Kansainvälisen kaupan ja ulospäinsuuntautuneisuuden yhteys valtioiden menestykseen, osa 3

Suosittelen aloittamaan ensimmäisestä osasta. 

Toisen maailmansodan jälkeinen globalisaation mahtiaika

Toisen maailmansodan päättymisestä lähtien kansainvälisen kaupan tullimaksut ovat laskeneet selvästi. Globaalit tullimaksut vähenivät noin 20%:sta prosentista noin 5%:iin tullattavan tavaran arvosta. Heti toisen maailmansodan jälkeen tullimaksuja alennettiin GATT-järjestelmän kautta. GATT tuli voimaan 1948 ja sen tarkoituksena oli helpottaa kansainvälistä kauppaa. Mukana oli alussa 19 maata. Kun GATT päättyi vuonna 1995, mukana oli 128 valtiota.

Alkuvaiheessa köyhät kehitysmaat eivät olleet lainkaan mukana GATTissa. Monet kehitysmaat ja kehittyvät maat pyrkivät kansainvälisen kaupan sijasta suojaamaan omaa tuotantoaan ja kehittämään tuontia korvaavaa teollisuutta. Näin toimivat erityisesti Latinalaisen Amerikan maat. Niiden talouskasvu olikin paljon heikompaa kuin kansainväliseen kaupankäyntiin avoimemmin suhtautuneissa maissa. On arvioitu, että vuonna 1970 noin 3% kaikista vientiin menneistä valmistetuista tuotteista tehtiin köyhemmissä, kehittyvissä maissa. Kahdessakymmenessä vuodessa kehittyvissä maissa valmistettujen tuotteiden osuus maailman viennistä oli kasvanut 18%:iin.

1950-luvun alusta 1970-luvun alkuun maailmanlaajuinen teollisuustuotteiden kauppa kasvoi kymmenkertaiseksi. Talouden globalisaatio ja kansainvälistyminen moninkertaistivat maailmantalouden tuotantokapasiteetin, koska ne sallivat paljon aikaisempaa pidemmälle erikoistuneen kansainvälisen työnjaon. Tämä niin sanottu kulta-aika oli vapaakaupan, pääoman vapaan liikkumisen ja vakaiden valuuttojen aikaa. Tätä kaikkea edistivät Yhdysvaltojen johtajuus sekä dollarin ylivoimainen asema. Myös kommunismin pelko ja kylmä sota kannustivat Yhdysvaltoja tukemaan kansainvälistä kauppaa.

WTO perustettiin vasta 1995, vaikka sen kaltaista organisaatiota oli kaivattu jo monia vuosia. Aikoinaan WTO:n edeltäjää ITOa vastustivat erilaiset liiketoimintaryhmät. ITOn pelättiin esimerkiksi olevan liian byrokraattinen tai sen epäiltiin edistävän sosialistista suunnittelua.

Eri maiden henkeä kohti laskettujen bruttokansantuotteen kehittymistä kuvaavien tilastojen valossa näkee selvästi, että viennillä ja taloudellisella kasvulla on voimakas positiivinen korrelaatio. Samaan aikaan kun kehittyvien maiden vienti kasvoi, niin samalla niiden talous kasvoi. Viennin kasvulla näyttäisi olevan myös selvä positiivinen korrelaatio työvoiman koulutustason kasvun kanssa.

Globalisaation kritiikkiä vauraissa länsimaissa ja vastausta siihen

Vuonna 1993 Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton kannatti voimakkaasti kauppaliittoa Meksikon ja Kanadan kanssa. NAFTA tulikin voimaan vuonna 1994. Sen jälkeiset vuodet olivat hyviä USAn talouden ja myös valmistavan teollisuuden kannalta. Näiden myönteisten vapaamman kaupan seurausten rohkaisemana Clinton tuki Kiinan liittymistä WTOn jäseneksi vuonna 2000. Kiinan pääsy WTOn jäseneksi aiheutti kuitenkin yllättävän suuren ja nopean vaikutuksen koko maailman teollisuustuotteiden viennin markkinaosuuksiin. Vain muutama vuosi WTO:hon liittymisensä jälkeen vuonna 2013 Kiinalla oli hallussaan 20% maailman teollisuustuotteiden viennistä. Reilut 10 vuotta aiemmin Kiinan osuus oli ollut vain 2%. Kiinasta tuli siis hyvin nopeasti koko maailman tehdas.

Tällä oli suuri vaikutus muiden maiden teollisuustuotantoon. Esimerkiksi Yhdysvalloista katosi nettona noin 6 miljoonaa valmistavan teollisuuden työpaikkaa vuosina 1999-2011 eli vain muutamassa vuodessa. Ainakin viidesosa näistä työpaikoista menetettiin suoraan Kiinan kilpailun vuoksi. Myös muissa maissa ne teollisuuden alat, jotka kilpailivat kiinalaisten kanssa, menettivät työpaikkoja. Kiinan tapausta voidaan kuitenkin perustellusti pitää poikkeuksena, sillä useimpien vapaakauppasopimusten seurauksena molemmat osapuolet ovat hyötyneet. Kiinan ja länsimaiden välillä tilannetta pahentaa länsimaiden kannalta se, että kiinalaiset kuluttavat niin pienen osan tuloistaan.

Vaikka Kiinan muuttuminen maailman tehtaaksi onkin vienyt teollisuuden työpaikkoja länsimaista, ovat länsimaiden kuluttajat hyötyneet tästä entistä halvempien tuotteiden muodossa. On tutkittu, että ilman vapaata kauppaa köyhin kymmenys kuluttajista menettäisi yli 60% ostovoimastaan. Tullien asettaminen kiinalaisten tuotteiden esteeksi huonontaisi siten merkittävästi Euroopan ja USA:n köyhimpien elintasoa. Ja täytyy muistaa, että Kiinassa ja muissa kehittyvissä talouksissa vapaakauppa on nostanut valtavan joukon ihmisiä ylös köyhyydestä ja parantanut merkittävästi heidän elämänlaatuaan. Globaalista näkökulmasta katsottuna vapaan kaupan edut ovat siten kiistattomat. 

Tässä jutussa käytetyt lähteet

Broadberry, Stephen. Accounting for the great divergence, 2013.

Findlay, Ronald ja O’Rourke, Kevin. Power and Plenty: Trade, War, and the World Economy in the Second Millennium, 2007.

Galor, Oded ja Mountford, Andrew. Trading population for productivity, 2008.

Heikkinen, Sakari. Globaali talous –kurssin luentokalvot ja luennot, 2016.

Hobsbawm, Eric. Äärimmäisyyksien aika, 1999.

Mandle, Jay R. Globalization and the poor, 2003.

The Economist lehden numero 1.-7.10.2016