keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

Poliitikkojen yksityiselämän kauheudet

Wille Rydmanin nuorten naisten ahdistelukohu

Helsingin Sanomat kirjoitti kesäkuussa laajan jutun Wille Rydmanin jo vuosia jatkuneesta tavasta iskeä ja ahdistella erittäin nuoria naisia. Jutussa useat naiset kertovat Rydmanin ahdistavasta ja seksuaalissävytteisestä käytöksestä. Osa näistä naisista on ollut alaikäisiä tutustuessaan Rydmaniin. 


Jutusta seuranneen kohun seurauksena Rydman joutui luopumaan eri valiokuntapaikoista. Lisäksi Rydman on eronnut myös kokoomuksen eduskuntaryhmästä ja Helsingin valtuustoryhmästä toistaiseksi. Rydmania ei kuitenkaan epäillä mistään rikollisesta toiminnasta, vaan hänen toimiaan ei pidetä kansanedustajalle sopivana. Wille on tehnyt rikosilmoituksen Hesarin ahdistelujutusta, koska hänen mukaansa juttu mustamaalaa häntä.

Jotkut ihmiset ovat puolustelleet Rydmania ja sanoneet, että koska hän ei ole tehnyt mitään laitonta, ei hänen uraansa pitäisi tällä tavalla tuhota. Toiset taas ovat vahvasti sitä mieltä, että törkeä käytös poliitikolta on tuomittavaa, vaikka se ei olisikaan varsinaisesti vastoin lakia. Tämän takia lähdin pohtimaan sitä, miten yleisesti tulisi suhtautua poliitikkoihin, jotka tekevät yksityiselämässään epämiellyttäviä ja hyvien tapojen vastaisia asioita, mutta jotka eivät kuitenkaan riko lakeja.

Kuuluisia poliitikkoja maailmalta, jotka tekivät kamalia tai vähintäänkin paheksuttavia asioita yksityiselämässä

Monet kuuluisat poliitikot ovat tehneet yksityiselämässään epämiellyttäviä asioita, jotka nykypäivänä voisivat hyvinkin koitua poliittisen uran turmioksi. Esimerkiksi erittäin laajasta arvostettu Britannian pääministeri Winston Churchill joi valtavasti alkoholia ja oli toistuvasti vähintäänkin lievässä humalassa myös töitä tehdessään. Hänen tyypillinen päivittäinen alkoholimääränsä koostui:

  • Useista viskisooda-drinkeistä, joita hän nautti noin klo 11, teeaikaan ja nukkumaan mennessään.
  • Reilusta puolesta litrasta shampanjaa tai viiniä lounaan yhteydessä, minkä jälkeen hän nautti annoksen brandyä.
  • Ja taas uudestaan päivällisen yhteydessä reilu puoli litraa shampanjaa tai viiniä. Ja tyypillisesti hän joi myös päivällisen jälkeen annoksen brandyä.

Tämä vastaa yhden vuorokauden aikana noin 14 alkoholiannosta, joista ainakin 5 annosta nautittiin jo ennen päivällistä. Jos esimerkiksi Suomessa joku poliitikko kertoisi julkisesti nauttivansa tällä tavalla alkoholia joka työpäivä, hänet leimattaisiin välittömästi juopoksi ja tällaisen poliitikon poliittinen tulevaisuus olisi erittäin huteralla pohjalla. 


Runsaasta alkoholinkäytöstä huolimatta Churchill oli kuitenkin erittäin tehokas poliitikko ja muutenkin aikaansaava kaveri. Hän esimerkiksi kirjoitti yli 40 kirjaa ja voitti kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1953. Kirjallisuuden lisäksi Winston nautti kuvataiteista ja hän maalasi useita satoja maalauksia. Puhumattakaan siitä, että Churchill oli ratkaisevassa roolissa natsien kukistamisessa. Jos hänen uransa olisi tuhoutunut alkoholismi-syytöksiin jo sen alkuvaiheissa, voisi maailma olla paljon synkempi paikka.

Erittäin suosittu presidentti John F. Kennedy petti toistuvasti vaimoaan ja käytti valta-asemaansa häikäilemättömästi hyväkseen päästäkseen sänkyyn naisten kanssa. Yksi hänen lukuisista rakastajattaristaan oli Kennedyn nuori assistentti. Kennedy siis käytti törkeästi valta-asemaansa hyväkseen suostutellessaan nuoria naisia rakastajattariksiin. 

Lyndon B. Johnsonista tuli Yhdysvaltain 36. presidentti sen jälkeen, kun John F. Kennedy salamurhattiin. Vaikka hän ei ollut missään vaiheessa erityisen suosittu presidenttinä, ovat monet asiantuntijat jälkikäteen arvioineet hänet paljon keskivertopresidenttiä paremmaksi. Kuitenkin jos joku merkittävä poliitikko toimisi nykypäivänä samoin kuin Lyndon, joutuisi tämä välittömästi syytetyksi seksuaalisesta häirinnästä. Lyndon B. Johnson nimittäin nimeensä sopivasti tykkäsi heilutella munaansa (eli johnsoniaan) alaistensa ja toimittajien edessä.

Presidentti Bill Clintonin kaudella Yhdysvallat koki erittäin vauraan ajanjakson. Ylipäätään Clintonin valtakautta pidetään erittäin suotuisana USA:lle. Bill Clintonilla oli kuuluisa suhde tuolloin vain 22-vuotiaaseen Valkoisen talon harjoittelijaan Monica Lewinskyyn. Suhde kesti kaksi vuotta kunnes se paljastui. Vaikka Lewinsky on kertonut suhteen olleen molemminpuolinen, ei olisi varmastikaan ollut helppo paikka nuorelle harjoittelijalle torjua maailman mahtavimman miehen lähentelyä.


Lewinsky-tapaus ei ole suinkaan ainoa seksuaalinen skandaali liittyen Bill Clintoniin. Useat naiset ovat julkisesti syyttäneet häntä seksuaalisesta ahdistelusta, väkivallasta ja jopa raiskauksesta. Clinton on kiistänyt seksuaalisen väkivallan, mutta Lewinskyn lisäksi hän on myöntänyt olleensa seksuaalisuhteessa avioliittonsa aikana myös muihin naisiin. Ja nyttemmin on paljastunut, että Bill Clinton on yksi lukuisista rikkaista miehistä, jotka lensivät Epsteinin Lolita Expressillä ja osallistuivat tämän seksibileisiin.

Iso osa seksuaalisista skandaaleista liittyvät aikaan ennen Bill Clintonin presidenttiyttä. Olisiko Yhdysvalloille ollut parempi, jos ne olisivat tuhonneet Clintonin uran ja estäneet tätä ikinä nousemasta presidentiksi?

Mikä tekee poliitikosta hyvän poliitikon?

Olin vuosia sitten kuuntelemassa pitkän uran tehneen yritysjohtajan luentoa. Hän kertoi, että uransa aikana hän oli aina suosinut mieluummin fiksun kelmin kuin idiootin ylentämistä merkittävään asemaan. Fiksu kelmi saattaisi hyvinkin kähmiä osan voitoista omaan taskuunsa ja edistää omaa uraansa yrityksen kustannuksella, mutta siinä samalla yritys myös yleensä hyötyi. Tietysti kaikkein parasta olisi löytää rehti ja fiksu tyyppi ylennettäväksi, mutta valitettavasti tällaisia ei aina ole saatavilla. Vähän samanlainen lähestymistapa voisi toimia poliitikkojenkin suhteen.

Tietysti kelmeydessä on useita erilaisia asteita. Esimerkiksi suuresti ihailemani Churchill ei ikinä peitellyt runsasta alkoholin käyttöään, vaan päinvastoin toi sitä jatkuvasti esiin jopa ylpeillen sillä. Ja siitä huolimatta häntä äänestettiin. Tällöin on perusteltua ajatella, että kansa ei paheksunut alkoholin käyttöä ainakaan liikaa. Toisaalta on useita perinteisiä arvoja korostavia poliitikkoja, jotka tekevät yksityiselämässään aivan päinvastoin kuin heidän julkisuuskuvansa antaa ymmärtää. Tällöin kansaa on petetty. Ja avioliiton ulkopuolinen suhde kahden aikuisen ihmisen välillä on tietysti jotain täysin muuta kuin nuoren avustajan painostaminen seksiin, raiskauksesta puhumattakaan.

Omalla kohdallani poliitikon ajama politiikka on ratkaisevaa. Mutta tietysti mieluummin äänestän sellaista poliitikkoa, jonka arvot ja käytös myös vastaavat omaa arvomaailmaani. Kuitenkin usein äänestäjän täytyy valita vähiten huono vaihtoehto ja tällöin itse olen valmis katsomaan joitakin yksityiselämän puutteita läpi sormien, jos poliitikko tekee fiksuja päätöksiä julkisessa roolissaan.

Palataan vielä Rydmaniin

Rydmanin kohdalla eivät kuitenkaan täyty fiksun kelmin määritelmä. En ole ikinä pitänyt hänen ajamaansa politiikkaa erityisen fiksuna. Hän tuntuu aina olleen paljon keskittyneempi miettimään poliittista taktiikkaa siitä, miten tulla valituksi, kuin miten aidosti parantaa suomalaista yhteiskuntaa. Lisäksi hänen käytöksensä kielii äärimmäisestä typeryydestä. Ilmeisesti hänen paheksuttava toimintansa on ollut laajasti ainakin kokoomuslaisten piirien tiedossa. Ja fiksu ihminen olisi varmasti tajunnut, että alkoholin juottaminen alaikäisille ja heidän liehittelynsä poliittisissa tapahtumissa ei ole järkevää poliittisen uran kannalta.    

  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti