Italian kansanäänestys

Lukuisat tiedotusvälineet ovat kuvanneet Italian kansanäänestystä jälleen yhdeksi äänestykseksi, jolla punnitaan tavallisten kansalaisten luottamus Euroopan unioniin. Sen lisäksi on sanottu, että äänestyksessä punnitaan Italian hallituksen ja erityisesti sen pääministerin luottamus. Julkisuudessa on siis annettu vahvasti sellainen kuva, että äänestäjät eivät niinkään välitä varsinaisesta äänestyksen kohteesta vaan itseasiassa kertovat kantansa siitä, haluavatko Italian olevan mukana EU:ssa ja kannattavatko he Renziä ja tämän hallitusta. Tämä tuntuu käsittämättömältä italialaisten aliarvioimiselta. En ymmärrä, miksei kukaan tunnu ajattelevan, että ehkäpä italialaiset sittenkin ottivat ihan tosissaan kansanäänestyksen varsinaisen sisällön ja äänestivätkin siitä.

Monet uudistuksia vastaan äänestäneet ilmeisestikin ihan aidosti näkivät uudistukset huonoina ja jopa vaarallisina. Jos uudistukset olisivat menneet läpi, olisi Italian pääministerin ollut paljon helpompi saada aikaan suuria muutoksia. Kun miettii, millaisia pääministereitä Italialla on menneinä vuosina ollut (muistattehan Berlusconin), niin vallan keskittäminen pääministerille ei kuulosta kovin turvalliselta vaihtoehdolta. Lisäksi vastustajien mukaan uudistus olisi voinut lisätä korruptiota, koska senaatin jäseniä ei olisi enää valittu samalla tavalla. Näitä tärkeämpänä syynä vastustaa muutosta oli The Economist -lehden mukaan se, että Renzin ehdottamien uudistusten käytäntöönpano olisi vienyt aikaa ja energiaa muilta, paljon tärkeämmiltä uudistuksilta.

Minimipalkasta

Vasemmistoliitto on esittänyt lakiin pohjautuvaa minimipalkkaa, joka olisi suuruudeltaan 10 euroa per tunti. Tämä tarkoittaisi sitä, että laki estäisi maksamasta mistään työstä tätä pienempää palkkaa, vaikka työntekijöiden ja työantajien keskinäiset sopimukset sen sallisivatkin. Taustalla tässä on huoli siitä, että ihmiset eivät tule toimeen palkallaan, jos palkka jää liian pieneksi. Tietenkin olisi hienoa, jos kaikille olisi tarjolla hyväpalkkaisia töitä. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, vaan tällä hetkellä työttömiä on noin 200 000.

Näistä noin 200 000 työttömästä luultavasti iso osa etsii aktiivisesti töitä. Ja näistä aktiivisista töiden hakijoista varmasti merkittävä osa olisi halukkaita paremman työn puutteessa tekemään myös matalapalkkaista työtä. Pitkäaikaistyöttömiä on noin 130 000, mikä kielii siitä, että töitä on vaikea löytää. Meillä on siis tilanne, jossa töitä ei tunnu riittävän kaikille eli kaikelle tarjolla olevalle työvoimalle ei riitä kysyntää.

Työvoiman kysyntä pohjautuu siihen, että yritykset, virastot, yksittäiset ihmiset tai ylipäätään työn tarjoajat haluavat saada jotakin tehdyksi. Esimerkiksi kesällä jäätelökioskia pyörittävä yrittäjä haluaa saada myytyä asiakkailleen jäätelöä ja sitä varten hän tarvitsee jonkun työskentelemään jäätelökioskillaan. Entä mikä määrää sen, millaista palkkaa jäätelökioskia pyörittävä yrittäjä voi maksaa työntekijälleen? Tämän määrää työntekijän tekemän työn arvo yrittäjälle.

Oletetaan, että tyypillisen työtunnin aikana jäätelökioskin työntekijä pyöräyttää ja myy keskimäärin 10 jäätelötötteröä. Yhden jäätelötötterön hinta on 3,5 euroa, josta raaka-aineiden (jäätelön ja vohvelin sekä asiakkaille annettavan servetin) kustannus jäätelökioskille on 1 euro. Oletetaan lisäksi yksinkertaisuuden vuoksi, että kioskin vuokraan, sähköihin ja muihin kiinteisiin menoihin menevät kustannukset ovat suuruudeltaan 5 000 euroa per kuukausi. Potentiaalista jäätelöiden myyntiaikaa on kesällä 12 tuntia per vuorokausi.

Jos jäätelökioskia pyörittäisi 3 kuukauden ajan 12 tuntia vuorokaudessa, niin tulot ja menot ILMAN palkkoja olisivat:

Myytyjä jäätelöitä: 3 x 30 x 12 x 10 kpl = 10 800 kpl

Tulot myydyistä jäätelöistä kun raaka-aineiden kustannukset vähennetty: 2,5 € x 10 800 = 27 000 €

Kiinteät kustannukset 3 kuukauden osalta: 3 x 5 000 € = 15 000 €

Voitto ILMAN palkkoja olisi 27 000 € - 15 000 € = 12 000 €

Tehtyjä työtunteja tässä esimerkissä on yhteensä 3 x 30 x 12 h = 1 080 h.

Jotta jäätelökioskia pyörittävä yrittäjä ei tekisi tappiota, hän voisi maksaa yhdestä tehdystä työtunnista 12 000 € / 1 080 h = 11,1 € / h. Henkilösivukulut (työnantajan vakuutusmaksut jne) huomioiden yrittäjä pystyisi maksamaan palkkaa 11,1 € per h / 1,5 = 7,4 € per h. Kioskiyrittäjä ei millään pysty itse työskentelemään kioskilla kesän jokaisena päivänä 12 tuntia päivässä. Ja sellainen kioski, joka on vain välillä kesällä auki, ei houkuttele asiakkaita. Eli kioskiyrittäjän kannattaa palkata joku muukin kioskille töihin, vaikka hän ei saisikaan mitään voittoa näiltä palkatun työntekijän tekemiltä tunneilta. Tappiota ei kuitenkaan kannata tehdä, joten kioskiyrittäjä voi maksaa enintään 7,4 € tunti ulkopuoliselle työntekijälle.

Tuntuisi järkevältä olettaa, että löytyisi nuoria kesätyönhakijoita, jotka olisivat kiinnostuneita työskentelemään jäätelökioskilla tällä 7,4 € tuntipalkalla. Eli ilman minimipalkkalakia on oletettavaa, että jäätelökioskia voidaan pitää auki 12 tuntia per vuorokausi kesän ajan ja 1 tai 2 nuorta saisi tätä kautta kesätyöpaikan, lisärahaa ja arvokasta työkokemusta.

Miten 10 euron minimipalkka sitten vaikuttaisi tähän? Saisiko minimipalkka kioskiyrittäjää nostamaan maksamaan tuntipalkkaa tähän 10 euroon? Ei tietenkään, koska tällöin kioski tekisi selvää tappiota jokaiselta palkatun työntekijän tekemältä tunnilta. Minimipalkan vaikutus olisi siis joko se, että kioskiyrittäjä jättäisi kokonaan avaamatta jäätelökioskin tai sitten kioski olisi auki esimerkiksi vain 6 päivänä viikossa ja vain 8 tuntia vuorokaudessa. Ja 1 tai 2 nuorta jäisivät vaille kesätöitä.

Ylen puheenjohtajatentit

Olen nyt katsonut kaikki Ylen puheenjohtajatentit. Suosittelen katsomaan ainakin niiden puolueiden johtajien tentit, joiden äänestämistä harkitset. Tällaisesta yhden johtajan tentistä kerrallaan saa paljon paremman käsityksen siitä, mitä mikäkin puolue ajaa kuin kaikkien puheenjohtajien vaaliväittelyistä.  Kaikki tentit löytyvät Yle Areenasta täältä.

Päällimmäiseksi tenteistä jäi mieleen pettymys Juha Sipilää kohtaan. Keskustan puheenjohtaja asetteli sanansa niin varovaisesti, ettei tentin perusteella katsoja saanut selkeää kuvaa siitä, mitä Keskusta todella aikoo monen tärkeä asian suhteen. Tyypillinen vastaus Sipilältä oli: "Tähän meillä ei ole vielä kantaa" tai "Tätä on syytä pohtia." Tuntuu suorastaan törkeältä, että äänestäjille ei suostuta kertomaan suoraan, mitä he saavat, jos äänestävät Keskustaa. Pahimmassa tapauksessa päättämättömyys ei olekaan varovaisuutta vaan Suomen todennäköiseltä tulevalta pääministeripuolueelta puuttuu ajatuksia ja näkemyksiä.

Toiseksi tenteistä jäi käteen positiivinen yllätys Timo Soinista. Soini jätti tällä kertaa epämääräiset populistiset kielikuvat tyystin käyttämättä. Sen sijaan perussuomalaisten pomo vastasi selkeästi ja jämäkästi sekä erityisesti asiallisesti kysymyksiin. Esiintyjänä hänestä jäi tenttien jälkeen kaikkein paras kuva. Myös muutamat perussuomalaisten talousajatukset olivat järkeviä. Erityisesti tykkäsin perustulon suuntaan vievästä ajatuksesta sallia työttömän hankkia työtuloja tuhanteen euroon saakka ilman, että menettää työttömyystuet. Se on hyvä ja konkreettinen keino kannustaa työttömiä ottamaan vastaan edes osa-aikaista työtä.

Muuten olisin kruunannut Soinin tenttien voittajaksi, mutta liian monessa asiakysymyksessä he ovat mielestäni harhateillä. Esimerkiksi jotkut veronalennukset heiltä ovat järjettömiä populistisia heittoja. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa autoveron poisto.

Kun huomioidaan sekä substanssi että esiintymistaidot, niin Carl Haglund RKP:stä vei puheenjohtajatenttien voiton. Hän vastasi suoraan ja selkeästi. Lisäksi RKP:ltä tuli monia hyviä ajatuksia talouden ja työttömyystilanteen parantamiseksi. Kunpa vain he luopuisivat pakkoruotsin vaatimisesta, mikä tietty on turha toivo.

Kaikkein surkeimmin pärjäsivät Alexander Stubb Kokoomuksesta ja Paavo Arhinmäki Vasemmistoliitosta. Stubb kaarteli talous- ja työllisyyskysymyksissä vielä paljon Sipilääkin pahemmin. Arhinmäki puolestaan meni puheissaan sekaisin monessakin asiassa. Ja monet vasemmistoliiton talousajatukset tuntuvat nykyisessä taloudellisessa tilanteessa puhtaasti mahdottomilta. 

  

Miten eri vaalikoneiden antamat tulokset eroavat toisistaan

Vertailen eri vaalikoneiden minulle antamia ehdokkaita sekä puolueita ja tutkin, miten paljon vaalikoneen tulokset vaihtelevat vaalikoneesta toiseen.

Helsingin sanomien vaalikoneen tulokset

Hesarin vaalikoneen mukaan minulle sopivimmat puolueet ovat:

1. Piraattipuolue 75%
2. Vihreät 75%
3. RKP 73%
4. Kokoomus 70%
5. Keskusta 69%

Sopivimmat yksittäiset ehdokkaat puolestaan ovat:

1. Hannu Oskala 82%
2. Antero Vartia 82%
3. Mari Holopainen 81%
4. Silja Borgasdottir Sandelin 80%
5. Kim Sjöström 80%

Ylen vaalikoneen tulokset

Ylen vaalikoneen mukaan minulle sopivimmat puolueet ovat:

1. Piraattipuolue 79%
2. RKP 73%
3. Vihreät 72%
4. Vasemmistoliitto 66%
5. Keskusta 65%

Sopivimmat yksittäiset ehdokkaat puolestaan ovat:

1. Antero Vartia 86%
2. Juho Jufo Peltomaa 79%
3. Raoul Plommer 79%
4. Miro Pulliainen 79%
5. Essi Miettinen 79%
6. Jani Somero 78%
7. Mari Holopainen 78%
8. Ville Hautakangas 77%
9. Kim Sjöström 77%
10. Hannu Oskala 76%

MTV:n vaalikoneen tulokset

MTV:n vaalikoneen mukaan minulle sopivimmat puolueet ovat:

1. Vihreät 73%
2. Piraattipuolue 71%
3. RKP 69%
4. Kokoomus 67%
5. Keskusta 66%

Sopivimmat yksittäiset ehdokkaat puolestaan ovat:

1. Hannu Oskala 81%
2. Mari Holopainen 79%
3. Otso Kivekäs 79%
4. Antero Vartia 78%
5. Juho Jufo Peltomaa 78%
6. Kaisa Hernberg 77%
7. Tuomas Rantanen 77%
8. Niina Hietalahti 76%
9. Erkki Perälä 76%
10. Päivi Storgård 76%

Kolmen eri vaalikoneen tulosten synteesi

Puolueiden suhteen näiden kolmen vaalikoneen tulokset ovat hyvin samanlaisia. Piraatit, vihreät ja RKP ovat kärkikolmikko kaikkien kolmen vaalikoneen tuloksissa. Esimerkiksi SDP ei puolestaan noussut top 5 puolueen joukkoon yhdenkään vaalikoneen tuloksissa. Eri vaalikoneiden tulosten keskiarvojen perusteella minulle sopivimmat puolueet ovat:

1. Piraattipuolue 75%
2. Vihreät 73%
3. RKP 72%

Myös yksittäisten ehdokkaiden tuloksissa on paljon samaa vaalikoneesta toiseen. Muutama ehdokas löytyy parhaiten sopivien ehdokkaiden joukosta jokaisen vaalikoneen tuloksista. Eri vaalikoneiden tulosten keskiarvojen perusteella minulle sopivimmat ehdokkaat ovat:

1. Antero Vartia 82%
2. Hannu Oskala 80%
3. Mari Holopainen 79%

Tämän pienen vertailun perusteella erot ainakin näiden kolmen vaalikoneen antamien tulosten kesken ovat melko pieniä, mutta eroja kuitenkin on. Esimerkiksi Antero Vartian sopivuus minulle vaihteli välillä 78% ja 86%. Puolueista puolestaan parhaiten sopivimman osuvuus vaihteli välillä 71% ja 79%. Tämän perusteella suosittelenkin käyttämään ainakin paria vaalikonetta itsellesi sopivimman ehdokkaan ja puolueen etsimiseen. 

Lisäksi kannattaa tietysti tutustua tarkemmin vaalikoneiden suosittelemiin puolueisiin ja ehdokkaisiin, eikä vain luottaa sokeasti vaalikoneiden tuloksiin. Esimerkiksi vaalikoneiden perusteella minulle erityisen hyvin sopiva Piraattipuolue ajaa vähintäänkin henkilökohtaisen huumeidenkäytön sallimista. Tämä kohta heidän ohjelmassaan tökkii pahasti. Jos tästä olisi ollut kysymys jossakin vaalikoneessa, olisivat Piraattipuolueen pisteet tippuneet. Samoin en hyväksy piraattien ajatusta siitä, että esimerkiksi elokuvia pitäisi saada jakaa verkossa ilmaiseksi, eivätkä erilaisten pelien, musiikin tai muun sisällön tuottajat saisi vaatia rangaistuksia henkilöille, jotka varastavat heidän tuotoksiaan.


    

   

Ylen vaalikone

Ylen vaalikone aukesi vihdoin ja tähän asti kokeilemistani se on paras. Kysymykset kattavat sopivasti laajasti eri aihealueita, mutta vaalikoneeseen vastaamiseen ei silti kulu liikaa aikaa. Itselläni meni noin vartti, mutta toki monista kysytyistä asioista minulla oli jo valmis mielipide. Tulokset esitetään selkeästi niin, että kunkin ehdokkaan kohdalta näkee kyseisen ehdokkaan sopivuuden lisäksi hänen puolueensa sopivuus. Tuloksia voi myös rajata iän, puolueen, sukupuolen tai kotikunnan perusteella.

Ainoa pieni miinus tulee siitä, että kysymysten tärkeyttä ei voi itse vapaasti painottaa. Hiukan saman asian ajaa mahdollisuus hylätä ne ehdokkaat, jotka ovat jostakin kysymyksestä kokonaan eri mieltä. Mutta kysymysten tärkeyden säätömahdollisuus olisi ollut hyvä.

Ylen suururakka jokaisen ehdokkaan videotentistä on myös erinomainen. On todella hyvä, että vaalikoneen tuloksena suositeltujen ehdokkaiden haastattelut pääsee kätevästi katsomaan suoraan tuloksista klikkaamalla. 

Työn tuottavuus ja korkean teknologian tuotteet sekä palvelut

Erityisesti Juhana Vartiainen on jaksanut sinnikkäästi tuoda esiin Suomen työn tuottavuuden haasteita. Työn tuottavuudella yleensä tarkoitetaan sitä, miten paljon saadaan aikaan suhteessa käytettyyn työpanokseen. Käytetty työpanos sisältää myös työn hinnan. Tästä aiheesta on syytä keskustella, sillä yleisesti ottaen kansantalous saadaan kasvamaan vain työn tuottavuutta parantamalla, jollei työpanosta voida lisätä. Ja Suomessa, jossa työikäisen väestön määrä todennäköisesti vain jatkaa laskemistaan, ei työn määrää ole mahdollista merkittävästi lisätä. Esimerkiksi Ylen uutinen kertoo, että keskimääräinen lapsiluku pienenee Suomessa.

En kuitenkaan ole Juhana Vartiaisen kanssa samaa mieltä keinoista, joilla työn tuottavuutta tulisi ensisijaisesti parantaa. Vartiaisen ja hänen hengenheimolaistensa mielestä yksinkertaistaen Suomessa tulisi:

• Saada nuoret valmistumaan nopeammin töihin
• Nostaa eläkeikää, jotta ihmiset olisivat pidempään töissä
• Lisätä työperäistä maahanmuuttoa voimakkaasti
• Pitää palkankorotukset aivan minimissään
• Heikentää työttömyysturvaa, jotta työttömien olisi pakko ottaa myös ns. huonompia töitä vastaan

Näistä keinoista puuttuvat mielestäni paljon tärkeämmät toimenpiteet, jotka radikaalisti nostaisivat tuotetun työn arvoa. Suomen menestys on viimeiset 30 vuotta perustunut korkean teknologian tuotteisiin ja palveluihin. Tällä saralla sillä, mitä ja millaista tuotetaan, on paljon suurempi merkitys, kuin sillä, miten halvalla tai kalliilla kyseinen tuote tai palvelu syntyy. Otetaan vaikkapa Applen iPhone esimerkiksi.

Applen viimeinen puoli vuotta meni niin erinomaisesti, että se samalla murskasi kilpailijoiden tuloshaaveet. Apple haukkasi 93 prosenttia koko älypuhelinalan liikevoitoista vuoden 2014 lopulla.  Tämä johtuu siitä, että Applen iPhone ainakin koetaan asiakkaiden silmissä niin paljon paremmaksi kuin kilpailevat älypuhelimet, että siitä ollaan valmiita maksamaan suurempi hinta, eikä muita älypuhelimia haluta ostaa, jolleivat ne ole huomattavasti halvempia. Tällaisen korkean teknologian ja korkean brändimielikuvan tuotteen kohdalla yhden iPhonen valmistukseen, kehitykseen ja markkinointiin käytetty summa on toissijainen tuotteen arvoon nähden. Applen ei kannata pihistellä tuotekehityksestä tai markkinoinnista, koska jokainen niihin käytetty dollari maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Tämän takia Suomessakin pitäisi enemmän keskittyä siihen, miten saisimme tuotettua omilla aloillaan maailman parhaita tuotteita ja palveluita. Ja tätä varten meidän pitäisi ensisijaisesti satsata tuotekehitykseen ja markkinointiin laajasti ottaen. Maailman parhaita tuotteita tehdäksemme meillä pitää olla maailman parhaat tekijät. Tällöin ei ole mahdollista tehdä koulutuksesta pikajuoksua tai liukuhihnaa, jossa syljetään ulos pikakoulutettuja, mutta heikosti osaavia henkilöitä. Myöskään yritykset eivät onnistu houkuttelemaan parhaita työntekijöitä tai motivoimaan henkilöstöä tekemään maailman parasta, jos Suomen palkat eivät ole riittävät.

Poliittiset päättäjät ovat viime aikoina säästäneet tämän kannalta suorastaan vaarallisista kohdista. Tekesin ja VTT:n kaltaisten toimijoiden rahoitusta on supistettu kovalla kädellä. Samoin yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat jatkuvasti säästöjen kohteina.



  

Vaalikoneita

Tässä kokeilemiani vaalikoneita ja lyhyet arviot niistä.

Sanoman vaalikone (www.vaalikone.fi):

• Kysymykset kattavat 5 osa-aluetta:
• Talous, lait, yhteiskunta, maailma ja arvot
• Ei yhtään erityisen hölmöä kysymystä, mutta toisaalta kysymykset ovat aika tylsiä ja tuttuja
• Tulokset esitetään puolueiden osalta selkeästi, mutta sitten osuvimmat ja vähiten osuvat ehdokkaat kohdissa näytetään molemmissa vain 5 ehdokkaan tiedot
• Ainakin omalla kohdallani kysymykset asettivat minut osuvaan kohtaan vasemmisto-oikeisto ja liberaali-konservatiivi -nelikentässä
• Kun katsoo tarkemmin puoluekohtaisesti eri ehdokkaiden osuvuutta omiin vastauksiin, niin jostain kumman syystä puoluelistassa ehdokkaat tuntuvat olevan täysin satunnaisessa järjestyksessä
• Paljon toimivampaa olisi ollut järjestää ehdokkaat osuvuuden perusteella

Avoin vaalikone (www.avoinvaalikone.fi):

• Monipuolisesti ja mielenkiintoisesti kysymyksiä laidasta laitaan
• Osassa kysymyksistä vastausvaihtoehdot on muotoiltu hölmösti ja niitä annetaan myös liikaa
• Vaalikone sai aikaan todella suuren hajonnan eri ehdokkaiden välillä, mikä on hyvä juttu
• Tuloksia ei jostain syystä esitetä puolueittain, mikä on iso miinus, sillä puolueen osuvuus omien vastausten kannalta on erittäin tärkeä kriteeri
• Isoin ongelma tässä vaalikoneessa ainakin kokeiluhetkellä (5.3.2015) on vastanneiden ehdokkaiden määrän vähyys

Eläinpoliittinen vaalikone (http://vaalikone.elainpolitiikka.net):

• Aihealueeltaan erittäin suppea vaalikone, joka nimensä mukaisesti keskittyy ainoastaan eläintenhyvinvointiin liittyviin kysymyksiin
• Tulosten perusteella eläinten tehotuotantoa kannattavat ehdokkaat eivät näytä tähän vaalikoneeseen pahemmin vastanneen, mikä tuskin on yllätys kenellekään

Vinkkejä muista vaalikoneista, jotka ovat jo auki?