Terveysvero hillitsemään epäterveellisten ruokien ja juomien käyttöä

Ihmiskunta lihoo kovaa tahtia. Alla oleva kuvaaja näyttää niiden ihmisten osuuden, joiden painoindeksi on yli 30. Tämä on raja merkittävälle lihavuudelle.

Lihominen johtuu erityisesti ruokavaliosta. Entistä useammat nauttivat entistä enemmän elintarvikkeita, joissa on paljon sokeria, suolaa ja/tai rasvaa. 

SOSTE eli Suomen sosiaali ja terveys ry esittää terveysperusteista veroa, joka kohdistuisi laaja-alaisesti suolaan, sokeriin ja tyydyttyneeseen rasvaan. Lähes kaikki tuotteet sisältävät joko sokeria, suolaa tai kovaa rasvaa. Siksi SOSTEn terveysveromallissa veron piiriin kuuluvat käytännössä kaikki tuotteet. Kaikista elintarvikkeista ei kuitenkaan makseta veroa, vaan verovelvollisuus riippuu tuotteen ravintoainepitoisuuksista. Kasvikset, hedelmät ja vihannekset ovat verottomia niiden edistäessä veron kansanterveydellisiä tavoitteita.

Tällä hetkellä suomalaiset saavat ruokavaliostaan liikaa sokeria, suolaa ja kovaa rasvaa. Tällä on puolestaan vaikutuksia kansanterveyteen ja sairauksien hoidon kautta myös kansantalouteen.

Mikäli tuoteryhmässään epäterveellinen tuote maksaisi terveellisempää tuotetta enemmän, on kuluttajalla selkeä kannustin valita ruokakoriin terveellisempi vaihtoehto. Esimerkiksi tupakan ja alkoholin suhteen tiedetään, että hintaohjauksella on selkeä vaikutus ostopäätökseen.

Hallitus valmistelee terveysveron käyttöönottoa

Syksyn budjettiriihessä hallitus päätti ensivaiheessa muokata virvoitusjuomaveroa terveysperusteiseksi ja valmistella sitten terveysveron laajentamista limpparisokerista muihin tuoteryhmiin. Tällä hetkellä virvoitusjuomaverossa on vain kaksi veroluokkaa sokeripitoisuuden mukaan. Sokeripitoisten vero on korkeampi kuin sokerittomien, mutta toisaalta sokeria sisältävien juomien välillä ei ole eroa sen suhteen, miten valtavasti tai vähän sokeria ne sisältävät. Ensimmäinen askel terveysverojen käyttöönotossa olisi muuttaa tätä niin, että mitä enemmän sokeria virvoitusjuoma sisältää, sitä korkeampi vero siitä pitäisi maksaa.

Kokemuksia ulkomailta vastaavista terveysveroista

Unkarissa verotetaan laajasti epäterveellisiä elintarvikkeita. WHO selvitti laajassa tutkimuksessa Unkarissa toteutetun epäterveellisten elintarvikkeiden verotuksen vaikutuksia. Sen mukaan verotettavien tuotteiden hinnat nousivat 29 %, ja niiden kulutus vastaavasti väheni 27 %. Tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että terveysveron on syytä nostaa epäterveellisen ruoan hintaa merkittävästi, mieluusti yli 25%, jotta toivottu vaikutus eli siirtyminen terveellisempään ruokaan syntyisi.

Isossa-Britannissa korkean sokeripitoisuuden virvoitusjuomista peritään terveysveroa. Siellä kokonaisuudessaan virvoitusjuomien kulutus ei vähentynyt, mutta ihmiset siirtyivät juomaan vähemmän sokeria sisältäviä juomia. Ostettujen virvoitusjuomien sisältämän sokerin määrä laski 10%. Eli terveysvero ohjasi ihmisiä ostamaan vähemmän haitallisia virvoitusjuomia ilman, että virvoitusjuomateollisuus olisi kokonaisuutena kärsinyt verosta.

Kalifornian Berkeley-nimisessä kaupungissa otettiin vuonna 2015 käyttöön sokeripitoisten juomien vero. Vuoden aikana verotettujen sokeripitoisten juomien kulutus laski Berkeleyssä 21%. Samaan aikaan vastaavien juomien kulutus kasvoi 4% niissä verrokki-kaupungeissa, joissa ei ollut vastaavanlaista veroa.

Yhteenvetoa ja pohdintaa

Hallitus on siis vielä varsin kaukana SOSTEn ajamasta laajasta kaikkia elintarvikkeita koskevasta terveysverosta. Tähän suuntaan olisi kuitenkin järkevää siirtyä, sillä epäterveelliset ruokailu- ja juomistavat tulevat yhteiskunnalle hyvin kalliiksi. Esimerkiksi Suomessa diabeetikkojen sairaanhoidon kustannukset olivat noin 9 prosenttia terveydenhuollon menoista vuonna 2011. Ja diabetes on vain yksi niistä sairauksista, joille epäterveellinen ruokavalio altistaa. 

Syyt olla ottamatta koronarokotusta

Yli 12-vuotiaista suomalaisista jo noin 80% on ottanut koronarokotteen kaksi annosta. Silti edelleen joukko ihmisiä ei halua ottaa rokotusta. Tässä pureudutaan tyypillisimpiin syihin, miksi joku kieltäytyy ottamasta koronarokotetta. Rokotteesta kieltäytyvä henkilö on yleensä tehnyt omasta mielestään järkevän analyysin, jossa hän on punninnut rokotteen hyötyjä ja haittoja. Ja tämän analyysin lopputulos on, että rokotetta ei kannata ottaa.

Tässä on yleisimpiä syitä sille, miksi joku päätyy siihen johtopäätökseen, ettei koronarokotetta kannata ottaa:

• Henkilö uskoo olevansa niin terve ja hyväkuntoinen, että vaikka hän saisikin koronan, niin sen vaikutukset jäisivät lieviksi. Tähän yhdistyvät ajatukset siitä, että itse ollaan keskimäärin paremmassa kunnossa kuin suomalaiset yleensä sekä käsitys siitä, että koronan vaarallisuutta yleisesti liioitellaan. 
• Yleinen epäluuloisuus poliittisia päättäjiä, viranomaisia, terveydenhoitoalan ammattilaisia ja lääketeollisuutta kohtaan
• Uskotaan, että nämä tahot vääristelevät sekä koronatautiin että koronarokotteisiin liittyviä tietoja
• Takin kääntäminen esimerkiksi kasvomaskien hyödyllisyydestä on vaikuttanut tähän. Kun ensin auktoriteetit sanoivat, ettei kasvomaskeista ole mitään hyötyä ja sitten taas myöhemmin niiden käyttöä vaadittiin, on se yksi esimerkki epäjohdonmukaisuudesta, joka nakertaa luotettavuutta. Jos kasvomaski-asiassa minulle syötettiin puppua, niin miksi luottaisin muihinkaan viesteihin.
• Huoli koronarokotteiden haittavaikutuksista. Tähän liittyy erityisesti epävarmuus rokotteiden vielä tuntemattomia haittavaikutuksia kohtaan, jotka tulevat esiin esimerkiksi vasta pidemmän ajan jälkeen. Tätä huolta vahvistaa käsitys siitä, ettei rokotteita ole testattu kunnolla, koska oli niin kova kiire saada rokotteet laajaan käyttöön. 
• Edelliseen vahvasti nivoutuu epäluulo mRNA-teknologian käytöstä koronarokotteissa. Sitä pidetään niin uudenlaisena ja erilaisena tapana kehittää rokotteita, että se herättää erityistä huolta. 
• Halu selvittää itse asioita ja tehdä itsenäiset päätökset saattaa myös ruokkia epäluuloa koronarokotteita kohtaan. Jo valmiiksi epäilevästi koronarokotteisiin suhtautuva etsii todennäköisemmin sellaista tietoa, joka vahvistaa tätä olettamusta. Esimerkiksi hakukoneilla haetaan tietoja hakusanoilla "koronarokotteiden vaarallisuus" tai "ovatko koronarokotteet haitallisia", jolloin saadaan tuloksiksi nimenomaan koronarokotteiden huonoja puolia korostavia tuloksia.
• Tapa miten joistakin koronarokotteiden haittavaikutuksista on myös uutisoitu, on varmasti lisännyt epäluuloa rokotteita kohtaan. Esimerkiksi Astra-Zenecan rokotteen veritulppariskistä oli yhdessä vaiheessa isoja otsikoita. Ihmiset eivät lue koko juttua tai hahmota riskien pienuutta, mutta heille jäävät otsikot mieleen.
• Nyt kun jo laajasti puhutaan kolmansista rokotuksista sekä siitä, että vaikka saavutetaan 80%:n rokotuskattavuus, niin mikään ei muutu, se aiheuttaa apatiaa. Miksi ottaa nyt rokote, jos silti sama pandemia vain jatkuu vain? Vaikka ottaisin nyt rokotteen, niin joudun silti jatkossa ottamaan yhä uusia rokotteita kun tulee uusia koronavariaatioita.

Nämä syyt kannattaisi pitää mielessä, kun esimerkiksi THL:ssä mietitään, miten koronasta ja koronarokotteista jatkossa viestitään. 

Katsaus Ison-Britannian koronatilanteeseen kolme kuukautta "Vapauden päivän" jälkeen

Kirjoitin elokuussa siitä, miten meidän tulisi oppia elämään koronaviruksen kanssa.  Tuolloin tarkastelin Ison-Britannian päätöstä luopua kaikista koronarajoituksista hyvänä oppina sille, mitä voisi seurata paluusta normaaliin elämään. Nyt on kulunut reilut kolme kuukautta tuosta "Vapauden päivästä" ja kesälomat ovat jo kaukainen muisto, joten nyt voidaan vetää vähän pidemmän tähtäimen johtopäätöksiä. 

Tarkastellaan ensin, miten täysin rokotettujen osuus koko väestöstä on kehittynyt kolmessa kuukaudessa. "Vapauden päivän" koittaessa vain 54% kaikista briteistä oli saanut täyden rokotussarjan. Reilussa kolmessa kuukaudessa tämä osuus on kasvanut niin, että nyt 68% väestöstä on täysin rokotettuja. Alla siis Ison-Britannian täysin rokotettujen osuus 19.7 ja 22.10. 

Suomessa suurimmasta osasta rajoituksista luovuttiin lokakuun alussa. Tuolloin meillä 63% koko väestöstä oli täysin rokotettuja. Britteihin vertailu johtaa kahteen huomioon:

1. Meillä täysin rokotettujen osuus oli lähes 10%-yksikköä parempi kuin briteissä siinä vaiheessa, kun rajoituksista luovuttiin.
2. Vaikuttaa äärimmäisen hankalalta saavuttaa 80% rokotuskattavuus koko väestöstä. Britit olivat eurooppalaisten kärkimaita rokotusten etenemisessä, eikä siellä olla vieläkään päästy edes 70% rokotuskattavuuteen.

Miten sitten sairaalahoidon tarve ja covidista aiheutuneet kuolemat ovat kehittyneet briteissä? Koronan takia sairaalassa olevien määrä on pysynyt viimeiset kolme kuukautta 6000 ja 8000 potilaan välillä. Potilaiden määrä kasvoi selvästi verrattuna siihen aikaan, kun koronarajoitukset olivat voimassa. Mutta rajoitusten purkamisen jälkeen tilanne ei kuitenkaan ole karannut käsistä. 

Alla oleva kuvaaja näyttää päivittäin sairaalassa koronan takia olevien määrän. Kuvaaja alkaa toukokuun alusta. Siinä näkyy selvä nousu heinäkuun aikana, mutta sitten nousu laantuu.

Koronasta johtuvat kuolemantapaukset ovat myös pysyneet melko pitkälti samalla tasolla viimeiset kolme kuukautta UK:ssa. Elokuun alussa keskimäärin 85 ihmistä kuoli koronaan päivittäin. Korkeimmillaan kuolleisuus oli syyskuun puolivälissä, jolloin kuoli keskimäärin 145 ihmistä päivässä. Ja nyt tämä luku on 130 kuolemaa per päivä.

Meillä koronakuolleisuus viimeisten kolmen kuukauden aikana on kehittynyt seuraavasti:

Elokuussa Suomessa kuoli keskimäärin 2 ihmistä päivässä koronaan. Rajoituksista luopumisen jälkeen kuolleisuus on meillä noussut keskimäärin reiluun kolmeen ihmiseen päivässä. Verrataanpa tätä influenssan aiheuttamaan kuolleisuuteen. Influenssa aiheutti Tilastokeskuksen peruskuolemansyytilaston mukaan vuonna 2018 yhteensä 436 kuolemaa. Eli vuonna 2018 kuoli keskimäärin 1.2 ihmistä päivässä influenssaan. Nyt rokotusten jälkeen koronakuolleisuus on siis vajaat kolme kertaa tuo.

Tuotantotalouden professori Paul Lillrank on laskenut, että koronapotilaan laatupainotettu elinvuosi on maksanut yli kaksi miljoonaa euroa eli lähes 50 kertaa enemmän kuin normaalisti kohtuullisena pidetty hinta. Laskelma perustuu Lillrankin arvioihin sulkutoimien haitoista euroissa, säästyneistä ihmishengistä, elinvuosista ja niiden elämänlaadusta.

Tärkeimmät johtopäätökset näistä vertailuista ovat:

• Vaikka yhteiskunta on täysin vapaa rajoituksista, pysyvät sairaalahoidon tarve sekä kuolleisuus kohtuullisissa rajoissa, JOS rokotuskattavuus on yli 60%.
• Suomessa ei suinkaan luovuttu koronarajoituksista liian aikaisin, vaan niin olisi itseasiassa voitu tehdä jo vähän aiemminkin.
• Brittien esimerkin valossa ei näytä siltä, että laajoihin koronarajoituksiin olisi tarvetta palata. Sen sijaan tehokkainta olisi kannustaa ihmisiä ottamaan rokotuksia esimerkiksi niin, että koronapassin käyttöä laajennettaisiin. 

Auttaako aktiivimalli kakkonen oikeasti työttömyyteen?

Syyt työttömyydelle

Kykyviisari-kysely on työ- ja toimintakyvyn itsearviointimenetelmä vaikeassa työmarkkinatilanteessa oleville. Kyselyssä vastaajaa pyydetään esimerkiksi arvioimaan tärkeimpiä syitä sille, miksi hän ei ole työssä. Siihen on vastannut noin 30 000 henkilöä, joista suurin osa on ollut kokonaan työttömänä.

Vastausten perusteella yleisimmät syyt työttömyydelle ovat:

1. Työmahdollisuuksien puute (32 - 42 %)
2. Terveyteen ja toimintakykyyn liittyvät ongelmat (21 - 51 %)
3. Koulutuksen ja osaamisen puute (20 - 37 %)
4. Työmotivaation puute (11 - 26 %)

Prosentit ovat jatkumoita, koska tulokset vaihtelevat sen mukaan, miten pitkään henkilö on ollut työttömänä. Esimerkiksi alle vuoden työttömänä olleista 21% arvioi terveyteen tai toimintakykyynsä liittyvien ongelmien vaikuttavan paljon tai erittäin paljon työllistymiseensä. Yli kymmenen vuotta työttömänä olleiden kohdalla vastaava lukema on jo 51 %.

Kykyviisarin lisäksi työttömyyden syitä on tutkittu myös muilla keinoilla. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) tutkimusraportti vuodelta 2020 ”Työttömyyden kasvot” (Faces of Joblessness) tuo esiin suomalaisen työttömyyden kahdeksat kasvot. Tämän perusteella ihmiset ovat Suomessa työttöminä pääasiassa seuraavista syistä:

• Terveysrajoitteet (45 %)
• Tulokseton työnhaku (30 %)
• Muusta kuin työnteosta saatavat merkittävät tulot (28 %)
• Tämä tarkoittaa erityisesti varhaiseläkkeellä olevia
• Ei aiempaa työkokemusta tai työmarkkinoilla kaivattavaa osaamista (16%)
• Lasten hoitaminen (10%)
• Ei motivaatiota hakea töitä, koska työttömyyskorvaukset riittävät (4%)

Aktiivimalli kakkonen

Aktiivimalli kakkosen olennaiset muutokset työnhakijan näkökulmasta ovat:

• Työtön työnhakija saa aiempaa yksilöllisempää tukea työnhakuunsa. 
• Työnhakijan ja asiantuntijan ensimmäinen kohtaaminen tapahtuu nykyistä nopeammin. Tämän jälkeen tukea työnhakuun saa nykyistä tiiviimmin.
• Työnhakijan mahdollisuudet vaikuttaa omaan työnhakuunsa kasvavat. Jatkossa työnhakija voi lähtökohtaisesti päättää itse, mitä työmahdollisuuksia hän hakee ja milloin.
• Työttömyysetuuden saamiseksi työnhakijan on jatkossakin haettava työtä. Uutta on se, että työnhakijan on haettava lähtökohtaisesti neljää työmahdollisuutta kuukaudessa. Aktiivisesti työtä hakevat toimivat näin jo nykyisin.
• Jos työnhakijan edellytyksissä hakea työtä ja työllistyä on puutteita, nopeutuu hänen pääsynsä palveluihin.
• Työttömyysetuuteen liittyviä seuraamuksia porrastetaan. Ensimmäisestä unohduksesta tai laiminlyönnistä tulee muistutus, joka ei vaikuta työttömyysetuuden maksamiseen. Jos työnhakija laiminlyö toistuvasti työllistymissuunnitelmansa toteuttamisen, seuraamukset kiristyvät.

Mallin arvioidaan kasvattavan työllisyyttä vajaalla 10 000 työllisellä vuodesta 2025 alkaen. Kun otetaan huomioon, että työttömiä on Suomessa vajaat 300 000, ei tällä mallilla edes odoteta olevan juurikaan vaikutusta työttömyyteen. Ja se on hyvin ymmärrettävää, kun vertailee mallin vaikutuksia edellä mainittuihin työttömyyden syihin.

Tämä uusi malli ei tietenkään lisää työmahdollisuuksia paitsi niille, joita palkataan lisää TE-toimistojen tai kunnan virkailijoiksi hoitamaan pakollisia tapaamisia. Enkä oikein tajua, miten malli parantaisi työttömien terveysongelmia. Jos työttömältä puuttuu työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista, ei sekään parane sillä, että hän tapaa työnhaun asiantuntijaa vähän useammin. Eikä tämä malli itseasiassa auta edes siihen, jos työttömällä ei ole motivaatiota tosissaan hakea töitä. Neljä pilipalihakemusta kun tehtailee vartissa, jos niillä ei ole tarkoituskaan päästä haastatteluun.

Ainoa työttömyyden syy, johon olisi mahdollista vaikuttaa lyhyellä tähtäimellä, on motivaation puute. Siihen voisi auttaa se, että suojaosapalkkaa nostettaisiin jonnekin 900€:n paikkeille. Eli siihen asti saisi tienata ilman, että se vähentäisi yhtään työttömyyskorvauksia. Tämä voisi kannustaa hakemaan ihan tosissaan töitä, kun työpaikan saamisella käteen jäävät tulot oikeasti kasvaisivat. Tai sitten voitaisiin mennä kunnon kepittämisen kautta, ja laskea selvästi työttömien tukia. Mutta se olisi hyvin julma tapa erityisesti sitä suurta työttömien joukkoa kohtaan, jotka eivät terveysongelmien takia pääse töihin, vaikka kovasti haluaisivatkin.

Perustulo olisi toki vielä parempi ratkaisu motivaatio-ongelmiin. Siitä olen kirjoittanut aiemmin esimerkiksi tässä kirjoituksessa.

Pidemmällä tähtäimellä työttömyyttä voitaisiin torjua lisäämällä koulutusmahdollisuuksia ja panostamalla kunnolla ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon erityisesti mielenterveysongelmien osalta.    

Nobel-voittajan opetukset äkillisen maahanmuuttoaallon vaikutuksista

David Card voitti taloustieteen Nobel-palkinnon yhdessä Joshua Angristin ja Guido Impensin kanssa. Heidät palkittiin menetelmien kehittämisestä niin sanottujen luonnollisten kokeiden käyttämisestä talous- ja yhteiskuntatieteissä. Yksi Cardin tutkima luonnollinen koeasetelma tapahtui vuonna 1980, kun noin 125 000 kuubalaista matkasi Kuubasta Yhdysvaltoihin muutaman kuukauden sisällä. Tämä tutkimus toimii hyvänä opetuksena myös nyky-Suomelle, joka pelkää Afganistanin kriisin aiheuttamaa valtaisaa maahanmuuttoa. 

Vuonna 1980 noin puolet Yhdysvaltoihin matkanneista kuubalaisista eli 75 000 henkeä jäivät Miamiin. Tämä nosti kaupungin työikäisen väestön määrää äkillisesti seitsemällä prosentilla. Pääkaupunkiseudullamme vastaavan suuruinen suhteellinen nousu vaatisi sitä, että tänne tulisi lyhyessä ajassa 70 000 työikäistä henkeä. Vertailun vuoksi vuonna 2015, jolloin maahanmuutto oli meillä kiivaimmillaan, koko Suomeen saapui noin 32 000 turvapaikanhakijaa. Eli vuoden 1980 Miamia kohtasi siis erittäin suuri maahanmuutto.

80-luvun Miamissa ei ollut juuri lainkaan työttömyysturvaa, joten maahan tulleiden kuubalaisten täytyi etsiä mitä tahansa töitä selviytyäkseen. Kun työpaikoista tulee kilpailemaan suuri joukko epätoivoisia, heikosti koulutettuja ja huonolla kielitaidolla varustettuja henkilöitä, voisi olettaa palkkojen laskevan. Cardin tutkimus kuitenkin osoitti, että Miamissa näin ei käynyt. Sen lisäksi, että maassa jo aiemmin olleiden työntekijöiden palkat eivät laskeneet, myöskään työttömyys ei lisääntynyt. 

Cardin tutkimuksen innoittamana monet taloustieteilijät ovat pyrkineet selvittämään, miksi lisääntynyt alhaisen taitotason työvoiman tarjonta ei polje palkkoja eikä aiheuta työttömyyttä. Havainnollistan tätä Wolt-kuskien esimerkillä. Kun maahan tulee heikosti koulutettuja ja kieltä osaamattomia työikäisiä, nämä eivät itseasiassa syrjäytä maassa jo olleita työntekijöitä, vaan siirtyvät tehtäviin, joihin ei aiemmin ole löytynyt työntekijöitä. Esimerkiksi meillä ei pääkaupunkiseudulla ollut läheskään niin paljon ruokalähettejä ennen vuoden 2015 maahanmuuttoaaltoa. Nyt iso joukko huonosti koulutetuista maahanmuuttajista jakelee pääkaupunkiseudulla ruokaa Woltin ja Foodoran alustoilla.

Kannattaa kuitenkin huomata, että Cardin tutkimus ei suinkaan tarkoita sitä, että äkillinen tulva heikosti koulutettuja maahanmuuttajia olisi automaattisesti hyvä juttu Suomelle. Toisin kuin 80-luvun Miamissa, meillä on erittäin hyvä työttömyysturva ja muutenkin paljon jäykemmät työmarkkinat. Eli toisin kuin kuubalaisten kohdalla Miamissa, meille tulevat maahanmuuttajat tuskin löytäisivät töitä yhtä nopeasti. Eli vaikka täälläkään maahanmuuttajat eivät polkisi palkkoja tai veisi työpaikkoja paikallisilta, niin iso joukko uusia työttömiä aiheuttaisi ongelmia julkiselle taloudelle.

Osallistuva budjetointi Suomen kaupungeissa

Pikakurssi aiheesta osallistuva budjetointi

Osallistuvassa budjetoinnissa tavalliset kansalaiset päättävät yhteisten rahavarojen käytöstä. Heidän lisäkseen prosessin osallisena on julkisten resurssien käytöstä vastaava taho, esimerkiksi kunta. Tämän prosessin hienoutta hehkutetaan esimerkiksi kirjassa Hyvän historia, josta olen kirjoittanut aiemmin. Tämä jo pitkään kansainvälistä suosiota kerännyt osallistumisen malli on noussut vauhdilla osallistumisen trendimenetelmäksi Suomessa.

Prosessissa on yleensä seuraavat vaiheet:

1. Ensin sovitaan siitä, saako kuka tahansa halukas osallistua vai valitaanko ryhmien ja alueiden edustajia esimerkiksi äänestämällä, arpomalla tai muodostamalla edustava pienoiskansa.
2. Tapaamisvaiheessa sovitaan säännöistä, jaetaan ja kerätään tietoa, keskustellaan sekä kerätään ehdotuksia ja toiveita.
3. Päätöksentekovaiheessa asiat päätetään osallisten kesken tai yhteistyössä hallinnon kanssa esimerkiksi neuvottelemalla, vaihtoehdoista äänestämällä tai erillisen sovittelijan avulla.

Helsingissä sovellettu versio osallistuvasta budjetoinnista

Helsinki käyttää 8,8 miljoonaa euroa kaupunkilaisten ideoiden toteuttamiseen. Helsingin prosessi on edennyt seuraavien vaiheiden mukaisesti:

1. Ideointi: kuka tahansa voi tehdä parantamisehdotuksia Helsingin kaupungille.
2. Yhteiskehittäminen: ideoista kehitetään yhdessä kriteerien mukaisia ehdotuksia. Kaupungin asiantuntijat tekevät ehdotuksille kustannusarviot.
3. Äänestys: kaikki 12 vuotta äänestysvuonna täyttävät ja sitä vanhemmat helsinkiläiset voivat äänestää.
4. Toteutus: kaupunki toteuttaa kaikilta alueilta eniten ääniä saaneet ehdotukset.

Nyt on päästy äänestysvaiheeseen, jota kestää 28.10.2021 saakka. Valinnanvaraa riittää, sillä ehdotuksia on lähes 400. Ne löytyvät täältä. Onneksi ehdotuksia voi hakea esimerkiksi eri teemojen (8 kpl) mukaisesti tai alueittain.

Tässä on muutama esimerkki erilaisista ehdotuksista ja niiden kustannusarvioista:

• Kuntoportaat Pirunkalliolle (238 000€)
• Ilmaisia musiikkitunteja lapsille (200 000€)
• Läntisen alueen asukkaille mahdollisuus tulostaa kirjastoissa 3D-malleja (51 400€)
• Yleisövessa Kalasataman puistoon (150 000€)

Miten muissa kaupungeissa?

Tampere on myös kokeillut osallistuvaa budjetointia, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa. Siellä keskityttiin lasten ja nuorten hyvinvointiin. Toimintaan varattiin vain 450 000€. Toteutettaviksi ideoiksi päätyivät esimerkiksi:

• Pukukoppi Lahdesjärven uimarannalle
• Skeittaus- ja bmx-harjoittelupaikka Nekalan koulun pihaan

Turku pisti tuplasti paremmaksi kuin Tampere. Siellä osallistuvan budjetoinnin avulla päätettiin miljoonan euron käytöstä. Silti Turussakin osallistuvalla tavalla päätetään vain pikkiriikkinen osa kaupungin koko budjetista, joka on yli 1 100 miljoonaa euroa. 

 

Eläkkeet turvatuiksi isommalla riskinotolla

Osakkeiden tuotto hyvin pitkällä aikavälillä

Kun tarkastellaan osakkeiden historiallista arvonnousua viimeisten sadan vuoden osalta, havaitaan että keskimääräinen vuotuinen tuotto on ollut noin 9%. Yksittäisten vuosien kohdalla tuotto vaihtelee ennustamattomasti, mutta keskimäärin nousua on jatkuvasti enemmän kuin laskua. Näihin sataan vuoteen sisältyy monia nousuja ja laskuja, mutta pidemmällä aikavälillä yksittäisten vuosien heilahtelut eivät juurikaan vaikuta. Esimerkiksi alla on USA:n Dow Jones -indeksin kehitys välillä 1900 - 2020. Kannattaa huomata, että kuvaaja on logaritmisellä asteikolla. 

Eli jos sijoitushorisontti on yli 20 vuotta, niin silloin osakemarkkinat tuottavat lähes varmasti paremmin kuin mikään muu sijoitus. Sen sijaan jos rahat ehdottomasti tarvitsee ennen kuin 5 vuotta on kulunut sijoittamisesta, silloin osakkeisiin liittyy jo kohtuullisia riskejä. Ja jos rahat on pakko saada käyttöön vuoden kuluttua sijoittamisesta, silloin kannattaa pysyä poissa osakemarkkinoilta.  

Selvä, sait minut vakuuttumaan pitkäaikaisen osakesijoittamisen järkevyydestä. Mutta mitä tekemistä tällä on politiikan kanssa?

Erinomainen kysymys, johon vastaan siirtymällä tarkastelemaan Suomen eläkejärjestelmää.

Suomen eläkejärjestelmän toimivuus

Eläketurvakeskus tilaa säännöllisesti taloustieteen neropattien arvioita Suomen eläkejärjestelmän toimivuudesta. Tänä vuonna taloustieteen professori Torben M. Andersen totesi tällaisen selvityksen jälkeen, että rahoitus ei kestävällä pohjalla. Hänen mukaansa rahoitus saataisiin paremmalle tolalle uudistamalla sijoitustoiminnan ja vakavaraisuuden sääntelyä. Suomessa tämä vakavaraisuussääntely rajoittaa eläkevarojen sijoittamista osakkeisiin, koska niissä myös riski on korkein verrattuna muihin sijoitusmuotoihin.  

Suomalaisten eläkesijoittajien viimeisen kymmenen vuoden sijoitustuotot ovatkin jääneet jälkeen, kun niitä verrataan sellaisiin ulkomaisiin eläkesijoittajiin, joilla ei ole vastaavia rajoituksia. Keskimäärin tuotot ovat jääneet noin prosenttiyksikön verran vuositasolla.Sehän ei kuulosta kauhealta tuolla tavalla sanottuna, mutta jos Suomen yksityisalojen 140 miljardin euron sijoitusvarallisuudella menettää prosentin tuotoista vuodessa, tarkoittaa se 1,4 miljardin menetystä. Ja kymmenessä vuodessa tästä tulee jo 32 miljardin euron tappio korkoa korolle ilmiön takia. 

Eli ehdotatko siis, että lähtisimme uhkapelaamaan eläkkeillä?

En tietenkään, ja jos todella kysyt tuollaista, niin silloin et tajua osakemarkkinoita lainkaan. Kuten tämän blogikirjoituksen alussa selitin, osakkeisiin liittyy suuria riskejä silloin, jos sijoittaa alle 10 vuoden ajalle. Mutta eläkejärjestelmämme tähtää vuosikymmenien päähän. Tällaisellä sijoitushorisontilla on pelkästään hölmöä olla sijoittamatta osakkeisiin, jotka kiistatta tuottavat yli 10 vuoden aikajänteellä paremmin kuin mikään muu sijoitusmuoto.

Jos emme vapauta eläkevarojen sijoittamista osakkeisiin, tarkoittaa se entistä enemmän jotain seuraavista epämiellyttävistä vaihtoehdoista:

• Leikkaamme eläkkeitä eli yhä useampi vanhus joutuisi köyhyyteen
• Nostamme eläkeikää entisestään, jolloin töissä täytyisi jatkaa entistäkin pidempään
• Nostamme eläkemaksuja, jolloin työssäkäynti muuttuisi vähemmän kannattavaksi