Tuulivoiman järkevyys

Kiinasta löytyy ylivoimaisesti eniten tuulivoimaloita. Vuonna 2025 Kiinan tuulivoiman tuotantokapasiteetti oli jo reilut 400 gigawattia (GW). Kaukana toisella sijalla tulee Yhdysvallat, jossa tuulivoiman kapasiteetti on noin 150 GW. Pronssisijalle yltää Saksa. Toisaalta kun vertaillaan tuulivoiman osuutta maan kaikesta energiantuotannosta, niin Tanskassa tuulivoiman merkitys on suurin. Siellä noin 60% kaikesta sähköstä tuotetaan tuulivoimalla.

Suomessakin tuulivoima näyttelee jo erittäin merkittävää roolia sähköntuotannossa. Tuulivoimalla tuotetaan meillä 25 prosenttia sähköstä. Sen edellä on ainoastaan ydinvoima, jolla tuotetaan 40 prosenttia Suomen sähköstä. Kotimaisessa sähköntuotannossa kolmannella sijalla on vesivoima. Vuonna 2025 Suomeen rakennettiin 1000 megawattia (MW) lisää tuulivoimaa. Meidän kokonaiskapasiteettimme tuulivoimassa on noin 9 400 MW eli reilut 9 GW. Vuonna 2026 tähän ei ole näkyvissä muutoksia, sillä tuulivoiman rakentamisessa on ainakin hetkellinen paussi.

Tuulivoiman kokonaiskustannukset koostuvat tuulimyllystä ja sen eri osista sekä näiden päälle erilaisista rakentamiseen, luvitukseen, vakuutuksiin jne. menevistä summista. Ja tietysti tuulimyllyn pyörittäminen maksaa myös jotakin erilaisten huoltotöiden muodossa. Alla oleva kuvaaja näyttää maalle rakennetun tuulivoiman kokonaiskustannukset pilkottuna eri osiin. Data on Yhdysvalloista ja koskee tyypillistä 3,3 MW tehon tuulimyllyä.

Kuvaajassa viimeinen palkki, LCOE, on kaikkein tärkein. LCOE (levelized cost of energy) -hinnan laskentamenetelmän avulla voidaan laskea eri energiantuotantomuodoille keskenään vertailukelpoisia tuotantohintoja (eur/MWh). Energialähteiden LCOE-hintaan vaikuttavat laitteiston hinta, pääomakustannukset, huolto- ja ylläpitokustannukset, polttoainekustannukset ja tuotetun energian määrä. USA:ssa toteutuneiden tuulivoimaprojektien perusteella tämä LCOE on 42 dollaria per tuotettu megawattitunti (MWh). Kannattaa vielä korostaa, että tämä 42 $ per MWh pohjautuu toteutuneisiin kustannuksiin sekä energiantuotantoon lukuisista todellisista tuulivoimaprojekteista, eikä siis ole mikään teoreettinen arvio. Siinä ei myöskään ole mukana mitään tukia.

Eli nyt tiedämme, että Yhdysvalloissa maalle rakennetun tuulivoiman kokonaiskustannukset ovat 42 dollaria per MWh. Mutta miten se vertautuu muihin tapoihin tuottaa sähköä? USA:ssa eri sähköntuotantomuotojen kustannukset ovat kehittyneet seuraavasti:

Kuvaajasta näemme, että tuulivoiman LCOE on kaikista alhaisin. Kannattavuudessa kovimmat kilpailijat tuulivoimalle ovat aurinkopaneelit, maakaasu sekä maalämpö. Hiilellä tuotettu sähkö on jo tuplasti niin kallista kuin tuulella. Ydinvoima puolestaan on kaikkein kallein tapa tuottaa sähköä. 

Nämä ylläolevat LCOE-vertailut on saatu Lazard-nimisen yhtiön julkaisuista. Lazard on rahoitusneuvonta- ja varainhoitoyritys, joka tarjoaa sijoituspankkitoimintaa, varainhoitoa ja muita rahoituspalveluita pääasiassa institutionaalisille asiakkaille. Se on maailman suurin itsenäinen investointipankki, jonka pääkonttorit sijaitsevat New Yorkissa, Pariisissa ja Lontoossa.

Ylläolevat LCOE-kustannukset kuitenkin koskevat Yhdysvaltoja. Kenties Suomessa olosuhteet ovat sen verran erilaiset esimerkiksi tuuliolosuhteiden ja kylmän talven takia, että meillä tuulivoiman kannattavuus eroaa tästä merkittävästi. 

Kahdeksan vuotta sitten Vakkilainen & Kivistö (2017) tutkivat eri sähkön tuotantomuotojen kustannuksia ja arvioivat maatuulivoiman tuotantokustannukseksi (LCOE) 41,4 €/MWh. Sen jälkeen Lappeenrannan teknisen yliopiston tutkimusjohtaja Petteri Laaksonen arvioi Ylen artikkelissa (2023) tuulisähkön tuotantokustannukseksi Suomessa 20-25 €/MWh. Arvio saattaa olla optimistinen, kun otetaan huomioon, että tuulivoiman tuotantokustannushintaan vaikuttaa suuresti investointikustannukset, jotka puolestaan ovat hyvin riippuvaisia lainojen koroista. Fingrid on käyttänyt uusimmassa sähköjärjestelmävisiossaan vuodelle 2040 maatuulivoimalle 32 €/MWh tuotantokustannushintaa, joka lienee realistisempi. Näiden perusteella maatuulivoiman kustannus Suomessa asettunee välille 30-40 €/MWh. Tämän perusteella tuulivoima olisi siis Suomessa kustannuksiltaan hyvin lähellä Yhdysvaltojen kustannuksia.

Tässä vielä yhteenveto eri sähköntuotantomuotojen kustannuksista Suomessa:

Ylläolevasta kuvaajasta näkee, että myös Suomessa maatuulivoima on edullisin tapa tuottaa sähköä. Mutta miksi sitten tuulivoiman rakentaminen näyttäisi hidastuvan tänä vuonna, jos se kerta on niin edullista verrattuna muihin tapoihin tuottaa sähköä? Tähän löysin vastauksia huhtikuussa 2025 valmistuneesta Joni Nivalan opinnäytetyöstä sekä 2023 valmistuneesta Aleksi Toivasen diplomityöstä.

Nivala sekä Toivanen ottavat huomioon tuulivoiman tuotantoon liittyvän suuren epävarmuuden tarkastelemalla sen profiilikustannusta. Profiilikustannuksella tarkoitetaan sähköstä maksetun todellisen keskihinnan ja tuotantomuodosta saadun sähkön markkinahinnan erotusta. 

Sekä Nivala että Toivanen päätyvät siihen johtopäätökseen, että tuulivoima on erittäin kannattavaa sähkönkäyttäjille eli kuluttajille sekä yrityksille, jotka tarvitsevat sähköä. Tuulivoimatuotanto alentaa keskimäärin sähkön hintaa, mutta sääriippuvuuden seurauksena sähkön hinnassa voi esiintyä erittäin suurta vaihtelua päivä- ja viikkotasolla. Pohjoismaissa, joissa tuulivoiman osuus on merkittävä, nähdään, että hyvin tuulisina päivinä tuulivoimatuotannon ollessa runsasta, sähkön spot-hinta voi laskea hyvinkin alas – jopa negatiivisiksi joidenkin tuntien osalta. 

Mitä enemmän tuulivoimaa on rakennettu, sitä alhaisempi sähkön kokonaishinta on. Tämä aiheuttaa kuitenkin hankaluuksia tuulivoiman rakentajille ja tuottajille. Koska kun tuulivoimaa rakennetaan lisää, sähkön hinta laskee entisestään, jolloin tuulivoiman lisärakentaminen ei enää tietyn rajan jälkeen ole kannattavaa. 

Lähteitä

• Cost of Wind Energy Review: 2024 Edition, National Renewable Energy Laboratory
• Lazardin 2025 Levelized Cost of Energy+ Report
• TUULIVOIMAN PROFIILIKUSTANNUKSET SUOMESSA 2024, Joni Nivala, opinnäytetyö
• Profiilikustannusten kehitys eri tyyppikäyttäjillä ja hintaohjatun kysyntäjouston vaikutus profiilikustannuksiin sähkönmyyntiyhtiön näkökulmasta, Aleksi Toivanen

Halla-ahosta kertova audiodraama

Kuuntelin vihdoin loppuun Jussi Halla-ahosta kertovan, tositilanteista aiheensa ammentavan fiktiivisen kuunnelman Kylmä peli. Kuuntelin sitä tiskejä tiskatessani. Tällaiseksi tylsien askareiden piristykseksi kuunnelma on oikein oivallinen. 

Kylmä peli kertoo Jussi Halla-ahon elämänkaaren nuoresta, kiusatusta nörtistä Suomen eduskunnan puhemieheksi. Kuunnelma antaa yllättävänkin positiivisen kuvan monien kammoamasta "mestarista". Ainakin itse tunsin yllättävän paljon samaistumista Tolkieninsa hyvin tuntevaan pohdiskelijaan. Toki Halla-ahosta näytetään myös negatiivisia puolia niin yksityiselämän pettämisestä poliittisen elämän pitkävihaisuuteen. Mitään varsinaista uutta se ei paljasta päähenkilöstään niille, jotka ovat uutisia ja poliittista teatteria aktiivisesti seuranneet.

Kuunnelman piristysruiskeena toimii Kari Hietalahti, joka näyttelee koomisen liioitellusti perussuomalaisten työmiestä Matti Putkosta. Putkosen sekä muiden kuunnelman sivuhahmojen osalta opin itse eniten uutta. Toisaalta tämän oppimisen suhteen kannattaa olla varovainen. Jää nimittäin epäselväksi, miten uskollisesti kuunnelma noudattelee tositapahtumia. Rohkenen kuitenkin suositella sitä Suomen poliittisesta lähihistoriasta kiinnostuneille.

Suomi vanhenee

Suomi on kohta täynnä vanhuksia, kuten tämä kuvan eläkkeellä oleva entinen Nokian puhelinsuunnittelija. 

Väestön vanhenemisesta johtuva työikäisen väestön väheneminen heikentää talouskasvua. Koska talouden koko voidaan yksinkertaistaen laskea kertomalla työvoiman määrä keskimääräisellä yhden työntekijän tuottavuudella, niin laskeva työvoiman määrä pienentää myös talouden kokoa. 

Bruttokansantuote = Tuotettu arvo per työtunti x työtuntien määrä

Jos siis työvoiman määrä laskee 5%, niin se johtaa samalla myös talouden kutistumiseen 5:llä prosentilla, jos tuottavuus pysyy samana. 

Väestön vanheneminen vaikuttaa laajaan joukkoon maita Euroopassa ja Aasiassa. Japani on kuitenkin kaikkia maita edellä tässä työikäisen väestön vähenemisessä, joten sitä katsomalla voimme ymmärtää, mitä meille Suomessakin tulee pian tapahtumaan. Japanissa tämä ilmiö on näkynyt jo useiden vuosien ajan. Alla olevassa kuvaajassa näkyy, miten iso osa väestöstä  on joko liian nuoria tai liian vanhoja osallistuakseen työelämään suhteessa työikäiseen väestöön. Kuvaaja alkaa vuodesta 1990 ja päättyy viime vuoteen 2024. Japanissa (sininen käyrä) jokaista 100 työikäistä kohden on 70 vanhusta tai lasta. Suomessa lähdettiin Japanin tielle vuoden 2010 paikkeilla. 

Japanissa talouskasvu on ollut surkeaa 1990-luvulta lähtien siitä huolimatta, että japanilaiset ovat erittäin fiksuja ja tehokkaita. Tämä selittyy pitkälti sillä, että vuodesta 1995 lähtien Japanissa jokaista työikäistä kohden on ollut yhä enemmän ja enemmän vanhuksia. Seuraavat kuvaajat näyttävän Japanin talouskasvun verrattuna Yhdysvaltoihin, jossa ei ole ollut vastaavaa ongelmaa työikäisen väestön kutistumisesta.

Ylläolevasta näkee, että Japanin talous (vihreä käyrä) kasvoi hyvin voimakkaasti 1980-luvulla. Kuitenkin 1990-luvulta lähtien kasvu on ollut paljon heikompaa. Tämä näkyy vielä selvemmin alla olevassa kuvaajassa, jossa verrataan Japanin ja Yhdysvaltojen talouksien suhteellista kasvua vuodesta 1995 lähtien. Tuolloin vuonna 1995 Japanin työikäisen väestön määrä oli suurimmillaan ja on siitä lähtien laskenut. Yhdysvaltojen talous on yli tuplaantunut siinä ajassa, jossa Japanin talous (sininen käyrä) on kasvanut vain vaivaiset 20%. 

Ilman talouskasvua valtiot joutuvat ennemmin tai myöhemmin pulaan velkaantumisen kanssa. Japanille on jo käynyt näin. Ja kuten kaikki leikkauksista kärsineet suomalaiset voivat todeta, meilläkin työikäisen väestön supistuminen on johtanut hallitsemattomaan velkaantumiseen, jota nyt kipeästi yritetään suitsia leikkauksilla. Alla oleva kuvaaja näyttää Japanin valtionvelan suhteessa bruttokansantuotteeseen. Japanin velan osuus on siis lähes tuplasti niin suuri kuin Kreikalla oli sen kärsiessä velkakriisistä.

Jollei Suomen kutistuvalle työikäisten ihmisten osuudelle koko väestöstä tehdä jotain, niin on täysin turha toivoa reipasta talouskasvua. Kansalaisten kannustaminen tekemään lapsia oikein urakalla ei sekään valitettavasti auta. Sillä vaikka kaikki kynnelle kykenevät suomalaiset lähtisivät heti tänään vauvantekotalkoisiin, se vain pahentaisi taloudellista tilannetta lähivuosina. Tänään syntyvällä lapsella kuluu nimittäin noin 20 vuotta ennen kuin hän on työikäinen aikuinen. Ainoa ratkaisu lyhyellä tähtäimellä on lisätä työperäistä maahanmuuttoa. Japanissakin on havahduttu viime vuosina siihen, että saarivaltioon täytyy houkutella enemmän työntekijöitä muista maista. Japanin hallitus onkin käynnistänyt ohjelmia, joilla houkutellaan ja koulutetaan muista maista työntekijöitä aloille, joihin japanilaisia ei riitä.

Pidemmän tähtäimen ratkaisuna Japanissa yritetään myös helpottaa nuorten vanhempien elämää ja täten kannustaa nuoria tekemään enemmän lapsia. Kuitenkin nämä Japanin toimenpiteet vanhempien tukemisessa ovat sellaisia, joissa Suomi on tasa-arvoisena hyvinvointivaltiona jo paljon pidemmällä. Meillä esimerkiksi äidit pystyvät osallistumaan työelämään paljon helpommin kuin Japanissa. Eli syntyvyyden nostamisen saralla olemme Japania selvästi edellä, vaikka tulokset meilläkin ovat laihoja.

Jotta Suomen talous voisi kasvaa kunnolla lähivuosina, meidän täytyisi saada tänne osaavaa ja motivoitunutta työikäistä väestöä muista maista. Sen takia Suomesta täytyisi tehdä mahdollisimman houkutteleva esimerkiksi afrikkalaisille koulutetuille nuorille, jotka tahtovat lähteä maailmalle paremman taloudellisen aseman toivossa. Ja koska koulutetusta työvoimasta kilpailevat kaikki muutkin ikääntyvät taloudet, ei tämä tule olemaan helppoa. 

Milloin valtiolla on liikaa velkaa?

Yhdysvaltojen dollarin arvo heikkeni Trumpin huhtikuun isojen tulli-ilmoitusten myötä. Se oli merkki siitä, että sijoittajat eivät enää luottaneet Yhdysvaltojen talouteen kuten ne yleensä aina aiemmin olivat tehneet taloudellisen epävarmuuden vallitessa. Tätä lisääntynyttä epäluottamusta Yhdysvaltojen kykyyn maksaa takaisin velkansa kuvastaa hyvin se, että Moody's laski Yhdysvaltojen luottoluokitusta.

Viimeisten 20 vuoden ajan Yhdysvaltojen budjetti on ollut alijäämäinen. Eli tulot eivät ole riittäneet kattamaan menoja, jolloin näiden erotus on täytynyt kuroa ottamalla lisää velkaa.

Yhdysvaltojen budjetista 14% käytetään aiemmin otettujen velkojen korkojen maksuun. Korkojen maksuun käytettiin siis enemmän rahaa kuin valtiolliseen puolustukseen, johon siihenkin USA käyttää valtavasti rahaa.

Missä sitten menee raja, jonka jälkeen valtion velkaa on yksinkertaisesti liikaa? Joku voisi väittää, että Yhdysvallat on jo saavuttanut tämän rajan. Tokihan noin biljoonalle dollarille eli tuhannelle miljardille olisi parempaakin käyttöä. Toisaalta maailman suurin talous pystyy vielä jatkamaan velan ottamista eli siinä mielessä kriittiseen rajaan on vielä matkaa.

Kreikan velkakriisi toimii hyvänä esimerkkinä siitä, milloin ainakin pienellä valtiolla on selvästi liikaa velkaa. Kreikalle tämä kriittinen raja tuli vastaan vuoden 2010 velkakriisin aikoihin. Tuolloin Kreikan valtion velan osuus bruttokansantuotteesta oli 125 prosenttia. Suomen tilanne on vielä tuohon Kreikan kriisiin verrattuna erittäin hyvä ja parempi myös Yhdysvaltojen velkatilanteeseen verrattuna. Suomen valtionvelka oli vuoden 2024 lopussa "vain" 61% suhteessa BKT:hen.

Velkavuoren suuruuden lisäksi velan vaarallisuuteen vaikuttaa oleellisesti se, miten kovaa korkoa valtion velkoihin sijoittavat tahot vaativat. Alla kuvaaja näyttää, millaista tuottoa eli korkoa Yhdysvaltojen 10-vuotisista lainapapereista on saatu viimeisten reilun 40 vuoden aikana. Ja tämän verran USA joutuu siis maksamaan korkoa ottaessaan uutta lainaa. Kuvaajasta nähdään, että vuosina 2012 - 2021 Yhdysvallat sai erittäin edullisesti lainaa. Mutta näin ei ole aina ollut. Esimerkiksi 80-luvulla Yhdysvaltojen valtionlainojen hinta oli yli 10%.

Ja jos potentiaaliset lainojen antajat alkavat epäilemään valtion kykyä maksaa velkansa takaisin, tarkoittaa tämä valtion lainoista vaadittavan koron nousua. Sillä rahoittajat haluavat saada korvauksen kasvaneelle riskilleen. Tämä näkyi hyvin Kreikan velkakriisin aikaan. Esimerkiksi toukokuussa 2010 Kreikan valtionlainojen kustannukset nousivat lähes 8 prosenttiin. Sen jälkeen Kreikka on saanut taloutensa paljon parempaan kuntoon ja myös valtionlainojen kustannukset laskivat pitkään. Ihan viime vuosina ne ovat taas hiukan nousseet.

Suomen valtionlainojen kustannukset ovat kehittyneet seuraavasti:

Me siis saimme lähes ilmaiseksi lainaa 2016 - 2021. Ja edelleenkin valtionlainojemme hinta (noin 3%) on hiukan alhaisempi kuin Kreikalla (reilut 3%) tai Yhdysvalloilla (reilut 4%). Suomen valtion budjetissa vuoden 2025 korkomenot olivat 3,19 miljardia euroa ja niiden osuus koko budjetista oli onneksi vain noin 3,5%. Suomen osalta velan kanssa ei siis ole vielä mitään välitöntä hätää. Olisi kuitenkin vaarallista tuudittautua turvallisuuden tunteeseen ja jatkaa velan ottamista täysin huolettomasti. Velkaantumisen kanssa vaanii vaarallinen noidankehä, joka lähtee ruokkimaan itse itseään kun kriittinen raja saavutetaan. Jos velkaantuminen jatkuu näin kovaan tahtiin, saatamme yllätävänkin nopeasti löytää itsemme velkakriisistä. Sillä kun potentiaalisten lainoittajien usko lähtee horjumaan, on jo liian myöhäistä korjata tilannetta ilman suurta tuskaa tavallisille kansalaisille.

Ovatko isot veronkevennykset järkeviä?

Puoliväliriihessä alennettiin merkittävästi veroja

Suomi on kärsinyt jo useita vuosia kituliaasta talouskasvusta. Parin vuoden leikkausten jälkeen Orpon ja Purran hallitus tahtoi tässä talousriihessä keskittyä talouskasvua tukeviin toimiin. Talouskasvua edistääkseen hallitus päätti puoliväliriihessään keventää palkansaajien ja yritysten verotusta peräti noin kahden miljardin euron edestä.

Työntekijöiden palkoista perittävä ansiotuloverotus kevenee kokonaisuudessaan noin 1,1 miljardilla eurolla. Tästä tuloveron alennuksesta 525 miljoonaa euroa kohdistuu pieni- ja keskituloisille. Pienituloisia on Suomessa noin 736 tuhatta henkeä. Keskituloisia on luonnollisesti suurin osa suomalaisista eli noin 3,7 miljoonaa. Yksinkertaistaen tämä 525 miljoonan euron veronalennus pieni- ja keskituloisille tarkoittaisi noin 120 euroa per henkilö vuodessa.

Keskimääräinen suurituloinen sen sijaan hyötyy veronalennuksista huomattavasti enemmän. Suurituloisten verotuksen korkeimpia marginaaleja lasketaan korkeintaan 52 prosenttiin, 335 miljoonan euron edestä. Alla oleva kuvaaja esittää tätä marginaaliveroasteen laskua.

Kuten kuvaajasta näkyy, marginaaliveroasteen lasku hyödyttää niitä, jotka tienaavat vuodessa 100 000 euroa tai enemmän. Tällaisia henkilöitä on Suomessa vain noin 120 000 - 130 000. Valtaosa tästä ansiotuloverotuksen kevennyksestä päätyy siis pienelle palkansaajien joukolle. Yksinkertaistaen tällainen suurituloinen hyötyy veronalennuksesta keskimäärin 2 500 euroa vuodessa.

Toinen merkittävä veronalennus tehdään yritysten maksamiin veroihin. Yritysten yhteisöverokantaa alennetaan kahdella prosenttiyksiköllä 18 prosenttiin vuoden 2027 alussa.

Edistävätkö veronalennukset talouskasvua riittävästi

Näillä historiallisen suurilla veronalennuksilla pyritään antamaan talouskasvulle piristysruiske. Ja Suomi ehdottomasti kaipaa talouskasvua. Suomen talouden kohtalonkysymys onkin, vauhdittavatko tällaiset veronalennukset todella talouskasvua riittävästi. Ainakin hallitus ja valtiovarainministeriö selvästi tuntuvat uskovan näin.

Valtiovarainministeriön mukaan tutkimuskirjallisuus viittaa siihen, että pitkällä aikavälillä veronkevennykset voivat kiihdyttää talouskasvua ja näin osittain rahoittaa itse itsensä. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta, ja näkemykset asiasta vaihtelevat huomattavasti.

Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju arvioi, että yhteisöveron laskun suora dynaaminen vaikutus on vajaat 40 prosenttia. Optimistisimmissa arvioissa Kangasharju uskoo, että pitkällä aikavälillä yhteisöveron lasku voisi jopa kokonaan rahoittaa itsensä. Etla on kuitenkin saanut osakseen kritiikkiä esimerkiksi sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamolta, joka kuvasi vuonna 2024 Ylen kolumnissaan Etlan verosuosituksia "valovuoden päässä riippumattomasta tutkimuksesta" oleviksi. Etlan arvioita kuunnellessa onkin syytä pitää mielessä sen läheiset yhteydet elinkeinoelämään.

Tämän takia kannattaakin kuunnella enemmän sellaisia taloustieteilijöitä, joiden ainakin pitäisi olla puolueettomia tässä asiassa. Monet riippumattomat taloustieteilijät suhtautuvat huomattavasti varovaisemmin veronalennusten dynaamisiin vaikutuksiin. Esimerkiksi Mika Maliranta sekä professorit Roope Uusitalo ja Kaisa Kotakorpi ovat korostaneet, että tutkimusnäyttö veronalennusten dynaamisista vaikutuksista on vähäistä. Kotakorpi, joka johtaa Tampereen yliopiston Verotutkimuksen huippuyksikköä, huomauttaa, että mittavan tutkimuskirjallisuuden perusteella veronalennusten kasvuvaikutukset ovat yleensä pieniä. Tämä näkemys dynaamisten vaikutusten pienuudesta pohjautuu sekä kansainvälisiin että kotimaisiin tutkimuksiin.

Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus osoittaa, että yhteisöveron alentamisella voi olla positiivisia vaikutuksia investointeihin (esim. Fuest & Neumeier 2023; Jacob 2021). Kuitenkin nämä vaikutukset ovat useimmiten pieniä.

Tuore tutkimus Who gains from corporate tax cuts? (Clayne, Kurt & Surico) tarkasteli yritysverojen leikkausten vaikutuksia Yhdysvalloissa ja havaitsi, että veronkevennykset lisäsivät investointeja ja työllisyyttä erityisesti tavaroita tuottavissa yrityksissä. Palveluyrityksissä vaikutus jäi vaimeammaksi, ja suurin osa verosäästöistä käytettiin osinkojen maksuun. Tulokset osoittavat, että hyödyt jakautuvat epätasaisesti eri toimialojen ja ryhmien välillä. 

Myös muut merkittävät tutkimukset, kuten Chodorow-Reich ym. (2024) ja Kennedy ym. (2024), vahvistavat, että vaikka investoinnit kasvoivat veronalennusten seurauksena, vaikutukset eivät olleet riittävän suuria, jotta veronkevennykset olisivat maksaneet itse itsensä.

Onneksi meillä on myös Suomen olosuhteet huomioivia tutkimuksia. Suomessa yhteisöveroa laskettiin viimeksi merkittävästi vuosina 2012 ja 2013, jolloin veroprosentti laski yhteensä 6,5 prosenttiyksikköä. Kokemukset tuolta ajalta viittaavat siihen, että vaikka investointivaikutuksia saatiin aikaan, verotulojen menetys oli suurempi kuin talouskasvun tuomat lisähyödyt.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT), Tampereen yliopiston ja Verotutkimuksen huippuyksikön tutkijat Jarkko Harju, Aliisa Koivisto ja Tuomas Matikka ovat osoittaneet, että yritysverojen alentaminen kaikilta yrityksiltä on tehoton tapa lisätä investointeja. Veronalennukset kohdistuvat myös yrityksiin, jotka eivät investoi lisää, ja aiheuttavat näin suuria verotulojen menetyksiä, joita investointien kasvu ei kykene paikkaamaan.

Matikan mukaan yhteisöveron keventämisellä voi olla suurempia kasvuvaikutuksia kuin esimerkiksi ansiotuloverojen laskemisella, mutta vaikutukset jäävät silti vaatimattomiksi. Hän arvioi, että parhaassakin tapauksessa vain muutamia kymmeniä prosentteja menetetyistä verotuloista voisi palautua talouskasvun myötä, todennäköisesti kuitenkin alle 50 prosenttia.

Entä sitten parhaiten tienaavien tuloverotuksen alentaminen. Tälle muutokselle löytyy enemmän yksimielisyyttä taloustieteilijöiden joukosta. Esimerkiksi tutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Malirannan mukaan marginaaliveron alentamiselle voi olla perusteita.

Kaiken tutkimusnäytön perusteella veronkevennykset siis luultavasti kasvattavat talouskasvua, mutta vaikutukset jäävät yleensä vaatimattomiksi suhteessa niistä aiheutuviin verotulojen menetyksiin. Siksi veronalennuksia ei voi perustella sillä, että ne "maksaisivat itse itsensä" – ainakaan realistisissa olosuhteissa. 

Mitä muuta olisi voitu tehdä samalla summalla

Yritysverotuksen osalta tutkimuskirjallisuus viittaa siihen, että tuottavuuden kannalta lupaavampia vaihtoehtoja olisivat olleet esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan verotuet sekä kohdennetut tuet kasvaville yrityksille.

Myös Who gains from corporate tax cuts? -tutkimus toteaa, että kohdennetut toimet – kuten investointiverotuet tai tietyille toimialoille suunnatut tuloveron alennukset – voisivat kasvattaa investointeja ja työllisyyttä yhtä paljon tai enemmän kuin yleinen yritysveron alennus, mutta huomattavasti pienemmin julkisin kustannuksin.

Onneksi hallitus kuitenkin päätyi kohtuullisen järkeviin kasvupanostuksiin. Esimerkiksi Risto Murron johtama kasvutyöryhmä ehdotti perintö- ja lahjaveron poistoa ja sen korvaamista luovutusvoittoverolla. Tämä olisi ollut todella hölmöä, ja onneksi Orpon hallitus hylkäsi tämän. Perintöveron eduista olen kirjoittanut aiemmin täällä.

Toisaalta kasvuryhmältä tuli myös ihan kelvollisia ehdotuksia, kuten panostamista ei-listattuihin, uusiin ja kasvaviin yrityksiin sekä koulutukseen. Valitettavasti näitä ryhmän hyviäkään ehdotuksia ei hallituksemme kuunnellut. Huomattavaa on, että kasvuryhmä ei myöskään ehdottanut yleistä yhteisöveron laskua, johon hallitus nyt sitten kuitenkin päätyi. 

Onko tällaisiin kasvupanostuksiin varaa?

Seuraava kuva näyttää, miten valtioneuvosto uskoo rahoittavansa nämä mittavat veronalennukset. Suurin osa veronalennuksista olisi siis tarkoitus rahoittaa dynaamisilla vaikutuksilla eli talouskasvun kiihtymisenä, joka siis toivottavasti seuraa näistä alennuksista.

Kuitenkin jopa valtiovarainministeriön omien arvioiden mukaan veronkevennysten dynaamiset vaikutukset toteutuvat kokonaisuudessaan vasta vuosien jälkeen. Ja kuten edellä osoitin, yksikään vakavasti otettava taloustieteilijä ei usko näin suuriin dynaamisiin vaikutuksiin. Jopa siis kaikkein optimistisimpien arvioiden mukaan hallituskauden lopulle julkiseen talouteen syntyy miljardin euron aukko näiden veronalennusten takia.

Professorit Uusitalo ja Kotakorpi ovatkin selkeästi sitä mieltä, että Suomella ei olisi tässä tilanteessa varaa tällaisiin veronalennuksiin. Erittäin suurella todennäköisyydellä nämä veronalennukset loppujen lopuksi kasvattavat julkista velkaa. 

Vuosina 2026—2029 valtion talouden alijäämä on hallituksen mukaan keskimäärin 11,3 miljardia euroa vuodessa. Hallitus arvioi valtionvelan kasvavan noin 43 miljardia euroa vuosina 2026—2029. Vuoden 2029 lopussa valtionvelan arvioidaan olevan noin 225 miljardia euroa, mikä on 68 % suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Valtion lainojen keskimääräinen nimelliskorko vuoden 2023 lopussa oli 2,13 %.  Vuonna 2025 otettaville lainoille on käytetty 3,0 prosentin korkoa 3 kuukauden korkojaksolle ja 2,9 prosentin korkoa 10 vuoden korkojaksolle. Todennäköisesti lainoittajat odottavat korkeampaa korkoa, kun Suomen valtion lainojen osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaa. Sen takia voidaan olettaa, että myös vuodelle 2029 valtion lainojen korko on vähintään 3%. Tällöin vuoden 2029 valtionvelasta pitäisi maksaa korkomenoja 6,75 miljardia. Se on valtava summa. Se on 75% Orpon ja Purran hallituksen hehkuttamista 9 miljardin säästöistä, joiden tekeminen on tehnyt todella kipeää.

Vuoden 2025 talousarvioesityksessä valtionvelan korkoihin on arvioitu menevän 3,4 miljardia euroa. Tällä velkaantumistahdilla Suomi joutuu siis käyttämään vuonna 2029 tuplasti rahaa nykyiseen verrattuna valtionvelan korkoihin.

Purra on väittänyt, että nämä veronalennukset voidaan tehdä, koska ne on rahoitettu, eikä niitä jouduta tekemään velalla. Mutta tämä on selvästikin puppua. Jos hallitus olisi riihessä esittänyt vastaavansuuruisia leikkauksia esimerkiksi yritystukiin, olisin innoissani tukenut tätä päätöstä. Esimerkiksi vuonna 2023 kirjoitin siitä, miten Suomessa voitaisiin helposti säästää pari miljardia yritystukia karsimalla. Mutta velalla näiden leikkausten rahoittaminen on typerää.

Vaalikoneita alue- ja kuntavaaleja varten

Ylen vaalikone

Ylen alue- ja kuntavaalikoneet löytyvät täältä: https://vaalit.yle.fi/vaalikone/alue-ja-kuntavaalit2025

Ylen vaalikone on jaettu kuuten eri teemaan. Yksi esimerkki teemoista on "Ympäristö ja julkinen liikenne". Kun olet vastannut kaikkiin tietyn teeman kysymyksiin, pääset näkemään, ketkä ehdokkaista olivat kyseisen teeman osalta lähimpänä omia vastauksiasi.

Osa väitteistä on muotoiltu ja kirjoitettu epäselvästi. Yksi pahimmista vastaantulleista oli: "Helsingin pitää palkata ennemmin lisää työvoimaa kuin ostaa koulujen lakisääteiset terveystarkastukset yksityisiltä lääkäriasemilta." Mutta enimmäkseen väittämät ovat ihan hyviä ja niiden avulla saa esiin eroja ehdokkaiden välillä.

Tuloksista näkee, mitkä puolueet ja mitkä yksittäiset ehdokkaat sopivat vastausten perusteella parhaiten. Minulle Ylen vaalikone suosittelee seuraavia puolueita:

Ehdokkaista voi suodattaa näkyviin ehdokkaita esimerkiksi näiden puolueen, iän tai koulutuksen perusteella. Kahdesta minulle sopivimmasta puolueesta vaalikone suosittelee seuraavia korkeasti koulutettuja ehdokkaita:

Kunkin ehdokkaan tiedoista näkee, miten hyvin kyseinen ehdokas osuu yksiin omien vastausten kanssa eri teemojen osalta. Esimerkiksi liberaalien Aarne Leinonen oli kanssani eniten samaa mieltä kulttuuriin sekä maahanmuuttoon liittyen. Toisaalta ympäristöstä ja julkisesta liikenteestä olemme eri mieltä.

Helsingin Sanomien kunta- ja aluevaalikone

Vaalikone löytyy täältä: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011075959.html

HS:n vaalikoneessa kysymykset on ryhmitelty teemoihin samaan tapaan kuin Ylen vaalikoneessa. Hesarin vaalikoneen kysymykset ovat kuitenkin paljon selkeämpiä kuin Ylen koneessa. 

Arvojen osalta Hesarin toimitus on laiskotellut, sillä niihin liittyvät kysymykset ovat ihan samat kuin edellisten eduskuntavaalien vaalikoneessa. Eivätkä niistä kaikki sovi hyvin kuntavaaleihin. Esimerkiksi väittämä "Vahva johtaja on Suomelle hyväksi, vaikka hän toimisi sääntöjen rajamailla saadakseen asioita tehtyä." on jo aika kaukana kuntapäättäjistä. Toki kertoohan sekin jotain ehdokkaiden arvoista, mutta olisin silti kaivannut enemmän kuntien päätösvallassa oleviin asioihin keskittymistä.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, kannattaa aina kokeilla useampaa eri vaalikonetta. Tulokset nimittäin yleensä aina eroavat eri koneiden välillä johtuen erilaisista kysymyksistä/väittämistä. Tälläkin kertaa HS:n vaalikone ehdotti osittain eri puolueita minulle kuin Ylen kone. Liberaalipuolue oli Ylen koneen tapaan minulle osuvin, mutta sitten HS:n tuloksissa tulikin useampi puolue ennen Vihreitä. Ylen antamissa tuloksissa Vihreät olivat minulle toisiksi sopivin puolue.

HS:n vaalikoneessa käyttäjä voi poimia eri ehdokkaita vertailuun. Itse otin viidestä minulle osuvimmasta puolueesta seuraavat parhaiten osuvat ehdokkaat vertailuun.

Sekä Ylen että HS:n vaalikoneissa Suvi Pulkkinen sekä Juha Karhu ovat minulle sopivimpien ehdokkaiden joukossa. Luultavasti lähden seuraavaksi tutustumaan tarkemmin näihin kahteen ehdokkaaseen.

MTV:n kuntavaalikone

MTV:n vaalikone löytyy täältä: https://www.mtvuutiset.fi/vaalikone

Kuntavaalikoneen jokaisessa väittämässä on mukana video, jossa MTV:n uutisankkurit taustoittavat väittämää. 

On hyvä, että käyttäjä voi saada lisätietoja väittämiin liittyen. Mutta se ei ole lainkaan hyvä, että vaalikone kärsii pahoista bugeista. Siinä vaiheessa kun olin jo vastannut lähes kaikkiin väittämiin, kone meni aivan sekaisin ja menetin kaikki tekemäni vastaukset. Ei auttanut kuin vastata alusta asti uudestaan.

MTV:n vaalikoneen minulle suosittelemat puolueet eroavat aika tavalla Ylen ja HS:n vaalikoneista. Vihreät olisi MTV:n mukaan minulle kaikkein sopivin puolue. Neljä sen jälkeen sopivinta puoluetta ovat:

Mielenkiintoista, että Vasemmistoliitto pääsi MTV:n koneessa näin korkealle eli hopeasijalle. Kahdessa muussa koneessa Vasemmistoliitto ei ollut päässyt edes top viiteen. Jälleen erittäin hyvä syy olla luottamatta liikaa yksittäisen vaalikoneen antamiin suosituksiin.

Tiivistelmät eri puolueiden kuntavaaliohjelmista

Tiivistelmä Kokoomuksen kuntavaaliohjelmasta

Kokoomuksen kuntavaaliohjelmassa korostetaan talouden tasapainottamista, yrittäjäystävällisyyttä ja laadukkaita peruspalveluja. Puolue haluaa kunnissa panostaa vastuulliseen taloudenpitoon, jotta tuleville sukupolville ei jätetä kestämätöntä velkataakkaa. Yrittäjyyttä ja työllisyyttä tuetaan sujuvoittamalla lupaprosesseja ja edistämällä elinvoimaista paikallistaloutta.

Ohjelmassa painotetaan myös yksilön valinnanvapautta ja tehokasta julkisten palvelujen järjestämistä. Terveydenhuollossa ja koulutuksessa halutaan lisätä vaihtoehtoja ja turvata palveluiden laatu. Digitalisaatiota hyödynnetään hallinnon tehostamiseksi, ja päätöksenteossa korostetaan avoimuutta ja kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia.

Tiivistelmä SDP:n kunta- ja aluevaaliohjelmasta

SDP haluaa rakentaa reilun yhteiskunnan, jossa hyvinvointivaltio säilyy vahvana ja kenenkään taakka ei kasva kohtuuttomaksi. Puolue pyrkii parantamaan hoitoon pääsyä kahden viikon hoitotakuulla ja omalääkäri-omahoitaja-mallilla. Se vastustaa julkisten terveyspalvelujen heikentämistä ja yksityisen terveysbisneksen tukemista. SDP haluaa vauhdittaa asuntorakentamista, jotta kohtuuhintaisia asuntoja olisi enemmän tarjolla. Työelämässä puolue painottaa neuvotteluita ja oikeudenmukaisia palkkoja kaikille työntekijäryhmille.

Koulutuksessa SDP haluaa pienempiä luokkakokoja, turvallisia oppimisympäristöjä ja parempia oppimistuloksia. Puolue korostaa kunnallisten päätösten merkitystä hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistämisessä, erityisesti aikana, jolloin julkinen talous on tiukalla. SDP kritisoi oikeistohallituksen politiikkaa ja uskoo, että päätökset voidaan tehdä reilummin ja viisaammin kaikkien suomalaisten hyväksi.

Tiivistelmä Perussuomalaisten kuntavaaliohjelmasta

Perussuomalaisten kuntavaaliohjelmassa painotetaan vastuullista taloudenhoitoa, julkisten menojen hillitsemistä ja keskittymistä kuntien ydintehtäviin. Ohjelmassa todetaan, että verotusta ei voida kiristää, joten palveluiden rahoitus on turvattava karsimalla vähemmän tärkeitä menoja ja edistämällä talouskasvua. Yrittämisen ja työnteon edellytyksiä halutaan parantaa purkamalla turhaa sääntelyä ja investoimalla kuntien vahvuuksiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvu nähdään haasteena, joka vaatii rakenteellisia uudistuksia, sillä valtion ja hyvinvointialueiden budjetti ei kestä nykyistä menoautomaattia.

Maahanmuuttopolitiikan kiristäminen on ohjelmassa keskeinen tavoite, sillä hallitsemattoman maahanmuuton nähdään lisäävän syrjäytymistä ja sosiaalimenojen kasvua. Ohjelmassa korostetaan myös turvallisuutta, toimivia peruspalveluja ja tehokasta hallintoa, joissa teknologian ja uusien toimintatapojen hyödyntäminen nähdään tärkeänä. Koulujen, infrastruktuurin ja terveydenhuollon kehittämisessä korostetaan laadun parantamista ilman resurssien tuhlausta. Kokonaisuudessaan ohjelma vaatii päätöksentekoon "rajoja ja rotia", jotta suomalaisten verorahat käytetään vastuullisesti ja hyvinvointiyhteiskunnan perusta voidaan säilyttää.

Tiivistelmä Keskustan kuntavaaliohjelmasta

Keskustan kuntavaaliohjelmassa painotetaan perheiden hyvinvointia, laadukkaita peruspalveluja ja elinvoimaisia kuntia. Ohjelma korostaa kotitalousvähennyksen merkitystä yrittäjyyden ja ikäihmisten kotona pärjäämisen tukemisessa sekä lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen saavutettavuutta. Koulutuksen tasa-arvo on keskiössä: koulushoppailua vastustetaan, kieltenopiskelua halutaan edistää kaikkialla, ja suurten keskuskoulujen sijaan kannatetaan pienempiä kouluja. Lisäksi Keskusta korostaa turvallisia koulumatkoja suurpetoalueilla ja digitaalisten ratkaisujen hyödyntämistä elinikäisessä oppimisessa.

Alueiden kehittämisessä painotetaan työpaikkojen ja koulutusmahdollisuuksien saatavuutta, kunnallisten palveluiden tehokkuutta sekä vastuullista asuntopolitiikkaa. Puhdas vesi ja luonnon monimuotoisuus nähdään kansallisina voimavaroina, joiden suojeluun sitoudutaan. Liikunta ja kulttuuri nähdään tärkeinä hyvinvoinnin lähteinä, ja kuntien työntekijöiden työoloihin halutaan panostaa. Keskusta haluaa myös edistää kansalaisten aktiivista osallistumista päätöksentekoon ja vastustaa kuntien pakkoliitoksia. Aluepolitiikassa painotetaan koko maan tasapuolista kehittämistä, ja esimerkiksi Turun tunnin juna halutaan hylätä alueellisen tasapainon vuoksi.

Tiivistelmä Vihreiden kuntavaaliohjelmasta

Vihreiden kuntavaaliohjelmassa korostetaan luonnon ja ilmaston hyvinvoinnin merkitystä ihmisten hyvinvoinnille. Kunnilla on keskeinen rooli päästöjen vähentämisessä, luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa ja kestävän arjen mahdollistamisessa. Kaupunkisuunnittelussa painotetaan tiivistä ja saavutettavaa rakennetta, jossa palvelut ovat lähellä ja liikkuminen onnistuu pyörällä, kävellen tai joukkoliikenteellä. Energiantuotannon päästöjä vähennetään uusiutuvilla energialähteillä ja huoltovarmuudella. Kuntien rooli on keskeinen ilmastokriisin torjunnassa, erityisesti valtion hallituksen ympäristönsuojeluleikkausten aikana.

Koulutuksessa Vihreät panostavat laatuun, pienentämällä ryhmäkokoja ja vahvistamalla oppilashuoltoa. Kunnilla on tärkeä vastuu osaamisen kehittämisessä ja koulutuksen tasa-arvon turvaamisessa. Erityisesti peruskoulu tukee oppilaiden oppimista ja suuntautumista jatko-opintoihin. Elinikäinen oppiminen mahdollistetaan kirjastojen, kulttuuripalveluiden ja harrastustoiminnan kautta.

Tiivistelmä Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelmasta

Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelma korostaa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadun parantamista. Varhaiskasvatuksessa huolehditaan henkilökunnan riittävyydestä ja panostetaan kunnalliseen tuotantoon. Perusopetuksessa tähdätään pienempiin ryhmäkokoihin, riittävään erityisopetukseen ja tasa-arvoisiin koulutusmahdollisuuksiin. Kiusaamiseen ja väkivaltaan puututaan, ja koulut ovat turvallisia ja esteettömiä.

Lisäksi ohjelma painottaa taiteen perusopetuksen laajentamista, maksuttomia aamupaloja ja välipaloja kouluissa sekä sukupuolisensitiivistä seksuaalikasvatusta. Kunnat tukevat monikielisten oppilaiden äidinkielen opetusta ja varmistavat tasa-arvon kaikille oppilaille, riippumatta taustasta. Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelma korostaa toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden turvaamista, oppilashuollon resursseja sekä opiskelijoiden pääsyä mielenterveys- ja päihdepalveluihin.

Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut siirtyvät kunnille, jotka vastaavat tehokkaasti työllisyyspalveluiden, koulutuksen ja elinkeinopolitiikan yhteensovittamisesta, edistäen työttömien koulutukseen ohjautumista ja työllistymistä. Kuntien on tehtävä tiivistä yhteistyötä alueensa koulutuksen, hyvinvointialueiden ja elinkeinoelämän kanssa, panostettava maahan muuttaneiden kotoutumiseen ja työllistymiseen, sekä tuettava erityisesti osatyökykyisten, vammaisten ja vähemmistöjen työllistymistä.

Tiivistelmä RKP:n kuntavaaliohjelmasta

RKP:n kuntavaaliohjelmassa korostetaan koulutuksen ja hyvinvoinnin tärkeyttä yhteiskunnan perustana, ja painotetaan tasa-arvoisten oppimisympäristöjen luomista kaikille lapsille ja nuorille varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Kunnissa on panostettava liikuntaan, kulttuuriin, yrittäjyyteen, työvoimapalveluihin ja maahanmuuton kotouttamiseen, samalla kun kunnallisten palvelujen ja asuinympäristöjen on tuettava monipuolisia elämäntapoja ja kestäviä investointeja.

Kuntien rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa on keskeinen, ja RKP haluaa Suomeen ilmastoneutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Kunnat voivat edistää kestävää kehitystä tarjoamalla ympäristöystävällisiä ratkaisuja ja tukemalla kestäviä elinkeinoja, samalla huolehtien elinvoimaisista ja viihtyisistä asuinympäristöistä, joustavasta kaavoituksesta ja monipuolisista virkistysmahdollisuuksista.

Tiivistelmä Kristillisdemokraattien kuntavaaliohjelmasta

Kristillisdemokraatit haluavat rakentaa elinvoimaisia ja kestäviä kuntia, jotka hyödyntävät omia vahvuuksiaan ja reagoivat ketterästi muutoksiin. Puolue korostaa perheiden, ikäihmisten ja vammaisten hyvinvointia, talouden vastuullista hoitamista, lähipalveluja sekä kuntien itsehallintoa ja yhteistyötä alueen yritysten ja järjestöjen kanssa. Tavoitteena on tasapainottaa kuntataloutta, vähentää velkaantumista ja luoda tehokkaita, kilpailukykyisiä palveluja, joissa huomioidaan asukkaiden tarpeet ja valinnanvapaus.

Kristillisdemokraatit painottavat, että perheille on tarjottava joustavia ja monipuolisia lastenhoitoratkaisuja, jotka tukevat perheiden omia päätöksiä. Uusien teknologioiden hyödyntäminen kuntalaisdemokratian ja -kuulemisen kehittämisessä nähdään tärkeänä, ja puoluetta huolestuttaa alhainen syntyvyys ja huoltosuhteen heikkeneminen. Kuntien elinvoiman ja kilpailukyvyn turvaamiseksi on tärkeää panostaa hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyöhön, henkilöstön hyvinvointiin sekä tehokkaaseen kilpailuun julkisten ja yksityisten palvelujen välillä.

Tiivistelmä Liberaalipuolueen kuntavaaliohjelmasta

Liberaalipuolue haluaa vähentää sääntelyä ja lisätä markkinaehtoisuutta kaupunkien ja maaseudun kehittämisessä. Kaavoituksen tulee mahdollistaa tiiviimpi rakentaminen kaupungeissa ja vapaampi rakentaminen maaseudulla. Liikenteessä puolue kannattaa joukkoliikenteen kehittämistä ilman autoilun rajoittamista sekä markkinaehtoista parkkipaikkapolitiikkaa. Kuntien talous on saatava kuntoon keskittymällä ydintehtäviin, karsimalla in-house-yhtiöitä ja hyödyntämällä tekoälyä.

Koulutuksen osalta puolue korostaa turvallisuutta, oppimista ja mahdollisuutta kännykkäkieltoon ilman lakimuutoksia. Kuntien elinvoimaisuutta vahvistetaan yhteistyöllä ja palveluiden yksityistämistä selvittämällä. Kulttuuri- ja liikuntasetelit halutaan käyttöön erityisesti nuorille. Ympäristönsuojelussa painotetaan luonnon monimuotoisuutta ja jätehuollon helppoutta. Palveluiden saavutettavuutta parannetaan tiedottamalla niistä aktiivisemmin ja osallisuutta lisäämällä.