Presidenttiehdokkaiden mennyt suoriutuminen, osa 3

Olen vertaillut varteenotettavien presidenttiehdokkaiden kantoja Suomea aiemmin uhanneisiin vaaroihin sekä siihen, millaisia ratkaisuja nämä henkilöt ovat vuosien varrella niihin tarjonneet. Tällä tavalla pystymme arvioimaan, miten kaukonäköisesti ehdokkaat ovat tunnistaneet vaaroja jo ennen kuin niistä tuli täysin ilmiselviä. 

Elokuussa 2023 vertailin ehdokkaiden näkemyksiä Venäjän uhkaan ja siihen varautumiseen. Tammikuussa 2024 keskityin ilmastonmuutokseen. Nyt tarkastelen sitä, milloin ja miten kärkiehdokkaat ovat tunnistaneet liiallisen Kiina-riippuvaisuuden vaarat.

Miksi riippuvuus Kiinasta on erittäin vaarallista

Sen jälkeen kun Xi Jinping nousi Kiinan hallitsijaksi vuonna 2012, on moni asia mennyt Kiinassa länsimaiden kannalta huolestuttavaan suuntaan. Xin komennossa valtio on kiristänyt otettaan taloudesta ja yhteiskunnasta siten, että vääränlaisia mielipiteitä laukovat yritysjohtajat ovat joutuneet tilille sanomisistaan tavallisista kansalaisista puhumattakaan. Kiina on rakentanut keinotekoisia saaria kiistellyille merialueille lisäten näin vaikutusvaltaansa naapurimaiden kustannuksella. Uiguurivähemmistöjä sorretaan ja kohdellaan kammottavasti keskitysleireillä.

Eri arvioiden mukaan jopa yli miljoonaa uiguuria ja muita muslimivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä on suljettu erilaisille leireille, joiden sisällä tapahtuvasta kidutuksesta, seksuaalisesta väkivallasta ja muusta epäinhimillisestä kohtelusta on tihkunut tietoja eri lähteistä. Lisäksi Xinjiangin asukkaisiin kohdistetaan orwellilaisen dystopian kaltaista teknologista valvontaa ja heitä painostetaan luopumaan uskonnostaan ja kulttuuri-identiteetistään.

Helmikuussa 2022 Xi ja Putin julistivat maiden välistä tiivistä strategista yhteistyötä, jonka avulla maat yhdessä vastustavat Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden sekaantumisia. Pian tämän jälkeen Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaa vastaan. Kiina ei ole vieläkään suostunut tuomitsemaan tätä kumppaninsa hyökkäyssotaa. Päinvastoin Kiina tukee Venäjän sotaa ainakin taloudellisesti ostamalla Venäjältä öljyä ja muita raaka-aineita. 

Lisäksi Kiina on koventanut puheitaan Taiwanin suhteen ja uhkailee jo avoimesti aikovansa pakottaa saarivaltion Kiinan valtaan. 

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, minkä takia Suomen ei kannata olla liian riippuvainen Kiinasta tuotavista tavaroista ja komponenteista. Taloudellinen riippuvuus voi rohkaista Kiinaa tekemään jotain kamalaa kuten hyökkäämään Taiwaniin, jos se uskoo länsimaiden olevan voimattomia tekemään mitään. Ja vaikka Kiinan johto ei päätyisikään aggressiivisiin tekoihin, on myös mahdollista, että Kiinan sisäisten levottomuuksien takia se ei jatkossa enää pysty toimimaan maailman tehtaana. Tästä Kiinan luhistumisen mahdollisuudesta kirjoitin joulukuussa 2023.

Miten presidenttiehdokkaat ovat suhtautuneet riippuvuuteen Kiinasta

Tuoreimman kannatuskyselyn perusteella seuraavat neljä ehdokasta ovat kisan kärjessä. Maaseudun Tulevaisuuden presidenttikyselyssä eniten kannatusta saa kokoomuksen presidenttiehdokas Alexander Stubb. Hänen kannatuksensa on 24 prosenttia. Toisena oleva Pekka Haavisto kerää 21 prosentin kannatuksen. Kolmantena on Jussi Halla-aho 15 prosentin kannatuksella ja neljäntenä Olli Rehn 12 prosentilla. Muilla ehdokkailla ei enää ole käytännössä mitään mahdollisuuksia päästä toiselle kierrokselle, joten keskityn tässä vain näihin neljään ehdokkaaseen.

Mitä nämä neljä juuri nyt ajattelevat julkisesti suhteestamme Kiinaan? Vilkaistaan tätä varten heidän vastauksiaan Helsingin sanomien vaalikoneeseen, jossa kysytään kantaa väitteeseen: "Suomen pitää pyrkiä irrottautumaan taloudellisesta riippuvuudestaan Kiinaan."

Jussi Halla-aho on väitteen kanssa täysin samaa mieltä. Rehn ja Stubb ovat jokseenkin samaa mieltä. Pekka Haavisto taas ei ota kantaa puolesta tai vastaan.

Jussi Halla-aho perustelee kantansa mielestäni erinomaisen fiksusti: "Venäjän kanssa olemme oppineet, miten vaarallista on synnyttää strategisia riippuvuuksia autoritaarisista ja arvaamattomista toimijoista. Riippuvuus Kiinan teollisesta tuotannosta on aivan toista luokkaa kuin aiempi riippuvuus Venäjän fossiilienergiasta. Siitä on syytä pyrkiä irrottautumaan hallitusti ja hyvän sään aikana, koska äkillisellä, pakotetulla irtautumisella poliittisen kriisin sattuessa olisi katastrofaaliset seuraukset."

Haavisto toteaa, että vaikka Kiina on selvästi autoritäärinen valtio ja siihen liittyy riskejä, niin silti: "Kiina on Suomelle tärkeä kauppakumppani. Kauppaa ja molempien maiden markkinoita hyödyntävää yhteistyötä ei pidä ’katkaista’ ilman perusteita."

Mielestäni tässä asiassa Halla-aho on selvästi oikeassa ja Pekka Haavisto hiukan väärässä. Tosin onneksi Haavistokaan ei ole väitteen kanssa sentään eri mieltä. Rehn ja Stubb toteavat myös järkevästi, että riippuvuutta tulee vähentää. Nämä kaksi tunnistavat tarpeen vähentää riippuvuutta strategisesti merkittävissä asioissa, mutta kauppasuhteita ei kannata kokonaan katkoa. Eli kaikki neljä ovat kuitenkin aika lähellä toisiaan Kiina-riippuvuuden suhteen.

Mitenkä ehdokkaat ovat sitten menneinä vuosina suhtautuneet Kiinaan?  

Vuonna 2017 Stubb pohdiskeli blogissaan, että tulevaisuudessa mahdollisesti kommunistisesta kiinasta tulee avoimuuden, vapaakaupan, markkinatalouden ja globalisaation johtaja. Kapitalistinen Yhdysvallat puolestaan kääntyisi sisäänpäin, lisäisi protektionismia, suojelisi omaa teollisuuttaan ja rakentaisi muureja muuta maailmaa vastaan. 

Ulkomaankauppaministerinä vuosina 2011 - 2014 Stubb kannusti suomalaisia yrityksiä tekemään bisnestä Kiinan kanssa. Esimerkiksi vuonna 2013 Alexander Stubb teki Kiinaan Team Finland -matkan, johon osallistui 31yritystä eri aloilta.

Vuonna 2009 Stubb korosti Kiinan roolia Pohjois-Korean taivuttelussa. 

Wikileaks-asiakirjoissa väitettiin, että Kiina olisi painostanut Suomea olemaan hiljaa Kiinan uiguureihin kohdistamista vääryyksistä. Vuonna 2010 ulkoministerinä toiminut Stubb ei suostunut ottamaan kantaa näihin väitteisiin.

En usko, että Stubb olisi milloinkaan varoitellut Kiina riippuvuudesta niinä vuosina, jolloin hän on toiminut ministerinä. Päinvastoin hän kannusti suomalaisia yrityksiä laajentamaan bisnestä Kiinassa. Toisaalta ulkomaankauppaministerin roolissa tämä oli hyvin odotettavaa ja tuskinpa juuri kukaan suomalainen olisi vastaavassa tilanteessa vuosina 2011 - 2014 jarrutellut Kiinan kauppaa. 

Vuonna 2022 ulkoministerinä toiminut Pekka Haavisto kehoitti suomalaisia yrityksiä ja poliitikkoja olemaan tarkkoina Kiina-kytköstensä kanssa. Hänen mukaansa yhteistyössä kiinalaisten kanssa on olemassa tietty turvallisuusriski. Sekin on mahdollista, että suomalaiset innovaatiot karkaavat Kiinaan. "Kiinan kasvava itsevarmuus maailmanpolitiikassa ja myös meidän riippuvuutemme Kiinan tuotannosta, ennen kaikkea elektroniikasta, huolestuttaa. Tämä kävi ilmi myös covidin aikana, kun olimme riippuvaisia Kiinassa tuotetuista kasvomaskeista", Haavisto totesi MTV Uutiset Liven haastattelussa tuolloin.

Ulkoministerinä Haavisto myös keskusteli kiinalaisten päättäjien kanssa siitä, miten huolissaan EU:ssa ollaan uiguurien kohtelusta. Hän on myös vuosien varrella yrittänyt saada Kiinaa mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Maalikuussa 2022 eli noin kuukausi Ukrainan laajamittaisen sodan alettua, Olli Rehn varoitti Venäjän ja Kiinan ”autoritaaristen valtioiden liitto­kunnasta”. Tosin tuossa vaiheessa tämä varoitus ei vaatinut kummoisiakaan näkijän lahjoja.

Vuonna 2018 Maanpuolustus-lehti haastatteli Olli Rehniä maailmantaloudesta suhteessa Suomeen. Tuossa haastattelussa Rehn pohdiskeli mm. Kiinan talouskasvua, mutta ei tuonut mitenkään esiin Kiina-riippuvuutta erityisenä riskinä. Eli eipä ole Rehnkään tuottanut oraakkelimaisia ennustuksia Kiina-riippuvuuden riskeistä ennen aivan paria viime vuotta.

Halla-aho sen sijaan on tarjonnut kaukonäköisiä kommentteja myös Kiinasta. Vuonna 2018 Jussi kirjoitti kolumnin, jossa hän totesi seuraavaa: "Katseet tulisi kuitenkin kääntää Kiinaan, jonka poliittinen mahti leviää hienovaraisemmin ja tunkeutuu syvemmälle. Kiinalla on materiaalisesti kilpailukykyinen vaihtoehto liberaalille länsimaiselle demokratialle, ja juuri tämä tekee Kiinasta paljon vaarallisemman pelurin kuin Venäjä."

Vuonna 2020 Halla-aho kertoi, että Trumpin protektionismissa oli myös hyviä puolia, sillä vetämällä tuotantoa takaisin länsimaihin saataisiin riippuvuutta Kiinasta vähennettyä. 

Halla-aho piti teollisuuden siirtymistä ulkomaille halvempien työvoimakustannusten perässä yhtenä syynä länsimaiden ongelmiin. Jussin mukaan, koska Kiinassa ympäristöstandardit ovat alhaisemmat ja työolot huonommat kuin länsimaissa, niin länsimaat käytännössä maksavat nykyisellään kiinalaisille yrityksille riisto- ja saastuttamistukea. "Kansainvälinen sopimusjärjestelmä ei ole tähän puuttunut. Se on järjestelmänä ollut täysin munaton."

Tässä vertailussa parhaiten pärjäsi Jussi Halla-aho, joka on todistetusti tunnistanut Kiina-riippuvuuden riskit aiemmin kuin muut kärkiehdokkaat. Stubb, Rehn tai Haavisto eivät kukaan ole ilmeisesti tuoneet esiin Kiina-riippuvuuden riskiä ennen kuin Ukrainan suursota-alkoi vuonna 2022 ja Kiina oli jo selvästi siirtynyt Venäjän puolelle. 

Presidenttiehdokkaiden mennyt suoriutuminen, osa 2

Elokuussa 2023 kirjoitin siitä, miten presidenttiehdokkaat ovat suhtautuneet menneinä vuosina Venäjän uhkaan sekä Nato-jäsenyyteen. Tässä vertailussa Mika Aaltola ja Jussi Halla-aho pärjäsivät parhaiten. Tämä kaksikko on jo vuosia puhunut Venäjän vaarasta ja kannattanut Natoon liittymistä. Alexander Stubb jäi kolmannelle sijalle. Vaikka hän onkin esimerkiksi vuonna 2008 puhunut hyvin Venäjän vaarasta ja Stubb on kannattanut vuosikausia Nato-jäsenyyttä, on hän myös tehnyt todella tyhmiä päätöksiä Venäjän suhteen. Kannattaa lukea tuo aiempi kirjoitukseni, jos aihe kiinnostaa enemmänkin.

Tässä kirjoituksessa selvitän sitä, miten hyvin kärkiehdokkaat ovat osuneet oikeaan toisessa Suomea uhkaavassa vaarassa. Eli miten järkevästi ehdokkaat ovat tunnistaneet ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit ja pyrkineet niitä hillitsemään. Tähän arvioon otan mukaan vain kyselytutkimusten perusteella neljä suosituinta ehdokasta. Nämä ovat:

1. Alexander Stubb (kannatus reilut 20%)
2. Pekka Haavisto (reilut 20%)
3. Jussi Halla-aho (10 - 13 %)
4. Olli Rehn (10%)

Muiden ehdokkaiden kannatus on ollut viimeisimpien mielipidetiedustelujen mukaan selvästi alle 10%. 

Kärkiehdokkaiden suhtautuminen ilmastonmuutokseen

Ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos on käsittääkseni tiedemaailman hyväksymä fakta. Lisäksi useat eri selvitykset ja tutkimukset ovat osoittaneet, että ilmaston lämpenemisestä aiheutuvat ongelmat tulevat olemaan mittasuhteiltaan valtavia. Laajat alueet maapallosta muuttuvat esimerkiksi kuivuuden ja muiden säiden ääri-ilmiöiden takia lähes asuinkelvottomiksi, mistä seuraa kansainvaelluksia. Jos ilmastonmuutosta olisi lähdetty määrätietoisesti torjumaan jo useita vuosikymmeniä sitten, olisi katastrofin torjuminen ollut paljon helpompaa ja halvempaa. Näin jälkikäteen mielestäni voidaan todeta epäonnistumiseksi poliitikolta, jos tämä on toimillaan hankaloittanut ilmastonmuutoksen torjumista menneinä vuosina. 

Alexander Stubb kirjoitti vuonna 2014 ollessaan pääministeri seuraavalla tavalla ilmastonmuutoksesta: "Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurimpia haasteita. Sen torjumisessa on kyse omasta ja lastemme tulevaisuudesta." Stubb toisaalta tunnusti ilmastonmuutoksen suuren merkityksen, mutta kuitenkaan hän ei kannattanut mitään sellaisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, jotka aiheuttaisivat ongelmia teollisuudelle, työpaikoille tai talouskasvulle. Tuolloin hän korostikin, että maapallon pelastaminen ei saa vaarantaa aineellista hyvinvointia, johon Suomessa ja muissa länsimaissa oltiin totuttu.

Stubbin hallitus noudatti myös käytännön toimissa tätä linjaa. Eli ilmastonmuutosta torjuttiin vain silloin, jos siitä ei ollut haittaa Suomen teollisuudelle. Esimerkiksi Stubbin johdolla Suomi viivytteli EU:n päästökaupan korjaamisessa. 

Myös ulkoministerinä ollessaan Stubb toi kovasti julkisuuteen huoltaan ilmastonmuutoksesta. Hän esimerkiksi osallistui muiden pohjoismaiden ulkoministerien kanssa mielipidekirjoitukseen, jossa ministerit totesivat: "Me henkilökohtaisesti sitoudumme edelleen siihen, että ilmastonmuutos ja sen tuomat haasteet asetetaan kansainvälisesti etusijalle." Kuitenkaan en muista tai onnistunut helposti löytämään mitään konkreettisia päätöksiä, joita Stubb olisi tehnyt poliittisena päättäjänä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Ilmastonmuutoksenkin suhteen Stubb syyllistyi samanlaiseen soutamiseen ja huopaamiseen kuin monessa muussakin asiassa. Toisaalta hän puhui hienosti sen tärkeydestä, mutta sitten käytännön teoissa usein teki päätöksiä, jotka pahensivat tilannetta. 

Pitkänlinjan vihreä poliitikko Pekka Haavisto sen sijaan on ollut vuosikausia puolustamassa ympäristöä ja taistelemassa ilmastonmuutosta vastaan. Henkilökohtaisella tasolla Haavisto vähentää päästöjä pyöräilemällä ja olemalla kasvissyöjä. Hän on ollut mukana erilaisissa ympäristöjärjestöissä, kirjoittanut kirjoja ilmastonmuutoksesta ja osallistunut esimerkiksi YK:n ilmastokokouksiin. Haavisto on kannattanut esimerkiksi hiiliveron käyttöönottoa ja fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä. Haavisto on myös puhunut voimakkaasti uusiutuvan energian puolesta. Toisaalta Haavisto aiemmin vastusti voimakkaasti ydinvoimaa, mikä näyttää nykyvalossa pahalta virheeltä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta.

Jussi Halla-aho puolestaan on suhtautunut ilmastonmuutokseen ikävänä asiana, joka pitää pääasiassa vain hyväksyä. Esimerkiksi vuonna 2019 Halla-aho kertoi haastattelussa olevansa ilmastonmuutospessimisti. Hän ei usko, että ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä nykyisillä keinoilla. Toisaalta Halla-aho tai hänen johtamansa perussuomalaiset eivät ole kannattaneet mitään lisäkeinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Näkemys on enemmänkin ollut, että ei pienen Suomen teoilla ole mitään merkitystä globaalissa mittakaavassa, joten turha meidän on hankaloittaa suomalaisen teollisuuden toimintaa tai vähentää kansalaisten aineellista hyvinvointia. Halla-aho on vastustanut sellaisia ilmastonmuutosta hillitseviä toimia kuten esimerkiksi tuulivoiman tukemista tai metsähakkuiden rajoittamista. 

Toisaalta Halla-aho on vuosikausia pyöräillyt lähes kaikki lyhyemmät matkat jopa sellaisilla keleillä, joissa moni muu turvautuisi henkilöautoon. Myös EU:n ulkopuolelta tuotavien tuotteiden osalta Halla-aho on kannattanut hiilitulleja yhdessä vihreiden kanssa.

Olli Rehn totesi vuonna 2019, että ilmastonmuutoksen torjuminen on paitsi tärkeää maapallon terveyden kannalta, on se myös järkevää talouspolitiikkaa. Tätä hän perusteli sanomalla: "Ilmaston liiallinen lämpeneminen vaikuttaisi kotimaassa huomattavan negatiivisesti moniin eri sektoreihin ja heikentäisi maailmantaloutta. Maailmanyhteisön pitäisi kyetä tekemään enemmän ja nopeammin päätöksiä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Ilmastonmuutoksen torjunta kaikilla tasoilla on siis hyvää talouspolitiikkaa."

En kuitenkaan löytänyt Olli Rehnin aiemmalta uralta mitään merkkejä siitä, että ilmastoasiat olisivat olleet hänelle erityisen tärkeitä. Rehn valittiin jo 1991 Keskustan ehdokkaana kansanedustajaksi. Keskusta puolueena ei ole ikinä ollut erityisen huolissaan ilmastonmuutoksesta, vaan se on keskittynyt enemmänkin suomalaisen maatalouden ja metsäteollisuuden tukemiseen. Kuitenkin europarlamentaarikkona noin 2014 - 2015 Rehn toivoi, että Suomessa olisi satsattu enemmän uusiutuvaan energiaan.

Tässä vertailussa ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa Pekka Haavisto vie selvän voiton. Hänen jälkeensä tulevat aika tasoissa jakamaan hopea- ja prossisijat Alexander Stubb sekä Olli Rehn. Jussi Halla-aho on selvästi heikoin tässä vertailussa, sillä hänen toimintansa ja puheensa ovat heikentäneet ilmastonmuutoksen torjuntaa. Ensin Halla-aho vähätteli pitkään ilmastonmuutokset merkitystä ja sittemmin hän on todennut, ettei sille kuitenkaan voida tehdä mitään.  

Ylen presidenttivaalitentti

Yle aloitti myös presidentinvaalitentit to 21.12.2023.

Mika Aaltola loisti tentissä ainakin ajoittain. Hän panostaisi puolustukseen selvästi enemmän kuin muut ehdokkaat. Aaltola ehdotti puolustusmenojen tasoksi 3 prosenttia BKT:sta, kun taas lähes kaikki muut pitivät Naton minitavoitetta 2% BKT:sta sopivana. Mika sanoi hyvin, että eurojen satsaaminen puolustukseen tulee paljon halvemmaksi kuin puolustuksen maksaminen suomalaisten sotilaiden ruumiilla. Eli puolustukseen kannattaa investoida etukäteen riittävästi, jottei Venäjälle tule edes mieleenkään kokeilla Suomen puolustuksen kestävyyttä.

Aaltola myös aiheellisesti kiinnitti huomiota Suomen kautta tapahtuvaan vientikieltojen kiertämiseen. Nyt Suomesta viedään poikkeuksellisen paljon vientikieltojen alaista tavaraa Keski-Aasian maihin. Ja niistä nämä pakotteiden alaiset tavarat viedään laittomasti Venäjälle. Aaltola myös kannattaa Venäjältä jäädytettyjen varojen käyttämistä Ukrainan aseistamiseen. 

Olli Rehn esitti, että Euroopan Unionin vakausmekanismia voitaisiin käyttää Ukrainan tukemiseen. Tämä onnistuisi myös ilman Orbanin hyväksyntää, joten Putinin sätkynukke ei voisi tätä estää.

Halla-aho piti myös fiksuja puheenvuoroja puolustukseen ja turvallisuuteen liittyen. Halla-aho tahtoisi muuttaa rajalakeja niin, että vaikka raja Venäjälle olisi auki muulle liikenteelle, niin aiheettomasti turvapaikkaa hakevat voisi käännyttää heti rajalla.

Siinä olen täysin eri mieltä Halla-ahon kanssa, miten hän suhtautuu Israelin iskuihin siviiliväestöön. Hän ei ole tuomitsemassa Israelin iskuja lapsiin ja naisiin. Jussi sortui ihmeen saivarteluun esimerkiksi esittämällä epäilyksiä siitä, kuoleeko siviilejä todella niin paljon. Toisaalta Haavistokin oli oudosti osittain samoilla linjoilla, eli hänkään ei selvästi tuominnut Israelin iskuja. Essayahin pisteet tippuivat myös kovasti, kun puhuttiin Israelin sotarikoksista, sillä hän ei tuominnut mitenkään Israelin toimia. Palestiinan konfliktin osalta Li Anderson piti ylivoimaisesti parhaan puheenvuoron, jossa hän hyvin selvästi tuomitsi siviilien tappamisen.

Li Andersson taas edusti jälleen kerran toista ääripäätä vastavoimana Aaltolalle ja Halla-aholle. Hän panostaisi ehdokkaista kaikkein vähiten maanpuolustukseen. Anderson myös vastustaa ydinaseiden sijoittelua Suomeen tai edes niiden väliaikaista kuljettamista Suomen kautta. Tämä on linjassa vasemmistoliiton voimakkaan ydinaseiden vastustuksen kanssa, mutta toisaalta hiukan heikentää ydinpelotteen tehoa Venäjän suuntaan. Kuten totesin MTV:n vaalitentin katsottuani, Anderson sopisi presidentiksi paljon paremmin, jos maailma olisi ystävällisempi paikka eikä meidän tarvitsisi tosissamme pelätä Venäjän tekevän jotain aivan hullua pahuutta. Nykyisessä vihamielisessä ympäristössä hän ei vaikuta hyvältä vaihtoehdolta.

Silti jos minun pitäisi valita kahden vasemmiston ehdokkaan, Andersonin ja Urpilaisen välillä, valitsisin paljon mieluummin Li Andersonin Suomen presidentiksi. Urpilaisen politiikka olisi ilmeisesti monella tapaa yhtä huonoa kuin Andersonin. Kuitenkin Li Anderson esiintyy paljon paremmin ja häntä kuuntelee ihan mielellään, vaikka olisikin asiasta eri mieltä.

Hjalliksen mutinoita ja epäselviä puheenvuoroja oli jopa kiusallista seurata myötähäpeän takia. Kaikki muut ehdokkaat pitivät pääasiassa ihan fiksuja puheenvuoroja, mutta Harkimon sanomisissa ei ollut oikein mitään päätä eikä häntään. Hän ei vaikuta tuntevan turvallisuuspolitiikkaa juuri lainkaan. Ilmastonmuutoksen osalta Hjallis kuitenkin piti fiksun puheenvuoron todetessaan, että jos ilmastonmuutosta ei pysäytetä, niin sitten maahanmuutto Afrikasta Eurooppaan räjähtää valtavaksi. 

Kristillisten Sari Essayah esiintyi myös hyvin. Hän vaikutti asiantuntevalta ja vakuuttavalta. Essayah myös fiksusti kannatti rajalain muuttamista niin, että hybridihyökkäyksen kohteena ei tarvitsisi rajoja avata Venäjän suunnasta. Hänen mukaansa rajalla voitaisiin jo heti tarkastaa, mistä maasta turvapaikanhakija on tulossa ja jos hänen todetaan olevan turvallisesta maasta, käännytys tehtäisiin heti rajalla. Hän torppaisi tämän Venäjän aseen, jossa mukamas turvapaikanhakijoita käytetään välineenä.

Kaikki ehdokkaat olivat kuitenkin pääasiassa hyvin pitkälti samoilla linjoilla tärkeissä turvallisuuteen ja ulkopolitiikkaan liittyvissä asioissa. Eli riippumatta siitä, kuka gallupien kärjestä tullaan valitsemaan presidentiksi, niin tämän tentin perusteella saamme ihan kelpo presidentin. Tulemme esimerkiksi jatkamaan Ukrainan vahvaa tukemista.

Katsaus blogin vuoteen 2023

Olen yleensä vuoden alussa tehnyt yhteenvedon edellisen vuoden suosituimmista ja/tai parhaista kirjoituksista blogissani. Tarkastelin näin vuoden 2022 suosituimpia kirjoituksia. Vuoden 2021 suosituimmat kirjoitukset löydät täältä. Ja blogin ensimmäisen kymmenen vuoden kohokohdat voit tarkastaa tästä.

Ja nyt on taas aika tehdä vastaavanlainen silmäys vuoteen 2023.

Politiikkaa järjellä -blogin suosituimmat kirjoitukset vuonna 2023

Seuraavat vuoden 2023 julkaisut keräsivät eniten lukukertoja. 

Eniten lukukertoja keräsi Presidenttiehdokkaiden mennyt suoriutuminen, osa 1. Tämä kirjoitus tutkii sitä, miten tärkeimmät presidenttiehdokkaat ovat vuosien saatossa suhtautuneet Venäjän aiheuttamaan uhkaan. 

Vuoden 2023 toiseksi suosituin kirjoitus on Eduskuntaan pyrkivät pienpuolueet. Tässä maaliskuussa 2023 eduskuntavaalien aikaan tehdyssä jutussa tarkasteltiin eduskunnan ulkopuolisia puolueita. Pienpuolueet ovat niin hyvässä kuin pahassakin usein paljon mielenkiintoisempia kuin vakiintuneet puolueet. Itse toivoin kovasti menestystä liberaalipuolueelle, mutta valitettavasti sekin jäi lopulta kaus eduskuntapaikasta.

Kolmanneksi suosituin kirjoitus ChatGPT:n vastauksia hallitustunnustelijan kysymyksiin puolestaan käsittelee eduskuntavaalien jälkimaininkeja. Se liittyy myös vuoden 2023 megailmiöön eli generatiiviseen tekoälyyn. Jutussa pyysin ChatGPT:tä vastaamaan kokoomuksen kysymyksiin potentiaalisille hallituskumppaneille. Valitettavasti Orpo tai Purra eivät pahemmin ottaneet opiksi näistä vastauksista. 

Neljänneksi tuli Eduskuntakauden tärkeimmät päätökset, jossa katsottiin vuosien 2019–2023 aikana eduskunnassa tehtyjä päätöksiä. Näistä kaikkein merkittävin oli päätös liittyä Natoon. 

Helmikuussa 2023 tuli kuluneeksi vuosi Venäjän suurhyökkäyksen aloituksesta. Viidenneksi suosituin kirjoitukseni Venäjä Putinin vallan päätyttyä, katseli jo optimistisesti Putinin jälkeiseen aikaan. Esittelen tuossa kaksi erilaista mahdollisuutta vallanvaihdolle. Ensimmäinen skenaario olisi Putinin vetäytyminen eläkkeelle ja vallan vaihto, joka pyrkii parantamaan välejä muuhun maailmaan. Valtaan valittaisiin sellainen henkilö, joka ei ole liian tahriintunut Ukrainan sodan takia. Toisessa, todennäköisemmässä vaihtoehdossa Venäjällä alkaisi verinen sisällissota, jossa aseiden avulla etsittäisiin Putinille seuraajaa.

Vähemmän lukukertoja keränneitä mutta silti erinomaisia kirjoituksia vuodelta 2023

Huhtikuussa listasin mielestäni järkeviä toimenpiteitä, joilla Suomen taloutta tulisi korjata. Siinä esittelemäni 7 keinoa eivät valitettavasti hallitukselle kelvanneet, vaan ne odottavat edelleen toteuttamista. Esimerkiksi yritystuista saisi helposti säästettyä ainakin 3 miljardia euroa vuosittain.

Olen myös ylpeä marraskuussa kirjoittamastani fiktiivisestä tarinasta Maailman parhaimmatkaan neuvot. Siinä tuskailen sitä, miten huonoja maailman johtajat ovat kuuntelemaan ja noudattamaan viisaampien antamia suosituksia. 

Mutta rakas lukijani, mitkä olivat omat suosikkisi vuoden 2023 osalta? Tai vastaavasti luitko jonkun kirjoitukseni, jota tekisi erityisesti mieli haukkua? Kaikenlainen palaute otetaan ilolla ja kunnoituksella vastaan.