Kansalaisaloitteistako järkeviä lakeja?

Kansalaisaloite.fi -palvelu ja aloitteiden historia

Oikeusministeriön ylläpitämässä kansalaisaloite.fi-verkkopalvelussa voit tehdä kansalaisaloitteen sekä kannattaa palvelussa avoinna olevia aloitteita. Laki kansalaisaloitteista tuli voimaan 1. maaliskuuta 2012 ja ensimmäinen kansalaisaloite tehtiin 3.9.2012. Kansalaisaloite etenee eduskunnan käsiteltäväksi, jos se on kerännyt vähintään 50 000 kannatusilmoitusta kuuden kuukauden kuluessa.

Vajaan 10 vuoden aikana kansalaisaloitteita on tehty yhteensä 1 300. Näistä vajaat 50 on toimitettu eduskuntaan. Tänä vuonna on aloitteita tehty jo noin 70 kappaletta. Vuonna 2020 aloitteita tehtiin noin 100. Viimeisin tarvittavat 50 000 tuenilmausta saanut aloite on Kansalaisaloite laiksi sähkömarkkinalain sekä sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain muuttamisesta. Se on lähetetty eduskuntaan 21.1.2021. Ensimmäinen kansalaisaloite lähetettiin eduskuntaan 26.11.2013, joka ehdotti tekijänoikeusrikkomusten rangaistusten madaltamista. 

Kansalaisaloitteiden merkitys

Tehtyjen aloitteiden suuri määrä on todistanut, että tavallisilla ihmisillä, ryhmillä ja yhdistyksillä on suuri halu vaikuttaa poliittiseen keskusteluun. Kansalaisaloitteiden avulla voidaan tuoda eduskunnan asialistalle sellaisia aloitteita, joita poliittinen eliitti ei välttämättä edes haluaisi käsitellä. Ennen kansalaisaloitejärjestelmää kansalaisilla ei ollut periaatteessa minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa suoraan eduskunnan asialistaan, ellei sattunut olemaan jonkinlaisia kontakteja eduskunnan sisälle tai sattunut olemaan jonkin yhteiskunnallisesti merkittävän yhdistyksen ylintä johtoa.

Turun yliopiston tutkijaryhmä kartoitti vuonna 2016 kansalaisten osallistumismuotojen käyttöä ja vaikutuksia niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla. Havaittiin, että valtakunnallisista osallistumiskanavista käytetyin oli kansalaisaloite. Kansalaiset arvioivat, että kansalaisaloite on tervetullut lisä suomalaiseen demokratiaan. Lähes 80 prosenttia katsoo kansalaisaloitteen parantaneen suomalaista demokratiaa.

Millaisia aloitteita tällä hetkellä on käynnissä

Parhaillaan on käynnissä vajaat 60 aloitetta. Kävin tarkemmin läpi näistä 5 eniten kannatusilmoituksia saanutta. Kärjessä on polttoaineveron alentaminen, joka on jo saanut yli 100 000 tuenilmausta eli yli tuplasti vaadittavan määrän. Aloite pyrkii puolittamaan liikennepolttoaineiden veron nykyisestä. Perusteluina kerrotaan, että "Matala polttoaineverotus edesauttaa ihmisten työllistymistä, lisää kotimaan matkailua ja tukee yritysten mahdollisuuksia kasvuun." Mutta olisiko polttoaineveron puolitus todella järkevää?

Tällä hetkellä liikenteen polttoaineveroista tulee valtion kirstuun vuosittain 2,6 miljardia, minkä lisäksi polttoaineiden arvonlisävero tuottaa vuosittain 1,2 miljardia. Eli yhteensä noin 4 miljardia euroa. Jos polttoainevero puolitettaisiin, puolittaisi se samalla myös alvin tuotot, eli valtion tuloista katoaisi 2 miljardia euroa. Millä tämä sitten katettaisiin? Ansio- ja pääomatuloverot tuovat vuosittain valtion kassaan vajaat 10 miljardia euroa. Eli jos vaje haluttaisiin kattaa näillä veroilla, pitäisi niitä korottaa 20%. Tuskinpa kukaan kansalainen haluaa korottaa ansiotuloverotusta tällä tavalla. Se olisi myös talouden kannalta tuhoisaa, sillä ansiotulojen verotus on jo nyt todella korkealla Suomessa. 

Lisäksi tutkimus toisensa perään on osoittanut, että polttoaineiden verotuksen korottaminen on tehokkain tapa hillitä liikenteen päästöjä. Polttoaineverojen puolitus tarkoittaisi sitä, että muille sektoreille tarvittaisiin entistä kovempia päästöjen vähennyksiä. Tai sitten Suomen pitäisi luopua päästövähennystavoitteistaan, mikä taas voisi johtaa myös muiden maiden osalta päästöjen lisäämiseen. Ja tämä olisi maapallon kannalta tuhoisaa. 

Eli mielestäni tämä erittäin suosittu kansalaisaloite on typerä. Mutta siinä se on oikeassa, että syrjäisimmässä Suomessa korkea polttoaineverotus sattuu paljon enemmän kuin kaupungeissa. Tämän takia fiksumpaa olisikin siirtyä alueelliseen polttoaineverotukseen, josta kirjoitin jo aiemmin. 

Toisiksi eniten ääniä on saanut Ehjänä syntynyt - loppu ”eheytyshoidoille”. Tämäkin on menossa eduskunnan käsittelyyn. Kansalaisaloitteen tavoitteena on kieltää hoidot, jotka tähtäävät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen niin kutsuttuun ”eheyttämiseen”. Nyt aikuiset voivat pakottaa lapsensa tällaisiin hoitoihin, jos he haluavat pyrkiä korjaamaan lapsensa seksuaalisen suuntautumisen. Tämä on harvinaisen hyvä kansalaisaloite, sillä eheytyshoitojen haitallisuudesta on runsaasti tutkimustietoa. Suoraan sanottuna olen hiukan järkyttynyt, ettei tällaisia hoitoja ole vielä kielletty lapsilta. Sen sijaan jos joku aikuinen haluaa itseään eheyttää, niin siitä vain.

Kolmanneksi suosituin aloite on Kaivostoiminnalle RAJAT. Se luultavasti saa koottua tarvittavat 50 000 ääntä. Aloite pyrkii siihen, ettei kaivostoiminta pääse tuhoamaan ainutlaatuisia vesistöjä tai muita arvokkaita luonto- ja kulttuurialueita. Muutos tehdään määrittelemällä alueet, joilla kaivostoiminta ja malminetsintä on kokonaan kiellettyä.

Tästä aloitteesta en ole ihan varma. Ehdottomasti kannatan sitä, että kaivoksia ei saa pistää pystyyn ihan minne tahansa. Mutta ymmärtääkseni esimerkiksi jo nyt kaivostoiminta on kielletty luonnonsuojelualueilla. Toisaalta varmasti on alueita, joiden käyttöä ei haluta rajoittaa niin järeästi, että ne nimettäisiin luonnonsuojelualueiksi, mutta toisaalta kaivoksia niille ei kannata rakentaa. Esimerkiksi joku suosittu mökkialue voisi olla tällainen. Eli vaikuttaa ihan fiksulta, mutta vaatisi vielä tarkempaa perehtymistä.

Neljäntenä oleva aloite onkin sitten jo äärimmäistä idioottimaisuutta. Stop ruuhkamaksuille! -aloite haluaa estää myös tulevaisuudessa kaikenlaisten ruuhkamaksujen ja niiden kaltaisten lakien ja säädösten valmistelun. Ensinnäkin on typerää sitoa tulevia selvityksiä ja valmisteluja. Esimerkiksi jos liikennemäärät pääkaupunkiseudulla kasvaisivat merkittävästi, ruuhkamaksut olisivat erittäin fiksu ratkaisu. Monet suurkaupunkialueet maailmalla ovat hyötyneet suuresti ruuhkamaksuista. Toivottavasti tämä hölmöys ei saa enempää kannatusta.

Viidentenä olevan lakialoitteen tekijän älykkyyden voi päätellä jo aloitteen nimestä. Se on liian pitkä, sisältää HUUTAMISTA ja huutomerkkejä sekä vielä kirjoitusvirheitä.  PERINTÖVERO JA LAHJAVERO on poistettava, sillä se on kohtuuton ja epäoikeudenmukainen vero! Otetaan mallia NORJASTA, RUOTSISTA, VIROSTA JA VENÄJÄSTÄ! Suomessa on muutenkin korkea ja laajapohjainen verotus, joten nämä kaksi verotusta tulisi kohtuun nimissä poistaa kokonaan. Ensinnäkin perintövero on siinä mielessä paras mahdollinen vero, että se vääristää toimintaa mahdollisimman vähän. Kukaan ei jätä kuolematta perintöveron takia. Jos perintövero poistettaisiin, pitäisi muita, paljon haitallisempia veroja korottaa. Ei kiitos.

Yhteenvetona olen positiivisesti yllättynyt suosituimpien kansalaisaloitteiden järkevyydestä. Viiden kärjestä löytyi yksi selvästi hyvä ja kannatettava aloite sekä toinen melko hyvältä vaikuttava. Lisäksi olen varma, että vähemmän suosittujen aloitteiden joukosta löytyisi vielä monta järkevää aloitetta lisää. Kannustankin kaikkia selailemaan käynnissä olevia hankkeita ja tukemaan niitä, jotka tuntuvat järkeviltä.

Lähteitä

Neljä viidestä katsoo kansalaisaloitteen lisänneen demokratiaa

Valtion verotulot tieliikenteestä

Tutki budjettia

Kalske, 2014, Kansalaisaloitteet ja kansalaisten valta – Onko kansalaisaloitejärjestelmä muuttanut kansalaisyhteiskunnan valtasuhteita?

Maahanmuuton vaikutus maan vaurauteen

Katsaus aihetta käsitteleviin tutkimuksiin

IMF:n tutkimus vuodelta 2016 toteaa, että maahanmuutto parantaa kehittyneen kohdemaan taloustilannetta. Lisäksi tutkimuksen perusteella maahanmuutosta saatavat hyödyt jakaantuvat kohdemaassa hyvinkin tasaisesti niin, että sekä rikkaimmat että köyhimmät hyötyvät yhtä paljon. Hyvin laajasti oletetaan, että jos korkeasti koulutettu ja osaava henkilö muuttaa maahan tekemään korkeapalkkaista työtä, niin kohdemaa hyötyy siitä. Tämä tutkimus kuitenkin väittää, että myös heikon ammattitaidon maahanmuutto olisi yleensä positiivista kohdemaalle.

Toinen, tuoreempi IMF:n tutkimus erottelee taloudellisista syistä johtuvan maahanmuuton pakolaisuudesta johtuvasta maahanmuutosta. Tämäkin tutkimus toteaa, että jos köyhästä maasta muutetaan vauraaseen maahan työntekoa varten, niin silloin se hyödyttää kohdemaan taloutta. Mutta maahan tulevat pakolaiset sen sijaan kuormittavat kohdemaan taloutta. Pakolaisten osuus kaikista maahanmuuttajista on kasvanut tasaisesti vuodesta 2005 lähtien, minkä takia yhä suurempi osa maahanmuutosta on kohdemaan taloudelle haitallista.

Sama tutkimus ennustaa, että seuraavien 30 vuoden aikana maahanmuutto köyhistä Afrikan maista Eurooppaan jatkaa kasvuaan. Ennusteen mukaan Saharan eteläpuolisesta Afrikasta muuttaisi Eurooppaan vuoteen 2050 mennessä 20 miljoonaa henkeä. Tutkimuksen mukaan kuitenkin enimmäkseen varakkaat Euroopan kohdemaat tulevat hyötymään tästä maahanmuutosta taloudellisesti, jollei sitten pakolaisuuden osuus kasva vielä merkittävästi suuremmaksi. 

Oleellisimmat tulokset on tiivistetty alla olevaan kuvaan. Year 1 kuvaa äkillisen maahanmuuttoaallon vaikutuksia heti aallon jälkeen ja Year 5 viisi vuotta myöhemmin. 

Erityisesti ikääntyvä Eurooppa hyötyy maahanmuutosta, koska sen avulla korvataan ikääntymisestä aiheutuvaa työikäisen väestön vähenemistä.

Brittiläinen "Department for International Development" päätyy myös hyvin samanlaisiin johtopäätöksiin omassa tutkimuksessaan siitä, miten köyhistä maista rikkaisiin maihin suuntautuva maahanmuutto vaikuttaa rikkaisiin kohdemaihin. Eli pidemmällä tähtäimellä rikkaiden Euroopan maiden bruttokansantuote kasvaa nopeammin, jos niihin suuntautuu enemmän maahanmuuttoa. 

Koronan kanssa elämiseen

Ison-Britannian päätös luopua kaikista koronarajoituksista 

Isossa-Britanniassa hallituksen päätöksellä lopetettiin kaikki yhteiskunnan vaatimat koronarajoitukset 19.7.2021. Tätä "Vapauden päivää" kritisoitiin rajusti ja monet asiantuntijat varoittivat sen aiheuttavan valtavasti sairastumisia ja kuolemia. Kuitenkin koronarajoituksista luopumisen jälkeen on varmennettu vähemmän koronatapauksia, ja mikä tärkeämpää, sairaalahoitoa tai kuolemia aiheuttavien koronatapausten ei ole kasvanut. 

Miksi pelättyjä sairaaloiden täyttymisiä ja ruumiskasojen kerääntymistä ei sitten tapahtunutkaan? Varmaan tärkein syy tälle on Ison-Britannian erittäin korkea rokotekattavuus: yli 70% aikuisista olivat saaneet kaksi rokotusta siinä vaiheessa, kun rajoituksista luovuttiin. Lisäksi myös monet niistä, jotka eivät olleet rokotuksia ottaneet, olivat jo saaneet suojan. Erityisesti Englannissa korona oli ennättänyt levitä aiemmissa aalloissa välillä erittäinkin laajalle, jolloin monella oli hyvä suoja uutta koronasairastumista vastaan aiemmin sairastetun taudin ansiosta. Kuten lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, annetut rokotukset suojaavat erittäin hyvin vakavalta koronataudilta.

Lisäksi elokuun alun tilannetta ovat helpottaneet lomakausi. Työpaikat ovat sen takia tyhjillään ja lapset ovat poissa kouluista. Lomalla ihmiset viettävät myös vapaa-ajallaan enemmän aikaa ulkona, missä koronalta on paljon paremmin turvassa kuin sisätiloissa. Lisäksi varmasti edelleen osa ihmisistä välttelee isoja kokoontumisia ihan omasta varovaisuudestaan.

Tärkein oppi Ison-Britannian "Vapauden päivän" jälkeisestä tilanteesta on se, että jos yli 70%:lla kansasta on joko rokottamalla tai aiemman sairastumisen kautta saatu suoja tautia vastaan, voidaan yhteiskuntaa avata ilman suurempaa vaaraa. Mitä pienempi osa kansasta on täysin välttynyt koronalta, sitä korkeampi rokotekattavuuden on oltava. 

Miten Suomessa tulisi toimia?

Alkuperäinen syy yhteiskunnan sulkemiselle ja rajoitustoimille oli taata terveydenhuollon kantokyky sekä välttää vakavia sairastumisia ja niistä aiheutuvia kuolemia. Nämä ovat edelleenkin hyviä tavoitteita. Kuitenkin jos tarkastellaan vaikkapa terveydenhuollon kuormitusta, niin viimeisin nousu koronatapauksissa ei ole nostanut sairaalahoidon tarvetta. Sen sijaan terveydenhuollon resursseja menee valtavasti koronatestaukseen sekä tartunnan saaneiden kanssa tekemisissä olleiden jäljittämiseen. Kaikki nämä resurssit ovat pois ihmisten hoitamisesta.

Suomessa noin 40% koko väestöstä on saanut kaksi rokotetta koronatautia vastaan. Vertailun vuoksi rokotusten mallimaassa Israelissa vastaava luku on 60%. Isossa-Britanniassa tämä luku oli 55% silloin, kun lopuistakin rajoituksista luovuttiin. Suomi on jo siis melko lähellä sitä rokotekattavuutta, jolla Iso-Britannia uskalsi luopua rajoituksista. Jos rokotustahti pysyy suunnilleen samanlaisena, meillä pitäisi päästä 60% rokotekattavuuteen noin kuukaudessa. Rokotusta täytyykin jatkaa niin tehokkaasti ja nopeasti kuin mahdollista, kunnes lähes kaikki vähintään 30 vuotiaat on rokotettu. Lasten rokottaminen on nykytiedon valossa turhaa, sillä lasten todennäköisyys saada vakava koronatauti on erittäin pieni. 

Tutkimuksista tiedämme, että edes täysi rokotesarja ei estä kantamasta koronaa tai tartuttamasta sitä muihin. Eli vaikka rokotekattavuus olisi täysi 100%, ei se silti estäisi koronatautia leviämästä. Vaikka kaikki olisivat täysin rokotettuja, tietyt ihmiset kantaisivat silti edelleen koronaa ja jos heitä testattaisiin, niin testien perusteella heillä todettaisiin olevan korona. Kuitenkaan tällaisessa täysin rokotetussa kansassa ei juuri kukaan sairastuisi vakavasti.

Suomessa pitäisikin julkisesti ja avoimesti myöntää, että koronan täydellinen tukahduttaminen ei ole mahdollista eikä se edes ole tarpeen. Eihän sillä ole mitään väliä, mitä jotkut testit sanovat, vaan sillä, miten hyvin ihmiset voivat. Korona tulee pyörimään keskuudessamme tästä hamaan ikuisuuteen. 

Laajamittainen testaaminen ja tartunnan jäljitys ovat jo turhia. Niistä pitäisi luopua, jotta terveydenhuollon resursseja saadaan parempaan käyttöön. Sen sijaan pitäisi keskittyä seuraamaan vakavien koronatapausten määrää. Jos se ei lähde kasvamaan, niin sitten yhteiskunnan täydellinen avautuminen tulisi tehdä, kun aikuisten rokotekattavuus molempien rokotteiden osalta saavuttaa 70%.

  

Hommaforumillako Suomen parasta yhteiskunnallista keskustelua?

Hommaforum ei ole mikään uusi juttu. Se on perustettu ilmeisesti jo vuonna 2008. En muista tarkalleen, milloin kuulin siitä ensimmäisen kerran, mutta siitä on vähintään 10 vuotta. En kuitenkaan ollut ennen tätä kesää tutustunut siellä käytäviin keskusteluihin. Oletin, että siellä vain rasistit jauhavat yhtä ja samaa virttä maahanmuuton kauheudesta.

Perussuomalaisten lähestyvä puheenjohtajan valinta sai minut kuitenkin pohtimaan, että mitenköhän Hommaforumilla tähän suhtaudutaan. Sieltä löytyikin "Kenestä seuraava puheenjohtaja Perussuomalaisille" -ketju, jota uppouduin lukemaan. Yllätyksekseni suurin osa ketjuun kirjoitetuista viesteistä sisälsivät asiallista pohdintaa eri ehdokkaiden vahvuuksista ja heikkouksista sekä siitä, millaisia asioita tulevalta puheenjohtajalta eniten kaivattaisiin. Luettuani varmaankin noin 100 tuoreinta ketjun viestiä, siirryin selailemaan myös muita Hommaforumilta löytyviä aiheita. 

Nyt parin viikon ajan hommalaisten keskusteluja seurailtuani täytyy todeta, että iso osa ajatustenvaihdosta on tasokasta. Esimerkiksi perustuloon liittyvässä keskustelussa tuotiin hyvin perehtyneesti esiin perustulon hyviä puolia. Toki keskustelujen joukossa on välillä heittoja suvakkien, vihervasemmiston ja "kana-aivoisen" pääministerimme pohjattomasta hölmöydestä. Lisäksi joistakin keskusteluista välittyy katkera pettymys ja pessimismi siitä, mihin suuntaan asiat Suomessa ja laajemminkin Euroopassa ovat menossa. Enemmän toivoisi ehdotuksia siitä, miten asioita sitten tulisi parantaa. Mutta ei tällaisia rakentavia ehdotuksia tahdo juurikaan kuulla edes politiikan ammattilaisilta, joten turha niitä on vaatia liikaa nettikeskustelijoiltakaan. 

Wikipedian mukaan Homman keskustelupalstalla oli maaliskuussa 2021 yli kolme miljoonaa viestiä ja 11 000 rekisteröitynyttä käyttäjää. Pelkästään Uutiset ja media -aihealueeseen liittyen viestejä on yli miljoona, joten tuo on helppo uskoa. Ilmeisesti siis keskustelijoiden määrässä, aiheiden laajuudessa sekä myös keskustelun tasossa Hommaforum on Suomen paras paikka käydä yhteiskunnallista keskustelua. Vai tuleeko teille mieleen muita paikkoja, joissa tällaisella laajuudella vaihdettaisiin suomeksi ajatuksia politiikasta ja yhteisistä asioista?

Kuten aiemmin jo sanoin, tietyissä aiheissa keskustelujen yksipuolisuus häiritsee. Hommaforumilla kuitenkin suurin osa keskustelijoista on enemmän tai vähemmän Perussuomalaisten tai vähintäänkin nuivasti maahanmuuttoon suhtautuvien kannalla. Olisikin hienoa, jos myös muilla puolueilla tai aatesuuntauksilla olisi yhtä vireitä keskustelupaikkoja. Onko tällaisia jossain piilossa? Esimerkiksi tahtoisin lukea aktiivista pohdintaa erilaisista tavoista hillitä ilmastonmuutosta tai siitä, miten köyhien syrjäytymistä ehkäistäisiin tehokkaimmin. 

Ainoa toinen mieleen tuleva keskusteluforumi on Pakkotoiston talouteen, politiikkaan ja uskontoon liittyvä osio. Sielläkin on välillä hyvää ajatustenvaihtoa, mutta Pakkotoisto kalpenee selvästi keskustelijoiden määrässä verrattuna Hommaforumiin. 

Palvelumuotoilun keinoin parempaa politiikkaa

Tänään Ylen aamu -ohjelmassa puhuttiin siitä, miten palvelumuotoilun ja ihmisläheisen suunnittelun keinoin voitaisiin tehdä parempaa politiikkaa. Keskustelussa keskityttiin siihen, miten ihmisten koronaväsymystä voitaisiin näillä keinoin kohentaa, mutta samoja menetelmiä kannattaisi hyödyntää yleisemminkin politiikan suunnittelussa. Jos aamun keskustelu kiinnostaa, se löytyy täältä ja alkaa noin 21 minuutin kohdalta.

Muotoiluajattelun mukainen toimintatapa on tiivistetty alla olevaan kuvaan.

Muotoiluajattelun (design thinking) keskeinen ajatus on, että vältetään hyppäämästä liian nopeasti johtopäätöksiin siitä, miten ihmiset, joihin yritetään jotenkin vaikuttaa, oikeasti ajattelevat, tuntevat ja toimivat. Tuskinpa nimittäin monikaan ministereistämme pystyy todella samaistumaan siihen, millaista on olla vaikkapa pitkäaikaistyötön. Arvailujen sijasta muotoiluajattelussa tarkkaillaan ja haastatellaan näitä ihmisiä, jotta heitä voidaan aidosti ymmärtää. 

Esimerkiksi jos tahdotaan löytää ratkaisuja siihen, miten useampi työtön saataisiin töihin, voitaisiin esimerkiksi haastatella joukkoa työttömiä. Haastatteluilla voitaisiin pureutua niihin syihin, joiden takia tietty ihminen on pysynyt työttömänä. Tai voitaisiin tarkkailla työttömiä, kun he yrittävät hakea töitä ja panna merkille, millaisia hankaluuksia he todella kohtaavat.

Vasta sitten kun on kerätty riittävän hyvä ymmärrys kohteena olevasta ihmisryhmästä ja ratkaistavasta ongelmasta, lähdetään määrittelemään ja ideoimaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Työttömyysesimerkkiin palataksemme, ei siis kannata keksiä hienoja uusia aktivointimenetelmiä ennen kuin ollaan varmistettu, että todellinen ongelma on aktivoinnin puute. Onhan hyvinkin mahdollista, että pääsyy joidenkin ihmisten pitkäaikaiseen työttömyyteen on vaikkapa puutteellinen ja vanhentunut osaaminen. Tai se, ettei osata hakea tietoa avoinna olevista työpaikoista. Pointti on se, että se merkittävin syy työttömänä pysymiseen tuskin on se, mikä jollekin poliitikolle tulee ensimmäisellä arvauksella mieleen. 

Sitten kun ollaan keksitty hyvältä vaikuttavia ratkaisuja ongelmaan, niitä olisi hyvä ensin kokeilla ja testata nopeasti. Ymmärrettävistä syistä tämä on politiikkatoimenpiteiden kohdalla paljon hankalampaa kuin vaikkapa mobiilisovelluksia kehitettäessä. Silti pienimuotoisia kokeiluja kannattaisi myös politiikassa pyrkiä hyödyntämään niin paljon kuin se vain on mahdollista. Tästä paras esimerkki viime vuosilta on perustulokokeilu. 

Ja sitten tätä kaikkea pyritään toistamaan, jolloin saadaan joka kierros parempi ymmärrys ja parempaa politiikkaa. Esimerkiksi tehdystä perustulokokeilusta pitäisi ottaa kaikki opit irti ja miettiä seuraavaksi, mikä olisi seuraava askel, jota lähteä kokeilemaan. 

Onneksi muotoiluajattelua hyödynnetään edes hiukan maailmalla paremman politiikan teossa. Esimerkiksi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa on tehty useita kokeiluja. Näistä voi lukea enemmän täältä. Toivoisin kovasti, että Suomessakin näitä menetelmiä käytettäisiin politiikan apuvälineinä.

Kirja-arvostelussa Hyvän historia

Rutger Bregman pyrkii kirjallaan Hyvän historia (2019) osoittamaan, että todellista realismia on ymmärtää ihmisten perimmäinen hyvyys. Päinvastoin kuin yleisesti ajatellaan, Bregmanin mukaan faktoihin pohjautuva ihmiskuva onkin erittäin positiivinen. Valtaosa ihmisistä haluaa auttaa muita ja tehdä hyvää. Tätä hän todistelee kirjassa useilla erilaisilla esimerkeillä ja mielestäni onnistuu tässä hyvin vakuuttavasti. Kirjan viestin uskottavuutta auttaa suuresti se, että Bregman ei sivuuta päinvastaisia esimerkkejä ihmiskunnan pahuudesta kuten kansanmurhista ja terrorismista, vaan käsittelee niitä riittävällä perusteellisuudella. 

Koin Hyvän historia -kirjan eräänlaisena kolikon kääntöpuolena kirjoille kuten Machiavellin Ruhtinas tai Jonathan Gloverin Ihmisyys. Lähes kaksikymmentä vuotta aiemmin julkaistu Gloverin kirja masentaa lukijaansa esittelemällä ihmiskunnan hirmutekoja ja osoittamalla, miten yksi vääryys johtaa toiseen, vielä suurempaan vääryyteen. Samaan tapaan mutta valon puolelta Hyvän historia kannustaa lukijaansa uskomaan ihmisten hyvyyteen esittelemällä jopa uskomattomalta tuntuvia esimerkkejä lähimmäisenrakkaudesta. Samoin kuin pahat teot johtavat uusiin pahoihin tekoihin, hyvät teot kannustavat uusiin hyviin tekoihin. 

Hyvän historia esittelee lukijoille esimerkiksi todellisen maailman Kärpästen herran eli mitä todella tapahtui, kun joukko poikia joutui autiolle saarelle. Lisäksi monien tuntemat sosiaalipsykologian kuuluisat kokeet kuten Stanfordin vankilakoe näytetään täysin uudessa valossa. Samaan tapaan ainakin minulle oli täysin uutta, miten viimeaikaiset tutkimukset ovat muuttaneet täysin Pääsiäissaaren tragedian ymmärrystä. Pääsiäissaartahan on käytetty useasti varoittavana esimerkkinä siitä, miten ihmiskunnalla on taipumus tuhota oma elinympäristönsä ja siten tuhota itsensä.

Minuun tämä kirja kolahti kovaa. Olen aiemmin pitänyt kovasti ihmiskunnan historiaa käsittelevistä kirjoista, joita Yuval Noah Harari on kirjoittanut. Mutta niissä on hiukan häirinnyt pessimismi ja yleinen ajatuskuvio siitä, että asiat menevät vain huonompaan suuntaan. Samoin aiemmin mainitsemani Gloverin Ihmisyys on erinomainen kirja, mutta oli äärimmäisen ilahduttavaa lukea vaihteeksi positiivista viestiä ihmiskunnan luonteesta. Bregmanin kirjassa kerrotut esimerkit ovat mielenkiintoisia, perusteellisesti tutkitun oloisia ja ainakin minulle suurin osa niistä antoi paljon uutta pohdittavaa.

Heikointa kirjassa on siitä paikka paikoin aistittava vasemmistolaisuuden ihannointi. Esimerkiksi kertoessaan suoran demokratian ja kansalaisbudjetoinnin mahtavuudesta, Bregman käyttää esimerkkinä venezuelaista Torresin kuntaa. Hän tuo hyvin faktoja esiin, mutta silti minulle jäi mieleen epäilys, onkohan kaikki tosiaan mennyt Torresin kunnassa niin hyvin kuin kirjassa annetaan ymmärtää. Toisaalta myös asukasbudjetointia käsitellessään Bregman mainitsee myös, miten se voi epäonnistua. Kuitenkin nämä heikkoudet kalpenevat kirjan erinomaisten ansioiden rinnalla. Suosittelenkin kirjaa lämpimästi ainakin kaikille niille, jotka pitivät Hararin Ihmiskunnan lyhyttä historiaa mielenkiintoisena.     

Muita arvioita Hyvän historia -kirjasta

Helsingin sanomien kirja-arviossa sanotaan: "Hyvän historiassa Bregman esittelee lukuisia tositarinoita siitä, miten ihmiset auttavat toisiaan. Kirja alkaa toisen maailmansodan pommituksista, jotka johtivat historialliseen naapuriapuun. Sotahistoriasta yritysjohtamiseen, mediasta vankiloihin, koululaitoksesta osallistavaan demokratiaan – kirja maalaa laajan kuvan toisenlaisesta maailmasta, joka on mahdollinen ja paljolti jo todellisuutta." Koko arvio löytyy täältä. 

Guardian kirjoittaa myös ylistävästi kirjasta: "Bregman, whose previous book was the equally optimistic Utopia for Realists, has a Gladwellian gift for sifting through academic reports and finding anecdotal jewels. And, like the Canadian populariser, he’s not afraid to take his audience on a digressive journey of discovery." Koko arvio löytyy täältä. 

Talouslehti Financial Times näkee kirjassa myös puutteita, mutta silti kehuu teosta kokonaisuudessaan. 

Alustatalouden ahertajat, miten heidän asemaansa tulisi suhtautua

Ruuanvälitysyhtiöt toimivat eri maissa eri tavoin. Ala hakee vielä muotoaan, ja työehdoista väännetään ympäri maailmaa. Ytimessä on kysymys siitä, pitäisikö alustayhtiöille työskenteleviä lähettejä kohdella työntekijöinä vai freelancereina tai yrittäjinä. 

Yhteiskunnan kannalta ruokalähettien asema kärjistyy usein yhteen kysymykseen: Kuinka pitää työllistymisen rima mahdollisimman matalalla niin, että samaan aikaan ei ajauduta tilanteeseen, jossa yhteiskunta erilaisine asumis- ja toimeentulotukineen maksaa näiden työläisten toimeentulosta suuren osan samalla kun he saavat lisäansioita keikkatöistään.

Toisin sanoen, kannattaako yritysten antaa vyöryttää kustannuksia yhteiskunnan maksettavaksi, vai luodako järjestelmä, jossa yritysten maksamalla palkalla tulisi toimeen ilman tukia?

Toisaalta keikkatyö voi tarjota hyvän polun työllistymiseen, erityisesti kielitaidottomille tai vähän koulutetuille. Se tarjoaa myös opiskelijoille ja itse kullekin tavan hankkia lisäansioita silloin kun tarve tällaiseen on.

Kannanottoja ruokalähettien asemasta

Sekä Suomessa että monessa muussa maassa on jo tehty merkittäviä linjauksia alustatalouden ahertajien asemasta. Tässä muutama kannanotto.

Eläketurvakeskus otti kantaa ruokalähetin tapaukseen – työsuhteen määritelmä täyttyi, työnantajan järjestettävä työeläketurva

Eläketurvakeskus (ETK) on tehnyt päätöksen älypuhelinsovelluksen avulla työskentelevän ruokalähetin asemasta. Päätöksen mukaan ruokalähettiyhtiölle kuljetuksia tehneen ihmisen työskentely täyttää työsuhteen tunnusmerkit.

Avi on edellyttänyt ruokalähettifirmoja Woltia ja Foodoraa laittamaan yritystensä työaikakirjanpidon kuntoon. Asiaa selvittäneen avin tarkastajan näkemyksen mukaan lähetit ovat työntekijöitä, joita koskee työaikalaki.

Ensin Wolt ja Foodora ja lähetti tekevät palvelusopimuksen, jossa sovitaan peruskuviot. Sitten lähetti voi kirjautua alustalle odottamaan ja ottamaan vastaan toimeksiantoja. Kolmas vaihe on varsinaisen kuljetustoimeksiannon vastaanottaminen. Sen TEMin alainen työneuvosto katsoi vuonna 2020 sisältävän direktio-oikeuden käyttömahdollisuuden.

Isossa-Britanniassa korkein oikeus määräsi alkuvuodesta 2021, että suuri osa Uber-kuljettajista ovat työntekijöitä eivätkä itsensätyöllistäjiä. Syynä tähän on se, että Uber määrittelee ja kontrolloi hyvin tarkasti kuskien työtä. Kuljettajilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia parantaa omaa taloudellista asemaansa korkeammalla ammattitaidolla tai yrittäjyydellä. Ainoa konkreettinen tapa tienata enemmän on tehdä enemmän työtunteja. 

Tämän UK:n korkeimman oikeuden päätöksen seurauksena 70 000 Uber-kuskia Isossa-Britanniassa saavat tuntipalkkaa, ovat oikeutettuja vähintään minimipalkkaan sekä esimerkiksi lomakorvauksiin. Näin heille alkaa myös kertymään eläkettä kuten työntekijöille yleensäkin. Näin Uber menetti merkittävimmän kilpailuetunsa verrattuna perinteisiin taksiyhtiöihin.

Toisaalta Isossa-Britanniassa puolestaan Deliveroo-nimisen ruokajakelupalvelun kohdalla päätettiin kesäkuussa 2021, että ruokalähetit ovat itsensätyöllistäjiä eivätkä työntekijöitä. Deliveroo toimii samalla tavalla kuin Foodora tai Wolt. Tämä päätös oli suuri voitto Deliveroolle ja yhtiö osake nousi lähes 10% päätöksen seurauksena. Yhtiö hyötyy koska tällä tavalla se säästää valtavasti rahaa välttäessään tyypilliset työnantajalle koituvat maksut kuten sairauskorvaukset, työnantajan vakuutusmaksut jne. 

Brittiläisen Bureau of Investigative Journalism -tutkimustahon raportin mukaan UK:ssa jotkut Deliveroo-lähetit tienaavat käytännössä vain 2 puntaa tunnissa. Pienen kyselytutkimuksen perusteella kolmannessa läheteistä tienaisi keskimäärin alle 8,72 puntaa tunnilta, mikä on UK:ssa alle minimipalkan. Lähettien pitäisi tienata 4 - 5 puntaa per toimitettu tilaus.

Ruotsissa kyytipalveluyhtiö Foodora allekirjoitti keväällä 2021 työehtosopimuksen. Huhtikuun alusta lähtien Foodoran pyörä- ja mopoläheteille taataan sopimuksen mukaan muun muassa kiinteä tuntipalkka sekä ylityö- ja viikonloppukorvaukset. Arkipäivisin lähetit saavat 70 kruunun (6,9 euroa) kiinteän tuntikorvauksen lisäksi 20 kruunua toimitusta kohden. Jos toimituksia on vähän, kuljettajalle taataan 100 kruunun tuntipalkka. Ilta- ja viikonloppulisät tarkoittavat monille läheteille palkan parantumista. Lisäksi sopimuksessa sitoudutaan muun muassa vuosittaisiin palkankorotuksiin, korvauksiin pyörien ja työvaatteiden huollosta ja eläkkeisiin sekä vakuutuksiin, jotka ovat linjassa liiton muiden työehtosopimusten kanssa.

Woltin ja Foodoran ruokalähettien tuntipalkka Suomessa

Yhdestä kuljetuksesta Woltin lähetti ansaitsee arkipäivisin 4 euron siivun. Lähde: https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000007724916.html

Lähetit päättävät itse esimerkiksi työaikansa, työmääränsä ja alueen, jolla työtä tekevät. 

Ruokalähetit työskentelevät yrittäjinä, joten palkkiosta vähennetään verojen lisäksi sosiaaliturvamaksut ja kaikki työn sivukulut, kuten auton ylläpitäminen. Läheteille ei kerry lomapäiviä, eikä kukaan maksa heidän sairaslomistaan.  Lisäksi bensa- ja muut kulut kuuluvat yrittäjän maksettavaksi.

Woltin mukaan tyypillinen lähetti on 20–30-vuotias ihminen, joka kuljettaa noin 22 tuntia viikossa muun työn tai tekemisen ohella. Vajaa kolmasosa läheteistä tekee kuljetuksia täysipäiväisesti. Yli neljännes on täysipäiväisiä opiskelijoita, jotka kuljettavat opintojen ohessa.

Moni lähetti suosittelee Wolt-lähetin hommia ystävilleen. Hakemuksissa Woltin lähettikumppaniksi yli 40 prosenttia hakijoista kertoo, että ystävä on suositellut hänelle kuljettamista Woltin kautta. 

Redditissä Wolt-lähetti vastaili palkkaansa koskeviin kysymyksiin näin:

"Jos työtä tekee tuntivarauksella maksaa Wolt minimituntipalkkaa 10€, eli palkka nousee ylöspäin työn määrästä riippumatta siihen 10€asti. Eli jos vien tunnissa vain yhdet ruoat ja saan siitä 6€ niin wolt maksaa siihen päälle 4€. Mutta jos vien tunnissa ruokia yli 10€ edestä niin palkkani nousee rajattomasti, esim. tämän hetkinen "ennätykseni" taitaa olla 35€/h pahimpaan ruuhka-aikaan."

Wolt maksaa 1,5 kilometriä ylittävistä kuljetuksista kilometrikorvausta 0,43 euroa ja arvonlisäveron jokaiselta alkavalta 250 metriltä linnuntietä.

Lähetti voi halutessaan lupautua työskentelemään tietyssä aikaikkunassa, esimerkiksi kiireiseen lounasaikaan. Näiltä tunneilta hän saa takuukorvauksen. Kun toimitetut tilaukset ylittävät takuukorvauksen, lähetti saa myös ylimenevän osan. Ylivoimaisesti suurin osa kuljetustunneista tehdään kuitenkin näiden aikaikkunoiden ulkopuolella.

Ilta-Sanomien jutun mukaan, kun mukaan lasketaan kaikki aika, jonka Wolt-lähetti odotti sovelluksessa, keskilaskutus oli 14,64 euroa.

Toisaalta vakuutusyhtiön antaman arvion mukaan ruokalähetin 2 000 euron kuukausiansioista on maksettava noin 482 euron yrittäjän eläkemaksua (YEL) kuukaudessa, jos yrittäjä on 27-vuotias, kuten Ilta-Sanomien jutussa haastateltu lähetti. Aloittelevat yrittäjät saattavat saada YEL-maksusta alennusta määräajaksi.

Mitä ruokalähetit itse toivovat?

Taloustutkimus selvitti 7–15.4.2021, mitä Wolt-lähetit ajattelevat työstään. Kysely lähetettiin 3 700 lähetille ja yhteensä 1 500 lähettiä vastasi, jolloin vastausprosentti oli 42. Enemmän tietoa tutkimuksesta ja sen tuloksista löytyy täältä, mutta ohessa tärkeimmät tiivistettynä.

• Tuloihinsa tyytyväisiä oli 67 ja tyytymättömiä 11 prosenttia vastaajista.
• Läheteistä 62 prosentilla on korkeamman asteen koulutus, eli joko yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinto. 
• Läheteistä hieman yli puolet, 56 prosenttia, kertoi haluavansa jatkaa työtä yrittäjänä.
• 25 prosenttia kertoi haluavansa työsuhteeseen.
• 73 prosenttia läheteistä on samaa mieltä väitteen “yrittäjyyden vapaus on minulle työsuhteen turvaa tärkeämpää” kanssa, kun taas väitteestä eri mieltä on 20 prosenttia.

Yhteenvetoa

Mitä tästä kaikesta pitäisi sitten ajatella? Toisaalta on kiistaton etu, että ihmisille on tarjolla työtä Woltin ja Foodoran kaltaisten yritysten ansiosta. Monet ravintolat ovat myös välttäneet konkurssin tällaisten ruokalähettipalveluiden ansiosta, kun ne ovat voineet rajoituksista huolimatta myydä ruokaa. Lisäksi nämä palvelut helpottavat monien palveluita käyttävien ihmisten arkea. Esimerkiksi me olemme korona-aikana tilanneet Woltista keskimäärin 5 kertaa viikossa ruokaa ja olemme erittäin tyytyväisiä palveluun. 

Tässä on tullut siis nähtyä hyvin monta eri Wolt-kuskia. Kaikki meitä palvelleet kuljettajat ovat olleet maahanmuuttajia. Jotkut heistä puhuvat suomea, mutta suurimman osan kanssa tulee juteltua pelkästään englanniksi. Monien suomalaisten työpaikkojen kielitaitovaatimusten takia luultavasti monelle Wolt-kuskille olisi hankalaa saada muunlaista työtä. Eli jos ruokalähettinä työskentelyn mahdollisuutta ei olisi, luultavasti useat olisivat työttöminä. 

Toisaalta pitää olla tarkkana sen suhteen, että epämääräisen työsuhteen avulla ei vääristetä kilpailua. Uber teki näin pitkään monessa maassa tarjoamalla käytännössä tismalleen samaa palvelua kuin taksiyhtiöt, mutta välttämällä monet taksiyhtiöiden vastuulla olevat maksut ja velvollisuudet. Suomessa ruokalähettien kohdalla ei kuitenkaan ole tätä ongelmaa, sillä vastaavanlaisia palveluita eivät tarjoa muut kuin alustatalouden toimijat.

Jos alustatalouden yritykset joutuisivat hoitamaan kaikki työnantajien velvollisuudet ja maksut, niin ne eivät pystyisi työllistämään nykyisen suuruista joukkoa ruokalähettejä. Sen seurauksena nyt Wolt-kuskina toimivista "yrittäjistä" iso osa joutuisi työttömäksi ja täysin yhteiskunnan tukien varaan. Toisaalta pienemmän joukon työpaikkansa säilyttävistä palkka ja asema paranisivat. 

Paras ratkaisu mielestäni olisi jonkinlainen yhteiskunnan tukiverkkojen parantaminen freelancereina toimivien osalta. Tämä toki tarkoittaisi sitä, että Woltin ja Foodoran kaltaiset yritykset hyötyisivät yhteiskunnan verorahoista. Mutta koska se ei tässä tapauksessa vääristäisi kilpailua, olisi se kokonaisuuden kannalta parempi ratkaisu kuin monien maahanmuuttajien pakottaminen työttömyystukien varaan tai sitten nykyinen hyvin riskialtis ja epävarma toimeentulo.