Italian kansanäänestys

Lukuisat tiedotusvälineet ovat kuvanneet Italian kansanäänestystä jälleen yhdeksi äänestykseksi, jolla punnitaan tavallisten kansalaisten luottamus Euroopan unioniin. Sen lisäksi on sanottu, että äänestyksessä punnitaan Italian hallituksen ja erityisesti sen pääministerin luottamus. Julkisuudessa on siis annettu vahvasti sellainen kuva, että äänestäjät eivät niinkään välitä varsinaisesta äänestyksen kohteesta vaan itseasiassa kertovat kantansa siitä, haluavatko Italian olevan mukana EU:ssa ja kannattavatko he Renziä ja tämän hallitusta. Tämä tuntuu käsittämättömältä italialaisten aliarvioimiselta. En ymmärrä, miksei kukaan tunnu ajattelevan, että ehkäpä italialaiset sittenkin ottivat ihan tosissaan kansanäänestyksen varsinaisen sisällön ja äänestivätkin siitä.

Monet uudistuksia vastaan äänestäneet ilmeisestikin ihan aidosti näkivät uudistukset huonoina ja jopa vaarallisina. Jos uudistukset olisivat menneet läpi, olisi Italian pääministerin ollut paljon helpompi saada aikaan suuria muutoksia. Kun miettii, millaisia pääministereitä Italialla on menneinä vuosina ollut (muistattehan Berlusconin), niin vallan keskittäminen pääministerille ei kuulosta kovin turvalliselta vaihtoehdolta. Lisäksi vastustajien mukaan uudistus olisi voinut lisätä korruptiota, koska senaatin jäseniä ei olisi enää valittu samalla tavalla. Näitä tärkeämpänä syynä vastustaa muutosta oli The Economist -lehden mukaan se, että Renzin ehdottamien uudistusten käytäntöönpano olisi vienyt aikaa ja energiaa muilta, paljon tärkeämmiltä uudistuksilta.