Vasta pari päivää sitten löysin Perikato-nimisen blogin. Kyseessä on tuore blogi, jota on kirjoitettu vasta joulukuusta 2016 lähtien. Kirjoittaja on kuitenkin hyvin aktiivinen ja hän onkin naputellut vajaassa parissa kuukaudessa kiitettävän kasan blogi-kirjoituksia. Kaikkia en ole vielä ennättänyt lukemaan, mutta jo lukemieni perusteelle rohkenen suositella.
Perikadon kirjoittaja tuntuu seuraavan yhteiskunnallista ja talouspoliittista keskustelua hyvin laajasti. Hän nostaa esiin mielenkiintoisia havaintoja niin kotimaan politiikasta kuin merkittävien muiden valtioiden yhteiskunnallisista tapahtumista.
http://www.perikato.fi/
Tarkastellaan politiikkatoimenpiteiden järkevyyttä kriittisesti. Erityisesti keskitytään Suomen yhteiskunnallisiin asioihin ja päättäjiin, mutta aika ajoin tarkastellaan myös muiden maiden politiikkaa ja toimia.
tiistai 24. tammikuuta 2017
maanantai 23. tammikuuta 2017
Suomi heittämässä pyyhkeen kehään talouskasvun tavoittelussa
Useimpien talouden kasvua selittävien teorioiden taustalla on ajatus, että merkittävää talouskasvua voidaan saavuttaa vain uusilla ideoilla. Klassinen esimerkki on ravintola. Ravintola tuottaa lisäarvoa ja sitä kautta talouskasvua tarjoamalla aterioita asiakkailleen. Ravintola-annosten määrää voidaan lisätä palkkaamalla enemmän kokkeja ja tarjoilijoita sekä laajentamalla ravintolaa, jotta samaan aikaan voidaan palvella yhä useampia asiakkaita. Mutta nämä talouskasvun eväät on pian käytetty loppuun, sillä jossain vaiheessa keittiöön ei enää mahdu kokkeja ja muutenkin tilat loppuvat.
Ravintolan täytyy siis ruoka-annosten määrän sijasta kasvattaa yhdestä annoksesta saatavaa arvoa. Asiakkaat ovat valmiita maksamaan huippuateriasta upeassa ympäristössä moninkertaisesti verrattuna tusina-annokseen. Ravintola saa enemmän talouskasvua aikaan kehittelemällä uusia innovatiivisia ruoka-annoksia eli kehittämällä parempia reseptejä. Yleisestikin innovaatiot toimivat samaan tapaan kuin ravintolassa käytettävät reseptit. Paremman idean ja osaamisen avulla voidaan yhdistää raaka-aineita, koneita ja työvoimaa, jotta saadaan aikaiseksi entistä parempia tuotteita ja palveluita. Ja ne menevät kaupaksi paljon paremmin kuin huonommat kilpailevat tuotteet tai palvelut.
Ihmiskunta on viimeisten 200 vuoden aikana saavuttanut käsittämätöntä talouskasvua kehittelemällä jatkuvasti uusia ideoita. Ongelmana vain on, että monen nykytutkimuksen mukaan uusien ideoiden kehittäminen tulee koko ajan vaikeammaksi. Esimerkiksi Bloomin ja kumppaneiden artikkeli "Are Ideas Getting Harder to Find" kertoo tästä ongelmasta.
Artikkelin perusidea on, että jotta voisimme saavuttaa nykyisen talouskasvun (vaikkapa 2% vuodessa), meidän täytyy kasvattaa takaisesti uuden ideoimiseen käytettäviä resursseja. Jos siis haluamme ylläpitää nykyisen talouskasvun, ei riitä, että investoimme tutkimukseen ja kehitykseen saman verran kuin viime vuonna. Sen sijaan meidän täytyy jatkuvasti lisätä panoksiamme tutkimukseen ja kehitykseen.
Valitettavasti Suomi on viimeiset 6 vuotta vähentänyt t&k-menoja puhumattakaan siitä, että olisimme kasvattaneet niitä tasaisesti. Talousteorian mukaan tällöin Suomen talouskasvun pitäisi heiketä. Ja näin on tapahtunutkin. Vuonna 2008 Suomi investoi tutkimukseen ja kehitykseen noin 3,5% BKT:sta. Vuonna 2016 t&k-menojen osuus oli vain noin 2,8% BKT:sta. Absoluuttisina lukuina t&k-investoinnit olivat vuonna 2008 noin 7 Mrd. € ja vuonna 2016 noin 5 Mrd. €.
Näyttää siis siltä, että Suomi on luovuttamassa talouskasvun tavoittelun.
Ravintolan täytyy siis ruoka-annosten määrän sijasta kasvattaa yhdestä annoksesta saatavaa arvoa. Asiakkaat ovat valmiita maksamaan huippuateriasta upeassa ympäristössä moninkertaisesti verrattuna tusina-annokseen. Ravintola saa enemmän talouskasvua aikaan kehittelemällä uusia innovatiivisia ruoka-annoksia eli kehittämällä parempia reseptejä. Yleisestikin innovaatiot toimivat samaan tapaan kuin ravintolassa käytettävät reseptit. Paremman idean ja osaamisen avulla voidaan yhdistää raaka-aineita, koneita ja työvoimaa, jotta saadaan aikaiseksi entistä parempia tuotteita ja palveluita. Ja ne menevät kaupaksi paljon paremmin kuin huonommat kilpailevat tuotteet tai palvelut.
Ihmiskunta on viimeisten 200 vuoden aikana saavuttanut käsittämätöntä talouskasvua kehittelemällä jatkuvasti uusia ideoita. Ongelmana vain on, että monen nykytutkimuksen mukaan uusien ideoiden kehittäminen tulee koko ajan vaikeammaksi. Esimerkiksi Bloomin ja kumppaneiden artikkeli "Are Ideas Getting Harder to Find" kertoo tästä ongelmasta.
Artikkelin perusidea on, että jotta voisimme saavuttaa nykyisen talouskasvun (vaikkapa 2% vuodessa), meidän täytyy kasvattaa takaisesti uuden ideoimiseen käytettäviä resursseja. Jos siis haluamme ylläpitää nykyisen talouskasvun, ei riitä, että investoimme tutkimukseen ja kehitykseen saman verran kuin viime vuonna. Sen sijaan meidän täytyy jatkuvasti lisätä panoksiamme tutkimukseen ja kehitykseen.
Valitettavasti Suomi on viimeiset 6 vuotta vähentänyt t&k-menoja puhumattakaan siitä, että olisimme kasvattaneet niitä tasaisesti. Talousteorian mukaan tällöin Suomen talouskasvun pitäisi heiketä. Ja näin on tapahtunutkin. Vuonna 2008 Suomi investoi tutkimukseen ja kehitykseen noin 3,5% BKT:sta. Vuonna 2016 t&k-menojen osuus oli vain noin 2,8% BKT:sta. Absoluuttisina lukuina t&k-investoinnit olivat vuonna 2008 noin 7 Mrd. € ja vuonna 2016 noin 5 Mrd. €.
Näyttää siis siltä, että Suomi on luovuttamassa talouskasvun tavoittelun.
tiistai 3. tammikuuta 2017
Reaktioita Suomen perustulokokeiluun
Erilaisissa kansainvälisissä tiedotusvälineissä ja blogeissa on huomioitu Suomen perustulokokeilu. Vuoden alussa käynnistyneestä pilotista ovat uutisoineet esimerkiksi Forbes, CNN Money, Business Insider ja The Guardian. Pelkkää uutisointia kiinnostavampia ovat talousasiantuntijoiden arviot perustulokokeilun järkevyydestä.
Tim Worstall, joka kirjoittaa mielipidekirjoituksia mm. Forbesiin, suhtautuu hyvin positiivisesti Suomen perustulokokeiluun. Mielenkiintoisesti hän myös muistuttaa, että voimakkaasti vapaaseen markkinatalouteen uskonut Milton Friedman kannatti perustuloa. Worstallin mielestä ensinnäkin on erittäin kannatettavaa, että uusia poliittisia ajatuksia testataan aidosti. Lisäksi hän uskoo, että kokeilu antaa positiivisia tuloksia eli kokeiluun mukaan valitut työttömät tulevat työllistymään selvästi paremmin kuin verrokkityöttömät, jotka eivät ole mukana kokeilussa. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että koska perustuloa saa riippumatta siitä, saako itsensä työllistettyä vai ei, niin työttömän kohtaama rajaveroaste on paljon alhaisempi, kuin mitä se olisi ilman kokeilua. Eli työttömän kannattaa hankkia itselleen töitä, koska hän saa siten enemmän tuloja itselleen.
Arvostettu taloustieteilijä Scott Sumner otti myös kantaa Suomen perustulokokeiluun. Hänellä on varauksia kokeilun suhteen, mutta Sumnerkin myöntää, että kokeilu voi tuoda parannuksia verrattuna Suomen nykyiseen työttömyystukijärjestelmään. Blogikirjoituksessa tuodaan esiin vain kahden vuoden kestävän pilotin puutteet, kun yritetään arvioida perustulon pitkäaikaisia vaikutuksia. Sumner uskoo, että hyvin tehty perustulomalli kannustaa ihmisiä työllistymään verrattuna nykyisenkaltaisiin passivoiviin työttömyystukiin. Hän kuitenkin näkee, että palkkatuki olisi luultavasti vieläkin parempi ratkaisu. Ja kaikkein paras ratkaisu olisi matala perustulo yhdistettynä palkkatukeen.
Sumner arvelee Suomessa testattavan 560€/kk perustulon olevan riittävän matala, jotta se ei kannusta ketään jäämään työttömäksi. Toisaalta näin matala perustulo ei riitä korvaamaan kaikkia työttömien saamia tukia, joten pilotin tuloksiin täytyy suhtautua riittävän kriittisesti.
Tim Worstall, joka kirjoittaa mielipidekirjoituksia mm. Forbesiin, suhtautuu hyvin positiivisesti Suomen perustulokokeiluun. Mielenkiintoisesti hän myös muistuttaa, että voimakkaasti vapaaseen markkinatalouteen uskonut Milton Friedman kannatti perustuloa. Worstallin mielestä ensinnäkin on erittäin kannatettavaa, että uusia poliittisia ajatuksia testataan aidosti. Lisäksi hän uskoo, että kokeilu antaa positiivisia tuloksia eli kokeiluun mukaan valitut työttömät tulevat työllistymään selvästi paremmin kuin verrokkityöttömät, jotka eivät ole mukana kokeilussa. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että koska perustuloa saa riippumatta siitä, saako itsensä työllistettyä vai ei, niin työttömän kohtaama rajaveroaste on paljon alhaisempi, kuin mitä se olisi ilman kokeilua. Eli työttömän kannattaa hankkia itselleen töitä, koska hän saa siten enemmän tuloja itselleen.
Arvostettu taloustieteilijä Scott Sumner otti myös kantaa Suomen perustulokokeiluun. Hänellä on varauksia kokeilun suhteen, mutta Sumnerkin myöntää, että kokeilu voi tuoda parannuksia verrattuna Suomen nykyiseen työttömyystukijärjestelmään. Blogikirjoituksessa tuodaan esiin vain kahden vuoden kestävän pilotin puutteet, kun yritetään arvioida perustulon pitkäaikaisia vaikutuksia. Sumner uskoo, että hyvin tehty perustulomalli kannustaa ihmisiä työllistymään verrattuna nykyisenkaltaisiin passivoiviin työttömyystukiin. Hän kuitenkin näkee, että palkkatuki olisi luultavasti vieläkin parempi ratkaisu. Ja kaikkein paras ratkaisu olisi matala perustulo yhdistettynä palkkatukeen.
Sumner arvelee Suomessa testattavan 560€/kk perustulon olevan riittävän matala, jotta se ei kannusta ketään jäämään työttömäksi. Toisaalta näin matala perustulo ei riitä korvaamaan kaikkia työttömien saamia tukia, joten pilotin tuloksiin täytyy suhtautua riittävän kriittisesti.
tiistai 27. joulukuuta 2016
Vaihtoehtoiset vapauspuolueet: Piraattipuolue ja Liberaalipuolue
Eduskunnan ulkopuoliset yksilöiden vapautta korostavat puolueet ovat herättäneet kiinnostukseni. Esimerkiksi vähän aikaa sitten Liberaalipuolueen ehdokas Tuomas Tiainen kirjoitti hyvin puheenvuoron asumistuen haitoista. Tässä linkki Tuomaksen tekstiin. Toisaalta yksittäiset Piraattipuolueen edustajat nousivat edellisissä eduskuntavaaleissa korkealle tekemissäni vaalikoneissa. Tämän takia päätin tutustua tarkemmin sekä Liberaalipuolueen että Piraattipuolueen kunnallisvaaliohjelmiin.
Liberaalipuolueen ohjelma löytyy täältä.
Piraattipuolueen ohjelma löytyy täältä.
Liberaalipuolueen kunnallisvaaliohjelma aiheutti pettymyksen. Otsikkotasolla vaaliohjelma sisältää kannatettavia asioita, mutta sisältö on ainakin vielä niin vähäistä, ettei tuosta saa mitään konkreettista otetta. Esimerkiksi varmaankin kaikki maailman puolueet ovat yhtä mieltä siitä, että kunnan keräämien verorahojen käytön tulee olla hyvin perusteltua. Sitten vasta päästäisiin todelliseen politiikkaan, jos liberaalit kertoisivat, millaisiin asioihin verorahoja kannattaa käyttää ja millaisiin ei. Liberaalien kuntavaaliohjelma toivottavasti tästä vielä täsmentyy ja saa lisää lihaa luidensa ympärille, kun kunnallisvaalit lähestyvät.
Piraattipuolueen kuntavaaliohjelma näyttää paljon valmiimmalta. Sillä on pituuttakin noin 3 kertaa enemmän kuin Liberaalipuolueen ohjelmalla. Piraattien ohjelmassa yhdistyvät 3 isoa teemaa:
Liberaalipuolueen ohjelma löytyy täältä.
Piraattipuolueen ohjelma löytyy täältä.
Liberaalipuolueen kunnallisvaaliohjelma aiheutti pettymyksen. Otsikkotasolla vaaliohjelma sisältää kannatettavia asioita, mutta sisältö on ainakin vielä niin vähäistä, ettei tuosta saa mitään konkreettista otetta. Esimerkiksi varmaankin kaikki maailman puolueet ovat yhtä mieltä siitä, että kunnan keräämien verorahojen käytön tulee olla hyvin perusteltua. Sitten vasta päästäisiin todelliseen politiikkaan, jos liberaalit kertoisivat, millaisiin asioihin verorahoja kannattaa käyttää ja millaisiin ei. Liberaalien kuntavaaliohjelma toivottavasti tästä vielä täsmentyy ja saa lisää lihaa luidensa ympärille, kun kunnallisvaalit lähestyvät.
Piraattipuolueen kuntavaaliohjelma näyttää paljon valmiimmalta. Sillä on pituuttakin noin 3 kertaa enemmän kuin Liberaalipuolueen ohjelmalla. Piraattien ohjelmassa yhdistyvät 3 isoa teemaa:
- Tiedon vapaus
- Tavallisten kuntalaisten mahdollisuus osallistua kunnan päätöksentekoon
- Ympäristöystävällisyys
Löysin piraattien ohjelmasta useammankin hyvän yksityiskohdan, joiden toivoisin toteutuvan. Esimerkiksi olisi erittäin järkevää, ettei kaikista rakennettavista asunnoista tarvitsisi tehdä esteettömiä. Ja kuntapäättäjien kokousmuistiot ja asiakakirjat tulisi tottakai jakaa avoimesti netissä.
Kuntavaaleissa kuitenkin ratkaisevaa on, miten eri puolueiden ehdokkaat suhtautuvat juuri sinun kuntasi isoihin konkreettisiin päätettäviin asioihin. Esimerkiksi kannattaako puolue sen kiistellyn virkistysalueen muuttamista asuinalueeksi tai mitä mieltä ehdokkaat ovat esimerkiksi uuden tunnelin rakentamisesta. Tämän takia yleistasolla kuntavaaliohjelmien katsominen ei anna niin paljon eväitä. Pitää odottaa sitä, että kuulee eri ehdokkaiden näkemykset juuri oman kunnan asioihin.
torstai 22. joulukuuta 2016
Keynes vastaan Hayek
Pari yllättävän hauskaa ja hyvin tehtyä videota kahdesta suuresta taloustieteilijästä.
"Fear the Boom and Bust" Keynes vs. Hayek
https://www.youtube.com/watch?v=d0nERTFo-Sk
"Fight of the Century": Keynes vs Hayek
https://www.youtube.com/watch?v=GTQnarzmTOc
Videot ovat talouden taantumassa erittäin ajankohtaisia. Pitäisikö talouspolitiikalla elvyttää vai ei? Mitä hyötyä elvytyspolitiikasta voi olla ja toisaalta millaisia huonoja seuraamuksia siitä voi koitua.
"Fear the Boom and Bust" Keynes vs. Hayek
https://www.youtube.com/watch?v=d0nERTFo-Sk
"Fight of the Century": Keynes vs Hayek
https://www.youtube.com/watch?v=GTQnarzmTOc
Videot ovat talouden taantumassa erittäin ajankohtaisia. Pitäisikö talouspolitiikalla elvyttää vai ei? Mitä hyötyä elvytyspolitiikasta voi olla ja toisaalta millaisia huonoja seuraamuksia siitä voi koitua.
torstai 8. joulukuuta 2016
Terrafamen eli Talvivaaran kaivoksen arvon hahmottelua
Olen miettinyt Talvivaaran kaivoksen ostamista Terrafamelta. Sen takia yritän hahmotella, paljonko koko roskasta kannattaisi maksaa. Yrityksen arvon saa laskemalla yhteen yrityksen tulevien vuosien voitot tai tappiot diskontattuna eli ottamalla huomioon sen, että euro tänään on parempi kuin euro huomenna. Käytännössä diskonttaus tapahtuu jakamalla tulevan vuoden t arvioidun voiton tai tappion nimittäjällä (1 + r + e)^t, missä r on reaalinen korkotaso, e on sopiva riskilisä ja t on aika vuosina nykyhetkestä siihen, kun voitto tai tappio toteutuu.
Lähdetään siis ensin arvaamaan, millaisia voittoja tai tappioita Talvivaaran kaivostoiminta voisi tulevaisuudessa tuoda. Vuonna 2015 Terrafame teki 93 M€ tappiota. Vuonna 2016 Terrafamen käyttökate tammi-syyskuussa on ollut 136 M€ tappiolla. Tänä vuonna tulee siis selvästi enemmän tappiota, koska myös toiminta kaivoksella on voimakkaampaa. Terrafamen tavoitteena on saavuttaa positiivinen kassavirta vuonna 2018. Toisaalta useat Talvivaaran toimintaa pitkään seuranneet asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei kaivostoimintaa voi koskaan saada kannattavaksi. Esimerkiksi Talvivaaran Vangit -kirjan mukaan Talvivaaran entisen kaivoksen pyörittäminen kannattavasti vaatisi Terrafamelta "akrobatiaa".
Näiden tietojen perusteella veikataan siis seuraavanlaiset vuotuiset tulokset Terrafamelle (ja korostan, että nämä ovat pitkälti arvauksia).
Vuonna 2017: -140M€ sillä oletuksella, että toiminta menee selvästi kannattavampaan suuntaan
Vuonna 2018: - 60 M€ sillä olen melko optimistinen ja uskon, että Terrafame pääsee hyvän matkaa kohti tavoitettaan positiivisesta kassavirrasta
Vuonna 2019: -10 M€ eli tehdään enää vain vähän tappiota. Tällöin vuotuinen nikkelin ja sinkin tuotanto on saavuttanut maksiminsa.
Vuonna 2020 - 2024: 20 M€ voittoa, oletetaan että nikkelin ja sinkin hinta ovat nousseet upeasti ja pysyy 5 vuotta korkealla.
Vuonna 2025 - 2030: 5 M€ oletetaan, että nikkelin ja sinkin hinta laskee mutta pysyy toiminta pysyy kuitenkin juuri ja juuri kannattavana.
Sitten pitäisi arvioida r ja e. Korkojen ennustetaan nousevan nykyisestä pikkuhiljaa, joten oletetaan reaalisen koron nousen lähivuosina vaiheittain yhdestä prosentista kolmeen prosenttiin. Talvivaaran kaivostoiminta on tähän saakka tuottanut pelkästään tappioita. Lisäksi erilaiset ympäristöongelmat ovat vaivanneet vähän väliä. Sen takia on hyvin perusteltua käyttää erittäin suurta riskilisää. Valitaan e:ksi 10%.
Saadaan siis seuraavanlaiset laskelmat:
Näillä laskelmilla Terrafamen kaivoksen arvo on siis -125 M€ miinuksella. Enpä taida tuota huolia.
Lähdetään siis ensin arvaamaan, millaisia voittoja tai tappioita Talvivaaran kaivostoiminta voisi tulevaisuudessa tuoda. Vuonna 2015 Terrafame teki 93 M€ tappiota. Vuonna 2016 Terrafamen käyttökate tammi-syyskuussa on ollut 136 M€ tappiolla. Tänä vuonna tulee siis selvästi enemmän tappiota, koska myös toiminta kaivoksella on voimakkaampaa. Terrafamen tavoitteena on saavuttaa positiivinen kassavirta vuonna 2018. Toisaalta useat Talvivaaran toimintaa pitkään seuranneet asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei kaivostoimintaa voi koskaan saada kannattavaksi. Esimerkiksi Talvivaaran Vangit -kirjan mukaan Talvivaaran entisen kaivoksen pyörittäminen kannattavasti vaatisi Terrafamelta "akrobatiaa".
Näiden tietojen perusteella veikataan siis seuraavanlaiset vuotuiset tulokset Terrafamelle (ja korostan, että nämä ovat pitkälti arvauksia).
Vuonna 2017: -140M€ sillä oletuksella, että toiminta menee selvästi kannattavampaan suuntaan
Vuonna 2018: - 60 M€ sillä olen melko optimistinen ja uskon, että Terrafame pääsee hyvän matkaa kohti tavoitettaan positiivisesta kassavirrasta
Vuonna 2019: -10 M€ eli tehdään enää vain vähän tappiota. Tällöin vuotuinen nikkelin ja sinkin tuotanto on saavuttanut maksiminsa.
Vuonna 2020 - 2024: 20 M€ voittoa, oletetaan että nikkelin ja sinkin hinta ovat nousseet upeasti ja pysyy 5 vuotta korkealla.
Vuonna 2025 - 2030: 5 M€ oletetaan, että nikkelin ja sinkin hinta laskee mutta pysyy toiminta pysyy kuitenkin juuri ja juuri kannattavana.
Sitten pitäisi arvioida r ja e. Korkojen ennustetaan nousevan nykyisestä pikkuhiljaa, joten oletetaan reaalisen koron nousen lähivuosina vaiheittain yhdestä prosentista kolmeen prosenttiin. Talvivaaran kaivostoiminta on tähän saakka tuottanut pelkästään tappioita. Lisäksi erilaiset ympäristöongelmat ovat vaivanneet vähän väliä. Sen takia on hyvin perusteltua käyttää erittäin suurta riskilisää. Valitaan e:ksi 10%.
Saadaan siis seuraavanlaiset laskelmat:
Näillä laskelmilla Terrafamen kaivoksen arvo on siis -125 M€ miinuksella. Enpä taida tuota huolia.
tiistai 6. joulukuuta 2016
Italian kansanäänestys
Lukuisat tiedotusvälineet ovat kuvanneet Italian kansanäänestystä jälleen yhdeksi äänestykseksi, jolla punnitaan tavallisten kansalaisten luottamus Euroopan unioniin. Sen lisäksi on sanottu, että äänestyksessä punnitaan Italian hallituksen ja erityisesti sen pääministerin luottamus. Julkisuudessa on siis annettu vahvasti sellainen kuva, että äänestäjät eivät niinkään välitä varsinaisesta äänestyksen kohteesta vaan itseasiassa kertovat kantansa siitä, haluavatko Italian olevan mukana EU:ssa ja kannattavatko he Renziä ja tämän hallitusta. Tämä tuntuu käsittämättömältä italialaisten aliarvioimiselta. En ymmärrä, miksei kukaan tunnu ajattelevan, että ehkäpä italialaiset sittenkin ottivat ihan tosissaan kansanäänestyksen varsinaisen sisällön ja äänestivätkin siitä.
Monet uudistuksia vastaan äänestäneet ilmeisestikin ihan aidosti näkivät uudistukset huonoina ja jopa vaarallisina. Jos uudistukset olisivat menneet läpi, olisi Italian pääministerin ollut paljon helpompi saada aikaan suuria muutoksia. Kun miettii, millaisia pääministereitä Italialla on menneinä vuosina ollut (muistattehan Berlusconin), niin vallan keskittäminen pääministerille ei kuulosta kovin turvalliselta vaihtoehdolta. Lisäksi vastustajien mukaan uudistus olisi voinut lisätä korruptiota, koska senaatin jäseniä ei olisi enää valittu samalla tavalla. Näitä tärkeämpänä syynä vastustaa muutosta oli The Economist -lehden mukaan se, että Renzin ehdottamien uudistusten käytäntöönpano olisi vienyt aikaa ja energiaa muilta, paljon tärkeämmiltä uudistuksilta.
Monet uudistuksia vastaan äänestäneet ilmeisestikin ihan aidosti näkivät uudistukset huonoina ja jopa vaarallisina. Jos uudistukset olisivat menneet läpi, olisi Italian pääministerin ollut paljon helpompi saada aikaan suuria muutoksia. Kun miettii, millaisia pääministereitä Italialla on menneinä vuosina ollut (muistattehan Berlusconin), niin vallan keskittäminen pääministerille ei kuulosta kovin turvalliselta vaihtoehdolta. Lisäksi vastustajien mukaan uudistus olisi voinut lisätä korruptiota, koska senaatin jäseniä ei olisi enää valittu samalla tavalla. Näitä tärkeämpänä syynä vastustaa muutosta oli The Economist -lehden mukaan se, että Renzin ehdottamien uudistusten käytäntöönpano olisi vienyt aikaa ja energiaa muilta, paljon tärkeämmiltä uudistuksilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)