanmuutto lähes aina onnistuu. Jollei sitten potentiaalinen maahanmuuttaja kuole vaarallisella matkalla.

Tämän takia kannattaisi lisätä virallisia ja laillisia maahanmuuttoreittejä. Esimerkiksi kannattaisi vakavasti harkita, voitaisiinko pääsyä Eurooppaan myydä sitä kaipaaville. Hinta per maahanmuuttaja voisi olla suurempi kuin mitä nyt salakuljetusta hoitavat rikolliset vaativat, koska tällainen virallinen reitti olisi paljon turvallisempi ja varmempi onnistumisen suhteen. Sopiva summa voisi olla vaikkapa 15 000 euroa per muuttaja. Eli nelihenkinen perhe pääsisi Eurooppaan maksamalla 60 000 euroa. 

Tällaisen summan kerääminen ei olisi helppoa. Tyypillinen syyrialainen esimerkiksi tienaa vuodessa vain noin 4 000 euroa. Sen vuoksi näin korkeita summia pystyvät todennäköisimmin maksamaan vain korkeasti koulutetut ja kotimaansa tulotasoon nähden korkeasti tienaavat henkilöt. Tällaisilla korkeastikoulutetuilla ja osaavilla henkilöillä olisi myös parhaat mahdollisuudet työllistyä Euroopassa. Korkea hinta myös karsisi niitä, joiden tavoitteena olisi tulla vain laiskottelemaan sosiaaliturvalla. Jos kaipaat helppoa elämää, niin tuskin olet valmis ensin raatamaan vuosikausia ja säästämään, vain jotta voit päästä elämään sosiaaliturvalla. 

Kun olisi tarjolla tällainen laillinen reitti maahanmuuttoa varten, vähentyisi kysyntä salakuljettajien tarjoamia reittejä kohtaan. Ja sen seurauksena voitaisiin säästää rajavalvonnan kustannuksissa. Frontexin ja muiden rajavalvontaviranomaisten budjeteista tehtyjen säästöjen sekä maahanmuuttomaksuista saatujen rahojen avulla voitaisiin sitten tehostaa tänne tulevien uusien asukkaiden kotouttamista. Eli tarjottaisiin tehokasta kielikoulutusta, tukea töiden hakuun sekä opastusta eurooppalaisiin tapoihin sekä kulttuuriin. Näin ikääntyvät Euroopan maat saisivat kipeästi kaivattua lisätyövoimaa ja enemmän nuoria.