Presidenttiehdokkaiden mennyt suoriutuminen, osa 2

Elokuussa 2023 kirjoitin siitä, miten presidenttiehdokkaat ovat suhtautuneet menneinä vuosina Venäjän uhkaan sekä Nato-jäsenyyteen. Tässä vertailussa Mika Aaltola ja Jussi Halla-aho pärjäsivät parhaiten. Tämä kaksikko on jo vuosia puhunut Venäjän vaarasta ja kannattanut Natoon liittymistä. Alexander Stubb jäi kolmannelle sijalle. Vaikka hän onkin esimerkiksi vuonna 2008 puhunut hyvin Venäjän vaarasta ja Stubb on kannattanut vuosikausia Nato-jäsenyyttä, on hän myös tehnyt todella tyhmiä päätöksiä Venäjän suhteen. Kannattaa lukea tuo aiempi kirjoitukseni, jos aihe kiinnostaa enemmänkin.

Tässä kirjoituksessa selvitän sitä, miten hyvin kärkiehdokkaat ovat osuneet oikeaan toisessa Suomea uhkaavassa vaarassa. Eli miten järkevästi ehdokkaat ovat tunnistaneet ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit ja pyrkineet niitä hillitsemään. Tähän arvioon otan mukaan vain kyselytutkimusten perusteella neljä suosituinta ehdokasta. Nämä ovat:

1. Alexander Stubb (kannatus reilut 20%)
2. Pekka Haavisto (reilut 20%)
3. Jussi Halla-aho (10 - 13 %)
4. Olli Rehn (10%)

Muiden ehdokkaiden kannatus on ollut viimeisimpien mielipidetiedustelujen mukaan selvästi alle 10%. 

Kärkiehdokkaiden suhtautuminen ilmastonmuutokseen

Ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos on käsittääkseni tiedemaailman hyväksymä fakta. Lisäksi useat eri selvitykset ja tutkimukset ovat osoittaneet, että ilmaston lämpenemisestä aiheutuvat ongelmat tulevat olemaan mittasuhteiltaan valtavia. Laajat alueet maapallosta muuttuvat esimerkiksi kuivuuden ja muiden säiden ääri-ilmiöiden takia lähes asuinkelvottomiksi, mistä seuraa kansainvaelluksia. Jos ilmastonmuutosta olisi lähdetty määrätietoisesti torjumaan jo useita vuosikymmeniä sitten, olisi katastrofin torjuminen ollut paljon helpompaa ja halvempaa. Näin jälkikäteen mielestäni voidaan todeta epäonnistumiseksi poliitikolta, jos tämä on toimillaan hankaloittanut ilmastonmuutoksen torjumista menneinä vuosina. 

Alexander Stubb kirjoitti vuonna 2014 ollessaan pääministeri seuraavalla tavalla ilmastonmuutoksesta: "Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurimpia haasteita. Sen torjumisessa on kyse omasta ja lastemme tulevaisuudesta." Stubb toisaalta tunnusti ilmastonmuutoksen suuren merkityksen, mutta kuitenkaan hän ei kannattanut mitään sellaisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, jotka aiheuttaisivat ongelmia teollisuudelle, työpaikoille tai talouskasvulle. Tuolloin hän korostikin, että maapallon pelastaminen ei saa vaarantaa aineellista hyvinvointia, johon Suomessa ja muissa länsimaissa oltiin totuttu.

Stubbin hallitus noudatti myös käytännön toimissa tätä linjaa. Eli ilmastonmuutosta torjuttiin vain silloin, jos siitä ei ollut haittaa Suomen teollisuudelle. Esimerkiksi Stubbin johdolla Suomi viivytteli EU:n päästökaupan korjaamisessa. 

Myös ulkoministerinä ollessaan Stubb toi kovasti julkisuuteen huoltaan ilmastonmuutoksesta. Hän esimerkiksi osallistui muiden pohjoismaiden ulkoministerien kanssa mielipidekirjoitukseen, jossa ministerit totesivat: "Me henkilökohtaisesti sitoudumme edelleen siihen, että ilmastonmuutos ja sen tuomat haasteet asetetaan kansainvälisesti etusijalle." Kuitenkaan en muista tai onnistunut helposti löytämään mitään konkreettisia päätöksiä, joita Stubb olisi tehnyt poliittisena päättäjänä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Ilmastonmuutoksenkin suhteen Stubb syyllistyi samanlaiseen soutamiseen ja huopaamiseen kuin monessa muussakin asiassa. Toisaalta hän puhui hienosti sen tärkeydestä, mutta sitten käytännön teoissa usein teki päätöksiä, jotka pahensivat tilannetta. 

Pitkänlinjan vihreä poliitikko Pekka Haavisto sen sijaan on ollut vuosikausia puolustamassa ympäristöä ja taistelemassa ilmastonmuutosta vastaan. Henkilökohtaisella tasolla Haavisto vähentää päästöjä pyöräilemällä ja olemalla kasvissyöjä. Hän on ollut mukana erilaisissa ympäristöjärjestöissä, kirjoittanut kirjoja ilmastonmuutoksesta ja osallistunut esimerkiksi YK:n ilmastokokouksiin. Haavisto on kannattanut esimerkiksi hiiliveron käyttöönottoa ja fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä. Haavisto on myös puhunut voimakkaasti uusiutuvan energian puolesta. Toisaalta Haavisto aiemmin vastusti voimakkaasti ydinvoimaa, mikä näyttää nykyvalossa pahalta virheeltä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta.

Jussi Halla-aho puolestaan on suhtautunut ilmastonmuutokseen ikävänä asiana, joka pitää pääasiassa vain hyväksyä. Esimerkiksi vuonna 2019 Halla-aho kertoi haastattelussa olevansa ilmastonmuutospessimisti. Hän ei usko, että ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä nykyisillä keinoilla. Toisaalta Halla-aho tai hänen johtamansa perussuomalaiset eivät ole kannattaneet mitään lisäkeinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Näkemys on enemmänkin ollut, että ei pienen Suomen teoilla ole mitään merkitystä globaalissa mittakaavassa, joten turha meidän on hankaloittaa suomalaisen teollisuuden toimintaa tai vähentää kansalaisten aineellista hyvinvointia. Halla-aho on vastustanut sellaisia ilmastonmuutosta hillitseviä toimia kuten esimerkiksi tuulivoiman tukemista tai metsähakkuiden rajoittamista. 

Toisaalta Halla-aho on vuosikausia pyöräillyt lähes kaikki lyhyemmät matkat jopa sellaisilla keleillä, joissa moni muu turvautuisi henkilöautoon. Myös EU:n ulkopuolelta tuotavien tuotteiden osalta Halla-aho on kannattanut hiilitulleja yhdessä vihreiden kanssa.

Olli Rehn totesi vuonna 2019, että ilmastonmuutoksen torjuminen on paitsi tärkeää maapallon terveyden kannalta, on se myös järkevää talouspolitiikkaa. Tätä hän perusteli sanomalla: "Ilmaston liiallinen lämpeneminen vaikuttaisi kotimaassa huomattavan negatiivisesti moniin eri sektoreihin ja heikentäisi maailmantaloutta. Maailmanyhteisön pitäisi kyetä tekemään enemmän ja nopeammin päätöksiä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Ilmastonmuutoksen torjunta kaikilla tasoilla on siis hyvää talouspolitiikkaa."

En kuitenkaan löytänyt Olli Rehnin aiemmalta uralta mitään merkkejä siitä, että ilmastoasiat olisivat olleet hänelle erityisen tärkeitä. Rehn valittiin jo 1991 Keskustan ehdokkaana kansanedustajaksi. Keskusta puolueena ei ole ikinä ollut erityisen huolissaan ilmastonmuutoksesta, vaan se on keskittynyt enemmänkin suomalaisen maatalouden ja metsäteollisuuden tukemiseen. Kuitenkin europarlamentaarikkona noin 2014 - 2015 Rehn toivoi, että Suomessa olisi satsattu enemmän uusiutuvaan energiaan.

Tässä vertailussa ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa Pekka Haavisto vie selvän voiton. Hänen jälkeensä tulevat aika tasoissa jakamaan hopea- ja prossisijat Alexander Stubb sekä Olli Rehn. Jussi Halla-aho on selvästi heikoin tässä vertailussa, sillä hänen toimintansa ja puheensa ovat heikentäneet ilmastonmuutoksen torjuntaa. Ensin Halla-aho vähätteli pitkään ilmastonmuutokset merkitystä ja sittemmin hän on todennut, ettei sille kuitenkaan voida tehdä mitään.  

Ylen presidenttivaalitentti

Yle aloitti myös presidentinvaalitentit to 21.12.2023.

Mika Aaltola loisti tentissä ainakin ajoittain. Hän panostaisi puolustukseen selvästi enemmän kuin muut ehdokkaat. Aaltola ehdotti puolustusmenojen tasoksi 3 prosenttia BKT:sta, kun taas lähes kaikki muut pitivät Naton minitavoitetta 2% BKT:sta sopivana. Mika sanoi hyvin, että eurojen satsaaminen puolustukseen tulee paljon halvemmaksi kuin puolustuksen maksaminen suomalaisten sotilaiden ruumiilla. Eli puolustukseen kannattaa investoida etukäteen riittävästi, jottei Venäjälle tule edes mieleenkään kokeilla Suomen puolustuksen kestävyyttä.

Aaltola myös aiheellisesti kiinnitti huomiota Suomen kautta tapahtuvaan vientikieltojen kiertämiseen. Nyt Suomesta viedään poikkeuksellisen paljon vientikieltojen alaista tavaraa Keski-Aasian maihin. Ja niistä nämä pakotteiden alaiset tavarat viedään laittomasti Venäjälle. Aaltola myös kannattaa Venäjältä jäädytettyjen varojen käyttämistä Ukrainan aseistamiseen. 

Olli Rehn esitti, että Euroopan Unionin vakausmekanismia voitaisiin käyttää Ukrainan tukemiseen. Tämä onnistuisi myös ilman Orbanin hyväksyntää, joten Putinin sätkynukke ei voisi tätä estää.

Halla-aho piti myös fiksuja puheenvuoroja puolustukseen ja turvallisuuteen liittyen. Halla-aho tahtoisi muuttaa rajalakeja niin, että vaikka raja Venäjälle olisi auki muulle liikenteelle, niin aiheettomasti turvapaikkaa hakevat voisi käännyttää heti rajalla.

Siinä olen täysin eri mieltä Halla-ahon kanssa, miten hän suhtautuu Israelin iskuihin siviiliväestöön. Hän ei ole tuomitsemassa Israelin iskuja lapsiin ja naisiin. Jussi sortui ihmeen saivarteluun esimerkiksi esittämällä epäilyksiä siitä, kuoleeko siviilejä todella niin paljon. Toisaalta Haavistokin oli oudosti osittain samoilla linjoilla, eli hänkään ei selvästi tuominnut Israelin iskuja. Essayahin pisteet tippuivat myös kovasti, kun puhuttiin Israelin sotarikoksista, sillä hän ei tuominnut mitenkään Israelin toimia. Palestiinan konfliktin osalta Li Anderson piti ylivoimaisesti parhaan puheenvuoron, jossa hän hyvin selvästi tuomitsi siviilien tappamisen.

Li Andersson taas edusti jälleen kerran toista ääripäätä vastavoimana Aaltolalle ja Halla-aholle. Hän panostaisi ehdokkaista kaikkein vähiten maanpuolustukseen. Anderson myös vastustaa ydinaseiden sijoittelua Suomeen tai edes niiden väliaikaista kuljettamista Suomen kautta. Tämä on linjassa vasemmistoliiton voimakkaan ydinaseiden vastustuksen kanssa, mutta toisaalta hiukan heikentää ydinpelotteen tehoa Venäjän suuntaan. Kuten totesin MTV:n vaalitentin katsottuani, Anderson sopisi presidentiksi paljon paremmin, jos maailma olisi ystävällisempi paikka eikä meidän tarvitsisi tosissamme pelätä Venäjän tekevän jotain aivan hullua pahuutta. Nykyisessä vihamielisessä ympäristössä hän ei vaikuta hyvältä vaihtoehdolta.

Silti jos minun pitäisi valita kahden vasemmiston ehdokkaan, Andersonin ja Urpilaisen välillä, valitsisin paljon mieluummin Li Andersonin Suomen presidentiksi. Urpilaisen politiikka olisi ilmeisesti monella tapaa yhtä huonoa kuin Andersonin. Kuitenkin Li Anderson esiintyy paljon paremmin ja häntä kuuntelee ihan mielellään, vaikka olisikin asiasta eri mieltä.

Hjalliksen mutinoita ja epäselviä puheenvuoroja oli jopa kiusallista seurata myötähäpeän takia. Kaikki muut ehdokkaat pitivät pääasiassa ihan fiksuja puheenvuoroja, mutta Harkimon sanomisissa ei ollut oikein mitään päätä eikä häntään. Hän ei vaikuta tuntevan turvallisuuspolitiikkaa juuri lainkaan. Ilmastonmuutoksen osalta Hjallis kuitenkin piti fiksun puheenvuoron todetessaan, että jos ilmastonmuutosta ei pysäytetä, niin sitten maahanmuutto Afrikasta Eurooppaan räjähtää valtavaksi. 

Kristillisten Sari Essayah esiintyi myös hyvin. Hän vaikutti asiantuntevalta ja vakuuttavalta. Essayah myös fiksusti kannatti rajalain muuttamista niin, että hybridihyökkäyksen kohteena ei tarvitsisi rajoja avata Venäjän suunnasta. Hänen mukaansa rajalla voitaisiin jo heti tarkastaa, mistä maasta turvapaikanhakija on tulossa ja jos hänen todetaan olevan turvallisesta maasta, käännytys tehtäisiin heti rajalla. Hän torppaisi tämän Venäjän aseen, jossa mukamas turvapaikanhakijoita käytetään välineenä.

Kaikki ehdokkaat olivat kuitenkin pääasiassa hyvin pitkälti samoilla linjoilla tärkeissä turvallisuuteen ja ulkopolitiikkaan liittyvissä asioissa. Eli riippumatta siitä, kuka gallupien kärjestä tullaan valitsemaan presidentiksi, niin tämän tentin perusteella saamme ihan kelpo presidentin. Tulemme esimerkiksi jatkamaan Ukrainan vahvaa tukemista.

Katsaus blogin vuoteen 2023

Olen yleensä vuoden alussa tehnyt yhteenvedon edellisen vuoden suosituimmista ja/tai parhaista kirjoituksista blogissani. Tarkastelin näin vuoden 2022 suosituimpia kirjoituksia. Vuoden 2021 suosituimmat kirjoitukset löydät täältä. Ja blogin ensimmäisen kymmenen vuoden kohokohdat voit tarkastaa tästä.

Ja nyt on taas aika tehdä vastaavanlainen silmäys vuoteen 2023.

Politiikkaa järjellä -blogin suosituimmat kirjoitukset vuonna 2023

Seuraavat vuoden 2023 julkaisut keräsivät eniten lukukertoja. 

Eniten lukukertoja keräsi Presidenttiehdokkaiden mennyt suoriutuminen, osa 1. Tämä kirjoitus tutkii sitä, miten tärkeimmät presidenttiehdokkaat ovat vuosien saatossa suhtautuneet Venäjän aiheuttamaan uhkaan. 

Vuoden 2023 toiseksi suosituin kirjoitus on Eduskuntaan pyrkivät pienpuolueet. Tässä maaliskuussa 2023 eduskuntavaalien aikaan tehdyssä jutussa tarkasteltiin eduskunnan ulkopuolisia puolueita. Pienpuolueet ovat niin hyvässä kuin pahassakin usein paljon mielenkiintoisempia kuin vakiintuneet puolueet. Itse toivoin kovasti menestystä liberaalipuolueelle, mutta valitettavasti sekin jäi lopulta kaus eduskuntapaikasta.

Kolmanneksi suosituin kirjoitus ChatGPT:n vastauksia hallitustunnustelijan kysymyksiin puolestaan käsittelee eduskuntavaalien jälkimaininkeja. Se liittyy myös vuoden 2023 megailmiöön eli generatiiviseen tekoälyyn. Jutussa pyysin ChatGPT:tä vastaamaan kokoomuksen kysymyksiin potentiaalisille hallituskumppaneille. Valitettavasti Orpo tai Purra eivät pahemmin ottaneet opiksi näistä vastauksista. 

Neljänneksi tuli Eduskuntakauden tärkeimmät päätökset, jossa katsottiin vuosien 2019–2023 aikana eduskunnassa tehtyjä päätöksiä. Näistä kaikkein merkittävin oli päätös liittyä Natoon. 

Helmikuussa 2023 tuli kuluneeksi vuosi Venäjän suurhyökkäyksen aloituksesta. Viidenneksi suosituin kirjoitukseni Venäjä Putinin vallan päätyttyä, katseli jo optimistisesti Putinin jälkeiseen aikaan. Esittelen tuossa kaksi erilaista mahdollisuutta vallanvaihdolle. Ensimmäinen skenaario olisi Putinin vetäytyminen eläkkeelle ja vallan vaihto, joka pyrkii parantamaan välejä muuhun maailmaan. Valtaan valittaisiin sellainen henkilö, joka ei ole liian tahriintunut Ukrainan sodan takia. Toisessa, todennäköisemmässä vaihtoehdossa Venäjällä alkaisi verinen sisällissota, jossa aseiden avulla etsittäisiin Putinille seuraajaa.

Vähemmän lukukertoja keränneitä mutta silti erinomaisia kirjoituksia vuodelta 2023

Huhtikuussa listasin mielestäni järkeviä toimenpiteitä, joilla Suomen taloutta tulisi korjata. Siinä esittelemäni 7 keinoa eivät valitettavasti hallitukselle kelvanneet, vaan ne odottavat edelleen toteuttamista. Esimerkiksi yritystuista saisi helposti säästettyä ainakin 3 miljardia euroa vuosittain.

Olen myös ylpeä marraskuussa kirjoittamastani fiktiivisestä tarinasta Maailman parhaimmatkaan neuvot. Siinä tuskailen sitä, miten huonoja maailman johtajat ovat kuuntelemaan ja noudattamaan viisaampien antamia suosituksia. 

Mutta rakas lukijani, mitkä olivat omat suosikkisi vuoden 2023 osalta? Tai vastaavasti luitko jonkun kirjoitukseni, jota tekisi erityisesti mieli haukkua? Kaikenlainen palaute otetaan ilolla ja kunnoituksella vastaan.

MTV:n vaalitentti

Suurin osa presidentiksi pyrkivistä ehdokkaista pärjäsi hyvin MTV:n vaalitentissa, joka pidettiin 13.12.2023.

Aaltola toi hyvin esiin, että Venäjä jatkaa kiusantekoaan niin kauan kuin sille siihen annetaan mahdollisuus. Hän myös ymmärsi hyvin Naton ydinpelotteen olemuksen.

Stubb ja Urpilainen mokailivat pahasti antaessaan ymmärtää, että Suomi päästäisi rajalta läpi lapsia, naisia ja vanhuksia, jos Venäjä niitä sinne työntäisi. Vaikka näin ehkä tehtäisiinkin, on hölmöä sanoa tällaista julkisesti. Sehän nimittäin kertoo Venäjälle, että rajalle kannattaa lähteä työntämään esimerkiksi vanhuksia, joista sitten Suomen pitäisi huolehtia.

Li Anderson esiintyi enimmäkseen ihan hyvin. Hän aiheellisesti kritisoi Purran tapaa solvata apulaisoikeuskansleria, sillä tuollainen käytös murentaa kuvaa Suomesta oikeusvaltiona. Ja se taas antaa Venäjän propagandalle lisää ammuksia, kun se yrittää mustamaalata Suomea venäläisten suuntaan. Kuitenkin monessa maanpuolustukseen liittyvässä asiassa Andersson vaikutti minusta liian naiivilta ja kiltiltä suhtautumisessaan uhkaan. Tämä tuli esiin niin ydinaseiden osalta, Ahvenanmaan demilitarisaatiossa samoin kuin rajojen kiinni laittamisessa. Samaan tapaan kuin Stubb ja Urpilainen, myös Anderson tahtoisi Suomen auttavan Venäjän rajalle tuomia ihmisiä.

Halla-aho piti fiksuimmat puheenvuorot liittyen Venäjän hybridisodankäyntiin. Hän esimerkiksi osoitti, miten typerän kommentin Stubb piti hetkeä aiemmin. Jussi korosti myös systemaattisesti eniten Ukrainan jatkuvan sotilaallisen tuen tärkeyttä. Myös Ahvenanmaan demilitarisaatiosta hän totesi järkevästi, että niin kauan kuin siellä ei ole sotavoimia, toimii se houkuttimena Venäjälle ja vaikeuttaa Ruotsin sekä Suomen puolustusta.  

Onneksi kaikki ehdokkaat korostivat Ukrainan aseellisen tukemisen tärkeyttä. En kuitenkaan tajua, miksi Haavisto ja Stubb lähtivät maalailemaan, että tietyllä tapaa Ukraina on jo voittanut. On totta, että Ukraina on onnistunut puolustautumaan paljon paremmin kuin ennen helmikuun 2022 suurhyökkäystä arveltiin. Silti puheet Ukrainan voitosta tässä vaiheessa ovat vaarallisia, koska niitä kuunnellessa voi tulla sellainen käsitys, että Ukrainan tukeminen jatkossa ei olisi sittenkään niin elintärkeää. Ja se on. Sillä jos Venäjä kuitenkin lopulta voittaisi Ukrainassa, niin silloin pitkällä tähtäimellä Ukrainan aiempi urhoollinen puolustus olisi mennyt pitkälti hukkaan. Eli nyt täytyy jatkaa täysillä Ukrainan tukemista. Suomikin onnistui talvisodassa puolustautumaan paremmin kuin ennen sotaa uskottiin, mutta ei se silti muuta lopullista häviötä jotenkin mystisesti voitoksi.

Esimerkiksi Urpilainen ja Halla-aho korostivat, että riippumatta Yhdysvalloista, Euroopan pitäisi satsata paljon enemmän omaan puolustukseensa. Ukrainan puolustuksen ei pitäisi riippua siitä, kuka USA:ssa on vallassa tai mitä mieltä amerikkalaiset ovat Ukrainan tukemisesta. Sen sijaan eurooppalaisten pitäisi itse tukea paljon enemmän Ukrainaa.

Harkimo yllätti ainakin minut toteamalla, että ilmastonmuutos on tällä hetkellä suurin Suomea uhkaava vaara. Ihan fiksu kommentti, mutta en ollut häntä aiemmin mieltänyt näin voimakkaana ilmastonmuutoksen pysäyttäjänä. Halla-aho taas vähätteli Suomen merkitystä ilmastoasioissa ja osoitti, että hän mieluummin tukisi suomalaista teollisuutta kuin edistäisi vihreää siirtymää mitenkään. Rehn pyrkisi diplomatian keinoilla saamaan globaalin etelän mukaan ilmastonmuutoksen estämiseen. 

Kiina luhistuu 10 vuoden sisällä?

Kuuntelin mielenkiintoisen luennon tyypiltä nimeltään Peter Zeihan. Hän kirjoittaa kirjoja geopolitiikasta ja näköjään pitää myös viihdyttäviä luentoja aiheesta. Luento löytyy Youtubesta ja sen pääpointti on, että NAFTA-maiden tulevaisuus näyttää perin hyvältä. Eli Yhdysvallat, Kanada ja Meksiko tulevat porskuttamaan ihan mukavasti. Sen sijaan muulle maailmalle Zeihan lupailee isompia ongelmia.

Rohkein Zeihanin ennustus on, että Kiina tulee luhistumaan lähes täydellisesti seuraavien 10 vuoden sisällä. Seuraavat seikat johtavat Kiinan tuhoon. Sen väestö vanhenee nopeasti ja työvoima vähenee, minkä seurauksena kiinalaisen työvoiman kilpailukyky romahtaa verrattuna sellaisiin maihin kuin Indonesia, Malesia, Filippiinit, Thaimaa ja Meksiko.

 Lisäksi Kiinan valtio sekä paikalliset hallinnot ovat laittaneet käsittämättömiä summia täysin järjettömiin rakennusprojekteihin. Näillä valtavilla infrainvestoinneilla saatiin aikaiseksi talouskasvua niin kauan kuin niitä tehtiin, mutta nämä asumattomat talot, käyttämättömät sillat sun muut tyhjänpanttina lojuvat rakenteet eivät enää tuota mitään. Kaikesta tästä rakennusbuumista seurasivat valtavat velkataakat sekä asuntojen hintakupla, jonka puhkeamista olemme todistaneet viimeisten parin vuoden aikana. Tavalliset kansalaiset ovat panneet säästönsä pääasiassa asuntoihin, joiden arvo on romahtanut. 

Zeihanin mukaan kaikesta tästä seuraa Kiinan valtion romahtaminen, kun raivostuneet kansalaiset nousevat kaduille. Ja näin voi hyvinkin olla. Kuitenkin itse pelkään, että Kiinan johto haluaa viedä muita mukanaan tuhoon. Sillä juuri tällaisessa tilanteessa Kiina on vaarallisimmallaan muille maille. Xi Jinping pitelee tiukasti kiinni yksinvallasta, eikä kukaan uskalla sanoa hänelle vastaan. Tällaisessa tilanteessa valitettavan usein diktaattorit ovat kautta historian todenneet, että sisäisten levottomuuksien hillitsemiseksi tarvitaan ulkoinen vihollinen, johon kansalaiset voivat kohdistaa vihansa. Tämän takia on hyvinkin mahdollista, että Xi haluaa aloittaa sodan Taiwanin valtaamiseksi.

Olettaen, että Yhdysvallat onnistuu jotenkin välttämään suursodan Kiinan kanssa, niin sitten sen täytyy rakentaa elektroniikkateollisuutensa tyhjästä. Zeihanin mukaan nimittäin emme enää jatkossa tule saamaan iPhoneja tai muuta elektroniikkaa kaaokseen joutuneesta Kiinasta. Yleensäkin Kiinaan nojaavat toimitusketjut romahtavat.

Zeihan ennustaa myös Venäjälle surkeaa kohtaloa. Sitä tosin ennustavat kaikki muutkin, joten se osuus luennosta ei ollut niin yllättävä.

Mitä siis Suomen ja EUn pitäisi tehdä? Ensinnäkin meidän pitäisi kiireen vilkkaan vähentää riippuvuuttamme Kiinasta. Tämä tarkoittaa sitä, että eurooppalaisten täytyy ryhtyä rakentamaan omaa valmistuskapasiteettia niille tuotteille, joille sellaisen rakentaminen on suinkin mahdollista. Ja lisäksi täytyy ryhtyä etsimään uusia tavaroiden toimittajia muista maista kuin Kiinasta. Kannattaakin nyt presidentinvaalien alla seurata, mitä ehdokkaat sanovat Kiinasta ja riippuvuudestamme siihen.

Tuoreimmat PISA-tulokset ja miten ne vaikuttavat Suomen talouteen

Kirjoitin vuonna 2017 siitä, miten koululaisten osaamista mittaavien PISA-testien tulokset vaikuttavat maiden varallisuuteen. Tuo kirjoitus löytyy täältä. Siinä esittelin tutkimuksia, jotka osoittavat, että oppilaiden hyvä koulumenestys johtaa kansalaisten taloudelliseen hyvinvointiin. Tästä on kuitenkin jo yli 6 vuotta ja sen jälkeen on julkaistu jo kahdet uudet PISA-tulokset, joten on aika palata saman aiheen pariin.

Tänään julkistettiin vuonna 2022 tehdyn PISA-tutkimuksen tulokset, eivätkä ne ole hyviä Suomen kannalta. Suomalaisten koululaisten osaamisessa tapahtui laskua kaikissa mitatuissa oppiaineissa: matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä.

Alla oleva kuvaaja näyttää Suomen ja joidenkin vertailumaiden pisteiden kehityksen matematiikan osaamisessa vuosina 2003 - 2022. Suomen pisteet ovat tippuneet jokaisella mittauskerralla vuodesta 2006 lähtien.

Vaikka suomalaisten 15-vuotiaiden osaaminen onkin tippunut, on se edelleen hiukan OECD-maiden keskitason yläpuolella. Se ei kuitenkaan paljoa lämmitä, sillä Suomen menestys on pohjautunut huipputason osaamiseen. Ja nykyään nuortemme osaaminen on kaukana huipusta. Lähimaista Viro pärjäsi tutkimuksessa selvästi parhaiten. 

Tammikuussa 2023 julkaistiin oppimistestien ja talouden yhteydestä tutkimus, joka päivitti aiempien vastaavien tuloksia tuoreemmalla datalla. Tutkimuksen otsikko on Test scores and economic growth: update and extension. Tämä tutkimus vahvistaa aiempien vastaavien tutkimusten havaintoja. Eli maan talous kasvaa sitä voimakkaammin, mitä paremmin sen oppilaat pärjäävät PISA-testien kaltaisissa oppimistulosten mittauksissa. Erityisesti jos maalla on paljon huipputuloksia saavia oppilaita, niin se kiihdyttää talouskasvua vieläkin enemmän. 

Aiheesta löytyy toki muitakin tutkimuksia, jotka kaikki antavat samanlaiset tulokset. Tässä vielä yksi esimerkki vuonna 2023 julkaistusta tutkimuksesta. Se päätyy johtopäätökseen, että PISA-testeissä pärjääminen johtaa siihen, että maa pärjää paremmin myös innovaatioissa ja sen talous kasvaa nopeammin. Erityisesti matemaattista osaamista mittaavissa testeissä pärjääminen johtaa korkeampaan varallisuuteen per kansalainen. Toisaalta tutkimus toteaa, että vaikutusta on myös toiseen suuntaan. Eli varakkailla mailla on yleensä myös parempi koulutus kuin köyhillä mailla. Näin tästä voikin tulla itseään ruokkiva positiivinen kierre tai sitten kurjuutta lisäävä noidankehä.

Alla oleva kuvaaja näyttää korrelaation maan taloudellisen vaurauden (BKT per henki) ja PISA-kokeen matemaattisissa testeissä pärjäämisen välillä.

Tutkimus kannustaa päättäjiä investoimaan merkittävästi koulutukseen ja erityisesti matemaattisten taitojen opettamiseen, jotta kansalaisten varallisuus kasvaisi. 

Mutta onko Suomessa noudatettu tätä neuvoa? Valitettavasti ei ainakaan kovin hyvin. Koulutukseen tehtiin kovia leikkauksia vuosien 2011–19 välillä, jotka supistivat koulutuksen rahoituspohjaa noin kahdella miljardilla eurolla. Kaikenkaikkiaan koulutusmenot ovat noin 14 miljardia euroa. Alla oleva kuvaaja näyttää julkisten koulutusmenojemme osuuden BKT:sta eri vuosina.

Tästä näkyy, että koulutukseen on satsattu noin 6% bruttokansantuotteesta melko tasaisesti vuodesta 2000 lähtien.

Suomessa koulutusrahoitus on onneksi suurempi kuin EU:ssa keskimäärin mutta pienempi kuin muissa Pohjoismaissa. Vuonna 2020 Suomi investoi 5,4% BKT:stä koulutukseen, kun taas esimerkiksi Tanskan panostus oli 5,8%.

Koulutuksen rahoituksen suunta Suomessa on kuitenkin ollut huolestuttava verrattuna muihin OECD-maihin. Kun muut OECD-maat keskimäärin kasvattivat oppilaskohtaista rahoitusta vuosina 2012-2018, niin Suomi vähensi rahoitusta. Tässä valossa ei olekaan mikään ihme, että myös PISA-testeissä Suomi on tippunut kärjestä. Tuoreimmassa PISA-tutkimuksessa hyvin pärjännyt Viro on vertailun vuoksi satsannut vuonna 2021 6,1% BKT:stä koulutukseen.  

HS:n presidentinvaalien vaalikone

Vaalikone löytyy täältä.

Vaalikoneen mukaan parhaiten minulle sopivat ehdokkaat ovat:

1. Alexander Stubb, 73%
2. Pekka Haavisto, 72%
3. Mika Aaltola, 72%
4. Harry Harkimo, 69%
5. Olli Rehn, 68%
6. Li Andersson, 64%
7. Jussi Halla-aho, 63%
8. Sari Essayah, 61%

Alkuun hiukan ihmettelin sitä, miksi vaalikoneen mukaan Stubb olisi minulle sopivampi kuin Haavisto. Sillä kun tarkastelee Hesarin vaalikonevastausten perusteella tehtyä arvokarttaa, niin sen mukaan Haavisto osuu lähes tismalleen samaan kohtaan omien vastausteni kanssa. Ja Stubb on puolestaan jonkin matkan päässä enemmän oikealla ja vähemmän liberaalivihreä kuin minä.

Vaalikoneessa voi kuitenkin helposti vertailla ehdokkaita, joten kun otin Stubbin ja Haaviston vertailuun, asia selvisi nopeasti. Puolustukseen liittyvissä kysymyksissä Haavisto erosi merkittävästi omista vastauksistani.

Käytännössä siis ratkaiseva ero oli seurausta vain yhdestä kysymyksestä: Stubb sallisi ydinaseiden kuljetukset Suomen kautta kun taas Haavisto ei.

Ainakaan minulle tämä Hesarin vaalikone ei juurikaan tuonut apua sen valinnassa, ketä ehdokasta äänestäisin. Vaalikoneet ovat kätevä apuväline esimerkiksi kunnallis- ja eduskuntavaaleissa, joissa ehdokkaita on valtavan paljon, enkä itse tunne niistä kuin muutamat. Tuntemattomien ehdokkaiden joukosta on hyvä haarukoida vaalikoneiden avulla pienempi joukko ehdokkaita, joihin lähteä sitten tarkemmin tutustumaan. Presidenttiehdokkaiden kohdalla kuitenkin tiedän jo kaikki varteenotettavat ehdokkaat sen verran hyvin, ettei vastaavanlaisesta karsimisesta ole hyötyä.

Sen sijaan minulle paljon merkitsevämpää on se, millaisia päätöksiä ja kannanottoja ehdokkaat ovat aiemmin tehneet. Tästä kirjoitin aiemmin tässä jutussa.