Tuoreimmat PISA-tulokset ja miten ne vaikuttavat Suomen talouteen

Kirjoitin vuonna 2017 siitä, miten koululaisten osaamista mittaavien PISA-testien tulokset vaikuttavat maiden varallisuuteen. Tuo kirjoitus löytyy täältä. Siinä esittelin tutkimuksia, jotka osoittavat, että oppilaiden hyvä koulumenestys johtaa kansalaisten taloudelliseen hyvinvointiin. Tästä on kuitenkin jo yli 6 vuotta ja sen jälkeen on julkaistu jo kahdet uudet PISA-tulokset, joten on aika palata saman aiheen pariin.

Tänään julkistettiin vuonna 2022 tehdyn PISA-tutkimuksen tulokset, eivätkä ne ole hyviä Suomen kannalta. Suomalaisten koululaisten osaamisessa tapahtui laskua kaikissa mitatuissa oppiaineissa: matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä.

Alla oleva kuvaaja näyttää Suomen ja joidenkin vertailumaiden pisteiden kehityksen matematiikan osaamisessa vuosina 2003 - 2022. Suomen pisteet ovat tippuneet jokaisella mittauskerralla vuodesta 2006 lähtien.

Vaikka suomalaisten 15-vuotiaiden osaaminen onkin tippunut, on se edelleen hiukan OECD-maiden keskitason yläpuolella. Se ei kuitenkaan paljoa lämmitä, sillä Suomen menestys on pohjautunut huipputason osaamiseen. Ja nykyään nuortemme osaaminen on kaukana huipusta. Lähimaista Viro pärjäsi tutkimuksessa selvästi parhaiten. 

Tammikuussa 2023 julkaistiin oppimistestien ja talouden yhteydestä tutkimus, joka päivitti aiempien vastaavien tuloksia tuoreemmalla datalla. Tutkimuksen otsikko on Test scores and economic growth: update and extension. Tämä tutkimus vahvistaa aiempien vastaavien tutkimusten havaintoja. Eli maan talous kasvaa sitä voimakkaammin, mitä paremmin sen oppilaat pärjäävät PISA-testien kaltaisissa oppimistulosten mittauksissa. Erityisesti jos maalla on paljon huipputuloksia saavia oppilaita, niin se kiihdyttää talouskasvua vieläkin enemmän. 

Aiheesta löytyy toki muitakin tutkimuksia, jotka kaikki antavat samanlaiset tulokset. Tässä vielä yksi esimerkki vuonna 2023 julkaistusta tutkimuksesta. Se päätyy johtopäätökseen, että PISA-testeissä pärjääminen johtaa siihen, että maa pärjää paremmin myös innovaatioissa ja sen talous kasvaa nopeammin. Erityisesti matemaattista osaamista mittaavissa testeissä pärjääminen johtaa korkeampaan varallisuuteen per kansalainen. Toisaalta tutkimus toteaa, että vaikutusta on myös toiseen suuntaan. Eli varakkailla mailla on yleensä myös parempi koulutus kuin köyhillä mailla. Näin tästä voikin tulla itseään ruokkiva positiivinen kierre tai sitten kurjuutta lisäävä noidankehä.

Alla oleva kuvaaja näyttää korrelaation maan taloudellisen vaurauden (BKT per henki) ja PISA-kokeen matemaattisissa testeissä pärjäämisen välillä.

Tutkimus kannustaa päättäjiä investoimaan merkittävästi koulutukseen ja erityisesti matemaattisten taitojen opettamiseen, jotta kansalaisten varallisuus kasvaisi. 

Mutta onko Suomessa noudatettu tätä neuvoa? Valitettavasti ei ainakaan kovin hyvin. Koulutukseen tehtiin kovia leikkauksia vuosien 2011–19 välillä, jotka supistivat koulutuksen rahoituspohjaa noin kahdella miljardilla eurolla. Kaikenkaikkiaan koulutusmenot ovat noin 14 miljardia euroa. Alla oleva kuvaaja näyttää julkisten koulutusmenojemme osuuden BKT:sta eri vuosina.

Tästä näkyy, että koulutukseen on satsattu noin 6% bruttokansantuotteesta melko tasaisesti vuodesta 2000 lähtien.

Suomessa koulutusrahoitus on onneksi suurempi kuin EU:ssa keskimäärin mutta pienempi kuin muissa Pohjoismaissa. Vuonna 2020 Suomi investoi 5,4% BKT:stä koulutukseen, kun taas esimerkiksi Tanskan panostus oli 5,8%.

Koulutuksen rahoituksen suunta Suomessa on kuitenkin ollut huolestuttava verrattuna muihin OECD-maihin. Kun muut OECD-maat keskimäärin kasvattivat oppilaskohtaista rahoitusta vuosina 2012-2018, niin Suomi vähensi rahoitusta. Tässä valossa ei olekaan mikään ihme, että myös PISA-testeissä Suomi on tippunut kärjestä. Tuoreimmassa PISA-tutkimuksessa hyvin pärjännyt Viro on vertailun vuoksi satsannut vuonna 2021 6,1% BKT:stä koulutukseen.  

HS:n presidentinvaalien vaalikone

Vaalikone löytyy täältä.

Vaalikoneen mukaan parhaiten minulle sopivat ehdokkaat ovat:

1. Alexander Stubb, 73%
2. Pekka Haavisto, 72%
3. Mika Aaltola, 72%
4. Harry Harkimo, 69%
5. Olli Rehn, 68%
6. Li Andersson, 64%
7. Jussi Halla-aho, 63%
8. Sari Essayah, 61%

Alkuun hiukan ihmettelin sitä, miksi vaalikoneen mukaan Stubb olisi minulle sopivampi kuin Haavisto. Sillä kun tarkastelee Hesarin vaalikonevastausten perusteella tehtyä arvokarttaa, niin sen mukaan Haavisto osuu lähes tismalleen samaan kohtaan omien vastausteni kanssa. Ja Stubb on puolestaan jonkin matkan päässä enemmän oikealla ja vähemmän liberaalivihreä kuin minä.

Vaalikoneessa voi kuitenkin helposti vertailla ehdokkaita, joten kun otin Stubbin ja Haaviston vertailuun, asia selvisi nopeasti. Puolustukseen liittyvissä kysymyksissä Haavisto erosi merkittävästi omista vastauksistani.

Käytännössä siis ratkaiseva ero oli seurausta vain yhdestä kysymyksestä: Stubb sallisi ydinaseiden kuljetukset Suomen kautta kun taas Haavisto ei.

Ainakaan minulle tämä Hesarin vaalikone ei juurikaan tuonut apua sen valinnassa, ketä ehdokasta äänestäisin. Vaalikoneet ovat kätevä apuväline esimerkiksi kunnallis- ja eduskuntavaaleissa, joissa ehdokkaita on valtavan paljon, enkä itse tunne niistä kuin muutamat. Tuntemattomien ehdokkaiden joukosta on hyvä haarukoida vaalikoneiden avulla pienempi joukko ehdokkaita, joihin lähteä sitten tarkemmin tutustumaan. Presidenttiehdokkaiden kohdalla kuitenkin tiedän jo kaikki varteenotettavat ehdokkaat sen verran hyvin, ettei vastaavanlaisesta karsimisesta ole hyötyä.

Sen sijaan minulle paljon merkitsevämpää on se, millaisia päätöksiä ja kannanottoja ehdokkaat ovat aiemmin tehneet. Tästä kirjoitin aiemmin tässä jutussa. 

Maailman parhaimmatkaan neuvot

Jännitys tiivistyi YK:n päämajassa. Suuren neuvotteluhuoneen ikkunasta näkyi New Yorkin kaupunkimaisema pilvenpiirtäjineen. Tekoälytutkija Samuli Kaskinen kiinnitti katseensa noin 500 metrin päässä olevan Chrysler Buildingin terävään kärkeen ja pyrki hidastamaan hengitystään. Häntä jännitti todella paljon. Aivan hetken kuluttua  Kaskisen ja hänen tutkimusryhmänsä vuosien työn tulokset esiteltäisiin maailman tärkeimmille poliittisille johtajille. 

"It's showtime", Samulin vieressä istuva projektin amerikkalainen apulaisjohtaja mutisi ja nousi tuolistaan. Molemmat kääntyivät kohti neuvotteluhuoneen ovia seuratakseen sisääntulijoita. Ensimmäisenä huoneeseen asteli YK:n pääsihteeri kannustaen innokkaasti viittilöiden perässä tulijoita. Häntä seurasi vapaan maailman johtaja, Yhdysvaltojen presidentti, joka asteli määrätietoisesti pöydän päähän parhaalle paikalle. Kiinan pääsihteeri ja Venäjän presidentti puolestaan asettautuivat pöydän toiseen laitaan jättäen pitkän hajuraon amerikkalaiseen. Muut poliittiset päättäjät asettuivat diplomaattisia kuvioita noudattaen näiden suurvaltojen edustajien välimaastoon.

YK:n pääsihteeri rykäisi selvittäen kurkkuaan ja aloitti: "Hyvät naiset ja herrat, tervetuloa historialliseen tilaisuuteen. Pääsette todistamaan vuosien kehitystyön tuloksia, jotka toivoaksemme mullistavat kansainvälisen poliitikan tekoa. Ihmiskunta on vihdoinkin saanut avukseen jotain meitä itseämme viisaampaa, joka voi ohjata meidät kohti parempia ratkaisuja ongelmiin, joihin emme ole aiemmin onnistuneet löytämään ratkaisua. Kyseessä on mullistava keinoäly-ratkaisu, jota olemme opettaneet..."

Tässä vaiheessa Yhdysvaltojen presidentti keskeytti pääsihteerin töksäyttämällä: "Joo, joo, me kaikki tiedämme kuinka valtavasti rahaa olemme sysänneet tähän YK:n projektiin. Päästä jo propellipäät vauhtiin. Tahdomme vihdoinkin nähdä, mitä kaikilla rahoillamme on saatu aikaan."

Pääsihteeri oli selvästi hiukan näreissään keskeytyksestä, mutta hän totesi muiden jakavan amerikkalaisen kärsimättömyyden. Hän viittilöi kohti pöydän nurkassa odottanutta Kaskista aloittamaan. Tekoälytutkija nousi ylös ja aloitti selvästi hermostuneella äänellä komentamalla ison näyttötaulun päälle. Näytölle ilmestyi suuri kybersilmä, joka muodostui lukuisista neonvärisistä hiukkasista. "Saanko esitellä, tässä on Delfi. Se on luonnollisesti nimetty antiikin Kreikan Delfoin oraakkelin mukaan, joka sekin neuvoi ihmisiä suurissa kysymyksissä."   

Ennen kuin tutkija ennätti kertomaan tarkemmin siitä, miten valtava määrä laskentaytimiä ja parametrejä muodosti Delfin, kärsimättömään tapaansa Yhdysvaltojen presidentti pysäytti hänet. "Okei, näytä mihin tuo Delfi pystyy. Aloita vaikka jollain helpolla, kuten vaikkapa miten saadaan vihdoin ja viimein pysyvä rauha Lähi-Itään." 

Näytöllä suuri silmä vilkkui hetken aikaa eri väreissä. Sitten kaiuttimista kantautui naisen ääni, joka toi mieleen brittiläisen opettajattaren. "Paras tapa saavuttaa pysyvä rauha Lähi-Itään on ratkaista Israelin ja Palestiinan ongelma tavalla, jonka kanssa kaikki osapuolet voivat elää. Tätä varten nykyisen Israelin valtion alueelle tulee muodostaa kaksi erillistä valtiota, joilla on selvät rajat. Kansainvälisen yhteisön tulee tunnustaa nämä rajat ja turvata niiden koskemattomuus. Toinen valtioista on juutalaisille ja toinen palestiinalaisille. Tämä poistaa yhden merkittävistä konfliktien syistä, kun enää ei ole tarvetta kiistellä siitä, kenelle tietty maa-alue kuuluu."

"Lisäksi tällainen kahden valtion ratkaisu auttaa..."

Tässä vaiheessa Israelin pääministeri huudahti raivostuneena: "Eli pitäisikö meidän luovuttaa maata Hamasin kaltaisille terroristeille?" 

Nyt Delfi ei pysähtynyt miettimään vaan jatkoi heti äänellä, joka monista kuulijoista muistutti sitä, kuinka kärsivällinen opettaja yrittää saada tavallistakin typerämmän oppilaan tajuamaan. Delfi selitti, miten palestiinalaisille tulevan valtion alle tulevat alueet valittaisiin ja miten näillä alueilla nyt asuvien juutalaisten siirtokuntien asukkaiden täytyisi muuttaa muualle. Tätä kuunnellessaan Israelin pääministeri muuttui koko ajan punaisemmaksi ja punaisemmaksi, kunnes hän lopulta räjähti. "Ei ikinä! Me juutalaiset emme milloinkaan suostu moiseen ja taivu terroristien tahtoon."

Tähän Delfi vastasi tyynesti, että kahden valtion ratkaisun toteuttamiseksi riittää, että Israelin tärkein tukija eli Yhdysvallat asettuu päättäväisesti sen kannalle ja painostaa Israelin suostumaan siihen. Tämä hiljensi Israelin pääministerin ja sai kaikki katsomaan kysyvästi Yhdysvaltojen presidenttiä. Pelkkä ajatuskin siitä, että USA sanelisi, mitä Israelin tulisi tehdä, oli selvästi liikaa Israelin pääministerille. Tämä pomppasi pystyy ja marssi raivokkaasti tömistellen ulos neuvotteluhuoneesta.

Oven pamahdettua kiinni muut jatkoivat edelleen jenkkien presidentin katsomista. Tämä vaikutti selvästi kiusaantuneelta ja miettiväiseltä. Lopulta vapaan maailman johtaja totesi: "Äh, kyllähän te tiedätte, että hallintoni täytyy tukea Israelin johtoa. Se olisi poliittinen itsemurha Yhdysvalloissa, jos alkaisimme puoltamaan palestiinalaisia juutalaisten sijasta. Tuosta ei tule yhtään mitään."  

Ennen kuin tunnelma latistuisi liikaa, Samuli Kaskinen ehdotti jonkin toisen ongelman kokeilemista. Seuraavaksi Delfin apua pyydettiin globaalin ilmastonmuutoksen torjumiseen. Sekään ei kuitenkaan mennyt juurikaan paremmin. Delfi ehdotti, että länsimaat keräisivät hiiliveroilla noin 2% bruttokansantuotteestaan. Sitten nämä rahat ohjattaisiin kehittyvien maiden teollisuuden kehitykseen, jotta ne voisivat harpata yli pahiten saastuttavan vaiheen kehityksessään. Tämä ei lainkaan kelvannut Yhdysvaltojen presidentille tai Iso-Britannian pääministerille. Monet EU-maiden johtajat näyttivät myös hyvin nyrpeiltä tämän kuullessaan.

Lopulta yritettiin vielä kysyä Delfin neuvoa Eurooppaa uhkaavaan pakolaiskriisiin. Tekoäly ei kuitenkaan päässyt kovinkaan pitkälle, kun lukuisat eurooppalaiset johtajat huudahtivat ärtyneinä ja vannoivat, että ainakaan heidän maansa ei osallistuisi eurollakaan mihinkään lisäkuluihin. 

Loppujen lopuksi Samuli Kaskinen joutui todistamaan, kuinka hänen vuosien työnsä valui täysin hukkaan.

 

Vihdoinkin eläkevarojen sijoitustuottoja aiotaan parantaa

Kirjoitin kaksi vuotta sitten, että eläkevarojen kanssa pitäisi ottaa enemmän riskiä. Sillä kun sijoitushorisontti on yli 20 vuotta, osakkeet kannattavat selvästi enemmän kuin mitkään muut sijoitukset. Nyt uusi hallitus suunnittelee eläkejärjestelmän uudistusta, jossa toivottavasti mennään juuri tähän suuntaan.

Tällä hetkellä eläkeyhtiöiden sijoitusvarojen riskinottoa rajoitetaan vakavaraisuussäännöksillä. Nämä säädökset estävät lisäämästä osakkeiden osuutta kaikista sijoituksista yli 50 prosentin. Tämän takia eläkevarat tuottavat huonommin, kuin mitä ne voisivat tuottaa suuremmalla osakepainotuksella. Vertailun vuoksi esimerkiksi Norjan Valtion kansainvälisen eläkerahaston sijoituksista 70 prosenttia on osakkeina ja Ruotsin lakisääteisen puskurirahaston AP6:n kaikki sijoitukset ovat osakkeina.

Julkisen sektorin työeläke­vakuuttajan Kevan toimitusjohtajan Jaakko Kiander on arvioinut, että sijoitus­tuottojen parantaminen yksinään osakkeiden osuutta lisäämässä voisi jo riittää eläke­paineiden hanskaamiseen. Tämä olisi selvästi paras vaihtoehto turvata eläkejärjestelmän kestävyys. Jos typeristä vakavaraisuussäännöksistä pidettäisiin kiinni, pitäisi joko nostaa eläkemaksujen suuruutta, leikata eläkkeitä tai lykätä taas eläkkeelle pääsyä myöhemmäksi. Nämä ovat kaikki paljon ikävämpiä vaihtoehtoja verrattuna osakkeiden osuuden lisäämiseen, josta on lähes pelkästään hyötyä.

Eläketurvakeskus on tehnyt jo pitkään vertailua eri maiden eläkerahastojen tuotoista. Kun tuottoja tarkastellaan 15 vuoden ajanjaksolla, selvästi parhaiten on tuottanut pelkästään osakkeisiin sijoittava Ruotsin lakisääteinen puskurirahasto AP6. Vertailusta nähdään, että pitkällä ajanjaksolla tuotto on sitä parempaa, mitä suurempi osuus sijoituksista on osakkeissa.

Kun vertaillaan, miten työeläkeyhtiöiden eri sijoituslajit ovat tuottaneet 10 vuoden aikajaksolla 2013 - 2022, saadaan seuraavat tulokset:

• Osakkeet 10 %
• Kiinteistösijoitukset 5,2 %
• Muut sijoitukset 4,6 %
• Korkosijoitukset vajaat 2 %

Eli tässäkin vain 10 vuoden vertailussa osakkeet ovat tuottaneet selvästi parhaiten. Ja mitä pidempää ajanjaksoa tarkastellaan, sitä paremmin osakkeet pärjäävät.

Budjetissa näkyy hallituksen ailahteleva suhtautuminen velkaantumiseen

Petteri Orpon ja Riikka Purran vetämä hallitus ei tunnu osaavan päättää, mitä mieltä se todella on valtion velkaantumisesta.

Hallitus leikkaa menoja ensi vuonna runsaalla 700 miljoonalla eurolla. Kokonaisuudessaan budjetin loppusumma on 88 miljardia euroa eli leikkaukset ovat alle prosentin koko budjetista. Budjetissa leikataan työttömyystukia ja tehdään muitakin säästöjä sosiaaliturvaan, jotta velkaantumista hillittäisiin. Leikkaukset osuvat erityisesti niihin, jotka ovat jo valmiiksi pienituloisia tai jopa köyhiä. Nämä leikkaukset tulevat tekemään kipeää esimerkiksi opiskelijoille ja pääkaupunkiseudulla asuville matalapalkka-alojen työntekijöille.

Leikkauksia tarvitaan, sillä valtion velkaantuminen täytyy saada hallintaan. Mutta leikkausten osalta jätetään monia mahdollisuuksia käyttämättä, jotka auttaisivat valtion taloutta enemmän, eivätkä olisi yhtä kipeitä kansalaisille. Räikeimpänä sivuutettuna säästötoimena toimivat yritystuet. Niistä ei aiota leikata lainkaan, vaikka niistä saataisiin helposti ainakin parin miljardin säästöt. Vuonna 2022 suoria yritystukia jaettiin lähes 2 miljardia euroa ja erilaisia verotukia yli 7 miljardia euroa yhteisistä rahoista. Onkin suorastaan irvokasta, ettei näitä hyödyttömiä tukia karsita.

Myös varakkaat eläkeläiset olisi ollut syytä ottaa mukaan säästötalkoisiin. Eläkemenoissa säästettäisiin reilu miljardi euroa, jos työeläkeindeksi jäädytettäisiin vuodeksi. Jos jäädytys tehtäisiin kahdeksi vuodeksi, vaikutus olisi enimmillään lähes 2 miljardia euroa. Koko hallituskauden mittainen eläkkeiden jäädytys tuottaisi vuonna 2027 yli kolmen miljardin euron eläkesäästön. Kun tätä vertaa nyt budjetissa päätettyihin leikkauksiin nähdään, että pelkästään yhden vuoden työeläkeindeksin jäädytys tuottaisi enemmän säästöjä kuin kaikki nyt päätetyt leikkaukset. Eikä eläkkeiden korotuksen jäädyttäminen yhdeksi vuodeksi olisi kovinkaan paha isku. Eläkkeistä olisi siis saatavissa todella merkittäviä säästöjä hyvinkin pienillä toimilla. 

Hallituksen ailahtelevainen suhtautuminen valtion velkaan näkyy tulopuolella. Budjetissa nimittäin toisaalta kevennetään verotusta, mikä pahentaa velkaantumista. Palkansaajien verotus kevenee kaikissa tuloluokissa. Kuitenkin sekä suhteellisesti että absoluuttisesti suurimmat kevennykset kohdistuvat yli 10 000 euroa kuukaudessa ansaitseviin. Kaikenkaikkiaan verotus kevenee lähes 400 miljoonaa euroa. Tämä tulee vähentämään valtion tuloja eli veronkevennykset lisäävät tarvetta ottaa velkaa. Useat tutkimukset ovat nimittäin osoittaneet, että verojen keventäminen ei nosta ainakaan merkittävästi työn määrää tai taloudellista toimeliaisuutta, mikä siten nostaisi verotuloja. Eli ainakin lyhyellä tähtäimellä verojen leikkaaminen nostaa valtion tarvitseman velkarahan määrää. 

Lopputuloksena velkaantuminen jatkuu pahana. Velkaa otetaan 11,5 miljardia euroa. Tämä näyttää surkealta epäonnistumiselta kun sitä vertaa Kokoomuksen vaaliohjelman iskulauseeseen: "Nyt on oikea aika lopettaa velaksi eläminen". Varsinkin kun paljon enemmänkin olisi ollut tehtävissä. Purra on maininnut, että lisätoimenpiteitä tarvitaan velkaantumisen hillitsemiseksi. Hän on kertonut henkilökohtaisena mielipiteenään, että myös veroja tulisi tarkastella valtion talouden tervehdyttämisen kannalta. Toivottavasti näin tehdään.

Politiikassa puhutaan liikaa arvoista

Tänä vuonna mediassa on näkynyt paljon tällaisia otsikoita:

• Sdp:n Mäkynen syyttää Orpoa johtajuuden ja arvojen puutteesta (HS, 30.6.2023)
• Nyt punnitaan arvot, kun RKP ja PS rimpuilevat hallitukseen (YLE, 29.4.2023)
• Maailmassa on menossa kova arvojen taistelu (Demokraatti, 17.5.2023)
• Näin puolueet sijoittuvat arvokartalle (Iltalehti, 21.2.2023)

Puolueet tuovat vahvasti esiin arvoja myös omassa viestinnässään. Esimerkiksi SDP kuvailee itseään näin nettisivuillaan: "SDP on arvoihin pohjautuva lähes 40 000 jäsenen puolue." Arvot-kohdassa kerrotaan SDP:stä, että: "Perusarvojamme ovat vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus. Sosialidemokratian arvoja toteutetaan ennen muuta demokratian, hyvinvointiyhteiskunnan ja yhteistyön kautta. Yhteiskunnan on taattava jokaiselle jäsenelleen reilut mahdollisuudet oman elämänsä rakentamisessa." 

Vertailun vuoksi Kokoomus kertoo omia arvojaan käsittelevällä sivulla niistä näin: "Kokoomus haluaa kehittää Suomea vapaaseen länsimaiseen yhteiskuntajärjestykseen perustuvana avoimena yhteiskuntana, jossa yksilönvapaus ja ihmisoikeudet on turvattu." Samalla sivulla jatketaan: "Kokoomus ja sen aate ovat osa demokraattisten maiden keskustaoikeistolaisten puolueiden muodostamaa yhteisöä. Se jakaa samat yhteiset vapauden ja demokratian arvot ja haluaa niiden pohjalta tehdä työtä ihmisten, yhteiskuntien ja ympäristön hyväksi."

Sekä SDP:n että Kokoomuksen arvot kuulostavat varmaan lähes jokaisen suomalaisen mielestä varsin kelvollisilta. Tuskinpa juuri kukaan kokoomuslainenkaan vastustaa SDP:n mainitsemia vapautta, tasa-arvoa tai reiluja mahdollisuuksia. Tai vastaavasti tuskinpa kovinkaan moni sosiaalidemokraatti moittisi halua parantaa ihmisten, yhteiskuntien tai ympäristön tilaa. Mutta tämänkin takia tällaiset julkilausutut arvot ovat käytännössä täysin arvottomia. Koska puolueiden ja poliitikkojen mainitsemat arvot ovat niin yleismaailmallisia ja epämääräisiä, ei niistä juurikaan ole ohjaamaan käytännön politiikkaa tai auttamaan äänestäjiä valitsemaan, ketä äänestäisivät. 

Mutta epämääräisiin arvoihin keskittymisessä on paljon suurempikin ongelma kuin niiden samankaltaisuus. Puhe on halpaa. Jokainen isompi puolue pystyy helposti palkkaamaan muutaman taitavan markkinatutkijan sekä sanasepon, jotka sitten kartoittavat isojen massojen tuntoja ja niiden pohjalta kirjoittavat sellaiset myyntipuheet arvoista, jotka uppoavat mahdollisimman moneen potentiaaliseen äänestäjään. Julkilausutut arvot ovat täysin arvottomia, jolleivat ne myös näy poliitikon toiminnassa.

Aloittelevia käsikirjoittajia neuvotaan rakentamaan tarina niin, että päähenkilö joutuu tarinan aikana tekemään kipeitä valintoja, jotka paljastavat päähenkilön todellisen luonteen. Jos esimerkiksi käsikirjoittaja tahtoo viestiä elokuvan katsojalle, että päähenkilö on luotettava ystävä, hän rakentaa kohtauksen, jossa sankari joutuu valitsemaan henkilökohtaisen kärsimyksen tai ystävän pettämisen välillä. Thelma ja Louise olisi paljon surkeampi leffa, jos Thelma hylkäisi ystävänsä poliiseille tämän ammuttua häntä uhanneen miehen. Sen sijaan sellainen on tyypillisen surkeaa käsikirjoittamista, jossa menestyvän sankarin luonteen hyvyyttä koetetaan tuoda esiin sillä, että tämä antaa muutaman dollarin kohtaamalleen kodittomalle.

Samaan tapaan meidän pitäisi tarkastella poliitikkojen arvoja näiden tekemien valintojen perusteella. Vaikka poliitikko kuinka kertoisi, että koulutus on hänelle tärkeää, mutta sitten äänestää koulutuksen leikkausten puolesta, meidän pitäisi tajuta, että ei se koulutus sitten ollutkaan tälle niin tärkeää. Tai jos tietty puolue mainostaa puolustavansa ihmisoikeuksia, mutta samalla estää terveydenhoidon paperittomille maahanmuuttajille, niin jälleen tekojen valossa ihmisoikeuksista voidaan näköjään joustaa paljonkin.

Mitkä ovat mielestäsi olleet räikeimpiä esimerkkejä viime vuosilta poliitikkojen julkilausuttujen arvojen ja näiden tekojen välillä?

Talk Helsinki -tapahtuman presidenttiehdokkaiden kohtaaminen

Mika Aaltola, Pekka Haavisto, Jussi Halla-aho ja Olli Rehn kohtasivat Talk Helsinki -tapahtumassa 16.8.2023.

Olli Rehn aloitti nololla vitsillä sanomalla, ettei hän ole harmaa vaan albiino.

Halla-aho ennusti, että Venäjän nykyinen johto ei lopeta sotaa, jollei se kärsi merkittävää sotilaallista tappiota. Rehn lisäsi tähän, että Venäjä pyrkii pitkittämään sotaa ainakin siihen saakka, että USA:n presidentinvaalit ovat ohitse. Eli Putin asettaa toivonsa siihen, että Donald Trump pääsisi uudestaan presidentiksi ja sitten lopettaisi tuen Ukrainalle. Aaltola uskoo Venäjän moraalisen alamäen jatkuvan vielä pitkään, eikä Venäjästä ole luotettavaksi neuvottelukumppaniksi vuosikausiin. Nyt ei ole aika käydä dialogia Venäjän kanssa.

Pekka Haavisto mielestäni erittäin typerästi toi esiin, että jossain vaiheessa Suomella ja muilla länsimailla tulee Ukrainalle annettavan sotilaallisen avun raja vastaan. Vaikka tämä varmaan onkin totta, ei tuollaisia kommentteja kannattaisi missään julkisuudessa sanoa. Sillä kun Venäjä kuulee tuollaista, niin se vain rohkaistuu jatkamaan sotaa. Haavisto siis jatkoi samalla vaarallisella Venäjää miellyttävällä linjalla, josta annoin hänelle miinusta edellisessä kirjoituksessani. 

Halla-aho erottui ympäristön osalta muista panelisteista. Jussi vähätteli ilmastonmuutoksen merkitystä, eikä nähnyt sitä oleellisena presidentin tehtävän kannalta. Hän myös kritisoi liiallista kunnianhimoa ympäristötoimenpiteiden osalta. Odotetusti Haavisto oli täysin päinvastaista mieltä ja näki, että presidentti voi arvojohtajuudella edistää ympäristöystävällisten ratkaisuiden käyttöönottoa sekä vientiä ulkomaille. Rehn toi hyvin esiin, että ilmastoahdistuksesta tulisi päästä yli konkreettisiin toimenpiteisiin. Aaltola ja Haavisto peesasivat tässä Rehniä.

Aaltola sortui pari kertaa turhan monimutkaisiin puheenvuoroihin, joista oli vaikea löytää varsinaista pointtia. Mutta enimmäkseen hän pärjäsi ihan hyvin kokeneiden ammattipoliitikkojen kanssa. Aaltola esimerkiksi antoi hyvin realistiselta kuulostavan arvion ilmastopakolaisuuden ikävistä seurauksista. Hän myös varoitteli liiallisen Kiina-riippuvuuden vaaroista.

Kaikki panelistit olivat samaa mieltä siitä, että se on hyvä asia, että Eurooppa siirtyy pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Tämä heikentää Venäjän valtaa, mikä hyödyttää myös Suomea vähentämällä Venäjän riskiä.