Ylen puheenjohtajatentit

Olen nyt katsonut kaikki Ylen puheenjohtajatentit. Suosittelen katsomaan ainakin niiden puolueiden johtajien tentit, joiden äänestämistä harkitset. Tällaisesta yhden johtajan tentistä kerrallaan saa paljon paremman käsityksen siitä, mitä mikäkin puolue ajaa kuin kaikkien puheenjohtajien vaaliväittelyistä.  Kaikki tentit löytyvät Yle Areenasta täältä.

Päällimmäiseksi tenteistä jäi mieleen pettymys Juha Sipilää kohtaan. Keskustan puheenjohtaja asetteli sanansa niin varovaisesti, ettei tentin perusteella katsoja saanut selkeää kuvaa siitä, mitä Keskusta todella aikoo monen tärkeä asian suhteen. Tyypillinen vastaus Sipilältä oli: "Tähän meillä ei ole vielä kantaa" tai "Tätä on syytä pohtia." Tuntuu suorastaan törkeältä, että äänestäjille ei suostuta kertomaan suoraan, mitä he saavat, jos äänestävät Keskustaa. Pahimmassa tapauksessa päättämättömyys ei olekaan varovaisuutta vaan Suomen todennäköiseltä tulevalta pääministeripuolueelta puuttuu ajatuksia ja näkemyksiä.

Toiseksi tenteistä jäi käteen positiivinen yllätys Timo Soinista. Soini jätti tällä kertaa epämääräiset populistiset kielikuvat tyystin käyttämättä. Sen sijaan perussuomalaisten pomo vastasi selkeästi ja jämäkästi sekä erityisesti asiallisesti kysymyksiin. Esiintyjänä hänestä jäi tenttien jälkeen kaikkein paras kuva. Myös muutamat perussuomalaisten talousajatukset olivat järkeviä. Erityisesti tykkäsin perustulon suuntaan vievästä ajatuksesta sallia työttömän hankkia työtuloja tuhanteen euroon saakka ilman, että menettää työttömyystuet. Se on hyvä ja konkreettinen keino kannustaa työttömiä ottamaan vastaan edes osa-aikaista työtä.

Muuten olisin kruunannut Soinin tenttien voittajaksi, mutta liian monessa asiakysymyksessä he ovat mielestäni harhateillä. Esimerkiksi jotkut veronalennukset heiltä ovat järjettömiä populistisia heittoja. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa autoveron poisto.

Kun huomioidaan sekä substanssi että esiintymistaidot, niin Carl Haglund RKP:stä vei puheenjohtajatenttien voiton. Hän vastasi suoraan ja selkeästi. Lisäksi RKP:ltä tuli monia hyviä ajatuksia talouden ja työttömyystilanteen parantamiseksi. Kunpa vain he luopuisivat pakkoruotsin vaatimisesta, mikä tietty on turha toivo.

Kaikkein surkeimmin pärjäsivät Alexander Stubb Kokoomuksesta ja Paavo Arhinmäki Vasemmistoliitosta. Stubb kaarteli talous- ja työllisyyskysymyksissä vielä paljon Sipilääkin pahemmin. Arhinmäki puolestaan meni puheissaan sekaisin monessakin asiassa. Ja monet vasemmistoliiton talousajatukset tuntuvat nykyisessä taloudellisessa tilanteessa puhtaasti mahdottomilta. 

  

Miten eri vaalikoneiden antamat tulokset eroavat toisistaan

Vertailen eri vaalikoneiden minulle antamia ehdokkaita sekä puolueita ja tutkin, miten paljon vaalikoneen tulokset vaihtelevat vaalikoneesta toiseen.

Helsingin sanomien vaalikoneen tulokset

Hesarin vaalikoneen mukaan minulle sopivimmat puolueet ovat:

1. Piraattipuolue 75%
2. Vihreät 75%
3. RKP 73%
4. Kokoomus 70%
5. Keskusta 69%

Sopivimmat yksittäiset ehdokkaat puolestaan ovat:

1. Hannu Oskala 82%
2. Antero Vartia 82%
3. Mari Holopainen 81%
4. Silja Borgasdottir Sandelin 80%
5. Kim Sjöström 80%

Ylen vaalikoneen tulokset

Ylen vaalikoneen mukaan minulle sopivimmat puolueet ovat:

1. Piraattipuolue 79%
2. RKP 73%
3. Vihreät 72%
4. Vasemmistoliitto 66%
5. Keskusta 65%

Sopivimmat yksittäiset ehdokkaat puolestaan ovat:

1. Antero Vartia 86%
2. Juho Jufo Peltomaa 79%
3. Raoul Plommer 79%
4. Miro Pulliainen 79%
5. Essi Miettinen 79%
6. Jani Somero 78%
7. Mari Holopainen 78%
8. Ville Hautakangas 77%
9. Kim Sjöström 77%
10. Hannu Oskala 76%

MTV:n vaalikoneen tulokset

MTV:n vaalikoneen mukaan minulle sopivimmat puolueet ovat:

1. Vihreät 73%
2. Piraattipuolue 71%
3. RKP 69%
4. Kokoomus 67%
5. Keskusta 66%

Sopivimmat yksittäiset ehdokkaat puolestaan ovat:

1. Hannu Oskala 81%
2. Mari Holopainen 79%
3. Otso Kivekäs 79%
4. Antero Vartia 78%
5. Juho Jufo Peltomaa 78%
6. Kaisa Hernberg 77%
7. Tuomas Rantanen 77%
8. Niina Hietalahti 76%
9. Erkki Perälä 76%
10. Päivi Storgård 76%

Kolmen eri vaalikoneen tulosten synteesi

Puolueiden suhteen näiden kolmen vaalikoneen tulokset ovat hyvin samanlaisia. Piraatit, vihreät ja RKP ovat kärkikolmikko kaikkien kolmen vaalikoneen tuloksissa. Esimerkiksi SDP ei puolestaan noussut top 5 puolueen joukkoon yhdenkään vaalikoneen tuloksissa. Eri vaalikoneiden tulosten keskiarvojen perusteella minulle sopivimmat puolueet ovat:

1. Piraattipuolue 75%
2. Vihreät 73%
3. RKP 72%

Myös yksittäisten ehdokkaiden tuloksissa on paljon samaa vaalikoneesta toiseen. Muutama ehdokas löytyy parhaiten sopivien ehdokkaiden joukosta jokaisen vaalikoneen tuloksista. Eri vaalikoneiden tulosten keskiarvojen perusteella minulle sopivimmat ehdokkaat ovat:

1. Antero Vartia 82%
2. Hannu Oskala 80%
3. Mari Holopainen 79%

Tämän pienen vertailun perusteella erot ainakin näiden kolmen vaalikoneen antamien tulosten kesken ovat melko pieniä, mutta eroja kuitenkin on. Esimerkiksi Antero Vartian sopivuus minulle vaihteli välillä 78% ja 86%. Puolueista puolestaan parhaiten sopivimman osuvuus vaihteli välillä 71% ja 79%. Tämän perusteella suosittelenkin käyttämään ainakin paria vaalikonetta itsellesi sopivimman ehdokkaan ja puolueen etsimiseen. 

Lisäksi kannattaa tietysti tutustua tarkemmin vaalikoneiden suosittelemiin puolueisiin ja ehdokkaisiin, eikä vain luottaa sokeasti vaalikoneiden tuloksiin. Esimerkiksi vaalikoneiden perusteella minulle erityisen hyvin sopiva Piraattipuolue ajaa vähintäänkin henkilökohtaisen huumeidenkäytön sallimista. Tämä kohta heidän ohjelmassaan tökkii pahasti. Jos tästä olisi ollut kysymys jossakin vaalikoneessa, olisivat Piraattipuolueen pisteet tippuneet. Samoin en hyväksy piraattien ajatusta siitä, että esimerkiksi elokuvia pitäisi saada jakaa verkossa ilmaiseksi, eivätkä erilaisten pelien, musiikin tai muun sisällön tuottajat saisi vaatia rangaistuksia henkilöille, jotka varastavat heidän tuotoksiaan.


    

   

Ylen vaalikone

Ylen vaalikone aukesi vihdoin ja tähän asti kokeilemistani se on paras. Kysymykset kattavat sopivasti laajasti eri aihealueita, mutta vaalikoneeseen vastaamiseen ei silti kulu liikaa aikaa. Itselläni meni noin vartti, mutta toki monista kysytyistä asioista minulla oli jo valmis mielipide. Tulokset esitetään selkeästi niin, että kunkin ehdokkaan kohdalta näkee kyseisen ehdokkaan sopivuuden lisäksi hänen puolueensa sopivuus. Tuloksia voi myös rajata iän, puolueen, sukupuolen tai kotikunnan perusteella.

Ainoa pieni miinus tulee siitä, että kysymysten tärkeyttä ei voi itse vapaasti painottaa. Hiukan saman asian ajaa mahdollisuus hylätä ne ehdokkaat, jotka ovat jostakin kysymyksestä kokonaan eri mieltä. Mutta kysymysten tärkeyden säätömahdollisuus olisi ollut hyvä.

Ylen suururakka jokaisen ehdokkaan videotentistä on myös erinomainen. On todella hyvä, että vaalikoneen tuloksena suositeltujen ehdokkaiden haastattelut pääsee kätevästi katsomaan suoraan tuloksista klikkaamalla. 

Työn tuottavuus ja korkean teknologian tuotteet sekä palvelut

Erityisesti Juhana Vartiainen on jaksanut sinnikkäästi tuoda esiin Suomen työn tuottavuuden haasteita. Työn tuottavuudella yleensä tarkoitetaan sitä, miten paljon saadaan aikaan suhteessa käytettyyn työpanokseen. Käytetty työpanos sisältää myös työn hinnan. Tästä aiheesta on syytä keskustella, sillä yleisesti ottaen kansantalous saadaan kasvamaan vain työn tuottavuutta parantamalla, jollei työpanosta voida lisätä. Ja Suomessa, jossa työikäisen väestön määrä todennäköisesti vain jatkaa laskemistaan, ei työn määrää ole mahdollista merkittävästi lisätä. Esimerkiksi Ylen uutinen kertoo, että keskimääräinen lapsiluku pienenee Suomessa.

En kuitenkaan ole Juhana Vartiaisen kanssa samaa mieltä keinoista, joilla työn tuottavuutta tulisi ensisijaisesti parantaa. Vartiaisen ja hänen hengenheimolaistensa mielestä yksinkertaistaen Suomessa tulisi:

• Saada nuoret valmistumaan nopeammin töihin
• Nostaa eläkeikää, jotta ihmiset olisivat pidempään töissä
• Lisätä työperäistä maahanmuuttoa voimakkaasti
• Pitää palkankorotukset aivan minimissään
• Heikentää työttömyysturvaa, jotta työttömien olisi pakko ottaa myös ns. huonompia töitä vastaan

Näistä keinoista puuttuvat mielestäni paljon tärkeämmät toimenpiteet, jotka radikaalisti nostaisivat tuotetun työn arvoa. Suomen menestys on viimeiset 30 vuotta perustunut korkean teknologian tuotteisiin ja palveluihin. Tällä saralla sillä, mitä ja millaista tuotetaan, on paljon suurempi merkitys, kuin sillä, miten halvalla tai kalliilla kyseinen tuote tai palvelu syntyy. Otetaan vaikkapa Applen iPhone esimerkiksi.

Applen viimeinen puoli vuotta meni niin erinomaisesti, että se samalla murskasi kilpailijoiden tuloshaaveet. Apple haukkasi 93 prosenttia koko älypuhelinalan liikevoitoista vuoden 2014 lopulla.  Tämä johtuu siitä, että Applen iPhone ainakin koetaan asiakkaiden silmissä niin paljon paremmaksi kuin kilpailevat älypuhelimet, että siitä ollaan valmiita maksamaan suurempi hinta, eikä muita älypuhelimia haluta ostaa, jolleivat ne ole huomattavasti halvempia. Tällaisen korkean teknologian ja korkean brändimielikuvan tuotteen kohdalla yhden iPhonen valmistukseen, kehitykseen ja markkinointiin käytetty summa on toissijainen tuotteen arvoon nähden. Applen ei kannata pihistellä tuotekehityksestä tai markkinoinnista, koska jokainen niihin käytetty dollari maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Tämän takia Suomessakin pitäisi enemmän keskittyä siihen, miten saisimme tuotettua omilla aloillaan maailman parhaita tuotteita ja palveluita. Ja tätä varten meidän pitäisi ensisijaisesti satsata tuotekehitykseen ja markkinointiin laajasti ottaen. Maailman parhaita tuotteita tehdäksemme meillä pitää olla maailman parhaat tekijät. Tällöin ei ole mahdollista tehdä koulutuksesta pikajuoksua tai liukuhihnaa, jossa syljetään ulos pikakoulutettuja, mutta heikosti osaavia henkilöitä. Myöskään yritykset eivät onnistu houkuttelemaan parhaita työntekijöitä tai motivoimaan henkilöstöä tekemään maailman parasta, jos Suomen palkat eivät ole riittävät.

Poliittiset päättäjät ovat viime aikoina säästäneet tämän kannalta suorastaan vaarallisista kohdista. Tekesin ja VTT:n kaltaisten toimijoiden rahoitusta on supistettu kovalla kädellä. Samoin yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat jatkuvasti säästöjen kohteina.



  

Vaalikoneita

Tässä kokeilemiani vaalikoneita ja lyhyet arviot niistä.

Sanoman vaalikone (www.vaalikone.fi):

• Kysymykset kattavat 5 osa-aluetta:
• Talous, lait, yhteiskunta, maailma ja arvot
• Ei yhtään erityisen hölmöä kysymystä, mutta toisaalta kysymykset ovat aika tylsiä ja tuttuja
• Tulokset esitetään puolueiden osalta selkeästi, mutta sitten osuvimmat ja vähiten osuvat ehdokkaat kohdissa näytetään molemmissa vain 5 ehdokkaan tiedot
• Ainakin omalla kohdallani kysymykset asettivat minut osuvaan kohtaan vasemmisto-oikeisto ja liberaali-konservatiivi -nelikentässä
• Kun katsoo tarkemmin puoluekohtaisesti eri ehdokkaiden osuvuutta omiin vastauksiin, niin jostain kumman syystä puoluelistassa ehdokkaat tuntuvat olevan täysin satunnaisessa järjestyksessä
• Paljon toimivampaa olisi ollut järjestää ehdokkaat osuvuuden perusteella

Avoin vaalikone (www.avoinvaalikone.fi):

• Monipuolisesti ja mielenkiintoisesti kysymyksiä laidasta laitaan
• Osassa kysymyksistä vastausvaihtoehdot on muotoiltu hölmösti ja niitä annetaan myös liikaa
• Vaalikone sai aikaan todella suuren hajonnan eri ehdokkaiden välillä, mikä on hyvä juttu
• Tuloksia ei jostain syystä esitetä puolueittain, mikä on iso miinus, sillä puolueen osuvuus omien vastausten kannalta on erittäin tärkeä kriteeri
• Isoin ongelma tässä vaalikoneessa ainakin kokeiluhetkellä (5.3.2015) on vastanneiden ehdokkaiden määrän vähyys

Eläinpoliittinen vaalikone (http://vaalikone.elainpolitiikka.net):

• Aihealueeltaan erittäin suppea vaalikone, joka nimensä mukaisesti keskittyy ainoastaan eläintenhyvinvointiin liittyviin kysymyksiin
• Tulosten perusteella eläinten tehotuotantoa kannattavat ehdokkaat eivät näytä tähän vaalikoneeseen pahemmin vastanneen, mikä tuskin on yllätys kenellekään

Vinkkejä muista vaalikoneista, jotka ovat jo auki?

Pohjoismaiden osuus EU:n turvapaikanhakijoista

Perussuomalaisten nuivasti maahanmuuttoon suhtautuva osuus jaksaa kiitettävästi tuoda esiin maahanmuuttoon liittyviä ongelmia. Ja se on hyvä asia. Ikävää on kuitenkin se, että sama porukka jaksaa myös jatkuvasti liioitella pohjoismaiden ja Suomen siinä samalla osuutta kaikista EU:n turvapaikanhakijoista. Esimerkiksi Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisen ohjelman johdannossa väitetään dramaattisesti turvapaikkashoppailun johtaneen siihen, että "kourallinen pohjoisia jäsenmaita ottaa vastaan lähes kaikki unionin alueelle tulevat turvapaikanhakijat."

Tuntuu hätkähdyttävältä, että väkiluvultaan pienet viisi pohjoismaata tosiaan saisivat huolekseen suurimman osan EU:n alueelle tulevista turvapaikanhakijoista. Väite on niin hätkähdyttävä, että oli pakko kaivaa faktatietoa.

Eurostatin tilastoista onneksi löytyy hyvin selkeästi taulukkomuodossa EU-maihin tulleiden turvapaikanhakijoiden määrät eri maittain eroteltuna. Tilastotiedoista  löytyvät seuraavat tiedot.

Muutamia huomioita datasta:

• Vuosittainen turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut dramaattisesti vuoden 2010 jälkeen. Vuonna 2013 turvapaikanhakijoita oli lähes tuplasti verrattuna vuoteen 2008.
• Pohjoismaista selvästi eniten turvapaikanhakijoita hakeutuu Ruotsiin. Ruotsin osuus kaikkien pohjoismaiden turvapaikanhakijoista oli vuonna 2013 noin 70%.
• Yhteensä viiteen pohjoismaahan turvapaikanhakijoita vuonna 2013 oli noin 77 000.
• Pohjoismaiden osuus kaikista EU:n turvapaikanhakijoista vuonna 2013 oli noin 18 %.
• Jos turvapaikanhakijat jaettaisiin tasaisesti kaikkien 28:n EU-maan kesken, niin silloin pohjoismaiden osuus vuonna 2013 olisi ollut noin 18 %.

Näiden tilastojen perusteella Perussuomalaisten väite siitä, että pohjoismaiden osuus unionin turvapaikanhakijoista olisi valtavan suuri ei siis selvästikään pidä paikkaansa. Pohjoismaiden osuus vuonna 2013 vastasi sitä, jos turvapaikanhakijat olisi jaettu tasaisesti kaikkien EU-maiden kesken.  

Kappas vaan Kokoomus sekä Keskusta, tismalleen yhteenhän ne soppii

Unto Hämäläisen erinomaisessa Perässähiihtäjä-blogissa ja eritysesti sen kommenteissa arvioidaan osuvasti Keskustan ja Kokoomuksen yhteensopivuutta. Lähtökohtina käytetään puolueiden strategisia hallitusohjelmia sekä vaalitavoitteita. Blogikirjoituksen kommentoijien perusteella Keskustalle ja Kokoomukselle ei tuottaisi isompia ongelmia muodostaa yhteistä hallitusohjelmaa.

En ole itse vielä perusteellisesti tutustunut Kokoomuksen tavoitteisiin, joten alla olevat pohjautuvat Perässähiihtäjä-blogin referointiin.

Yhteistä molemmille puolueille ovat:

• Yksilöiden oman vastuun korostaminen tarkoittaen, että sosiaaliturvasta säästetään
• Yrittäjyyden ja yritysten etujen ajaminen esimerkiksi erilaisia joustoja lisäämällä sekä valvontaa karsimalla

Eroja kommentoijat löytävät erityisesti seuraavista asioista:

• Kokoomus on selvästi Nato-myönteisempi. Keskusta sen sijaan linjaa selvästi, että tavoitteena on sotilaallinen liittoutumattomuus ja oma uskottava puolustus.
• Aluepolitiikassa Keskusta kannattaa palveluiden hajauttamista eri puolille Suomea, kun taas Kokoomus hakisi tehoja keskittämisestä
• Kokoomus on selvästi arvoliberaalimpi kun taas Keskusta pitää kiinni perinteisistä arvoista
• Selkeimpänä erona viinit ruokakauppoihin versus tiukempi alkoholipolitiikka